Islam: Historian varoitus

Suomennos blogista Malsi-Tung: Islam: A Warning from History

"Tapa ne jotka loukkaavat islamia", "Leikkaa päät irti niiltä, jotka loukkaavat islamia", "Vapaus voi painua helvettiin", "Islam tulee hallitsemaan maailmaa"

Heitä, jotka varoittavat islamin leviämisestä, syytetään usein "islamofobiasta", "vihapuheesta" tai jopa "kiihottamisesta kansanryhmää vastaan". 

Mutta onko huoli islamin vahvistumisesta maassamme todella kohtuuton ja perusteita vailla? Katso tuota yläpuolella olevaa kuvaa...

Vuonna 1930 ihmiset eivät puolustaneet juutalaisia natsien sortoa vastaan. Tänään me emme puolusta jihadin uhreja - mukaan lukien niitä, joista voi tulla uhreja tulevaisuudessa.

Joka puolella maailmaa tänään, eilen ja sitä ennen ihmisiä on tapettu vain sen vuoksi, etteivät he olleet muslimeja. Olisiko mielestäsi aika miettiä asiaa?

Islamin ymmärtäminen

Muhammad on avain islamiin. Islamin uskomukset ja laki perustuvat Muhammadin esimerkkiin. Hän julisti itsensä profeetaksi ja ryhtyi taivuttelemaan toisia hyväksymään hänen julistuksensa. Koraani sisältää sanoja, joiden hän väitti olevan jumalallisia ilmestyksiä. Hänen sanansa ja käyttäytymisensä ovat islamin opinkappaleiden perusta.

Muhammad jakoi maailman muslimeihin ja kafireihin (kaikki toisuskoiset). Muslimien on taisteltava kafireja vastaan, kunnes islam on saavuttanut ylivallan. Muhammad sanoi, "taistelkaa uskottomia vastaan missä heitä tapaattekin, vangitkaa ja saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla." Koraani 9:5.

Jihad on tapa jolla tämä päämäärä saavutetaan. Sitä voidaan toteuttaa sotimalla, vallankumouksella, maahanmuutolla, taloudellisella sodankäynnillä, sharian hivuttamisella yhteiskuntaan, jne.

Kolmentoista ensimmäisen vuoden ajan Muhammad saarnasi suvaitsevaa sanomaa, joka oli lainattu suurilta osin juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Hän sai noin 150 seuraajaa. Hän oli heikko. Tämä tunnetaan mekkalaisena jaksona. Koraanin jakeet tältä ajalta kuvastavat hänen heikkouttaan ja suvaitsevaisuuttaan: "Ei uskontoon pakoteta, vaan hurskaus ja harha ovat selvästi erillään." Koraani 2:256

Kun hänestä tuli sotapäällikkö Medinassa, hän ryhtyi käyttämään väkivaltaa täysin aikaisemman julistuksensa vastaisesti. Hän teki jihad-iskuja keskimäärin kuuden viikon välein loppuelämänsä ajan.

Hänen sai lisää seuraajia noin 10.000:n  vuosivauhtia luvaten heille maallista hyvää sotasaaliina ja palkinnon kuolemanjälkeisessä elämässä - varsinkin jos he kuolivat levittäessään islamia (muslimien oppi marttyyriudesta). Hän myös painosti ihmisiä ryhtymään muslimeiksi kuoleman uhalla, joka osoittautui hyvin menestykselliseksi tavaksi "suostutella."

Koraani jakautuu näihin kahteen jaksoon: mekkalaiseen ja medinalaiseen. Edellinen on suvaitsevainen, jälkimmäinen väkivaltainen. Islamissa on sekä suvaitsevaista että suvaitsematonta sanomaa.

Tutustu Koraanin ja huomaat hyvin äkkiä, että se on täynnä vihaa kafireja  kohtaan.

Islamin oppi käytännössä

Eräs episodi Muhammadin uralla on Banu Qurayzan joukkomurha.

Maaliskuussa vuonna 627 heimo nimeltä Banu Qurayza joutui piiritetyksi Muhammadin johtamien muslimien toimesta. Kahdesti he tarjoutuivat antautumaan, mutta Muhammad kieltäytyi. Hän vaati heitä antautumaan ilman ehtoja ja alistumaan hänen tuomioonsa. Pakotettuina antautumaan Qurayza vietiin Medinaan. Kolmannen (ja viimeisen) armonanomuksen tekivät Muhammadille heidän liittolaisensa al-Ausit. Muhammad eväsi armonanomuksen. Muhammad määräsi miehet mestattavaksi.

Noin 800 miestä vietiin kaivannoille Medinan torille ja heidän kaulansa katkaistiin; heidän päättömät ruumiinsa haudattiin kaivantoihin Muhammadin katsellessa. Pojat, jotka eivät olleet vielä murrosiässä, säästettiin. Naiset ja lapset myytiin orjiksi, jotkut heistä jaettiin lahjoina Muhammadin kumppaneille. Muhammad valitsi yhden Qurayzan naisista itselleen (Rayhana). Qurayzan omaisuus jaettiin muslimeille sotasaaliina. (1)

Sen sijaan, että hylkäisi tällaisen toiminnan, islam perustaa siihen lakeja ja uskonnollisia tuomioita, jotka tunnetaan fatwoina. Vuonna 2012 muslimioppinut sheikki Yasir al-Ajlawni ohjeisti, että Syyriassa jihadistitaistelijoiden vangiksi jääneitä naisia voidaan käyttää seksiorjina. Tämä fatwa perustui Muhammadin esimerkkiin, kuten edellä voitiin lukea. (2)

Huhtikuussa 2013 ohjeistus pantiin täytäntöön, kun 15-vuotias kristitty tyttö joutui jihadistien vangiksi Syyriassa. Agenzia Fiden mukaan "Al-Nusran rintaman pataljoonan komentaja Qusairissa otti Mariamin vaimoksi ja raiskasi hänet. Sen jälkeen hän erosi tästä. Seuraavana päivänä nuori nainen pakotettiin naimisiin toisen islamistitaistelijan kanssa. Myös hän raiskasi tytön ja erosi tästä sitten. Sama kaava jatkui viidentoista päivän ajan ja viisitoista miestä raiskasi hänet. Hänen mielensä järkkyi, hänestä tuli psyykkisesti epävakaa ja lopulta hänet tapettiin." (3)

Syyriassa ja muualla jihadistit jatkavat myös Muhammadin perinnettä leikata vankien päät irti. Tällaiset teot ovat erityisen järkyttäviä, mutta ne ovat linjassa islamin opinkappaleiden kanssa. (4)

Kafirit islamin suojeltuna kansana

Olet ehkä kuullut, että juutalaisilla ja kristityillä on suojellun kansan status islamilaisissa yhteisöissä. Tämän tarkoitus voidaan jäljittää Koraanin jakeeseen 9:29 ja Omarin sopimukseen, joka perustuu siihen.

Sopimus laadittiin voitettujen juutalaisten ja kristittyjen kohtelun vakiinnuttamiseksi. Se on väliaikainen ja ehdollinen sopimus väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Niitä jotka elävät sopimuksen alaisena, kutsutaan dhimmeiksi - ne jotka elävät nöyryytettyinä.

Jotta dhimmit tuntisivat itsensä nöyryytetyiksi, heidän on maksettava pakkoveroa eli jizyaa; heillä ei ole oikeutta puolustaa itseään; he eivät saa rakentaa tai korjata pyhäkköjään; heidän on pukeuduttava siten, että heidät tunnistaa dhimmeiksi; he eivät saa olla ylemmässä asemassa muslimeihin verrattuna. Jos ketä tahansa yksittäinen dhimmi loukkaa muslimeja esimerkiksi panettelemalla Muhammadia, koko dhimmi-yhteisö on vapaata riistaa muslimien kostolle. Onko tämä vain muinaishistoriaa? Eipä ole...

Pakistanissa elää pieni kristittyjen vähemmistö. Heitä vastaan esitetyt syytteet jumalanpilkasta ovat yleisiä ja pelkkä huhu riittää laukaisemaan hyökkäyksen koko yhteisöä vastaan.

Maaliskuussa 2013 noin kolme tuhatta muslimia hyökkäsi kristittyä Joosefin siirtokuntaa vastaan Lahoressa polttaen kaksi kirkkoa ja 160 kristittyä kotia, koska erästä kristittyä syytettiin jumalanpilkasta. Vuonna 2009 Gojrassa kahdeksan kristittyä poltettiin elävältä, sata taloa ryöstettiin ja 50 kotia sytytettiin palamaan toisen jumalanpilkkasyytteen vuoksi. (5) (6) (7)

Tuhansien kilometrien päässä Egyptissä, Syyriassa ja Irakissa sama kaava toistuu - kuten se toistuu kaikkialla, missä on kafirien vähemmistöjä. 

Syyskuussa 2013 julkistettiin raportteja, että Muslimiveljeskunta ja sen tukijat pakottivat noin 15.000:n kristityn Dalga-kylän asukkaat eteläisessä Minyan provinssissa maksamaan jizyaa. 

Kylän kaikki koptit pakotettiin "ilman poikkeuksia" maksamaan "suojelurahaa", samalla tavoin kuin heidän esi-isänsä lähes 1400 vuotta sitten, kun islamin miekka ensimmäisen kerran valloitti kristityn Egyptin. Jotkut niistä, jotka kieltäytyivät maksamasta, tapettiin. (8)

Joissakin tapauksissa maksamaan kykenemättömien vaimot ja lapset hakattiin ja/tai kidnapattiin. Samaa tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Omarin sopimuksen noudattamatta jättäminen tekee koko yhteisöstä oikeutetun hyökkäyksen kohteen.

Seuraavan kerran, kun kuulet muslimien edustajan puhuvan toisuskoisten "suojellusta" statuksesta, muista mitä se todella tarkoittaa.

Kafir, joka ei vielä ole joutunut kokonaan muslimien alistamaksi, voi myös osoittaa dhimmi-asennetta, kuten silloin kun presidentti Obama sanoi: "Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka panettelevat islamin profeettaa." (9)

Islamin numerosääntö

Kun muslimit ovat vähemmistönä, he noudattavat mekkalaista rauhanomaista islamia. Kun he saavuttavat enemmistön, nousee pintaan aggressiivinen medinalainen islam.

Kun muslimit ovat vähemmistönä ja suhteellisen heikkoja, kuten Muhammad oli Mekassa, he puhuvat suvaitsevaisuudesta. Tämä tilanne on monissa Euroopan maissa. Kun heidän lukumääränsä kasvaa, uhkailut ja väkivalta lisääntyy samoin kuin vaatimukset tehdä myönnytyksiä islamille.

Kun muslimit saavuttavat 50% väestöstä, väkivalta saavuttaa huippunsa (esim. Nigeria). Muslimiväestön noustessa yli 50 prosentin väkivalta alkaa vähentyä, koska kafirit on alistettu ja väkivallan kohteiden määrä on myös laskenut (esim. Pakistan). Saavutettuaan 100% osuuden väestöstä, väkivalta loppuu. Tätä kutsutaan  islamissa "rauhaksi" (esim. Saudi-Arabia).

Lähteet

(1) http://wikiislam.net/wiki/The_Genocide_of_Banu_Qurayza

(2) http://www.humanevents.com/2013/04/02/

(3) http://www.gatestoneinstitute.org/3967/christian-women-degradation-islam

(4) Googlaa “Syrian soldiers beheaded”

(5) http://www.gatestoneinstitute.org/3664/christian-persecution-pakistan

(6) http://www.gatestoneinstitute.org/3980/islamists-election-threats

(7) http://www.gatestoneinstitute.org/3853/pakistan-christians-violations

(8) http://www.aina.org/news/20130913143703.htm

(9) 26 Sep 2012 - At the U.N. General Assembly
(10)http://www.thereligionofpeace.com/

"Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka panettelevat islamin profeettaa."

Lisälukemistoa

An Inquiry into Islam
http://www.inquiryintoislam.com/

Political Islam
http://www.politicalislam.com/

Bulletin of Muslim Persecution
http://www.raymondibrahim.com/

The Religion of Peace
http://thereligionofpeace.com/

Jihad Watch
http://www.jihadwatch.org/

Nostakaamme Totuuden ja Vapauden lippu

Tämä on suomennos artikkelista Let us Raise a Flag of Truth and Liberation

Geert Wilders on Hollannin PVV-puolueen (Partij voor de Vrijheid, Vapauspuolue) puheenjohtaja. Tähän kuuhun sattuvan tärkeän vuosipäivän kunniaksi Wilder on ottanut tehtäväkseen kunnianhimoisen projektin, jota hän selostaa alla.



Nostakaamme Totuuden ja Vapauden lippu
Geert Wilders

Tässä kuussa yhdeksän vuotta sitten, marraskuussa 2004, luotiliiveihin pukeutuneet ja konetuliasein aseistautuneet poliisit noutivat minut kotoani viedäkseen minut turvapaikkaan. Tämä tapahtui kaksi päivää sen jälkeen, kun elokuvantekijä ja islam-kriitikko Theo van Gogh murhattiin islamistin hyökkäyksessä keskellä kirkasta päivää amsterdamilaisella kadulla. Poliisi vei minut turvaan, koska islamistikriminaalit olivat uhanneet tappaa minutkin. Syynä oli se, että minäkin kerroin totuuden islamista, joka on suurin uhka vapaudellemme ja sivilisaatiollemme.

Tuosta pahaenteisestä päivästä lähtien, yhdeksän vuotta sitten, olen joutunut elämään jatkuvassa poliisivartioinnissa. Olen asunut armeijan parakeissa, vankiloissa ja turvataloissa. Uhkailut ovat jatkuneet tähän päivään asti, ja ne ovat riistäneet minulta yksityisyyteni ja vapauteni.

Mutta minä aion jatkaa puhumista. Saudi-Arabian lippu julistaa ylpeästi shahadaa eli islamilaista uskontunnustusta: "Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammad on Hänen lähettiläänsä."

Viimeisten yhdeksän vuoden muistoksi, kaikkien sinä aikana murhattujen islamilaisten salamurhien uhrien muistoksi Lontoossa, Moskovassa, Mumbaissa ja Nairobissa ja lukuisissa muissa paikoissa, ja niiden miljoonien ihmisten muistoksi - naisten, uskonluopioiden, toisuskoisten - jotka päivittäin kärsivät syrjinnästä ja nöyryytyksestä islamin ideologian pahuuden ja  islamin painostavan sharia-lain vuoksi, ehdotan islamilaiselle maailmalle uutta lippua - lippua, joka kantaa totuuden ja vapauden julistusta: "Islam on valhe, Muhammad on rikollinen, Koraani on myrkkyä."

Ainoastaan silloin, kun islamilainen maailma ymmärtää tämän totuuden, se pystyy vapauttamaan itsensä pahuudesta, tehden maailmasta paremman ja turvallisemman paikan kaikille ihmisille.

Ainoastaan silloin, kun vapaa maailma ymmärtää, että islam on ennemmin totalitaristinen ideologia kuin uskonto, se on kykenevä puolustamaan vapauksiaan ja arvojaan.

Not Peace but a Sword

Robert Spencerin uusimman kirjan Not Peace but a Sword nimi viittaa Matteuksen Evankeliumin jakeeseen 10:34: Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Kirjassa perustellaankin hyvin yksityiskohtaisesti, miksi ekumeeniset yritykset kristinuskon ja islamin välillä ovat tuomittuja epäonnistumaan. Islamin ja kristinuskon eroavaisuudet käsitellään yksi kerrallaan suorastaan haukotuttavan perusteellisilla Koraanin ja Raamatun lainauksilla. Kirjaa voikin suositella kaikille kirkonmiehille, jotka pyrkivät ekumeeniseen yhteistyöhön islamin kanssa. Siinä on kuitenkin myös kansantajuisempia lukuja, joiden vuoksi kirja on must-lukemistoa kaikille vasta-jihadisteille.

Katolinen kirkko etsii kumppania islamista aikamme uskonnonkielteisyyttä ja moraalittomuutta vastaan. Spencer osoittaa kirjassaan kuitenkin, että vaikka nämä uskonnot voivatkin yhdessä ajaa joitakin asioita, joista ne tuntuvat olevan yksimielisiä, niin islam osoittautuu lähemmässä tarkastelussa jokseenkin arveluttavaksi petikaveriksi. Hän käy läpi yksi kerrallaan islamin ja kristinuskon väitetyt yhtäläisyydet käsitellen "abrahamilaisen uskon", "saman Jumalan" ja "saman Jeesuksen" ja osoittaa eroavaisuuksien olevan suuremmat kuin samankaltaisuudet.

Spencer varoittaa siitä, ettei islamilla ole aikomustakaan pyrkiä ekumeenisiin kompromisseihin: se haluaa kristinuskon antavan periksi islamille tekemättä itse minkäänlaisia myönnytyksiä. Kristityt ovat muslimeiden näkökulmasta vääräuskoisia, joiden tulee joko kääntyä islamiin tai alistua dhimmiyteen. Vaikka joillakin islamoppineilla olisikin aito halu vuoropuheluun, heittää islamiin kuuluva taqqiya varjon tällaisten pyrkimysten ylle. Johtopäätöksenä on, että kristittyjen ei tule olla liian sinisilmäisiä, vaan heidän on tutustuttava tarkasti islamin teologiaan, etteivät islamistit niin sanotusti kuse heitä silmään.

Kuudes luku on ehkä antoisin kirjan luvuista, ja jos alkupuoli tuntuu liian raskaalta, niin kannattaa jättää se väliin ja lukea Spencerin loistavat esitykset oikeudenmukaisuudesta ja moraalista islamissa. Kuten huomataan, islamin etiikka voi muistuttaa ensilukemalla hyvin samanlaiselta kuin kristinuskon etiikka, mutta kun pintaa hieman raaputtaa, tulee esiin ruma totuus.

Islamin laki ja Mooseksen laki (kymmenen käskyä) ovat monissa kohdissa samanlaisia. Ne kuitenkin eroavat toisistaan hyvin merkittävällä tavalla. Islam lisää kaikkiin moraalisääntöihin aina ehtoja: kunnioita vanhepiasi, paitsi... jos he ovat vääräuskoisia. Valehtelu on synti, paitsi jos se edistää suurempaa hyvää, so. islamin asiaa. Varastaminen on ankarasti kielletty, paitsi vääräuskoisilta. Älä tapa, paitsi... Koraani 9:5 Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin...

Luvussa seitsemän pohditaan islamin ja kristinuskon seksuaalietiikkaa. Ehkäisy ja abortti ovat tietysti katolisille tärkeitä aiheita, mutta niissäkään he eivät välttämättä saa islamista kumppania. Spencer esittelee myös islamin ehkä iljettävimmät opinkappaleet (ehkä lukuunottamatta määräystä tappaa ja alistaa kaikki vääräuskoiset, homot, islamin arvostelijat ja uskonluopiot jne.) eli naisen aseman avioliitossa, lapsiavioiliitot, väliaikaiset avioliitot (prostituutio) ja seksiorjat.

Laitan tähän loppuun vielä kirjan lopussa olevan tiivistelmän islamin ja kristinuskon (katolilaisuuden) eroavaisuuksista (teologian sanastoni on ruosteessa, mutta yritän parhaani):

1. Jumalan luonne

Islam: Yksi persoona, absoluuttinen ykseys.
Kristinusko: Kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

I: Kaiken luoja ja hallitsija, mutta ei isä. Ihmiset ovat hänen orjiaan.
K: Koko luomakunnan isä.

I: Ei vapaata tahtoa. Allah valitsee ihmisiä heitettäväksi helvettiin sen sijaan että johtaisi heitä oikealle tielle.
K: Vapaa tahto. Jumala haluaa ihmisten pelastuvan ja tulevan tuntemaan totuuden.

I: Allah asettaa taipumuksen sekä hyvään että pahaan ihmisen sieluun.
K: Jumala on hyvä ja loi ihmisen hyväksi; paha on Jumalan hylkäämistä.

I: Allahin kaikkivaltiudelle ei voida asettaa mitään rajoja, hän on yksinvaltias, jonka ei tarvitse olla johdonmukainen.
K: Jumala on hyvä ja johdonmukainen kaikissa teoissaan.

2: Jeesus

Islam: Jeesus on muslimiprofeetta ja tavallinen ihminen.
Kristinusko: Jeesus on Jumalan Poika, Jumala ja ihminen samanaikaisesti.

I: Jeesusta ei ristiinnaulittu, vaikka juutalaiset luulivat niin. Hän ei kuollut ristillä eikä siis noussut kuolleista, eikä ole myöskään kenenkään vapahtaja.
K: Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden ja nousi kuolleista vapahtaen meidät synneistämme.

I: Jeesus on ihminen ja profeetta, Mooseksen veljenpoika.
K: Jeesus on Jumalan Poika ja Pyhän Joosefin kasvattipoika.

I: Jeesus ilmoittaa, että hänen jälkeensä tulee Muhammad, joka johdattaa ihmiskunnan totuuteen.
K: Jeesus ilmoittaa, että hänen jälkeensä tulee Pyhä Henki, joka johdattaa ihmiskunnan totuuteen.

I: Jeesus palaa maailmanlopun edellä, hävittää kristinuskon ja saattaa islamin voimaan koko maailmassa.
K: Jeesus palaa maailman lopussa ja panee toimeen jumalallisen tuomion.

3: Jumalallinen ilmoitus

Islam: Raamatun profeetat olivat muslimeja, jotka saarnasivat islamia. Heidän sanomaansa kuitenkin vääristeltiin ja otettiin osaksi kristinuskoa ja juutalaisuutta.
Kristinusko: Raamatun profeetat olivat juutalaisia, jotka valmistivat tietä Kristuksen tulemiselle.

4: Moraalisäännöt

Islam: Absoluuttisia moraalisääntöjä ei ole silloin, kun kyseessä on islamin levittäminen ja puolustaminen.
Kristinusko: Kymmenen käskyä ovat absoluuttiset moraalisäännöt, joista voidaan johtaa muita sääntöjä.

I: Uskottomien harhauttaminen on luvallista, kun uskovat ovat sodassa tai jonkun muun painostuksen alaisena.
K: Pakkotilanteissa voidaan jättää asioita kertomatta, mutta suoranainen valehtelu ei ole sallittua.

I: Uskottomien omaisuus voidaan ottaa sotasaaliiksi, ja alistetut toisuskoiset voidaan määrätä maksamaan pakkoveroa, jota ei peritä muslimeilta.
K: Varkaus, tai mikään itsessään moraaliton teko, ei ole koskaan oikeutettu.

I: Muslimien henki on arvokkaampi kuin toisuskoisten henki.
K: Kaikilla ihmisillä on yhtäläinen arvo Jumalan edessä.

I: Hyveellisyys pakotetaan yhteiskunnan toimesta julmilla rangaistuksilla.
K: Hyveellisyys edellyttää ihmisen vapaata valintaa.

I: Monet islaminoppineet eivät löydä raskauden ehkäisyn kieltoa islamista.
K: Raskauden ehkäisy on synti.

I: Raskauden keskeytys on sallittu kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, ja joidenkin oppineiden mielestä myöhemminkin.
K: Abortti on murha.

I: Mies voi ottaa neljä vaimoa.
K: Mies yhtyy vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

I: Mies voi erota vaimostaan sanomalla: "Minä eroan sinusta"
K: "Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako"

I: Mies voi ostaa seksiorjia ja pitää heitä vaimojensa lisäksi
K: Kaikenlainen orjuus on vastoin ihmisarvoa.

I: Shiialaisuudessa mies voi solmia väliaikaisen avioliiton, jolla on sovittu päättymispäivä.
K: Avioliittoa ei voi purkaa.

* * *

Robert Spencerin kirjoja Amazon.comissa

Islam ja väkivalta

Lukuunottamatta sitä, että muslimit eivät ole tappaneet joka ikistä toisuskoista asuinalueillaan, on vain vähän sellaista todistusaineistoa, joka tukisi heidän väitettään uskontonsa rauhanomaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Siellä missä islam on hallitseva, kuten Lähi-idässä ja Pakistanissa, ovat uskonnolliset vähemmistöt brutaalin vainon kohteena ilman, että sitä juuri vastuttettaisiin. Kun islam on vähemmistönä, kuten Thaimaassa, Filippiineillä tai Euroopassa, väkivallan uhka on aina ilmassa, ellei muslimien vaatimuksiin suostuta. Kumpikin tilanne näyttää oikeuttavan uskonnollisen terrorismin, joka on pysyvää ja luonteenomaista islamin fundamentalismille.

Syy tähän on selvä ja kaikki alkaa Koraanista. Vain harvoja jakeita islamin pyhimmistä teksteistä voidaan tulkita siten, että ne sopivat nykyajan käsitykseen uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta ja kansojen veljeydestä. Ne harvat ovat "mekkalaisia" jakeita, jotka on selvästi kumottu myöhemmillä jakeilla. Juuri tästä syystä muslimiapologistit varoittavat tulkitsemasta Koraania ilman heidän "avustustaan" - vaikka Koraanin pitäisi olla täydellinen kirja.

Koraanin väkivaltaiset säkeet eivät suinkaan ole vain historiaa tai teologisia rakennelmia, vaan ne ovat näytelleet pääroolia hyvin todellisissa verilöylyissä ja kansanmurhissa. Yksi näistä oli kymmenien miljoonien hindujen raaka teurastus viiden vuosisadan aikana alkaen Ghaznin Mahmudin verisestä valloitusretkestä noin vuonna 1000.  Hän ja myöhemmin Timur Lenk (islamin Tsingis-kaani) murhasivat tuntemattoman määrän buddhalaisia näiden puolustaessaan temppeleitään hävitykseltä. Buddhalaisuus lähes hävitettiin Intian mantereelta. Juutalaisuus ja kristinusko kokivat saman kohtalon (vaikkakin paljon hitaammin) muslimiarmeijoiden valloittamilla alueilla Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja osassa Eurooppaa Turkki mukaanlukien. Persialaisten muinainen uskonto zarathustralaisuus on muslimien halveksima ja se on enää vaivoin hengissä nykyisessä Iranissa.

Väkivalta on niin syvällä islamissa, että se ei ole oikeastaan koskaan lakannut olemasta sodassa joko toisia uskontoja tai itseään vastaan.

Muhammad oli sotapäällikkö, joka piiritti kaupunkeja, joukkomurhasi miehet, raiskasi heidän naisensa, orjuutti heidän lapsensa ja otti heidän omaisuutensa itselleen. Useita kertoja hän torjui piiritettyjen antautumisen ja murhautti jopa sotavankeja. Hän innosti vastahakoisia seuraajiaan taisteluun lupaamalla näille orjia ja sotasaalista, jos he lähtisivät sotaan, ja pelottelemalla heitä Helvetin tulella, jos eivät. Muhammad salli miestensä raiskata taistelussa kiinniotettuja naisia, yleensä vielä samana päivänä, kun heidän aviomiehensä ja perheensä surmattiin.

On tärkeää painottaa, että suurin osa muslimiarmeijoiden sotaretkistä oli luonteeltaan hyökkäävää, ja islamin mahtavimmat sotilaalliset voitot syntyivät Muhammadin seuraajien toimesta vuosikymmeniä tämän kuoleman jälkeen. Varhainen islamilainen sodankäynnin periaate oli, että jos kaupunki puolustautui hyökkääjää vastaan, koko siviiliväestö hävitettiin (miehet teloitettiin, naiset ja lapset otettiin orjiksi). Vaikka apologistit usein väittävät, että muslimien on sallittua hyökätä vain itsepuolustukseksi, se on mahdoton ajatus ja täydessä ristiriidassa islamilaisten historioitsijoiden ja muiden Muhammadin aikaisten selontekojen kanssa.

Otetaan esimerkiksi Quraiyzan juutalaiset, jotka oli hävitetty täydellisesti viisi vuotta sen jälkeen, kun Muhammad saapui Medinaan. Häidän johtajansa päätti pysyä puolueettomana, kun Mekan armeija piiritti kaupunkia kostona Muhammadin ryöstöretkistä sen karavaaneja vastaan. Heimo ei tappanut ketään kummaltakaan sodan osapuolelta, ja antautui rauhanomaisesti Muhammadille sen jälkeen, kun Mekkalaiset olivat lähteneet takaisin. Silti islamin profeetta mestautti heimon jokaisen miespuolisen jäsenen, vei naiset ja lapset orjuuteen ja jopa raiskasi yhden vangin henkilökohtaisesti (muslimiapologistit voisivat kutsua tätä "avioliitoksi, joka solmittiin samana päivänä").

Eräs islamin arvostetuimmista nykyisistä oppineista, sheikki Yusuf al-Qaradawi määrittelee jihadin näin: "Uskonnollinen sota niitä vastaan, jotka eivät usko Muhammadin antamaan tehtävään. Se on uskonnollinen velvollisuus, joka on vahvistettu Koraanissa ja perimätiedossa pyhäksi instituutioksi, ja määrätty erityisesti islamin levittämiseksi ja pahan karkoittamiseksi muslimeista..[lainaa Hanafi-koulukunnan määräystä] 'Vääräuskoisia kohtaa hävitys, vaikka he eivät olisi hyökkääjiä, kuten perimätiedon monet tätä aihetta koskevat jaksot osoittavat'".

Muhammadilla ei ollut selkeää seuraajaa, mikä johtui hänen kuolemansa jälkeen puhjenneesta sisällissodasta. Hänen läheisimmät miehensä tekivät parhaansa estääkseen kaukaisia heimoja jättämästä islamia ja palaamasta aikaisempiin uskontoihinsa (Ridda eli 'uskosta luopuminen'). Myös aikaisemmat käännynnäiset taistelivat myöhempiä käännynnäisiä vastaan. Vihamielisyydet syntyivät niiden välille, jotka olivat tulleet Muhammadin mukana Medinaan, ja niiden, jotka auttoivat Medinassa Muhammadia asettumaan (ansarit). Lisäksi oli vielä Muhammadin oman perheen sisäinen riita, lempivaimo Aishan ja lempityttären Fatiman kannattajien välillä - kiista, jonka takia shiiat ja sunnit ovat toistensa kimpussa vielä tänäkin päivänä.

Oudoin ja valheellisin asia, joka islamista voidaan sanoa on, että se on rauhan uskonto.  Jos islamiin sovellettaisiin samoja standardeja kuin joilla länsimaita tuomitaan (orjuus, imperialismi, suvaitsemattomuus, naisviha, seksuaalinen syrjintä, sodankäynti,...), tuomio olisi murskaava. Islam ei koskaan luovu valloituksestaan, oli se sitten uskonto, kulttuuri, kieli tai ihmishenki. Se ei myöskään pyydä anteeksi tekojaan tai yritä todella edistyä moraalisesti. Se ei etsi avointa dialogia vaan käpertyy itseensä. Se on vakuuttunut omasta erinomaisuudestaan ja kuitenkin se brutaalisti estää itsetutkiskelun ja vaientaa kritiikin.

Juuri tämä on se mikä tekee Koraanin väkivaltaisista jakeista niin vaarallisia. Niille on annettu jumalallisen käskyn arvo. Kun muslimiterroristit ottavat ne kirjaimellisesti, kuten kaiken pyhässä kirjassaan, ja ymmärtävät että islam on epätäydellinen ilman jihadia, maltillisilla ei ole juuri tarjottavana vastaväitteitä - mielipiteen lisäksi. Mitä heillä sitten olisi? Puhe rauhasta ja rakkaudesta voi hämätä tietämättömiä, mutta kun joka kahdestoista Koraanin jae puhuu joko Allahin vihasta vääräuskoisia kohtaan tai kehottaa tappaamaan, pakkokäännyttämään ja alistamaan heitä, on pieni ihme, että terrorismilla on niin laaja kannatus yhteisöissä - vaikka useimmat muslimit eivät haluaisikaan tulkita uskontoaan tällä tavoin.

Toiset yksinkertaisesti hyväksyvät väkivallan. Vuonna 1991 Amerikassa asuva palestiinalainen pariskunta tuomittiin, koska he olivat puukottaneet tyttärensä kuoliaaksi, koska hän oli ollut liian länsimaistunut. Perheystävä puolusti pariskuntaa, syyttäen jurya siitä etteivät he ymmärtäneet "kulttuuria", ja sanoen että vanhempien oli "kuritettava tytärtään tai he menettävät kunnioituksen" (lähde). Vuonna 2011 paatuneet palestiinalaisterroristit, jotka olivat vastuussa Allahin nimeen tehdyistä siviilien, naisten ja lasten raaoista murhista, saivat Saudikuninkaalta lahjaksi ylellisen pyhiinvaellusmatkan Mekkaan - yksikään muslimi ei protestoinut.

Muslimeita, jotka ottavat Koraanin kirjaimellisesti, on aivan liian paljon - ja liikaa on myös niitä, jotka eivät välitä islamin nimeen tehdystä väkivallasta.

Tämä on suomennos The Religion of Peace sivuston kirjoituksesta:
What does the Religion of Peace Teach about Violence

Muhammadin elämä ja sankariteot
Banazin kunniamurha (TV-dokumentti)
Bill Warnerin islamin historia

Islamin myytit: Koraani vastaa kristittyjen Raamattua

Myytti:

Koraani on muslimeille kuin Raamattu kristityille (ja Toora juutalaisille).

Totuus:

Koraani on alusta loppuun suoraa Allahin puhetta - niinkuin se oli ilmoitettu Muhammadille. Sitä voisi verrata sellaiseen tekstiin, johon on otettu vain Jeesuksen sanat irrotettuna Uuden Testamentin historiallisesta kontekstista, ja jotka on sitten satunnaisesti koottu yhteen (Koraanin luvut on järjestetty niiden pituuden mukaan ja yhdessä luvussa on toisiinsa liittymättömiä teemoja.)

Sen sijaan Raamattu sisältää historiaa ja elämäkerrallisia yksityiskohtia. Koraanissa, esimerkiksi, ei ole yksityiskohtia Muhammadin elämästä, mutta Raamatussa on neljä kirjaa, jotka kertovat Jeesuksen elämästä. Toinen eroavaisuus on Raamatun väkivaltaan kehottavissa jakeissa, joita on joitakin Vanhassa Testamentissa. Tällöin tarkoitettu kohde on kuitenkin tarkasti määritelty tekstissä osoittaen, että kyseessä on historian kertomus, eikä avoimeksi jätetty käsky, jota kaikkien kuuluu noudattaa  [kuten Koraanissa].

Huolimatta siitä, että muslimit lausuvat ääneen monia Koraanin lauseita, on olemassa hyvä syy sille, miksi vain harvat ovat vaivautuneet tutustumaan siihen tarkemmin kuin vain joihinkin satunnaisiin kohtiin. Jakeiden sattumanvarainen järjestys ja melkein täydellinen kontekstin puuttuminen tekevät Koraanista hyvin vaikeasti ymmärrettävän. Tästä syystä Koraania julkaistaan harvoin ilman laajaa kommentaaria (joka usein heijastaa kääntäjän omia painotuksia).

Itse asiassa muslimien Raamattua vastaava teos on Koraani, Hadith ja Sira yhdessä.

Hadith on kokoelma anekdootteja ja historiallisia tapahtumia Muhammadin elämästä perustuen hänet tunteneiden ihmisten kertomuksiin. Valitettavasti hadithien autenttisuus vaihtelee. Muslimioppineet ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että luotettavimmat kokoelmat ovat Bukhari ja Sahih Muslim, joiden jälkeen tulee Abu Dawud. Islamilainen laki - sharia - perustuu haditheihin.

Sira on Muhammadin elämäkerta. Sen luotettavuusongelmat saattavat hämmentää kristittyjä ottaen huomioon, että evankeliumit olivat olemassa jo parin vuosisadan kuluessa ristiinnaulitsemisesta - joka tapahtui 600 vuotta ennen muslimien historian alkua. Silti luotettavimman Muhammadin elämäkerran kokosi Ibn Ishaq noin 150 vuotta tämän kuoleman jälkeen. Hänen alkuperäinen työnsä on säilynyt ainoastaan Ibn Hishamin (k. 828) editiona, josta tämä myönsi jättäneensä pois joitakin 'epämiellyttäviä' kohtauksia.

Jättämällä huomiotta, että Raamattu vastaa Koraania, haditheja ja Siraa yhdessä johtaa usein vääriin syytöksiin ja virheelliseen analyysiin.


---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm

Islamin myytit: Islam on demokratia

Myytti:

Islam on yhteensopiva demokraattisten periaatteiden kanssa. Uskonto itsessään on demokraattinen.

Totuus:

Demokratia on järjestelmä, jossa kaikkia ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti lain edessä erottelematta heitä rodun, uskonnon tai sukupuolen perusteella. Jokaisen yksilön antama ääni on saman arvoinen kenen tahansa toisen antaman äänen kanssa. Ihmisten yhteinen tahto määrittää yhteiskunnan säännöt.

Islamin lain alla vain muslimiehillä on täydet oikeudet. Naisen arvo on usein puolet miehen arvosta - joskus jopa vähemmän. Toisuskoisella ei ole arvoa muslimin rinnalla. Itse asiassa, muslimia ei voi koskaan tuomita kuolemaan vääräuskoisen tappamisesta.

Islamilaisessa valtiossa vallitsee islamin laki, joka on johdettu Koraanista ja Sunnasta. Oppineet tulkitsevat lakia ja soveltavat sitä sosiaalisiin, kulttuurillisiin ja poliittisiin tilanteisiin. Ihmistä ei voi koskaan asettaa Koraanin tai Sunnan yläpuolelle, yhtä vähän kuin hänet voi asettaa Allahin yläpuolelle.

On kiistanalaista onko muslimimaailmassa yhtään valtiota, jota voitaisiin pitää todellisena demokratiana. On kuitenkin selvää, että ne harvat valtiot, joita usein pidetään demokraattisina, kärsivät hallituksen ja uskonnollisten johtajien välisistä vaikeista jännitteistä, jälkimmäisten usein syyttävän demokratiaa heille väkisin annetuksi harhaoppiseksi järjestelmäksi.

Islam ei johda demokratiaan.

Lisälukemista:

Demokratia ja islam
Lojaalisuus toisuskoiselle hallitukselle


---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm

Miksi emme tunnusta pelkäävämme islamisteja?

Sanotaan se nyt suoraan - uskallamme kritisoida vain uskontoja, jotka eivät vahingoita meitä, ja hallituksia, jotka eivät heitä meitä vankilaan.

Nick Cohen The Spectatorissa:

Firoozeh Bazrafkanista tehtiin ilmoitus poliisille hänen kirjoitettuaan, että muslimimiehet pahoinpitelevät ja murhaavat tyttäriään, ja lisäämällä vielä, että 'Koraani on moraalittomampi, tuomittavampi ja järjettömämpi kuin kahden muun globaalin uskonnon kirjoitukset yhteensä'.

Firoozeh Bazrafkan ei pelkää mitään. 150 senttisenä, 31 vuotiaana, ja niin hoikkana, että pienkin tuulenpuuska saattaisi viedä hänet mukanaan, hänellä on kuitenkin rohkeutta olla todella radikaali taiteilija ja uskallusta haastaa ne jotka saattavat vahingoittaa häntä. Hän taistelee naisten oikeuksien ja aatteellisen vapauden puolesta ja hänen taustansa vuoksi hänen taistelunsa kohdistuu radikaaliin islamiin. Tanskan kansalaisena hän on nähnyt journalistien joutuvan piiloutumaan ja väkijoukkojen hyökkäävän hänen maansa lähetystöjä vastaan vain sen vuoksi, että Jyllands-Posten julkaisi Muhammed-pilakuvat, jotka olivat niin laimeita, että niitä tuskin voi kuvailla 'satiiriksi'. Bazrafkan on myös iranilaisen perheen tytär, ja Iranin islamilaisen tasavallan harjoittama naisten alistaminen suututtaa häntä.

Kun tapasin hänet, hänellä oli käynnissä pitkäaikainen riita Euroopan monien tekopyhien tahojen kanssa. Etniset tanskalaiset tekivät hänestä rikosilmoituksen, koska hän oli kirjoittanut, että  muslimimiehet pahoinpitelevät ja murhaavat tyttäriään, ja lisäämällä vielä, että 'Koraani moraalittomampi, tuomittavampi ja järjettömämpi kuin kahden muun globaalin uskonnon kirjoitukset yhteensä'.

Voidaan väittää, että hänet huomautuksensa oli loukkaava. Voidaan myös sanoa, että tarkkaamaton lukija voisi ymmärtää hänen sanansa siten,  että kaikki muslimimiehet pahoinpitelevät ja murhaavat tyttäriään. Kuitenkin, jos kaikki huomautukset, joista joku voisi loukkaantua, tai jotka joku voisi ymmärtää väärin, kiellettäisiin, ihmiskunta hiljenisi kokonaan.

Tanskassa kerran voimassa olleet liberaalit periaatteet olisivat tuominneet Bazrafkanin ainoastaan, jos hänen sanansa olisivat kehottaneet väkivaltaan. Oikeusistuin ei kuitenkaan perännyt todisteita tapahtuneesta kiihotuksesta (sellaisia ei ollut). Sen sijaan se käsitteli asiaa uskonnon kritisointina - uskonto on järjestelmä, johon tulisi kohdistua valinnan vapaus ja myös oikeus kritiikkiin - yhtäläisenä rasistisiin ennakkoluuloihin, jotka kaikki ajattelevat ihmiset tuomitsevat, koska kukaan ei voi valita etnisyyttään. Niinpä valkoiset 'liberaalit' tuomarit tuomitsivat iranilaissyntyisen taiteilijan 'rasistiksi' ja antoivat hänelle rikosrekisterin, koska hän oli tuominnut kunniamurhat ja uskonnollisen naisvihan - todistaen jälleen kerran, että naisten oikeudet tulevat aina viimeisiksi.

Kun kysyin häneltä, mitä hän ajatteli tanskalaisesta oikeusjärjestelmästä, en saanut vastaukseksi pitkää luentoa ilmaisunvapaudesta.

'Se on ihan perseestä', hän sanoi.

Niin on myös Lontoon taidemaailma. Kerrottuaan tanskalaiselle tuomioistuimelle, että hän menee mieluummin vankilaan, kuin maksaa 5000 kruunun sakot, peräänantamaton Bazrafkan kääntyi Passion of Freedomin puoleen. Vuosittainen näyttely pääsee lähimmäksi underground-taidetta kuin mitä Lontoossa voi yleensä päästä. Väite voi hämmästyttää sinua.  Jos kuuntelet taiteilijoita, kirjailijoita, akateemikkoja tai journalisteja, voisit luulla, että tuhansittain heitä toimii radikaalissa underground-liikkeessä. He sanovat oikeita asioita. He kertovat 'totuuden vallanpitäjille', 'rikkovat rajoja', ja niin edelleen. Mutta sinun olisi pitänyt huomata, että he haastavat ainoastaan uskonnot, jotka ovat harmittomia (kristinusko) ja hallitukset, jotka eivät laita heitä vankilaan (demokratiat). Lontoossa toimivat puolalaiset intellektuellit, jotka järjestävät tämän taideprotestin ihmisoikeuksien puolesta, ovat rohkeampia. Passion of Freedom ei ole omistautunut islaminvastaiselle taiteelle. Sen kuraattorit eivät kuitenkaan pelkää sen esittämistä.



Näyttelyn piti avautua Lontoon Unit 24 -galleriassa viime lauantaina. Unit 24, joka ylpeilee nettisivuillaan olevansa 'raivokkaan itsenäinen', perääntyi vain muutamaa päivää ennen avajaisia. Sähköposteissaan järjestäjille Unit 24 esitti useita syitä näyttelyn peruuttamiselle, näyttelyn, jonka järjestelyt olivat vieneet kuukausia. 'Näyttelyn viholliset' olivat esittäneet uhkailuja ja nyt he olivat huolissaan 'mahdollisesta terrori-iskusta'. Unit 24 kertoi Spectatorille, että se peruutti näyttelyn, koska Passion of Freedom ei voinut taata turvallisuutta.

Päätöksessä ei ole mitään salaista. Kuitenkaan mikään sanomalehti tai BBC ei käsitellyt taideuutisissaan kymmenien artistien näyttelyyn kohdistettua uhkaa. Olen monesti sanonut, että sensuuri on tehokkainta silloin, kun kukaan ei tunnusta sen olemassaoloa. Ensimmäinen askel vapautumisessa painostuksesta on myöntää, että olemme peloissamme. Mitä useampi ihminen myöntää olevansa peloissaan, sitä vähemmän syytä on pelätä ja sitä helpompi painostajat on eristää.

Kuitenkin läntisten intellektuellien esiintyminen radikaaleina tekee rehellisen keskustelun pelosta mahdottomaksi. Kuinka he voivat ensin esiintyä rohkeina toisinajattelijoina ja sitten yhtäkkiä tunnustaa olevansa peloissaan uskonnollisten kiihkoilijoiden vuoksi. Grayson Perry oli poikkeus vuonna 2007. Hän sanoi tuomitsevansa kristinuskon taiteessaan, mutta ei ole ' käynyt täyteen hyökkäykseen islamismia vastaan sen todellisen uhan vuoksi, että joku tulee leikkaamaan hänen kurkkunsa auki'. Viime viikkoiseen Reithin luentoon mennessä Perryn rehellisyys on kuitenkin kadonnut. Puhuessaan rohkeudesta, hän vain letkauttaa: 'Mielestäni kapinallisin taiteilijan tekemä teko viime aikoina tuli Tracey Eminiltä. Hän tuki Tory-puoluetta!'.

Tracey Emin's work (Photo: Dan Kitwood/Getty)

Hel-vetin-hah-hauskaa. Voi kuinka yleisö nauroi. Mutta Perry tiesi ettei hänen sanomansa ollut totta, ja niin tiesivät sydämessään hänen aplodeeraajansakin.

Kaikeksi onneksi todella radikaalit Embassy Tea Gallery'n omistajat sallivat kapinallisen näyttelyn esittämisen Southwarkin tiloissaan, jossa se on auki perjantaihin asti. Avajaisiltana suurilukuinen yleisö osoitti suosiotaan Firozeeh Bazrafkanille. Samaan aikaan tuomarit päättivät valita näyttelyn parhaaksi teokseksi Victoria Burgherin The Perfect Stone [Täydellinen kivi]. Hymyilevä nainen antoi kävijöille kiven, kun he tulivat sisään. 'Etsikää paikka johon voitte laittaa sen', hän sanoi iskien silmää salaperäisesti. Galleriat tekevät tällaisia tempauksia tämän tästä. Tällä kertaa kävijät huomasivat, että kivi tuli laittaa säkkiin erään pylvään viereen. Säkin yläpuolella oli artikla 104 Iranin rikoslaista, jossa selitetään kammottavalla tarkkuudella, että kun nainen teloitetaan aviorikoksesta kivittämällä, 'kivi ei saa olla liian suuri tappaakseen henkilön yhdellä tai kahdella iskulla, mutta ei myöskään niin pieni, ettei sitä voi enää kutsua kiveksi'.

Olin yksi tuomareista, joka antoi Burgherille palkinnon hänen hienovaraisesta protestistaan naisten huonoa kohtelua vastaan Iranissa. Oletan sen tarkoittavan, että minäkin olen rasisti.

Nick Cohen on brittiläinen journalisti, kirjailija ja poliittinen kommentaattori. Hän on The Observer-lehden kolumnisti, The Spectatorin bloggeri ja Standpoint Magazinen TV-kriitikko. Hän on kirjoittanut London Evening Standardiin ja New Statesmaniin. Cohen on kirjoittanut kuusi kirjaa.

http://www.nickcohen.net

Islamin myytit: Islam ei liity mitenkään terrorismiin

Myytti:

Islamilla ei ole mitään tekemistä terroritekojen kanssa. On islamin vastaista tappaa viattomia ihmisiä.

Totuus:

Islam todella kieltää viattomien ihmisten tappamisen. Sinä et valitettavasti täytä vaatimuksia.

Vaikka monet muslimit vilpittömästi uskovat heidän uskontonsa kieltävän viattomien ihmisten tappamisen terrori-iskuissa, totuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Siksipä muslimit molemmin puolin terrorikeskustelua syyttävät toisiaan islamin kaappaamisesta, ja molemmat puolet sanovat edustavansa oikeaa islamin tulkintaa. Siksi myös sellaiset hirveitä terroritekoja Allahin nimeen tehtailevat terroristijärjestöt kuten Hamas ja Hezbollah saavat huomattavia määriä moraalista ja taloudellista tukea valtavirran edustajilta.

Koko "terrorismin" määritelmä islamissa on vähintäänkin epäselvä. Lisäksi "viattoman ihmisen" määritelmä islamissa ei ole se, mitä muslimiapologistit erityisesti mainostaisivat, kun he sanovat, että viattomia ei saa vahingoittaa. Islamin opin mukaan nimittäin kukaan, joka hylkää Muhammadin opetuksen, ei ole viaton.

Mietitään vaikka sitä, että suuri osa Koraanista käsittelee sitä kauheaa rangaistusta, joka on niiden osana, jotka kieltäytyvät kääntymästä muslimeiksi. Kuinka muslimit voivat silloin pitää näitä jumalallisen vihan kohteita viattomina ihmisinä?

Suojelluimmat ja kunnioitetuimmat kaikista toisuskoisista ovat dhimmit, "kirjan kansat." Nämä ovat niitä kristittyjä ja juutalaisia, jotka alistuvat islamin komennon alle ja maksavat muslimeille suojelurahaa, jizyaa. Sana "dhimmi" tulee kuitenkin arabian sanasta, joka tarkoittaa "syyllistä" tai "moittimista".

Kun jopa dhimmit ovat saaneet osansa syyllisyydestä asemaansa (koska ovat hylänneet Allahin totuuden), miten toisuskoiset, jotka vastustavat islamin ylivaltaa ja kieltäytyvät maksamasta jizyaa voisivat olla "viattomia"?

Islamin sisälläkin on ryhmä muslimeja, jotka kantavat syyllisyyttä - jopa suurempaa kuin toisuskoiset. Nämä ovat teeskentelijät eli "munafiqin", joihin Muhammad viittaasi hyvin halventavin sanankääntein. Teeskentelijän katsotaan olevan muslimi vain nimellisesti. Koraanin yhdeksännen suuran mukaan heidät erottaa aidoista muslimeista siitä, että he kieltätyvät käymästä pyhää sotaa (9:81, 9:86) tai rahoittamasta sitä (9:121). Aidot uskovaiset taistelevat ja ovat kovia uskottomia kohtaan (9:123).

Muslimiterroristit, jotka säännöllisesti tappavat "toisia muslimeita" Allahin nimeen, tekevät niin uskoen uhriensa olevan "munafiqin" tai "kafir" (vääräuskoisia). Tämä osa shariaa tunnetaan nimellä takfir, jonka mukaan muslimi voidaan julistaa uskonluopioksi ja teloittaa, koska he ovat haitanneet islamin ylivallan laajentamista. (Aito muslimi pääsee joka tapauksessa Paratiisiin, joten hänellä ei ole tietenkään mitään syytä kieltäytyä elämän nautinnoista kuten seksiorgioista tai päihteistä).

Viattomuuden hämärän määritelmän lisäksi tulee vielä vaikeus erottaa terrorismi pyhästä sodasta. Islamistiterroristit harvoin pitävät itseään terroristeina, vaan kutsuvat itseään pyhiksi sotureiksi (mujahideen, shahid tai fedayeen). He pitävät tekojaan jihadin yhtenä muotona.

Sekä Koraani että hadithit kehottavat käymään pyhään sotaan. Suurassa 9:29 Muhammad vakiinnuttaa periaatteen, että vääräuskoisia vastaan tulee taistella, kunnes he joko kääntyvät islamiin tai alistuvat nöyryytettyinä islamin alaisuuteen. Tämän vahvistavat myös Sahih Muslimin ja Bukharin hadithit.

Islamin profeetta sanoo useasti, että Jihad on muslimille ihanteellinen polku, ja että uskovien tulee "taistella Allahin tiellä." Koraanissa on tusinoittain katkelmia, joissa kehoitetaan tappamaan ja taistelemaan - paljon enemmän kuin kehoituksia rauhaan ja suvaitsevaisuuteen. On jokseenkin naivia käsittää nämä "ikuiset keskustelut ihmisen ja Jumalan välillä" ikään kuin niillä olisi vain historiallista arvoa ja ettei niitä olisi tarkoitettu koskemaan nykyajan uskovia, varsinkin kun tekstissä ei ole oikein mitään, mikä oikeuttaisi tulkitsemaan ne tällä tavoin.

Kun yhdistetään Koraanin kehoitukset pyhään sotaan viattomuuden monimerkitykselliseen tulkintaan, joudumme vakaviin vaikeuksiin, joita ei voi selittää pois pelkällä semantiikalla. Islamissa ei vallitse ainoastaan syvä suvaitsevaisuus väkivaltaa kohtaan, vaan siinä on myös suuria erimielisyyksiä siitä, missä olosuhteissa ja ketä vastaan väkivalta on oikeutettua.

Monet niistä muslimeista, jotka väittävät olevansa terrorismia vastaan, kuitenkin tukevat esimerkiksi Irakin kapinallisia, ja esittävät syytöksiä siitä, että käynnissä olisi laaja-alainen "sota islamia vastaan." Vaikka amerikkalaiset joukot ovat siellä suojelemassa viattomia ihmisiä ja auttamassa maan jälleenrakentamisessa, muslimit kautta maailman uskovat, että tosiuskovaisille on luvallista yrittää tappaa heitä.

Mujahideenit päättelevät pyhän sodan antaman siunauksen perusteella, että on luvallista hyökätä irakilaisia maanmiehiään vastaan - niitä jotka auttavat amerikkalaisia - vaikka heidät on demokraattisesti valittu hallitsemaan Irakia. Nämä siviilit ja sotilaat ovat "munafigin" ja "takfir", jotka auttavat vihollista, "ristiretkeläisiä."

Vaikka käytämme tässä Irakia esimerkkinä, sama päättelyketju on pohjimmiltaan kaiken islamilaisen terrorismin takana Filippiineiltä Thaimaahan. Siellä missä islam on uskonnollinen vähemmistö, on aina radikaaleja, jotka uskovat väkivallan oikeutukseen, jotta islamille saataisiin valta-asema - aivan samoin kuin Muhammad opetti ja näytti esimerkkiä Mekassa ja muualla.

Entä sitten ne "viattomat", jotka kärsivät pommi-iskuista ja ammuskelusta? Myös Muhammadin aikana ne olivat väistämättömiä. Paljon lainattu hadith, missä Muhammad kielsi naisten tappamisen, myös toteaa, että tällaisia uhreja oli tullut hyökkäyksissä muita heimoja vastaan.

Jos on yhtään epäilystä siitä, että kielletty olisi joskus kuitenkin välttämätöntä, epäilysken pitäisi kuitenkin hälvetä kertomuksessa Muhammadista, kun hänen miehensä varoittivat häntä, että yöllinen isku merkitsisi, että myös naisia ja lapsia tulisi tapetuksi. Muhammad vastasi  että "he [naiset ja lapset] ovat samaa joukkoa [kuin vihollisen miehet]."

Jihadin pyhittäminen on kalteva taso. Se alkaa jalolla itsepuolustuksen ajatuksella oletettua uhkaa vastaan ja kehittyy vähitellen Allahin oikeuttamaksi islamin ylivallan tavoitteluksi.

Islamin ei ole tarkoitus olla tasa-arvoisessa yhteiselossa toisten uskontojen kanssa. Se haluaa saavuttaa ylivallan ja asettaa sharian ylimmäksi laiksi. Islamin valta tulee ulottaa maan ääriin asti ja vastarinta voidaan murtaa keinolla millä hyvänsä.

Länsimaiset apologistit sivuuttavat Koraanin monet väkivaltaiset jakeet olankohautuksella sanoen, että ne ovat voimassa vain sotatilassa.

Islamiterroristit ovat samaa mieltä. He ovat sodassa.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm

Islamin myytit: Islam vastustaa orjuutta

Myytti:

Islam ei suvaitse ihmisten orjuuttamista. Muhammad oli orjuuden vastustaja ja hänen työnsä ansiosta orjuus lopetettiin.

Totuus:

Koraanista ei löydy pienintäkään suvaitsemattomuutta orjuutta vastaan. Itse asiassa islamin pyhä kirja antaa orjanomistajille selkeän oikeuden käyttää orjiaan seksuaalisesti hyväkseen - eikä vain yhdessä Koraanin kohdassa, vaan ainakin neljässä eri suurassa. Islamin laki on on täynnä ohjeita orjien käsittelyyn, osa niistä suhteellisen inhimillisiä, mutta mikään niistä ei kuitenkaan vastusta orjuutta.

Näiden ohjeiden olemassaolo hyväksyy ja laillistaa orjuuden. Tähän voi vielä lisätä sen tosiasian, että Muhammad itse oli innokas orjakauppias. Center of the Study of Political Islamin Bill Warner antaa kirjassaan Muhammad and the Unbelievers: a Political Life aiheesta seikkaperäisen selvityksen luotettavimpien muslimilähteiden perusteella, ja tekee seuraavan yhteenvedon:

Muhammad vangitsi orjia, myi orjia, osti orjia antaakseen ne lahjoiksi, sai orjia lahjaksi ja käytti orjia työntekoon. Sira kertoo orjuudesta hyvin selkeästi. 

Jopa jokainen saarnatuoli, mistä Muhammad saarnasi islamia, oli hänen orjiensa rakentama.

Koraani käskee muslimeita noudattamaan Muhammadin esimerkkiä ja sanoo hänen olevan "ylhäinen persoona". Orjuuden epäinhimilliset kauhut ovat olleet olennainen osa islamia 14 vuosisadan ajan, mukaanlukien nykyajan toisuskoisten orjien ahdingon Sudanissa, Malissa, Nigerissä, Mauritaniassa ja muualla muslimimaailmassa.

Islamissa ei ole koskaan ollut orjuuden vastaista liikettä (edes nykyorjuutta vastaan). Orjuuden vastustus tuli islamilaiseen maailmaan eurooppalaisten poliittisen painostuksen vuoksi, eikä sillä ole mitään tekemistä islamilaisen lain kanssa.

Huolimatta orjien hirveästä kohtelusta muslimimaissa, mitään länsimaista tuttuja syyllisyyden tunteita tai orjuuden kauheuksien dokumentointia ei sieltä löydy. Muslimien omantunnon tuskien puuttuminen johtaa usein sellaiseen väärään mielikuvaan, ettei orjuus ollut niin pahaa islamin alaisuudessa - vaikka se on päin vastoin osoitus islamin suvaitsevaisuudesta orjuutta kohtaan.

Niin narsistiseksi islam saa uskovaiset, että nykyäänkin monet muslimit uskovat, että muslimit tekivät itse asiassa palveluksen niille naisille, lapsille ja taistelusta hengissä selviytyneille miehille, kun he ottivat heidän omaisuutensa ja alistivat heidät palvelijoikseen.

Häpeää ja anteeksipyyntöä, vaikka siihen olisi kuinka syytä, ei juuri koskaan voi löytää Dar al-Islamista. Kalifeilla, jotka uskonnollisesti vastaavat paavia, oli haaremeissaan satoja tai jopa tuhansia nuoria tyttöjä ja naisia, jotka oli vangittu jopa Euroopasta asti ja myyty seksiorjiksi. Turkkilaiset saalistivat unkarilaisia kuin eläimiä ja ottivat kolme miljoonaa orjaa 150:n vuoden aikana 1500 ja 1600 luvuilla. Intiassa 200.000 hindua vangittiin ja kuljetettiin Iranin orjamarkkinoille vain kahdessa vuodessa (1619-1620), erään hyvänä pidetyn muslimihallitsijan toimesta.

Muslimiomistajat usein kastroivat afrikkalaiset orjansa. Harvat pääsivät lisääntymään, mikä selittää sen miksi Lähi-idässä on niin vähän afrikkalaista alkuperää olevia, vaikka arabit ottivat 1300 vuoden aikana enemmän afrikkalaisia orjia kuin eurooppalaiset 300 vuoden aikana. Amerikkaan tuodusta 400.000:sta orjasta on tullut 30 miljoonan ihmisen yhteisö, joilla on paljon paremmat elinolot kuin heidän afrikkalaisilla tovereillaan.

Islamilaisesta historiasta ei löydy William Wilberforcea tai Bartoleme de las Casasia. Kun apologisteilta kysytään islamilaisen orjuuden vastustajan nimeä, he antavat joskus nöyrästi itsensä Muhammadin nimen. Jos paras orjuuden vastustaja, jonka islam voi mainita, piti itse orjia ja toimi orjakauppiaana, ja joka määräsi sotavankeja seksiorjiksi jättäen jälkeensä 13 vuosisadan orjuuden perinnön, pitäisi sen vakuuttaa kenet tahansa, paitsi kaikkein paatuneimmat apologistit.

Lisälukemista:

Orjuus islamissa (TROP)
Orjuus islamissa (Answering Islam)

---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm

MEMRI TV Youtube-kanava jäädytetty

Jos ihmettelet miksi Matinpojan oikeassa sivupalkissa ei MEMRI TV enää näy, niin se johtuu siitä, että Youtube on jäädyttänyt tilin.

http://www.propagandistmag.com/2010/10/05/memri-suspended-youtube-jihadi-video-channels-stay


MUTTA EI HÄTÄÄ:

Memrin informaatiopläjäyksiä voi edelleen katsella memrin omilta sivuilta:

http://www.memritv.org/

Islamin myytit: Islamin kulta-aika

Myytti:

Muslimit väittävät usein, että heidän uskontonsa vaali rikasta tieteellistä perintöä "raivaten tietä" modernille teknologialle ja lääketieteelle. Tällöin he tavallisesti viittavaat vuosiin 600-1200, kun Euroopassa oli "pimeä keskiaika" ja muslimimaailma kasvatti väestöään ja alisti muita kulttuureita sotaisilla valloitusretkillään.

Totuus:

Vaikka onkin oikein todeta, että islamilainen maailma oli suhteellisesti edistyksellisempi tuona aikana kuin "kristitty" maailma, islamin uskonnolla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä (muuta kuin sen antama valtuutus sotilaalliseen laajentumiseen). Tosiasiassa islam pyrkii hylkäämään kaiken tiedon, joka tulee uskonnon ulkopuolelta, mikä on syynä siihen, että tuotteliaimmat muslimitutkijat ovat eivät ole tieteiden vaan uskonnon opiskelijoita.

[On hyvä huomata, että pelkästään Espanjassa käännetään espanjaksi enemmän oppimateriaaleja ja kirjallisuutta yhdessä vuodessa kuin koko arabimaailma on kääntänyt arabiaksi sitten 800-luvun. Kuten saudiarabialainen suurmufti asian pelkisti vuonna 2010: "Koraanin kertomukset ja siinä oleva tietämys riittää meille.... me emme tarvitse Tooraa, Evankeliumeita tai mitään muuta kirjaa"].

Monet fundamentalistit ja muut uskonnolle omistautuneet pukeutuvat kuten Muhammad pukeutui, ja noudattavat 600-luvun elämäntapaa enemmän tai vähemmän uskollisesti, ollen näin samalla osoitus perinteiden suuresta merkityksestä islamissa. Uskonto on hyvin konservatiivinen ja vastustaa muutosta, johon suhtaudutaan epäluuloisesti. Kuten tutkija Bernard Lewis osoittaa, islamissa innovaatiot ovat lähtökohtaisesti pahoja, ellei niitä voida todistaa hyviksi.

Islam ei voi ottaa juurikaan kunniaa tieteen kehityksestä, ja siihen on neljä perussyytä:

Ensimmäiseksi, muslimimaailma hyötyi suuresti kreikkalaisesta tieteestä, jonka kirjoituksia  kristityt ja juutalaiset käänsivät arabiaksi. Muslimien kunniaksi on luettava se, että he säilyttivät kreikkalaisia tekstejä paremmin kuin sen ajan eurooppalaiset, ja siitä tuli heidän tietämyksensä perusta. (Huomattava syy tähän oli kuitenkin se, että kristityillä ei ollut enää pääsyä kreikkalaiseen maailmaan, koska muslimien orjalaivat ja rannikoiden ryöstöretket hallitsivat Välimerta noina aikoina).

Toiseksi, monet keksinnöt, joista islamille on annettu kunnia, onkin "lainattu" muslimien valloittamilta kulttuureilta. Esimerkiksi algebrallinen "nollan" käsite on hindulainen keksintö, jonka muslimit omaksuivat ja esittelivät sen omanaan eurooppalaisille.

Valloitettu väestö vaikutti suuresti "muslimitieteen" historiaan, kunnes sen tieteellinen panos väheni, kun he kääntyivät islamiin (dhimmiyden paineen alaisina). Muslimien osuus väestöstä on kääntäen verrannollinen tieteelliseen kehitykseen. Ei ole sattumaa, että muslimimaailmalla on niin vähän tieteellisiä näyttöjä viimeisten 800 vuoden ajalta, koska uusia sivilisaatioita ei ole enää riittänyt valloitettavaksi.

Kolmanneksi, päteviä muslimitieteilijöitä on usein pidetty harhaoppisina heidän elinaikanaan, joskus hyvistä syistä. Eräs suurimmista muslimimaailmasta tulleista oppineista oli persialainen tiedemies ja filosofi al-Razi. Hänen vaikuttavia töitään pidetään usein todistuksena islamilaisen tieteen suuruudesta. Apologistit unohtavat kuitenkin usein mainita, että al-Razia syytettiin jumalanpilkasta, koska hän noudatti omia uskonnollisia käsityksiään - jotka olivat selvässä ristiriidassa perinteisen islamin kanssa.

Neljänneksi, jopa ne saavutukset, jotka voidaan lukea islamilaisen maailman hyväksi, eivät ole mitenkään järisyttäviä. Jotkut sanat ovat muslimialkuperää, kuten alkemia ja eliksiiri (ja assassin - salamurha), mutta paljon muuta mikä olisi edelleen osa nykyaikaista teknologiaa, ei ole. Ei ole myöskään syytä olettaa, etteivätkö eurooppalaiset olisi keksineet noita keksintöjä kulttuurisen herätyksen jälkeen, jonka uskonpuhdistus pani alulle.

Otetaan esimerkiksi muslimien väite, että he "keksivät" kahvin - siinä mielessä, että he tekivät tunnetuksi afrikkalaisilta orjilta opitun tavan. Toisaalta on aivan yhtä totta, että eräs punainen väriaine, joita käytetään useissa elintarvikkeissa mehuista makeisiin, tulee eräästä Etelä-Amerikkalaisesta naarapuolisesta kuoriaisesta. On äärimmäisen epätodennäköistä, etteivät länsimaalaiset olisi törmäänneet kahviin nykyaikaan mennessä (tosin täytyy antaa arvoa sille, että kahvi luultavasti vauhditti tulevia tieteellisiä keksintöjä).

Muslimien saavutusten litania ottaa usein uskonnollisen saarnan muodon, jossa keksintöjen todellinen alkuperä unohdetaan - samoin kuin keksintöjen todellinen merkitys länsimaiselle tieteelle. Ne, jotka ylpeilevät Taqi al-Dinin suuresta observatoriosta juuri valloitetussa Istanbulissa, jättävät usein mainitsematta, että se hävitettiin nopeasti kalifaatin toimesta.

Se mitä meille jää lopulta käteen tieteellisistä, lääketieteellisistä ja teknologisista saavutuksista, ei ole aivan sitä, millä muslimiapologistit haluaisivat kilpailla kristityn maailman kanssa. Tämän päivän islamilaiset innovaattorit ovat lähinnä tunnettuja olemassaolevan läntisen teknologian, kuten matkapuhelimien ja lentokoneiden, muuttamisesta massatuhoaseiksi.

Vaikka islam ei olekaan täysin vihamielinen tieteelle ei sitä myöskään tule pitää minään fasilittaattorinakaan. Suuret keksinnöt, joiden väitetään tulleen islamilaisesta maailmasta, syntyivät joko ei-muslimien toimesta, jotka vain sattuivat elämään islamin hallinnon alla, tai harhaoppineiden toimesta, jotka eivät olleet juurikaan kiinnostuneita islamista. Tieteellinen ajattelu kapenee huomattavasti, kun islam saa ylivallan, kunnes se lopulta kuihtuu kokonaan.


---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm