Hänen suhteensa Muhammadiin oli psykologisesti monimutkainen. Naisena hän tarvitsi omistautunutta rakkautta tunteakseen itsensä onnelliseksi, kuitenkin Muhammad piti häntä lempivaimoinaan vain siksi, että hän oli heistä nuorin. Muhammad yhtyi häneen, kun hän oli vasta yhdeksänvuotias, ja myöhemmin hän kertoi kuinka hän ei ollut ymmärtänyt mitä tapahtuu, kun mies ensi kerran tunkeutui häneen. Siihen aikaan ei ollut vielä muita vaimoja Saudan lisäksi, ja tämä oli Aishalle enemmänkin äitihahmo kuin kilpailija. Muhammad alkoi kerätä haaremia kaksi vuotta sen jälkeen, kun oli nainut Aishan ottamalla vaimokseen Umarin tyttären Hafsan, joka oli silloin kaksikymmentävuotias.
Nähdessään Muhammadin kiinnostuksen siirtyvän hänestä Hafsaan, sai Aisha ensimmäisen mustasukkaisuuden pistonsa. Se meni niin vakavaksi, että erään kerran hän toivoi kuolevansa. Tämä tapahtui, kun Muhammad otti heidät molemmat mukaansa sotaretkelle. Matkalla Hafsa ratsasti kamelinsa Muhammadin kamelin viereen ja he keskustelivat sydämellisesti, Aishan ratsastaessa jäljempänä ahdistuneena ja tuntien itsensä unohdetuksi ja hyljeksityksi. Kun he pysähtyivät lepäämään, Aisha vaelsi paljasjaloin ruohikolle ja pyysi Jumalalta, että skorpioni tai käärme pistäisi häntä ja lopettaisi hänen tuskansa.
Tahallaan tai tahtomattaan Muhammad yllytti hänen mustasukkaisuuttaan ylistämällä usein ensimmäistä vaimoaan päin Aishan naamaa. Kun hän teurasti eläimen, hän ylisti Khadijan muistoa ja lähetti valikoituja lihanpaloja tämän sisarelle Halalle tai muille naisille, jotka olivat olleet tälle läheisiä. Khadija oli ollut hänen vaimoistaan paras, sanoi Muhammad usein Aishalle. Khadija oli uskonut häneen, kun kukaan muu ei ollut, ja otti ensimmäisenä hänen uskontonsa. Hän oli ollut niin loistava vaimo, että Jumala oli käskenyt Muhammadin kertoa hänelle, kuinka hän saisi upean kalliista kivistä ja helmistä tehdyn palatsin Paratiisissa. Aisha väitti vastaan, että Khadija ei ollut muuta kuin höpöttävä ja toisten asioihin sekaantuva vanha eukko, jolla oli tulehtuneet ikenet hampaiden paikalla. "Jumala on antanut sinulle jotain parempaa kuin hän", hän saattoi sanoa, viitaten tietenkin itseensä.
Mikä vielä lisäsi hänen tuskaansa, oli Muhammadin täydellinen välinpitämättömyys ja ymmärtämättömyys Aishan tunteista. Hän loukkasi Aishan tunteita toistuvasti, kuten silloin kun hän oli tämän vuoteessa ja ilmoitti riemuiten, että Jumala oli juuri antanut hänelle luvan naida Zainab, entinen miniänsä, ja kun hän kosi kaunista Juwayriyaa Aishan läsnäollessa. Aisha ei saanut mitään hyvitystä, sillä Muhammad oli kykenemätön näkemään käytöksensä seurauksia. Yhä uudelleen Muhammad vakuutti Aishalle, että mustasukkaisuudella ei ollut mitään tekemistä hänen tekojensa kanssa; se oli paholainen, joka oli saanut Aishan hallintaansa. Tämän tulisi iloisena hyväksyä se, mitä kaikkivaltias Jumala armossaan ja hyvyydessään salli profeetalleen. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Demoninsa riivaamana Aisha vakoili Muhammadia, kurkisteli oven raosta kun tämä oli uuden vaimonsa seurassa. Erään kerran Muhammad löi Aishaa, kun tämä oli seurannut häntä. Hän oli lähtenyt keskellä yötä Aishan huoneesta, ja tämä oli lähtenyt hänen peräänsä epäillen yöllistä romanttista tapaamista. Kävi kuitenkin ilmi, että Muhammad oli vain mennyt läheiselle hautausmaalle suorittamaan rukousrituaaliaan. Hän huomasi Aishan seuranneen häntä, kun palattuaan huoneeseen näki Aishan olevan hengästynyt. Kun tyttö tunnusti seuranneensa häntä, Muhammed löi häntä. Erään version mukaan hän läimäytti häntä; toisen mukaan iski häntä rintaan.
Kuritus ei kuitenkaan karkoittanut paholaista vaan teki Aishasta aggressiivisen. Hän sabotoi Muhammadin uusia rakkausjuttuja aina kun voi, kuten hän teki Mulaikan ja Asman kanssa. Hän suuttui helposti muille vaimoille. Kerran hän löi ja potki Saudaa, koska tämä oli hänen mielestään loukannut häntä. Aisha oli todistanut Quraiza-heimon miesten mestausta, ja hän oli omaksunut Muhammadin vihan juutalaisia kohtaan, ja oli säälimätön Safiyalle, kun Muhammad toi tämän uudeksi vaimokseen Khaibarin sotaretken jälkeen. Hän oli myös melkoinen kujeilija. Kerran hän ja Hafsa vakuuttivat hidasälyiselle Saudalle, että kauhea Dajjal oli matkalla Yathribiin johtaen veristä hirviölaumaansa murtauduttuaan ulos Gogista ja Magogista. Sauda oli niin peloissaan, että hän piiloutui vajaan ja tuli ulos vasta, kun Muhammad sai tietää pilasta ja houkutteli Saudan ulos piilostaan. Aisha teki piloja myös Muhammadille ja sanoi hänelle kerran, että hän haisee pahalle aina, kun hän on syönyt hunajaa, jota eräs toinen vaimo, jolle Aisha oli mustasukkainen, antoi hänelle. Tähän jekkuun Aisha sai mukaan Saudan, joka osallistui koska pelkäsi Aishaa, ja Sauda kertoi myös Muhammadille, että tämä haisee aina kun on syönyt hunajaa. Muhammad pelkäsi kehon tuoksuja siinä määrin, että kylpi ja pesi hampaitaan jatkuvasti. Hän jopa kielsi sipulin ja valkosipulin niiltä, jotka tulivat tapaamaan häntä tai osallistuivat yhteiseen rukoukseen. Kuultuaan hajusta kahdelta vaimoltaan, hän lopetti hunajan syömisen.
Aishan kujeilu muuttui julmaksi, kun hän esitti epäilyn Muhammadin isyydestä Maria Koptilaisen kanssa saatuun Ibrahim poikaan. Marialla oli vaalea iho ja kauniit hiukset. Kaikki puhuivat hänen kauneudestaan, erityisesti Muhammad. Tämä alkoi viettää hänen kanssaan enemmän aikaa kuin muiden vaimojensa, ja muutti hänet aiemmin haltuunsa saamaansa Nadir-heimon asuntoon, pois muiden vaimojensa luota. Se oli välttämätöntä, kun hän tuli raskaaksi. Silloin kaikki vaimot ryhtyivät vihamielisiksi häntä kohtaan. Muhammadin epäonneksi Aisha tiesi kaiken miehestään, mukaan lukien hänen epäilyksensä raskaudesta. Useimmat vaimoista olivat hedelmällisessä iässä; kukaan ei kuitenkaan ollut tullut raskaaksi, mutta nyt egyptiläinen orjatyttö odotti. Muhammedilla oli ollut epäilyksiä siitä saakka, kun näki Mabur-nimisen orjan menevän Marian asunnolle. Orja säästyi vain sen takia, että hän osoittautui eunukiksi. Muhammadin epäilykset kuitenkin heräsivät uudelleen, kun Maria alkoi odottaa. Kirjallisuudessa kerrotaan, että tarvittiin enkeli Gabrielin vierailu, jotta hän vakuuttui omasta isyydestään. Lapsen synnyttyä Muhammad teki kilometrien matkan joka päivä tavatakseen Marian ja vauvan. Hieman pojan syntymän jälkeen Muhammad otti kapaloidun lapsen mukaansa ja esitteli häntä moskeijassa. Silloin Aisha huomautti julmasti: "En minä eivätkä muutkaan huomaa yhdennäköisyyttä".
Seuraavaksi Umarin tytär Hafsa suuttui Muhammadille. Tämä ei voinut syyttää asiasta muita kuin itseään: Hafsa palasi eräänä päivänä sukulaisistaan vain löytääkseen Muhammadin huoneestaan kristityn orjatyttönsä päältä. Vaimo huusi hysteerisenä: "Minun huoneessani, minun päivänäni ja minun omassa sängyssäni!" Kuten kuka tahansa aviomies yllätettynä itse teosta, Muhammadilla oli naama punaisena ja hän koetti saada asian hyssyteltyä pois. Eihän se ollut aviorikos, mutta se rikkoi vaimojen vuorojärjestelyä vastaan, käytäntöä, jonka hän oli itse säätänyt - yksi yö jokaisen vaimon kanssa vuorollaan. Hän vannoi, ettei enää tekisi niin Marian kanssa, ja aneli Hafsaa olemaan kertomatta kenellekään, mutta tämä kertoi Aishalle ja pian kaikki tiesivät.
Muhammadin anteeksipyyntö ei riittänyt Hafsalle. Seuraten Aishan esimerkkiä hän alkoi puhua hänen selkänsä takana ja alkoi tekemään hänelle kiusaa yhdessä Aishan kanssa. Hänen isänsä Umar sai tietää tästä asiasta riideltyään vaimonsa kanssa. Moitittuaan vaimoaan siitä, että hän väitti miestään vastaan, sanoi vaimo, että Hafsa riiteli miehensä kanssa niin, että Muhammad oli koko päivän huonolla tuulella. Jos Hafsa kerran voi väitellä Muhammadin kanssa, voi hänkin väitellä Umarin kanssa. Umar oli järkyttynyt. Tämä oli varmasti näiden Yathribin naisten vaikutusta. Mekassa miehet olivat perheen pää, mutta täällä naiset hyppivät miestensä silmille. Aisha oli omaksunut Yathribin naisten huonoja tapoja, ja nyt hänellä oli selvästi ollut huono vaikutus hänen tyttäreensä. Hän ryntäsi Hafsan huoneeseen moskeijassa. Umar otti tyttärensä puhutteluun ja varoitti häntä, että hän oli vaarallisella tiellä kohdellessaan huonosti "Jumalan lähettilästä". Jos hän jatkaisi sitä, Muhammad luultavasti eroaisi hänestä. Hän moitti Aishaa ja varoitti Hafsaa hänen huonosta vaikutuksestaan. Sitten hän etsi käsiinsä Aishan ja Umm Salaman, ja antoi heillekin suullisen läksytyksen. He olivat kaikki matkalla tuhoon, hän varoitti. Jos he saisivat Muhammadin vihan niskaansa, he saisivat myös Jumalan vihan päällensä, ja jos he saisivat päälleen Jumalan vihan, varmasti heidät tuomittaisiin helvetin tuleen. Aisha käski Umarin pitää huolta omista asioistaan; samoin Umm Salama.
Jopa ilman Aishan ja Hafsan seläntakana puhumista Muhammad oli menettämässä malttinsa vaimojensa suhteen. Heidän jatkuva riitelynsä oli kuin painajaista. Ei vain yksi, vaan yhdeksän vaimoa olivat hänen kimpussaan. Ensin aiheena oli Maria. Nyttemmin vaimot valittivat hänelle Aishasta. Hän oli suosikki, ja niipä kaikki jotka toivat lahjoja Muhammadille, veivät ne Aishalle. Se ei ollut oikein. Lahjojen tuojilla pitäisi olla sen verran tapoja, että he veisivät lahjat sille vaimolle, joka oli vuorossa. Sitten oli vielä Zainab. Zainab käyttäytyi kuin mokomakin prinsessa. Hän piti itseään toisia vaimoja ylempiarvoisena, koska ainoastaan hänet oli Jumala Kaikkivaltias valtuuttanut Muhammadin vaimoksi. Hän tiesi, että asianomaiset säkeet oli ilmoitettu, kun Muhammad oli Aishan vuoteessa, ja hän lausui ne kaikille, jotka olivat kyllin typeriä haastamaan hänet. Tähän Muhammadin oli vaikea puuttua: Jumala oli sanonut sen mitä oli sanonut, kun hän oli ollut Aishan vuoteessa, eikä ollut mitään keinoa muuttaa sitä, mitä Jumala oli sanonut. Hän jätti sen vaimojen riideltäväksi.
Mekan valloituksen ja Hunain ja Taifin taisteluiden jälkeen Aisha ja Hafsa liittoutuivat ja aiheuttivat Muhammadille uusia huolia organisoimalla vaimot vaatimaan enemmän kuukausirahaa. He onnistuivat järjestämään kokouksen Muhammadin kanssa aiheesta, mutta se ei mennyt niin kuin olivat suunnitelleet. Luultavasti etukäteen suunniteltuna Abu Bakr ja Umar ilmestyivät antamaan taustatukea. Umar kuunteli vaimojen vaatimuksia aikansa, nousi sitten ylös ja kertoi mitä tapahtui, kun yksi hänen vaimoistaan, hänen yathribilaisen "veljensä" tytär, vaati häneltä rahaa. "Olisitpa nähnyt sen", hän sanoi Muhammadille, "nousin ylös ja läimäytin häntä." Muhammad nauroi ja sanoi jotenkin näin: "Se oli vain yksi vaimo. Katso ympärillesi, he kaikki haluavat rahaa minulta." Silloin Umar ja Abu Bakr ottivat tyttäriään kiinni hiuksista ja antoivat heille selkäsaunan, opetuksena kaikille vaimoille. "Te vaaditte Jumalan lähettiläältä sellaista mitä hänellä ei ole", he huusivat läimäytellessään, mutta Aisha ja Hafsa pysyivät lujina. "Jumalan nimeen, me emme vaadi Jumalan lähettiläältä mitään, mitä hän ei omista."
Silloin Muhammad raivostui. Kerrotaan, että hän oli niin harmistunut, että julisti lakon kaikista vaimoistaan. Hän oli saanut tarpeekseen! Hän oli raivoissaan heidän riitelemisistään ja rahan vaatimisestaan, ja hän oli edelleen vihainen siitä, että Hafsa kertoi Aishalle, että hän oli harrastanut seksiä Marian kanssa hänen huoneessaan. Se oli aiheuttanut hänelle jatkuvaa nöyryytystä. Hän ilmoitti boikotoivansa vaimojaan kokonaisen kuukauden. Hän nousi tikkaat huoneistojen takana olevaan majaan ja asetti lihaksikkaan abessinialaisen orjan tikkaiden juurelle pitämään ihmiset pois. Hän ei tullut alas kahteenkymmeneenyhdeksään päivään. Ruoka tuotiin orjalle, joka kiipesi tikkaille ja ojensi sen Muhammadille.
Boikotti oli huonosti ajoitettu. Sillä aikaa kun hän piileskeli, Yathribiin tuli tietoja, että Syyrian ghassanidit olivat valmistautumassa sotaan häntä vastaan. He olivat kristinuskoon kääntyneitä arabeja, jotka hallitsivat laajaa aluetta, joka on nykyään eteläinen Syyria ja Jordania, ja he olivat myös auttaneet bysanttilaisia sodassa Persiaa vastaan. He olivat hyvin varustettuja, taistelun kovettamia ja pelkoa herättäviä. Muhammadin viimeaikaisten Syyrian sotaretkien yllyttäminä ja Herakleioksen rohkaisemina ghassanidit varustautuivat sotaan Muhammadia vastaan, tai niin Yathribiin kulkeutuneet tiedot kertoivat. Uskovaiset olivat peloissaan. He olivat kuolemanvaarassa ja ilman johtajaa. Muhammad ei enää edes johtanut heitä rukoukseen, eikä hän enää antanut heille Jumalan opastusta saarnastuolista. Muhammadin on täytynyt tietää näistä geopoliittisista kehityksistä, mutta hän pysyi eristäytyneenä kammiossaan, riimitellen uusia säkeitä selvittääkseen vaimojensa aiheuttaman ongelman.
Boikotin loppupuolella levisi laaksossa huhu, että Muhammad olisi päättänyt erota kaikista vaimoistaan. Umar sai tietää asiasta ystävältään, joka hankki hänelle tietoja. Mies hakkasi hänen oveaan varhain aamulla huutaen "Avaa, avaa!" Pelästyneenä Umar ryntäsi ovelle. "Ovatko Ghassanidit tulossa?" "Ei", vastasi mies. "Se on vielä paljon kauheampaa. Jumalan lähettiläs on eronnut vaimoistaan!"
Se ei ollut totta, mutta huhu oli lähtenyt liikkelle säkeestä, jonka Muhammad oli kirjoittanut, ja jossa käsiteltiin avioeroa: "Voi olla, että jos profeetta teistä eroaa, hänen Herransa antaa sijaanne parempia vaimoja kuin te." Säe jatkui kuvailemalla ihannevaimon ominaisuuksia: leski tai neitsyt, sillä ei ollut väliä, kunhan hän oli alistuva, uskovainen, hurskas, katuvainen, omistautunut ja halukas paastoamaan. Muhammad oli lausunut näitä säkeitä jollekulle, hyvin luultavasti abessinialaiselle orjalle, ja antanut käskyn toistaa niitä moskeijassa. Kun ne tulivat julkisiksi, syntyi huhu avioerosta.
Kuultuaan kauheat uutiset Umar juoksi etsimään Hafsaa. Hän oli huoneessaan itkemässä. Synkkäilmeinen Umar sanoi: "Enkö minä varoittanut sinua? Erosiko Profeetta teistä kaikista?" Kyyneleet valuen hän itki: "En tiedä." Umar sanoi tytärtään surkimukseksi ja meni majalle, mutta hän ei päässyt orjan ohi. Orja ilmoitti hänet saapuneeksi kolme kertaa, mutta Muhammad ei vastannut. Turhautuneena Umar sanoi kovaan ääneen, niin että Muhammad kuulisi hänet, ettei hän ollut tullut pyytämään suosionosoitusta Hafsalle. Aivan päin vastoin: "Jumalan nimeen, jos Jumalan lähettiläs käskisi minun katkaista hänen kaulansa, minä tekisin sen." Ne olivat taikasanat. Muhammad antoi hänen kiivetä ylös. Umar löysi hänet maakamassa palmun lehdistä punotulla matolla, pää tuettuna käsivarteensa. Hänellä oli ihossaan jälkiä maton kuiduista, ja näky sai Umarin itkemään, että hänen rakastettu profeettansa eli kuin kerjäläinen. Yksinkertaisen vuoteen lisäksi huoneessa ei ollut juuri muuta: nahkaisia vesileilejä riippumassa kattopalkeissa, hieman taateleita ja yöastia. Koottuaan itsensä Umar kertoi Muhammadille viimeisimmät tiedot ghassanidien uhasta ja kysyi lopulta suoraan oliko hän eronnut vaimoistaan. Hän huokaisi helpotuksesta, kun Muhammad pudisti päätään. Kun Umar oli kiivennyt majaan, oli Muhammad ollut ensin huonolla tuulella, mutta kuultuaan Umarin riidasta vaimonsa kanssa ja ajatuksia Yathribin ja Mekan naisten eroista, hän pehmeni ja jopa hymyili. Umar neuvoi häntä olemaan ankara vaimoilleen.
Keskusteltuaan pitkän aikaa he kiipesivät alas ja menivät vaimojen asuinkortteliin. Se oli Muhammadin vaimokapinan kahdeskymmenesyhdeksäs päivä, ja hän oli pelästyttänyt kunnolla koko uskovaisten yhteisön ja varsinkin vaimonsa. He olivat syyllisyydentuntoisia ja kun Muhammad antoi heille vaihtoehdoksi joko erota hänestä ja tavoitella maailman rikkauksia tai pysyä hänen kanssaan ja elää yksinkertaista elämää, he olivat iloisia, että saivat jäädä hänen vaimoikseen.
Vaimoboikotti oli ohi ja Muhammad alkoi varustautua sotaan ghassanideja vastaan.
---
Aikaisemmat suomennokset samasta kirjasta:
Kuolema jumalille, osa 1
Ainesta saippuasarjalle.
VastaaPoista