Iskulause ei merkitse juuri mitään niille, jotka eivät tunne Muhammedin uskonnon historiaa, mutta se on hyvä tuntea, koska se on pelottava muistutus yhdestä suurimmista hirmuteoista juutalaisia kohtaan, kun hän hyökkäsi Khaibarin keitaalle. Ihmiset, jotka laulavat tuota säettä, varoittavat sillä juutalaisia, että he ovat aikeissa toistaa heille Muhammedin tekemät kauheudet - ja kaikille muillekin vääräuskoisille.
Kuten kaikissa Muhammedin tarinaa koskevissa asioissa, tälläkin on monimutkainen tausta, mutta tässä kertomus tiivistettynä: Hyökkäys Khaibariin, vauraaseen laaksoon taateliviljelmineen noin 140 km Yathribista (Medinasta) pohjoiseen, oli osa suurempaa suunnitelmaa koko Arabian alistamiseksi, ja avain sen toteuttamiseksi oli Mekan neutralointi. Mekka oli Muhammedin päävihollinen ja se sijaitsi 370 km etelään ja hän oli taistellut sitä vastaan useaan otteeseen. Viimeinen näistä taisteluista oli vallihaudan taistelu (vuonna 627), jossa mekkalaiset epäonnistuivat hyökkäyksessään Muhammedin linnoitusta vastaan Yathribissa.
Vuosi vallihaudan taistelun jälkeen Muhammed teki rohkean pyhiinvaelluksen Mekkaan vaatien arabialaisena oikeuttaan vierailla Mekassa ja sen pyhässä temppelissä, jossa harjoitettiin silloin monijumalaisia palvontamenoja. Hän marssi 1400:n pyhiinvaeltajan asuihin pukeutuneiden seuraajansa kanssa kohti Mekkaa, mutta mekkalaiset uhkasivat heitä sotilaallisella väliintulolla, jos he astuisivat heidän alueelleen. Muhammed käänsi välikohtauksen voitokseen ehdottamalla kymmenen vuoden aselepoa ja tarjoutui lykkäämään pyhiinvaellustaan seuraavaan vuoteen. Hän tarjosi myös porkkanan mekkalaisille lupauksella lopettaa hyökkäyksensä heidän elintärkeiden Syyrian karavaaniensa kimppuun. Kyllästyneinä vuosikausia kestäneisiin taisteluihin Muhammedia vastaan he suostuivat. Tällä sopimuksella, joka tunnetaan Hudaibiyyan sopimuksena, sen Mekan ulkopuolella sijaitsevan paikan mukaan, missä sopimus allekirjoitettiin, Muhammed neutraloi uhan mekkalaisten puolelta.
Hänen seuraajansa, jotka olivat odottaneet pääsevänsä Mekkaan pyhiinvaeltajina, olivat tyytymättömiä, koska eivät voineet tehdä pyhiinvaellusta, mutta Muhammed tarjosi myös heille porkkanan. Monissa tuoreen Voiton suuran, joka käsittelee peruuntunutta pyhiinvaellusta ja Hudaibiyyan sopimusta, jakeissa luvataan yltäkylläistä saalista lähitulevaisuudessa, mutta se ei mainitse saaliin lähdettä. Se tulisi olemaan Khaibarin keidas.
Muhammed halusi hyökätä Khaibariin useista syistä. Ensimmäinen oli se, että hän pelkäsi juutalaisten muodostavan pohjoisten heimojen liiton hyökätäkseen häntä vastaan Yathribissa, samoin kuin mekkalaiset olivat hiljan yrittäneet, mutta hän halusi myös heidän varallisuutensa. Juutalaiset olivat työteliäitä ja heidän laaksonsa tunnettiin Arabian taatelitarhana. Yhdessä heidän tarhassaan väitettiin olleen 40000 puuta. Hän johti 1400 seuraajaansa - kaikkein uskollisimmat, jotka olivat seuranneet häntä pyhiinvaelluksella Mekkaan - valloittamaan Khaibarin ja ottamaan sen rikkaudet. Taustalla oli myös hänen kiehuva vihansa juutalaisia kohtaan, koska he olivat torjuneet hänen uskontonsa ja hänet profeettana.
Khaibar oli sarja linnoituksia pitkässä laaksossa kahden muinaisen laavakentän välissä. Kun Muhammedin joukot vyöryivät laaksoon, juutalaiset vetäytyivät linnoituksiinsa sen sijaan, että olisivat kohdanneet hänet yhdessä taistelukentällä. Muhammed valloitti linnoitukset yksi kerrallaan. Huomatessaan, etteivät pystyisi vastustamaan hyökkääjiä, loput linnoitukset neuvottelivat antautumisen ehdot.
Yksi viimeisistä linnoituksista kuului Nadir-heimolle, sille juutalaisheimolle, jonka Muhammed oli karkottanut Yathribista kolme vuotta aikaisemmin. He olivat toinen niistä juutalaisheimoista, jotka Muhammed oli hävittänyt Yathribista, ja useimmat nadirilaiset asettuivat Khaibariin, jossa he omistivat linnoituksia ja taateliviljelmiä. Heidän karkottamisensa Yathribista oli osa kansanmurhaa, jonka Muhammed suoritti Yathribin juutalaisia vastaan kostona heidän kieltäytymisestään kääntyä hänen uskontoonsa. Kaksi vuotta nadirien karkottamisen jälkeen - vuosi ennen Khaibarin hyökkäystä - Muhammed eliminoi viimeisen Yathribin juutalaisheimon tappamalla kaikki miehet ja murrosikäiset pojat sekä ottamalla naiset ja lapset orjiksi.
Khaibarin juutalaiset toivoivat voivansa välttää hävittämisensä tekemällä Muhammedin kanssa sopimuksen, että he antaisivat kaiken omaisuutensa heille, jos he vain saisivat lähteä. Nadirin johtaja, rabbi nimeltä Kinana, teki kuitenkin virheen kätkemällä heimon kultaa, hopeaa ja koruja toivoen säästävänsä jotain, millä aloittaa uudestaan muualla, jos heidät karkotettaisiin Khaibarista. Muhammed sai selville Kinanan juonen ja kidutti häntä, jotta saisi selville aarteen kätköpaikan, mutta Kinana kieltäyi kertomasta ja Muhammed mestautti hänet.
Muhammed otti naiset orjiksi, jakoi ne uskollisille miehilleen ja varasi kauneimmat itselleen. Niihin kuului Kinanan 17-vuotias vaimo. Hänet vietiin Muhammedin eteen palmulehdon läpi polkua, jonka varrella hänen aviomiehensä ruumis ja irtileikattu päät lojuivat, jotta Muhammed voisi todentaa huhut hänen kauneudestaan. Hän kosi naista siinä paikassa. Hänen vapautensa olisivat hänen myötäjäisensä, jos hän suostuisi.
Muhammed sitoi ihmiset itseensä ja päämääriinsä ryöstöretkien avulla, mutta Khaibarin ryöstö oli erityisen voimakas side, koska se oli kaikkein suurin tähänastisista ryöstöretkistä ja taisteluista, joita hän oli tehnyt niitä vastaan, jotka olivat torjuneet hänet ja hänen uskontonsa.
Hän antoi saaliin ja linnoituksen miehilleen silloin, kun nämä olivat valloittaneet ne, mutta piti antautuneiden linnoitusten omaisuuden itsellään.
Muhammed laittoi syyn juutalaisten niskoille. Allah oli valtuuttanut hänet "viimeiseksi ja lopulliseksi lähettilääksi" tuomaan totuuden maailmaan, mutta juutalaiset olivat hylänneet totuuden ja siksi Allah oli rangaissut heitä. Hän oli Allahin rangaistuksen toimeenpanija. Tällaisilla perusteluilla tämä itsensä "Jumalan Lähettilääksi" julistanut täytti omat ja seuraajiensa taskut ja levitti kulttiaan yhä syvemmälle Arabiaan.
Kuten Khaibar osoittaa, Muhammed teki uskonnosta rikollisen ja turmeli sen hengellisyyden pyhittämällä väkivallan ja ryöstelyn omien alhaisten päämääriensä vuoksi. Tänään hänen seuraajansa jäljittelevät hänen vihaansa kaikki niitä kohtaan, jotka torjuvat "Profeetan" ja hänen uskontonsa. Muhammed määräsi tekemään hänen uskonnostaan ainoan uskonnon. Siksi huuto "Khaibar, Khaibar, oi juutalaiset, Muhammedin armeija on tulossa takaisin" ei ole varoitus ainoastaan juutalaisille.
Myös sinä asut Khaibarissa.
 |
| Muhammed kuulustelee Kinanaa, Nadirin juutalaisheimon johtajaa samalla, kun hänen miehensä kaatavat lamppuöljyä hänen rinnallaan palavaan tuleen. Muhammad kidutti häntä saadakseen tietää heimon aarteiden kätköpaikan. Kidutuksesta huolimatta Kinana kieltäytyi puhumasta ja Muhammed antoi leikata hänen päänsä irti. |
 |
| Muhammed ottaa Saffiyan vaimokseen. Kinanan kidutuksen ja mestauksen jälkeen Muhammad pakotti hänen 17-vuotiaan leskensä vaimokseen. Muhammedille oli kerrottu hänen kauneudestaan ja hän oli haetuttanut hänet luokseen. Muhammed kosi häntä hänen miehensä päättömän ruumiin lojuessa lähistöllä luvaten hänelle vapauden, jos hän suostuisi kosintaan ja ottaisi hänen uskontonsa. |
Tämä on käännös F.W. Burleighin artikkelista Muhammad’s attack on Khaybar: What is past is prologue
F. W. Burleigh is the author of It’s All About Muhammad, A Biography of the World’s Most Notorious Prophet. He blogs at www.itsallaboutmuhammad.com.
Lue myös "Uusi Kirja Muhammedista":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti