Länsimaissa naisia pidetään yhdenvertaisina miesten kanssa sekä ontologiselta että juridiselta kannalta. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö naisia näissä maissa olisi koskaan epäoikeudenmukaisesti syrjitty. Päinvastoin, on surullinen tosiasia, että länsimaiden naisia on vuosisatojen aikana usein syrjitty.
Yhdysvalloissa naiset saivat äänioikeudenkin vasta 1920, kun 19. perustuslain lisäys hyväksyttiin, missä sanotaan, että "Yhdysvalloissa oikeutta äänestää ei saa kieltää tai rajoittaa valtion tahi osavaltion toimesta sukupuolen perusteella". Mutta ainakin parin viimeisen vuosikymmenen aikana on näkemys miesten ja naisten tasa-arvosta ja naisten oikeudesta samoihin perusoikeuksiin kuin miehillä ollut lännessä vallitsevana.
Nykyään monet länsimaisen lain periaatteet suojelevat naisten oikeuksia. Länsimaissa esimerkiksi naisen todistusta - myös oikeusistuimissa - pidetään yleisesti saman arvoisena miehen todistuksen kanssa. Perheväkivalta vaimoja kohtaan on länsimaissa jyrkästi kielletty, vaikka jotkut aviomiehet sitä vielä harjoittavatkin. Lisäksi avioeron hakeminen on naiselle aivan yhtä helppoa kuin miehelle.
Naisia ei myöskään sorreta perintölainsäädännössä. Naisilta ei riistetä heille kuuluvaa osuutta perinnöstä vain sukupuolensa perusteella. Länsimaissa naisilla on myös oikeus, ainakin useimmiten, pukeutua haluamallaan tavalla ilman huomattavia sosiaalisia seurauksia - laillisista seurauksista puhumattakaan.
Moniavioisuus on länsimaissa myös ehdottomasti kiellettyä. Yksiavioisuuden kodifikaatio lakiin on jo kreikkalais-roomalaista perua. Itse asiassa moniavioisuutta on lännessä pidetty paitsi moraalittomana myös naisia syrjivänä käytäntönä. Länsimaat ovat myös tiukkoja seksuaalisen hyväksikäytön suhteen ja kieltävät miehiltä avioliiton ja seksuaalisen kanssakäymisen esipuberteettisten tyttöjen kanssa. Ja on itsestään selvää, että länsimaat kieltävät jyrkästi sotilaitaan ottamasta sodassa naisia seksiorjikseen.
Voidaan siis todeta, että länsimaat kohtelevat naisia ylipäätään samanarvoisina miesten kanssa, eikä ole epäilystäkään etteikö naisilla olisi yksilönvapauksia. Länsimaat ovat naisille parhaita paikkoja elää; he voivat päästä maidensa kaikkein korkeimpiin virkoihin (esim. Saksan liittokansleri Angela Merkel, Britannian pääministeri Theresa May ja entinen Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton) demokraattisessa prosessissa, eikä naisten johtajuuteen ole teoreettisia esteitä.
1. Sharian mukaan vaimoja on lupa lyödä
Päinvastoin kuin länsimaisessa lainkäytössä, jossa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia, shariassa naiset eivät ole miesten veroisia vaan alempiarvoisia. Varhaisimmissa islamin lähteissä, jotka ovat sharian perusta, naiset ovat monien väheksyvien huomautusten kohteena. Esimerkiksi Koraanin jakeessa 4:34 aviomiesten sallitaan lyödä vaimojaan, jos "pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen" (joka antaa ymmärtää, ettei tottelemattomuuden tarvitse olla toteutunutta lyömisen oikeuttamiseksi):
Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska jumala on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. Jumala on Korkea, Mahtava.
Vaimon kurittamisen oikeutus vaimon huonon käytöksen (todellisen tai kuvitellun) vuoksi löytyy myös Muhammadin niin sanotusta "Jäähyväissaarnasta", jonka on merkinnyt muistiin Ibn Ishaq Sirassaan, vanhimassa ja luotettavimmassa säilyneessä Muhammadin elämäkerrassa. [Profeetta Muhammadin elämäkerta, Basam Books, ss. 449-450, suom.huom.]
2. Sharian mukaan naisilla on vähemmän oikeuksia kuin miehillä
Koraanin jakeen 2:282 mukaan naisen todistuksen arvo on vain puolet miehen vastaavasta:
Ottakaa kaksi miestä todistajiksi, mutta jos kahta miestä ei ole saatavilla, ottakaa mies ja kaksi naista, jotka hyväksytte todistajiksi, siltä varalta, että toinen naisista erehtyisi: toinen voi silloin muistuttaa toista.
Koraanin jakeiden 4:11 ja 4:176 mukaan nainen perii vain puolet siitä mitä hänen veljensä. Lisäksi, kuten professori Samir Khalil Samir, syntyperäinen arabian puhuja, jolla on kaksi tohtorinarvoa ja joka on toiminut paavi Benedictus XVI:n neuvonantajana islamissa ja Lähi-idän asioissa, selittää: sharian alaisuudessa "seka-avioliitossa (puolisoilla eri uskonto) [kun vaimo ei ole muslimi], vaimo menettää lain mukaan oikeutensa miehensä perintöön ellei hän käänny islamiin"
3. Sharian mukaan avioliitto ja seksuaalinen kanssakäyminen esipuberteettisten tyttöjen kanssa on sallittua
Koraanin (65:4) mukaan seksuaalinen kanssakäyminen on sallittua sellaisten naisten kanssa, joiden kuukautiset eivät ole vielä alkaneet (ts. esipuberteettisten tyttöjen kanssa). Jae löytyy 65:nnestä suurasta al-Talaqin (Avioeron) suurasta, joka alkaa julistuksella: "kun eroatte vaimostanne, erotkaa hänestä määräajan ('idda) mukaan ja laskekaa se"; määräaika tai 'idda on tietty ajanjakso, joka muslimimiehen täytyy odottaa ennen avioliittoa eronneen naisen kanssa, jotta voidaan varmistua ettei hän ole raskaana edelliselle miehelleen. Pitäen mielessä tämän asiayhteyden voimme lukea jakeesta 65:4 seuraavaa:
Teidän vaimonne määräaika, jos hän on lakannut odottamasta kuukautisiaan tai jos hänellä ei vielä ole ollut kuukautisia, on kolme kuukautta
Sayyid Qutb, Muslimiveljeskunnan merkittävä teoreetikko, selittää arvostetussa Koraanin kommentaarissaan (In the Shadow of the Quran), että jae 65:4 viittaa "naisiin, joilla on ollut vaihdevuodet ja niihin, joilla ei ole kuukautusia, koska heidän puberteettinsa ei ole vielä alkanut tai heillä on jokin sairaus"
Niinpä tämän Koraanin avioeroa käsittelevässä asiayhteydessä näyttää siltä, että jae käskee muslimimiehiä odottamaan kolme kuukautta ennen kuin eroavat esipuberteettisista tytöistä (siitä syystä, että puberteetti voi olla juuri alkamassa ja raskaus olisi silloin mahdollinen; kts. Koraani 2:228). Tämä ei ole vain jonkun nykyajan islamistin kuten Sayyid Qutb keksintö; tällainen tulkinta tunnetaan jo ainakin al-Tabarilta (839-923), joka on eräs vanhimmista ja tärkeimmistä islamin lähteistä.
Lisäksi andalusialainen maliki-koulukunnan oikeusoppinut ja filosofi Ibn Rushd (1126-1198), joka tunnetaan länsimaissa nimellä "Averroës", vahvistaa seksuaalisen kanssakäymisen luvallisuuden esipuberteettisten tyttöjen kanssa lakikäsikirjassaan Bidayat al-Mujtahid wa Nihayat al-Muqtasid. Tässä teoksessaan otsikon "vaimojen määräaika" alla hän esittää seuraavaa: "eronneella naisella, jonka avioliitto on pantu täytäntöön, voi joko olla kuukautiset tai sitten ei. Jos hänellä ei ole kuukautisia, hän voi olla alaikäinen tai hänen kuukautisensa eivät vielä ole alkaneet."
Huomatkaa, että eräs kaikkien aikojen arvostetuimmista muslimeista päättelee tässä yksiselitteisesti, että avioliitto ja seksuaalinen kanssakäyminen esipuberteettisten tyttöjen kanssa on islamissa luvallista.
4. Sharian mukaan vaimoilla ei ole samoja oikeuksia avioerossa kuin heidän aviomiehillään
Sharian alaisuudessa mies voi erota vaimostaan yksinkertaisesti sanomalla kolme kertaa "eroan sinusta" kahden aikuisen ja täydessä ymmärryksessä olevan miehen läsnäollessa. Päätöstä ei tarvitse perustella ja mies saa lasten huoltajuuden. Tähän liittyen professori Samir toteaa, että "järjettömin asia tässä on, että mikäli mies myöhemmin katuu päätöstään [erota vaimostaan] ja haluaa palata vaimonsa luokse [kolmannen kerran], naisen tulee ensin naida toinen mies ennen kuin mies voi ottaa hänet takaisin (Koraani 2:229-230)." Naisella ei tällaisia oikeuksia ole.
5. Sharian mukaan naisia ei hyväksytä johtajiksi
Sharia ei hyväksy naispuolisia johtajia. Tämä perustuu muslimien arvostetuimpaan hadith-kokoelmaan Sahih al-Buhkariin, missä kerrotaan persialaisten nimittäneen Khosraun tyttären kuningattarekseen, josta sanotaan: "Kansakunta, joka tekee naisesta johtajan, ei tule koskaan menestymään." Tätä siteerataankin usein sen perustelemiseksi, miksi nainen ei voi olla kalifi.
Vaikka sharia opettaa näin teoriassa, on siitä käytännön syistä joskus poikettu. Muslimimaailmassa on ollut naispuolisia hallitsijoita kuten Shajart al-Durr (k. 1257), joka hallitsi Egyptiä keskiajalla. Benazir Bhutto voitti vaalit Pakistanissa ja oli maan pääministerina kahdesti (1988-90 ja 1993-96). Samaan pääsi Sheikh Hasina, joka voitti vaalit kolme kertaa ja on nyt Bangladeshin pääministeri.
6. Sharian mukaan naisten tulee olla kuuliaisia aviomiehilleen
Sharian alaisuudessa aviomies on vaimonsa ehdoton auktoriteetti. Kuten professori Samir huomauttaa: "Mies voi kieltää vaimoaan poistumasta kodistaan, jopa käymästä moskeijassa, sillä hadithissa Muhammad sanoo naiselle, että hänen rukouksensa on mitätön, jos se on tehty ilman hänen aviomiehensä lupaa." Tämän vahvistaa myös The Reliance of the Traveler ["matkailijan turva"], arvovaltainen Ahmad ibn Naqib al-Misrin (1302-1367) kirjoittama 1300-luvun shafi'i-koulukunnan lakikäsikirja. Käsikirja sanoo, että "nainen ei saa poistua kaupungista ilman aviomiestään tai muuta sukulaistaan [jonka kanssa hän ei voisi avioitua]...ellei matka ole pakollinen kuten hajj [pyhiinvaellus Mekkaan]. Naisen on laitonta matkustaa muutoin ja aviomiehen on laitonta antaa hänen niin tehdä."
Lisäksi sharia sallii moniavioisuuden, sillä Koraanin jae 4:3 sallii muslimimiehen yksiselitteisesti ottavan "niin monta vaimoa kuin haluatte, kaksi, kolme tai neljä." Tämän jakeen vuoksi tänäkin päivänä on monissa muslimimaissa miehen sallittua ottaa useita vaimoja.
Huolimatta siitä oliko tämä käytäntö sosiaalisesti hyväksyttävä 600-luvun arabialaisten mielestä, hyvin harva nykyaikainen vaimo sallisi miehensä ottaa toisen vaimon, saati vielä kaksi tai kolme vaimoa, vaikka hän säilyttäisi asemansa ensimmäisenä vaimona.
7. Sharian mukaan naiset ovat puutteellisia uskon asioissa ja älykkyydessä
Kuten islamia opiskelleet hyvin tietävät, sharia ei johda naisia sortavaa näkemystään ainoastaan Koraanista, vaan myös haditheista (Muhammedin sanomiset ja teot). Eräässä tällaisessa hadithissa Sahih Al-Bukharissa, sunnimuslimien kaikkein arvovaltaisimmassa hadith-kokoelmassa, Muhammad sanoo, että suurin osa helvetin tulen asukkaista on naisia, sillä naiset kiroavat paljon ja ovat kiittämättömiä aviomiehilleen, ja tunnetusti "puutteellisia älykkyydessä ja uskon asioissa". Hadith kuuluu kokonaisuudessaan näin:
Kerran Allahin lähettiläs [Muhammad] meni Musallaan [pyhättöön] suorittaakseen 'Id-al-Adha ja Al-Fitr -rukoukset. Hän kulki naisten ohi ja sanoi: "Oi naiset! Antakaa almut, sillä olen nähnyt, että suurin osa Helvetin Tulen asukkaista on naisia." Naiset kysyivät: "Miksi näin on, Oi Allahin lähettiläs?" Hän vastasi: "Te kiroatte usein ja olette kiittämättömiä aviomiehillenne. En ole nähnyt ketään niin puutteellista älykkyydessä ja uskon asioissa kuin te. Varovainen ja älykäs mies voisi johdattaa jotkut teistä harhaan." Naiset kysyivät: "Oi Allahin lähettiläs! Mitä meidän älyssämme ja uskonnollisuudessamme on vikaa?" Hän sanoi: "Eikö ole todistettu, että tarvitaan kaksi naista todistamaan yhden miehen sijaan?" He vastasivat myöntävästi. Hän sanoi: "Siksi hänen älynsä on puutteellinen. Ei ole myös totta, että nainen ei voi rukoilla eikä paastota kuukautisten aikana?" Naiset vastasivat myöntävästi. Hän sanoi: "Siitä johtuu heidän puutteellisuutensa uskonasioissa."
Fundamentilistimuslimit ympäri maailmaa vaativat tämän hadithin hyväksymistä, ja hadithin ovat yleisesti hyväksyneet autenttiseksi (sahih) myös maltilliset muslimioppineet (jotka ylipäätään hyväksyvät kaiken al-Bukharin hadith-kokoelmassa autenttiseksi). Tämä hadith on ollut suuri epäoikeudenmukaisuuden lähde muslimienemmistöisissä maissa eläneille naisille.
8. Sharian mukaan naispuolisten sotavankien raiskaaminen on sallittua
Sharia on erityisen törkeä salliessaan sotilaiden orjuuttaa "vääräuskoisia" naisia ja käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen. Koraanin jakeiden 4:3, 4:24, 23:5-6 ja 70:22-30 mukaan naisten orjuuttaminen, "joita oikea kätenne hallitsee" (ma malikat aymanikum), on sallittua.
Sanonnan "ma malikat aymanikum" tulkitseminen "naispuolisiksi orjiksi" ei ole ainoastaan jotain, mitä länsimaiset muslimiapologistit pitävät islamofobien puheina. Muqatil Ibn Sulaymanin varhaisin tafsir (Koraanin selitys) sanoo, että ma malikat aymanikum tarkoittaa wala'id, joka tarkoittaa naispuolisia orjia. Monilla mufasirin (Koraanin selittäjillä) on tämä käsitys jo keskiajalta lähtien ja A.J. Drogen vuoden 2013 Koraanin käännös, joka on sivumennen sanoen mielestäni paras englanninkielinen käännös, selittää sanonnan "joita oikea kätenne hallitsee" olevan suora viittaus naispuolisiin orjiin.
Droge sanoo, että orjattarien pitäminen on luvallista vaikka (muslimi)mies olisi naimisissa. Koraani rinnastaa orjattaret naimisissa oleviin naisiin useita kertoja, selvästikin osoittaakseen, että orjattaria ei pidetä vaimoina. Ei ole epäilystäkään, että Koraani käyttää sanontaa ma malikat aymanikum viittaamaan naispuolisiin orjiin, jotka on vangittu sodassa ja joita heidän vangitsijansa käyttävät seksiorjina. Voimme todeta myös Ibn Ishaqin Sirat Rasul Allah:sta [Profeetta Muhammadin elämäkerta], että Muhammad itse otti jalkavaimoja ja salli sotilaidensa tehdä samoin.
Ibn Ishaq kertoo kuinka Muhammad mestautti 600-900 juutalaisen heimon Banu Quraizan miestä ja heitti heidän ruumiinsa kaivantoihin väitetyn petoksen takia. Sen jälkeen hän "jakoi Quraizan omaisuuden, vaimot ja lapset muslimien kesken." Ibn Ishaq jatkaa kertomalla, että "lähettiläs lähetti Sa'd b. Zaid al-Ansin, 'Abdul-Ashshalin veljen, joidenkin Quraizan naisten kanssa Najdiin ja hän myi heidät ostaakseen hevosia ja aseita."
Tästä nähdään, että Ibn Ishaqin mukaan Muhammad orjuutti naisia ja antoi myydä heidät (tämä ei eroa paljoakaan ISISin sotilaista, jotka tänään myyvät jesidinaisia, arvatenkin jäljitellen varhaisten islamilaisten lähteiden Muhammadia). Ibn Ishaq kertoo vielä, että "lähettiläs oli valinnut yhden [Quraiza-heimon naisen] itselleen." Toisin sanoen Muhammad, islamin profeetta, otti itselleen seksiorjan.
Sira kertoo meille vielä Muhammadin aggressiivisesta hyökkäyksestä Khaibarin juutalaisia vastaan (Khaibar oli keidas noin 150 kilometriä Medinasta pohjoiseen). Ibn Ishaq kertoo Abdullah b. Abu Najihin kertoneen, että Khaibarin valloituksen päivänä Muhammad kielsi taistelijoita käymästä "lihalliseen yhteyteen raskaana olevien vangittujen naisten kanssa" Tästä lihallisen kanssakäymisen kiellosta raskaana olevien naisten kanssa voitaneen päätellä, että muiden naisten kanssa se oli sallittua.
Vielä voimme lukea Ibn Ishaqin kertovan kuinka "Khaibarin naiset jaettiin muslimien kesken." Varhaisimman islamilaisen Muhammadin elämäkerran mukaan Muhammad siis salli naispuolisten orjien seksuaalisen hyväksikäytön, "niiden joita oikea kätesi hallitsee", käyttääksemme Koraanin terminologiaa.
Tästä varhaisesta islamilaisesta lähteestä myös selviää, että Khaibarin taistelussa Muhammadilla itsellään oli seksuaalista kanssakäymistä vangitun naisen, erään Safiya bint Huyyayn (so. Huayyayin tytär Safiya) kanssa. Muhammad oli tapattanut hänen isänsä joko samana päivänä kun hän surmautti Safiyan aviomiehen tai vähän sen jälkeen matkalla Wadi al-Quraan ("laakso" Khaibarin lähellä).
Sahih al-Bukharista voimme lukea, että Safiyaa, "Quraizan ja An-Nadirin valtiatarta", kohdeltiin aluksi voittoisien muslimien puolelta orjattarena tai jariya:na, mutta Muhammad vapautti hänet ja sitten otti hänet vaimokseen (al-Tabari kertoo, että tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli kääntynyt islamiin).
Ibn Ishaq kertoo Muhammadin ryhtyneen seksuaaliseen kanssakäymiseen (kun hän "otti hänet vaimokseen") Safiyan kanssa ensi kertaa teltassaan (samana päivänä kun hän oli tappanut kaikki Safiyan miespuoliset sukulaiset) ja kuinka eräs Abu Ayyub khalid b. Zain
kiersi teltan ympärillä koko yön miekkaan vyöttäytyneenä ja Jumalan lähettilästä vartioiden. Aamulla Jumalan lähettiläs näki Abu Ayyubin paikallaan ja kysyi: "Mikä hätänä, Abu Ayyub?" Abu Ayyub vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä pelkäsin tätä naista puolestasi, sillä sinä olet surmannut hänen isänsä, puolisonsa ja kansansa ja hän oli vielä äsken juutalainen. Minä pelkäsin puolestasi." Kerrotaan, että Jumalan lähettiläs sanoi: "Jumala, varjele Abu Ayyubia niin kuin hän varjeli minua tänä yönä!"
Tässä käy täysin selväksi, että vartija halusi suojella Muhammadia, koska Muhammad pakotti seksiin naisen, jonka täytyi tuntea suurta katkeruutta ja vihaa Muhammadin surmattua hänen sukulaisensa, mukaan lukien hänen isänsä ja aviomiehensä.
Ahmad Ibn Yahya al-Baladhuri (k. noin 892), eräs varhaisimmista islamin historioitsijoista (erityisesti koskien arabien valloituksia), kertoo Safiyan sanoneen:
Eniten vihasin kaikista miehistä Profeettaa, sillä hän tappoi aviomieheni, isäni ja veljeni. Mutta hän vain sanoi, että "sinun isäsi yllytti arabit minua vastaan ja teki sitä ja tätä", kunnes vihani häntä [Muhammadia] vastaan hälveni.
Niinpä jos voimme luottaa varhaisimpiin islamin lähteisiin, Muhammad otti Safiya bint Huyyayn seksiorjakseen Khaibarin keitaan valloituksen jälkeen. Ja jos näihin varhaisimpiin islamin lähteisiin voi luottaa, meidän on tultava siihen johtopäätökseen, että Muhammad raiskasi Safiyan, ja salli seuraajiensa samoin raiskata taistelussa vangittuja naisia.
Tavallisesti länsimaistuneet muslimit, jos he edes tietävät tällaisten varhaisimpien ja luotettavimpien Muhammadin elämäkertojen olemassaolosta, hylkäävät ne epähistoriallisina eivätkä usko niillä olevan mitään tekemistä oikean ja vääristelemättömän islamin kanssa. Ei ole kuitenkaan mitään hyvää syytä uskoa, etteivät nämä epämiellyttävät tapahtumat olisi historiallisia.
On myös hyvin vähän syytä uskoa näiden tekojen ja nykyisten islamistien tekojen olevan "epäislamilaisia" - sillä kertomukset tulevat sellaisista islamin lähteistä, jotka ovat koko islamin sydän ja sielu. Varmasti islamistit eivät myönnä, että nämä kertomukset olisivat epäislamilaisia tai epähistoriallisia vain sen takia, että länsimaalaiset pitävät niitä epämiellyttävinä.
Se tosiasia, että ISISin militantit Irakissa ja Syyriassa, jotka ovat saavuttaneet mainetta raiskaamalla vangitsemiaan jesidinaisia (joskus heti sen jälkeen kun ovat tappaneet heidän perheensä ja naapurinsa), toimivat selvästi perinteisen islamin ohjeiden mukaan ja he seuraavat varhaisimpien islamin lähteiden Muhammadin esimerkkiä.
Lakikäsikirjassaan Bidayat al-Mujtahid wa Nihayat al-Muqtasid maliki-koulukunnan oikeusoppinut ja filosofi Ibn Rushd vahvistaa naisten orjuuttamisen luvallisuuden taistelussa. Luvussa "Millaista vahinkoa viholliselle on lupa aiheuttaa" Ibn Rushd esittää täysin yksiselitteisesti, että Muhammad "otti naisia orjiksi". Näköjään johtopäätöksenä on, että naisien ottaminen orjiksi taistelun jälkeen on sallittua Muhammadin esimerkin mukaisesti.
Ei ole epäilystä siitä etteikö naisten ottaminen orjiksi taistelussa olisi sallittua varhaisimpien islamin lähteiden mukaan; tämä käytäntö ei ole vain ISISin kaltaisten järjestöjen keksintöä. Eikä tämä ole vain islamofobisten länsimaalaisten osoittelua.
Tohtori Su'ad Salih, entinen Egyptin al-Azhar-yliopiston naisten islamin ja arabian opintojen dekaani, hyvin selvästi ja huolettomasti esittää, että naisorjien ottaminen (milk al-yamin) on islamissa sallittua, kun soditaan muslimien vihollisia vastaan. Hän antaa esimerkin israelilaisista sanoen, että jos Israel kaatuu, on luvallista ottaa isralilaiset naiset seksiorjiksi heidän nöyryyttämisekseen.
Tohtori Su'ad Salih ei näytä huomaavan sitä ironiaa, mikä hänen sallivuutensa seksiorjien ottoon sisältyy - onhan hän itsekin nainen. Mutta ehkäpä ironia on kadonnut sen takia, että seksiorjien pitäminen ei ole hänestä epäinhimillistä - sehän on hänen näkökulmastaan loppujen lopuksi virheettömän islamin ja ihmiskunnan esikuvan Muhammadin suosittelema käytäntö.
Alkuperäinen kirjoitus: http://counterjihad.com/women
Isisin seksiorjien järkyttävät kohtalot – "Hän rukoili aina ennen kuin raiskasi minut"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti