Miehet surmattakoon, heidän omaisuutensa jaettakoon, ja heidän naisensa ja lapsensa otettakoon sotasaaliiksi

Medinalainen suura 33 asettaa perustuksen Muhammedin ja samalla hadithien (Muhammedin sanomiset ja teot) keskeiselle asemalle islamilaisessa lakijärjestelmässä. Se antaa myös dramaattisen esimerkin siitä, miten Allah huolehtii profeetastaan vahvistaen näin hänen keskeistä asemansa.

Jakeissa 1-8 Allah sanoo Muhammedille, ettei tämän pidä kuunnella uskottomia ja teeskentelijöitä (jae 1), vaan seurata taivaallisia ilmoituksia (jae 2). Siitä mitä nämä ovat saamme vihjeen jakeessa 4, kun Allah lausuu, ettei ihmisellä voi olla kahta sydäntä, mies ei voi ottaa vaimoaan äidikseen eikä adoptoituja poikiaan oikeksi pojikseen (jae 4). Noihin aikoihin mies saattoi erota vaimostaan sanomalla hänelle: "Olet minulle kuin äitini selkä" - Koraani sanoo tässä, ettei tämä tee vaimoista heidän äitejään. Pääasia ei tässä kuitenkaan ole avioero. Tämän tekstinkohdan tarkoituksena on pikemminkin lopettaa adoptiokäytäntö aloittaen Muhammedin omasta perheestä.

Ibn Kathir selittää: "Tämä ilmoitettiin koskien Zaid bin Harithaa - Profeetan vapautettua orjaa. Profeetta oli adoptoinut hänet ennen profeetan uraansa ja hänet tunnettiin nimellä Zaid bin Muhammad. Allah halusi lopettaa tämän nimeämiskäytännön." Adoptoitua poikaa tulisi kutsua hänen luonnollisen isänsä nimellä: hän ei voi koskaan todella liittyä adoptioperheeseensä (jae 5).

Miksi Allah on näin kiinnostunut lopettamaan adoption? Koska Muhammed tahtoi ottaa vaimokseen Zaidin entisen vaimon Zainab bint Jahshin - ja koska hänen flirttailunsa entisen miniänsä kanssa aiheutti Maududin mukaan, että "teeskentelijät ja juutalaiset ja mushirk [uskottomat], jotka olivat jo valmiiksi taipuneita pilkantekoon, saisivat tästä uuden tekosyyn aloittaa propagandakampanja islamia vastaan." Niinpä Allah tässä painottaa, että adoptoitu poika ei voi olla oikea poika, ja tästä seuraa ettei Zainab ole koskaan ollutkaan Muhammedin miniä, eikä näin ollen tässä ole mitään syytä skandaaliin.

Suura palaa tähän aiheeseen myöhemmin, mutta nyt Allah siirtyy jakeissa 9-27 keskustelemaan Vallihaudan taistelusta. Aavistaen pakana-arabien hyökkäyksen Muhammed kaivauttaa vallihaudan Medinan ympärille. Muhammedin aikaisimman elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan, kun Muhammed oli kerran auttamassa kaivamisessa, hän iski suurta kiveä hakulla, ja joka kerta, kun hän iski, lennähti salama hakusta. Eräs muslimi kysyi Muhammedilta: "Oi sinä, joka olet kalliimpi kuin isäni tai äitini [kts. jae 6], mitä tarkoittaa tämä salamointi hakkusi alla joka kerta kun isket?"

Muhammed vastasi: "Ensimmäinen tarkoittaa, että Jumala on avannut minulle tien Jemeniin; toinen Syyriaan ja länteen; ja kolmas itään."

Quraishit yhdessä Ghatafan-heimon kanssa (näihin viitataan islamin perimätiedossa "liittoutuneina") alkoivat piirittää Medinaa, mutta vallihauta esti hyökkääjiä pääsemästä kaupunkiin. Muslimit eivät kuitenkaan pystyneet lopettamaan saartoa. Sitten tilanne meni paheni entisestään, kun Medinan juutalaisheimo Banu Quraiza islamin perimätiedon mukaan rikkoi sopimuksensa Muhammedin kanssa (mahdollisesti sen vuoksi, että olivat nähneet miten Muhammed oli karkottanut kaksi muuta juutalaisheimoa, Banu Qainuqan ja Banu Nadirin) ja alkoivat yhteistyöhön Quraishin kanssa.

Ibn Ishaq kertoo, että piirityksen kestäessä eräs muslimi teki katkeran huomautuksen Muhammedin suunnitelmista Persian Khosraun ja Bysantin Caesarin suhteen: "Muhammed lupasi meille Khosraun ja Caesarin aarteet ja nyt kukaan meistä ei voi käydä rauhassa edes tarpeillaan!" Allah vastasi tähän sanomalla, että ne jotka sanovat, että "Jumala ja Hänen sananjulistajansa lupailivat meille (voittoa) vain pettääkseen meitä" ovat heikkosydämisiä (jae 12). Allah syyttää näitä teeskentelijöitä muslimien moraalin heikentämisestä ja islamin vihollisten kanssa vehkeilystä (jakeet 13-14). Allah käskee Muhammedin myös sanoa ihmisille, että pakeneminen on hyödytöntä (jae 16).

Quraiza sopi hyökkäävänsä muslimeja vastaan yhdeltä sivustalta ja Quraish piirittäisi heitä toiselta. Mutta silloin juuri islamiin kääntynyt Nu'aim bin Mas'ud tuli Muhammedin luo ja ehdotti juonta liittoutuneita heimoja vastaan, sillä hänen oma heimonsa Ghatafan ei tiennyt hänen kääntymisestään islamiin. Muhammed vastasi Ibn Ishaqin mukaan: "Sinä olet vain yksi mies, joten mene ja kylvä epäsopua heidän välilleen, jos voit, jotta he lakkaisivat ahdistamasta meitä, sillä sota on petosta." Nu'aimin juonittelu käänsi liittoutuneet toisiaan ja juutalaisia auttajiaan vastaan; pian sen jälkeen he lopettivat piirityksen. Nu'aimin petos oli pelastanut islamin.

Aisha kertoo, että "kun Allahin lähettiläs palasi sinä päivänä Al-Khanadaqin [l. vallihaudan] taistelusta, hän riisui sotavarusteensa ja meni kylpyyn. Silloin Gabriel, pää pölyn peittämänä, tuli sanomaan hänelle: 'Olet riisunut aseesi! Allahin nimeen, minä en ole vielä laskenut aseitani.' Allahin lähettiläs kysyi: 'Minne (nyt pitäisi mennä)?' Gabriel vastasi:'Tätä tietä', osoittaen Bani Quraizan suuntaan. Niinpä Allahin lähettiläs lähti heitä vastaan."

Ibn Ishaq kertoo kuinka Muhammed puhui Quraizalle halveksivasti: "Te apinoiden veljet, eikö Jumala häpäissyt teitä ja asettanut kostonsa teidän päällenne?" (Koraani sanoo kolme kertaa - 2:62-65;5:59-60;7:166 - että Allah muutti tottelemattomat juutalaiset sioiksi ja apinoiksi). Ibn Ishaq kertoo, että muslimit piirittivät Quraizan linnoitusta kunnes juutalaisten "asema kävi tukalaksi" ja "Jumala heitti pelon heidän sydämeensä" Muhammad antoi heimon kohtalon muslimisoturi Sa'd bin Mu'adhin käsiin, joka antoi määräyksen: "Minä tuomitsen heidät näin: Miehet surmattakoon, heidän omaisuutensa jaettakoon, ja heidän naisensa ja lapsensa otettakoon sotasaaliiksi." [*]

Muhammad huudahti: "Oi Sa'd! Sinä tuomitsit heidät seitsemännessä taivaassa olevan Jumalan mukaan!" Ibn Ishaqin mukaan "Lähettiläs meni Medinan torille (joka on edelleen kaupungin markkinapaikka) ja teki sinne kaivannot. Sitten hän haetutti Quraizan miehet pienissä ryhmissä ja katkaisi heidän päänsä noihin kaivantoihin." Ibn Ishaq sanoo surmattujen miesten lukumääräksi "yhteensä 600 tai 700, vaikka jotkut sanovat heitä olleen jopa 800 tai 900". Ibn Sa'd sanoo heitä olleen "jotain kuudensadan ja seitsemänsadan välistä".

Eräs hadith tiivistää Muhammedin toimet Medinan juutalaisheimoja vastaan seuraavasti: "Bani An-Nadir ja Bani Quraiza taistelivat (Profeettaa vastaan rikkoen rauhansopimuksen) ja niin Profeetta karkotti Bani An-Nadirin ja salli Bani Quraizan jäädä paikoilleen (Medinassa), eikä ottanut heiltä mitään kunnes ennen kuin he jälleen kävivät Profeettaa vastaan. Silloin hän tappoi heidän miehensä ja jakoi heidän naisensa, lapsensa ja omaisuutensa muslimien kesken, mutta jotkut heistä kääntyivät Profeetan puoleen ja hän antoi heille suojeluksensa ja he kääntyivät islamiin. Hän hävitti kaikki juutalaiset Medinasta."

Koraani viittaa joukkomurhaan sanoen, että Allah "kylvi kauhua" pakanoita auttaneiden Kirjan kansojen sydämiin, ja "osan heistä te tapoitte ja loput otitte vangiksi" (jae 26). Voitto on ainoastaan Jumalan ansiota (jakeet 9-11).


[*] Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta, Basam Books, ss. 314, 320, suom.huom.


Blogging the Qur’an: Sura 33, “The Confederates,” verses 1-27
Liittoutuneiden suura

Profeetta Muhammed, Ali ja kumppanit panevat toimeen juutalaisen Quraiza-heimon joukkomurhan. Yksityiskohta 1800-luvun Muhammad Rafi Bazilin teoksesta. [lähde: wikipedia]