Maggy Kamal:
Kun kerron islamin tuhoisasta uhkasta, saan muslimeilta vastaukseksi mitä uskomattomampia syytöksiä ja nimittelyjä.
Minua on syytetty islamin kuvaa vääristeleväksi vihanlietsojaksi, siionistiksi ja valehtelijaksi. Minua on nimitelty kaikilla mahdollisilla loukkauksilla, joilla naista voidaan kutsua. Vaikka olen kasvanut Egyptissä, opiskellut muslimikouluissa ja minuun on iskostettu islamin "kunnioitusta" syntymästä asti, minua myös syytetään siitä, että en tiedä islamista mitään. Monet kriitikkoni noudattavat käytäntöä, jota kutsutaan nimellä "Taqqiya".
Taqqiya eli pyhä valhe on sallittu islamissa, jotta toisuskoisilta voidaan salata islamin todellinen ohjelma; täydellinen ylivalta, joka saavutetaan vaikka väkivalloin, jos tarpeen.
Monet muslimit ovat itse asiassa tietämättömiä suurimmasta osasta islamin oppeja; Jihad, joka tulee arabian juurisanasta mujahada, tarkoittaa sotaa uskonnon vakiinnuttamiseksi. Vaikka itse jihad on fyysistä, on myös muunlaisia jihadin käytäntöjä: terrorismin rahoitus, propagandan levittäminen, toisuskoisten käännyttäminen islamiin (jopa väkivalloin niin kuin tapahtuu Egyptissä ja Pakistanissa), islamin kriitikkojen ja islamin totuuksien paljastajien haastaminen oikeuteen, islamilainen maahanmuutto toisuskoisiin maihin, suuri syntyvyys, kyberterrorismi, jne.
Monet muslimit haluavat uskoa vain yhden islamin näkökulman; he ajattelevat, että terroristit ja ääriainekset ovat kaapanneet islamin ja todellinen islam opettaa rauhaa ja rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan, olkoot he ystäviä tai vihollisia, muslimeja tai toisuskoisia.
Heille on helpompaa ja henkisesti turvallisempaa hyväksyä itsestään selvyytenä, että islamissa ei ole pahuutta. Ironista kyllä, monet samoista ihmisistä uskovat, että aseet tappavat eikä ihminen sen aseen takana. Toisuskoiset samoin vapauttavat itsensä islamin tutkimisesta ja hyväksyvät islamin puolustajien väitteen, että islam on viaton kaikkiin syytöksiin väkivaltaisuuksista.
Entisenä muslimina, joka ei ole tietämätön islamin maailmankuvasta, vaatimuksista ja laeista, tahdon kiinnittää huomionne erääseen hyvin tärkeään tosiasiaan: saatat tavata tai tuntea henkilökohtaisesti joitakin melko rauhanomaisia muslimeja, mutta se ei tarkoita, että islam itsessään olisi rauhanomainen, vaikka he väittävätkin niin. Näin on oltava. Heille ei ole sallittua islamin lakien mukaan esittää islamia negatiivisessa valossa eikä varsinkaan toisuskoisille, vaikka he puhuisivat Koraanissa löytyvistä tai lainopillisista asioista (joita ulkopuoliset voisivat pitää iljettävinä).
Useimmat muslimit eivät ole lukeneet kuin hyvin vähän Koraania, puhumattakaan siitä, että he olisivat lukeneet sen kokonaan tai ymmärtäneet lukemansa. Jotkut heistä lausuvat ulkomuistista Koraanin jakeita ymmärtämättä niiden merkitystä. Useimmat arabiaa osaamattomat muslimit (suurin osa maailman muslimeista) opettelevat Koraania ulkoa arabiaksi ainoastaan ääntämyksen perusteella - he eivät ymmärrä saanaakaan lausumastaan tekstistä.
Heille on opetettu, että Koraanin runollinen rytmi itsessään on pyhittävää ja katsotaan heille eduksi tuonpuoleisessa. Useimmat muslimit tuntevat Koraania vain sen verran, mitä ovat kuulleet moskeijan perjantairukouksissa.
Samalla tavoin sinä voit kutsua itseäsi kristityksi, vaikka et tunne Raamattua kannesta kanteen tai elä Kristuksen opetuksen mukaan tai tiukasti oman kirkkosi opetuksen mukaan. Sama pätee muslimeihin; useimmat heistä eivät tunne tai täysin ymmärrä niitä kauheita käskyjä, jotka löytyvät heidän omista pyhistä kirjoituksistaan. Monet kyllä tuntevat, mutta jättävät ne huomiotta ja elävät elämäänsä joko aidosti viattomasti tai teeskennellen tietämätöntä sillä aikaa, kun heidän uskonveljensä seuraavat uskollisesti väkivaltaisia ja kauhistuttavia käskyjä. Sitten ovat vielä ne, jotka tuntevat islamin lain yksityiskohtaisesti ja jotka pyrkivät tarkasti noudattamaan profeettansa käskyjä ja esimerkkiä. Nämä ovat niitä, joita me yleensä kutsumme terroristeiksi ja rikollisiksi, ja niitä jotka tukevat heitä toiminnallaan tai hiljaisuudellaan ja joista me voimme kuulla joka päivä uutisista.
Monille muslimeille islam on sarja rituaaleja: rukous, paasto ja Ramadanin rituaalit, zakat, hajj (pyhiinvaellus Mekkaan) ja Koraanin lausuminen ääneen usein ymmärtämättä lainkaan arabiankielisen tekstin merkitystä. Monet ovat kuitenkin tietoisia niistä lukuisista kauheista ja epäinhimillisistä ohjeista, jotka löytyvät heidän Koraanistaan ja profeettansa käytöksestä, mutta uskottelevat itselleen, että näiden tekstien ja tekojen konteksti kumoaa niiden pahuuden, ja he joutuvat elämään hirveässä sisäisessä konfliktissa, jota kukaan ei kadehdi. Heidän tietoinen mielensä näkee nämä islamin iljettävät puolet (kuten minä näin ja tunsin), mutta heidän alitajuntansa on ohjelmoitu lapsesta saakka näkemään asiat vain yhdessä valossa, ja niinpä he automaattisesti tulkitsevat asiat siten, että he pystyvät säilyttämään mielenrauhansa.
Kaikki pelkistyy siihen, kuten monissa muissakin asioissa, miten tietoinen mieli voi erottaa sen, mikä on aidosti hyvää, siitä mikä on islamin kulttuurin ilmiö, kuten valkopesu, hävityksen ja pahuuden tulkitseminen vastakohdakseen ja sen kieltäminen mikä on ilmiselvää. Vauvasta asti moraalikoodi on käännetty ylösalaisin ja jo lapsena muslimin mieli on oppinut pitämään pahuutta hyvyytenä. Se alkaa heidän profeettansa tarjoamasta esimerkistä: yhdeksän vuotiaan lapsen raiskaaminen ei muutu ainoastaan avioliitoksi, vaan islamin ehkä juhlituimmaksi avioliitoksi; tappaminen muuttuu taisteluksi Allahin tiellä, jotta maa voitaisiin vapauttaa turmeltuneisuudesta ennen viimeistä tuomiota; varastettu omaisuus ja raha muuttuu muslimien oikeutetuksi sotasaaliiksi; vangitut naiset ja lapset muuttuvat orjiksi ja voidaan ottaa väkisin muslimien vaimoiksi; moniavioisuus muuttuu "suojeluksi" aviorikoksesta; naisten nöyryytys ja alistaminen muuttuu kunnioitukseksi ja suojeluksi. Tällaisessa maailmassa minä kasvoin. Ja siitä maailmasta minä lähdin pelastaakseni elämäni.
Maggy Kamal
Maggy Kamal on entinen muslimi, joka on syntynyt ja kasvanut Egyptissä ja elänyt 27 vuotta islamissa. Hän on aikaisemmin toiminut Muslimisisarkunnassa (Al-Akhawat Al-Muslimat), Alexandrian osastossa, Egyptissä vuodesta 1989 vuoteen 1997. Maggy Kamal on myös NoCompulsion.com -sivuston ylläpitäjä ja hänellä on useita Facebook-sivuja, joilla hän käsittelee islamia ja islamilaisen maailman asioita.
28. lokakuuta 2013
25. lokakuuta 2013
Islamin myytit: Islam on suvaitsevainen muita uskontoja kohtaan
Myytti:
Uskonnolliset vähemmistöt ovat kukoistaneet islamin alaisuudessa. Muslimeja on käsketty suojelemaan juutalaisia ja kristittyjä (Kirjan kansoja) ja olemaan aiheuttamatta heille vahinkoa. Koraani sanoo suurassa 109: "teillä on uskontonne ja minulla on uskontoni."
Totuus:
Uskonnoliset vähemmistöt eivät ole kukoistaneet islamin alaisuudessa. Tosiasiassa ne ovat kuihtuneet varjoiksi entisestään satojen vuosien sorron ja syrjinnän vuoksi. Jotkut pakotettiin kääntymään islamiin väkivalloin, toiset ahdistettiin rasittavaan dhimmiyteen.
Se mitä muslimit kutsuvat "suvaitsevaisuudeksi", näyttää ulkopuolisista - aivan oikein - järjestelmälliseltä syrjinnältä. Juutalaisia ja kristittyjä koskeva dhimmiys-sopimus islamin alaisuudessa tarkoittaa, ettei heillä ole samoja uskonnollisia oikeuksia ja vapauksia kuin muslimeilla. He eivät voi esimerkiksi puhua uskonnostaan tai rakentaa pyhäkköjä ilman lupaa.
Historiallisesti dhimmien on usein täytynyt pukeutua erottuvaan vaateparteen tai leikata hiuksensa tietyllä tavalla, joka osoittaa heidän alhaisemman ja nöyryytetyn asemansa. Heillä ei ole samoja laillisia oikeuksia kuin muslimeilla ja heidän täytyy lisäksi maksaa erityistä veroa, "jizyaa". Jos he eivät täytä veronkerääjän vaatimuksia, heidät voidaan tappaa tai heidän lapsensa voidaan ottaa heiltä pois.
Satojen vuosien ajan Euroopan kristityn väestön poikia otettiin pois vanhemmiltaan, pakkokäännytettiin islamiin ja koulutettiin osmanien valtakunnan sotilaiksi, jotka tunnettiin janitsaareina.
Tällaisen syrjinnän ja kolmannen luokan kansalaisen aseman vuoksi monet uskonnolliset vähemmistöt kääntyivät islamiin vuosisatojen kuluessa. Ne jotka eivät kääntyneet kohtasivat usein taloudellisia ja sosiaalisia vaikeuksia, jotka ovat jatkuneet tähän päivään asti, ja ovat tyrmistyttäviä nykyajan länsimaisilla suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden standardeilla mitattuina.
"Kirjan kansoihin" kuulumattomia - kuten hinduja ja ateisteja - kohtaan islam osoittaa hyvin vähän suvaitsevaisuutta saavutettuaan poliittisen ylivallan. Koraani käskee muslimeja "taistelemaan Jumalan tiellä" kunnes "epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Jumalaa". Valloitettu väestö kohtaa kuoleman elleivät he rukoile säännöllisesti ja anna almuja (toisin sanoen noudata islamin viittä peruspilaria).
Timur Lenk ja muut muslimitaistelijat teurastivat kymmeniä miljoonia hinduja ja buddhalaisia sekä pakkosiirsivät tai käännyttivät miljoonia muita tuhannen vuoden aikana. Somaliassa islamistit mestaavat kristittyjä. Iranissa heidät heitetään vankilaan.
On ironista, että toisuskoisten kohtelu on juuri sellaista, millaista muslimit itse pitäisivät oikeutettuna syynä väkivaltaiseen itsepuolustukseen. Islam oikeuttaa itse itsensä. Niinpä useimmat muslimit eivät näe syytä selitellä syvään juurtunutta ylimielisyyttä ja kaksoisstandardia.
Koraanissa on noin 500 jaetta, jotka kertovat Allahin vihasta toisuskoisia vastaan ja rangaistuksesta, jonka hän on varannut heille heidän uskottomuutensa takia. Siellä on myös pieni määrä jakeita, jotka sanovat toisin, mutta ne ovat pääasiassa varhaisia jakeita, jotka monet oppineet katsovat tulleen kumotuiksi myöhemmillä, väkivaltaisemmilla jakeilla.
Suurasta 109 puheen ollen, kuka tahansa todellinen Koraanin asiantuntija osoittaa, että jakeen tarkoituksena on pikemminkin erottaa islam Qurayshin jumalista (joista yhden nimi oli "Allah") kuin julistaa uskonnollista suvaitsevaisuutta toisuskoisia kohtaan. Silloin kun nämä jakeet ilmoitettiin Muhammadille, hänellä ei ollut poliittista valtaa eikä hänellä siten ollut muuta mahdollisuutta kuin olla suvaitsevainen muita kohtaan. Sen sijaan suvaitsevaisuudesta ei ollut jälkeäkään, kun Muhammad palasi voittajana Mekkaan vuosia myöhemmin ja määräsi kaikki, jotka eivät kääntyneet islamiin, joko karkotettaviksi tai kuolemaan. Noiden ihmisten, joille Muhammad oli aikaisemmin osoittanut suuran 109, vaalimat jumalankuvat Muhammad määräsi tuhottavaksi.
Jos "suvaitsevaisuus" tarkoittaa sitä, ettei ihmisiä murhata pelkästään heidän uskontonsa takia, voimme sanoa, että nykyajan islam täyttää vaatimukset ainakin suurimman osan aikaa. Mutta jos "suvaitsevaisuus" tarkoittaa sitä, että toisuskoisilla on samat uskonnolliset oikeudet kuin muslimeilla, on islam ehdottomasti suvaitsemattomin uskonto auringon alla.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
Uskonnolliset vähemmistöt ovat kukoistaneet islamin alaisuudessa. Muslimeja on käsketty suojelemaan juutalaisia ja kristittyjä (Kirjan kansoja) ja olemaan aiheuttamatta heille vahinkoa. Koraani sanoo suurassa 109: "teillä on uskontonne ja minulla on uskontoni."
Totuus:
Uskonnoliset vähemmistöt eivät ole kukoistaneet islamin alaisuudessa. Tosiasiassa ne ovat kuihtuneet varjoiksi entisestään satojen vuosien sorron ja syrjinnän vuoksi. Jotkut pakotettiin kääntymään islamiin väkivalloin, toiset ahdistettiin rasittavaan dhimmiyteen.
Se mitä muslimit kutsuvat "suvaitsevaisuudeksi", näyttää ulkopuolisista - aivan oikein - järjestelmälliseltä syrjinnältä. Juutalaisia ja kristittyjä koskeva dhimmiys-sopimus islamin alaisuudessa tarkoittaa, ettei heillä ole samoja uskonnollisia oikeuksia ja vapauksia kuin muslimeilla. He eivät voi esimerkiksi puhua uskonnostaan tai rakentaa pyhäkköjä ilman lupaa.
Historiallisesti dhimmien on usein täytynyt pukeutua erottuvaan vaateparteen tai leikata hiuksensa tietyllä tavalla, joka osoittaa heidän alhaisemman ja nöyryytetyn asemansa. Heillä ei ole samoja laillisia oikeuksia kuin muslimeilla ja heidän täytyy lisäksi maksaa erityistä veroa, "jizyaa". Jos he eivät täytä veronkerääjän vaatimuksia, heidät voidaan tappaa tai heidän lapsensa voidaan ottaa heiltä pois.
Satojen vuosien ajan Euroopan kristityn väestön poikia otettiin pois vanhemmiltaan, pakkokäännytettiin islamiin ja koulutettiin osmanien valtakunnan sotilaiksi, jotka tunnettiin janitsaareina.
Tällaisen syrjinnän ja kolmannen luokan kansalaisen aseman vuoksi monet uskonnolliset vähemmistöt kääntyivät islamiin vuosisatojen kuluessa. Ne jotka eivät kääntyneet kohtasivat usein taloudellisia ja sosiaalisia vaikeuksia, jotka ovat jatkuneet tähän päivään asti, ja ovat tyrmistyttäviä nykyajan länsimaisilla suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden standardeilla mitattuina.
"Kirjan kansoihin" kuulumattomia - kuten hinduja ja ateisteja - kohtaan islam osoittaa hyvin vähän suvaitsevaisuutta saavutettuaan poliittisen ylivallan. Koraani käskee muslimeja "taistelemaan Jumalan tiellä" kunnes "epäjumalia ei enää palvota, vaan yksin Jumalaa". Valloitettu väestö kohtaa kuoleman elleivät he rukoile säännöllisesti ja anna almuja (toisin sanoen noudata islamin viittä peruspilaria).
Timur Lenk ja muut muslimitaistelijat teurastivat kymmeniä miljoonia hinduja ja buddhalaisia sekä pakkosiirsivät tai käännyttivät miljoonia muita tuhannen vuoden aikana. Somaliassa islamistit mestaavat kristittyjä. Iranissa heidät heitetään vankilaan.
On ironista, että toisuskoisten kohtelu on juuri sellaista, millaista muslimit itse pitäisivät oikeutettuna syynä väkivaltaiseen itsepuolustukseen. Islam oikeuttaa itse itsensä. Niinpä useimmat muslimit eivät näe syytä selitellä syvään juurtunutta ylimielisyyttä ja kaksoisstandardia.
Koraanissa on noin 500 jaetta, jotka kertovat Allahin vihasta toisuskoisia vastaan ja rangaistuksesta, jonka hän on varannut heille heidän uskottomuutensa takia. Siellä on myös pieni määrä jakeita, jotka sanovat toisin, mutta ne ovat pääasiassa varhaisia jakeita, jotka monet oppineet katsovat tulleen kumotuiksi myöhemmillä, väkivaltaisemmilla jakeilla.
Suurasta 109 puheen ollen, kuka tahansa todellinen Koraanin asiantuntija osoittaa, että jakeen tarkoituksena on pikemminkin erottaa islam Qurayshin jumalista (joista yhden nimi oli "Allah") kuin julistaa uskonnollista suvaitsevaisuutta toisuskoisia kohtaan. Silloin kun nämä jakeet ilmoitettiin Muhammadille, hänellä ei ollut poliittista valtaa eikä hänellä siten ollut muuta mahdollisuutta kuin olla suvaitsevainen muita kohtaan. Sen sijaan suvaitsevaisuudesta ei ollut jälkeäkään, kun Muhammad palasi voittajana Mekkaan vuosia myöhemmin ja määräsi kaikki, jotka eivät kääntyneet islamiin, joko karkotettaviksi tai kuolemaan. Noiden ihmisten, joille Muhammad oli aikaisemmin osoittanut suuran 109, vaalimat jumalankuvat Muhammad määräsi tuhottavaksi.
Jos "suvaitsevaisuus" tarkoittaa sitä, ettei ihmisiä murhata pelkästään heidän uskontonsa takia, voimme sanoa, että nykyajan islam täyttää vaatimukset ainakin suurimman osan aikaa. Mutta jos "suvaitsevaisuus" tarkoittaa sitä, että toisuskoisilla on samat uskonnolliset oikeudet kuin muslimeilla, on islam ehdottomasti suvaitsemattomin uskonto auringon alla.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
24. lokakuuta 2013
Islamin myytit: Islam on rauhan uskonto
Myytti:
Muhammad oli rauhantahtoinen mies, joka opetti seuraajiaan noudattamaan hänen esimerkkiään. Muslimit elivät rauhanomaisesti vuosisatoja, taistellen ainoastaan itsepuolustukseksi ja vain, jos se oli välttämätöntä. Aidot muslimit eivät koskaan käyttäytyisi aggressiivisesti.
Totuus:
Ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä siitä, ketä "aidot muslimit" ovat, koska Koraani erottelee tarkasti aidot muslimit teeskentelijöistä muun muassa suurassa 9. Tässä yhdessä myöhäisimmistä Koraanin luvuista sanotaan, että aito muslimi "panee alttiiksi omaisuutensa ja henkensä (Koraani 9:88)" sillä aikaa, kun teeskentelijät ovat jääneet kotiin ja kieltäytyneet liittymästä pyhään sotaan vieraiden maiden uskottomia vastaan.
Muhammad järjesti 65 sotaretkeä viimeisinä kymmenenä elinvuotenaan ja johti niistä itse 27:ää. Mitä enemmän hänen valtansa kasvoi sitä pienemmän tekosyyn hän tarvitsi käydäkseen taisteluun. Lopulta hän hyökkäsi muiden heimojen kimppuun vain siksi, etteivät ne vielä olleet hänen kasvavan imperiuminsa valtapiirissä.
Muhammadin kuoleman jälkeen hänen seuraajansa joutuvat välittömästi sotaan entisiä liittolaisiaan vastaan, koska nämä halusivat irtautua valtakunnasta. Abu Bakr kutsui heitä uskonluopioiksi ja teurasti kaikki, jotka eivät halunneet pysyä muslimeina. Lopulta hän sai pidettyä väkivalloin valtakunnan yhtenäisenä.
Islamin profeetan uskollisimmat seuraajat ja hänen oma perheensä kääntyivät myös toisiaan vastaan. Ensimmäisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana oli neljä kalifia (johtajaa), jotka olivat Muhammadin uskollisia miehiä. Kolme näistä neljästä murhattiin. Kolmannen kalifin murhasivat ensimmäisen kalifin pojan liittolaiset. Neljäs kalifi sai surmansa konfliktissa viidennen kalifin kanssa, joka pani alulle satavuotiaan ylettömyyksien ja irstailun dynastian, jonka tuhosivat Muhammadin sedän jälkeläiset karmealla ja laajalla verilöylyllä.
Muhammadin oma tytär, Fatima, ja hänen vävynsä, Ali, jotka molemmat selvisivät Mekan pakanuuden kurjuudesta hyvissä voimissa, eivät selvinneet islamista Muhammadin kuoleman jälkeen. Fatima kuoli vainojen aiheuttamaan stressiin kolmessa kuukaudessa ja Alin salamurhasivat hänen muslimivastustajansa. Heidän poikansa (Muhammadin pojanpoika) sai surmansa taistelussa ryhmittymää vastaan, joiden jälkeläiset ovat nykyajan sunnimuslimeja. Hänen kansastaan polveutuvat shiiamuslimit. Muhammadin sukulaiset ja ystävät jakautuivat kumpaankin toisiaan vastaan taistelevaan ryhmään, jotka edelleen hajosivat toisilleen vihamielisiksi alaryhmiksi islamin edelleen laajentuessa.
Muslimiapologisteilla, jotka sanovat että nykyajan terroristit eivät voi olla muslimeja, koska he tappavat toisia muslimeja, on melkoisen vaikea tehtävä selittää Fatiman seuraajien ja Aishan välinen sota asiaa tuntevalle yleisölle. Muhammad erityisesti asetti sekä lempityttärensä että lempivaimonsa esikuviksi musliminaisille, ja kuitenkin he olivat eri puolilla Muhammadin kuolemaa seuranneessa verisessä sisällissodassa. Kumman suhteen Jumalan profeetta erehtyi näin pahasti?
Muhammad jätti miehilleen ohjeet käydä taisteluun kristittyjä, persialaisia, juutalaisia ja polyteisteja (joita tulivat olemaan miljoonat epäonniset hindut) vastaan. Seuraavien neljän vuosisadan aikana muslimiarmeijat vyöryivät yllätettyjen naapureidensa ylitse ryöstellen ja ottaen väestöä orjiksi sekä pakottaen eloonjääneet aseella uhaten joko kääntymään muslimeiksi tai maksamaan suojelurahaa.
Muhammadin kumppanit elivät kylliksi kauan nähdäkseen islamin julistavan sodan jokaista maailmanuskontoa vastaan vain muutamassa vuosikymmenessä hänen kuolemansa jälkeen - julistaen Jihadia hinduja, kristittyjä, juutalaisia, zarathustralaisia ja buddhalaisia vastaan.
Ristiretkiin mennessä (eli kun eurooppalaiset alkoivat taistella vastaan) muslimit olivat valloittaneet sotimalla kaksi kolmannesta kristitystä maailmasta Syyriasta Espanjaan ja Pohjois-Afrikkaan. Muslimit ottivat miljoonia eurooppalaisia orjiksi samoin kuin kymmeniä miljoonia afrikkalaisia. Arabien orjakauppa jatkui 1300 vuotta aina siihen asti, kunnes kristityt maat pakottivat islamilaiset valtiot julistamaan käytännön laittomaksi (ainakin teoriassa). Tähän päivään mennessä muslimimaailma ei ole pyytänyt anteeksi Jihadin ja orjuuden uhreilta.
Maailmassa ei ole islamin lisäksi toista uskontoa, joka tuottaisi jatkuvasti terrorismia jumalansa nimeen. Vaarallisimmat muslimit ovat lähes aina niitä, jotka tulkitsevat Koraania kaikkein rehellisimmin. He ovat fundamentalisteja, uskon puhtauden vaalijoita, ja he uskovat Muhammadin valtuutukseen levittää islamia miekalla ja tappamalle ne, jotka eivät alistu. Jos aitoja vääräuskoisia ei ole tarjolla, he kääntyvät toisiaan vastaan.
Islamin pyhät tekstit ovat täynnä väkivallan ja vihan jakeita sekä toisuskoisia että edellämainittuja "teeskentelijöitä" (muslimit, jotka eivät käyttäydy kuten muslimin kuuluu) vastaan. Toisin kuin Raamattu, jossa väkivaltaiset kertomukset muuttuvat paljon rauhanomaisimmiksi käskyiksi, Koraani kulkee täysin vastakkaiseen suuntaan (väkivalta on ensin kielletty, sitten sallittua ja lopuksi pakollista). Kourallinen aikaisia jakeita, joissa puhutaan suvaitsevaisuuden puolesta jäävät vääjäämättä myöhempien täysin päinvastaisten jakeiden vyöryn alle. Kun Vanhan Testamentin veriset jakeet on yleensä sidottu niiden historialliseen kontekstiin tekstin itsensä mukaan, Koraanin käskyt väkivaltaan ovat useimmiten toistaiseksi voimassa olevia ja antavat tilaa tulkinnoille.
Islamin historian ja sen pyhimpien kirjoitusten perusteella voidaan sanoa, että ne jotka haluavat uskoa "rauhanomaiseen islamiin" joutuvat jättämään paljon enemmän huomiotta kuin terroristit. Millä tahansa objektiivisella mittarilla "Rauhan Uskonto" on ollut raain ja verisin uskonto mitä maailma on nähnyt. Islamissa rauha saapuu vasta silloin kun muslimit ovat vallassa - jos silloinkaan...
Lisälukemista:
Muhammadin elämä
Muslimien terrori-iskut 2001-2003
Muslimiterrori 2004
Muslimiterrori 2005
Muslimiterrori 2006
Muslimiterrori 2007
Muslimiterrori 2008
Muslimiterrori 2009
Muslimiterrori 2010
Muslimiterrori 2011
Muslimiterrori 2012
Allahin nimeen
---------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
Muhammad oli rauhantahtoinen mies, joka opetti seuraajiaan noudattamaan hänen esimerkkiään. Muslimit elivät rauhanomaisesti vuosisatoja, taistellen ainoastaan itsepuolustukseksi ja vain, jos se oli välttämätöntä. Aidot muslimit eivät koskaan käyttäytyisi aggressiivisesti.
Totuus:
Ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä siitä, ketä "aidot muslimit" ovat, koska Koraani erottelee tarkasti aidot muslimit teeskentelijöistä muun muassa suurassa 9. Tässä yhdessä myöhäisimmistä Koraanin luvuista sanotaan, että aito muslimi "panee alttiiksi omaisuutensa ja henkensä (Koraani 9:88)" sillä aikaa, kun teeskentelijät ovat jääneet kotiin ja kieltäytyneet liittymästä pyhään sotaan vieraiden maiden uskottomia vastaan.
Muhammad järjesti 65 sotaretkeä viimeisinä kymmenenä elinvuotenaan ja johti niistä itse 27:ää. Mitä enemmän hänen valtansa kasvoi sitä pienemmän tekosyyn hän tarvitsi käydäkseen taisteluun. Lopulta hän hyökkäsi muiden heimojen kimppuun vain siksi, etteivät ne vielä olleet hänen kasvavan imperiuminsa valtapiirissä.
Muhammadin kuoleman jälkeen hänen seuraajansa joutuvat välittömästi sotaan entisiä liittolaisiaan vastaan, koska nämä halusivat irtautua valtakunnasta. Abu Bakr kutsui heitä uskonluopioiksi ja teurasti kaikki, jotka eivät halunneet pysyä muslimeina. Lopulta hän sai pidettyä väkivalloin valtakunnan yhtenäisenä.
Islamin profeetan uskollisimmat seuraajat ja hänen oma perheensä kääntyivät myös toisiaan vastaan. Ensimmäisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana oli neljä kalifia (johtajaa), jotka olivat Muhammadin uskollisia miehiä. Kolme näistä neljästä murhattiin. Kolmannen kalifin murhasivat ensimmäisen kalifin pojan liittolaiset. Neljäs kalifi sai surmansa konfliktissa viidennen kalifin kanssa, joka pani alulle satavuotiaan ylettömyyksien ja irstailun dynastian, jonka tuhosivat Muhammadin sedän jälkeläiset karmealla ja laajalla verilöylyllä.
Muhammadin oma tytär, Fatima, ja hänen vävynsä, Ali, jotka molemmat selvisivät Mekan pakanuuden kurjuudesta hyvissä voimissa, eivät selvinneet islamista Muhammadin kuoleman jälkeen. Fatima kuoli vainojen aiheuttamaan stressiin kolmessa kuukaudessa ja Alin salamurhasivat hänen muslimivastustajansa. Heidän poikansa (Muhammadin pojanpoika) sai surmansa taistelussa ryhmittymää vastaan, joiden jälkeläiset ovat nykyajan sunnimuslimeja. Hänen kansastaan polveutuvat shiiamuslimit. Muhammadin sukulaiset ja ystävät jakautuivat kumpaankin toisiaan vastaan taistelevaan ryhmään, jotka edelleen hajosivat toisilleen vihamielisiksi alaryhmiksi islamin edelleen laajentuessa.
Muslimiapologisteilla, jotka sanovat että nykyajan terroristit eivät voi olla muslimeja, koska he tappavat toisia muslimeja, on melkoisen vaikea tehtävä selittää Fatiman seuraajien ja Aishan välinen sota asiaa tuntevalle yleisölle. Muhammad erityisesti asetti sekä lempityttärensä että lempivaimonsa esikuviksi musliminaisille, ja kuitenkin he olivat eri puolilla Muhammadin kuolemaa seuranneessa verisessä sisällissodassa. Kumman suhteen Jumalan profeetta erehtyi näin pahasti?
Muhammad jätti miehilleen ohjeet käydä taisteluun kristittyjä, persialaisia, juutalaisia ja polyteisteja (joita tulivat olemaan miljoonat epäonniset hindut) vastaan. Seuraavien neljän vuosisadan aikana muslimiarmeijat vyöryivät yllätettyjen naapureidensa ylitse ryöstellen ja ottaen väestöä orjiksi sekä pakottaen eloonjääneet aseella uhaten joko kääntymään muslimeiksi tai maksamaan suojelurahaa.
Muhammadin kumppanit elivät kylliksi kauan nähdäkseen islamin julistavan sodan jokaista maailmanuskontoa vastaan vain muutamassa vuosikymmenessä hänen kuolemansa jälkeen - julistaen Jihadia hinduja, kristittyjä, juutalaisia, zarathustralaisia ja buddhalaisia vastaan.
Ristiretkiin mennessä (eli kun eurooppalaiset alkoivat taistella vastaan) muslimit olivat valloittaneet sotimalla kaksi kolmannesta kristitystä maailmasta Syyriasta Espanjaan ja Pohjois-Afrikkaan. Muslimit ottivat miljoonia eurooppalaisia orjiksi samoin kuin kymmeniä miljoonia afrikkalaisia. Arabien orjakauppa jatkui 1300 vuotta aina siihen asti, kunnes kristityt maat pakottivat islamilaiset valtiot julistamaan käytännön laittomaksi (ainakin teoriassa). Tähän päivään mennessä muslimimaailma ei ole pyytänyt anteeksi Jihadin ja orjuuden uhreilta.
Maailmassa ei ole islamin lisäksi toista uskontoa, joka tuottaisi jatkuvasti terrorismia jumalansa nimeen. Vaarallisimmat muslimit ovat lähes aina niitä, jotka tulkitsevat Koraania kaikkein rehellisimmin. He ovat fundamentalisteja, uskon puhtauden vaalijoita, ja he uskovat Muhammadin valtuutukseen levittää islamia miekalla ja tappamalle ne, jotka eivät alistu. Jos aitoja vääräuskoisia ei ole tarjolla, he kääntyvät toisiaan vastaan.
Islamin pyhät tekstit ovat täynnä väkivallan ja vihan jakeita sekä toisuskoisia että edellämainittuja "teeskentelijöitä" (muslimit, jotka eivät käyttäydy kuten muslimin kuuluu) vastaan. Toisin kuin Raamattu, jossa väkivaltaiset kertomukset muuttuvat paljon rauhanomaisimmiksi käskyiksi, Koraani kulkee täysin vastakkaiseen suuntaan (väkivalta on ensin kielletty, sitten sallittua ja lopuksi pakollista). Kourallinen aikaisia jakeita, joissa puhutaan suvaitsevaisuuden puolesta jäävät vääjäämättä myöhempien täysin päinvastaisten jakeiden vyöryn alle. Kun Vanhan Testamentin veriset jakeet on yleensä sidottu niiden historialliseen kontekstiin tekstin itsensä mukaan, Koraanin käskyt väkivaltaan ovat useimmiten toistaiseksi voimassa olevia ja antavat tilaa tulkinnoille.
Islamin historian ja sen pyhimpien kirjoitusten perusteella voidaan sanoa, että ne jotka haluavat uskoa "rauhanomaiseen islamiin" joutuvat jättämään paljon enemmän huomiotta kuin terroristit. Millä tahansa objektiivisella mittarilla "Rauhan Uskonto" on ollut raain ja verisin uskonto mitä maailma on nähnyt. Islamissa rauha saapuu vasta silloin kun muslimit ovat vallassa - jos silloinkaan...
Lisälukemista:
Muhammadin elämä
Muslimien terrori-iskut 2001-2003
Muslimiterrori 2004
Muslimiterrori 2005
Muslimiterrori 2006
Muslimiterrori 2007
Muslimiterrori 2008
Muslimiterrori 2009
Muslimiterrori 2010
Muslimiterrori 2011
Muslimiterrori 2012
Allahin nimeen
---------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
23. lokakuuta 2013
Islamin myytit: Jihad tarkoittaa 'sisäistä taistelua'
Myytti:
Länsimaalaiset islamin apologistit väittävät usein, että arabiankielen sana "Jihad", joka tarkoittaa kirjaimellisesti taistelua tai kamppailua, viittaisi enemmänkin "sisäiseen taisteluun" kuin pyhään sotaan.
Totuus:
Arabian kielessä "jihad" tarkoittaa taistelua. Islamissa se tarkoittaa pyhää sotaa.
Koraani nimen omaan vapauttaa vammaiset ja vanhukset Jihadista (Koraani 4:95), missä ei olisi järkeä, jos sanaa käytettäisiin ainoastaan "sisäisen taistelun" kontekstissa. On myös epäselvää, miksi Muhammad ja hänen Koraaninsa käyttäisi niin kursailematonta kieltä puhuen vääräuskoisten sormien ja päiden katkaisemisesta, jos hän puhuisi ainoastaan luonteen ominaisuuksien kehittämisestä.
Tästä syystä muslimiapologistit yleensä myöntävätkin, että sanalla on kaksi merkitystä, mutta he väittävät "sisäisen taistelun" olevan "suurempi Jihad", kun taas "pyhä sota" on "pienempi Jihad". Tosiassa tämä väärinkäsitys perustuu yhteen ainoaan hadithiin, jota islaminoppineet yleisesti pitävät väärennettynä.
Sen sijaan voimme viitata Bukharin luotettavimpana pidettyyn Hadith-kokoelmaan. Jihad mainitaan yli 200 kertaa Muhammadin sanomana ja jokainen niistä sisältää selvän yhteyden pyhään sotaan lukuunottamatta kourallista poikkeuksia, joissa viitataan naisten avustavaan rooliin pyhän sodan aikana.
Lisälukemista:
Suuri vai pieni Jihad?
---------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
Länsimaalaiset islamin apologistit väittävät usein, että arabiankielen sana "Jihad", joka tarkoittaa kirjaimellisesti taistelua tai kamppailua, viittaisi enemmänkin "sisäiseen taisteluun" kuin pyhään sotaan.
Totuus:
Arabian kielessä "jihad" tarkoittaa taistelua. Islamissa se tarkoittaa pyhää sotaa.
Koraani nimen omaan vapauttaa vammaiset ja vanhukset Jihadista (Koraani 4:95), missä ei olisi järkeä, jos sanaa käytettäisiin ainoastaan "sisäisen taistelun" kontekstissa. On myös epäselvää, miksi Muhammad ja hänen Koraaninsa käyttäisi niin kursailematonta kieltä puhuen vääräuskoisten sormien ja päiden katkaisemisesta, jos hän puhuisi ainoastaan luonteen ominaisuuksien kehittämisestä.
Tästä syystä muslimiapologistit yleensä myöntävätkin, että sanalla on kaksi merkitystä, mutta he väittävät "sisäisen taistelun" olevan "suurempi Jihad", kun taas "pyhä sota" on "pienempi Jihad". Tosiassa tämä väärinkäsitys perustuu yhteen ainoaan hadithiin, jota islaminoppineet yleisesti pitävät väärennettynä.
Sen sijaan voimme viitata Bukharin luotettavimpana pidettyyn Hadith-kokoelmaan. Jihad mainitaan yli 200 kertaa Muhammadin sanomana ja jokainen niistä sisältää selvän yhteyden pyhään sotaan lukuunottamatta kourallista poikkeuksia, joissa viitataan naisten avustavaan rooliin pyhän sodan aikana.
Lisälukemista:
Suuri vai pieni Jihad?
---------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
22. lokakuuta 2013
Islamin myytit: Islam kunnioittaa naisia
Myytti:
Koraanissa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia Allahin edessä. Jokainen ihminen tuomitaan hänen omien tekojensa perusteella. Nainen on tasa-arvoinen islamin lain edessä.
Totuus:
Pelkkä väite, että Allah tuomitsee yksilön vain hänen omien tekojensa perusteella, ei tarkoita että näillä olisi samat oikeudet tai roolit, tai että heidät tuomittaisiin samoilla säännöillä.
Koraanissa, Muhammadin elämäkerrassa tai islamilaisessa laissa ei ole mitään tulkinnanvaraisuutta siinä, että nainen on miestä alempiarvoisempi, vaikka tämän päivän islamin apologistit pyrkivät löytämään länsimaista feminismiä monenlaisista Koraanin katkelmista, joita ei historiallisesti ole koskaan tulkittu väitetyllä edistyksellisellä tavalla.
Sotilaallisten voittojen jälkeen Muhammadilla oli tapana jakaa vangiksi saatuja naisia palkintoina miehilleen. Ainakin yhdessä tapauksessa hän antoi miehilleen luvan raiskata sotasaaliiksi saatuja naisia näiden aviomiesten läsnä ollessa. Naisista tuli seksiorjia samoille miehille, jotka olivat surmanneet heidän aviomiehensä ja veljensä. Koraanissa on neljä jaetta, joissa Allah tekee selväksi, että muslimi-isännillä on täydet seksuaaliset oikeudet orjattariinsa. Yhtään jaetta, joka kieltäisi raiskauksen ei kuitenkaan löydy.
Koraani antaa muslimimiehille luvan löydä vaimojaan tottelemattomuuden vuoksi, mutta määräystä rakastaa vaimoaan ei löydy. Se vain toteaa, että miehet ovat vaimojaan ylempiä. Hadith sanoo, että naiset ovat älyltään alempiarvoisia ja että naiset muodostavat Helvetissä väestön enemmistön.
Islamin lain mukaan mies voi erota vaimostaan mielensä mukaan. Jos hän eroaa kahdesti ja haluaa sitten naida tämän uudestaan, on naisen ensin oltava sukupuoliyhteydessä jonkun toisen miehen kanssa. Miehiä tällaiset rajoitukset eivät koske.
Musliminaiset eivät voi vapaasti valita aviopuolisoaan kuten muslimimiehet voivat. Aviomiehet voivat myös ottaa muita vaimoja (ja seksiorjia) halunsa mukaan. Vaimon on oltava aina valmis seksiin miehensä kanssa (vaimot ovat Pyhän Koraanin mukaan heidän peltojaan, joita miehet voivat kyntää halunsa mukaan).
Musliminainen ei peri samasuuruista osuutta kuin mies. Tämä on hieman ironista, kun ottaa huomioon, että islam saa kiittää olemassaolostaan Muhammadin ensimmäisen vaimon omaisuutta, jota hän ei olisi perinyt, koska hänellä oli kaksi veljeä ja hänen ensimmäisellä aviomiehellään oli kolme poikaa.
Koraanin mukaan naisen todistus oikeudessa vastaa vain puolta miehen todistuksesta. Toisin kuin miehen, naisen tulee peittää päänsä - ja usein myös kasvonsa.
Jos nainen haluaa todistaa tulleensa raiskatuksi, tarvitaan neljä miespuolista todistajaa vahvistamaan naisen väite. Muuten hänet voidaan vangita tai kivittää kuoliaaksi, koska hän on tunnustanut "aviorikoksen".
Kun tämä kaikki otetaan huomioon, on melkoista liioittelua sanoa, että mies ja nainen ovat islamissa tasa-arvoisia, vaikka se perusteltaisiin epämääräisillä teologisilla vertauksilla tai vertailuilla. Väite on kokonaan uudenlainen juoni, joka on punottu nykyajan vaatimusten perusteella ja on jyrkässä ristiriidassa islamilaisen lain ja historian kanssa.
Lisätietoa Koraanissa:
Huntu
Naiset ovat alempiarvoisia kuin miehet
Raiskauksen todistaminen islamilaisessa laissa
Vaimon lyöminen
Avioero - miehen etuoikeus
Avioituminen uudestaan
Naiset ovat miesten komennossa
Moniavioisuus
---------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
Koraanissa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia Allahin edessä. Jokainen ihminen tuomitaan hänen omien tekojensa perusteella. Nainen on tasa-arvoinen islamin lain edessä.
Totuus:
Pelkkä väite, että Allah tuomitsee yksilön vain hänen omien tekojensa perusteella, ei tarkoita että näillä olisi samat oikeudet tai roolit, tai että heidät tuomittaisiin samoilla säännöillä.
Koraanissa, Muhammadin elämäkerrassa tai islamilaisessa laissa ei ole mitään tulkinnanvaraisuutta siinä, että nainen on miestä alempiarvoisempi, vaikka tämän päivän islamin apologistit pyrkivät löytämään länsimaista feminismiä monenlaisista Koraanin katkelmista, joita ei historiallisesti ole koskaan tulkittu väitetyllä edistyksellisellä tavalla.
Sotilaallisten voittojen jälkeen Muhammadilla oli tapana jakaa vangiksi saatuja naisia palkintoina miehilleen. Ainakin yhdessä tapauksessa hän antoi miehilleen luvan raiskata sotasaaliiksi saatuja naisia näiden aviomiesten läsnä ollessa. Naisista tuli seksiorjia samoille miehille, jotka olivat surmanneet heidän aviomiehensä ja veljensä. Koraanissa on neljä jaetta, joissa Allah tekee selväksi, että muslimi-isännillä on täydet seksuaaliset oikeudet orjattariinsa. Yhtään jaetta, joka kieltäisi raiskauksen ei kuitenkaan löydy.
Koraani antaa muslimimiehille luvan löydä vaimojaan tottelemattomuuden vuoksi, mutta määräystä rakastaa vaimoaan ei löydy. Se vain toteaa, että miehet ovat vaimojaan ylempiä. Hadith sanoo, että naiset ovat älyltään alempiarvoisia ja että naiset muodostavat Helvetissä väestön enemmistön.
Islamin lain mukaan mies voi erota vaimostaan mielensä mukaan. Jos hän eroaa kahdesti ja haluaa sitten naida tämän uudestaan, on naisen ensin oltava sukupuoliyhteydessä jonkun toisen miehen kanssa. Miehiä tällaiset rajoitukset eivät koske.
Musliminaiset eivät voi vapaasti valita aviopuolisoaan kuten muslimimiehet voivat. Aviomiehet voivat myös ottaa muita vaimoja (ja seksiorjia) halunsa mukaan. Vaimon on oltava aina valmis seksiin miehensä kanssa (vaimot ovat Pyhän Koraanin mukaan heidän peltojaan, joita miehet voivat kyntää halunsa mukaan).
Musliminainen ei peri samasuuruista osuutta kuin mies. Tämä on hieman ironista, kun ottaa huomioon, että islam saa kiittää olemassaolostaan Muhammadin ensimmäisen vaimon omaisuutta, jota hän ei olisi perinyt, koska hänellä oli kaksi veljeä ja hänen ensimmäisellä aviomiehellään oli kolme poikaa.
Koraanin mukaan naisen todistus oikeudessa vastaa vain puolta miehen todistuksesta. Toisin kuin miehen, naisen tulee peittää päänsä - ja usein myös kasvonsa.
Jos nainen haluaa todistaa tulleensa raiskatuksi, tarvitaan neljä miespuolista todistajaa vahvistamaan naisen väite. Muuten hänet voidaan vangita tai kivittää kuoliaaksi, koska hän on tunnustanut "aviorikoksen".
Kun tämä kaikki otetaan huomioon, on melkoista liioittelua sanoa, että mies ja nainen ovat islamissa tasa-arvoisia, vaikka se perusteltaisiin epämääräisillä teologisilla vertauksilla tai vertailuilla. Väite on kokonaan uudenlainen juoni, joka on punottu nykyajan vaatimusten perusteella ja on jyrkässä ristiriidassa islamilaisen lain ja historian kanssa.
Lisätietoa Koraanissa:
Huntu
Naiset ovat alempiarvoisia kuin miehet
Raiskauksen todistaminen islamilaisessa laissa
Vaimon lyöminen
Avioero - miehen etuoikeus
Avioituminen uudestaan
Naiset ovat miesten komennossa
Moniavioisuus
---------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
20. lokakuuta 2013
Islamin myytit: Islam tarkoittaa 'rauhaa'
Myytti:
Vähemmän asioista perillä olevat muslimit usein väittävät, että sanan 'islam' juuri olisi 'al-Salaam', joka tarkoittaa 'rauhaa' arabiaksi.
Totuus:
Sanan 'islam' juuri on 'al-Silm', joka tarkoittaa alistumista tai antautumista. Islaminoppineilla ei ole tästä erimielisyyttä. 'Al-Silm' (alistuminen) tarkoittaa eri asiaa kuin 'al-Salaam' (rauha), muutoin ne olisivat sama sana.
Alistuminen ja rauha voivat olla hyvin erilaisia käsitteitä huolimatta siitä, että rauha saadaan usein aikaiseksi pakottamalla toiset väkivalloin alistumaan. Kuten nykyaikainen islaminoppinut Ibrahim Sulaiman sen sanoo: "Jihad ei ole epäinhimillistä huolimatta välttämättömästä väkivallasta ja verenvuodatuksesta sillä sen perimmäinen tarkoitus on saavuttaa rauha, jota laki suojelee ja edistää."
Tosiasiassa Koraani ei ainoastaan käske muslimeja alistumaan Allahille, se myös komentaa muslimit alistamaan muiden uskontojen edustajia kunnes he ovat täydellisesti taipuneet islamilaisen hallinnon alaisuuteen. Tämä on ollut innoituksena islamin aggressiiviseen historiaan ja sen menestykselliseen muiden kulttuurien valloitukseen.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
Vähemmän asioista perillä olevat muslimit usein väittävät, että sanan 'islam' juuri olisi 'al-Salaam', joka tarkoittaa 'rauhaa' arabiaksi.
Totuus:
Sanan 'islam' juuri on 'al-Silm', joka tarkoittaa alistumista tai antautumista. Islaminoppineilla ei ole tästä erimielisyyttä. 'Al-Silm' (alistuminen) tarkoittaa eri asiaa kuin 'al-Salaam' (rauha), muutoin ne olisivat sama sana.
Alistuminen ja rauha voivat olla hyvin erilaisia käsitteitä huolimatta siitä, että rauha saadaan usein aikaiseksi pakottamalla toiset väkivalloin alistumaan. Kuten nykyaikainen islaminoppinut Ibrahim Sulaiman sen sanoo: "Jihad ei ole epäinhimillistä huolimatta välttämättömästä väkivallasta ja verenvuodatuksesta sillä sen perimmäinen tarkoitus on saavuttaa rauha, jota laki suojelee ja edistää."
Tosiasiassa Koraani ei ainoastaan käske muslimeja alistumaan Allahille, se myös komentaa muslimit alistamaan muiden uskontojen edustajia kunnes he ovat täydellisesti taipuneet islamilaisen hallinnon alaisuuteen. Tämä on ollut innoituksena islamin aggressiiviseen historiaan ja sen menestykselliseen muiden kulttuurien valloitukseen.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.
Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm
15. lokakuuta 2013
Ruotsi: Naisten uusi Helvetti.
Fjordman Gates of Viennassa:
Aivan ensimmäinen blogini, jonka kirjoitin nimimerkillä "Fjordman", uuteen blogiini 20.2.2005, sai otsikon "Muslimiraiskausepidemia Ruotsissa ja Norjassa - viranomaiset välinpitämättömiä." Olin ollut jo sitä ennen aktiivinen internetissä ja kirjoitellut kommentteja toisten nettisivuille jo paljon aiemmin, mutta tämä kirjoitus oli monella tapaa vakavamman kirjoittajan urani alku.
Vuosien aikana olen kirjoittanut useita Ruotsia käsitteleviä esseitä, vaikka en ole siellä itse asunutkaan. Eräs syy tähän on se, että Ruotsi on selvästi äärimmäisin esimerkki Pohjolan maista mitä tulee massiiviseen maahanmuuttoon ja monikultturismiin. Kun otetaan huomioon ideologinen indoktrinaatio, toisinajattelun tukahduttaminen ja median sensuuri, väittäisin että Ruotsi on yksi totalitaarisimmista valtioista Länsimaissa. Ulkopuoliset eivät aina edes ymmärrä miten paha tilanne todella on.
Viimeaikoina eräät ahdasmielisistä kulttuureista saapuneet maahanmuuttajat ovat tuoneet mukanaan joitakin epätoivottavia traditioita, kuten kunniamurhat. Tämän tyyppiset ongelmat koskettavat vain pääasiassa maahanmuuttajaväestön naisia, vaikkakaan se ei tee niistä yhtään vähemmän valitettavia. On silti paljon ongelmia ja monikulttuurisia jännitteitä, jotka aiheuttavat kärsimystä myös alkuperäisväestössä.
Ei ole täysin sattumaa, että ensimmäinen kirjoitukseni, jonka kirjoitin Fjordmanin salanimellä, käsittely Ruotsin raiskauksia. Mitä tulee raiskauksiin, ei voi olla mitenkään enempää epäjohdonmukaista millaisessa valossa Ruotsi haluaa esittäytyä maailmalle kuin millainen tilanne todellisuudessa on. Ruotsin huolellisesti ylläpitämä imago naisten oikeuksien mallimaana törmää siihen tosielämän realiteettiin, että Ruotsi on muuttumassa helvetiksi monille naisille.
En enää kirjoita tästä asiasta niin usein kuin aikaisemmin siitä yksinkertaisesta syystä, että olen väsynyt aiheeseen. Samasta syystä kirjoitan joskus ainoastaan tieteestä ja astronomiasta, jos olen kyllästynyt islamiin: pimeyteen tunkeutuminen on rasittavaa. Valitettavasti pimeys ei aina katoa vain sillä, ettei siitä haluta puhua.
Alkuperäinen artikkeli, josta ylläoleva kuvaaja on otettu.
Raiskausongelma on nyt pahempi kuin kirjoittaessani siitä ensi kerran melkein vuosikymmen sitten. 6.320 virallisesti ilmoitettua raiskausta vuonna 2012 ei mitä todennäköisimmin ole näiden rikosten todellinen määrä. 2880:ssa tapauksessa näistä raiskauksista uhrit olivat alaikäisiä ja lapsia väliltä 0-17 vuotta. Yllättävää oli, että 10% raiskatuista lapsista oli poikia. Miesten osuus raiskausten aikuisista uhreista oli pienempi, mutta silti korkeampi kuin jokin aika sitten.
Tiedämme että monet raiskauksen uhrit eivät tee rikosilmoitusta, ehkä häpeän tai pelon vuoksi. Jos oletamme, että 25% raportoidaan poliisille, raiskausten kokonaismäärä Ruotsissa vuonna 2012 olisi todellisuudessa 25.000 tuon 6.320 sijasta, joka sekin olisi jo tarpeeksi huono. Jos oletamme että vain 10% raiskauksista päätyy viranomaisten tietoon - estimaatti jota jotkut tutkijat käyttävät - raiskausten määrä yksin vuonna 2012 olisi uskomaton 63.200.
Jos käytämme alempaa näistä arvioista, saamme tulokseksi satatuhatta raiskauksen uhria Ruotsissa vain neljässä vuodessa. Jos käytämme korkeampaa, muttei silti epäuskottavaa, arviota, päädymme neljännesmiljoonaan ruotsalaiseen raiskauksen uhriin neljässä vuodessa ja miljoonaan kuudessatoista vuodessa.
Oli arvio mikä hyvänsä olemme tekemisissä satojen tuhansien raiskauksen uhrien kanssa yhden sukupolven aikana, ehkä jopa puolesta miljoonasta miljoonaan. Tämä on valtava määrä maassa, jonka väkiluku on vain yhdeksän miljoonaa. Se on kuin sotaa. Kymmenet tuhannet näistä uhreista ovat lapsia.
Tiedetään että jotkut erityisen haavoittuvaiset uhrit joutuvat raiskatuksi useammin kuin kerran. Otetaan lisäksi huomioon, että Ruotsissa on noin 4,5 miljoonaa naista, jotkut näistä vanhempia ihmisiä, jotka eivät tilastollisesti joudu juurikaan raiskauksen uhriksi. Tämä tarkoittaa pahimmillaan kaikkien nuorten ruotsalaisnaisten tulevan raiskatuksi.
Raportti vuodelta 2011 osoitti alle 15 vuotiaisiin kohdistuneiden raiskausten nouseen hälyttävästi. Tapaukset kasvoivat vuoden 1995 vähän yli 200:sta noin 1400:aan vuonna 2008. Ja käyrä oli edelleen nousussa. Osa kasvusta voi ymmärrettävästi selittyä raiskauksen laillisen määrittelyn muuttumisella, mutta kasvu on niin ällistyttävää, että on erittäin todennäköistä sen kuvastavan raiskausten määrän todellista kasvua ruotsalaisessa yhteiskunnassa.
Tanskalainen kirjoittaja Morten Uhrskov Jensen tutki virallisia lukuja ja sai selville, että vuoden 2013 seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana pelkästään Tukholman läänissä rekisteröitiin 300 (kolmesataa) alle 15 vuotiaisiin kohdistunutta raiskausta. Se on enemmän kuin 500 vuodessa, jos trendi jatkuu. Tämä tulos oli vain maan yhdeltä alueelta, ei koko maasta.
Alle 15-vuotiaat luokitellaan käytännössä aina lapsiksi. Lisäksi, kuten aiemmin totesimme, on otettava huomioon, ettei kaikkia tapauksia ilmoiteta viranomaisille. Meillä on siis mitä todennäköisimmin Ruotsissa tuhansia lasten raiskaustapauksia vuosittain, ja kymmeniä tuhansia vuosikymmenessä.
Kuten Morten Uhrskov Jensen totesi, nämä luvut ovat kauhistuttavia maassa, joka kerran oli rauhallinen Skandinaavinen valtio. Nämä uhrit eivät ole vain kasvottomia numeroita tilastoissa; he ovat todellisia eläviä ihmisiä. Heistä monien elämä on tuhoutunut. Joissakin tapauksissa uhrit ovat niin traumatisoituneita, että he riistävät oman henkensä. Rikoksilla on traumatisoiva vaikutuksensa myös uhrien perheisiin.
On muistettava, että nämä raiskaukset tulevat kaikenlaisen seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön lisäksi, joita ei luokitella teknisesti raiskauksiksi. Lisäksi meillä on lukematon määrä erilaisia ei-seksuaalisia hyväksikäyttöjä, pahoinpitelyitä, ryöstöjä, häirintää ja väkivaltaa, joka kohdistuu säännöllisesti molempiin sukupuoliin. Kaikki tämä yhdessä saa aikaan väkivallan ja pelon ilmapiirin.
Tietenkin raiskauksia oli myös ajalta ennen Euroopan ulkopuolelta tulevaa massiivista maahanmuuttoa, mutta ei läheskään niin paljon kuin nykyään. Pelkkien lukumäärien lisäksi raiskaukset ovat muuttuneet raaemmiksi sisältäen joskus sadistista kidutusta. Joukkoraiskaukset olivat tavattoman harvinaisia Skandinaviassa, mutta valitettavasti näin ei enää ole. Ja kuten olemme edellä nähneet, myös alaikäisten ja lasten raiskaukset ovat järkyttävästi yleistyneet.
Myös miesten raiskaaminen on ollut epätavallista tässä maailmankolkassa. Näin ei enää ole. 17-vuotias ilmoitti tulleensa joukkoraiskatuksi Växjössä Etelä-Ruotsissa. Vuonna 2012, 132 ruotslaista miestä teki ilmoituksen raiskauksesta. Todettakoon vielä kerran, että voimme olettaa ainoastaan harvojen uhrien tekevän rikosilmoituksen. Nöyryytys, häpeä ja pelko leimautumisesta miespuoliseksi raiskauksen uhriksi ovat oletettavasti yhtä voimakkaita kuin naispuolisilla uhreilla.
Ruotsalainen valtamedia ja poliittinen eliitti ovat hyvin tarkkoja siitä, etteivät he vihjaisi mitään yhteyttä olevan näiden raiskausten ja kolmannen maailman maista tulevan maahanmuuton välillä. On kuitenkin kaikki syy olettaa tällaisen yhteyden olevan olemassa. Tiedämme toisista Länsimaista, että maahanmuuttajat tietyiltä alueilta ja kulttuureista, erityisesti islamilaisista maista ja Afrikasta, ovat yliedustettuina raiskaajina.
Britanniassa, erityisesti Englannin kaupungeissa, on paljastettu järkyttävä määrä tapauksia, joissa muslimimiehet saalistavat jopa kymmenvuotiaita tyttöjä, huumaavat heidät ja käyttävät heitä seksuaalisesti hyväkseen. Useimmat heidän nuorista uhreistaan ovat valkoihoisia tyttöjä, mutta joskus he saalistavat tyttöjä myös muista maahanmuuttajayhteisöistä. Britannian viranomaiset ovat olleet häpeällisen hitaita ja epäröiviä näiden lasten raiskauksien käsittelyssä. Silti silloin tällöin joku Britannian sanomalehti tai aikakauslehti kirjoittaa aiheesta peittelemättä. Ruotsissa media lakaisee rikollisten etnisyyden järjestelmällisesti maton alle.
Vuonna 2005 etnologi Maria Bäckman seurasi tutkimuksessaan "Valkoihoisuus ja sukupuoli" ryhmää etnisesti ruotsalaisia tyttöjä Rinkebyn lähiössä lähellä Tukholmaa. Etniset ruotsalaiset olivat ovat siellä vähemmistönä massamaahanmuuton vuoksi. Useat luonnostaan vaaleatukkaiset sanoivat värjänneensä hiuksensa välttyäkseen epätoivotulta huomiolta ja seksuaaliselta häirinnältä. Valkoisten tyttöjen kutsuminen "huoraksi" joissakin kouluissa on jo niin yleistä, että opettajat ovat lakanneet puuttumasta siihen. Ongelma ei taatusti ole pienentynyt vuosina, jotka ovat kuluneet tästä tutkimuksesta.
Raportti vuodelta 2006 kertoo miten tyttöjen ja nuorten naisten elämä tuntuu yhä turvattomammalta heidän omassa maassaan. He pelkäävät tulevansa raiskatuiksi, mahdollisuus joka on heille hyvin todellinen. Monet tekevät suunnitelmia miten tulla illalla kotiin, miten puolustaa itseään tai miten juosta kotiin vaarallisessa tilanteessa.
"Ei ole yhtä väärin raiskata ruotsalainen tyttö kuin arabityttö", sanoo Hamid haastattelussa, joka koskee ulkomaalaisten tekemää joukkoraiskausta. "Ruotsalainen tyttö saa paljon apua jälkeenpäin, ja hän on joka tapauksessa luultavasti nussinut ennenkin. Mutta arabitytölle tulee ongelmia kotona. Hänelle raiskaus aiheuttaa häpeää." Hän väittää, että on "tosi helppoa saada ruotsalainen huora...tarkoitan tyttö." Hamid nauraa sananvalinnalleen. "En juuri kunnioita ruotsalaisia tyttöjä. Voisi sanoa että ne nussitaan palasiksi."
Ei vain uhrit, mutta myös heidän raiskaajansa, tulevat yhä nuoremmiksi. Virallinen tilasto vuodelta 2013 näyttää, että alle kahdeksantoistavuotiaiden tekemät raiskaukset ovat kahdeksan (8) kertaa yleisempiä kuin vuonna 1998. Nuoret ihmiset, joiden etnisyyttä ei ole määritelty, ovat yhä enenevässä määrin epäiltyinä vakavista ja väkivaltaisista rikoksista Ruotsin viranomaisten mukaan [Statistics Sweden sekä Swedish National Council for Crime Prevention]. Verrattuna 1990-luvun loppuun nuoret ovat nyt epäiltynä kaksinkertaisessa määrässä ryöstöjä. Huumerikoksista epäiltyjen nuorten määrä on viisinkertainen. Raiskaustapauksissa nuorten epäiltyjen määrä on kahdeksankertaistunut. Mitään selitystä tälle kasvulle ei raportissa anneta.
Sellaisen johtopäätöksen tekeminen, että väkivaltaisen rikollisuuden kasvulla olisi jotain tekemistä maahanmuuton tai vieraiden ja aggressiivisten kulttuurien kanssa, on kielletty lailla. Maaliskuussa 2007 SSu:n (Sosialidemokraattien nuorisojärjestö) mielenosoituksessa eräs mies kantoi kylttiä, jossa luki "Sillä aikaa kun maahanmuuttajajengit joukkoraiskaavat ruotsalaisia tyttöjä, SSU taistelee rasismia vastaan." Hänet pidätettiin ripeästi ja tuomittiin sakkoihin. Hänen rikoksensa? Hän oli "ilmaissut halveksuntaa ihmisryhmää kohtaan kansallisen tai etnisen taustan perusteella." Oikeus hylkäsi miehen argumentin sananvapaudesta, koska sananvapaudellakin on rajansa ja hän oli selvästi toiminut asiassa liian provokatiivisesti.
Vaikka raiskausluvut ovat hirveitä, ne ovat vain yksi osa väkivaltaisen rikollisuuden leviämistä. Vain muutamia vuosikymmeniä sitten Ruotsi oli turvallinen valtio. Nyt Ruotsin katujen vitsauksina ovat ryöstöt, ammuskelut, jengiväkivalta ja mafia laajuudessa, jota ei ole ollut koskaan Skandinavian historiassa.
Kun elokuun loppupuolella 2013 esitettiin väite, että hunnutettua musliminaista kohtaan olisi hyökätty, syntyi kansanliike puolustamaan naisten oikeutta pukeutua hijabiin ja monet poliitikot ja julkisuuden henkilöt liittyivät siihen. Liikettä tukevat vasemmistopoliitikot julkaisivat kuvia itsestään pukeutuneina islamilaiseen päähineeseen.
Myöhemmin väitettiin saman raskaana olevan naisen joutuneen hyökkäyksen kohteeksi toistamiseen. Hänen kimppuunsa käytiin eteläisessä Tukholmassa useiden miesten toimesta, jotka löivät häntä ja käskivät häntä peruuttamaan rikosilmoituksensa.
Jos tapaus on totta, se on hyvin epätavallista käytöstä syntyperäisiltä ruotsalaisilta. On kuitenkin hyvin tavallista, että tietyistä autoritaarisista maahanmuuttajayhteisöistä tulevat uhkailevat todistajia kuvatulla tavalla. Tämä nostaa kysymyksen olivatko naisen kimppuun hyökänneet maahanmuuttajayhteisöstä ja mahdollisesti hänen omia sukulaisiaan.
Vääristelevä ja totalitaarinen ruotsalainen valtamedia ei kuitenkaan epäillyt mitään. He reagoivat vähäisen todistusaineiston perusteella outoon tarinaan kampanjoimalla epäiltyä islamofobian viha-aaltoa vastaan Ruotsissa - yhdessä eniten poliittisesti korrektissa maassa tämän planeetan pinnalla.
Kuten kirjoittaja Bruce Bawer kommentoi FrontPage Magazinessa "Jos tämä tapahtui, se on vastenmielistä. Mutta meillä ei ole todisteita, että se tapahtui - ei silminnäkijöitä, ei valvontakameran kuvaa - ja on epäilty (ei toki ruotsalaisessa mediassa), että koko tarina on täysin keksitty. Joka tapauksessa se on mies-puri-koiraa-tarina, jos mikä: Ruotsi on täynnä muslimimiehiä, jotka raiskaavat toisuskoisia naisia, ei toisuskoisia, jotka repivät huiveja musliminaisten päästä."
Toden totta.
Elokuussa 2013, samaan aikaan kun merkittävä ei-muslimi ruotsalainen nainen pukeutui huntuun osoittaakseen "solidarisuutta" muslimeille, seitsemän turvapaikkaa hakevaan afgaanimuslimia tuomittiin ruotsalaisen naisen raa'asta joukkoraiskauksesta Mariannelundin pienessä kaupungissa. Yksi mies, joka masturboi naisen pään vieressä sillä aikaa, kun toiset seitsemän raiskasivat häntä tuntikausia, kuitenkin vapautettiin. Hän sai 130.000 kruunua vahingonkorvausta kärsimyksistään. Korvauksen sponsoroivat ruotsalaiset veronmaksajat, myös hänen uhrinsa perhe.
Tällaisten esimerkkien vuoksi tanskalainen Eva Agnete Selsing on tullut johtopäätökseen, että "Ruotsi on Pahan Imperiumi." Hän viittaa uudenlaiseen totalitarismiin ja avointen rajojen utooppiseen ideologiaan.
Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan käytti ilmausta "Pahan Imperiumi" vuonna 1983 viitatessaan Neuvostoliittoon. Reagan tunsi vilpittömästi, että hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin määritellä kommunistinen järjestelmä pahaksi sen sortavan luonteen ja aiheuttamansa valtavan inhimillisen kärsimyksen vuoksi.
Onko tämä vertailu Ruotsiin liioittelua? Ehkä, ehkä ei. Selsing ei väitä, että uusi monikulttuurinen totalitarismi olisi militantti tai väkivaltainen, kuten jotkut aikaisemmat totalitaariset liikkeet, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi haitallinen tai vaarallinen. Hänen mukaansa räjähtävä sekoitus äärimmäistä poliittista korrektiutta ja hillitöntä maahanmuuttoa aiheuttaa "katastrofin" Ruotsin yhteiskunnalle. Säälimätön autoritaarinen toisinajattelijoiden nujertaminen valtaapitävän eliitin ja median toimesta on muuttanut Ruotsin eräänlaiseksi "ajattelun vankilaksi."
Yksi kauheimmista esimerkeistä on maan raiskaustilastot, jotka ovat Euroopan huonoimmat. Samanaikaisesti erityisesti kolmannesta maailmasta tapahtuneen massamaahanmuuton kanssa ovat ilmoitettujen raiskausten, myös lasten, lukumäärä räjähtänyt. Eva Agnete Selsing ihmettelee, kuinka "tekopyhät" ruotsalaiset poliitikot ja median edustajat voivat nukkua yönsä, tietäen täysin hyvin minkälaisen rikosten ja väkivallan painajaisen he ovat luoneet omalle kansalleen. Hänen päätelmänsä on "Jos toimintasi johtaa väkivaltaan, hyväksikäyttöön, uhkailuihin, sortoon ja kanssaihmistesi sosiaaliseen kontrolliin (jotka eivät ole pyytäneet sitä todellisuutta, johon olet heidät saattanut), ja kieltäydyt ymmärtämästä sitä, silloin sinä ole paha ihminen. Ja pahan valtakunta muodostuu ihmisistä."
Ehkä Ruotsin viranomaisten pitäisi olla enemmän huolissaan heidän oman maansa raiskausluvuista ja vähemmän huolissaan transseksuaaleista Serbiassa tai homojen adoptio-oikeudesta Venäjällä.
Aivan ensimmäinen blogini, jonka kirjoitin nimimerkillä "Fjordman", uuteen blogiini 20.2.2005, sai otsikon "Muslimiraiskausepidemia Ruotsissa ja Norjassa - viranomaiset välinpitämättömiä." Olin ollut jo sitä ennen aktiivinen internetissä ja kirjoitellut kommentteja toisten nettisivuille jo paljon aiemmin, mutta tämä kirjoitus oli monella tapaa vakavamman kirjoittajan urani alku.
Vuosien aikana olen kirjoittanut useita Ruotsia käsitteleviä esseitä, vaikka en ole siellä itse asunutkaan. Eräs syy tähän on se, että Ruotsi on selvästi äärimmäisin esimerkki Pohjolan maista mitä tulee massiiviseen maahanmuuttoon ja monikultturismiin. Kun otetaan huomioon ideologinen indoktrinaatio, toisinajattelun tukahduttaminen ja median sensuuri, väittäisin että Ruotsi on yksi totalitaarisimmista valtioista Länsimaissa. Ulkopuoliset eivät aina edes ymmärrä miten paha tilanne todella on.
Viimeaikoina eräät ahdasmielisistä kulttuureista saapuneet maahanmuuttajat ovat tuoneet mukanaan joitakin epätoivottavia traditioita, kuten kunniamurhat. Tämän tyyppiset ongelmat koskettavat vain pääasiassa maahanmuuttajaväestön naisia, vaikkakaan se ei tee niistä yhtään vähemmän valitettavia. On silti paljon ongelmia ja monikulttuurisia jännitteitä, jotka aiheuttavat kärsimystä myös alkuperäisväestössä.
Ei ole täysin sattumaa, että ensimmäinen kirjoitukseni, jonka kirjoitin Fjordmanin salanimellä, käsittely Ruotsin raiskauksia. Mitä tulee raiskauksiin, ei voi olla mitenkään enempää epäjohdonmukaista millaisessa valossa Ruotsi haluaa esittäytyä maailmalle kuin millainen tilanne todellisuudessa on. Ruotsin huolellisesti ylläpitämä imago naisten oikeuksien mallimaana törmää siihen tosielämän realiteettiin, että Ruotsi on muuttumassa helvetiksi monille naisille.
En enää kirjoita tästä asiasta niin usein kuin aikaisemmin siitä yksinkertaisesta syystä, että olen väsynyt aiheeseen. Samasta syystä kirjoitan joskus ainoastaan tieteestä ja astronomiasta, jos olen kyllästynyt islamiin: pimeyteen tunkeutuminen on rasittavaa. Valitettavasti pimeys ei aina katoa vain sillä, ettei siitä haluta puhua.
Alkuperäinen artikkeli, josta ylläoleva kuvaaja on otettu.
Raiskausongelma on nyt pahempi kuin kirjoittaessani siitä ensi kerran melkein vuosikymmen sitten. 6.320 virallisesti ilmoitettua raiskausta vuonna 2012 ei mitä todennäköisimmin ole näiden rikosten todellinen määrä. 2880:ssa tapauksessa näistä raiskauksista uhrit olivat alaikäisiä ja lapsia väliltä 0-17 vuotta. Yllättävää oli, että 10% raiskatuista lapsista oli poikia. Miesten osuus raiskausten aikuisista uhreista oli pienempi, mutta silti korkeampi kuin jokin aika sitten.
Tiedämme että monet raiskauksen uhrit eivät tee rikosilmoitusta, ehkä häpeän tai pelon vuoksi. Jos oletamme, että 25% raportoidaan poliisille, raiskausten kokonaismäärä Ruotsissa vuonna 2012 olisi todellisuudessa 25.000 tuon 6.320 sijasta, joka sekin olisi jo tarpeeksi huono. Jos oletamme että vain 10% raiskauksista päätyy viranomaisten tietoon - estimaatti jota jotkut tutkijat käyttävät - raiskausten määrä yksin vuonna 2012 olisi uskomaton 63.200.
Jos käytämme alempaa näistä arvioista, saamme tulokseksi satatuhatta raiskauksen uhria Ruotsissa vain neljässä vuodessa. Jos käytämme korkeampaa, muttei silti epäuskottavaa, arviota, päädymme neljännesmiljoonaan ruotsalaiseen raiskauksen uhriin neljässä vuodessa ja miljoonaan kuudessatoista vuodessa.
Oli arvio mikä hyvänsä olemme tekemisissä satojen tuhansien raiskauksen uhrien kanssa yhden sukupolven aikana, ehkä jopa puolesta miljoonasta miljoonaan. Tämä on valtava määrä maassa, jonka väkiluku on vain yhdeksän miljoonaa. Se on kuin sotaa. Kymmenet tuhannet näistä uhreista ovat lapsia.
Tiedetään että jotkut erityisen haavoittuvaiset uhrit joutuvat raiskatuksi useammin kuin kerran. Otetaan lisäksi huomioon, että Ruotsissa on noin 4,5 miljoonaa naista, jotkut näistä vanhempia ihmisiä, jotka eivät tilastollisesti joudu juurikaan raiskauksen uhriksi. Tämä tarkoittaa pahimmillaan kaikkien nuorten ruotsalaisnaisten tulevan raiskatuksi.
Raportti vuodelta 2011 osoitti alle 15 vuotiaisiin kohdistuneiden raiskausten nouseen hälyttävästi. Tapaukset kasvoivat vuoden 1995 vähän yli 200:sta noin 1400:aan vuonna 2008. Ja käyrä oli edelleen nousussa. Osa kasvusta voi ymmärrettävästi selittyä raiskauksen laillisen määrittelyn muuttumisella, mutta kasvu on niin ällistyttävää, että on erittäin todennäköistä sen kuvastavan raiskausten määrän todellista kasvua ruotsalaisessa yhteiskunnassa.
Tanskalainen kirjoittaja Morten Uhrskov Jensen tutki virallisia lukuja ja sai selville, että vuoden 2013 seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana pelkästään Tukholman läänissä rekisteröitiin 300 (kolmesataa) alle 15 vuotiaisiin kohdistunutta raiskausta. Se on enemmän kuin 500 vuodessa, jos trendi jatkuu. Tämä tulos oli vain maan yhdeltä alueelta, ei koko maasta.
Alle 15-vuotiaat luokitellaan käytännössä aina lapsiksi. Lisäksi, kuten aiemmin totesimme, on otettava huomioon, ettei kaikkia tapauksia ilmoiteta viranomaisille. Meillä on siis mitä todennäköisimmin Ruotsissa tuhansia lasten raiskaustapauksia vuosittain, ja kymmeniä tuhansia vuosikymmenessä.
Kuten Morten Uhrskov Jensen totesi, nämä luvut ovat kauhistuttavia maassa, joka kerran oli rauhallinen Skandinaavinen valtio. Nämä uhrit eivät ole vain kasvottomia numeroita tilastoissa; he ovat todellisia eläviä ihmisiä. Heistä monien elämä on tuhoutunut. Joissakin tapauksissa uhrit ovat niin traumatisoituneita, että he riistävät oman henkensä. Rikoksilla on traumatisoiva vaikutuksensa myös uhrien perheisiin.
On muistettava, että nämä raiskaukset tulevat kaikenlaisen seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön lisäksi, joita ei luokitella teknisesti raiskauksiksi. Lisäksi meillä on lukematon määrä erilaisia ei-seksuaalisia hyväksikäyttöjä, pahoinpitelyitä, ryöstöjä, häirintää ja väkivaltaa, joka kohdistuu säännöllisesti molempiin sukupuoliin. Kaikki tämä yhdessä saa aikaan väkivallan ja pelon ilmapiirin.
Tietenkin raiskauksia oli myös ajalta ennen Euroopan ulkopuolelta tulevaa massiivista maahanmuuttoa, mutta ei läheskään niin paljon kuin nykyään. Pelkkien lukumäärien lisäksi raiskaukset ovat muuttuneet raaemmiksi sisältäen joskus sadistista kidutusta. Joukkoraiskaukset olivat tavattoman harvinaisia Skandinaviassa, mutta valitettavasti näin ei enää ole. Ja kuten olemme edellä nähneet, myös alaikäisten ja lasten raiskaukset ovat järkyttävästi yleistyneet.
Myös miesten raiskaaminen on ollut epätavallista tässä maailmankolkassa. Näin ei enää ole. 17-vuotias ilmoitti tulleensa joukkoraiskatuksi Växjössä Etelä-Ruotsissa. Vuonna 2012, 132 ruotslaista miestä teki ilmoituksen raiskauksesta. Todettakoon vielä kerran, että voimme olettaa ainoastaan harvojen uhrien tekevän rikosilmoituksen. Nöyryytys, häpeä ja pelko leimautumisesta miespuoliseksi raiskauksen uhriksi ovat oletettavasti yhtä voimakkaita kuin naispuolisilla uhreilla.
Ruotsalainen valtamedia ja poliittinen eliitti ovat hyvin tarkkoja siitä, etteivät he vihjaisi mitään yhteyttä olevan näiden raiskausten ja kolmannen maailman maista tulevan maahanmuuton välillä. On kuitenkin kaikki syy olettaa tällaisen yhteyden olevan olemassa. Tiedämme toisista Länsimaista, että maahanmuuttajat tietyiltä alueilta ja kulttuureista, erityisesti islamilaisista maista ja Afrikasta, ovat yliedustettuina raiskaajina.
Britanniassa, erityisesti Englannin kaupungeissa, on paljastettu järkyttävä määrä tapauksia, joissa muslimimiehet saalistavat jopa kymmenvuotiaita tyttöjä, huumaavat heidät ja käyttävät heitä seksuaalisesti hyväkseen. Useimmat heidän nuorista uhreistaan ovat valkoihoisia tyttöjä, mutta joskus he saalistavat tyttöjä myös muista maahanmuuttajayhteisöistä. Britannian viranomaiset ovat olleet häpeällisen hitaita ja epäröiviä näiden lasten raiskauksien käsittelyssä. Silti silloin tällöin joku Britannian sanomalehti tai aikakauslehti kirjoittaa aiheesta peittelemättä. Ruotsissa media lakaisee rikollisten etnisyyden järjestelmällisesti maton alle.
Vuonna 2005 etnologi Maria Bäckman seurasi tutkimuksessaan "Valkoihoisuus ja sukupuoli" ryhmää etnisesti ruotsalaisia tyttöjä Rinkebyn lähiössä lähellä Tukholmaa. Etniset ruotsalaiset olivat ovat siellä vähemmistönä massamaahanmuuton vuoksi. Useat luonnostaan vaaleatukkaiset sanoivat värjänneensä hiuksensa välttyäkseen epätoivotulta huomiolta ja seksuaaliselta häirinnältä. Valkoisten tyttöjen kutsuminen "huoraksi" joissakin kouluissa on jo niin yleistä, että opettajat ovat lakanneet puuttumasta siihen. Ongelma ei taatusti ole pienentynyt vuosina, jotka ovat kuluneet tästä tutkimuksesta.
Raportti vuodelta 2006 kertoo miten tyttöjen ja nuorten naisten elämä tuntuu yhä turvattomammalta heidän omassa maassaan. He pelkäävät tulevansa raiskatuiksi, mahdollisuus joka on heille hyvin todellinen. Monet tekevät suunnitelmia miten tulla illalla kotiin, miten puolustaa itseään tai miten juosta kotiin vaarallisessa tilanteessa.
"Ei ole yhtä väärin raiskata ruotsalainen tyttö kuin arabityttö", sanoo Hamid haastattelussa, joka koskee ulkomaalaisten tekemää joukkoraiskausta. "Ruotsalainen tyttö saa paljon apua jälkeenpäin, ja hän on joka tapauksessa luultavasti nussinut ennenkin. Mutta arabitytölle tulee ongelmia kotona. Hänelle raiskaus aiheuttaa häpeää." Hän väittää, että on "tosi helppoa saada ruotsalainen huora...tarkoitan tyttö." Hamid nauraa sananvalinnalleen. "En juuri kunnioita ruotsalaisia tyttöjä. Voisi sanoa että ne nussitaan palasiksi."
Ei vain uhrit, mutta myös heidän raiskaajansa, tulevat yhä nuoremmiksi. Virallinen tilasto vuodelta 2013 näyttää, että alle kahdeksantoistavuotiaiden tekemät raiskaukset ovat kahdeksan (8) kertaa yleisempiä kuin vuonna 1998. Nuoret ihmiset, joiden etnisyyttä ei ole määritelty, ovat yhä enenevässä määrin epäiltyinä vakavista ja väkivaltaisista rikoksista Ruotsin viranomaisten mukaan [Statistics Sweden sekä Swedish National Council for Crime Prevention]. Verrattuna 1990-luvun loppuun nuoret ovat nyt epäiltynä kaksinkertaisessa määrässä ryöstöjä. Huumerikoksista epäiltyjen nuorten määrä on viisinkertainen. Raiskaustapauksissa nuorten epäiltyjen määrä on kahdeksankertaistunut. Mitään selitystä tälle kasvulle ei raportissa anneta.
Sellaisen johtopäätöksen tekeminen, että väkivaltaisen rikollisuuden kasvulla olisi jotain tekemistä maahanmuuton tai vieraiden ja aggressiivisten kulttuurien kanssa, on kielletty lailla. Maaliskuussa 2007 SSu:n (Sosialidemokraattien nuorisojärjestö) mielenosoituksessa eräs mies kantoi kylttiä, jossa luki "Sillä aikaa kun maahanmuuttajajengit joukkoraiskaavat ruotsalaisia tyttöjä, SSU taistelee rasismia vastaan." Hänet pidätettiin ripeästi ja tuomittiin sakkoihin. Hänen rikoksensa? Hän oli "ilmaissut halveksuntaa ihmisryhmää kohtaan kansallisen tai etnisen taustan perusteella." Oikeus hylkäsi miehen argumentin sananvapaudesta, koska sananvapaudellakin on rajansa ja hän oli selvästi toiminut asiassa liian provokatiivisesti.
Vaikka raiskausluvut ovat hirveitä, ne ovat vain yksi osa väkivaltaisen rikollisuuden leviämistä. Vain muutamia vuosikymmeniä sitten Ruotsi oli turvallinen valtio. Nyt Ruotsin katujen vitsauksina ovat ryöstöt, ammuskelut, jengiväkivalta ja mafia laajuudessa, jota ei ole ollut koskaan Skandinavian historiassa.
Kun elokuun loppupuolella 2013 esitettiin väite, että hunnutettua musliminaista kohtaan olisi hyökätty, syntyi kansanliike puolustamaan naisten oikeutta pukeutua hijabiin ja monet poliitikot ja julkisuuden henkilöt liittyivät siihen. Liikettä tukevat vasemmistopoliitikot julkaisivat kuvia itsestään pukeutuneina islamilaiseen päähineeseen.
Myöhemmin väitettiin saman raskaana olevan naisen joutuneen hyökkäyksen kohteeksi toistamiseen. Hänen kimppuunsa käytiin eteläisessä Tukholmassa useiden miesten toimesta, jotka löivät häntä ja käskivät häntä peruuttamaan rikosilmoituksensa.
Jos tapaus on totta, se on hyvin epätavallista käytöstä syntyperäisiltä ruotsalaisilta. On kuitenkin hyvin tavallista, että tietyistä autoritaarisista maahanmuuttajayhteisöistä tulevat uhkailevat todistajia kuvatulla tavalla. Tämä nostaa kysymyksen olivatko naisen kimppuun hyökänneet maahanmuuttajayhteisöstä ja mahdollisesti hänen omia sukulaisiaan.
Vääristelevä ja totalitaarinen ruotsalainen valtamedia ei kuitenkaan epäillyt mitään. He reagoivat vähäisen todistusaineiston perusteella outoon tarinaan kampanjoimalla epäiltyä islamofobian viha-aaltoa vastaan Ruotsissa - yhdessä eniten poliittisesti korrektissa maassa tämän planeetan pinnalla.
Kuten kirjoittaja Bruce Bawer kommentoi FrontPage Magazinessa "Jos tämä tapahtui, se on vastenmielistä. Mutta meillä ei ole todisteita, että se tapahtui - ei silminnäkijöitä, ei valvontakameran kuvaa - ja on epäilty (ei toki ruotsalaisessa mediassa), että koko tarina on täysin keksitty. Joka tapauksessa se on mies-puri-koiraa-tarina, jos mikä: Ruotsi on täynnä muslimimiehiä, jotka raiskaavat toisuskoisia naisia, ei toisuskoisia, jotka repivät huiveja musliminaisten päästä."
Toden totta.
Elokuussa 2013, samaan aikaan kun merkittävä ei-muslimi ruotsalainen nainen pukeutui huntuun osoittaakseen "solidarisuutta" muslimeille, seitsemän turvapaikkaa hakevaan afgaanimuslimia tuomittiin ruotsalaisen naisen raa'asta joukkoraiskauksesta Mariannelundin pienessä kaupungissa. Yksi mies, joka masturboi naisen pään vieressä sillä aikaa, kun toiset seitsemän raiskasivat häntä tuntikausia, kuitenkin vapautettiin. Hän sai 130.000 kruunua vahingonkorvausta kärsimyksistään. Korvauksen sponsoroivat ruotsalaiset veronmaksajat, myös hänen uhrinsa perhe.
Tällaisten esimerkkien vuoksi tanskalainen Eva Agnete Selsing on tullut johtopäätökseen, että "Ruotsi on Pahan Imperiumi." Hän viittaa uudenlaiseen totalitarismiin ja avointen rajojen utooppiseen ideologiaan.
Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan käytti ilmausta "Pahan Imperiumi" vuonna 1983 viitatessaan Neuvostoliittoon. Reagan tunsi vilpittömästi, että hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin määritellä kommunistinen järjestelmä pahaksi sen sortavan luonteen ja aiheuttamansa valtavan inhimillisen kärsimyksen vuoksi.
Onko tämä vertailu Ruotsiin liioittelua? Ehkä, ehkä ei. Selsing ei väitä, että uusi monikulttuurinen totalitarismi olisi militantti tai väkivaltainen, kuten jotkut aikaisemmat totalitaariset liikkeet, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi haitallinen tai vaarallinen. Hänen mukaansa räjähtävä sekoitus äärimmäistä poliittista korrektiutta ja hillitöntä maahanmuuttoa aiheuttaa "katastrofin" Ruotsin yhteiskunnalle. Säälimätön autoritaarinen toisinajattelijoiden nujertaminen valtaapitävän eliitin ja median toimesta on muuttanut Ruotsin eräänlaiseksi "ajattelun vankilaksi."
Yksi kauheimmista esimerkeistä on maan raiskaustilastot, jotka ovat Euroopan huonoimmat. Samanaikaisesti erityisesti kolmannesta maailmasta tapahtuneen massamaahanmuuton kanssa ovat ilmoitettujen raiskausten, myös lasten, lukumäärä räjähtänyt. Eva Agnete Selsing ihmettelee, kuinka "tekopyhät" ruotsalaiset poliitikot ja median edustajat voivat nukkua yönsä, tietäen täysin hyvin minkälaisen rikosten ja väkivallan painajaisen he ovat luoneet omalle kansalleen. Hänen päätelmänsä on "Jos toimintasi johtaa väkivaltaan, hyväksikäyttöön, uhkailuihin, sortoon ja kanssaihmistesi sosiaaliseen kontrolliin (jotka eivät ole pyytäneet sitä todellisuutta, johon olet heidät saattanut), ja kieltäydyt ymmärtämästä sitä, silloin sinä ole paha ihminen. Ja pahan valtakunta muodostuu ihmisistä."
Ehkä Ruotsin viranomaisten pitäisi olla enemmän huolissaan heidän oman maansa raiskausluvuista ja vähemmän huolissaan transseksuaaleista Serbiassa tai homojen adoptio-oikeudesta Venäjällä.
* * *
7. lokakuuta 2013
Ahmed Akkarin haastattelu
Dispatch Internationalin Lars Hedegaard ja Ingrid Carlqvist haastattelivat entistä imaamia Ahmed Akkaria, jolla on tekeillä myös kirja kokemuksistaan. Suomennan osan haastattelusta - koko haastattelun voi lukea täältä.
[...]
Oliko Muhammed-pilapiirrosjupakassa myös ulkomaisia intressejä?
- Ei aluksi, mutta joulukuussa 2005 ja tammikuussa 2006 ulkopuoliset voimakkaat islamistitahot kiinnostuivat asiasta kovasti.
Loukkaantuivatko muslimit todella pilapiirroksista vai teeskentelivätkö he tarkoituksenaan saavuttaa poliittista valtaa?
- Jotkut olivat aidosti loukkaantuneita, mutta eivät johtoryhmän jäsenet. He vain käyttivät tilannetta hyväkseen saavuttaakseen valtaa. Me tiesimme, että voisimme saavuttaa poliittista etua vaatimalla uskonnon kritisoinnin kieltämistä. Kun yksi asia kielletään, lisää vaatimuksia esitetään.
- Se on epäsuoraa väkivaltaa mielipiteen vapautta vastaan.
Saavutitteko jotain? Pelkäävätkö ihmiset nyt ilmaista mielipiteitään enemmän kuin ennen pilapiirrosjupakkaa?
- Kyllä me saimme jotain aikaiseksi. Meillä Skandinaviassa ollut vapaus esittää asiat niin kuin ne ovat, on nyt uhattuna. Spontaanisuus on uhattuna.
Viime vuosina Tanska on kokenut kaksi selvästi uskonnollisesti motivoitunutta murhayritystä - pilapiirtäjä Kurt Westergaard vuonna 2010 ja historioitsija Lars Hedegaard vuonna 2013. Toimivatko tekijät omasta aloitteestaan vai saiko joku heidän elinpiirissään tekemään ne?
- Se on aina sosiaalinen ympäristö. Sinut aivopestään jakamaan ihmiset ryhmiin ja islamia käytetään oikeuttamaan tämä jaottelu.
Kulttuurillemme on täysin vierasta tappaa tuntemattomia ihmisiä vain heidän mielipiteidensä tähden.
- Kyllä, mutta islamin uskonnolliset johtajat ihannoivat tämän tyyppistä rikosta. On täysin normaalia uskoa, että tanskalaiset ovat pahantahtoisia meitä kohtaan ihan pelkkää pahuuttaan. Monet muslimit eivät ymmärrä tanskalaista kulttuuria ja ovat siksi helposti johdateltavissa islamilaisella propagandalla.
Poliisimies sanoi minulle [Lars Hedegaard] jokin aika sitten, että mies joka aikoi ampua pääni irti joutuu ennen pitkää kiinni, koska aina on ihmisiä, jotka tietävät hänen teostaan ja ennemmin tai myöhemmin he puhuvat. Oletko samaa mieltä siitä, että muslimiyhteisössä on ihmisiä, jotka tietävät salamurhaajan henkilöllisyyden.
- Kyllä.
Mutta he eivät kerro tietoaan poliisille?
- Eivät.
Onko olemassa islamilainen suunnitelma valloittaa Länsimaat?
- Kyllä, sellainen suunnitelma on olemassa ja asenteet ovat valloituksen kannalla.
Sitä on vaikea ymmärtää. Muslimit tulevat tänne väittäen, että he ovat paenneet sortoa kotimaissaan ja sitten he sabotoivat meidän vapauttamme?
- Minäkään en ymmärrä sitä. Mutta he takertuvat ajatukseen, että uskonnon pyhyys on aina parempi.
Mutta he eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä omissa yhteiskunnissaan, joissa islamilainen oikeudenmukaisuus on ollut voimassa vuosisatoja?
- Ihmiset jotka nyt tulevat tänne, eivät pakene islamia, vaan he tulevat taloudellisista syistä. Uskomme ymmärtävämme, että he ymmärtävät miten yhteiskuntamme pystyy tarjoamaan kaikki nämä edut, mutta eivät he ymmärrä. He eivät allekirjoita meidän vapauden ihanteitamme, mutta heidät täytyy saada hyväksymään ne.
- Poliitikkomme ovat naiveja. Meidän on vaadittava lojaalisuutta ja maamme rakastamista. Emme voi käskeä heitä luopumaan uskostaan, mutta jos he eivät osoita lojaalisuutta, meille muodostuu rinnakkaisia yhteiskuntia.
Esimerkkinä tanskalaisesta naivisuudesta, Ahmed Akkari mainitsee uskonnolliset koulut. Kun muslimien yksityisiä kouluja kritisoidaan, joku mainitsee sen tosiasian, että on olemassa myös kristillisiä yksityisiä kouluja. Mutta niissä on valtava ero. Kristillisissä kouluissa oppilaat opiskelevat Raamatun lisäksi tanskalaista kulttuuria ja lauluja, Tanskan lippua jne. Muslimikoulussa ei opeteta näitä.
- He opettavat lapset elämään fantasiamaailmassa, utooppisessa kuvitelmassa, että kaikki on täydellistä islamissa.
Olet aiemmin sanonut, että kaikkia tanskalaisia moskeijoita ja muslimiorganisaatioita johtavat ääriainekset. Mitä meidän pitäisi tehdä sille?
- Meidän pitää demokratisoida nämä instituutiot ja meidän ei tule sallia, että moskeijat ovat yhteydessä muslimijärjestöihin.
[...]
Muslim mystery man Akkari reveals some of his secrets
Lars Hedegaard
Kurt Westergaard
Ahmed Akkari
Muhammad pilapiirrosjupakka
Dispatch International -verkkolehti
[...]
Oliko Muhammed-pilapiirrosjupakassa myös ulkomaisia intressejä?
- Ei aluksi, mutta joulukuussa 2005 ja tammikuussa 2006 ulkopuoliset voimakkaat islamistitahot kiinnostuivat asiasta kovasti.
Loukkaantuivatko muslimit todella pilapiirroksista vai teeskentelivätkö he tarkoituksenaan saavuttaa poliittista valtaa?
- Jotkut olivat aidosti loukkaantuneita, mutta eivät johtoryhmän jäsenet. He vain käyttivät tilannetta hyväkseen saavuttaakseen valtaa. Me tiesimme, että voisimme saavuttaa poliittista etua vaatimalla uskonnon kritisoinnin kieltämistä. Kun yksi asia kielletään, lisää vaatimuksia esitetään.
- Se on epäsuoraa väkivaltaa mielipiteen vapautta vastaan.
Saavutitteko jotain? Pelkäävätkö ihmiset nyt ilmaista mielipiteitään enemmän kuin ennen pilapiirrosjupakkaa?
- Kyllä me saimme jotain aikaiseksi. Meillä Skandinaviassa ollut vapaus esittää asiat niin kuin ne ovat, on nyt uhattuna. Spontaanisuus on uhattuna.
Viime vuosina Tanska on kokenut kaksi selvästi uskonnollisesti motivoitunutta murhayritystä - pilapiirtäjä Kurt Westergaard vuonna 2010 ja historioitsija Lars Hedegaard vuonna 2013. Toimivatko tekijät omasta aloitteestaan vai saiko joku heidän elinpiirissään tekemään ne?
- Se on aina sosiaalinen ympäristö. Sinut aivopestään jakamaan ihmiset ryhmiin ja islamia käytetään oikeuttamaan tämä jaottelu.
Kulttuurillemme on täysin vierasta tappaa tuntemattomia ihmisiä vain heidän mielipiteidensä tähden.
- Kyllä, mutta islamin uskonnolliset johtajat ihannoivat tämän tyyppistä rikosta. On täysin normaalia uskoa, että tanskalaiset ovat pahantahtoisia meitä kohtaan ihan pelkkää pahuuttaan. Monet muslimit eivät ymmärrä tanskalaista kulttuuria ja ovat siksi helposti johdateltavissa islamilaisella propagandalla.
Poliisimies sanoi minulle [Lars Hedegaard] jokin aika sitten, että mies joka aikoi ampua pääni irti joutuu ennen pitkää kiinni, koska aina on ihmisiä, jotka tietävät hänen teostaan ja ennemmin tai myöhemmin he puhuvat. Oletko samaa mieltä siitä, että muslimiyhteisössä on ihmisiä, jotka tietävät salamurhaajan henkilöllisyyden.
- Kyllä.
Mutta he eivät kerro tietoaan poliisille?
- Eivät.
Onko olemassa islamilainen suunnitelma valloittaa Länsimaat?
- Kyllä, sellainen suunnitelma on olemassa ja asenteet ovat valloituksen kannalla.
Sitä on vaikea ymmärtää. Muslimit tulevat tänne väittäen, että he ovat paenneet sortoa kotimaissaan ja sitten he sabotoivat meidän vapauttamme?
- Minäkään en ymmärrä sitä. Mutta he takertuvat ajatukseen, että uskonnon pyhyys on aina parempi.
Mutta he eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä omissa yhteiskunnissaan, joissa islamilainen oikeudenmukaisuus on ollut voimassa vuosisatoja?
- Ihmiset jotka nyt tulevat tänne, eivät pakene islamia, vaan he tulevat taloudellisista syistä. Uskomme ymmärtävämme, että he ymmärtävät miten yhteiskuntamme pystyy tarjoamaan kaikki nämä edut, mutta eivät he ymmärrä. He eivät allekirjoita meidän vapauden ihanteitamme, mutta heidät täytyy saada hyväksymään ne.
- Poliitikkomme ovat naiveja. Meidän on vaadittava lojaalisuutta ja maamme rakastamista. Emme voi käskeä heitä luopumaan uskostaan, mutta jos he eivät osoita lojaalisuutta, meille muodostuu rinnakkaisia yhteiskuntia.
Esimerkkinä tanskalaisesta naivisuudesta, Ahmed Akkari mainitsee uskonnolliset koulut. Kun muslimien yksityisiä kouluja kritisoidaan, joku mainitsee sen tosiasian, että on olemassa myös kristillisiä yksityisiä kouluja. Mutta niissä on valtava ero. Kristillisissä kouluissa oppilaat opiskelevat Raamatun lisäksi tanskalaista kulttuuria ja lauluja, Tanskan lippua jne. Muslimikoulussa ei opeteta näitä.
- He opettavat lapset elämään fantasiamaailmassa, utooppisessa kuvitelmassa, että kaikki on täydellistä islamissa.
Olet aiemmin sanonut, että kaikkia tanskalaisia moskeijoita ja muslimiorganisaatioita johtavat ääriainekset. Mitä meidän pitäisi tehdä sille?
- Meidän pitää demokratisoida nämä instituutiot ja meidän ei tule sallia, että moskeijat ovat yhteydessä muslimijärjestöihin.
[...]
* * *
Muslim mystery man Akkari reveals some of his secrets
Lars Hedegaard
Kurt Westergaard
Ahmed Akkari
Muhammad pilapiirrosjupakka
Dispatch International -verkkolehti
1. lokakuuta 2013
Ahmed Akkari: "Nyt ymmärrän mitä te muut olette joutuneet kestämään"
Dispatch International:
Maanantaina entinen islamisti-saarnaaja, libanonilaissyntyinen Ahmed Akkari, sai kokea kivien heittelyä, häiriköintiä ja uhkauksia Vollmosenin muslimi-ghetossa, Odensen esikaupungissa Tanskassa. Useita poliisimiehiä oli suojelemassa Akkaria kolmekymmenhenkiseltä muslimijoukkiolta, jotka syyttelivät hänen olevan "homo", "juutalainen" ja "rasisti".
Tanskan "Muhammed-kriisin" aikaina 2005-2006, Ahmed Akkari oli puhemiehenä 27:lle islamilaiselle järjestölle, jotka aiheuttivat ongelmia tanskalaisille sanomalehti Jyllands-Postenin julkaistua kuuluisat Muhammed-pilakuvansa syyskuun 30. päivä vuonna 2005. Hän oli myös mukana tanskalaisista imaameista ja islamilaisista johtajista koostuneessa delegaatiossa, joka lähti Lähi-itään lietsomaan vihaa Tanskaa vastaan. Seuranneissa levottomuuksissa enemmän kuin sata ihmistä sai surmansa ja Tanskan lähetystöjä poltettiin.
Tänään Ahmed Akkari on julkisesti ottanut etäisyyttä aikaisemmasta roolistaan ja ilmoittanut mielipiteenään, että pilakuvien julkistus oli oikein ja asianmukaista. Hän on myös varoittanut tanskalaisia entisistä liittolaisistaan ja sanonut heidän olevan vaaraksi Tanskalle.
Satoja ihmisiä saapui kokoukseen Vollsmoseen, heidän joukossaan huputettuja muslimeja, jotka yrittivät sabotoida tapahtumaa huutamalla uhkauksia tanskaksi ja arabiaksi. Poliisi joutui pidättämään joitakin häiriköitä.
Ahmed Akkari oli silminnähtävästi järkyttynyt kokemastaan.
- Nyt ymmärrän mitä te muut olette joutuneet kestämään kaikki nämä vuodet, kertoo Akkari Dispatch Internationalille.
- On hyvin surullista, että nämä ihmiset eivät opi käyttäytymään asiallisesti. Meidän pitäisi pystyä keskustelemaan vapaasti Tanskassa, mutta he eivät selvästikään kunnioita tämän maan arvoja.
Kokouksen järjesti Sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajaehdokas Christian Rabjerg Madsen, jonka oli myös vaikea sulattaa illan tapahtumia.
"Täällä Vollmosenissa meillä on kaupunginosia, joihin ei postimies eikä palokunta uskalla mennä. Ja täällä ei ilmiselvästi voi sanoa mielipidettään joutumatta uhkailun tai häirinnän kohteeksi. Tämä ei ole hyväksyttävää täällä Tanskan sydämessä", Christian Rabjerg kommentoi B.T. sanomalehdelle.
Ahmed Akkari puhuu Tanskan Free Press Societyn tilaisuudessa
Maanantaina entinen islamisti-saarnaaja, libanonilaissyntyinen Ahmed Akkari, sai kokea kivien heittelyä, häiriköintiä ja uhkauksia Vollmosenin muslimi-ghetossa, Odensen esikaupungissa Tanskassa. Useita poliisimiehiä oli suojelemassa Akkaria kolmekymmenhenkiseltä muslimijoukkiolta, jotka syyttelivät hänen olevan "homo", "juutalainen" ja "rasisti".
Tanskan "Muhammed-kriisin" aikaina 2005-2006, Ahmed Akkari oli puhemiehenä 27:lle islamilaiselle järjestölle, jotka aiheuttivat ongelmia tanskalaisille sanomalehti Jyllands-Postenin julkaistua kuuluisat Muhammed-pilakuvansa syyskuun 30. päivä vuonna 2005. Hän oli myös mukana tanskalaisista imaameista ja islamilaisista johtajista koostuneessa delegaatiossa, joka lähti Lähi-itään lietsomaan vihaa Tanskaa vastaan. Seuranneissa levottomuuksissa enemmän kuin sata ihmistä sai surmansa ja Tanskan lähetystöjä poltettiin.
Tänään Ahmed Akkari on julkisesti ottanut etäisyyttä aikaisemmasta roolistaan ja ilmoittanut mielipiteenään, että pilakuvien julkistus oli oikein ja asianmukaista. Hän on myös varoittanut tanskalaisia entisistä liittolaisistaan ja sanonut heidän olevan vaaraksi Tanskalle.
Satoja ihmisiä saapui kokoukseen Vollsmoseen, heidän joukossaan huputettuja muslimeja, jotka yrittivät sabotoida tapahtumaa huutamalla uhkauksia tanskaksi ja arabiaksi. Poliisi joutui pidättämään joitakin häiriköitä.
Ahmed Akkari oli silminnähtävästi järkyttynyt kokemastaan.
- Nyt ymmärrän mitä te muut olette joutuneet kestämään kaikki nämä vuodet, kertoo Akkari Dispatch Internationalille.
- On hyvin surullista, että nämä ihmiset eivät opi käyttäytymään asiallisesti. Meidän pitäisi pystyä keskustelemaan vapaasti Tanskassa, mutta he eivät selvästikään kunnioita tämän maan arvoja.
Kokouksen järjesti Sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajaehdokas Christian Rabjerg Madsen, jonka oli myös vaikea sulattaa illan tapahtumia.
"Täällä Vollmosenissa meillä on kaupunginosia, joihin ei postimies eikä palokunta uskalla mennä. Ja täällä ei ilmiselvästi voi sanoa mielipidettään joutumatta uhkailun tai häirinnän kohteeksi. Tämä ei ole hyväksyttävää täällä Tanskan sydämessä", Christian Rabjerg kommentoi B.T. sanomalehdelle.
* * *
Ahmed Akkari puhuu Tanskan Free Press Societyn tilaisuudessa
 |
| Ahmed Akkari |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)