Syvästi uskonnollisena ihmisenä en pidä lainkaan rienauksesta. Uskontoni ja sen uskonnolliset kirjat ovat pyhiä minulle. Ymmärrän täysin miksi muslimit eivät nauti piirroksesta, joka esittää alastonta Muhammedia.
Väittelyissä sananvapaudesta ja uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta joudutaan kuitenkin harhapoluille.
Rienaus on hinta, jonka maksamme siitä, ettemme joudu elämään teokratiassa. Muslimit eivät ole ainoastaan raivoissaan vaan myös hämmentyneitä Muhammedin pilakuvista, koska he tulevat maailmasta, missä islamin laki hallitsee ja jossa islamin julistetaan olevan kaikkien muiden uskontojen yläpuolella.
Lähes kaikki muslimimaat ovat jonkinasteisia teokratioita niiden islamilaisten valloitusten seurauksena, jotka islamisoivat ne.
Egyptin presidentti Sisin osallistuminen koptilaiseen messuun oli vallankumouksellinen, koska se haastoi ajatuksen, että egyptiläisen identiteetin täytyy olla ainoastaan islamilainen.
Ja Egypti ei ole läheskään kovimman linjan muslimimaita Lähi-idässä huolimatta Obaman Arabikevään lyhyestä Muslimiveljeskunnan hallituskaudesta.
Teokratiassa, sen lisäksi, että hallitus on islamilainen ylhäältä alaspäin, myös yhteiskunta on islamilainen alhaalta ylöspäin.
Kansalaisuus on sidottu uskontoon ja jopa sellaisissa maissa kuin Egypti, missä ei-muslimit voivat olla kansalaisia, on perustavanlaatuisia rajoituksia, jotka sitovat islamilaisen identiteetin Egyptin kansalaisuuteen. Esimerkiksi ne egyptiläiset muslimit, jotka yrittävät kääntyä kristinuskoon, ovat kohdanneet suuria vaikeuksia hallituksen puolelta, joka ei hyväksy heidän uskonnon vaihtoaan kieltäytyen antamasta heille uusia henkilöllisyystodistuksia.
Vaikka me saatammekin ajatella rienausta Charlie Hebdon pilakuvien valossa, jokainen uskonto on kuitenkin rienaava toisia uskontoja kohtaan.
Muslimit vaativat, että länsimaiden tulisi "kunnioittaa profeettoja" ja kriminalisoida Muhammedin ja juutalaisuudesta sekä kristinuskosta lainattujen profeettojen kunnian pilkkaaminen. Islamin näkemys Jeesuksesta on kuitenkin rienaava kristinuskon näkökulmasta. Ja islam pitää kristinuskon kuvaa Jeesuksesta jumalanpilkkana.
Jos haluaisimme tosissamme syyttää jotakuta jumalanpilkasta, lakien täytyisi valita jompi kumpi uskonnoista, ja joko syyttää kristittyjä islamin rienaamisesta tai muslimeja jumalanpilkasta kristinuskoa kohtaan. Ja todellakin: muslimimaissa kristityt joutuvat usein jumalanpilkasta syytettyjen penkille.
Malesian jumalanpilkkalakeja käytettiin kieltämään sanan "Allah" käyttö kristittyjen Jumalan nimenä ja lastenkirjoja takavarikoitiin, koska niissä oli kuvia Nooasta ja Mooseksesta. Lastenkirjojen takavarikoinnin syy on sama kuin Charlie Hebdon terrori-iskujen vaikutin: molemmissa oli kyse profeetoiden kuvista.
Vaikka Charlie Hebdo koetteli jumalanpilkan rajoja, jokainen uskonto, joka ei ole islam, mukaanlukien jopa eri islamin koulukunnat, on rienaava.
Eivät ainoastaan sekulaarit pilapiirtäjät pilkkaa islamin pyhiä arvoja.
"Muhammed houkutteli ihmisiä lupaamalla lihallisia nautintoja", kirjoitti Tuomas Akvinolainen. Maimonides kutsui häntä mielipuoleksi.
Bill Donohuelle voivat Charlie Hebdon ja Tuomas Akvinolaisen teot olla täysin erimitalliset, mutta muslimeille eivät.
Moniuskontoisessa yhteiskunnassa, jossa jokaisella uskonnolla on omat teologiset virtauksensa, oikeus jumalanpilkkaan tarkoittaa myös oikeutta uskontoon. Liberaali teologia voi kehittää keskenään yhteensopivia oppeja, jotka eivät ole ristiriidassa tai vaadi toisten uskontojen erityistuntemusta. Mutta perinteiset uskonnot sulkevat muut uskonnot ulkopuolelle.
Yhden uskonto on toisen jumalanpilkkaa. Jos unohdamme tämän, meidän tarvitsee vain katsoa Saudi-Arabiaa, missä kaikki muut uskonnot ovat kiellettyjä.
Muslimit jotka kyseenalaistavat sananvapauden, eivät vaadi erityisasemaa kaikille uskonnoille, vaan ainoastaan heidän omalle uskonnolleen. Ei heillä ole aikomustakaan sensuroida omia hadithejaan, jotka väittävät, että Jeesus tulee takaisin ja murtaa ristin tai kertomusta maailmanlopusta, jolloin muslimit tappavat kaikki juutalaiset. Heidän vaatimuksensa eivät ole liberaaleja vaan ainoastaan teokraattisia. He haluavat sellaiset jumalanpilkkalait, jotka suojaavat heidän uskontoaan.
Islamilla on omat ehtonsa muille uskonnoille. Se antaa erityiskohtelun kristinuskolle ja juutalaisuudelle, koska ne ovat islamin sukulaisuskontoja, mutta sortaa niitä silti. Toisia uskontoja sorretaan sitäkin enemmän, koska niillä on vähemmän yhteistä islamin kanssa. Islamilaiset teokratiat eivät kunnioita uskontoa, ne kunnioittavat vain islamia ja halveksivat muita uskontoja.
Uskonnollisten ihmisten ei tarvitse omaksua ranskalaisen sekularismin äärimmäisyyttä tai ACLU:n uskonnonvastaisia käsityksiä ymmärtääkseen, että jonkin asteinen uskonnon ja valtion erottaminen toisistaan on hyvä asia. Uskonnon ja valtion erottaminen ei tarkoita pakollista sekularismia, vaan ne estävät sellaiset vaatimukset, jotka estivät siirtomaa-aikoina poliittisten virkojen myöntämisen sellaisten uskontokuntien kuten katolisten, kveekareiden ja juutalaisten jäsenille.
Neutraali valtio antaa meidän uskoa mihin haluamme. Islamin vaatimukset jumalanpilkan kieltämiseksi kuitenkin sitovat meidät kaikki islamin teologiaan.
Kun hallitukset haastavat ihmisiä oikeuteen viharikoslakien perusteella Koraanin repimisestä tai loukkaavan kuvan piirtämisestä, ne hävittävät valtion ja moskeijan erillisyyden. Heidän toimintansa, vaikka olisi kuinka hyvää tarkoittavaa, johtaa vääjäämättömästi teokratiaan, joka ei loukkaa ainoastaan islamin kriitikoita, vaan tuhoaa kaikkien uskontojen uskonnonvapauden.
Laillinen ero sekulaarisen rienaamisen ja toisten uskontojen halveksunnan välillä katoaa teokratiassa. Jokaisessa uskonnossa on jotain sellaista, joka loukkaa toista uskontoa, aktiivisesti tai passiivisesti. Kun yksi uskonto ylennetään muita paremmaksi, uskonnon vapaus katoaa, kuten on tapahtunut läpi muslimimaailman, missä kristinuskoon tai juutalaisuuteen suhtautuminen riippuu siitä, miten syvästi muslimit päättävät loukkaantua toisista uskonnoista.
Jotkut uskonnolliset ihmiset voivat paheksua Charlie Hebdon pilakuvien ylistämistä rinnastaen ne sellaisiin teoksiin kuin "Pissakristus", mutta on kuitenkin perustavaa laatua oleva ero siinä, kohdistuuko rienaus viattomiin vai syyllisiin.
Pissakristus tai museo, joka pani näytteille valokuvia alastomista naisista pukeutuneena juutalaisten rituaaliasusteisiin, rienasi sellaisia, jotka eivät nousseet vastarintaan, mikä tekee siitä lähinnä teologisesti vahingoniloista vandalismia. Kukaan juutalainen tai kristitty ei tule murhaamaan taiteilijoita tai pommittamaan museoita. Kun muslimit yrittävät pakottaa voimaan teokratian jumalanpilkkalait, he tekevät Muhammedin pilakuvista sananvapauden symbolin.
Kaikkien uskontojen pilkkaamiseen erikoistuneet Charlie Hebdon piirtäjät eivät tehneet Muhammedin pilakuvistaan sananvapauden symbolia. Sen tekivät heidän muslimivihollisensa tappamalla heidät. On muslimien puolelta älyllistä epärehellisyyttä luoda marttyyreitä ja sitten nurista siitä, että heistä tuli marttyyreita.
Kristinuskoa ja juutalaisuutta vastaan suunnattu rienaus kuivuu kokoon, koska väkivaltaisen vastauksen puutteessa rienaajat vaikuttavat lähinnä kiusaajilta. Sen sijaan, että sellaiset teokset kuin Pissakristus tai Monster Mohel paljastaisivat noiden uskontojen vikoja, ne paljastavatkin tekijöidensä vikoja. Heidän rienausyrityksensä kääntyvät itseään vastaan.
Muslimien väkivalta Muhammedin pilakuvia vastaan sen sijaan tekee heistä kiusaajia. Hebdon pilakuvat eivät vahingoittaneet kristinuskoa tai juutalaisuutta. Ne vahingoittivat suuresti islamia, mutta ei sen vuoksi, että ne olisivat olleet niin hyvin tehtyjä, vaan koska islam vastasi väkivaltaisella vihalla.
Uskonnon henkinen valta tasapainottelee väkivallan ja väkivallattomuuden välillä. Useimmissa uskonnoissa ajatellaan, että taistelulle on aikansa, mutta vain islam uskoo väkivaltaan ensimmäisenä ja lopullisena uskonnollisena ratkaisuna.
Muhammedin pilakuvat ovat olemassa, koska islam on kyvytön tulemaan toimeen ei-teokraattisessa yhteiskunnassa. Islamilainen kuvafobia ei ole vaaraksi ainoastaan pilapiirtäjille. Se on uhka meidän kaikkien uskonnonvapaudelle.
* * *
Alkuperäinen kirjoitus: http://sultanknish.blogspot.fi/2015/01/the-importance-of-blasphemy.html
.jpg) |
| "Piss Christ", Andres Serrano |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti