Peter Townsend: Arabiaa vääräuskoisille

Peter Townsend kirjoittaa kirjassaan "Arabic for Unbelievers: 8 Words Every Non-Muslim Should Know":

Muistele hetki kaikkia niitä uutisjuttuja, joissa kerrotaan kuinka "mukavasta pojasta/tytöstä tuli jihadisti". Mikä on niille kaikille yhteistä?

Arvaan, että jokaisesta jutusta löytyy joku "mutta sitten" -maininta. Jotain sellaista kuin:

• "Hän oli aivan tavallinen nuori mies, mutta sitten hän kääntyi islamiin"
• "Hän tapaili ystäviään, mutta sitten hän alkoi käydä säännöllisesti moskeijassa"
• "Hän ei ollut mitenkään erityisen uskonnollinen, mutta sitten hän alkoi käyttää huivia ja lopetti yhteydenpidon ystäviinsä"

Tällaiset kertomukset ovat räikeästi ristiriidassa sen tarinan kanssa, mitä meille islamista kerrotaan. Meille kerrotaan monin tavoin kuinka islam on "rauhan uskonto", ja ne, jotka perustelevat sillä väkivaltaisia tekojaan, käyttävät väärin islamin perimmältään suvaitsevaista opetusta. Onkin kysyttävä, että miksi sitten kääntyminen islamiin, tai ryhtyminen hartaammaksi uskovaiseksi niin usein johtaa raivoisaan vihaan vääräuskoisia kohtaan? Eikö sen pitäisi mennä niin, että mitä hartaammin rauhanomaista uskontoa harjoittaa, sitä rauhanomaisemmaksi sitä tulee?

Tietysti ne, jotka pitävät kiinni "islam tarkoittaa rauhaa" -kertomuksesta, vakuuttavat meille innokkaasti, kuinka nämä tarinat ovat poikkeuksellisia ja näiden henkilöiden ennalta-arvattava kehitys jihadisteiksi perustuu islamin todellisen luonteen väärinymmärtämiseen. Miten voi olla, että miljoonat ihmiset ovat ymmärtäneet islamin väärin täsmälleen samalla tavalla? Eikö voisi siis olla niin, että  islamin opetuksessa on jotain sellaista, mikä motivioi jihadistien tekoja?

Viimeisen kysymyksen esittäminen on nykyään lähes mahdotonta ilman, että tulisi leimatuksi "islamofobiksi". Kriittisten kysymysten esittäminen islamin ja väkivallan suhteesta on ehkäpä yksi suurimmista yhteiskuntamme tabuista. Tässä kirjassa tulen rikkomaan tämän tabun ja käsittelemään tätä kysymystä tutkimalla kriittisesti islamin opetuksia niistä ihmisistä, jotka hylkäävät sen sanoman. Esittelen lukijalle kahdeksan arabian kielen sanaa ja ilmausta, jotka liittyvät suoraan tähän aiheeseen. Sanojen tulkinta perustuu islamin klassillisiin lähteisiin (Koraani, hadith ja sunna). En lainaa ainuttakaan ei-muslimilähdettä, vaan annan islamin omien kirjoitusten puhua puolestaan.

Rajoitan käsittelyn vain islamin ja vääräuskoisten suhteeseen eikä sitä tule nähdä islamin väitteiden kokonaisvaltaisena kritiikkinä. Siihen tarkoitukseen olen kirjoittanut paljon laajemman kirjan "Questioning Islam - Tough Questions and Honest Answers About the Muslim Religion". Kirja löytyy täältä: http://www.qi-book.com

[...]

Mahdollisista vastaväitteistä

Esitän tässä kirjassa islamista väitteen, että siinä on joitakin opetuksia, jotka järkyttävät ei-muslimeja, ja että nämä opetukset ovat usein välitön syy väkivaltaisiin tekoihin. Tämä saa tietysti monet ihmiset, jotka ovat tottuneet islamin käsittelyyn silkkihansikkain, tuntemaan itsensä vaivautuneiksi. Voidaankin olettaa, että meille esitetään joitakin tyypillisiä vastaväitteitä. Tarkastellaan lyhyesti näitä vastaväitteitä ennen kuin menemme asiaan.


"Tällainen islamin arvostelu on vihapuhetta ja suvaitsemattomuutta". Tämä syytös on kovin ironinen. Muslimisaarnaajat ja opettajat arvostelevat muita uskontoja ja ideologioita hyvinkin yksityiskohtaisesti ja vapaassa yhteiskunnassa heillä on siihen oikeus. On kuitenkin hyvin huolestuttavaa, että kun tähän kohteliaisuuteen vastataan samalla mitalla (eli islamia arvostellaan), aletaan heitellä syytöksiä "vihapuheesta" ja "suvaitsemattomuudesta". Sanon tämän mahdollisimman selvästi: ideologian kyseenalaistaminen ei tarkoita ihmisten vihaamista. Tehtävänäni on tarkastella kriittisesti islamia, eikä suinkaan lietsoa vihaa ketään vastaan. Olen aikaisemmin esittänyt lupauksen lukijoilleni, ja toistan sen tässä: jos joku pystyy osoittamaan kirjoituksistani "vihaa", joka kohdistuu muslimiyhteisön yksittäiseen jäseneen, haluan esittää anteeksipyyntöni ja vetää sanani takaisin. Sillä sellaiseen en pyri näillä kirjoituksillani.


"Sinä olet rasisti". En ole vielä saanut tyydyttävää vastausta siihen kysymykseen, jonka esitän tämä väitteen kuultuani: mikä "rotu" islam taas olikaan? Islam on uskonto eikä rotu. Koraanin väkivaltaiset säkeet koskettavat kaikkia ei-muslimeja, lausuivat niitä sitten arabit tai vaaleahiuksiset sinisilmäiset käännynnäiset (esimerkiksi "Valkoinen leski", Samantha Lethwaite). Tulee myös huomata, että monet äänekkäimmistä islamin kriitikoista eivät ole länsimaalaisia (esim. sikhejä, hinduja, mustia afrikkalaisia). Ovatko hekin "rasisteja" esittäessään epämiellyttäviä kysymyksiä?


"Sinä olet islamofobi". Odotan kuulevani huutoja "islamofobiasta" aina, kun islamista sanotaan jotain kriittistä, tarkoituksena tukahduttaa avoin ja vapaa keskustelu. Se on yhdenlaista sensuuria. Fobia voidaan määritellä järjettömäksi peloksi. Tässä kirjassa käy täysin selväksi, että tietyillä Koraanin opetuksilla on hyvin ikäviä seurauksia niille, jotka eivät näihin opetuksiin usko. Näiden seikkojen osoittamista ja niistä huolestumista ei voi pitää "fobiana", vaan ennemminkin täysin järkevänä reaktiona luettuun tekstiin. Käyttäisin sanan "islamofobian" sijasta mieluummin sanaa "islamorealismi".


"Muissakin kirjoituksissa on väkivaltaisia kohtia." Olen edelleen hämmästynyt siitä, miten usein tämä vastaus annetaan, kun puhun Koraanin monista tekstinkohdista, jotka oikeuttavat väkivallan vääräuskoisia kohtaan. Tarkoitukseni ei ole mainostaa mitään muuta uskontoa tai ideologiaa, vaan ainoastaan tarkastella islamia. Mielestäni Koraanin vertaaminen muihin uskonnollisiin kirjoituksiin on tarkoituksetonta seuraavista syistä:

• Laiska moraalinen vertailu ei johda mihinkään. Vaikka voitaisiinkin osoittaa, että toisten uskontojen kirjoitusten väkivaltaiset kohdat ovat edelleen voimassa ja miljoonat ihmiset ovat valmiita toimimaan niiden mukaan (mitä vahvasti epäilen), tämä seikka ei mitenkään vapauta Koraania vastuusta. "Noi muutkin tekee niin" on keskustelutaktiikka, joka kuuluu alakoulun pihalle ja useimmat lapset luopuvat siitä, kun he oppivat, että jokaisen teot ja vastuu täytyy arvioida sinällään eikä vertailla toimintaa muiden tekemisiin.
• Toinen perustelu, jonka mainitsen, kun saan vastauksen "nuo toiset ovat aivan yhtä pahoja", on se, että islamilla on lähes monopoli uskonnollisesti oikeutetussa väkivallassa tässä ja nyt 2000-luvulla. On täysin oikeutettua huomauttaa sellaisista asioista kuin inkvisitio esimerkkinä kuinka myös muiden uskontojen perusteella on menneisyydessä oikeutettu väkivaltaa, mutta ovatko katolisen kirkon polttoroviot ajankohtainen kysymys? Voimme toki käsitellä historiallisia tapahtumia, mutta on tunnustettava, että väkivallantekoja pyhät kirjoitukset huulillaan tekevät lähinnä ne, jotka tunnustavat islamin uskoa. Voin melkein kuulla vastapuolen "mut, mut, mut..." tässä kohdassa. "Mutta entä KKK?", "Entäs Westboron baptistikirkko?" Tähän vastaan vain, että globaali jihad tappoi yhtenä päivänä 11.9.2001 enemmän ihmisiä kuin KKK on tappanut koko olemassaolonsa aikana. Mitä tulee Westboron baptistikirkkoon, vaikka heidän ideologiansa onkin varmasti vihan täyteinen, eivät he ole tietääkseni tappaneet ainuttakaan ihmistä. Nämä tapaukset toki ansaitsevat tulla tuomituiksi, mutta meidän on oltava järkeviä ja rehellisiä siinä, mikä on tänä päivänä suurin uskonnollisesti motivoidun väkivallan lähde.

Lopuksi on mainittava, että Koraanin väkivaltaisilla säkeillä on huomattava teologinen painoarvo. Näin ei välttämättä ole muissa uskonnollisissa teksteissä. Esimerkiksi Tooran väkivaltaiset kohdat sisältävät historiallisen kuvauksen, eikä niissä anneta ymmärtää, että kyseessä olisivat ikuiset määräykset. Koraanissa asia on aivan toisin teologisen säännön, "abrogaation lain", mukaan. Se perustuu Koraanin säkeeseen 2:106: "Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?" Tästä säkeestä seuraa, että Koraanissa on säkeitä, jotka on korvattu myöhemmillä säkeillä. Tämän soveltaminen sotaan ja rauhaan on hyvin tärkeää. Kronologisesti aikaisemmat Koraanin osat "ilmoitettiin" Mekassa, kun Muhammad oli pienen vaikeuksissa olevan vähemmisön johtaja. Siksi tältä ajalta olevat kappaleet kehottavat suvaitsevaisuuteen ja rauhanomaiseen yhteiseloon. Myöhemmät kappaleet on "ilmoitettu" Medinassa, kun Muhammad oli Medinan armeijan ylipäällikkö, joka pyrki valloittamaan koko Arabian niemimaan. Kuten voidaan arvata, tämän ajanjakson tekstit ovat paljon väkivaltaisempia vääräuskoisia kohtaan. Jotkut muslimiteologit sanovat, että Koraanin säe 9:5 (niin sanottu "Miekkajae") kumoaa kaikki aikaisemmat säkeet, jotka kehottavat rauhaan uskottomien kanssa. Tämän vuoksi Koraanin väkivaltaiset säkeet eivät ole vain historiallisia jäänteitä, vaan koko Koraanin tärkeimpiä ja arvovaltaisimpia säkeitä.


"Minulla on muslimiystävä ja hän ei ole lainkaan väkivaltainen". Tässä meidän täytyy kysyä: kumoaako sinun ystäväsi olemassaolo Koraanin väkivaltaiset säkeet? Ystäväsi on epäilemättä hieno ihminen. On kuitenkin jyrkästi Koraanin vastaista olla ystävä ei-muslimin kanssa säkeen 3:28 perusteella: "Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta". Se tosiasia, että ystäväsi jättää noudattamatta Koraanin selvää käskyä, on ehkä osoitus siitä, ettei ystävääsi voi käyttää mittapuuna, kun arvioidaan miten hurskaan muslimin tulisi käyttäytyä. On myös hyvä huomata, että Koraanin säe 3:28 antaa vääräuskoisten ystävien kieltoon yhden poikkeuksen: "Teillä ei ole mitään pelättävää heidän puoleltaan . Jumala kehoittaa teitä pelkäämään vain Häntä, ja Hänen luoksensa te palaatte". Tämä tarkoittaa, että muslmin on sallittua teeskennellä "ystävyyttä", jos hän näin suojelee muslimien yhteisöä jollain tavalla (esim. vakuuttamalla heille, että yhteisön aikomukset ovat täysin rauhanomaisia).


"Vain 'pieni vähemmistö' kannattaa väkivaltaa". Tähän voidaan vastata, että on todella olemassa maltillisia muslimeja ("maltillisuuteen" kuuluu usein Koraanin huomiotta jättäminen), mutta islam itsessään ei ole maltillinen ideologia. Lisäksi niitä, jotka toimivat Koraanin ja perimätiedon kirjaimellisen tulkinnan mukaan, ei voi mitenkään kutsua pieneksi vähemmistöksi. Monet tutkimukset osoittavat, että huomattava osuus maailman muslimeista ei ole "maltillisia" ja he myös hyväksyvät jihadin islamin levittämiseksi. Vaikka ajattelisimme väkivaltaisen jihadin kannattajia olevan vain naurettavan pieni osuus (10%), heidän lukumääräänsä (130 miljoonaa) ei voi millään muotoa kutsua "pieneksi" (jos muslimien kokonaismäärä on 1,3 miljardia). Se on enemmän kuin useimpien valtioiden asukasluku. Jos noin moni ihminen on valmis tarttumaan aseisiin islamin puolesta (tai tukemaan heitä aineellisesti), meillä ei-muslimeilla on valtava ongelma ja meidän on otettava se huomioon eikä kieltää asiaa.


"Irroitat Koraanin tekstin kontekstistaan." Tämä väite on erityisen ironinen, sillä ne, jotka ajavat "rauhan uskonnon" tarinaa, syyllistyvät siihen itse säännöllisesti. Meille esimerkiksi usein kerrotaan Koraanin sanovan, että "uskonnossa ei ole mitään pakkoa" (Koraani 2:256). Se mitä jätetään kertomatta on, että tämä säe on kumottu väkivaltaisemmilla säkeillä (erityisesti 9:5), jotka ilmoitettiin, kun Muhammad soti mekkalaisia vastaan. Entäpä Koraani 5:33 ("kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset")? Kummallisesti ne, jotka lainaavat tätä sydämellistä lausetta yhä uudelleen, eivät koskaan lue säettä kokonaisuudessaan, sillä siinä tehdään poikkeus niiden kohdalla, jotka tekevät "pahuutta" maan päällä. Heidän rangaistuksensa? Heidät pitää tappaa ja ristiinnaulita. Se siitä "kontekstista"!

"Irrottaminen kontekstista" -syytös on erityisen ironen sen vuoksi, että on hyvin vaikeaa löytää Koraanista kontekstia ja monesti se on mahdotonta.

• Koraanissa on 114 lukua (suuraa), jotka on järjestetty suurin piirtein pisimmästä lyhyimpään, ainoana poikkeuksena ensimmäinen luku (Fatiha, Avauksen suura). Tämä järjestys aiheuttaa sen, että perättäisillä luvuilla ei ole juuri mitään yhteistä toistensa kanssa.
• Kontekstin määrittäminen on hankalaa myös sen vuoksi, että Koraanissa ei ole juurikan kerronnalisia kappaleita. Ne ovat vain samankaltaisia Allahin julistuksia ilman selityksiä, missä ja milloin ja mihin tapauksiin nämä julistukset liittyvät. Muslimioppineet yrittävät ratkaista tämän ongelman viittaamalla haditheihin (perimätietoon), joiden väitetään antavan kontekstin kyseisille tekstinkohdille. Näissä ongelmana on se, että ne on kirjoitettu muistiin yli 200 vuotta sen jälkeen, kun näiden asioden on väitetty tapahtuneen. Monesti perimätieto tarjoaa samaan tapahtumaan ristiriitaisia konteksteja, esimerkiksi sunnien ja shiiojen kertomukset voivat erota huomattavasti.

Filosofiselta kannalta kannattaa huomata, että kontekstiin turvautumisessa on perustavaa laatua oleva ongelma, kun puhutaan kirjasta, jonka väitetään olevan ikuinen. Useimmat ortodoksiset muslimit uskovat, että Koraania ei ole luotu, ja että maallinen Koraani on täydellinen kopio Allahin ikuisesta ilmoituksesta. Koraanin joidenkin osien selittäminen historiallisella kontekstilla on siksi hyvin ongelmallista. Jos Koraani todellakin on Allahin ikuinen opastus ihmiskunnalle, ihmisten pitäisi voida noudattaa sitä kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa.

Kaikesta yllä sanotusta huolimatta tulen ottamaan tässä kirjassa tarkasti huomioon kontekstin, milloin se vaan on mahdollista. Tukeudun arabiankieliseen tekstiin ja viittaan säännöllisesti keskustelun kohteena olevan tekstin edellä ja jäljessä oleviin säkeisiin. Olen varma, että viittaan ja keskustelen Koraanista aina oikeassa kirjallisessa kontekstissa.


"Ei sillä ole väliä, mitä Koraani sanoo, sillä muslimit voivat uskoa mitä haluavat." Amerikkalainen näyttelijä Ben Affleck käytti tätä argumenttia hiljattain. Hän näyttäisi ehdottavan, että muslimit keksivät islamin omasta päästään ja että uskonnon opetukset eivät paljoa merkitse. Tämä lausunto on niin naurettava, ettei se oikeastaan tarvitse vastaväitettä, mutta sanotaan kuitenkin selvyyden vuoksi seuraavaa:

• Totuuden näkeminen suhteellisena voi olla muodikasta tietyissä länsimaiden älymystöpiireissä. Tämän trendikkään ajatuksen siirtäminen koko muslimimaailmaan on kuitenkin täysin järjetöntä. Luulenpa että on oikein sanoa, ettei muslimien suuri enemmistö koe uskoaan jonkilaisena valintamyymälänä, josta voi päivittäin ottaa mikä miellyttää.
• Toisekseen täytyy huomata, että teologinen uudistaminen (bidah) katsotaan ortodoksisessa islamissa hyvin vakavaksi synniksi. Bidah nähdään niin vakavaksi asiaksi, että jos joku jatkuvasti harjoittaa sitä, hänet voidaan julistaa uskonluopioksi, jolla on islamissa erittäin vakavat seuraukset (katso luku apostaasista). Koraanin kirjaimellinen tulkinta on klassilisten kommentaattoreiden toimesta varsin kirjaimellisesti pakotettu voimaan kuolemanrangaistuksen uhalla.
• Lopuksi voidaan sanoa, että vaikka edellä esitetyt seikat eivät pitäisikään paikkaansa (toisin sanoen, muslimit olisivatkin vapaita uskomaan ja toimimaan vapaasti miten haluavat), miljoonat muslimit ympäri maailmaa ovat valinneet ultrakirjaimellisen islamin kirjoitusten tulkinnan ja niiden perusteella he vaalivat vihaa vääräuskoisia kohtaan. Länsimainen eliitti, joka yrittää toivoa pois nämä tosiasiat, koska heidän oma elämänkokemuksensa ei riitä ymmärtämään, että uskonnolla voi olla näin suuri vaikutus ihmisiin, on erehtynyt, ja suoraan sanoen vaarallinen.

Kahdeksan arabiankielistä sanaa löytyvät aikaisemmista blogiteksteistä

Kafir - vääräuskoinen

'Ahl al-Kitab - kirjan kansat

Dhimmi - suojeltu henkilö

Jihad - kamppailu

Dar al-Harb - sodan maa

Ridda - uskosta luopuminen

Shari'a - islamilainen laki

Taqiyya - teeskentely

Mitä voidaan tehdä?

Pelkään, että islamista maalaamani kuva suhtautumisessa niihin, jotka eivät seuraa sen opetuksia, ei ole aurinkoinen. En pyytele sitä anteeksi. On paljon parempi kohdata epämiellyttävä totuus kuin toivoa sen katoavan tai toistaa hurskastelevia kliseitä, kuten "islam on rauhan uskonto".

Jäljelle jää kysymys, miten meidän vääräuskoisten tulisi vastata.

Vaikka vastaukset Koraanin sisäänrakennettuun vihaan ja väkivaltaan vääräuskoisia kohtaan voivat olla monenlaisia, yksi vastaus on varmasti väärä. Valitettavasti se on juuri se, minkä poliittiset päättäjämme valitsevat: kieltäminen.

Aina kun uusi hirmuteko islamin nimessä tapahtuu, voimme melkein varmasti kuulla johtajiemme (joista useimat eivät luultavasti ole koskaan edes pidelleet kädessään Koraania) vakuuttavan, että "tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa". Lisäksi seuraa vääjäämättä "radikalisoitumisen syiden" pohtimista. Kun osoitetaan, että "radikalisoitumisen syy" voidaan usein yksinkertaisesti osoittaa islamin perusteksteistä (Koraani ja hadith), tämän ilmiselvän tosiasian lausuja hiljennetään huutamalla "islamofobiaa".

Kuinka kauan meillä on varaa olla kuuroja ja sokeita uhalle, jonka islamin opetukset toisuskoisten kohtelusta aiheuttaa ei-muslimien elämälle ja hyvinvoinnille? Kuinka paljon tarvitaan lisätodisteita (Koraanin teksteistä ja miljoonien ihmisten kokemuksista) ennen kuin tunnustamme sen tosiasian, että meillä on valtava ongelma käsissämme.

Jos kieltäminen ei ole järkevä vaihtoehto, niin mikä on? Ehdottaisin, että islamista esitettyjen väitteiden perusteellinen kritiikki on aivan listan kärjessä. Jos islamin teologinen järjestelmä pystytään onnistuneesti haastamaan, toissijaiset näkemykset (kuten miten islam näkee vääräuskoiset) joutuvat seuraavaksi epäilyksen alle. Toisin sanoen: islamin heikentäminen tekee ei-muslimien maailman turvallisemmaksi.

Valitettavasti vuosikymmenien "poliittisen korrektiuden" nimissä tehty sensurointi on asettanut islamin arvostelun yläpuolelle. Tämä perustuu ajatukseen, että toisten uskomusten liian yksityiskohtainen tutkiminen olisi jotenkin tahditonta, suvaitsematonta tai jopa "vihaa". Valitettavasti monet muslimit vielä vahvistavat tätä väärää ajattelutapaa tuomitsemalla kaiken islamin kritiikin henkilökohtaisena hyökkäyksenä muslimeja vastaan. Näillä samoilla muslimeilla ei kuitenkaan ole mitään vaikeuksia esittää raivoisaa kritiikkiä muita uskontoja ja ideologioita vastaan.

Miten pääsemme tämän yli? Meidän täytyy yksinkertaisesti vakuuttaa ihmiset siitä, että uskomuksien kyseenalaistaminen ei ole sama asia kuin ihmisten vihaaminen, ja jatkaa tarmokkaasti islamin kritisoimista. Vasta sitten, kun ei-muslimit pystyvät mainitsemaan monia Koraanin ristiriitaisuuksia ja kyseenalaistamaan Muhammadin elämän tapahtumia, on tämä tehtävä loppuun saatettu. Vasta maailmassa, jossa islamia ei voida saarnata ilman, että vääräuskoiset välittömästi vastaavat hyvin perustelluilla ja vastaansanomattomilla vasta-argumenteilla, on toisuskoisten turvallista elää.

Aivan liian monet ihmiset edelleen väittävät, että "tässä ei ole kyse islamista" sen sijaan, että tarkastelisivat islamia kriittisesti, varmistaen näin, että radikalisaation ja väkivallan juurisyitä (Koraani ja hadith) ei kyseenalaisteta. Meillä ei ole varaa jatkaa tällä väärällä polulla!

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Muita Peter Townsendin kirjoja:

Questioning Islam: Tough Questions & Honest Answers About the Muslim Religion
https://www.amazon.com/Questioning-Islam-Questions-Answers-Religion-ebook/dp/B00LBQ32SE

Nothing to do with Islam?: Investigating the West's Most Dangerous Blind Spot
https://www.amazon.com/Nothing-Islam-Investigating-Wests-Dangerous-ebook/dp/B01FWVFHFE

 



---

Islam pähkinänkuoressa:

Arabiaa vääräuskoisille: Taqiyya

ﺗﻘﻴﺔ Taqiyya - teeskentely

Kun on kyse etiikasta ja moraalista, useimmat ihmiset arvostavat rehellisyyttä hyvin korkealle. Islamin suhde rehellisyyteen on melko monimutkainen, mutta voimme kuitenkin sanoa, että muslimien ei tarvitse puhua totta kaikissa tilanteissa ja joissakin tilanteissa epärehellisyyttä suorastaan rohkaistaan. Tämä on seurausta Muhammadin eettisestä periaatteesta, jossa moraalisena ohjenuorana on kysymys "Mikä on islamille hyväksi tässä tilanteessa?" Moraalinen kysymys ei siis ole "Mikä on totta?". Tämän vuoksi on täysin hyväksyttyä kertoa valheita tai puolitotuuksia, erityisesti ei-muslimeille, jos se palvelee islamin tarpeita.

Petoksen käyttäminen islamin päämäärien edistämiseksi perustuu lujasti Koraaniin. Seuraavat tekstit ovat taqiyyan (teeskentely, harhauttaminen) doktriinin perusta moraalisena tekona:

• "Niitä, jotka kieltävät Jumalan ensin Häneen uskottuaan - emme tarkoita niitä, jotka siihen pakotetaan, vaikkakin heidän sydämensä pysyvät uskossa, vaan niitä, jotka avaavat sydämensä epäuskolle - niitä kohtaa Jumalan viha ja niitä kohtaa suuri rangaistus" (Koraani 16:106). Tässä säkeessä lausutaan periaate, että muslimi voi kieltää olevansa muslimi, jos hän pelkää joutuvansa vaikeuksiin, mikäli tämä tulee tietoon. Koraanin säkeessä 40:28 annetaan esimerkki miehestä, joka salasi tällä tavoin uskonsa. Kuten tulemme näkemään, tätä periaatetta kehitetään edelleen haditheissa aggressiiviseksi petollisuudeksi, jossa henkilö salaa muslimitaustansa, jotta voisi päästä vahingoittamaan uhriaan.
  
• "Tämä on Jumalan ja Hänen lähettiläänsä julistus ihmisille suuren toivioretken päivänä, että Jumalaa ei sido kosketus pakanain kanssa, samoin kuin se ei sido Hänen lähettilästänsäkään" (Koraani 9:3). Tämä säe on hämmästyttävän kyyninen. Tärkeät sopimukset, ehkäpä jopa Allahin nimeen vannotut, voidaan purkaa noin vain julistamalla, että Allah ja Muhammad ovat vapaita pakanoiden "kosketuksesta". Tämä perustuu periaatteeseen, että sopimukset, valat ja lupaukset tarvitsee pitää vain, jos niistä on hyötyä muslimeille. Mikäli sopimuksen rikkomisella voidaan saavuttaa etua, tämä mahdollisuus tulee käyttää islamin edistämiseksi. Lisäksi muslimeille vakuutetaan, että Allah ei pidä heitä syyllisinä "ajattelemattomasta sanasta valoissanne" (Koraani 2:225).
  
• "Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta. Teillä ei ole mitään pelättävää heidän puoleltaan" (Koraani 3:28). Tässä kuuluisassa säkeessä muslimeja kielletään ottamasta ei-muslimeja ystävikseen. On kuitenkin yksi tärkeä poikkeus. He voivat ystävystyä mikäli he pelkäävät jotain heidän puoleltaan. Tämä teksti tulkitaan yleisesti siten, että muslimeilla on lupa teeskennellä ystävyyttä ei-muslimien kanssa, mikäli se turvaa heidän oman asemansa yhteisössä.

Edellä olevat säkeet opettavat muslimeille, että rehellisyys ei aina ole hyve, vaan valehtelu ja petos ovat joskus tarpeellisia islamin asian ajamiseksi. Tämä päätelmä vahvistetaan monissa haditheissa, joissa muslimeja ylistetään petollisista teoista, jotka auttoivat muslimeja.

• Sahih Bukhari (52:269) siteeraa Muhammadia: "Sota on petosta". Toiset hadithit kertovat, miten petosta voidaan käyttää sodankäynnissä. Sahih Bukhari (52:271) on erityisen paljastava: "Profeetta sanoi: 'Kuka on valmis tappamaan Ka'b bin Ashrafin?' Muhammad bin Maslama vastasi:'Haluatko minun tappavan hänet?' Profeetta vastasi myöntävästi. Muhammad bin Maslama sanoi: 'Salli minun sitten sanoa mitä haluan' Profeetta sanoi: 'Minä sallin sen sinulle'". Huomatkaa, mitä tässä tapahtuu: Eräs Muhammadin seuraaja pyytää lupaa valehdella ja se sallitaan hänelle saman tien. Sahih Bukhari (53:369) kertoo meille, mitä tapahtui seuraavaksi. Bin Maslama menee tapettavaksi määrätyn miehen luo ja teeskentelee, että hän on hyvin pettynyt "profeettaan". Tällä tavalla hän saavuttaa miehen luottamuksen ja pääsee hänen sisäpiiriinsä. Kun he olivat "ystävystyneet", Maslama kysyi Ka'bilta, jos tämä tahtoisi haistella päänsä hajustetta, teko, joka voi tapahtua vain kahden luotetun ystävän kesken. Luottaen "ystäväänsä" Ka'b suostuu ja silloin hänet otetaan kiinni ja tapetaan! "Sota on petosta".
  
• Muhammad salli rauhansopimuksen tekemisen perustuen väärään tietoon. Tämä periaate lausutaan Sahih Bukharissa kohdassa (49:857): Um Kulthum bint Uqba kertoi, että hän kuuli Allahin lähettilään sanovan: "Hän, joka tekee rauhan kansojen välillä keksimällä sopivia tietoja ja sanomalla hyviä asioita, ei ole valehtelija."

Se että teeskentelyyn kehotetaan tässä määrin on erittäin huolestuttavaa ei-muslimien näkökulmasta. Meidän pettämisemme nähdään hyvänä tekona, minkä pitäisi vähintäänkin johtaa islamin seuraajien sanomisten kriittiseen tarkasteluun.

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Lue myös 

Arabiaa vääräuskoisille: Kafir,
Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab
Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi
Arabiaa vääräuskoisille: Jihad
Arabiaa vääräuskoisille: Dar al-Harb
Arabiaa vääräuskoisille: Ridda

Arabiaa vääräuskoisille: Shari'a

---

Bill Warner selittää mitä on taqiyya:

David Wood kertoo taqiyyasta:

Arabiaa vääräuskoisille: Shari'a

ﺷﺮﻳﻌﺔ Shari'a - islamin laki

Islamin laki tunnetaan yleisesti nimellä shari'a. Shari'a on paljon enemmän kuin lakikokoelma. Se pyrkii säätelemään muslimin (ja itse asiassa kaikkien ihmisten) elämän jokaista yksityiskohtaa Allahin täydellisen lain mukaan. Toisuskoisten onkin hyvä tutustua shari'an säännöksiin, erityisesti niihin, jotka koskevat vääräuskoisia.

Muslimit ovat velvollisia noudattamaan shari'an kaikkia säännöksiä. Allah julistaa uskosta luopuneiksi ne, jotka eivät noudata hänen lakiaan: "Joka ei käytä Jumalan ilmestystä oikein, on uskoton" (Koraani 5:44-45). Tästä seuraa, että mikä tahansa lainsäädäntö, joka ei perustu shari'aan, on mahdotonta hyväksyä. Koraanissa sanotaan näin: "Siten on sinun (Muhammed) arvosteltava heitä sen mukaan kuin Jumala on ilmoittanut, äläkä seuraa heidän alhaisia viettejään, vaan ole heidän suhteensa varuillasi, etteivät he viettelisi sinua pois osastakaan niitä totuuksia, jotka Jumala on sinulle ilmoittanut" (Koraani 5:49-50).

Tätä näkemystä vahvistetaan hadithissa, jossa ilmoitetaan yksiselitteisesti, että muslimin on ehdottomasti kiellettyä totella lakeja ja asetuksia, jotka eivät ole shari'an mukaisia: "Abullah kertoi: Profeetta sanoi: 'muslimin on kuunneltava ja toteltava (hallitsijansa määräyksiä), piti hän siitä tahi ei, kunhan nämä määräykset eivät ole tottelemattomuutta (Allahia kohtaan), mutta jos tottelemattomuutta (Allahia kohtaan) määrätään, niin silloin sitä ei pidä kuunnella eikä totella'" (Sahih Bukhari 9:89:258).

Tämä shari'an rikkomattomuus, jota kaikkien muslimien odotetaan noudattavan, on vähintäänkin ongelmallinen. Tämä sen vuoksi, että shari'a on oleellisesti ristiriidassa nykyajan ajattelutavan, ihmisoikeuksien ja ei-islamilaisen lainsäädännön kanssa. Shari'an noudattaminen asettaa muslimiyhteisöt törmäyskurssille heidän toisuskoisten naapuriensa kanssa.

Kaikkien sellaisten shari'an määräysten luetteleminen, jotka ovat modernien arvojen ja ihmisoikeuksien vastaisia, vaatisi kokonaisen kirjan, joten tässä luetellaan vain muutamia huomattavia esimerkkejä. Yleisesti voidaan sanoa, että shari'a:

• Kriminalisoi sellaisia tekoja, jotka eivät ole rikoksia muissa lakijärjestelmissä.
• Määrää tekemään sellaista, mikä on laitonta muissa lakijärjestelmissä.
• Kohtelee todistajia epäoikeudenmukaisesti.
• Määrää julmia ja epäinhimillisiä rangaistuksia.

Shari'an laaja sovellusalue

On huomattava, että shari'a suunniteltiin kontrolloimaan yhteiskunnan ja yksilön jokaista tekoa. Tästä syystä monet sellaiset asiat, joihin lainsäädäntö ei puutu monissa maailman maissa, ovat shari'an vastaisia. Seuraavassa luetellaan tekoja, jotka ovat shari'an mukaan vakavia rikoksia:

• Apostaasi eli islamin uskosta luopuminen. Siellä missä shari'aa tarkasti noudatetaan, uskonluopiot voivat odottaa saavansa kuolemantuomion.
• Sananvapaus. Jumalanpilkka on erittäin vakava rikos shari'an mukaan. Erityisen vakavana pidetään Profeetan arvostelua. Muhammadin esimerkin mukaisesti useimmat shari'aan perustuvat lait vaativat blasfemiasta kuolemanrangaistusta.
• Aviorikos. Perinteinen shari'an mukainen rangaistus aviorikoksesta on kuoliaaksi kivittäminen, siitä huolimatta, että tämä rangaistus on säädetty vain hadith-kokoelmissa, mutta ei Koraanissa.
• Alkoholin nauttiminen ja uhkapeli. Shari'a-laki perustuu tältä osin Koraanin säkeeseen 5:90: "Te, jotka uskotte! Päihdyttävät juomat ja uhkapelit ja (uhripalvelus) pystytettyjen kivien edessä sekä nuolilla arpominen ovat pelkkää riettautta, paholaisen aikaansaamaa; karttakaa kaikkea tätä, jotta olisitte onnelliset" (Koraani 5:90). Ensikertalaiset yleensä ruoskitaan, mutta rikoksen uusimisesta voi seurata vakavampia rangaistuksia.
• Homoseksuaalisuus. Shari'assa ei ole mitään epäselvyyttä siitä, pitääkö homoseksuaalisesta teosta rangaista, ainoastaan siitä, minkälainen rangaistuksen tulisi olla. Moni shari'aan perustuva lainsäädäntö määrää homoseksuaalisuudesta kuolemanrangaistuksen.

Monia muitakin tekoja, joita ei useimmiten pidetä lainsäädännössä rikoksina, ovat sellaisia shari'n mukaan. On huomattava, että näistä "rikoksista" nostetaan edelleen kärkkäästi syytteitä islamilaisessa maailmassa. On paljon esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset islamilaisessa maailmassa ovat menettäneet henkensä apostaasin, blasfemian, aviorikoksen ja homoseksuaalisuuden vuoksi vielä 2000-luvulla.

Shari'an laittomat määräykset

Sen lisäksi, että sharia määrää monista sellaisista teoista rangaistuksen, joita ei yleensä pidetä rikoksina, se myös määrää tekemään sellaista, joita toisissa sivilisaatioissa pidetään rikoksina.

• Perheväkivalta: Koraani tekee selväksi, että miehen on lyötävä vaimoaan, mikäli tämä on tottelematon: "Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska jumala on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä" (Koraani 4:34). Vaimon lyöminen on näin ollen täysin laillista ja sitä jopa suositellaan shari'assa.
• Sukupuolisyrjintä: Shari'a seuraa Koraanin määräyksiä perinnönjaossa ja todistamisessa oikeudessa. Sen mukaan nainen perii vain puolet miehen saamasta perinnöstä (Koraani 4:11). Naisen todistus on myös vain puolet miehen todistuksesta (Koraani 2:282). Shari'a siis vaalii sukupuolten eriarvoista kohtelua sallimalla naisten syrjinnän lain edessä.
• Seksi alaikäisen kanssa: Muhammadin henkilökohtaisen esimerkin ja Koraanin selvän opetuksen vuoksi shari'a ei sisällä rajoituksia sukupuoliyhteyteen alaikäisten kanssa. Päin vastoin, kaikki muslimimaiden hallitusten yritykset määrätä suojaikärajoja kansainvälisten käytäntöjen mukaan törmäävät uskonnollisten johtajien raivoisaan vastustukseen.
• Orjuus: Koraanissa ja haditheissa ei ole yhtäkään kohtaa, missä tuomittaisiin orjuus, vaan siihen suhtaudutaan normaalina asiantilana. Kun otetaan vielä huomioon, että Muhammadilla oli itselläänkin orjia, ja Muhammad on esimerkkinä kaikille muslimeille, on selvää, ettei shari'asta löydy yhtäkään orjuuden kieltävää pykälää. Vaikka onkin totta, ettei orjuus ole voimassa nykyajan muslimimaailmassa, se ei ole millään tavalla shari'an ansiota.

Shari'a on perustaltaan epätasa-arvoinen

Tärkeimpiä periaatteita missä tahansa oikeudenmukaisessa lakijärjestelmässä on ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä. Toisin sanoen, jokaisen todistajan sanan tulee olla saman arvoinen toisten todistajien sanomisten kanssa. Järjestelmä, jossa henkilön todistusta pidetään vähempiarvoisena vain siksi ketä he ovat, esimerkiksi naisia tai ei-muslimeja, voidaan pitää perustavalla tavalla epäoikeudenmukaisena. Kuitenkin juuri näin shari'a toimii. Kaikki todistajanaitiossa istuvat eivät ole lähellekään samanarvoisia. Naisen todistuksen arvo on vain puolen miehen vastaavasta. Ajatellaan tämän seurauksia vaikkapa raiskaustapauksessa. Jos mies todistaa naista vastaan, on miehen todistus shari'an mukaan aina voimakkaampi kuin naisen todistus. Epätasa-arvo lain edessä ulottuu myös ei-muslimeihin. Joissakin shari'aa noudattavissa lakijärjestelmissä ei-muslimien ei ole luvallista todistaa muslimeja vastaan. Toisissa heidän todistuksensa on vähempiarvoinen kuin muslimin todistus. Tästä seuraa, että ei-muslimeilla on suuria vaikeuksia silloin, kun heidän täytyy todistaa muslimia vastaan.

Shari'an barbaariset rangaistukset

Nykyajan ihmisoikeusperiaatteet mainitsevat "julman ja epätavallisen rangaistuksen" yhtenä perustavaa laatua olevana ihmisoikeusrikkomuksena. Valitettavasti islamilainen laki määrää monista rikoksista juuri tällaisia rangaistuksia, myös sellaisista rikoksista, joita ei muissa lakijärjestelmissä pidetä edes rikoksina. Näitä rangaistuksia ovat:

• Amputaatio: Koraanissa on kaksi säettä (ja monia haditheja), jotka määräävät jäsenten katkaisun islamin lain rikkomisesta. Ne ovat Koraani 5:33:"Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta."; ja Koraani 5:38: "Varkailta taasen, olkootpa mies~ tai naispuolisia, leikatkaa kädet. Se on palkka heidän omista teoistaan ja muita varoittava kuritus Jumalalta. Jumala on mahtava, viisas."
• Kivitys: Vaikka kivitystä ei mainita Koraanissa, kuuluu se kuitenkin shari'an rangaistuksiin. Tämä perustuu siihen, että Muhammadin vaimo Aisha (kalifi Umarin tukemana) sanoo, että Koraanissa oli alkujaan avionrikkojien kivittämisen määräävä säe (Sunan Ibn Majah, Nikahin kirja, numero 1934).
• Ristiinnaulitseminen: Ristiinnaulitseminen on muinainen ja barbaarinen teloitustapa, jossa uhria kidutetaan hirvittävällä tavalla ennen kuolemaa. Koraani määrää tämän rangaistuksen säkeessä 5:33 (katso edellä) ja se on siten shari'an mukaan hyväksyttävä rangaistustapa.

Tässä luvussa lähinnä raapaistiin pintaa shari'an ja nykyaikaisten arvojen välillä olevista eroista, mutta tämänkin pitäisi vakuuttaa lukija siitä, ettei islamin laki ole avain onnelaan, vaan varma tie epätasa-arvoon, epäoikeudenmukaisuuteen ja julmuuteen.


---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Lue myös
Arabiaa vääräuskoisille: Kafir,
Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab
Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi
Arabiaa vääräuskoisille: Jihad

Arabiaa vääräuskoisille: Dar al-Harb

Arabiaa vääräuskoisille: Ridda


---

Bill Warner kertoo shari'a-laista

Sharia for Dummies

Arabiaa vääräuskoisille: Ridda

ﺭﺩﺓ Ridda - apostaasi, uskosta luopuminen

Tällä kertaa käsittelemme sanaa, jolla on erityistä merkitystä niille ei-muslimeille, jotka harkitsevat kääntyvänsä islamiin.

Islamin suvaitsemattomuus tulee erityisen selväksi siinä, miten se kohtelee niitä, jotka luopuvat uskosta. Koraani tekee selväksi, että islamista luopuminen on erittäin vakava synti, ja se sisältää monia vertahyytäviä muistutuksia kauheasta kohtalosta niin tekeville. "Mutta jotka oltuaan uskossa ovat tulleet uskottomiksi ja sitten yhä yltyvät uskottomuudessaan, niiden kääntymystä ei totisesti hyväksytä; he jäävät eksyneiksi. Niistä, jotka ovat olleet uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, ei yhdenkään sielun lunnaiksi hyväksytä edes koko maailman täyttä kultaa, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, eivätkä he löydä ketään puoltajaa" (Koraani 3:90-91). On mielenkiintoista, että tällaisia uhkauksia ylipäänsä tarvitaan. Voisiko olla, että hyvin monet näkivät profeetan valheellisuuden, ja ainut tapa saada heidät harjoittamaan islamia oli uhkailla heitä?

Hadithit tekevät selväksi, että uskosta luopuneiden "tuskallinen rangaistus" ei ole vain ikuisuuskysymys, vaan osan siitä panevat täytäntöön tämän maailman muslimit. Joitakin esimerkkejä:

• Muhammad antoi pelottavan määräyksen siitä, miten uskosta luopuneita tulee kohdella muslimiyhteisössä: "Kuka hyvänsä luopuu islamin uskostaan, silloin tappakaa hänet" (Sahih Bukhari 4:52:260).
• Muhammad piti uskosta luopumista niin vakavana, että hän teki siitä yhden kolmesta syystä, joiden perusteella voi tappaa ihmisen, joka on aikaisemmin tunnustanut islamin uskonsa: "Allahin lähettiläs sanoi: 'Niiden muslimien verta, jotka tunnustavat, ettei muita kuin Allahia pidä palvoa ja että minä olen Hänen lähettiläänsä, ei saa vuodattaa, paitsi kolmessa tapauksessa: qisa (verikosto) murhan takia, avioliiton ulkopuolinen laiton sukupuoliyhteys ja jos joku luopuu islamista ja jättää muslimit.'" (Sahih Bukhari 9:83:17)
• Haditheissa myös kerrotaan monista muslimeista, jotka olivat halukkaita panemaan täytäntöön Allahin tuomion apostaasista: "Ikrima kertoi: Jotkut Zanadiqa (ateistit) tuotiin Alin eteen, ja hän poltti heidät elävältä. Kun Ibn Abbas sai tietää tästä, hän sanoi:'Jos minä olisin ollut hänen sijassaan, en olisi polttanut heitä elävältä, sillä Allahin lähettiläs kielsi niin tekemästä sanoen:'Älkää rangaisko ketään Allahin rangaistuksella (tulella).' Olisin kyllä tappanut heidät Allahin lähettilään käskyn mukaan: 'Kuka hyvänsä luopuu islamin uskostaan, silloin tappakaa hänet'" (Sahih Bukhari 9:84:57).
• Toinen esimerkki: "Abu Musa kertoi: Eräs mies kääntyi islamiin ja sitten hän kääntyi takaisin juutalaisuuteen. Mu'adh bin Jabal tuli ja näki miehen Abu Musan seurassa. Mu'adh kysyi: 'Mikä tällä miehellä on hätänä?' Abu Musa vastasi: 'Hän kääntyi islamiin ja on nyt kääntynyt takaisin juutalaisuuteen.' Mu'adh sanoi: 'En istu alas ennen kuin olet tappanut hänet Allahin ja Hänen lähettiläänsä määräyksen mukaan'" (Sahih Bukhari 9:89:271)

Yllä esitettyjen todisteiden perusteella ei voi jäädä epäselväksi, että islamissa apostaasista on määrätty kuolemanrangaistus. Tämä ei ole vain muinaisaikojen opetusta, joka olisi aikaa sitten hylätty. Kaikki neljä sunni-islamin koulukuntaa, samoin kuin shiialaisuuden ortodoksinen tulkinta, ovat samaa mieltä siitä, että uskosta luopuneet tulee teloittaa. Tästä on osoituksena se tosiasia, että niissä maissa, joissa islamilainen laki (shari'a) on voimassa, monet ihmiset joutuvat oikeuteen (ja teloitetuiksi) syytettynä uskosta luopumisesta. Jopa siellä, missä shari'aa ei johdonmukaisesti noudateta, elävät ex-muslimit usein pelossa, sillä jotkut muslimit ovat innokkaita toteuttamaan Muhammadin määräyksen.

Opetus, että uskosta luopuneet pitää tappaa, on ainutlaatuinen uskontojen joukossa. Ainoastaan islam kaikista uskonnoista vaatii kuolemaa niille, jotka ovat hylänneet sen. Pitää myös huomata, että yllä siteeratut hadithit tekevät selväksi, ettei rangaistus apostaasista koske ainoastaan muslimeiksi syntyneitä, vaan myös siihen kääntyneitä, jotka ovat myöhemmin päättäneet kääntää islamille selkänsä.

Tämän puolen islamista pitäisi erityisesti huolettaa niitä, jotka harkitsevat kääntyvänsä islamiin. Heidän tulee tietää, että vaikka islamiin kääntyminen on helppoa, siitä lähteminen ei olekaan niin yksinkertaista. Ne jotka lähtevät, saattavat joutua vakavaan vaaraan. Tämän seikan pitäisi saada jokaisen, mukaan lukien islamiin syntyneiden, pysähtymään ja miettimään, mitä islamin määräykset uskosta luopuneiden kohtalosta kertovat tästä uskonnosta. Mitä meidän tulisi ajatella uskonnosta, jonka perustaja määräsi, että sen seuraajat on pidettävä mukana kuolemanrangaistuksen uhalla? Vähintäänkin sen pitäisi kertoa meille, että Muhammad ei ollut itsekään vakuuttunut siitä, että todisteet ja järkisyyt olisivat riittäviä pitämään ihmiset uskollisina islamille.

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Lue myös
Arabiaa vääräuskoisille: Kafir,
Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab
Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi
Arabiaa vääräuskoisille: Jihad

Arabiaa vääräuskoisille: Dar al-Harb

---

Sheikh Assim Al Hakeem kertoo, miten uskosta luopuneita tulee kohdella

Ex-muslimien kertomuksia

Arabiaa vääräuskoisille: Dar al-Harb

ﺩﺍﺭ ﺍﻟﺤﺮﺏ  Dar al-Harb - sodan maa

Islamilaisen valtion (ISIS) hallitsemalta alueelta jokin aika sitten otetussa valokuvassa oli rakennus, jonka seinään oli maalattu: "Islamilaisella valtiolla ei ole rajoja, ainoastaan rintamia!" Tämä tiivistää ytimekkäästi kuuluisen islamin ajatuksen siitä, että maailma on jaettu kahteen osaan, "Islamin maahan" (Dar al-Islam) ja "Sodan maahan" (Dar al-Harb).

Toisin kuin muissa tämän tämä kirjan konsepteissa, termiä "Sodan maa" ei voida jäljittää suoraan Koraaniin tai haditheihin. Se on ennemminkin myöhempien islamin oppineiden yritys määritellä ja luokitella islamilaisten maiden asukkaiden asenne niitä kohtaan, jotka eivät vielä ole alistuneet Muhammadin ilmoitukselle (katso esimerkiksi erinomainen sunnilaisuuden lakikäsikirja "The Reliance of the Traveller"). Siitä on tullut miljoonien muslimien tapa hahmottaa maailmaa.

Tärkein ajatus jaottelussa "Islamin maa/Sodan maa" on se tosiasia, että muslimien ei tule koskaan olla tyytyväisiä pysyvään rauhaan heitä ympäröivien kansojen kanssa. Väliaikaisia rauhansopimuksia voidaan toki tehdä, mutta "The Reliance of the Traveller" tekee selväksi, että muslimihallitsijoiden ja -kansalaisten tulee ponnistella islamin maantieteellisen alueen laajentamiseksi. Sitä kuvaa tuo ISISin graffiti, jossa sanotaan, ettei ole rajoja, vaan ainoastaan "rintamia".

Onko "Islamin maa/Sodan maa" -jako sitten ainoastaan historiallinen islamilainen muinaisjäänne? Ei lainkaan! Vilkaisu karttaan osoittaa selvästi, miten vaarallista vääräuskoisten on asua muslimienemmistöisten valtioiden naapureina. Kuten Samuel Huntingdon toteaa kirjassaan "The Clash of Civilizations and the Coming World Order": "islamilla on veriset rajat".

Seuraavassa luetellaan joitakin alueita, jossa islam on muiden uskontojen ja ideologioiden naapurina, ja siitä aiheutuneita konflikteja:

• Islam Afrikan kristittyjen ja heimouskontojen naapurina: Boko Haramin kapinalliset Nigeriassa, vuosikymmeniä kestänyt jihad eteläisessä Sudanissa, Al-Shababin jatkuvat hyökkäykset Keniassa.
• Islam hindujen naapurina: vuosikymmeniä kestänyt konflikti Intian ja Pakistanin rajaseuduilla ja Jammu ja Kashmirissa.
• Islam Kiinan naapurina: Muslimien kapinointi läntisessä Xinjiangin maakunnassa Kiinassa.
• Islam Kaakkois-Aasian buddhalaisuuden naapurina: Verinen selkkaus, jossa muslimit pyrkivät perustamaan islamilaisen valtion Etelä-Thaimaahan.
• Islam juutalaisuuden naapurina: Vuosikymmeniä jatkunut intifada, jota perustellaan teologisilla seikoilla (esim. Hamas kieltää Israelin oikeuden olemassaoloon Koraanin ja hadithien perusteella)
• Islam Kaakkois-Aasian katolilaisuuden naapurina: hankala ja verinen konflikti Filippiinien eteläosissa, jälleen päämääränä islamilaisen valtion perustaminen

Tämä epätäydellinen lista tekee selväksi, että Huntingdon oli täysin oikeassaan puhuessaan "islamin verisistä rajoista". "Dar al-Harbin" idea on siis elossa ja voi hyvin. Todellakin, yksi varmimmista menetelmistä ennustaa, onko alueella konfliktin vaara, on katsoa, onko sen naapureina muslmienemmistöinen kansa. Dar al-Harbin idean voima inspiroida konflikteja tulisikin ottaa huomioon niiden ratkaisuyrityksissä.

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Lue myös 

Arabiaa vääräuskoisille: Kafir,

Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab 

Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi

Arabiaa vääräuskoisille: Jihad

---

Bill Warnerin luento islamin historiasta

Arabiaa vääräuskoisille: Jihad

 ﺟﻬﺎﺩ  Jihad - taistelu

Arabian sana "jihad" tarkoittaa yksinkertaisesti "kamppailla". Monet muslimiapologistit väittävätkin siksi, että sana on ymmärretty länsimaissa täysin väärin, ja että se on ennemminkin jonkinlaista rauhanomaista sisäistä kilvoittelua. Keskustelemme tästä väitteestä myöhemmin, mutta todetaan nyt vain, että ilmaus "taistelu Jumalan retkellä" (al-jihad fi sabil Allah) sisältää Koraanissa ja haditheissa aina merkityksen "fyysinen taistelu". Tähän sisältyy vaarallinen ajatus, että kaikkia keinoja, mukaan lukien väkivalta, tulee käyttää Allahin uskonnon levittämiseen.

Keskustelu islamin ja väkivallan suhteesta herättää väistämättä kiistelyä, erityisesti koska sekä muslimit että ei-muslimit ovat linnoittautuneet omiin näkemyksiinsä. Tarkoituksenani on tässä kirjoituksessa käsitellä kysymystä niin maltillisesti ja kiihkottomasti kuin mahdollista viittaamalla ainoastaan islamin omiin pyhiin kirjoituksiin. Tulen väittämään, että muslimeja todellakin käsketään käymään sotaan ja käyttämään väkivaltaa islamin levittämiseksi. Kehoitan lukijaa olemaan "ampumatta viestintuojaa", jos hän ei ole samaa mieltä tästä päätelmästä, ja sen sijaan tutkimaan tarkasti mitä kirjoituksissa sanotaan. Ongelma ei ole välttämättä tämän kirjoittajassa, vaan siinä mitä islam on alusta alkaen opettanut.

Käsittelen asiaa kolmessa osassa:

1) Yleiskuva Koraanin opetuksista väkivallan käyttämisestä toisuskoisia vastaan.

2) Koraanin väkivaltaisten tekstinkohtien arvovaltaisuuden arviointi.

3) Keskustelu kolmesta yleisimmästä vastaväitteestä islamin väkivaltaisuutta vastaan.

Koraanin väkivaltaiset säkeet

Koraani sisältää monia säkeitä, joissa kehotetaan suoraan väkivaltaan vääräuskoisia vastaan islamin ylivallan laajentamiseksi. Se tosiasia, että useimmat nykyajan muslimit jättävät nämä Koraanin osat huomiotta, ei tee tyhjäksi näiden säkeiden olemassaoloa. Ne, jotka kuitenkin päättävät seurata näiden säkeiden määräyksiä, ovat kärkkäitä osoittamaan niin sanoituille maltillisille muslimeille, että nämä eivät noudata Koraanin selviä määräyksiä elämällä toisuskoisten kanssa rauhanomaisesti.

Ennen kuin tutustumme joihinkin Koraanin väkivaltaisiin säkeisiin, on hyvä muistaa, että kyseessä on ikuinen pyhä kirja. Näin ollen sen määräyksiä ei voi noin vain toivoa pois ottamalla huomioon kontekstin missä ne ilmoitettiin. Lisäksi tarkan kontekstin selvittäminen on lähes mahdotonta. Vaikka ottaisimme huomioon Asab al-Nuzul -kirjallisuudessa ("ilmestysten tapahtumat") mainitut kontekstit, kävisi hyvin pian selväksi, että suurta osaa väkivaltaan kehottavista käskyistä ei "ilmoitettu" sellaisissa tilanteissa, joissa nämä määräykset voitaisiin tulkita kehotukseksi itsepuolustukseen. Nämä säkeet käsittelevät yleensä sellaisia tapahtumia, jotka voidaan tulkita ainoastaan hyökkäyssodankäynniksi. Lisäksi määräykset ovat avoimia (niitä ei ole rajoitettu tiettyihin vihollisiin tai tilanteisiin), ja ne voidaan siksi tulkita kehotukseksi jatkuvaan sotaan vääräuskoisia vastaan.

Surmatkaa heidät sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Seuraava säe ilmoitettiin oletettavasti vähän sen jälkeen, kun Muhammad ja hänen pieni seuraajien joukkonsa lähti maanpakoon Medinaan. He eivät olleet silloin hyökkäyksen kohteena ja säe on sen tähden suora käsky käydä hyökkäyssodankäyntiin ja kehotus muslimeille lähteä Mekkaan tappamaan vääräuskoisia: "Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka. ... Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen" (Koraani 2:191, 2:193). Suomennoksen "pakanuuteen käännyttäminen" on arabian kielen sana "fitna", joka Koraanissa tarkoittaa epäuskoa tai kapinointia tai epäuskon aiheuttamaa sekasortoa. Niinpä muslimeja tässä kehotetaan jatkuvasti taistelemaan ja surmaamaan, kunnes fitna päättyy ja ihmiset palaavat islamiin. Näistä säkeistä seuraava johtopäätös on pelottava. Niissä opetetaan muslimeille, että fitnan tilassa oleminen (se on: kapinointi Allahia vastaan) on pahempi kuin fitnan tilassa olevien ihmisten tappaminen.

Sotikaa vaikka se on teille vastenmielistä. On kiinnostaa huomata, että jopa Muhammadin seuraajat silloin tällöin vastustelivat, kun heitä vaadittiin käymään surmatöihin. Kun jotkut muslimit eivät halunneet lähteä jälleen kerran ryöstöretkelle toisuskoisia vastaan, seuraava säe "ilmoitettiin" juuri sopivasti: "Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä" (Koraani 2:216). Tässäkään tilanteessa muslimien yhteisö ei ole hyökkäyksen uhkaama (joten ei voida vedota itsepuolustukseen), ja Muhammad vaatii heitä silti taistelemaan ja tappamaan Allahin puolesta.

Taistelu Allahin puolesta on yksi parhaista teoista, joita muslimi voi tehdä. Jotkut nykyiset muslimit sanovat mielellään, että jihad viittaa ensisijaisesti sisäiseen henkiseen taisteluun. Tästä väitteestä lisää myöhemmin. Nyt voimme todeta vain, että tämä ajatus on selkeästi ristiriidassa Koraanin säkeen 4:95 kanssa, missä selvästi todetaan, että fyysinen sodankäynti Allahin puolesta on parhainta kilvoittelua. Kontekstin perusteella on selvää, että tässä ei ole kyseessä mikään "henkinen" taistelu, sillä vammaiset, jotka voisivat aivan hyvin osallistua henkiseen taisteluun, vapautetaan erikseen mainitsemalla: "Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona, minkään vamman heitä siihen pakottamana, eivät tule toisten vertaisiksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellä pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensä. Jumala on korottanut ne, jotka panevat omaisuutensa ja elämänsä vaaralle alttiiksi, arvossa niiden yläpuolelle, jotka kotona istuvat. Molemmille on Jumalalla hyviä lupauksia, mutta ne, jotka taistelevat, on Jumala palkitseva runsaasti yli niiden, jotka pysyvät paikoillaan." (Koraani 4:95)

Taisteluun tulee yhdistää terrori ja pahoinpitely. Allah tekee Koraanissa selväksi, että terrori on tärkeä osa hänen strategiassaan vääräuskoisia vastaan, ja että hänen seuraajansa ovat tämän terrorin välikappaleita: "Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa" (Koraani 8:12). Tämän kauemmaksi ei henkisestä kilvoittelusta voi enää päästä. Vihollisen taistelijoiden jäsenten silpominen (elävien tai kuolleiden) on nykyaikana hyvin vakava sotarikos (kuten määritelty Geneven sopimuksissa). Ja tässä me luemme kuinka "armollinen" Allah vaatii "täyttämään uskottomien sydämet pelolla" osana strategiaansa. Tämä säe selittää myös nykyajan jihadistien mieltymyksen kaulojen katkaisuun teloitusmenetelmänä. Eivät he ole keksineet sitä tyhjästä. He vain pyrkivät olemaan mahdollisimman uskollisia Koraanin suoralle käskylle "hakata poikki" vihollistensa kaulat.

Taistelu vääräuskoisten alistamiseksi. Yhdeksäs suura on Koraanin ylivoimaisesti väkivaltaisin luku. Se on myös yksi viimeisistä "ilmoitetuista" luvuista. Tämän asian tärkeydestä myöhemmin. Ensimmäinen tämän luvun äärimmäisen väkivaltainen säe kuuluu seuraavasti: "Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen" (Koraani 9:5). Muslimeja kehotaan tässä käymään leppymättömään sotaan pakanoita vastaan. Voitaisiinko tämä ymmärtää itsepuolustuksena? Ei ainakaan tämän säkeen mukaan. Vääräuskoisia vastaan tulee taistella kunnes he kääntyvät islamiin! Katso tarkasti loppupuolen tekstiä. Heitä vastaan pitää taistella, kunnes he "rukoilevat" ja "antavat almut". Tämä voi vaikuttaa aivan viattomalta, paitsi jos katsoo mitä arabiankielisiä sanoja siinä on käytetty. Ne ovat salah (rukoilu) ja zakat (almut). Nämä viittaavat islamin viiden peruspilarin "rukoukseen" ja "almuihin". Tästä voidaan päätellä, että sodankäynnin tavoitteena on käännyttää vihollinen islamiin.

Taistele myös "kirjan kansoja" vastaan. Aikaisemmin näimme kuinka nykyajan muslimiapologistit mielellään vetoavat muslimien ja "kirjan kansojen" (juutalaiset ja kristityt) välillä olevaan yhteyteen. Koraanista käy kuitenkin selväksi, että tämä suhde ei ole lainkaan tasa-arvoinen. Koraanin mukaan muslimien on aina oltava heitä ylempänä, ja juutalaisia ja kristittyjä vastaan tulee taistella mikäli he eivät tunnusta muslimien yliherruutta. Koraani ilmaisee asian näin: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa." Tämä säe selvästi kehottaa väkivaltaiseen hyökkäykseen juutalaisia ja kristittyjä vastaan, kunnes heistä tulee muslimeja tai heidät kukistetaan ja he "tunnustavat alistuvansa".

Jälleen kerran on hyvä huomata, että tässä eivät suinkaan ole kaikki säkeet, joissa Koraani kehottaa väkivaltaan Allahin nimessä. Nämä ovat kuitenkin edustava näyte. Näitä tekstejä lukemalla emme voi tulla kuin siihen tulokseen, että sota vääräuskoisia vastaan on Koraanin ydinsanoma. Tämä jättää vielä tilaa kysymykselle eri säkeiden teologisesta painoarvosta. Ovatko nämä vain historiallisia kuriositeetteja vai onko niillä teologista merkitystä islamin myöhempään kehitykseen?

Miten paljon teologista painoarvoa on Koraanin väkivaltaisilla säkeillä?

Lukija saattaa ajatella, että väkivaltaiset säkeet ovat vain historiallisia jäänteitä, joilla ei ollut mitään roolia islamin myöhemmässä kehityksessä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Ortodoksiset islamin oppineet pitävät tätä puolta Koraanin opetuksesta täysin perustavanlaatuisena. Tähän on pääasiassa kaksi syytä: a) väkivaltaiset säkeet ovat kaikki "uudempia" ja b) monissa haditheissa vahvistetaan, että Allah asettaa väkivallan etusijalle.

Väkivaltaiset säkeet kumoavat rauhanomaiset eikä päinvastoin. Olemme jo todenneet, että Koraanin väkivaltaiset säkeet on yleensä ilmoitettu myöhemmin kuin rauhanomaiset. Suurin syy tähän lienee se, että Muhammadin täytyi käyttää rauhanomaista kieltä, kun hän oli ahdingossa olevan vähemmistön johtajana Mekassa. Hänen pieni joukkonsa ei ollut siinä asemassa, että he olisivat voineet vastustaa Mekan pakanoiden sotilaallista mahtia, ja hänen vetoomuksensa rauhan ja suvaitsevaisuuden puolesta voidaan nähdä vetoomuksena suvaita pientä muslimiyhteisöä ja elää heidän kanssaan rauhassa. Heti kun Muhammad sai sotilaallista valtaa muutettuaan Medinaan, hänen retoriikkansa muuttui. Nyt väkivaltaiset säkeet ovat vallitsevina samalla, kun Muhammad johdattaa sotajoukkonsa valloituksiin ja taistelemaan Allahin puolesta. Tämä kronologia on erittäin merkityksellinen "kumoutumisen lain" näkökulmasta: "Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?" (Koraani 2:106) Tämän lain mukaan kahden säkeen ollessa ristiriidassa myöhemmin ilmoitettu kumoaa (abrogoi) aikaisemman. Yleisesti voidaan todeta, että Medinassa "ilmoitetut" säkeet kumoavat aina Mekassa "ilmoitetut", jos niiden välillä on ristiriita. Tästä seuraa, että väkivaltaisilla säkeillä voidaan väittää olevan enemmän arvovaltaa kuin rauhanomaisilla. Niinpä heillä, jotka kannattavat väkivaltaista tulkintaa, on parempi teologinen perusta väitteilleen. Tämä on varsin pelottava ajatus ei-muslimin näkökulmasta, mutta on aivan hyödytöntä työntää pää pensaaseen ja teeskennellä, että Koraani on rauhaa, yhteiseloa ja rakkautta.

Väkivaltaisten säkeiden sanoma vahvistetaan monissa luotettavissa haditheissa. Luotettavat hadithit, joihin suuri osa muslimien uskosta ja toiminnasta perustuu, tekevät selväksi, että Koraanin kehotus väkivaltaan on ihan muuta kuin vain historiallinen kuriositeetti. Monet yksittäiset hadithit vahvistavat väkivallan erittäin tärkeän roolin islamin levittämisessä, ja ne vahvistavat ja tarkentavat Koraanin väkivaltaisia säkeitä. Seuraavassa edustava esimerkki:

Siviiliväestö on laillinen kohde: jotkut muslimiapologistit väittävät, että Koraanin väkivaltaisia säkeitä pehmentää se seikka, että niiden konteksti on suurelta osin sodankäynti. Niinpä niitä ei voida pitää umpimähkäisenä ja silmittömänä väkivaltana. Perimätieto kuitenkin osoittaa aivan muuta, ja kerrotaan kuinka Muhammad ei osoittanut pienintäkään sympatiaa siviiliuhreille sanoen, että naiset ja lapset pitää nähdä osana heitä, joita vastaan taistellaan. He ovat siis laillisia väkivallan kohteita. Tässä esimerkki: "Profeetalta kysyttiin oliko luvallista hyökätä yöllä pakanasotilaita vastaan, sillä silloin myös heidän naisensa ja lapsensa joutuisivat vaaraan. Profeetta vastasi: 'He (naiset ja lapset) ovat samaa väkeä (pakanoita)." (Sahih Bukhari 52:256) Tämä hadith on niiden mieleen, jotka tekevät hirmutekoja islamin nimessä ja tappavat viattomia. Se oikeuttaa heidän tekonsa tekemällä selväksi, ettei ole mitään todellisia "viattomia", kun islamin kannattajat hyökkäävät vääräuskoisia vastaan.

Muslimien yhteisö tulee olemaan sodassa vääräuskoisia vastaan aina maailman loppuun asti. Seuraavan hadithin pitäisi toimia varoituksena niille, jotka uskovat, että pysyvä rauha on mahdollinen niiden kanssa, jotka ottavat Koraanin väkivaltaiset säkeet vakavasti: "Uskonnossa on kolme perustaa: välttää tappamasta henkilöä, joka lausuu 'Ei ole muuta jumalaa kuin Allah' ja olla julistamatta häntä uskottomaksi vaikka hän tekisi minkä synnin hyvänsä, eikä erottaa häntä islamista minkään teon takia; ja on käytävä jihadiin hellittämättömästi siitä päivästä, kun Allah lähetti minut profeetaksi, siihen päivään, kun viimeinen minun yhteisöni jäsen taistelee Dajjalia (antikristusta) vastaan'" (Abu Dawud 14:2527)

Pelastus voidaan saavuttaa taistelemalla Allahin puolesta. Nykyajan jihadistien suosituimpia haditheja on tämä, jossa Muhammad julistaa: "Tietäkää, että Paratiisi on miekkojen varjossa" (sahih Bukhari 52:73)

Väkivaltaa voidaan käyttää myös niitä muslimitovereita kohtaan, jotka eivät noudata islamia riittävän tarkasti. Muhammad määrää hadithissa polttamaan elävältä eräät muslimit, jotka eivät olleet tulleet rukoilemaan: "[Muhammad sanoi:] Päätin määrätä erään miehen johtamaan rukousta ja sitten polttamaan elävältä koteihinsa ne, jotka eivät olleet tulleet rukoilemaan [moskeijaan]" (Bukhari 11:626) Jos ei muuta, niin tämän barbaarisen teon on täytynyt herättää muslimiyhteisön huomio, ja se vahvisti Muhammadin terrorihallintoa entisestään.

Yrityksistä vähätellä Koraanin väkivaltaisia säkeitä vääräuskoisia kohtaan.

Väkivaltaisten säkeiden vahva asema ja niiden vahvistaminen haditheissa pitäisi olla selvä osoitus siitä, että ne ovat keskeisessä roolissa islamin ortodoksisessa tulkinnassa. Kaikki yritykset kiistää tämä ovat Koraanin ja hadithien selvän sanoman kieltämistä.

Monet nykyajan muslimit ovat hyvin vaivautuneita Koraanin verenhimoisista säkeistä ja yrittävät todistella, että Koraanin todellinen sanoma on rauhaa ja rakkautta. Kolme yleisintä väitettä tämän todistamiseksi ovat:

• Sana jihad merkitsee todellisuudessa sisäistä henkistä kilvoittelua
• Koraani sanoo, että yhden ihmisen tappaminen on sama kuin tappaisi koko ihmiskunnan
• Koraani sanoo, että "uskonnossa ei ole mitään pakkoa"

Onko "jihad itseä vastaan" kaikkein tärkein jihadin muoto? Monet muslimiapologistit tuovat esiin ajatusta "suuresta" ja "vähäisemmästä" jihadista. Tämän uskomuksen mukaan kamppailu (jihad tarkoittaa kamppailua) oman itsen haluja vastaan on suurempaa jihadia, ja "taistelu Allahin retkellä" (sotiminen Allahin puolesta) on vähäisempää jihadia. Ajatus perustuu 1100-luvun kirjan "Bagdadin historia" kertomukseen, jonka on kirjoittanut Yahya bin al Ala, joka sanoo: "Meille kertoo tämän Layth, joka on kuullut sen 'Atalta, joka on kuullut sen Abu Rabahilta, joka on kuullut sen Jabirilta, joka sanoi: Profeetta palasi kerran eräästä taistelusta ja kertoi meille: 'Olette palanneet kunniakkaasti, olette palanneet vähäisemmästä jihadista suureen jihadiin - (Jumalan) palvelijan taisteluun omia halujaan vastaan'".

Ensimmäiseksi täytyy huomata, että tämä hadith esiintyy ensi kerran 1100-luvulla. Viisi vuosisataa Muhammadin kuoleman jälkeen! Sitä ei mainita lainkaan tärkeimmissä hadith-kokoelmissa kuten sahih Bukharissa, sahih Muslimissa, Dawudissa, Tirmidhissä, jne. Ajatus "sisäisestä taistelusta" jihadin alkuperäisenä muotona on ristiriidassa Koraanin kanssa. Koraanin säkeissä 4:95-96 tehdään täysin selväksi, mikä on jihadin tärkein muoto: "Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona, minkään vamman heitä siihen pakottamana, eivät tule toisten vertaisiksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellä pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensä. Jumala on korottanut ne, jotka panevat omaisuutensa ja elämänsä vaaralle alttiiksi, arvossa niiden yläpuolelle, jotka kotona istuvat. Molemmille on Jumalalla hyviä lupauksia, mutta ne, jotka taistelevat, on Jumala palkitseva runsaasti yli niiden, jotka pysyvät paikoillaan." 

Tämän vuoksi klassillisen islamin oppineet hylkäävät yllä mainitun hadithin, ja myös sen hyvin epävarman todistusketjun vuoksi, ja pitävät sitä "heikkona" tai "sepitettynä".

Joitakin esimerkkejä:

• Ibn Taymiyyah: "Tähän hadithiin ei ole mitään lähteitä eikä kukaan islamin oppinut ole kertonut siitä. Jihad uskottomia vastaan on kaikkein jaloin teko ja se on sitä paitsi mitä tärkein teko ihmiskunnan puolesta" (Al-Furqan, ss. 44-45)
• Al Bayhaqi: "Sen todistusketju on heikko (Da'eef)"

"Sisäisen taistelun" hadith on myös ristiriidassa monien sahih (luotettavien) hadithien kanssa. Esimerkkejä on moninkertaisesti, mutta esitän tässä ainoastaan kaikkein arvostetuimpia ja luotettavimpia hadith-kokoelmia (sahih Bukhari, sahih Muslim ja Sunan Ibn Majah):

• Abu Huraira kertoi: "Profeetalta kysyttiin: 'Oi Jumalan lähettiläs! Mikä teko on jihaad fi sabeelillaah:iin (taistelu Allahin puolesta) veroinen?' Hän vastasi: 'Te ette ole riittävän vahvoja siihen.' He toistivat kysymyksen kaksi tai kolme kertaa. Joka kerta hän vastasi: 'Te ette ole riittävän vahvoja siihen' Kun kysymys esitettiin kolmanne kerran, hän sanoi: 'Se joka lähtee jihadiin on yhtä hyvä kuin se, joka paastoaa ja rukoilee lakkaamatta totellen Allahin Koraanin säkeitä eikä hellitä paastoamasta ja rukoilemasta ennen kuin mujahidit palaavat jihaad fi sabeelillaahista (jihad Allahin puolesta, sotaretkeltä)" (Sahih Muslim 4636)
• Abu Huraira kertoi: Eräs mies tuli Allahin lähettilään luokse ja sanoi: "Opeta minulle, mikä teko on jihaadin veroinen" Hän vastasi: "En tiedä sellaisesta teosta." Sitten hän lisäsi: "Pystyisitkö sinä, sillä aikaa kun mujahidit ovat lähteneet jihadiin, menemään moskeijaan ja lakkaamaatta rukoilemaan ja paastoamaan ilman keskeytystä?" Mies vastasi: "Mutta kuka siihen pystyisi?" (Sahih Bukhari 4:41)
• Allahin lähettiläältä kysyttiin: "Mikä on teoista parhain?" Hän vastasi: "Uskoa Allahiin ja Hänen lähettilääseensä (Muhammadiin)." Kysyjä sanoi vielä: "Mikä on seuraavaksi parhain?" Hän vastasi: "Osallistuminen jihadiin (pyhään sotaan) Allahin puolesta." (Sahih Bukhari 1:2:26)
• Kerrotaan, että Amr bin Abasah sanoi: "Menin Profeetan luo ja sanoin: 'Oi Allahin lähettiläs, minkälainen jihad on paras?' Hän vastasi:'Silloin kun mies vuodattaa verta ja hänen hevosensa on haavoittunut'" (Sunan Ibn Majah 2794)

Yllä olevan perusteella pitäisi olla selvää, että "jihadilla itseä vastaan" tärkeimpänä jihadin muotona ei ole mitään perustaa ortodoksisessa islamin opetuksessa. Se, että nykyajan muslimit vetoavat tähän hyvin heikkoon hadithiin, ei johdu siitä, että he tahtoisivat olla uskollisia Muhammadin selkeälle opetukselle, vaan siitä, että he yrittävät epätoivoisesti päästä tästä opetuksesta eroon.

Koraanin rauhanomaisimman säkeen ongelmallisuus. 

Aina kun esitetään väite, että islam kehottaa väkivaltaan vääräuskoisia vastaan, islamin apologistit ovat nopeita vastaamaan Koraanin opettavan, että "viattoman" tappaminen on sama kuin tappaisi koko ihmiskunnan (Koraani 5:32). Ensimmäiseksi täytyy huomata, että tämä ajatus ei ole peräisin islamista, vaan se on kopioitu juutalaisten midrasista. Sitäkin kiinnostavampaa on, että apologistit eivät koskaan siteeraa tätä säettä kokonaisuudessaan (se siitä Koraanin lukemisesta 'kontekstissaan').

Koraanin säkeet 5:32-33 kuuluvat seuraavasti: "Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen. Meidän lähettiläämme tulivat aikoinaan heidän luokseen selvin todistuksin (Jumalan yliherruudesta), mutta katso, senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä. Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus" (Koraani 5:32-33)

Pitäisi olla heti selvää, ettei tämä ole yleinen tappamisen kielto. Lause "muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa" tarkoittaa, että näin tekevät eivät ole viattomia ja heidät tulee tappaa. Paljon siis riippuu siitä mitä tämä "pahuus", jota pitää ehkäistä, tarkoittaa Koraanissa. Käännytään seuraavaksi sunnilaisuuden kunnioitetuimpien tafsirien (Koraanin selitysteoksien) puoleen. Nämä kaksi selitysteosta ovat niin arvovaltaisia, että sunni-muslimia, joka hylkää niiden Koraanin tulkinnan, voidaan syyttää bidahin opettamisesta (uudistamisesta), joka on kerettiläisyyttä!

• Tafsir Ibn Kathir: pahuuden tekemisen merkitys - Heidän pahuutensa on olla tottelematta Allahia, sillä kuka hyvänsä jättää tottelematta Allahia maan päällä, tai käskee olemaan tottelematta Allahia, on syyllistynyt pahuuteen maan päällä.
• Tafsir Ibn Abbas: Kuka hyvänsä tappaa ihmisen muuten kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi tai kuvainpalvonnan vuoksi, on kuin hän olisi tappanut koko ihmiskunnan.

Sanotaan asia vielä mahdollisimman selvästi: tämän tekstin perinteinen tulkinta tarkoittaa "pahuudella" epäuskoa. Muslimioppineet tapaavat yllä olevan valossa rajoittaa tämän säkeen koskemaan vain muslimien henkeä. Vääräuskoiset eivät siten voi odottaa tämän säkeen suojelevan heitä.

Sahih Bukhari vahvistaa tämän periaatteen: "Allahin lähettiläs sanoi: 'Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he sanovat: ainoastaan Allahia tulee palvella. Ja jos he niin sanovat, rukoilevat kuten me teemme ja kääntyvät meidän qiblaamme ja surmaavat kuten me surmaamme, silloin heidän verensä ja omaisuutensa ovat meille pyhiä." (Sahih Bukhari 1:8:387) Entä jos et ole "viaton" ja olet siis vääräuskoinen? Seuraava säe (5:33) kertoo silloin kohtalosi. Ne, jotka syyllistyvät pahuuteen maan päällä tulee tappaa tai ristiinnaulita tai "heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin"! On kovin ironista, että juuri tämä säe, joka kehottaa tappamaan vääräuskoisia, on valittu edustamaan islamin julistusta rauhasta ja suvaitsevaisuudesta.

Eikö todellakaan ole "uskonnossa mitään pakkoa"?

Ne, jotka sanovat islamin saarnaavan rauhaa toisuskoisten kanssa, siteeraavat mielellään Koraanin säettä 2:256: "Uskonnossa ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä." Tämä säe "ilmoitettiin", kun Muhammadin seurakunta oli vielä heikko, ja voidaan siksi nähdä pyyntönä olla suvaitsevainen muslimeja kohtaan. Sitä ei voi pitää periaatteena silloin, kun muslimit ovat vallassa.

Tämä käy selväksi, kun huomataan, että useat myöhemmät ilmestykset ovat sen kanssa ristiriidassa. Eräs esimerkki vastakkaisesta säkeestä on Koraanin 8:39: "Ja taistelkaa heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensä muuttavat, kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät." Huomatkaa, että islamiin käännyttäminen ("kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa") on tässä sodan päämäärä, joka tekee pilkkaa lauseesta "uskonnossa ei ole mitään pakkoa". Tämä ristiriita voidaan ratkaista vain "abrogaation lain" avulla, jonka mukaan myöhemmät ilmestykset kumoavat aikaisemmat. Niinpä myöhäisempi "Ja taistelkaa heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa" (Koraani 8:39) kumoaa sanan "uskonnossa ei ole mitään pakkoa" (Koraani 2:256)

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Koraani on täynnä kehotuksia väkivaltaan vääräuskoisia kohtaan. Nämä kehotukset nauttivat suurta uskonnollista kunnioitusta ja jokainen niin sanottujen maltillisten yritys selittää ne pois epäonnistuu surkeasti. Tämä on valitettava totuus, josta jokaisen ei-muslimin tulisi olla tietoinen.

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Koraani löytyy osoitteesta: http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm

Lue myös Arabiaa vääräuskoisille: Kafir ja Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab ja Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi

---

David Wood selittää tällä videolla jihadin eri vaiheita

Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi

ﺫﻣﻲ Dhimmi - suojeltu henkilö

Edellisessä kirjoituksessa näimme kuinka "kirjan kansoja" ei voi millään tavalla pitää muslimien kanssa tasaveroisina islamin opetuksen perusteella. Heitä vastaan pitää itse asiassa taistella kunnes he "tunnustavat alistuvansa" (Koraani 9:29). Tämä alistaminen ei ole pelkästään teoreettista. Islamin laki sisältää yksityiskohtaisia ohjeita yhteiskunnan toiminnan järjestämisestä siten, että alistetut ihmiset pysyvät heille osoitetulla paikallaan. Tämä saatiin aikaan instituutiolla, jota kutsutaan nimellä "dhimma", joka on suojelusopimus. Tämän sopimuksen alaisena ihmistä kutsutaan "dhimmiksi" (eli suojelluksi henkilöksi). Tämä kuulostaa hienolta järjestelyltä, mutta hyvin nopeasti käy selväksi, että tämä on sellaista "suojelua", jota voi saada lähinnä mafialta.

Dhimmiydestä on ollut muslimimaailmassa monenlaisia käytännön sovelluksia. Joissakin yhteiskunnissa ainoastaan juutalaiset ja kristityt saattoivat elää dhimmeinä, pakanoiden ja muiden toisuskoisten joutuessa valitsemaan islamiin kääntymisen ja kuoleman välillä. Toiset muslimiyhteiskunnat antoivat dhimmistatuksen kaikille ei-muslimeille. Huolimatta eroavaisuuksista dhimman päämääränä on varmistaa islamin ylivalta jokaisella yhteiskunnan osa-alueella. Päämäärän saavuttamiseksi dhimmaan sovellettiin seuraavia yleisiä sääntöjä:

Dhimmien täytyy maksaa erityistä veroa (jizya) Koraanin määräyksen mukaisesti. Veron maksamisen yhteydessä dhimmiä usein nöyryytetään (esimerkiksi läimäyttämällä kasvoihin), jotta he tuntisivat itsensä alistetuiksi (Koraani 9:29). Joissakin muslimiyhteisöissä jizya-vero oli niin suuri, että dhimmejä uhkasi konkurssi ja nälkiintyminen.

Dhimmien täytyi pukeutua erottuvaan vaateparteen tai käyttää jotain muuta merkkiä, jotta heitä ei erehdyttäisi luulemaan muslimeiksi.

Dhimmien jumalanpalvelusta rajoitettiin. Heidän ei ollut lupa soittaa kirkonkelloja ja heidän täytyi anoa virallinen lupa kirkkojen ja synagogien korjaamiseen (mikä usein evättiin). He eivät myöskään saaneet puhua uskonnostaan muslimeille.

Dhimmit eivät olleet lain edessä tasa-arvoisia. Kaikki oikeustapaukset muslimien ja dhimmien välillä käsiteltiin islamin lain (shari'a) mukaan. Shari'a antaa enemmän painoa muslimin todistukselle. Tästä oli seurauksena, että muslimit olivat lain edessä koskemattomia suhteessa dhimmeihin, he tiesivät aina voittavansa oikeudessa.

Voimme ehkä ajatella, että dhimma-instituutio on vain historiallinen kuriositeetti. Näin asia ei kuitenkaan lainkaan ole, ja siihen on kolme syytä:

Dhimmiyden idea perustuu Koraaniin ja siksi muslimien maailmankuva opettaa heitä pitämään perustavalla tavalla alempiarvoisina niitä, jotka eivät jaa heidän uskontoaan.

Vaikka nimitystä dhimma ei käytetäkään, ovat sen perusideat edelleen lakeina voimassa monissa muslimimaissa. Monet muslimimaissa elävät ei-muslimit tunnistavat oman asemansa yllä mainituista kohdista.

Monet raportit kertovat, että "Islamilainen valtio" (ISIS) antoi valloittamiensa alueiden vähemmistöille mahdollisuuden valita islamiin kääntymisen ja veron maksamisen välillä. Monet länsimaiden kommentaattorit käyttivät tätä "todisteena" siitä, miten epäislamilainen ISIS on. Lukija tietää nyt kuitenkin, että heidän vaatimuksensa eivät olleet uusia eivätkä epäislamilaisia, vaan täysin linjassa dhimmi-instituution kanssa.

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Koraani löytyy osoitteesta: http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm

Lue myös Arabiaa vääräuskoisille: Kafir ja Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab

---

Robert Spencer kertoo juutalaisten ja kristittyjen asemasta islamin suojeluksen alla

Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab

ﺃﻫﻞ ﺍﻟﻜﺘﺎﺏ  'Ahl al-Kitab - Kirjan kansa

Jokainen, joka on joskus osallistunut moskeijoiden tutustumistilaisuuksiin, joihin länsimaiden ei-muslimeja usein kutsutaan, tuntee hyvin termin "kirjan kansa". Koraanissa tähän erityiseen ryhmään luetaan kuuluviksi monoteististen uskontojen (juutalaiset, kristityt, sabalaiset) tunnustajat. Tämä esitetään "todisteena" siitä, ettei näiden uskontojen harjoittajilla ole mitään pelättävää islamin puolelta. Tähän rauhoittavaan ajatukseen liittyy kuitenkin monia ongelmia, kuten tulemme näkemään.

Huomattavan osan länsimaiden väestöstä ei voida katsoa mitenkään kuuluvan "kirjan kansoihin". Länsimaissa on paljon ihmisiä, jotka eivät tunnusta mitään uskontoa (ateistit ja agnostikot), samoin kuin muiden uskontojen edustajia (kuten buddhalaiset ja hindut), jotka islamilainen teologia luokittelee kuvainpalvojiksi. Näitä ihmisiä ei voida luokitella "kirjan kansoiksi" ja heidät tuomitaan hyvin ankarasti "kokonaan" epäuskoisina. Niinpä, vaikka voitaisiinkin todistaa, että "kirjan kansat" nauttivat tasa-arvoista kohtelua muslimien kanssa perinteisessä islamin teologiassa (mitä he todellakaan eivät nauti, kuten tulemme näkemään), jäljelle jäisi vielä valtava määrä ihmisiä, joita pidetään muslimien opeissa leppymättöminä vihollisina.

Kirjan kansoiksi kutsutut eivät välty Allahin kirouksilta ja halveksunnalta. Jokainen, joka uskoo "kirjan kansojen" vain seuraavan erilaista polkua, ja että heidät siksi hyväksytään tasavertaisina muslimien rinnalla, huomaa pian erehtyneensä Koraanin avattuaan.

Tässä muutamia oleellisia säkeitä:

Mutta juutalaiset ja kristityt eivät mielisty sinuun, paitsi ehkä kun noudattaisit heidän oppiaan. Sano: »Jumalan oma ohjaus on totisesti oikea Johdatus.» Ja jos sinä seuraat heidän pyyteitään kaiken sen jälkeen, mikä on osaksesi tullut, et sinä totisesti ole löytävä suojelijaa etkä auttajaa Jumalassa. (Koraani 2:120)

Te olette paras seurakunta, mikä on muodostunut ihmisten keskuuteen. Te määräätte ihmisille oikeat elämäntavat, estätte heitä pahuudesta ja uskotte Jumalaan. Jos Pyhän kirjan saaneet olisivat uskoneet, olisi se ollut heille parempi; heidän keskuudessaan on uskovaisia, mutta useimmat heistä ovat jumalattomia. (Koraani 3:110)

Ja siksi, että he rikkoivat liittonsa, Me olemme kironnut heidät ja kovettanut heidän sydämensä. He sotkevat Kirjoituksen sanoja ja ovat unohtaneet osan siitä, mitä heille opetettiin. Lakkaamatta havaitset kieroa menettelyä kaikkien heidän puoleltansa, lukuunottamatta muutamia harvoja. Mutta siedä heitä ja anna anteeksi; katso, Jumala rakastaa jalomielisiä. (Koraani 5:13)

Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin. (Koraani 5:51)

Sano: »Voi, te Kirjoitusten kansa, siitäkö te meitä arvostelette, että me uskomme Jumalaan sekä siihen, mikä meille ylhäältä lähetettiin ja mikä on ennen meitä ylhäältä lähetetty? Totisesti ovat useimmat teistä uppiniskaisia.» (Koraani 5:59)

Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: »Jumala on Messias, Marian poika»; mutta Messias sanoi: »Oi, Israelin lapset! Palvelkaa Jumalaa, - minun Herraani ja teidän Herraanne.» Totisesti, kuka ikinä rinnastaa (muita) Jumalaan, häneltä Jumala kieltää pääsyn autuuden puutarhaan, ja Hänen asuinsijansa on tuli; siellä ei ole auttajia väärintekijöille. (Koraani 5:72)

Totisesti ne, jotka eivät usko, sekä Kirjoituksen saaneet että pakanat, joutuvat helvetin tuleen ja jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Nämä ovat ihmisistä kurjimpia. (98:6)

Kiivaimmat oikeauskoisten vihamiehet totisesti tapaatte juutalaisista ja monijumalaisista, ja oikeauskoisten ystävyyttä lähinnä olevissa varmasti tapaatte sellaisia, jotka sanovat: »Me olemme kristittyjä»; tämä johtuu siitä, että heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja ja että he eivät käyttäydy pöyhkeästi. (5:82)

Haditheissa ennustetaan kirjan kansojen täydellinen tuho ja pakkokäännyttäminen. Hadith-kokelmien mukaan kirjan kansoille on luvassa hirvittävä kohtalo, ei ainoastaan tuonpuoleisessa, vaan myös tässä elämässä:

Allahin lähettiläs sanoi: "Kautta Hänen, jonka kädessä sieluni on, totisesti Marian poika (Jeesus) laskeutuu alas keskuuteenne ja tuomitsee ihmiskunnan oikeudenmukaisesti; hän rikkoo ristin ja tappaa siat eikä jizyaa enää ole (jizya on vero, jota ei-muslimien kuuluu maksaa muslimiherroilleen)" [sahih Bukhari 4:55:657]. Viittaus jizyan poistumiseen lopun aikoina tarkoittaa, että juutalaiset ja kristityt pakotetaan kääntymään islamiin, ja näin ei-muslimeja ei enää ole eikä siten ketään maksamassa jizyaa.

Koraanissa viljellään aivan erityistä vihaa juutalaisia kohtaan, siellä jopa mainitaan, että jotkut heistä muutettiin "apinoiksi ja sioksi" [Koraani 7:166]. Hadithissa tämä viha muuttuu murhanhimoksi: "Abu Huraira kertoo Allahin lähettilään (rauha hänen kanssaan) sanoneen: Viimeinen hetki ei saavu ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan, ja muslimit tappavat heitä, kunnes juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taakse, ja puu sanoo: muslimi, Allahin palvelija, juutalainen piilottelee takanani; tule ja tapa hänet. Mutta Gharqad-puu ei sano mitään, sillä se on juutalaisten puu" [sahih Muslimi 4:41:6985]. Tämä ei suinkaan ole vain muinainen hadith, vaan miljoonat muslimit pitävät sitä ohjeellisena tänäkin päivänä. Se sisältyy sanasta sanaan Hamasin peruskirjaan.

Kirjan kansat eivät välty jihadilta. Tähän mennessä on jo käynyt selväksi, ettei "kirjan kansan" statuksesta ole juurikaan hyötyä. Ehkäpä he kuitenkin ovat turvassa muslimien hyökkäyksiltä? Ei aivan: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa" (Koraani 9:29). Tämä Koraanin säe vaatii väkivaltaista hyökkäystä juutalaisia ja kristittyjä vastaan, kunnes he kääntyvät muslimeiksi tai "tunnustavat alistuvansa". Säe löytyy Koraanin (kronologisesti) viimeisestä luvusta, joten sillä on suuri teologinen painoarvo, sillä monet muslimiteologit uskovat, että se kumoaa kaikki aikaisemmat säkeet, joissa kehotetaan rauhanomaiseen yhteiseloon kristittyjen kanssa.

Kirjan kansat joutuvat elämään toisen luokan kansalaisina islamilaisen hallinnon alla. Koraanin säe 9:29 tekee selväksi, että kirjan kansat tulee alistaa ja heidän on "tunnustettava" alistumisensa. Heidän asemansa islamilaisessa yhteiskunnassa ei sen vuoksi ole todellakaan tasa-arvoinen, vaan heitä muistutetaan jatkuvasti alhaisemmasta arvostaan. Tämä on virallistettu dhimma-instituutiossa, jota käsitellään seuraavaksi.

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Koraani löytyy osoitteesta: http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm

Lue myös Arabiaa vääräuskoisille: Kafir

---

Raymond Ibrahim kertoo Lähi-idän vainotusta "kirjan kansasta":

Arabiaa vääräuskoisille: Kafir

كافر Kafir (monikko كفّار kuffar) - uskoton, vääräuskoinen

Kutsuminen uskottomaksi ei ehkä kuulosta kovin pahalta. Sehän on vain selvän tosiasian toteamista (toisin sanoen, tämä henkilö ei usko islamiin). Jos kuitenkin luemme Koraanin kuvailuja uskottomista, on selvää, että Allah vihaa heitä syvästi ja kehottaa usein myös seuraajiaan vihaamaan heitä.

Vaikka islamia kehuskellaan suvaitsevaiseksi, se on hyvin suvaitsematon toisuskoisia kohtaan. Tämä viha on hyvin näkyvää Koraanin myöhemmissä luvuissa ja myös monissa haditheissa. Toisuskoisten epäonneksi näillä myöhemmillä Koraanin osilla on enemmän teologista painoarvoa kuin aikaisemmilla ilmoituksilla islamin "abrogaatioperiaatteen" (naskh) perusteella, sen opettaessa, että myöhemmät ilmoitukset korvaavat aikaisemmat.

Jotkut ei-muslimit ovat varsin hämmästyneitä herjaavan kielenkäytön määrästä Koraanissa, jonka pitäisi olla muka "pyhä kirja". Seuraavassa muutamia esimerkkejä Koraanin halveksunnasta niitä kohtaan, jotka eivät seuraa islamia (tai jotka vain teeskentelevät seuraavansa). Koraanin mukaan uskottomat ovat:

Sairaita: Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Jumala pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet. (Koraani 2:10)

Turmeltuneita: Olemmehan totisesti ilmaissut kauttasi selvät tunnusmerkit, eivätkä ketkään muut kuin turmeltuneet kiellä niitä. (2:99)

Typeriä: Profeetan suhde niihin, jotka ovat uskottomia, on sama kuin sen, joka kutsuu olentoja, jotka eivät erota muuta kuin äänen ja huudon, jotka ovat kuuroja, mykkiä ja sokeita, niin etteivät mitään ymmärrä. (2:171)

Epärehellisiä (joten heitä ei tule uskoa): Älkää uskoko muita kuin uskontoanne todella noudattavia! (3:73)

Vihollisia: Uskottomat ovat totisesti teidän ilmeisiä vihollisianne (4:101). Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. (3:28)

Heitä pitää välttää: Noudata sitä, mikä on Herrasi sinulle ilmoittamaa - ei ole muuta jumalaa paitsi Hän - ja käänny pois monijumalaisista. (6:106)

Heidän kanssaan ei pidä ystävystyä: Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta. (3:28)

Olennoista kurjimpia: Katso, kurjimmat elolliset olennot ovat Jumalan silmissä epäuskoon kääntyneet, nuo, jotka eivät uskoa tahdo. (8:55)

Saastaisia: Te, jotka uskotte, katsokaa, miten monijumalaiset ovat kokonaan saastaisia. (9:28)

He eivät ansaitse armoa: Muhammed on Jumalan sananjulistaja, ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat järkähtämättömiä uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan. (48:29)


On huomattava, että nämä ovat vain pieni osa Koraanin säkeistä, joissa halveksutaan vääräuskoisia ja joissa heitä herjataan. On myös hyvä huomata, että näissä säkeissä puhutaan toisuskoisista yleisesti, eikä niissä viitata erityisesti niihin toisuskoisiin, joita vastaa muslimit aikoinaan taistelivat. Niinpä nämä säkeet vaikuttavat myös nykyajan muslimien asenteisiin.

Jatkuvan herjaamisen lisäksi Koraani muistuttaa vääräuskoisia siitä, että heitä odottaa kuoleman jälkeen ikuinen kidutus helvetissä. Esimerkiksi: "On kaksi ryhmää, jotka kiistelevät Herrastaan. Siksi onkin uskottomille leikattu tuliset vaatteet, ja heidän päänsä ylitse vuodatetaan kiehuvaa vettä. Se liuottaa heidän sisuksensa sekä myös heidän ihonsa. Ja heitä piestään rautasauvoin" (Koraani 22:19-21). Ei liene liioiteltua väittää, että tämä on yksi Koraanin pääteemoista. Vääräuskoisten kohtalosta helvetissä keskustellaan Koraanissa yli 500:ssä säkeessä ja 87:ssä luvussa (Koraanissa on yhteensä 114 lukua). Uskomus, että vääräuskoiset on luotu helvetin polttoaineeksi, tuskin herättää useimmissa muslimeissa kunnioitusta vääräuskoisia kohtaan.

Edellä olevaan voidaan vielä lisätä monet kehotukset väkivaltaan ei-muslimeja kohtaan, esim. "Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa" (8:12), ja kehotukset alistaa heidät: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa" (Koraani 9:29). Onko mikään ihme, että monet ei-muslimit ovat tulleet siihen tulokseen, että Koraani on äärimmäistä vihapuhetta niitä vastaan, jotka torjuvat islamin ilmoituksen?

Lukija saattaa vastata näihin todisteisiin islamin syvästä halveksunnasta toisuskoisia vastaan sanomalla, että heillä on muslimiystäviä, jotka kohtelevat heitä kunnioittavasti ja kohteliaasti. Se on epäilemättä totta, mutta syy näiden muslimien ystävällisyyteen on luultavasti se, että he ovat päättäneet toimia ihmisten luonnollisten vaistojen mukaan ja jättää huomiotta tällaiset islamin opetukset. Yksittäisten muslimien asenteet ja teot eivät kuitenkaan millään tavalla tee tyhjäksi yllä mainittuja Koraanin säkeitä. Ne ovat Koraanin ytimessä, mistä kuka tahansa voi löytää ne etsiessään vastausta siihen miten toisuskoisia tulee kohdella Allahin miellyttämiseksi.

Jotkut muslimit ovat niin vaivaantuneita Koraanin puheista toisuskoisista, että he yrittävät väittää, ettei sana kuffar koske juutalaisia ja kristittyjä, koska nämä kuuluvat erityiseen kategoriaan ("Kirjan kansat"). Tämä väite ei pidä vettä, sillä monet tekstinkohdat kuvailevat kuffaria hyvin yleisesti ja mukaan lasketaan kaikki ne, jotka hylkäsivät Muhammadin ilmoituksen, minkä juutalaiset ja kristityt todellakin tekivät. Täytyy myös huomata, että jos tulee nimitetyksi "Kirjan kansaksi", se ei välttämättä ole lainkaan hyvä asia. Tämä käy selväksi seuraavassa luvussa.

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Koraani löytyy osoitteesta: http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm

---

Bill Warnerin selitys sanalle "kafir":