Muhammad: Islamilaisen imperialismin synty

Medinasta käsin Muhammad aloitti terroritoiminnan, jonka hän avoimesti myönsi olevan menestyksensä salaisuus (Bukhari 52:220). Hänen ryöstelijäjoukkionsa tekivät iskuja kovaonnisiin yhteisöihin, joiden asukkaat armottomasti ryöstettin, murhattiin ja raiskattiin. Ympäröivät heimot alkoivat kääntyä vapaaehtoisesti islamiin itsepuolustukseksi.

Verukkeet sodan aloittamiseksi kävivät koko ajan hatarammiksi, kunnes mitään syytä ei enää juuri ollut. Muhammad sanoi seuraajilleen, että muslimit oli tarkoitettu hallitsemaan muita ihmisiä. Opetuksesta muslimien yliherruudesta tuli Jihadin kantava voima ja Jihadista tuli islamin kantava voima. (kts. MYTH: Muhammad Waged War Only in Self-Defence)

Osuva esimerkki on rauhanomaisen maanviljelijäyhteisön Khaybarin valloitus ilman sodanjulistusta. Muhammad teki yllätyshyökkäyksen ja voitti heidät helposti. Monia heimon miehiä tapettiin siitä syystä, että he olivat puolustaneet kaupunkiaan. Hän otti naiset ja lapset orjiksi ja piti jäljelle jääneitä miehiä käytännössä maaorjina, jotka joutuivat antamaan osan sadostaan maksuna siitä, ettei heidän kimppuunsa enää hyökättäisi.

Muhammad epäili että kaupunkilaiset olivat kätkeneet aarteensa ja määräsi miehensä kiduttamaan erästä Khaybarin miehistä raakalaismaisesti sytyttämällä nuotion hänen rintakehänsä päälle, kunnes hän paljasti aarteen kätköpaikan. (kts. MYTH: Muhammad Never Approved Torture)

Jälkeenpäin islamin profeetta mestasi miehen ja "nai" hänen leskensä saman päivän aikana (sitä ennen leski annettiin yhden Muhammadin luutnantin käyttöön). Ottaen huomioon että Muhammad tappoi myös naisen isän, ei varmaan ole väärin sanoa, että rakkaudella ei ollut mitään tekemistä tämän "avioliiton" kanssa.

Tämä on käännös artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm


Muhammadin elämä, osa 9

Muhammad: Qurayzan verilöyly

Kun Banu Qurayzan heimon vuoro tuli kohdata kohtalonsa, Muhammad oli varakas ja voimakas voitettuaan kaksi muuta heimoa.

Banu Qurayzan juutalaiset saivat maistaa Muhammadin vihaa heidän johtansa asetettuaan Mekan armeijan puolelle Medinan piirityksen aikana (vallihautataistelu). Siihen mennessä Muhammad oli jo karkottanut muut juutalaiset ja julistanut kaupungin kuuluvan hänelle, joten alkuperäiset sopimukset eivät olleet enää voimassa. On tärkeää huomata, että Qurayza ei hyökännyt muslimeja vastaan, ei edes puolen vaihdon jälkeen.

Vaikka Qurayza antautui muslimeille ilman vastarintaa, Muhammad päätti teloittaa heimon jokaisen miehen, mukaanlukien pojat joiden häpykarvat olivat alkaneet kasvaa (12-14 vuotiaat). Hän määräsi kaivettavaksi suuren kuopan kaupungin ulkopuolelle, jonne uhrit vietiin ryhmissä. Jokainen teloitettava määrättiin polvistumaan ja hänen päänsä leikattiin irti ja heitettiin ruumiin kanssa kuoppaan.

Muslimit surmasivat 700 - 900 miestä ja poikaa heidän antautumisensa jälkeen.

Henkiinjääneet lapset joutuivat muslimien orjiksi ja leskistä tuli heidän seksiorjiaan. Yksi näistä oli juutalainen nuori nainen Rayhana, josta tuli yksi Muhammadin jalkavaimoista samana iltana kuin hänen aviomiehensä tapettiin. Islamin profeetta ilmeisesti "nautti hänen suloistaan" (eli raiskasi hänet) samaan aikaan kun hänen kansansa teloitukset olivat käynnissä.

Naiset olivat monella tavalla samanlaista omaisuutta kuin muukin sotasaalis, mille voittajat saivat tehdä mitä halusivat. Muslimit löysivät heille kuitenkin muutakin käyttöä. Itse asiassa islam saa kiittää leviämisestään paljolti orjanaisten lisääntymiskykyä. Neljän vaimon lisäksi miehellä sai olla rajoittamaton määrä seksiorjia, joihin päti sääntö että syntyvät lapset olivat automaattisesti muslimeita.

Muhammad määräsi että viidesosa vangiksi saaduista naisista kuului hänelle. Hän otti heistä monet vakituisiksi jalkavaimoikseen yhdentoista varsinaisen vaimonsa lisäksi. Loput hän jakoi lahjoina muille. (kts. MYTH: Muhammad was an Abolitionist)

Myöhemmin Muhammad antoi ohjeet naisten raiskaamisesta taistelun jälkeen kertoen miehilleen, ettei heidän tarvinnut käyttää keskeytettyä yhdyntää, koska "Allah päättää kenet hän luo". (kts. MYTH: Muhammad Never Approved of Rape)

Hunain taistelun jälkeen, myöhään Muhammadin elämässä, hänen miehensä olivat haluttomia raiskaamaan sotavangiksi saamiaan naisia heidän miestensä katsellessa (jotka olivat ilmeisesti vielä elossa todistamassa kauheuksia), mutta Allah tuli pelastamaan tilanteen antamalla kätevän "ilmestyksen", joka salli nautinnot. (Tämä on Abu Dawudin Hadith-kokoelman kohdan 2150 mukaan suuran 4:24 alkuperä)

Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti


Muhammadin elämä, osa 8

Muhammad: Vallan vakiintuminen

Muhammad voitti Mekan armeijan Badrissa, mikä rohkaisi häntä aloittamaan "hajoita- ja hallitse" -taktiikan Medinan paikallisia juutalaisheimoja vastaan. Heidän virheensä oli hyväksyä muslimien läsnäolo mutta hylätä Muhammadin väite, että hän oli uusi juutalaisten profeetta. Muhammadin kertomukset Toorasta eivät vain olleet yhteneväisiä heidän oman Tooransa kanssa. (Muhammadin versiot Raamatun tarinoista kuulostivat enemmänkin saduilta, joissa oli aina sama opetus: usko hänen omaan ilmoitukseensa siitä että hän on profeetta tai muuten...)

Heimojen Banu Qaynuqa, Banu Nadir ja Banu Quyrayza kohtalo kertoo paljon muslimien mielenlaadusta, jossa on käytössä luontainen kaksoisstandardi muslimiyhteisön ulkopuolisiin.

Muhammad yritti ensin saavuttaa heidän suosionsa saarnaamalla että juutalaiset ja kristityt voivat saavuttaa pelastuksen oman uskonsa kautta. Hän jopa muutti seuraajiensa rukoussuunnan Mekasta Jerusalemiin saaden juutalaiset suvaitsemaan itseään sen aikaa, kun hän salaa valmisteli heidän karkoittamistaan. Muhammad peruutti nämä myönnytykset ja opetukset myöhemmin, koska juutalaiset lopulta torjuivat hänen uskontonsa. Harvat varhaiset suvaitsevaiset Koraanin jakeet kumottiin sellaisilla jakeilla kuin 9:29 (Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.)

Juutalaisten tietämys Toorasta luonnollisesti uhkasi muslimien johtajan uskottavuutta, koska oli helppo osoittaa vääräksi väitteet, joiden mukaan hän oli Jumalan profeetta. Juutalaiset myös näkivät Muhammadin Raamatun kertomusten - jotka hän oli kuullut toisen käden tietoina - läpi ja he tiesivät että ne olivat ristiriidassa vakiintuneiden kertomusten kanssa. Allah antoikin sopivasti ilmestyksen Muhammadille, että juutalaiset olivat väärentäneet omat tekstinsä piilottaakseen todisteet siitä että Muhammad oli profeetta, joita hän oli aikaisemmin väittänyt kirjoituksista löytyvän. (Tähänkään päivään mennessä muslimit eivät ole onnistuneet tuottamaan "oikeaa" Tooraa tai Evankeliumia, joihin heidän Koraaninsa viittaa)

Vaikka juutalaiset eivät vakuuttuneet tällaisista tempuista, arabipolyteistit kääntyivät joukolla islamiin, mikä voimisti Muhammedia niin paljon, että hän saattoi tehdä aikeensa selväksi siitä että islamia tulee levittää väkivalloin:

"Kun olimme Moskeijassa, Profeetta tuli ja sanoi, 'Lähdetään juutalaisten luo'. Kuljimme Bait-ul-Midrasiin saakka. Hän sanoi juutalaisille, 'jos käännytte islamiin olette turvassa. Teidän pitäisi tietää, että maa kuuluu Allahille ja hänen lähettiläälleen, ja minä haluan karkoittaa teidät tästä maasta. Jos jollain teistä on omaisuutta, hän saa myydä sen, muutoin tietäkää että maa kuuluu Allahille ja hänen lähettiläälleen.'" (Bukhari 53:392)

Medinan juutalaiset olivat ensimmäiset niistä monista onnettomista ihmisistä, joille tarjottiin mahdollisuutta kääntyä islamiin ilmeisen pakon edessä. Pakkokäännytykset ovat olleet hyvin islamilainen traditio, jonka Muhammad aloitti. (kts. MYTH: Muhammad Rejected Conversions to Islam made under Duress)

Koska he päättivät pitää uskontonsa (ja omaisuutensa) Muhammad etsi syytä aloittaa sodan Medinan juutalaisia vastaan. Joidenkin muslimien mukaan ensimmäinen heimo, Qaynuqa, ajettiin kodeistaan ja maaltaan sillä syyllä, että yksi heistä oli ahdistellut musliminaista. Ahdistelija oli sen jälkeen tapettu muslimin toimesta ja juutalaiset olivat puolestaan tappaneet tämän kostoksi.

Piiritettyään ja voitettuaan koko yhteisön, Muhammad halusi tappaa kaikki heimon miehet, mutta hänen liittolaisensa ylipuhui hänet säästämään heidän henkensä - "Allah" moitti häntä siitä myöhemmin. Qaynuqan heimo pakotettiin maanpakoon ja muslimit ottivat heidän omaisuutensa itselleen. Muhammad varasi itselleen viidesosan väärydellä hankitusta saaliista (hän piti huolen että kyseinen sääntö kirjattiin Koraaniin).

Tämä episodi auttoi juurruttamaan islamiin epäkypsän ryhmäidentiteetin periaatteen, missä kuka hyvänsä islamin uskonnon tai sosiaalisen ryhmän ulkopuolinen on yhtä syyllinen kuin ne jotka loukkaavat tai vahingoittavat muslimia - he ansaitsevat rangaistuksensa. (Muhammadin rangaistukset eivät yleensä olleet verrannollisia rikoksen vakavuuteen)



Toisen heimon, Banu Nadirin, jäseniä syytettiin Muhammadin salamurhan suunnittelusta. On kiintoisaa, että tämä tapahtui sen jälkeen, kun muslimit olivat tappaneet useita juutalaisia merkkihenkilöitä Muhammadin käskystä, mukaanlukien Banu Nadirin johtajan (Ka'b al-Ashraf). (kts. MYTH: Muhammad Never Approved of Murder)

Kun islamin profeetta sai tietää, että hän saattaisi olla koston kohteena (hän oli saanut siitä "ilmestyksen" Allahilta), hän kiireesti piiritti Banu Nadirin. Pakotettuaan heidät antautumaan, nämä Medinan alkuperäiset asukkaat karkotettiin kodeistaan ja mailtaan, ja muslimit ryöstivät heidän omaisuutensa. (Tällä kertaa Muhammad aiheutti pettymyksen väelleen saamalla ilmestyksen, jossa Allah antoi koko saaliin Muhammadille)

Tärkeä esimerkki siitä kuinka petos on sallittua islamissa on se, kun jäljelle jääneet Banu Nadirin jäsenet (Usayr ibn Zarimin johdolla) huijattiin jättämään linnoituksensa lupaamalla rauhanneuvotteluja. Muhammad lähetti muslimeita "saattamaan" heitä, mutta kun he eivät olleet varuillaan heidät surmattiin helposti. (kts. MYTH: Muhammad always Disapproved of Dishonesty)


Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti


Muhammadin elämä, osa 7

Muhammad: Medina ja jihadin synty

Tuleminen oman kaupunkinsa ja heimonsa hylkäämäksi kirveli Muhammadia, ja hänen julistuksensa muuttui nopeasti suvaitsemattomammaksi ja armottomammaksi - varsinkin sen jälkeen kun hän saavutti enemmän valtaa. Islamin pyhin kirja heijastaa selvästi tätä vastakohtaisuutta. Koraanin myöhemmät osat lisäävät väkivallan ja muslimien maallisen koston aikaisempien osien uhkaukseen ikuisesta kadotuksesta niille jotka eivät usko Muhammadiin.

Juuri Medinassa islam muuttui suhteellisen rauhanomaisesta muilta kansoilta lainatusta uskonnosta sotilasmahdiksi, joka pyrki hallitsemaan yhteiskunnan kaikkia osa-alueita. Näiden viimeisten kymmenen vuoden aikana Muhammadin elämässä vääräuskoiset karkoitettiin tai orjuutettiin, käännytettiin islamiin miekalla tai jopa vangittiin ja teurastettiin sen mukaan mikä sopi tilanteeseen.

Rahoittaakseen pyrkimyksensä valtaan Muhammad määräsi ensin seuraajansa ryöstämään mekkalaisia karavaaneja pyhien kuukausien aikana, kun uhrit vähiten odottivat sitä. Tämä siitä huolimatta, että mekkalaiset eivät häirinneet häntä Medinassa (kts. MYTH: Muhammad and his Muslims were Persecuted by the Meccans at Medina)

Muhammad antoi kansalleen sopivia ilmestyksiä "Allahilta", jotka sallivat heidän murhata viattomia kulkijoita ja ryöstää heidän omaisuutensa (kts. Ibn Ishaq/Hisham). Muhammadin seuraajat alkoivat vähitellen himoita sotasaalista, tavaroita, naisia ja lapsia. (kts. MYTH: Muhammad Raided Caravans to Retrieve Stolen Property)

Taistelussa vangitut tuotiin usein Muhammadin eteen ja nämä rukoilivat häntä säästämään henkensä vedoten esimerkiksi siihen etteivät he olleet tappaneet muslimeita. Perinnetieto on selkeä kertoessaan Muhammadin jyrkästä asenteesta näissä tilanteissa. Muhammad ei tuntenut sympatiaa vaan määräsi teloitukset täytäntöön, usein hirveillä tavoilla. Eräässä tapauksessa hän määräsi miehen teloitettavaksi sanoen hänelle että "Helvetti" pitää huolen hänen orvoksi jääneestä tyttärestään (kts. Ibn Ishaq/Hisham ja MYTH: Muhammad Never Killed Captives)

Karavaanien ryöstelyt edelsivät ensimmäistä suurta taistelua, johon muslimiarmeija osallistui - Badrin taistelua. Nyt Mekka oli lähettänyt oman armeijansa suojelemaan karavaaniaan muslimiryöstelijöiltä. Nykyään muslimit haluavat kuitenkin väittää, että he taistelevat ainoastaan itsepuolustukseksi, mutta näin ei selvästi ollut Muhammadin aikana. Tosiasiassa Muhammadin täytyi painostaa vastahakoisia sotilaitansa lupauksilla paratiisista ja vakuutteluilla siitä että heidän uskontonsa oli tärkeämpi kuin vihollisten henki. (kts. MYTH: The Battle of Badr was Defencive)



Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti


Muhammadin elämä, osa 6

Muhammad: Hijra, pako Mekasta Medinaan

Kun Muhammadin setä Abu Talib kuoli vuonna 619, menetti hän suojelijan Mekan johtohahmoja vastaan, jotka olivat vähitellen menettämässä kärsivällisyytensä hänen suhteensa. Varsinainen agitaattori tässä oli kuitenkin selvästi Muhammad itse, jonka ovat panneet merkille myös muslimihistorioitsijat. Katsotaanpa mitä tapahtui Abu Talibin kuolinvuoteella, kun mekkalaiset rukoilivat häneltä rauhaa  hänen veljenpoikansa kanssa:

[Muhammadin päävastustaja] Abu Sufyan, yhdessä muiden merkkihenkilöiden kanssa, meni Abu Talibin luo ja sanoi: "Sinä tiedät erimielisyydet meidän ja sinun veljenpoikasi kanssa, joten kutsu hänet jotta voimme tehdä sopimuksen, jotta hän jättää meidät rauhaan ja me jätämme hänet rauhaan; pitäköön hän oman uskontonsa ja me omamme." (Ibn Ishaq)

Muhammad torjui tarjouksen rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Hänen uuden uskontonsa tarkoitus oli selvästi hallita muita eikä olla tasavertainen niiden kanssa. Samaan aikaan muslimit aloittelivat väkivaltaisuuksia naapureidensa kanssa.

Muhammed etsi poliittisia liittolaisia ja tekikin liittosopimuksen toisen arabikaupungin Medinan kanssa, joka sijaitsi kaukana pohjoisessa (Ibn Ishaq). Tämä oli viimeinen pisara mekkalaisille, jotka päättivät ottaa Muhammadin kiinni surmatakseen hänet. (kts. MYTH: Muhammad and his Muslims Fled Mecca because of Persecution)

Vaikka se kuulostaakin julmalta länsimaisesta näkökulmasta, on tärkeää huomata kontrasti Mekkalaisten reaktion ja Muhammedin oman toiminnan välillä, kun hän myöhemmin käsitteli Medinassa pettureita, jotka eivät kuitenkaan olleet vahingoittaneet ketään.

Mekkalaiset rajoittivat aggressionsa Muhammediin. Se käy selväksi kertomuksesta, jossa Muhammad pakenee kotoaan käyttäen vävyään Alia hämätäkseen salamurhaajat luulemaan, että he ovat saaneet Muhammadin ansaan. Hyökkääjät eivät vahingoittaneet Alia ja hänen vaimoaan, jotka jäivät Mekkaan vielä moneksi päiväksi järjestelemään Muhammadin liiketoimien siirtoa Medinaan.

Vertaa tätä Banu Qurayzan heimon episodiin, missä Muhammad teurasti koko heimon, koska heidän johtajansa oli vaihtanut puolta konfliktissa, johon he eivät olleet edes osallistuneet.

Muhammad pakeni Mekasta vuonna 622, joka on muslimien kalenterin aloitusvuosi.


Kirjoitus on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti

Muhammadin elämä, osa 5