Armenian kansanmurha

Mike Scruggs The Tribune Papersissä:

Islamin Pyhä Sota kristinuskoa vastaan Turkissa 1894-1923

Niissä maissa, joita hallitaan islamilaisen lain (sharia) mukaan, toisuskoiset ovat dhimmin ("suojellut ihmiset") asemassa. Heitä suojellaan joukkomurhalta ja karkotukselta niin kauan kuin he ovat alamaisia ja maksavat erityistä henkiveroa, jizyaa, muslimihallitsijoilleen. Dhimmiyden sääntöjen mukaan "suojeltujen ihmisten" tulee joka tilanteessa osoittaa kunnioitusta muslimeille ja pukeutua erityiseen asuun erottuakseen muslimeista. Heille on sallittu ainoastaan rajoitettu uskonnollinen vapaus ja heillä ei ole poliittisia tai kansalaisoikeuksia shariassa, joka valtuuttaa heidän asemansa alunnustilan ja nöyryytyksen. Tavallisesti heidän pitää maksaa suuri osa tuloistaan muslimiyhteisölle, jizyan lisäksi. Heidän asemansa dhimmeina on täysin hallitsevan muslimiyhteisön käsissä. Heidän omaisuutensa ja henkensä voidaan ottaa koska tahansa. Muhammad laittoi alulle tämän käytännön muslimien tulonlähteeksi, mistä oli seurauksena, että umma (muslimiyhteisö) tuli melkoisen riippuvaiseksi dhimmien luokasta ja heidän teknisestä osaamisestaan.

Armenialaiset ovat etninen ryhmä, joiden alkuperäinen kotimaa oli ylängöillä, jotka ympäröivät Araratin vuorta (1.Mooseksen kirja 8:4). Heidät on kansana tunnettu ainakin 4000 vuotta. Nykyinen Armenian tasavalta, aiemmin osa Neuvostoliittoa, rajoittuu Turkkiin lännessä, Georgiaan pohjoisessa, Azerbaidzaniin idässä ja Iraniin etelässä. Armenian kuningaskunta, joka perustettiin noin 500 eKr, käsitti suuren osan itäistä Turkkia. Armenia oli ensimmäinen kansakunta, joka julisiti itsensä kristityksi valtioksi noin vuonna 301. Useimmat armenialaiset kuuluvat Armenian apostoliseen kirkkoon, mutta noin kymmenen prosenttia Armenian katoliseen kirkkoon ja kaksi prosenttia Armenian evankeliseen kirkkoon. Aikaisemmin Istanbulissa, Izmirissä (aikaisemmin Smyrna, Johanneksen Ilmestys 2:8) ja muissa kaupungeissa oli suuria armenialaispopulaatioita.  Jäljellä Turkissa on ainoastaan rippeitä.

Lähestyttyessä 1900-lukua 4,5 miljoonaa armenialaista olivat alistettu dhimmi-luokka Osmanien valtakunnassa. Kristityssä Euroopassa, erityisesti Britanniassa, tällaista muslimikäytäntöä kuitenkin kauhisteltiin. Niinpä armenialaiset kääntyivät Britannian ja muiden Euroopan valtioiden puoleen painostaakseen Turkkia höllentämään toisuskoisten sharia-sääntöjä. 1800-luvulla oli ollut joitakin helpotuksia, mutta turkkilaiset alkoivat paheksua armenian Eurooppalaisille esittämiä aloitteita ja alkoivat epäillä armenialaisten lojaaliutta Turkille. He pitivät näitä armenialaisten avunpyyntöjä rikkomuksena sharian alla suojeltujen ihmisten sopimusta vastaan.

Vuonna 1894, peläten kasvavia levottomuuksia, Osmanien hallitus suostutteli muslimien uskonnolliset johtajat murskaamaan kaiken armenialaisten dhimmien vastarinnan alistettua asemaansa vastaan. Raportissaan vuonna 1896 Henry Barnham, Britannian konsulaatin virkailija, kertoi henkilökohtaiset kokemuksensa tapahtumasta:

"Teurastajat ja nahkurit, hihat käärittyinä, aseinaan nuijat ja lihakirveet, tappoivat kristittyjä 'Allahu Akhbar!' huutojen säestämänä (Jumala on suurin), ja mursivat heidän talojensa ovet hakuilla ja rautakangeilla tai kiipesivät aitojen yli tikkailla. Kun keskipäivä tuli, he polvistuivat rukoilemaan, hyppäsivät sitten ylös ja jatkoivat kauheaa työtään myöhään yöhön asti. Aina kun he olivat kykenemättömiä murtamaan ovet, he sytyttivät talot palamaan paloöljyllä..."

Eräs eloonjäänyt kertoo kahden kirkon hävittämisestä Severekin kaupungissa joulukuussa 1896:

"Väkijoukko oli ryöstänyt gregoriaanisen (armenialaisen) kirkon, häpäissyt sen, tappaneet kaikki, jotka etsivät sieltä suojaa ja ikäänkuin uhrauksena mestanneet suntion kiviselle kynnykselle. Nyt se (väkijoukko) täytti kirkon pihan. Kirveeniskut murskasivat kirkon ovet."

Tämä eloonjäänyt kuvailee näkymää, kun väkijoukko ryntäsi toiselle kirkolle ja repi Raamatut ja virsikirjat, häpäisivät ristin voitonmerkkinä ja lausuivat rukoustaan ("Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammad on Hänen profeettansa."). Hän jatkoi:

"Joukon johtaja huusi: 'Uskokaa Muhammadiin ja hylätkää oma uskontonne.' Kukaan ei vastannut...Johtaja käski toimeenpanna verilöylyn. Ensiksi he kävivät pastorimme kimppuun. Kirveenisku irrotti hänen päänsä. Hänen verensä lensi joka suuntaan, sotkien seinät ja katon"

Britannian konsuli sai käsiinsä turkkilaisen sotilaan kirjeen, jonka tämä oli kirjoittanut perheelleen:

"Veljeni, mikäli sinua kiinnostaa uutiset täältä, niin olemme tappaneet 1200 armenialaista, kaikki nyt koiranruokaa... Äiti, olen turvassa ja voin hyvin. Isä, 20 päivää sitten julistimme sodan armenialaisia vääräuskoisia vastaan. Allahin armosta meille ei käynyt kuinkaan...siunatkoon Allah teitä."

Toinen siepattu kirje, ilmeisesti eloonjääneeltä armenialaiselta, kuvailee pakolaisten teurastuksen kirkossa ikivanhassa Edessassa. Murrettuaan oven turkkilaiset joukot pilkkasivat Kristusta käskien tätä todistamaan olevansa suurempi profeetta kuin Muhammad. Sitten selviytyjä kertoo:

"He aloittiva jokaisen kirkonlattialla olevan tappamisen joko paljain käsin tai pistooleilla. Alttarilta he ampuivat lehtereillä olevia naisia ja lapsia. Lopulta turkkilaiset keräsivät vuodevaatteita ja olkia, joille he kaatoivat kolmisenkymmentä kannullista kerosiinia ja sytyttivät kirkon palamaan."

Tämä 1894-1896 jihad kristittyjä vastaan itäisessä Turkissa vaati 250.000 henkeä. Monet armenialaiset naiset pakotettiin haaremiin ja monet naiset ja lapset myytiin orjiksi. Raiskaus, joka on yksi muslimien oikeutettu "sotasaalis" jihadissa, oli rutiinia. Jotkut kääntyivät pakon alla islamiin, mutta toiset pakenivat länteen ja raportoivat massamurhasta. Tämä armenian kristittyjen valtava kärsimys Turkissa oli vain varjo siitä mitä oli tuleva. Vuonna 1915 turkin hallitus määräisi paljon järjestelmällisemmän armenialaisten ja kreikkalaisten kristittyjen kansanmurhan.


http://www.thetribunepapers.com/2014/01/31/remembering-the-armenian-genocide/

Armenialaisten kansanmurha Wikipediassa

Israel tappaa vähiten viattomia mutta saa syyt niskaansa

Ben-Dror Yemini:

Professori Richard Falk on YK:n korkea virkamies. Hän julisti hiljattain, että Israel aiheuttaa Palestiinalaisten verilöylyn ja että heillä on tarkoituksena aikaansaada kansanmurha. Jos haluamme ymmärtää valhetehtailun ja ihmisoikeuskeskustelun suhdetta, kelpo lähestymistapa on tutkia tuota pahaa miestä, luultavasti juutalaista, joka on tuon suhteen ilmentymä.

Tarkastellaanpa tuota kansanmurhaväitettä. Ihmisoikeusorganisaatio B'Tselemin mukaan vuonna 2013 tapettiin 36 palestiinalaista. Ainakin 30 heistä olivat joutuneet kahnauksiin IDF:n sotilaiden kanssa tai he olivat terroristijärjestöjen jäseniä. Vain muutama viaton tapettiin. Jokainen näistä kuolemista on hyvin valitettava. Täytyy kuitenkin lisätä, että maailmassa ei ole toista konfliktia, jossa siviilikuolleisuus olisi yhtä alhainen kuin Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa. Muissa konflikteissa arvioitu viattomien uhrien osuus on 60:n ja 90:n prosentin välillä. Israelin ja Palestiinan konfliktissa he ovat vähemmistö.

Itse asiassa vuosittainen uhriluku Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa on pienempi kuin päivittäinen terrori-iskuissa menehtyneiden määrä Irakissa, Somaliassa, Syyriassa, Jemenissä ja muissa maissa, missä 1.153 ihmistä on kuollut terrori-iskuissa. Lukuun ei sisälly Syyrian hallituksen toimeenpanema päivittäinen verilöyly.

Suurin osa uhreista on radikaalien islamistien tappamia muslimeja. Yksin viime vuonna Pakistanissa kuoli 5.366 ihmistä terrori-iskujen uhrina. Lähes 3.000 heistä oli siviilejä. Vuonna 2013 Irakissa kuoli 8.868 terrori-iskuissa, joista 7.818 oli siviilejä. Liittoutuman terrorismin vastainen sota vaati 227.000 - 300.000 uhria Irakissa ja Afganistanissa, suurin osa heistä viattomia ihmisiä.

Vaikka israelin operaatioiden vaatima uhriluku olisi kymmenen tai kaksikymmentä kertaa suurempi, se ei silti olisi kansanmurha. Laaja historiallinen tutkimus tukee tätä näkemystä. Vuodesta 1967 lähtien vähemmän kuin 10.000 palestiinalaista on surmattu. Suurin osa heistä oli terroristeja. Voit sanoa sitä miksi hyvänsä, mutta kansanmurha se ei ole.

Mutta missään muussa konfliktissa ei ole professori Falkia taustalla levittämässä häväistyskirjoituksia, ei YK:n ihmisoikeusneuvostoa antamassa loputtomia lausuntojaan, ei ihmisoikeusjärjestöjä tehtailemassa kasvavaa määrää vihamielisiä ja vääristeleviä julkaisuja, eikä miljoonan dollarin tukiaisia Euroopasta järjestöille, joiden tavoite on keksiä tarinoita, sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Ainut joka on valittu kohteeksi on Israel, joka tappaa vähemmän ihmisiä kuin mikään muu konfliktin osapuoli sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Ja se joutuu olemaan tekemisissä sellaisten järjestöjen kuin Islamilainen Jihad ja Hamas, jotka häpeämättömästi julistavat tavoitteekseen Israelin tuhoamisen ja juutalaisten hävityksen sekä kristittyjen ja kommunistien tappamisen "viimeiseen mieheen".

Mutta järjestöt, jotka levittävät valheita, ja joita joskus kutsuttaan ihmisoikeusjärjestöiksi, jatkavat valheiden levittämistä. ja niin kauan kuin sellaiset kuin Richard Falk ovat ihmisoikeusneuvoston neuvonantajina, ja niin kauan kuin ihmisoikeusjärjestöt kuuntelevat näiden antisemitististen neuvonantajien neuvoja, ne ovat osallisia rikokseen.

Selvyyden vuoksi, ihmisoikeudet ja ihmisoikeusjärjestöt ovat elintärkeä osa mitä tahansa demokraattista yhteiskuntaa. Mutta ne jotka jääräpäisesti toimivat salaliitossa vain yhtä valtiota vastaan ansaitsevat tulla kutsutuiksi rasisteiksi - eikä suinkaan ihmisoikeustaistelijoiksi.

Ben Dror on israelilainen journalisti, tutkija ja puhuja. Hänen kirjansa "The Industry of Lies" julkaistaan piakkoin.

* * *

Tapaus Eric Allen Bell

Malsi-Tung: The Case of Eric Allen Bell:

Vuoden 2012 alussa, Eric Allen Bell oli vankkumaton muslimien ja islamin puolustaja. Hän oli tekemässä dokumenttielokuvaa Murfreesboron asukkaista, jotka vastustivat 45.000 hengen moskeijan rakentamista kaupunkiinsa. Liberaalit mielipiteet omaava Bell oli vahvasti muslimien puolella, koska tässä oli selvästi kyse taantumuksellisista ennakkoluuloista vähemmistökulttuuria kohtaan.Vuoden 2012 loppuun mennessä Bellistä oli tullut suorasanainen islamkriitikko ja hän oli vahvasti sitoutunut vastustamaan islamin leviämistä ja vaikutusvaltaa.

Mitä sellaista tapahtui, mikä sai hänet muuttamaan mielensä? Minkälainen tapahtumasarja sai aikaan täyskäännöksen suhtautumisessa muslimeihin ja islamiin?

Kun tarkastelemme tyypillistä liberaalien moraalista perustaa, voimme ymmärtää paremmin Bellin muutosta. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, liberaaliin luonteeseen vaikuttaa suuresti Huolehtimisen periaate [Care Foundation]. Huolehtimisen periaate tulee käyttöön, kun haavoittuvat ryhmät - kuten vähemmistöt, maahanmuuttajat, homot, jne. - näyttävät joutuvan uhatuiksi. Liberaalit usein vastuvat sitä kulttuuria, jonka he kokevat hallitsevaksi ja johon he itse kuuluvat, ja nousevat puolustamaan vähemmistökulttuuria, joka ei sopeudu valtakulttuuriin. Liberaali tuntee olonsa epämukavaksi ollessaan osa valtakulttuuria ja pyrkii hyvittämään sen auttamalla ja suojelemalla oletetun heikomman osapuolen asiaa.

Huolehtimisen periaate oli toiminnassa, kun Bell tuki Murfreesboron muslimeita heidän moskeijanrakennusprojektissaan. He olivat heikompi ja alistettu osapuoli konfliktissa ja siten tyypillinen liberaalien hyväntahtoisuuden ja suojelun kohde Huolehtimisen periaatteen mukaan.

Kun ihminen on ottanut omakseen tällaisen moraalisen periaatteen, on melkein mahdotonta muuttaa hänen mieltään. Ihmismielen intuitiivinen puoli on äärimmäisen nopea ja voimakas ja se käyttää egoa järkiperäistämään tunneperäisen moraalisen asenteen, jonka ihminen on omaksunut. Kirjassaan The Righteous Mind Jonathan Haidt kutsuu "norsuksi" tätä aivojen automaattista ja tavanomaista ominaisuutta, joka valitsee puolensa kiistanalaisissa ja tunteenomaisissa asioissa. Me teemme arviomme intuitiivisesti ja etsimme vasta sitten järkevät perustelut tunteillemme.

Yhtä kaikki, Eric Allen Bell kuitenkin muutti mieltään, joten mitä tapahtui?

Eräänä päivänä Bell ajoi taksilla, jonka kuljettaja oli egyptiläinen koptikristitty. Bell kysyi häneltä oliko hän innoissaan Hosni Mubarakin syrjäyttämisestä, johon taksinkuljettaja vastasi "ei, olen hyvin huolissani perheeni ja muiden koptikristittyjen puolesta". Bell kyseli häneltä lisää ja sai pala palalta tietää enemmän ei-muslimien ahdingosta muslimienemmistöisessä Egyptissä.

Koptien ahdinko laukaisi Ericin Huolehtimisen periaatteen, koska hän on ihminen joka aidosti välittää haavoittuvaisien ihmisten kohtelusta. Hän onnistui vaihtamaan puolta emotionaalisesti ja näki nyt muslimit sortajina sorrettujen sijaan ja se on se, miten hän on nähnyt asian siitä lähtien. Juuri tämä emotionaalinen muutos on se, mitä vastajihadistien tulisi edistää niissä, jotka ovat yhä sokeita islamin hävitykselle. Huolehtimisen periaate ohjaa liberaaleja ja sinun tulee löytää keino, jolla saat sen aiheuttamaan näkökulman muutoksen. Et pääse puusta pitkään puhumalla islamin uhasta valtakulttuurille, koska liberaalit näkevät sen vainoharhaisena tai pelon lietsomisena. "Norsu" on äärimmäisen nopea puolustautumaan erilaista näkökantaa vastaan. Mutta sitten kun olet onnistunut laukaisemaan Huolehtimisen periaatteen, mieli tulee vastaanottavaiseksi informaatiolle, joka vahvistaa emotionaalisen näkemyksen. Intuitio tulee ensin ja sitten vasta järkeily.

Tämä on eräs opetuksista, jotka saadaan liberaalin mielen moraalisista periaatteista. Kun laukaiset Huolehtimisen periaatteen haavoittuvaisia muslimien sorrosta kärsiviä ryhmiä kohtaan, niin liberaali mieli tulee paljon vastaanottavaisemmaksi kritiikille islamia ja muslimeja kohtaan. Tästä syystä Raymond Ibrahimin kuukausittainen raportti kristittyjen vainoista on niin arvokas.

Kun emotionaalinen muutos on tapahtunut, tie on avoinna paljon rehellisemmälle tarkastelulle islamin opetuksia ja Muhammadin henkilöä kohtaan. Bell oli riittävän suoraselkäinen ja rohkea tehdäkseen tämän - vaikka hän oli tunnettu henkilö, jolla oli paljon menetettävää.

Liberaalit ovat perinteisesti nähneet itsensä moraalisesti ylempiarvoisina ja tavanneet suhtautua alentuvasti ihmisiin, joilla on erilaiset mielipiteet. He ovat usein ihmisiä, jotka kiinnittävät huomion toisten tekopyhyyteen. Mutta osat ovat nyt vaihtuneet ja nyt on vastajihadistien vuoro huomauttaa liberaaleille heidän tekopyhyydestään: miksi he ummistavat silmänsä vähemmistöjen vainoilta muslimimaissa; ihmisoikeusloukkauksilta muslimien kesken; naisten asemalta islamissa? Miksi he väittävät kannattavansa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, mutta kieltäytyvät kritisoimasta muslimeja niiden rikkomisesta? Miksi heillä ei ole rohkeutta ottaa selkoa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja islamin yhteensopivuudesta?

Niin kauan kuin heidän Huolehtimisen periaatteensa ei ole kohdennettu islamin uhreihin, he tulevat aina löytämään keinot välttää riitasointusta informaatiota; he uskovat mieluummin satuja Muhammadin elämästä ja luonteesta (Karen Armstrong) ja epäuskottavia kertomuksia muslimien monikulttuurisesta suvaitsevaisuudesta keskiajalla.

Lisähuomautus: On merkityksellistä, että edellä kuvattu tärkeä muutos tapahtui taksissa yksityisessä tilassa ja keskustelussa, jossa ei ollut kyse näkemysten puolustamisesta. Tällaiset tilanteet avaavat meille uusia tapoja nähdä maailma ja kokea uusia emotionaalisia reaktioita. Heti kun olemme kiivaassa tai jännittyneessä väittelyssä, meidän eläimen aivomme ovat lukittautuneet taisteluun ja olemme kyvyttömiä muuttamaan käsitystämme. Se on toivoton tilanne vaikuttaa toisiin. Huomattavaa on myös se, että taksinkuljettaja ilmaisi vastauksen kysymykseen arabikeväästä hyvin henkilökohtaisella tasolla, joka aukaisi Bellille uuden näkökulman asiaan, tai kuten Goethe sanoi: "Se mikä on sanottu suoraan sydämestä, tuo toisten sydämet sinun luoksesi"






http://www.frontpagemag.com/2012/eric-allen-bell/video-eric-allen-bell-islamophobia-or-islamo-reality/

Eric Allen Bell Facebookissa:
https://www.facebook.com/EricAllenBell

Bill Warner: Islamin kultainen sääntö

Islamin apologistit sanovat, että ainut, mitä islam tarvitsee, on reformi. Onhan kristinusko ja juutalaisuuskin reformoitu. Apologistit eivät kuitenkaan kerro, mikä tämä reformi olisi.

Islamia voidaan uudistaa monilla tavoilla, mutta onko sillä mitään väliä, jos uudistus on vain rukoussuunnan vaihtaminen Mekasta Los Angelesiin? Ei. Ainoa asia, mistä me vääräuskoiset välitämme, on miten islam kohtelee meitä. Me haluamme kohteluumme muutoksen. Haluamme reformoida poliittisen islamin.

Islamin asenne meitä kohtaan tiivistyy yhteen sanaan - kafir. Koraani sanoo, että kafireja (vääräuskoisia) on lupa ryöstää, tappaa, kiduttaa, pilkata, loukata, mestata, raiskata, ristiinnaulata ja niin edelleen. Jokainen viittaus kafireihin on kielteinen, hyökkäävä ja vihamielinen.

Sana "kafir" havainnollistaa islamin kumpaakin poliittista periaatetta - alistamista ja dualismia. Trilogia (Koraani, Sira ja Hadith) sanoo, että jokaisen maailman kafirin on alistuttava poliittisen islamin alaisuuteen.

Koraani vakiinnuttaa dualismin sen eettiseen järjestelmään. Muslimin ei ole lupa tappaa toista muslimia; kafirin tappaminen voi olla luvallista. Muslimin ei ole lupa valehdella toiselle muslimille; kafirille valehtelu voi olla luvallista. Islamilla on yhdet eettiset säännöt muslimeille ja toiset säännöt kafireille - tämä on dualistista etiikkaa.

Medinassa kirjoitettu myöhempi poliittinen Koraani on monessa kohtaa ristiriidassa aikaisemman uskonnollisen Mekassa kirjoitetun Koraanin kanssa. Koraanissa on näiden ristiriitaisuuksien ratkaisemiseksi sääntö, jonka mukaan myöhempi Koraani "kumoaa" aikaisemman Koraanin (abrokaatio). Aikaisempi Koraani on silti edelleen totta; se on Allahin ilmoitusta. Niinpä islamissa voivat molemmat ristiriidassa olevat ilmoitukset olla totta. Tästä aiheutuu islamin dualistinen logiikka. Meidän yksinkertainen logiikkamme sanoo, että jos kaksi asiaa ovat ristiriidassa, niin toisen niistä on oltava väärää tietoa.

Tämä dualismi selittää kahdenlaisten muslimien olemassaolon - hyvien muslimien, joita tapaamme työpaikalla, sekä talibanimuslimien. Molemmat muslimit ovat "aitoja" muslimeja. Dualismi antaa "hyville" muslimeille mahdollisuuden perustellusti olla sitä mieltä, että se mitä jihadistit sanovat, ei ole "oikeaa" islamia. Dualismin vuoksi "hyvät" muslimit ja jihadistit ovat vain saman oksan eri päät.

Koraani, Sira ja Hadith ovat täynnä käskyjä, jotka vaativat kafireja alistumaan islamin alaisuuteen. Kafirit voivat alistua joko kääntymällä islamiin tai hyväksymällä dhimmin (apologistin) aseman. Joka tapauksessa Koraani vaatii vakaasti kafireja alistumaan.

Näin ollen se, mitä kafirit haluavat uudistaa islamissa, on sen periaatteet poliittisesta alistamisesta ja dualismista. Mitä periaatetta voidaan käyttää islamin reformoinnissa? Avain kysymykseen on se miten islam kohtelee "toisia" - kafireita. Kultainen sääntö kertoo meille, miten "toisia" kuuluu kohdella. Jokaisella kulttuurilla on oma versionsa kultaisesta säännöstä. Mutta islamilla sitä ei ole.

Mitä tapahtuu, jos sovellamme "kohtele toisia, kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan"-periaatetta poliittiseen islamiin? Kaikki pahansuopa, vastenmielinen ja vahingollinen dualismi ja alistaminen katoavat. On yllättävää miten paljon islamin oppirakennelmasta silloin katoaa. Noin 61% Koraanista katoaa. Sira menettää 75% prosenttia sanoistaan ja 20% haditheista häviää.

Ja nuo luvut ovat alhaisia. Kaikki loukkaavat sanat naisia kohtaan häviäisivät myös. Yllä olevat poistot olisivat siis vieläkin suuremmat.

Kultainen sääntö muuttaa jopa Helvetin. Islamilainen Helvetti on ensi sijassa poliittinen. Koraanissa mainitaan Helvetti 146 kertaa. Vain yhdeksässä kohdassa on kyse moraalisesta rappiosta - ahneudesta, hyväntekeväisyyden laiminlyönnistä, maailmallisen hyvän rakastamisesta. Loput 137 mainintaa Helvetistä saarnaavat ikuista kidutusta siitä hyvästä, ettei ole hyväksytty Muhammadin ajatuksia. Tämä on poliittinen syytös, ei moraalin rappiota.  Niinpä viittaukset Helvettiin ovat 94 prosenttisesti vankila poliittisille toisinajattelijoille.

Mieti miten ihana kultaisen säännön islam olisi. Ei riitoja, vaatimuksia, syytöksiä, oikeusjuttuja, uhkauksia, painostusta, vihapuhetta, tappamisia tai pommi-iskuja. Muslimi voisi jopa olla kafirin aito ystävä.  Islam kehittäisi itselleen häpeän tunteen ja myöntäisi jihadissa tapettujen 270 miljoonan kafirin hirveät kärsimykset. Kultaisen säännön islam pyytäisi anteeksi dhimmien kärsimyksiä. Kultaisen säännön islam myöntäisi harjoittaneensa orjakauppaa Afrikassa tappaen ja vangiten orjia, joita he myivät valkoisille orjakauppiaille.

Naisia ei enää hakattaisi, eikä heidän tarvitsisi käyttää hijabia tai burkaa. Kunniamurhat loppuisivat. Muslimit voisivat liittyä muuhun ihmiskuntaan.

Mutta kaikki nuo ihmeelliset ajatukset haihtuvat, kun ymmärretään, mitä muuta se merkitsisi islamille. Muhammadilla oli vain 150 seuraajaa Mekassa saarnattuaan uskontoaan 13 vuotta. Kun hän lähti Medinaan ja ryhtyi poliitikoksi ja sotaherraksi, hän valloitti koko Arabian yhdeksässä vuodessa aiheuttaen väkivaltaisuuksia keskimäärin kuuden viikon välein.

Dualismi ja poliittinen alistaminen olivat ne periaatteet, jotka antoivat islamille sen menestyksen. Miksi islam hylkäisi juuri ne periaatteet, joiden avulle se menestyi? Dualismi ja poliittinen alistaminen ovat murskanneet maailman, joka uskoo kultaiseen sääntöön.

CSPI voisi julkaista Koraanin, Siran ja Hadithit, joissa sovellettaisiin kultaista sääntöä. Ne olisivat ohuita kirjoja, mutta ostaisiko kukaan muslimi niitä?

- Bill Warner
Copyright (c) http://www.politicalislam.com/
Copy and use as needed, give us credit and don't edit. Original article

* * *

Suomennettu Citizen Warriorin sivustolta: http://www.citizenwarrior.com/2011/05/golden-rule-in-islam.html






Lisää islamista ja kultaisesta säännöstä:

Jihad Watch: Islam and the Golden Rule

Maailman halveksituimmat ihmiset

Bill Warner: The Most Despised People in the World:

Maailman vainotuin ryhmä tänä päivänä on kristityt. Kristittyjä Nigeriassa, Egyptissä, Syyriassa ja muissa maissa murhataan, raiskataan, siepataan, orjuutetaan ja sorretaan päivittäin. Suurin syy tähän väkivaltaan on se, että nämä kristityt asuvat muslimiväestön seassa.

Väärinkäytökset eivät kuitenkaan rajoitu väkivaltaan. Väkivallantekijät lasketaan tuhansissa, mutta törkein pahoinpitely tulee heiltä, joiden vallassa olisi vaatia väkivallan lopettamista. Hiljaisuus tämän vainon edessä on tosiasioiden kieltämistä ja tekosyiden esittämistä. Sortajia on vähän, mutta välinpitämättömiä miljardeja.

Kristittyjä on käsketty huolehtimaan kaikista vainotuista, mutta aivan erityisesti heidän tulee huolehtia omista sisaristaan ja veljistään. He onnistuvat sulkemaan silmänsä vainoilta tekemällä hyviä tekoja, kuten auttamalla köyhiä. Kristityillä on myötätuntoa, mutta heillä ei ole rohkeutta kohdata vihollista, joka voi tappaa heidät. Tennesseen Nashvillessä (keskellä raamattuvyöhykettä) he joiden kuuluisi kohdata vihollinen, islam, osallistuvat mieluummin abrahamilaisten uskontojen kokouksiin ja sillanrakennusdialogeihin, joissa he tanssivat muslimien pillin tahdissa. Vuoropuhelussa islamin kanssa ei ole mitään pahaa, mutta tämän vuoropuhelun säännöt kieltävät kaiken islamin arvostelun.

Vertauksessa laupiaasta samarialaisesta loukkaantunut mies on jätetty tien varteen. Kaksi uskonnollista johtajaa kulkee ohitse toiselta puolen tietä. He eivät vahingoita loukkaantunutta miestä, he vain jättävät hänet huomiotta. Tämä on aivan sama tilanne kuin, mitä kristittyjen johtohenkilöt tekevät abrahamilaisten kokouksissa. He tapaavat muslimeja, jotka noudattavat opinkappaleita, joihin kuuluu kristittyjen tappaminen. He eivät kuitenkaan ota esille kristittyjen vainoja muslimien kanssa. Kristittyjen johtohenkilöiden vastaus veljiensä ja sisariensa murhiin on hiljaisuus. He kulkevat ohi toiselta puolen tietä. Heidän hiljaisuutensa on hyväksyntää.

Kristityt eivät kuitenkaan ole ainoita kieltäjiä. Yleensä juutalaiset ovat nopeita ottamaan aloitteen hyväntekeväisyydessä ja uhrien auttamisessa, mutta ei vainottujen tapauksessa. Osa tästä torjumisesta voi johtua inhosta kristinuskoa kohtaan, mutta juutalaiset eivät ole sen halukkaampia auttamaan omiaankaan.

Jos menet thereligionofpeace.com sivustolle, löydät hämmästyttävän tietokannan jihadistien terroriteoista syyskuun yhdeksännen päivän iskujen jälkeen. Tämän hetkinen iskujen määrä ylittää 22.000. On hyvin valaisevaa jäsentää data, jolloin nähdään mitkä neljä kansakuntaa ovat eniten jihadin kohteena. Kun tiedot suhteutetaan väkilukuun, saamme seuraavat maat: Israel, Thaimaa, Filippiinit ja Intia. Tai uskonnoittain: juutalaiset, buddhalaiset, kristityt ja hindut. Juutalaiset ovat siis islamin väkivallan uhreja, mutta amerikan juutalaiset rakastavat abrahamilaisten uskontojen tapaamisia ja ovat aivan yhtä hiljaa kuin kristitytkin.

Entä sitten kaikkein herkkähipiäisin uhriryhmä - mustat amerikkalaiset? Uhriutuvuus on lukemattomien mustien "kansalaisoikeusryhmien" dogma, jota saarnaavaat sellaiset rotupuuhamiehet kuin Al Sharpton. Kaikken vainotuimmat kristityt löytyvät Afrikasta. Mutta kansalaisoikeusaktivistit suorastaan rakastavat hengailla muslimien kanssa pitäen heitä veljinään. Entä kaikki nuo kuolleet afrikkalaiset? Ei ongelmaa afroamerikkalaisille.

On yllättävää kuinka monia buddhalaisia on tapettu jihadissa, mutta on onko se yllättävää, että buddhalaiset eivät puhu asiasta? Ja lukuunottamatta joitakin hinduaktivisteja, hinduyhteisö ei pukahdakaan heidän jihadin uhreistaan.

Filippiinien kuolonuhrit ovat katolisia, mutta mitä sanookaan paavi Franciscus islamista? Näin hän sanoo,

Kohdattuamme epämiellyttäviä väkivaltaisen fundamentalismin välikohtauksia, kunnioituksemme todellisia islamin seuraajia kohtaan tulisi johtaa meidät välttämään vastenmielisiä yleistyksiä, sillä autenttinen islam ja Koraanin oikea lukutapa ovat kaikenlaista väkivaltaa vastaan.

Vai niin.  Yli 1400 vuotta jatkunut kristittyjen tappaminen jihadistien toimesta tarkoittaa siis, että he eivät olleet oikeita muslimeita, ja nuo 22.000 jihadistien terroriskua 9/11 jälkeen eivät ole autenttisia. Kristinuskon hävittäminen Turkista, Lähi-idästä ja Afrikasta ei ole seurausta "Koraanin oikeasta lukutavasta". Paavi on täysinoppinut kokelas maagisessa ajattelussa ja hölmössä myötätunnossa. Huomatkaa vielä tuo pieni viittaus vihapuheeseen: "välttämään vastenmielisiä yleistyksiä". Paavi Franciscus, tarkoitatteko yleistyksillä sellaisia asioita kuin johtopäätöksiä, joihin on päädytty tutustumalla Koraaniin, sunnaan, shariaan ja 1400 vuoden Kafirien (l. toisuskoisten) tappamisen historiaan?

Omalla tavallaan paavi Franciscus onkin kaikkien kristittyjen johtaja. Hänellä on vain hienommat vaatteet, kun hän harrastaa tosiasioiden kieltämistä.

Nyt näyttää siltä, etteivät kristityt olekaan maailman kaikken halveksutuin ihmisryhmä. He vain ovat suurin aliryhmä. Maailman halveksituin ihmisryhmä on islamin uhrit. Ja oli uhri sitten tapettu kristitty seurakunta, murhattu apostaatti, onneton FGM:n läpikäynyt musliminainen tai muu jihadin uhri, kukaan ei puolusta uhria väkivallantekijää vastaan. Kaikki johtohenkilöt ovat samanlaisia tietämättömiä pelkureita, jotka tuntevat hölmöä myötätuntoa.

 Miten tämä saadaan loppumaan? Kohteliaisuus ei ainakaan auta, koska jos se toimisi, ongelma oltaisiin ratkaistu. Ratkaisun avain vastaukseemme on korkea moraalinen pohja. Meidän pitää vastustaa sortajaa, islamia, ja puolustaa sorrettuja - kristittyjä, juutalaisia, hinduja, buddhalaisia ja kaikkia muita jihadista kärsiviä. Vastustajamme, tosiasioiden kieltäjät, tukevat sortajaa, islamia, ja jättävät huomiotta sorretut ja nujertavat heidät. Kieltäjät ovat pahantekijöitä, piste.

Bill Warner ehdottaa lisäksi käytännön toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Lue loput Political Islam sivustolta: http://www.politicalislam.com/blog/the-most-despised-people-in-the-world/

Lisälukemista:

Clarion Project

Raymond Ibrahim: Muslim Persecution of Christians

Rescue Christians

Geert Wildersin avoin kirje paavi Franciscukselle

Crucified Again Amazon.com:issa