Tämä suura ajoittuu Medinan kauteen (kuten myös suurat 2-4) - islamilaisen perinnetiedon mukaan se oli Muhammedin uran jälkimmäinen osa jolloin ilmestykset olivat pidempiä, vihaisempia ja väkivaltaisempia. Allah aloittaa kehottamalla muslimeja tottelemaan hänen käskyjään koskien ruokaa, uskonnollisia tapoja ja seksuaalimoraalia (jakeet 1-11). Hän sallii muslimimiesten naivan "hyveellisiä oikeauskoisia naisia" sekä myös "hyveellisiä naisia kansoista, joille ennen teitä Kirjoitukset annettiin" (jae 5).
Hän ei kuitenkaan sano mitään siitä, että musliminaiset saisivat naida toisuskoisia miehiä, ja sehän onkin kielletty islamin laissa.
Tämä on eräs puoli dhimmien, "suojeltujen kansojen", alistetussa asemassa islamin alla: perinteisesti mies vie vaimonsa omaan kotiinsa, mutta ei päinvastoin. Se että musliminaiset eivät voi naida toisuskoista miestä, mutta muslimimiehet voivat naida toisuskoisen naisen, aiheuttaa sen, että islamilainen yhteisö pyrkii kasvamaan, mutta toisuskoisten yhteisö pienenee.
Sitten Allah palaa juutalaisten ja kristittyjen läksyttämiseen (jakeet 12-26). Allah sanoo tehneensä "muinoin liiton Israelin lasten kanssa" (jae 12), mutta juutalaiset rikkoivat sen. Niinpä Allah on "kironnut heidät ja kovettanut heidän sydämensä".
Miksi? Koska he ovat muuttaneet Allahilta saamansa ilmoituksen: "He sotkevat Kirjoituksen sanoja ja ovat unohtaneet osan siitä, mitä heille opetettiin" (jae 13). Allah varoittaa muslimeja, että juutalaiset ovat aivan yhtä petollisia myös tänä päivänä: "Lakkaamatta havaitset kieroa menettelyä kaikkien heidän puoleltansa, lukuunottamatta muutamia harvoja".
Hän käskee kuitenkin muslimeja sietämään heitä ja antamaan anteeksi; "katso, Jumala rakastaa jalomielisiä" (jae 13). Kirjassaan Ruhul Ma'ani Allusi tulkitsee Koraanin jakeen 9:29 perusteella, että anteeksiantoa tulee soveltaa ainoastaan niihin juutalaisiin, jotka ovat kääntyvät muslimeiksi tai suostuvat maksamaan jizya-veroa ja hyväksyvät alistetun dhimmi-statuksen. Tabari toisaalta ehdottaa, että jae 13 on abrogoitu Muhammedin uran myöhemmin ilmestyneillä jakeilla, jotka käskevät käymään jihadiin uskottomia vastaan.
Kristityt sen sijaan "unohtivat osan siitä, mitä heille opetettiin" ja niinpä Allah rankaisi heitä: "Sentähden Me herätimme heissä kaunan ja vihan toisiansa vastaan aina Ylösnousemuspäivään asti" (jae 14). Niinpä ainakin Koraanin mukaan kristittyjen erimielisyydet ovat todiste uskonnon virheellisyydestä - asia jota Jeesus kehotti tarkkailemaan: "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne" (Joh. 13:35).
Ibn Kathir sanoo: "Todellakin monet kristittyjen lahkot ovat aina olleet toistensa vihollisia ja vastustajia, syyttäen toisiaan vääräoppisuudesta ja kiroten toinen toistaan...jokainen heidän lahkonsa tulee syyttämään toisia uskottomuudesta ja vääräoppisuudesta tässä elämässä ja Päivänä jolloin Todistajat saapuvat." Juutalaisten ja kristittyjen on hyväksyttävä islam, sillä se paljastaa mitä he ovat salanneet: "Te, joiden ovat Kirjoitukset! Nyt on tullut luoksenne Meidän lähettiläämme tähdentäen teille paljon siitä, minkä talletitte Kirjoituksessa, ja jättäen paljon syrjään. Nyt on teille tullut Jumalalta valo ja selvä Kirjoitus" (jae 15).
Allah esiintyy monesti Koraanissa välittäjänä näiden erimielisten kristittyjen lahkojen välillä vastaten kysymyksiin, joista on erimielisyyksiä. Niinpä kun Allah vakuuttaa, että Jeesusta ei ristiinnaulittu vaan joku, joka vain muistutti häntä (joidenkin gnostilaisten lahkojen näkemys), hän sanoo "ja ne, jotka siitä kiistelevät, ovat itsekin epätietoisia: heillä ei ollut varmaa tietoa, vaan he kehittelivät ainoastaan olettamuksia. Todellisuudessa he eivät ole surmanneet häntä" (4:157). Ja tässä Koraani julistaa, että ne kristityt, jotka uskovat että "Jumala on Messias, Marian poika" ovat "todella epäuskoisia". Käytetty arabiankielinen sana on kafara - se on muunnelma sanasta kufr, epäusko.
Islamin puhemiehet länsimaissa vakuuttavat säännöllisesti, että Koraani ei koskaan viittaa kristittyihin vääräuskoisina tai uskottomina, vaikka tosiasiassa tämä jae on varsin selväsanainen siitä, että ne jotka uskovat Kristuksen jumaluuteen ovat todella epäuskoisia. Niille juutalaisille ja kristityille, jotka katsovat olevansa Jumalan lapsia, Allah käskee Muhammedin vastata "Miksi Hän sitten kurittaa teitä syntienne tähden?" (jae 18).
Seuraavaksi Allah kertoo tarinan Kainista ja Abelista (jakeet 27-34), joka huipentuu yhteen useimmin lainattuun Koraanin jakeeseen, siihen jota presidentit Bush ja Obama, samoin kuin monet muut länsimaiden toisuskoiset johtajat niin useasti lainaavat:
Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen.Meidän lähettiläämme tulivat aikoinaan heidän luokseen selvin todistuksin (Jumalan yliherruudesta), mutta katso, senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä. (jae 32)
Tällä ei ole sellaista merkitystä kuin länsimaiset johtajat ja islamin apologistit väittävät.
Obama lainasi vuoden 2009 Kairon puheessaan osittain tätä keskeistä juutalaiset tuomitsevaa jaetta. Obama tuntuu ajatelleen sen tukevan länsimaista näkemystä jokaisen ihmishengen mittaamattomasta arvosta.
Ensinnäkin, huomaa että tämä ei ole yleinen tappamisen kielto - tärkeä poikkeus tehdään niiden suhteen jotka tappavat "verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa". Toiseksi, tämä ei ole kaikkia koskeva käsky vaan koskee ainoastaan Israelin lapsia. Kolmanneksi, "senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä" - joten kaikki mitä siinä oikeastaan sanotaan on, että Allah antoi käskyn Israelin lapsille ja he rikkoivat sitä vastaan.
(Tosin jotkut islamin auktoriteetit tulkitsevat tämän tekstin sovinistisesti, koskien ainoastaan muslimeja: Sa'id bin Jubayr selittää: "Hän joka sallii itsensä vuodattaa muslimin verta on kuin hän sallisi vuodattaa kaikkien ihmisten verta. Hän joka kieltäytyy vuodattamasta muslimin verta on kuin se, joka kieltäytyy vuodattamasta kaikkien ihmisten verta.")
Näitä huomautuksia ei koskaan kuulla niiden suusta, jotka siteeraavat tätä jaetta ikään kuin se tuomitsisi islamilaisen jihadistisen väkivallan.
He eivät myöskään mainitse seuraavaa jaetta 33, joka määrää rangaistuksen Israelin lapsien pahuudesta ja tottelemattomuudesta: "Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus".
Tämä tekstinkohta siis osoittaa mitä on tehtävä niille juutalaisille, jotka torjuvat Muhammedin, eikä suinkaan mitään yleviä moraaliperiaatteita. Ibn Warraq tiivistää: "Nämä muka jalot ajatukset ovat tosi asiassa varoitus juutalaisille: sanoma on 'Olkaa kunnolla tai muuten'. Sen sijaan että nämä jakeet kieltäisivät väkivallan, ne ovat aggressiivinen ohje, että jokainen joka vastustaa Profeettaa tulee tappaa, ristiinnaulita, pahoinpidellä ja karkottaa!"
Seuraavaksi Allah varoittaa lisää helvetin tulesta (jakeet 35-40). Siinä sivussa hän käskee katkaista varkailta kädet (jae 38). Muhammed sanoi: "Tulkoon Allahin kirous sen ylle, joka varastaa munan ja leikattakoon hänen kätensä irti ja joka varastaa köyden, katkaistakoon hänen kätensä."
Jakeissa 41-60 Allah lohduttaa Muhammedia, jonka juutalaiset ja kristityt ovat torjuneet ja hänen sanomansa esitetään jälleen heidän profeettojensa kruununa ja täyttymyksenä. Mutta kristityille sanotaan: "Ja evankeliumin seuraajien piti tuomita sen mukaisesti, kuin Jumala oli siinä ilmoittanut" (jae 47), mikä tuntuisi olettavan, että kristittyjen kirjoitukset eivät vielä hänen päivinään olleet väärennettyjä, vaikka nykyään tavanomainen islamilainen näkemys on, että se Uusi Testamentti, jota me luemme, ei ole alkuperäinen vaan syntisten kristittyjen muuntelema, jotta se tukisi heidän väärää oppiaan.
Siispä muslimien ei tule ystävystyä juutalaisten ja kristittyjen kanssa (jae 51); Ibn Kathir selittää: "Allah kieltää Häneen uskovien palvelijoidensa ystävystymästä juutalaisten ja kristittyjen kanssa, koska he ovat islamin ja sen kansan vihollisia, kirotkoon Allah heidät." Allah jatkaa samasta aiheesta jakeissa 52-60 tuomiten tekopyhät ja Kirjan Kansat (joista useimmat ovat uppiniskaisia - jae 59) ja muistuttaen heitä, että niiden keskuuteen joilta "Jumala on riistänyt suosionsa ja jättänyt vihansa heidän päälleen" on hän "siittänyt apinoita ja sikoja" (jae 60).
Nyt Allah alkaa päästä vauhtiin juutalaisten ja kristittyjen syntien paljastamisessa. Jakeissa 61-86 hän arvostelee juutalaisia ja kristittyjä siitä, että he kieltäytyvät seuraamasta Muhammedia. Miksi heidän opettajansa eivät lopeta tekemästä pahaa (jae 63)? He jopa tohtivat sanoa, että "Jumalan kädet ovat sidotut" (jae 64).
Allahin kädet ovat sidotut? On epäselvää mihin juutalaisuuden oppiin, jos mihinkään, Koraani tässä viittaa. Ibn Kathir kommentoi: "Allah sanoo että juutalaiset, olkoot he Allahin jatkuvan kirouksen alla Tuomiopäivään asti, sanovat Hänen olevan saita. Allah on paljon pyhempi kuin he tunnustavat." Hän on siis rajoittamaton tahto, jonka kädet ovat täysin vapaat: Allahin vapaat kädet ovat vahva kuva jumalallisesta vapaudesta. Mikään laki ei voi sitoa sellaista jumaluutta. Muslimiteologeilla oli pitkä erimielisyys harhaoppisen Mu'tazilite-lahkon kanssa, jotka ylistivät inhimillistä järkeilyä siihen pisteeseen, jota he eivät enää voineet hyväksyä, sillä Allah on vapaa toimimaan miten hän haluaa. Hänen ei tarvitse hallita maailmankaikkeutta johdonmukaisten tai havainnoitavien lakien mukaan. "Hänen ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt" (Koraani 21:23).
Sen vuoksi ei ollut mitään hyötyä tutkia fysikaalisen maailman toimintaa; ei ollut syytä odottaa että se toimisi johdonmukaisesti tai että sitä edes voisi havainnoida. Jos Allahin ei voida odottaa olevan johdonmukainen, miksi tuhlata aikaa asioiden toiminnan havainnointiin? Se voisi muuttua huomenna. Stanley Jaki, katolinen pappi ja fyysikko kertoo, että se oli kuuluisa sufi-ajattelija al-Ghazali, joka "kielsi luonnonlait, tieteen nimenomaisen kohteen, rienauksena, sillä se rajoitti Allahin vapaata tahtoa." Suuri 1100-luvun juutalainen filosofi Moses Maimonides selitti ortodoksisen islamin kosmologian samalla tavalla huomauttaen, että hänen aikansa islamilaiset ajattelijat olettivat "mahdollisuuden, että mikä tahansa olemassa oleva voisi olla suurempi tai pienempi mitä se todellisuudessa on, tai sillä voisi olla erilainen muoto tai sijainti kuin todellisuudessa; esimerkiksi mies voisi olla vuoren korkuinen, hänellä voisi olla useita päitä ja lentää ilmassa; tai norsu voisi olla hyönteisen kokoinen tai hyönteinen suuri kuin norsu. Tämä mahdollisuuksien myöntäminen ulotetaan koko maailmankaikkeuteen."
Niinpä islamilaisessa maailmassa kiellettiin varsin varhain se filosofinen perusta, jonka tiede tarvitsee kukoistaakseen.
Tuo filosofinen perusta löytyi ainoastaan kristityssä Euroopassa, missä oletettiin, että Jumala on hyvä ja hän on rakentanut maailmankaikkeuden johdonmukaisten ja havainnoitavien lakien mukaan. Tällainen ajatus olisi ollut hurskaalle muslimille sama kuin sanoa "Jumalan kädet ovat sidotut."
Allah sanoo sitten, että milloin hyvänsä juutalaiset "sytyttävät sodan liekin, Jumala sammuttaa sen" (jae 64). Se tarkoittaa Tafsir al-Jalalayn mukaan "sotaa Profeettoja vastaan". Bulandshahrin mukaan "juutalaiset tekevät kaikkensa lietsoakseen sotaa muslimeja vastaan, mutta Allah estää heidän aikeensa joka kerta joko istuttamalla pelon heidän sydämiinsä tai voittamalla heidät taistelussa." Juutalaiset myös "harhailevat maan päällä pahaa tehden" - se on fasaad - josta heille on määrätty rangaistus jakeessa 33: heidät "tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta."
Allah kehottaa juutalaisia ja kristittyjä seuraamaan sitä, mikä on kirjoitettuna Tooraan ja Evankeliumiin ja lupaa Paratiisin niille, jotka näin tekevät (jakeet 66,68-69). Tämä ei ole (kuten usein esitetään) ekumeenisen jalomielisyyden osoitus, vaan lähinnä ilmaisu Koraanin oletuksesta, että se vahvistaa kaikkien aikaisempien kirjojen sanoman, joissa ennustettiin Muhammedin tuleminen.
Ibn Kathir sanoo juutalaisille ja kristityille, että "teidän perustanne on kestämätön, ellette pidä kiinni Toorasta ja Evankeliumista sekä siitä, minkä teille Herranne on ylhäältä ilmaissut." Eli kunnes uskotte kaikkiin kirjoihin, jotka Allah on ilmoittanut Profeetoille. Nämä kirjat käskevät seuraamaan Muhammedia ja uskomaan hänen ilmoitukseensa ja noudattamaan hänen lakiaan.
Sitten Allah kieltää jälleen jakeessa 72 Kristuksen jumalallisuuden - ja kutsuu niitä, jotka niin uskovat, "harhauskoisiksi", sekä kieltää kolminaisuusopin kuten jakeessa 4:171. Jälleen Jeesus ja hänen äitinsä Maria esitetään kolminaisuuden kahtena muuna jäsenenä, mutta he ovat kuolevaisia: he söivät molemmat maallista ravintoa (jae 75) - "kuten muutkin ihmiset" sanoo Tafsir al-Jalalayn, "ja sellaiset eivät voi olla jumalia, koska heillä on maallinen ruumis ja he ovat erehtyväisiä ja he tuottavat epäpuhtauksia kuten virtsaa ja ulostetta." Varsinaista kristittyjen käsitettä inkarnaatiosta, että Kristus on sekä Jumala että ihminen, ei käsitellä.
Sillä aikaa sekä Daavid että Jeesus kiroavat epäuskoiset juutalaiset heidän tottelemattomuutensa vuoksi (jae 78). Muslimit huomaavat, että juutalaiset ovat heidän pahimpia vihollisiaan kun taas kristityt ovat lähinnä oikeauskoisten ystävyyttä (jae 82). Ma'alimut Tanzilin mukaan tämä jae ei viittaa kaikkiin kristittyihin vaan ainoastaan niihin jotka kääntyvät islamiin; tämä tehdään selväksi jakeissa 83 ja 84, joissa nuo kristityt hyväksyvät Muhammedin sanoman.
Sitten Allah antaa jälleen monenlaisia säännöksiä muslimeille (jakeet 87-108). Niiden joukossa on käsky että jos joku rikkoo valan on hänen ruokittava kymmenen köyhää tai vapautettava orja (jae 89). Hän sanoo että alkoholi ja uhkapeli on "paholaisen aikaansaamaa" (jakeet 90-91) - ja siksi kokonaan kiellettyjä. Hän poistaa mahdollisuuden vapaaseen islamin tutkimukseen sanomalla "Älkää kyselkö asioita, jotka - jos ne teille julistettaisiin - voisivat teitä vaivata". Kuitenkin "jos te kyselette niitä Koraanin julistuksen yhteydessä, niin ne teille ilmoitetaan" (jae 101) - outoa että täydellisen ja ikuisen kirjan sisältö on riippuvainen jostain jota ihmiset kysyvät tiettynä aikana, mutta Allahin tiet ovat tutkimattomat. On kuitenkin parempi olla kyselemättä: "Ennen teitä elänyt kansa myöskin kyseli sellaisia asioita, ja silloin heistä tuli epäuskoisia" (jae 102). Tämä voi selittää joidenkin imaamien herkkänahkaisuuden kun heille esitetään kysymyksiä.
Sitten Allah kääntää huomionsa jälleen Jeesukseen painottaen hänen asemaansa Allahin profeettana, joka teki kaikki ihmeteot Allahin käskystä - eikä siksi itse ollut Jumala (jakeet 109-120). Savilintujen henkiin herättäminen (jae 110) voidaan löytää toisen vuosisadan gnostilaisesta Tuomaksen Evankeliumista. On mahdollista, että gnostilaiset olivat lähteneet Itä-Roomasta, jossa he joutuivat vainotuiksi ja asettuneet Arabiaan. Tämän suuran nimi tulee jakeista 112-115, joka kertoo siitä kuinka Jeesus pyysi Allahilta pöytää "taivaasta alati uudistuvaksi tyydytykseksemme, niin hyvin ensimmäiselle kuin viimeisellekin meistä, lähetä meille tunnusmerkki itsestäsi" (jae 114). Allahin lähettämä pöytä olisi juhla Jeesukselle ja hänen seuraajilleen - tässä nähdään jälkiä kristittyjen viimeisestä ehtoollisesta: Kristuksen veren ja ruumiin nauttiminen leivän ja viinin muodossa, mikä oli keskeistä kaikille Muhammedin aikaisille kristityille lahkoille. Jakeessa 116 Allah kysyy Jeesukselta suoraan: "Oletko sanonut ihmisille: 'Ottakaa minut ja minun äitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella'?" Jeesus tietysti kieltää näin sanoneensa. Ne jotka uskovat toisin saavat rangaistuksen.
Allahin kädet ovat sidotut? On epäselvää mihin juutalaisuuden oppiin, jos mihinkään, Koraani tässä viittaa. Ibn Kathir kommentoi: "Allah sanoo että juutalaiset, olkoot he Allahin jatkuvan kirouksen alla Tuomiopäivään asti, sanovat Hänen olevan saita. Allah on paljon pyhempi kuin he tunnustavat." Hän on siis rajoittamaton tahto, jonka kädet ovat täysin vapaat: Allahin vapaat kädet ovat vahva kuva jumalallisesta vapaudesta. Mikään laki ei voi sitoa sellaista jumaluutta. Muslimiteologeilla oli pitkä erimielisyys harhaoppisen Mu'tazilite-lahkon kanssa, jotka ylistivät inhimillistä järkeilyä siihen pisteeseen, jota he eivät enää voineet hyväksyä, sillä Allah on vapaa toimimaan miten hän haluaa. Hänen ei tarvitse hallita maailmankaikkeutta johdonmukaisten tai havainnoitavien lakien mukaan. "Hänen ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt" (Koraani 21:23).
Sen vuoksi ei ollut mitään hyötyä tutkia fysikaalisen maailman toimintaa; ei ollut syytä odottaa että se toimisi johdonmukaisesti tai että sitä edes voisi havainnoida. Jos Allahin ei voida odottaa olevan johdonmukainen, miksi tuhlata aikaa asioiden toiminnan havainnointiin? Se voisi muuttua huomenna. Stanley Jaki, katolinen pappi ja fyysikko kertoo, että se oli kuuluisa sufi-ajattelija al-Ghazali, joka "kielsi luonnonlait, tieteen nimenomaisen kohteen, rienauksena, sillä se rajoitti Allahin vapaata tahtoa." Suuri 1100-luvun juutalainen filosofi Moses Maimonides selitti ortodoksisen islamin kosmologian samalla tavalla huomauttaen, että hänen aikansa islamilaiset ajattelijat olettivat "mahdollisuuden, että mikä tahansa olemassa oleva voisi olla suurempi tai pienempi mitä se todellisuudessa on, tai sillä voisi olla erilainen muoto tai sijainti kuin todellisuudessa; esimerkiksi mies voisi olla vuoren korkuinen, hänellä voisi olla useita päitä ja lentää ilmassa; tai norsu voisi olla hyönteisen kokoinen tai hyönteinen suuri kuin norsu. Tämä mahdollisuuksien myöntäminen ulotetaan koko maailmankaikkeuteen."
Niinpä islamilaisessa maailmassa kiellettiin varsin varhain se filosofinen perusta, jonka tiede tarvitsee kukoistaakseen.
Tuo filosofinen perusta löytyi ainoastaan kristityssä Euroopassa, missä oletettiin, että Jumala on hyvä ja hän on rakentanut maailmankaikkeuden johdonmukaisten ja havainnoitavien lakien mukaan. Tällainen ajatus olisi ollut hurskaalle muslimille sama kuin sanoa "Jumalan kädet ovat sidotut."
Allah sanoo sitten, että milloin hyvänsä juutalaiset "sytyttävät sodan liekin, Jumala sammuttaa sen" (jae 64). Se tarkoittaa Tafsir al-Jalalayn mukaan "sotaa Profeettoja vastaan". Bulandshahrin mukaan "juutalaiset tekevät kaikkensa lietsoakseen sotaa muslimeja vastaan, mutta Allah estää heidän aikeensa joka kerta joko istuttamalla pelon heidän sydämiinsä tai voittamalla heidät taistelussa." Juutalaiset myös "harhailevat maan päällä pahaa tehden" - se on fasaad - josta heille on määrätty rangaistus jakeessa 33: heidät "tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta."
Allah kehottaa juutalaisia ja kristittyjä seuraamaan sitä, mikä on kirjoitettuna Tooraan ja Evankeliumiin ja lupaa Paratiisin niille, jotka näin tekevät (jakeet 66,68-69). Tämä ei ole (kuten usein esitetään) ekumeenisen jalomielisyyden osoitus, vaan lähinnä ilmaisu Koraanin oletuksesta, että se vahvistaa kaikkien aikaisempien kirjojen sanoman, joissa ennustettiin Muhammedin tuleminen.
Ibn Kathir sanoo juutalaisille ja kristityille, että "teidän perustanne on kestämätön, ellette pidä kiinni Toorasta ja Evankeliumista sekä siitä, minkä teille Herranne on ylhäältä ilmaissut." Eli kunnes uskotte kaikkiin kirjoihin, jotka Allah on ilmoittanut Profeetoille. Nämä kirjat käskevät seuraamaan Muhammedia ja uskomaan hänen ilmoitukseensa ja noudattamaan hänen lakiaan.
Sitten Allah kieltää jälleen jakeessa 72 Kristuksen jumalallisuuden - ja kutsuu niitä, jotka niin uskovat, "harhauskoisiksi", sekä kieltää kolminaisuusopin kuten jakeessa 4:171. Jälleen Jeesus ja hänen äitinsä Maria esitetään kolminaisuuden kahtena muuna jäsenenä, mutta he ovat kuolevaisia: he söivät molemmat maallista ravintoa (jae 75) - "kuten muutkin ihmiset" sanoo Tafsir al-Jalalayn, "ja sellaiset eivät voi olla jumalia, koska heillä on maallinen ruumis ja he ovat erehtyväisiä ja he tuottavat epäpuhtauksia kuten virtsaa ja ulostetta." Varsinaista kristittyjen käsitettä inkarnaatiosta, että Kristus on sekä Jumala että ihminen, ei käsitellä.
Sillä aikaa sekä Daavid että Jeesus kiroavat epäuskoiset juutalaiset heidän tottelemattomuutensa vuoksi (jae 78). Muslimit huomaavat, että juutalaiset ovat heidän pahimpia vihollisiaan kun taas kristityt ovat lähinnä oikeauskoisten ystävyyttä (jae 82). Ma'alimut Tanzilin mukaan tämä jae ei viittaa kaikkiin kristittyihin vaan ainoastaan niihin jotka kääntyvät islamiin; tämä tehdään selväksi jakeissa 83 ja 84, joissa nuo kristityt hyväksyvät Muhammedin sanoman.
Sitten Allah antaa jälleen monenlaisia säännöksiä muslimeille (jakeet 87-108). Niiden joukossa on käsky että jos joku rikkoo valan on hänen ruokittava kymmenen köyhää tai vapautettava orja (jae 89). Hän sanoo että alkoholi ja uhkapeli on "paholaisen aikaansaamaa" (jakeet 90-91) - ja siksi kokonaan kiellettyjä. Hän poistaa mahdollisuuden vapaaseen islamin tutkimukseen sanomalla "Älkää kyselkö asioita, jotka - jos ne teille julistettaisiin - voisivat teitä vaivata". Kuitenkin "jos te kyselette niitä Koraanin julistuksen yhteydessä, niin ne teille ilmoitetaan" (jae 101) - outoa että täydellisen ja ikuisen kirjan sisältö on riippuvainen jostain jota ihmiset kysyvät tiettynä aikana, mutta Allahin tiet ovat tutkimattomat. On kuitenkin parempi olla kyselemättä: "Ennen teitä elänyt kansa myöskin kyseli sellaisia asioita, ja silloin heistä tuli epäuskoisia" (jae 102). Tämä voi selittää joidenkin imaamien herkkänahkaisuuden kun heille esitetään kysymyksiä.
Sitten Allah kääntää huomionsa jälleen Jeesukseen painottaen hänen asemaansa Allahin profeettana, joka teki kaikki ihmeteot Allahin käskystä - eikä siksi itse ollut Jumala (jakeet 109-120). Savilintujen henkiin herättäminen (jae 110) voidaan löytää toisen vuosisadan gnostilaisesta Tuomaksen Evankeliumista. On mahdollista, että gnostilaiset olivat lähteneet Itä-Roomasta, jossa he joutuivat vainotuiksi ja asettuneet Arabiaan. Tämän suuran nimi tulee jakeista 112-115, joka kertoo siitä kuinka Jeesus pyysi Allahilta pöytää "taivaasta alati uudistuvaksi tyydytykseksemme, niin hyvin ensimmäiselle kuin viimeisellekin meistä, lähetä meille tunnusmerkki itsestäsi" (jae 114). Allahin lähettämä pöytä olisi juhla Jeesukselle ja hänen seuraajilleen - tässä nähdään jälkiä kristittyjen viimeisestä ehtoollisesta: Kristuksen veren ja ruumiin nauttiminen leivän ja viinin muodossa, mikä oli keskeistä kaikille Muhammedin aikaisille kristityille lahkoille. Jakeessa 116 Allah kysyy Jeesukselta suoraan: "Oletko sanonut ihmisille: 'Ottakaa minut ja minun äitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella'?" Jeesus tietysti kieltää näin sanoneensa. Ne jotka uskovat toisin saavat rangaistuksen.
* * *
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an
Pöydän suura: http://www.islamopas.com/koraani/005.htm
Pöydän suura: http://www.islamopas.com/koraani/005.htm
