MICE-IS, fundamentaali-islamistien terroristijärjestö, uhkaa ottaa Sylvanian hallintaansa ja hävittää kaikki lajit, jotka eivät alistu heidän ääritulkinnalleen sharia-laista.
Onnellisen Sylvanian harmittomat eläimet käyvät koulua, katselevat televisiota ja juhlivat Gay Pride:a. Mutta Islamilaista Valtiota muistuttavat mustapukuiset terroristit keskeyttävät jatkuvasti söpöjen lelukanien, oravien ja muiden pörröisten olentojen rauhanomaiset puuhailut.
Yhdessä kuvaelmassa jihadisti saapuu paratiisiin 70 sylvanialaisen neitsyen toivottaessa hänet tervetulleeksi. Jokainen metsän kaunotar on kääriytynyt valkoiseen pukuun, jonka taiteilija on tehnyt käsin. Mall Galleries sensuroi nämä huolellisesti rakennetut ja valokuvatut terrorikuvaelmat poliisin suosituksesta. Se, että ne on poistettu näyttelystä nimeltään "Intohimo vapauteen" (Passion for Freedom) lisää tämän taiteellisen ilmaisunvapauden tukahduttamisen surrealismia.
Sylvanian Families, suosittu lelusarja, jota lapset voivat keräillä ja rakentaa kokonaisen minatyyrimaailman, jossa on vanhanaikaisia kauppoja, Volkswagen autoja (tarjoaa vielä toisen mahdollisuuden satiiriin), vesimyllyjä ja kanavalaivoja ja jossa asuu söpösti puettuja nisäkkäitä, pääsee nyt esittämään mustaa huumoria. Syntynyt viaton fantasiamaailma aivan kuin kutsuu puoleensa katastrofia. Islamilainen Valtio toimii tässä roolissa.
Satiiri ei kohdistu niinkään Islamilaiseen Valtioon, vaan länteen, jossa me elämme sylvanialaista idylliämme ja teeskentelemme, ettei tätä tapahdu. Mustapukuiset terroristit häiritsevät jatkuvasti kotirauhaa ja yhteiskuntarauhaa. Koulutytöt ovat juuri joutumassa siepatuiksi. Väkivalta on puhkeamassa rannalla. Ainoastaan kuva terroristeista hävittämässä muinaisia temppeleitä puuttuu näistä hauskoista ja samalla kammottavista kuvaelmista.
Miten kuningattaren turvallisuus voisi vaarantua, kuten taiteilijalle oli hänen mukaansa sanottu, sellaisen kuvan vuoksi, missä sylvanialainen perhe katsoo televisiota? Kuvaruudulla on jotain kauheaa: terroristit ovat juuri teloittamassa panttivangin.
Satiiria ei ole tarkoitettu hienovaraiseksi. Nämä taideteokset ovat pisteliään hauskoja - ja kerrankin vitsin kohde on todella vaarallinen. Mutta onko kohde niin vaarallinen, ettei kukaan voi enää tehdä pilaa Islamilaisesta Valtiosta? Jos taiteilija ei voi esittää taidettaan sen vuoksi, että se saattaa provosoida terrori-iskuja, terroristit ovat selvästi voittaneet. Näiden sylvanialaisten satiirien sensurointi on yhtä absurdia ja pahaenteistä kuin uutiset siitä, että poliisit ovat selvittäneet Charlie Hebdo-lehtiä ostaneiden henkilöiden nimiä. Mitä meille on tapahtumassa? Hallitsevatko meitä mustiin pukeutuneet suvaitsemattomuuden sätkynuket? Tämä taide on urheaa ja nokkelaa. Se ansaitsee päästä esille. Se että annamme pelon uskonkiihkoilijoita ja mielipuolia kohtaan hallita taidegallerioitamme, on petos sitä sivilisaatiota kohtaan, jota väitämme kannattavamme.
Bill Warnerin Kahden tunnin Koraani jatkuu kertomuksella siitä, miten Muhammed alkoi ryöstellä Mekan karavaaneja ja miten muslimit saivat ensimmäisen voittonsa Badrissa ylivoimaista vihollista vastaan. Myös Muhammedin tarina kertoo näistä tapahtumista luvuissa Pyhä Sota alkaa ja Badrin taistelu.
Viitenumerot kuten "I123" viittaavat vastaaviin kohtiin Ibn Ishaqin kirjoittamassa ja A. Guillaumen englanniksi kääntämässä Muhammedin elämäkerrassa The Life of Muhammad. Muhammedin elämäkerta on käännetty myös suomeksi. Merkinnät kuten "4:42" viittaa Koraanin lukuun 4 jakeeseen 42. Suomenkielinen Koraani löytyy verkosta esimerkiksi täältä.
JIHAD, SOTA KAIKKIA VASTAAN
4:42 Sinä päivänä ne, jotka olivat uskottomia ja tottelemattomia profeetalle, toivovat, että maa heidät peittäisi, eivätkä he pysty salaamaan mitään Jumalalta.
Muslimit olivat köyhiä ja mekkalaiset olivat rikkaita. Muslimit ajettiin pois Mekasta ja Muhammed janosi kostoa. Hän alkoi hyökätä Mekan karavaanien kimppuun.
JIHAD - ENSIMMÄINEN TAPPO
I415-423 Muhammed lähetti sotilaitaan seitsemän kertaa ryöstämään Mekkaan meneviä karavaaneja. Yhdelläkään retkellä ei kuitenkaan löydetty karavaaneja.
I423-4 Sitten Muhammed lähetti Abdullahin matkaan kahdeksan miehen kanssa. He esittivät hämäyksen vuoksi olevansa pyhiinvaeltajia saadakseen tapettua miehet ja ryöstettyä omaisuuden. Mekkalaiset syyttivät Muhammedia sotarikolliseksi, joka oli rikkonut arabien sopimusta olla hyökkämäättä pyhän kuukauden aikana.
Koraani sanoo:
2:216 Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä.
He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti; mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kieltäminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa Jumalan silmissä. Sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.» He eivät lakkaa sotimasta teitä vastaan, ennenkuin ovat saaneet, mikäli voivat, teidät luopumaan uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.
TAISTELU ALLAHIN PUOLESTA - BADR
i428 Muhammed oli hyvin onnekas. Hänen vihollisensa Abu Sufyan, varakas kauppias, omisti karavaanin, joka kulki Medinan läheltä. Hänen onnistui saada pieni sotajoukko Mekasta karavaanin suojaksi ssatuaan selville, että Muhammed oli aikeissa hyökätä. Seurannut taistelu muutti historian kulkua, kun Muhammed kävi taisteluun kolminkertaista ylivoimaa vastaan. Islam voitti sinä päivänä.
I476 Badrin taistellun jälkeen ilmestyi Koraaniin kokonainen suura. Muslimit eivät olleet yksin. Allah oli lähettänyt tuhat enkeliä tappamaan kafireja.
8:2 Ainoastaan ne ovat oikeauskoisia, joiden sydämet valtaa pelko Jumalan nimeä lausuttaessa, joiden usko kasvaa, kun Meidän tunnusmerkkimme heille luetaan, ja jotka turvaavat Herraansa. Ne, jotka pysyvät rukouksessa ja lahjoittavat muille siitä, mitä Me olemme heille suonut. Nämä ovat totisia oikeauskoisia. Heitä varten on eri arvoasteet heidän Herransa luona sekä anteeksiantamus ja jalomielinen huolenpito.
8:5 (Ajattele esimerkiksi), kuinka Herrasi antoi sinun (Muhammedin) lähteä kotiseudultasi vakavaan tehtävään; ja katso, osa uskovaisista oli totisesti haluton (seuraamaan). He väittelivät kanssasi (asian) totuudesta, senjälkeen kun se oli selvästi heille näytetty; aivan kuin olisi heitä viety kuolemaan ja he olisivat siihen tuijottaneet.
8:7 Ja kuinka Jumala lupasi, että toinen kahdesta (vihollisen) joukosta on oleva teidän, ja te toivoitte, että aseeton joukko lankeaisi teidän osallenne, mutta Jumala tahtoi vahvistaa sanojensa totuuden ja hävittää uskottomat viimeiseen mieheen vahvistaakseen totuuden ja kumotakseen valheen, vaikkakaan se ei miellyttäisi syntisiä!
8:9 Ja kuinka teidän huutaessanne apua Herraltanne Hän kuuli rukouksenne ja sanoi: »Totisesti autan teitä tuhannella enkelillä toinen toisensa jälkeen.» Ja tämän teki Jumala ainoastaan jotta se olisi ilosanoma teille ja jotta sydämenne rauhoittuisivat, sillä apu tulee vain Jumalalta, katso, Jumala on mahtava ja viisas.
8:11 Entä kun Hän antoi teidän vaipua lyhyeen uneen, joka oli kuin Hänen lähettämänsä virkistys, ja lähetti vettä taivaasta puhdistaakseen teidät, poistaakseen paholaisen saastutuksen teistä ja vahvistaakseen sydämenne sekä lujittaakseen askeleenne.
8:12 Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.» Ja tämä siksi, että he niskoittelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan. Tässä on rangaistus teille; maistakaa sitä siis! Uskottomia varten on tulen tuska.
8:15 Te, jotka uskotte. kun kohtaatte uskottomia taistelutantereella, älkää kääntäkö heille selkäänne. Sillä se, joka sinä päivänä kääntää heille selkänsä, paitsi sotaliikkeen yhteydessä tai yhtyessään omiensa ryhmään, vetää totisesti päällensä Jumalan vihan; hänen olinpaikakseen tulee helvetti, ja kurjaa on joutua sinne. Ette te (muslimit) surmanneet heitä, vaan Jumala heidät surmasi; etkä sinä (Muhammed) ampunut, kun joustasi käytit, vaan Jumala ampui, sillä hän halusi koetella oikeauskoisia suosiollaan. Jumala on totisesti kuuleva, tietävä. Niin on laita; Jumala uskottomien juonet herpaisee.
8:19 (Uskottomat!) Jos te toivotte ratkaisua, niin totisesti on tuomio jo langennut, mutta jos luovutte vastustuksestanne, on se teille parempi. Mutta jos kuitenkin palaatte (sotajalalle), palaamme Mekin. Ja teidän sotajoukkonne ei auta teitä vähääkään, miten lukuisa se lieneekin. Jumala on totisesti oikeauskoisten kanssa. I481 Voiton jälkeen jaettiin sotasaalis. Viidesosa kuului Lähettiläälle, Allahin profeetalle.
8:41 Ja tietäkää, että hankkimastanne sotasaaliista kuuluu viides osa Jumalalle, toisin sanoen Hänen lähettiläälleen ja tämän lähiomaisille, orvoille, köyhille ja vaeltajille, jos uskotte Jumalaan ja siihen, minkä lähetimme palvelijallemme ratkaisun päivänä, sinä päivänä, jolloin molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa. Jumalan on totisesti kaikki mahti.
I482 Muistakaa sodassa (jihadissa) aina Allahia ja te voitatte. Totelkaa Muhammedia älkääkä riidelkö hänen tai toistenne kanssa. Älkää paetko, älkääkä menettäkö taistelutahtoanne. Allah antaa teille voiton. Ja kun kafirit on lyöty, heidän ongelmansa vasta alkavat. Allahin enkelit kiduttavat heitä ikuisesti.
8:45 Te uskovaiset, kun te kohtaatte sotajoukon, olkaa lujia ja rukoilkaa alati Jumalaa, jotta menestyisitte. Ja totelkaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, älkääkä kiistelkö, jotta ette lannistuisi ja menettäisi sisuanne, vaan olkaa itsepintaiset; Jumala on totisesti sitkeiden puolella. Älkää olko niitten kaltaisia, jotka kerskaten lähtivät liikkeelle asunnoistaan, jotta ihmiset heidät näkisivät ja he saisivat muut luopumaan Jumalan retkestä; Jumala piirittää heidän tekonsa.
8:48 Entä kun pahahenki näytti heille heidän tekonsa kelpo teoiksi ja sanoi: »Yksikään ihminen ei ole voittava teitä tänään, ja minä olen teidän liittolaisenne.» Mutta kun molemmat sotajoukot näkivät toisensa vastatusten, teki hän (pahahenki) täyskäännöksen ja sanoi: »Pysyn totisesti erossa teistä, sillä minä näen, mitä te ette näe. Totisesti saa Jumala minut pelkäämään, sillä Jumala on ankara rankaisija.»
8:49 Muistakaa, kuinka tekopyhät ja sydämeltään sairaat sanoivat: »Heidän uskontonsa on pettänyt heidät (muslimit).» Mutta jos joku turvaa Jumalaan, on Jumala totisesti mahtava ja viisas. Jospa voisit nähdä heidät, kun enkelit antavat uskottomille täyden ansion mukaan. Kuinka he lyövät heitä kasvoihin ja selkään ja sanovat: »Maistakaa polttavaa tuskaa!
8:67 Ei profeetalta voi vaatia, että hänellä olisi vankeja, ennenkuin verenvuodatus on tapahtunut maan päällä. Te halajatte tämän maailman hyvyyttä, mutta Jumala tahtoo teille tulevaa elämää, ja Jumala on mahtava, viisas. Jollei Jumalan käsky olisi tullut jo ennemmin, olisi teitä kohdannut hirveä rangaistus kaikesta siitä, minkä olitte ottaneet. Nauttikaa nyt saamastanne saaliista, siitä, mikä on luvallista ja hyvää, ja antakaa kunnia Jumalalle! Jumala on totisesti anteeksiantava, armollinen.
I484 Muhammed lähti Mekasta saarnamiehenä ja profeettana. Hän saapui Medinaan noin 150 muslimikäännynnäisen kanssa. Vuoden kuluttua Medinassa oli noin 250-300 muslimia ja useimmat heistä olivat hyvin köyhiä. Badrin taistelun jälkeen syntyi uusi islam. Muhammed ratsasti Medinasta poliitikkona ja kenraalina. Islamista tuli aseistettu poliittinen liike, jolla oli uskonnollinen motiivi, jihad.
Koraani käyttää jihadista termiä "taistella Jumalan retkellä".
2:190 Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.
2:191 Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka. Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on Jumala totisesti armahtavainen ja laupias.
2:193 Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he herkeävät, älköön vallitko vihollisuutta muita kuin uskottomia vastaan. Rauhoitettu kuukausi kostetaan (sen rikkojille) rauhoitetulla kuukaudella ja pyhitetyt paikat vastaavilla. ja jos joku ryhtyy sotaan teitä vastaan, niin ahdistakaa häntä samalla tavalla, kuin hän ahdisti teitä. Täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka karttavat pahaa.
2:195 Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyväksi; älkää syöksykö turmioon, tehkää hyvää. Katso, Jumala rakastaa hyväntekijöitä.
Jordanian kuningatar Rania sanoo, että eurooppalaisten on paras ottaa vastaan Syyrian pakolaiset, joita Jordania itse ei halua, tai pakolaisista tulee terroristeja. Entä jos nämä "pakolaiset", kuten niin monet muutkin Eurooppaan tulleet muslimit, päättävät pitää terrorismista joka tapauksessa?
Kymmenesosa Lontoosta kannattaa ISISiä. Islamilaista Valtiota tukee Yhdistyneen Kuningaskunnan nuorista, joista suuri osa on muslimeja, jo 14 prosenttia.
Mitä tapahtuu, kun kymmeniä tuhansia muslimeita tulee maahan ISISin kotimaasta? Kuinka paljon islamistinen terrorismi saa tukea kymmenen vuoden kuluttua, kun massamaahanmuutto on olennaisesti muuttanut UK:n väestön uskontojen jakaumaa?
Tuore kyselytutkimus Syyriassa osoitti, että 22 prosenttia uskoi, että ISIS:llä oli positiivinen vaikutus heidän maahansa. Ja tämä sisältää ainoastaan tuen kaikkein kiistanalaisimmalle jihadistijärjestölle. Tukea muille "maltillisemmille" jihadistijärjestöille, kuten Al-Qaedaan yhteydessä olevalle Al-Nusran rintamalle tai Islamilaiselle rintamalle, jonka osia on liittynyt Syyrian vapautusarmeijaan. Lännen tukemat sunnikapinalliset ovat käytännössä jihadistisia ryhmittymiä.
Jopa New York Times myönsi, että "kapinnallisten hallitsemassa Syyriassa ei ole mainittavia sekulaareja taisteluyksiköitä."
Miten suuri kannatus sunnikapinallisten taistelujärjestöillä on pakolaisten keskuudessa? Viidesosa olisi jo liikaa, mutta sunnien jihadistisen opposition kannatus on luultavasti paljon suurempi.
Ja nämä jihadistijärjestöt muodostavat lähes yhtä suuren terrorismiuhan kuin ISIS. Unkarin rajalla syyrialaisen maahanmuuttajan kuultiin sanovan: "Jos Syyrian vapautusarmeija olisi täällä, he ampuisivat tuon helikopterin alas."
Mutta monet Syyrian vapautusarmeijan taistelijat ovat jo Euroopassa, tai matkalla sinne. Kuinka moni heistä ryhtyy terroritekoihin Euroopassa? Jo yksi on liikaa. Mutta Euroopan odotetaan ottavan heidät vastaan ja saavan sen selville jälkeenpäin.
Tämä ei ole syy olla ottamatta lisää syyrialaisia. Tämä on syy olla ottamatta yhtään pakolaista.
Muslimipakolaiset ovat olleet Yhdysvalloissa jatkuva syy terrorismiin. Jos heitä otetaan lisää kymmeniä tuhansia, se vain pahentaa ongelmaa.
Kuningatar Rania kertoo meille, että meidän on joko otettava muslimisiirtolaisia tai kohdattava muslimiterrori. Mutta jos lopettaisimme muslimien vastaanottamisen, meillä olisi paljon vähemmän muslimiterroria. Venettä ei voi tehdä merikelpoisemmksi poraamalla sen pohjaan reikiä. Eurooppa ottaa lisää siirtolaisia vähentääkseen terrorismin uhkaa, mitä ei edes olisi, jos muslimipakolaisten tulva pysäytettäisiin rajoille.
Mikään määrä "väkivaltaisten ääriainesten torjuntaa", auttamista, profilointia, lentokentän turvatarkastuksia tai moskeijoiden tarkkailua ei auta, jos maahanmuutto tarjoaa yhä uusia värvättäviä jihadiin.
Norjassa on jo saatu kiinni UNHCR-pakolaisia, joilla on terrorismiyhteyksiä. Euroopassa tullaan löytämään heitä vielä lisää. Mutta vaikka saisimme jotenkin kiinni kaikki terroristit, meillä ei ole keinoa pysäyttää tulevia terroristeja, jotka ryhtyvät islamistiseen väkivaltaan sen jälkeen, kun ovat päässeet Eurooppaan turvaan.
Sen sijaan, että toimisivat järkevästi, Eurooppalaiset eivät ainoastaan ota vastaan "pakolaisia", vaan ne jopa ottavat vastaan eurooppalaisia muslimeja, jotka ovat lähteneet sotimaan Syyriaan ja sitten päättäneet palata takaisin. Eurooppa ei ota vastaan ainoastaan tuntemattomia terroristeja, vaan myös tunnettuja terroristeja, ja sitten he yrittävät uudelleenkouluttaa heitä ja saada heidät hylkäämään "ääriajattelun" ennen kuin he ehtivät aloittaa uuden verilöylyn.
Mutta varmin tapa saada heidät lopettamaan tappamisen ei suinkaan ole vaaleatukkainen sosiaalityöntekijä ja taqqiya-imaami, joka saarnaa "maltillista" islamia. Varmin tapa on estää heitä tulemasta maahan.
Kuningatar Rania tarjoaa Euroopalle valinnan muslimipakolaisten ja muslimiterrorin välillä. Historia on osoittanut, että Eurooppa on saanut sekä muslimimaahanmuuttajia että muslimiterrorismia. Luotettavin tapa estää muslimiterrorismia on lopettaa muslimien maahanmuutto. Ei pakolaisia, ei terrorismia.
Robert Spencer on käsitellyt blogissaan Koraanin yhdeksättä lukua, Katumuksen suuraa, peräti kahdeksan kirjoituksen verran. Kerään tähän joitakin valittuja paloja, joista saa toivottavasti käsityksen suuran sisällöstä ilman, että tarvitsisi lukea niitä kaikkia.
Ensin hieman taustatietoa:
Koraani on Jumalan suorasanaista puhetta
Islamin mukaan Koraani on ilmoitettu profeetta Muhammedille enkeli Gabrielin välityksellä ja jokainen sana siinä on Jumalan suorasanaista puhetta. Koraania ei siksi voi kyseenalaistaa eikä siitä voi tehdä omia tulkintojaan. (Katso myös Lehmän suura).
Abrogaatio
Koraanissa, kuten muidenkin uskontojen kirjoituksissa, on ristiriitaisuuksia, joita uskonoppineet sitten tulkitsevat. Profeetta Muhammed sai ilmestyksiä koko profeetallisen uransa ajan ja jossakin vaiheessa hänen seuraajansa huomasivat, että uudet ilmestykset olivat joskus ristiriidassa aikaisempien ilmestysten kanssa. Niinpä Jumala antoi Muhammedille ilmestyksen (Koraani 2:106 ja 16:101), että myöhemmin ilmestyneet jakeet abrogoivat (kumoavat) aikaisemmat ilmoitukset.
Tästä on esimerkkinä alkoholin kielto: aluksi Jumala kehotti välttämään alkoholia rukoillessa, sitten se oli "suuri synti, vaikkakin niistä on joitakin etuja ihmisille" (2:219) ja lopulta alkoholi oli "paholaisen aikaansaamaa" (5:90) ja se kiellettiin kokonaan.
Katumuksen suura on viimeinen merkittävä ilmestys, jonka Jumala ilmoitti Muhammedille, joten mitään siitä ei ole kumottu, vaan kaikki siinä annetut Jumalan määräykset ovat edelleen voimassa. Koraanista voi löytää myös rauhanomaisia jakeita, mutta ne on kumottu yhdeksännen suuran uudemmilla käskyillä.
Yhdeksäs suura on Jumalan viimeinen käsky uskoville. Jumala käskee tappamaan ja alistamaan kaikki vääräuskoiset:
"Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen." (9:5)
"Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa." (9:29)
"Totisesti, Jumala on lunastanut uskovaisilta heidän henkensä ja omaisuutensa antamalla niiden korvaukseksi paratiisin puutarhan, joka on heitä varten. He taistelevat Jumalan asian puolesta: he surmaavat ja heitä surmataan, kuten Hän on sitovasti luvannut toorassa, evankeliumissa ja Koraanissa, ja kuka täyttää uskollisemmin lupauksensa kuin Jumala? Olkaa siis onnelliset liittosopimuksestanne, jonka olette tehneet Hänen kanssaan. Juuri tämä on ylin onni." (9:111)
Bukharin talteen laittaman hadithin mukaan suura 9 oli viimeinen, joka ilmoitettiin kokonaisuudessaan, vaikka erään toisen suuran osia tuli vielä myöhemmin. Toinen hadith sanoo suuran 110 olleen aivan viimeinen, mutta joka tapauksessa suura 9 on hyvin myöhäinen, Muhammedin viimeisten ilmestysten joukossa. Islamin perimätiedon mukaan se ilmoitettiin niihin aikoihin, kun Muhammed järjesti tuloksettoman sotaretken Bysantin Tabukin varuskuntaa vastaan pohjoisessa Arabiassa vuonna 613, ja suuri osa sen sisällöstä käsittelee sitä, miten kristityn suurvallan armeijan kanssa yritettiin yhteenottoa.
Allah aloittaa tämän suuran kuitenkin puhuttelemalla Mekan pakanoita. Hän vapauttaa uskottomat kaikista velvollisuuksista, joista heillä oli sopimus muslimien kanssa ja kaikki voimassa olevat sopimukset rajoitettiin neljään kuukauteen (jakeet 1-3).
Seuraavaksi tulee pahamaineinen Miekkajae sisältäen käskyn "vuodattaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin" (jae 5). Nykyajan jihadistit luonnollisesti rakastavat jaetta. Vuoden 2003 saarnassaan Osama bin Laden riemuitsi tästä jakeesta: "Ylistys Allahille, joka ilmoitti tämän Miekan jakeen palvelijalleen ja lähettiläälleen [Profeetta Muhammed] osoittaakseen totuuden ja lopettaakseen valheen."
Ibn Juzayy huomauttaa, että jae 5 abrogoi (kumoaa) "jokaisen Koraanin rauhansopimuksen" ja erityisesti Koraanin ohjeen "vapauttaa" vangit tai "antaa heidän lunastaa itsensä vapaiksi" (47:4). As-Suyutin mukaan "tämä on miekan ayat, joka kumoaa anteeksiannon, aselevon ja huomiotta jättämisen" - tarkoittaa ehkäpä pakanoiden rikkomusten huomiotta jättämistä. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että muslimien tulee "surmata monijumalaisia mistä hyvänsä te löydätte heitä, olkoot se laillinen aika tai pyhitetty, ja ottaa heidät vangeiksi linnoihin ja linnoituksiin, kunnes heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tulla surmatuiksi tai kääntyä islamiin".
Jos uskottomat kääntyvät islamiin on muslimien lopetettava heidän tappamisensa. Tafsir al-Jalalayn: "Mutta jos he katuvat epäuskoaan, suorittavat rukoukset ja maksavat almut, antakaa heidän mennä vapaasti älkääkä häiritkö heitä."
Pakanoiden ja muslimien välinen sopimus "pyhän temppelin seutuvilla" (jae 7) viittaa Hudaibiyyan sopimukseen. Islamin perimätiedon mukaan vuonna 628 Muhammed sain näyn, missä hän teki pyhiinvaelluksen Mekkaan - pyhiinvaellus oli pakanallinen tapa, jonka hän kovasti halusi ottaa osaksi islamia, mutta se ei ollut mahdollista, koska quraishit hallitsivat Mekan kaupunkia. Näihin aikoihin hän käski kuitenkin muslimeja valmistautumaan pyhiinvaellukseen Mekkaan ja hän matkasi sinne 1500 miehen kanssa. Quraishit kohtasivat heidät kaupungin ulkopuolella ja osapuolet sopivat 10 vuoden aselevosta (hudna), jota kutsutaan Hudaibiyyan sopimukseksi.
Eräät muslimijohtajat olivat tyytymättömiä aselepoon. Hehän olivat hiljattain murtaneet quraishien Medinan piirityksen ja olivat voimakkaampia kuin koskaan. Miksi he eivät käyttäisi sotilaallista mahtiaan sen sijaan, että neuvottelevat rauhansopimuksen vain tehdäkseen pyhiinvaelluksen? Muhammedin elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan hurjistunut Umar meni Abu Bakrin luo ja sanoi: "Eikö hän ole Jumalan lähettiläs, ja emmekö me ole muslimeja ja he monijumalaisia? Miksi meidän pitäisi suostua siihen, mikä halventaa uskontoamme?" He menivät Muhammedin luo, joka yritti vakuuttaa heidät: "Minä olen Jumalan orja ja Hänen lähettiläänsä. Minä en jätä tottelematta Hänen käskyjään ja Hän ei anna minun kärsiä tappiota."
Sopimuksen lopullisessa versiossa Muhammed järkytti miehiään sopimalla ehdoista, jotka näyttivät olevan muslimeille epäedullisia: jos joku pakenisi quraisheja ja etsisi turvaa muslimeilta, hänet tulisi palauttaa heidät quraisheille; sen sijaan jos joku pakenisi muslimeja ja etsisi turvaa quraishilta, ei häntä palautettaisi muslimeille.
Pian Muhammed kuitenkin rikkoi sopimusta. Nainen Quraish-heimosta, Umm Kulthum, liittyi Medinan muslimeihin; hänen kaksi veljeään tulivat Muhammedin luo vaatien palauttamaan hänet "hänen ja quraishin Hudaibiyyassa tehdyn sopimuksen mukaan." Muhammed kuitenkin kieltäytyi: Allah kielsi sen. Hän antoi Muhammedilla uuden ilmestyksen: "Te uskovaiset, kun oikeauskoisia naisia tulee luoksenne paettuaan kodeistaan, niin tutkikaa heitä. Jumala tuntee heidän uskonsa parhaiten. Jos sitten havaitsette heidät uskoviksi naisiksi, niin älkää lähettäkö heitä takaisin uskottomien luo..." (Koraani 60:10).
"Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" on merkittävä lausunto: se tarkoittaa, että muslimit ovat Allahin tuomion toimeenpanijoita maan päällä ja heidät on velvoitettu rankaisemaan uskottomia pyhällä rangaistuksella. Niinpä, kun muslimit rukoilevat Allahia rankaisemaan jotakuta, he käytännössä pyytävät muslimiveljiään suorittamaan rangaistuksen. Heidän näin tehdessään Allah "parantaa oikeauskoisten rinnat ja [...] poistaa vihan heidän sydämistään" (jakeet 14-15): väkivalta vääräuskoisia vastaan saa Allahin rauhoittamaan uskovien sydämet.
Bostonin Maratonin jihadistimurhaaja Tamerlan Tsarnaevilla oli tietokoneellaan lainauksia Koraanista, mukaanlukien jakeet 9:14-15: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne ja saattaa heidät häpeään; Hän auttaa teitä vastustaessanne heitä ja parantaa oikeauskoisten rinnat."
Syyskuussa 2014 Islamilainen Valtio antoi pitkähkön julistuksen väkivallasta Länttä vastaan sisältäen viestin Islamilaisen Valtion sotilaille: "Allahin nimeen, Hän on parantanut uskovaisten rinnat tappamalla alaviittejä ja shiioja teidän käsillänne.." Tämäkin on viittaus jakeisiin 9:14-15. Sitten helmikuussa 2015 Islamilainen Valtio julkaisi videon, jossa poltettiin jordanialainen lentäjä Muaz al-Kassasbeh elävältä "jotta uskovaisten rinnat paranisivat".
Allah käskee uskovia pysymään erillään uskottomista ja taistelemaan heitä vastaan (jakeet 23-28). Uskovien tulee katkaista siteensä omiin sukulaisiinsa mikäli he eivät ole muslimeja (jakeet 23-24). Ibn Kathir sanoo: "Allah käskee karttamaan uskottomia, vaikka he olisivat heidän omat vanhempansa tai lapsensa, ja kieltää ottamasta heitä ystävikseen, jos he ovat valinneet epäuskon uskon sijaan." Ibn Juzayy huomauttaa, että jae 24, varoittaessaan, ettei mitään tässä elämässä saa asettaa Allahin edelle, on "uhkaus jokaiselle, joka asettaa perheensä, omaisuutensa tai kotinsa maastamuuton tai jihadin edelle." "Maastamuutto" viittaa tässä Medinaan muuttoon, joka oli siihen aikaan jokaisen tosiuskovan velvollisuus.
Sen jälkeen Allah viittaa Hunainin taisteluun, joka käytiin sen jälkeen, kun Muhammed oli valloittanut Mekan (jakeet 25-26). Nyt kun hän oli Mekan valtias, hänellä oli enää yksi este koko Arabian kuninkuuden tiellä. Malik ibn Awf, joka oli Hawazin heimosta Ta'ifin kaupungista Mekan eteläpuolella, alkoi koota joukkoja taistellakseen muslimeja vastaan. Ta'ifin asukkaat olivat torjuneet Muhammedin ja kohdelleet häntä huonosti kymmenen vuotta sitten, kun hän oli julistanut heille olevansa profeetta. He olivat olleet quraishin vanhoja vihollisia ja halveksuivat quraishin kääntymystä islamiin. Malik kokosi joukkonsa ja marssi kohdatakseen muslimit; Ibn Ishaqin mukaan Muhammed kohtasi hänet 12.000 miehen armeijalla ja sanoi viitaten jakeeseen 25 ("kun ylpeilitte monilukuisuudestanne"): "Tänään meitä ei voiteta joukkojen määrällä."
Joukot kohtasivat Hunainin wadissa - kuivassa joenuomassa - lähellä Mekkaa. Malik ja hänen miehensä olivat saapuneet ensimmäisinä ja olivat ottaneet parhaat asemat, jotka antoivat heille taktisen edun. Muslimit löylytettiin huolimatta heidän lukumääräisestä ylivoimastaan. Kun rivistöt rakoilivat ja miehet lähtivät pakoon, Muhammed huusi: "Miehet, minne te olette menossa? Tulkaa minun kanssani. Minä olen Jumalan lähettiläs. Olen Muhammed Abdullahin poika." Jotkut muslimit rohkaistuivat ja vähitellen tilanne muuttui - vaikkakin molemmat osapuolet kärsivät valtavia tappioita.
Lopulta muslimit olivat voitokkaita pyyhkäisten pois viimeisen merkittävän voiman, joka oli Arabian kuninkuuden ja Islamin Profeetan välissä. Taistelun jälkeen Muhammed sai jälleen ilmestyksen, joka kertoi Muhammedin voittaneen, koska he saivat yliluonnollista apua (jae 26). Kun Malik oli voitettu, muslimit valloittivat myöhemmin Ta'ifin helposti.
Jakaessaan sotasaalista hän suosi joitakin quraishin uusia käännynnäisiä toivoen vahvistavan heidän uskollisuuttaan islamille. Tämä suosiminen aiheutti kuitenkin purnausta. Eräs muslimi lähestyi häntä uskaliaasti: "Muhammed, olen nähnyt mitä olet tehnyt tänään..mielestäni et ole ollut oikeudenmukainen."
Islamin Profeetta ei ollut samaa mieltä: "Jos et löydä oikeudenmukaisuutta minusta, niin mistä sinä sitten löydät sitä?" Ja todellakin: islamissa Muhammedin sanat ja teot ovat paras esimerkki muodostaen vain yhden kumoamattoman normin: mikä tahansa, mikä on Profeetan esimerkin mukaista, on hyvää.
Luvun 9 jakeessa 29 Allah nimenomaisesti käskee muslimeja käymään sotaan juutalaisia ja kristittyjä vastaan ja alistamaan heidät. He ovat "Kirjan Kansoja", jotka alistuttuaan ovat dhimman, muslimien suojelun, alaisia: suojeltuja (tai syyllisiä) kansoja. Se miten muslimien oppineet tulkitsevat tämän jakeen, on äärimmäisen tärkeää juutalaisille, kristityille ja muille toisuskoisille - eikä vähiten sen vuoksi, että islamilaisessa maailmassa henkilön uskonnon katsotaan määrittävän hänen etnisyytensä vain pelkän uskonnollisen vakaumuksen sijaan, mistä seuraa, että myös Richard Dawkins ja Sam Harris ovat muslimien silmissä kristittyjä.
As-Sawin, Ibn Juzayyn ja monien muiden mukaan "tämä ayat ilmoitettiin silloin, kun Allahin Lähettilästä käskettiin taistelemaan Bysanttia vastaan. Ilmestyksen tultua Allahin Lähettiläs valmistautui Tabukin sotaretkeen." Ibn Kathir on samaa mieltä: "Allah käski Lähettilästään taistelemaan Kirjoitusten Kansoja, juutalaisia ja kristittyjä, vastaan Hijran yhdeksäntenä vuotena, ja hän valmisti armeijansa taistelemaan roomalaisia vastaan kutsuen ihmisiä jihadiin ilmoittaen heille aikeensa ja päämääränsä." Tämän sotaretken tarkoituksena oli hyökätä Bysantin (Itä-Rooman) varuskuntaa vastaan Tabukissa, pohjoisessa Arabiassa vuonna 631, mutta Bysantin joukot olivat lähteneet ennen kuin Muhammed ehti paikalle eikä taistelua käyty.
Ibn Juzayy sanoo tämän jakeen olevan "käsky taistella Kirjan Kansoja vastaan" ja viitaten jakeeseen 30 lisää: "koska he kieltäytyvät uskomasta Allahiin juutalaisten sanoessa: 'Esra on Jumalan poika' ja kristittyjen sanoessa 'Messias on Jumalan poika'". Muslimien on myös taisteltava heitä vastaan, koska "he pitävät luvallisena raatoja, verta, sianlihaa, jne." ja koska "he eivät käänny islamiin". Hän sanoo, että "oppineet ovat samanmielisiä siitä jizyan [uskonnollinen vero] perimisestä juutalaisilta ja kristityiltä".
Ibn Kathir sanoo, että dhimmien tulee olla "häväistyjä, nöyryytettyjä ja väheksyttyjä. Siksi muslimien ei tule kunnioittaa dhimmejä eikä korottaa heitä muslimien yläpuolelle, koska he ovat viheliäisiä, häväistyjä ja nöyryytettyjä."
Selittäessään kuinka juutalaisten ja kristittyjen tulee "tunnustaa alistuvansa" Ibn Kathir siteeraa Muhammedia: "Älkää tervehtikö juutalaisia ja kristittyjä rauhan tervehdyksellä [Salam] ja jos te kohtaatte heidät tiellä, pakottakaa heidät kapeimmalle kujalle." Sitten hän jatkaa kuvailemalla pahamaineista Umarin Sopimusta (joka on lähes varmasti vain myytti), joka solmittiin islamin tradition mukaan muslimeja 634-644 hallinneen kalifi Umarin ja kristityn yhteisön välillä.
Vaikka sillä ei ole juuri historiallista arvoa, tämä sopimus ansaitsee lähemmän tarkastelun, koska siitä tuli islamin laissa perusta dhimmien kohtelulle. Aina kun islamin historiassa islamin lakia on noudatettu tarkasti, on tämä sopimus hyvin samanlaisena määrittänyt miten dhimmejä tulee kohdella. Seuraavat kohdat ovat Ibn Kathirin mukaan ne ehdot, jotka kristityt hyväksyvät saadakseen vastineeksi "turvan itselleni, lapsilleni, omaisuudelleni ja uskontoni seuraajille" - ehdot, jotka Ibn Kathirin mukaan "varmistivat heidän pysyvän nöyryytyksensä, alennustilansa ja häpäisynsä."
Kristittyjen ei tule:
1. Rakentaa "luostaria, kirkkoa tai munkin pyhäkköä"
2. "Korjata korjauksen tarpeessa olevaa pyhäkköä"
3. Käyttää tällaisia paikkoja "vihollisuuksiin muslimeja kohtaan"
4. "Päästää muslimien vakoilijaa kirkkoihin tai koteihin tai salata petosta muslimeja kohtaan."
5. Jäljitellä muslimien "vaatetusta, päähineitä, turbaaneja, sandaaleita, hiustyyliä, puhetta, liikanimiä tai arvonimiä"
6. "Ratsastaa satulassa, pitää miekkaa olkapäällä, omistaa mitään aseita tai kantaa niitä."
7. "Käyttää leimoissa arabiaa"
8. "Myydä alkoholia" - viime vuosina Irakin kristityillä on ollut riitaa tästä muslimien kanssa, jotka yrittävät pakottaa tätä sääntöä
9. "Opettaa lapsillemme Koraania"
10. "Harjoittaa julkisesti shirkiä" - se tarkoittaa toisten asettamista Allahin rinnalle, kuten Jeesuksen kutsumista Jumalan Pojaksi. Toisin sanoen, kristittyjen ja muiden toisuskoisten tulee harjoittaa uskontoaan yksityisesti ellei suorastaan salassa.
11. Pystyttää "ristejä kirkkojen ulkopuolelle tai näyttämällä niitä tai kirjojamme julkisesti muslimien kulkuväylillä tai kauppapaikoilla" - jälleen kristittyjen uskonnonharjoituksen ei tule olla julkista, jolloin muslimit voisivat nähdä sitä ja ärsyyntyä siitä.
12. "Soittaa kirkonkelloja, paitsi hillitysti, tai nostaa ääntämme, kun luemme pyhiä kirjojamme kirkossa, jos muslimeja on paikalla, eikä nostaa ääntämme [rukouksessa] hautajaisissamme tai sytyttää soihtuja hautajaiskulkueissamme muslimien kulkureiteillä tai kauppapaikoilla."
13. "Haudata vainajiamme muslien vainajien viereen"
14. "Ostaa muslimien vangitsemia palvelijoita"
15. "Kutsua ketään shirkiin" - tämä tarkoittaa lähetystyötä, tosin kristityt eivät myöskään saa:
16. "Estää ketään joukostamme kääntymästä islamiin, jos he niin haluavat." Niinpä kristityt voivat olla lähetystyön kohteena, mutta he eivät itse saa sitä tehdä.
17. "Lyödä muslimia"
Toisaalta kristittyjen tulee:
1. Sallia muslimien levätä "kirkoissamme, tulivat he sitten päivällä tai yöllä"
2. "Avata [kirkkojemme] ovet matkalaisille ja ohikulkijoille".
3. Tarjota majoitus ja ruoka "muslimeille, jotka tulevat vieraiksemme" kolmen päivän ajan.
4. "Kunnioittaa muslimeja ja siirtyä paikaltamme, jos he haluavat istua siinä."
5. "Leikkaamme otsatukkamme, pukeudumme perinteisiin asuihimme ja käytämme vyötä" - nämä sen vuoksi, että muslimit tunnistavat toisuskoiset eivätkä erehdyksessä tervehdi heitä sanomalla as-salaamu aleikum, "rauha kanssasi", joka on muslimin tervehdys toiselle muslimille.
6. "Olla oppaina muslimeille ja pidättyä häiritsemästä heidän kotirauhaansa."
Kristityt vannoivat: "Jos me rikomme yhtäkään näistä lupauksista, jotka olemme antaneet teille itseämme vastaan, meidän dhimmamme (lupaus suojelusta) on rikottu ja te saatte tehdä meille niin kuin teidän on sallittua tehdä tottelemattomille ja kapinallisille."
Koraani 9:29 antaa käskyn alistaa toisuskoiset ja Umarin Sopimus on sen jatkoa ja osa islamin lakia yhä tänäkin päivänä.
Ibn Juzayy kertoo, että "on sanottu", että islam omaksutaan idässä ja lännessä "kun Isa [Jeesus] laskeutuu taivaista ja vain islamin deen [uskonto] jää jäljelle." Tämä viittaa hadithiin, joka kertoo Muhammedin sanoneen, että "Marian poika [Jeesus] laskeutuu teidän [muslimien] keskellenne oikeudenmukaisena hallitsijana ja hajottaa ristin ja tappaa sian ja lakkauttaa Jizyan (toisuskoisilta suojelun alaisilta perittävä vero, jota maksetaan muslimihallitsijoille)." Se tarkoittaa, että Jeesus lakkauttaa dhimman, muslimien ja toisuskoisten välisen sopimuksen, antaen näin vain kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä islamiin tai tulla tapetuksi. Näin Jeesus islamisoi maailman.
Jakeissa 50-80 Allah tuomitsee Teeskentelijät - nuo jotka väittävät olevansa muslimeja, mutta eivät todellisuudessa ole. Sen sijaan he tulevat murheellisiksi muslimien onnistumisista ja iloitsevat, kun he kärsivät (jae 50). Mutta Allah käskee muslimien sanoa heille: "'Ette te odota meille muuta, kuin jompaakumpaa kahdesta parhaimmasta asiasta.' Ja me odotamme, että Jumala on teille lähettävä kärsimyksen joko suoraan tai meidän käsiemme kautta. Antakaa siis ajan näyttää; kyllä me odotamme niinkuin tekin!" (jae 52). Kaksi parhainta asiaa ovat marttyyrius ja voitto Ibn Abbaksen, Mujahidin, Qatadahin ja muiden mukaan. Toisin sanoen, muslimit joko voittavat Teeskentelijät tai tulevat tapetuksi heidän käsissään, jolloin he pääsevät Paratiisiin - he siis voittavat joka tapauksessa.
Allah tuomitsee muslimit, jotka kieltäytyivät seuraamasta Muhammedia Tabukin sotaretkelle, missä hän toivoi taistelevansa bysanttilaisia vastaan vuonna 631 (jakeet 81-89). Jotkut pyysivät vapautusta Arabian hirmuisen helteen vuoksi, joka olisi tehnyt retkestä erityisen haastavan - mikä saa Allahin pilkkaamaan heitä muistuttaen helvetin tulesta: he eivät "tahtoneet panna alttiiksi omaisuuttaan ja henkeään Jumalan asian puolesta", se tarkoittaa jihadia (yujahidoo) (jae 81). Ibn Kathir selittää: "jos heillä olisi ollut lainkaan ymmärrystä, he olisivat marssineet Allahin Lähettilään kanssa kuumuudessa, jolloin he olisivat säästäneet itsensä Jahannamin Tulelta (helvetiltä), mikä on paljon ankarampi."
Vaikka Teeskentelijät muuttaisivat mieltään ja haluaisivat seurata Muhammedia jollekin toiselle sotaretkelle, ei heitä milloinkaan päästetä mukaan (jae 83). Muhammed ja muslimit eivät saa edes rukoilla heidän puolestaan, jos he kuolevat (jae 84). Heitä rangaistaan myös tässä maailmassa (jae 85 - jakeen 55 kertaus). Mutta Muhammed ja ne muslimit, jotka "panevat alttiiksi omaisuutensa ja henkensä" pääsevät Paratiisin puutarhoihin (jakeet 88-89).
Allah takaa pääsyn Paratiisiin niille, jotka "surmaavat" ja joita "surmataan" (jae 111). Tästä jakeesta on tullut nykyajan oikeutus itsemurhapommituksille. Ibn Kathir selittää: "Allah sanoo, että Hän on korvannyt uskovaisille palvelijoilleen heidän henkensä ja omaisuutensa - jos he ovat menettäneet ne Hänen vuokseen - pääsyllä Paratiisiin." Ibn Juzayy lisää merkittävästi: "On sanottu, että tämä ilmoitettiin Aqaban Valasta [varhainen muslimien vakuutus taistella islamin puolesta], mutta se pätee jokaiseen uskovaiseen, joka käy jihadiin Allahin tiellä Ylösnousemuksen Päivään asti."
Näin se on ymmärretty. Abu Abdel Aziz, nykyajan jihadisti, joka taisteli Afganistanissa ja Bosniassa, sanoi vuonna 1994 haastattelussa: "Olen ymmärtänyt, että paras uhri, jonka voimme antaa Allahille, on sielumme ja sen jälkeen omaisuutemme." Sitten hän siteerasi jaetta 111.
Koraani sanoo, että lupaus Paratiisista niille, jotka surmaavat ja tulevat surmatuiksi, on myös Toorassa ja Evankeliumissa, mutta todellisuudessa sitä ei niistä löydy - joka todistaa jälleen hurskaille muslimeille, että niitä on väärennetty.
Allah korostaa, että uskollisuus Allahille menee kaiken edelle, ja että Allah kontrolloi kaikkea (jakeet 113-129). Muhammedin ja muslimien ei tule rukoilla pakanoiden puolesta, ei edes sukulaisten (jae 113, myös jae 84). Abraham jopa hylkäsi isänsä, kun hän huomasi tämän olevan "Jumalan vihollinen" (jae 114).
Allah tuomitsee muslimit, jotka kieltäytyivät seuraamasta Muhammedia Tabukin sotaretkelle, missä hän toivoi taistelevansa bysanttilaisia vastaan vuonna 631 (jakeet 81-89). Jotkut pyysivät vapautusta Arabian hirmuisen helteen vuoksi, joka olisi tehnyt retkestä erityisen haastavan - mikä saa Allahin pilkkaamaan heitä muistuttaen helvetin tulesta: he eivät "tahtoneet panna alttiiksi omaisuuttaan ja henkeään Jumalan asian puolesta", se tarkoittaa jihadia (yujahidoo) (jae 81). Ibn Kathir selittää: "jos heillä olisi ollut lainkaan ymmärrystä, he olisivat marssineet Allahin Lähettilään kanssa kuumuudessa, jolloin he olisivat säästäneet itsensä Jahannamin Tulelta (helvetiltä), mikä on paljon ankarampi."
Vaikka Teeskentelijät muuttaisivat mieltään ja haluaisivat seurata Muhammedia jollekin toiselle sotaretkelle, ei heitä milloinkaan päästetä mukaan (jae 83). Muhammed ja muslimit eivät saa edes rukoilla heidän puolestaan, jos he kuolevat (jae 84). Heitä rangaistaan myös tässä maailmassa (jae 85 - jakeen 55 kertaus). Mutta Muhammed ja ne muslimit, jotka "panevat alttiiksi [jahadoo] omaisuutensa ja henkensä" pääsevät Paratiisin puutarhoihin (jakeet 88-89).
Allah osoittaa erityistä kritiikkiä beduiineille, jotka eivät lähteneet Tabukiin (jakeet 90-105). Ibn Juzayy sanoo, että kieltäytyminen osoitti, etteivät he olleet muslimeja, vaikka he väittivät niin: "He olivat ihmisiä, jotka eivät käyneet jihadiin, eivätkä antaneet sille mitään syytä, joten he valehtelivat sanoessaan olevansa uskovaisia." Tämä ei tarkoita etteikö jihadista voisi jäädä pois hyvästä syystä: pois jäänti sallitaan niille, jotka ovat "heikkoja tai sairaita tai joilla ei ole mitä uhrata" (jae 91). Ibn Kathir selittää ehdot: "Allah antaa tässä oikeutetut syyt, joiden nojalla voi jäädä pois taistelusta. Hän mainitsee ensin henkilöön liittyvät syyt, jotka estävät osallistumisen jihadiin, kuten sokeus, ontuminen, jne. Sitten hän mainitsee syitä, jotka eivät ole pysyviä, kuten sairauden, joka estää taistelemasta Allahin puolesta ja köyhyyden, joka estää varustautumisen jihadiin. Näissä tapauksissa ei ole synti olla osallistumasta taisteluun edellyttäen, että he eivät levitä pahaa verta tai yllytä muslimeja olemaan taistelematta, vaan käyttäytyvät hyvin."
Kuitenkin rikkaat vaativat vapautusta (jae 93) ja esittävät tekosyitä Muhammedille, jonka ei tule hyväksyä niitä (jae 94), koska nuo ihmiset ovat saastaisia (jae 95). Pahimpia uskottomia ja Teeskentelijöitä ovat beduiinit (jae 97). Allah syyttää joitakin heitä juonittelusta Muhammedia vastaan ja varoittaa, että heille käy huonosti (jae 98). Jotkut kuitenkin ovat tosiuskovaisia (jae 99). Allah antaa anteeksi niille, jotka katuvat tekemiään vääryyksiä, kun he ovat "sekoittaneet teon, joka on hyvä, toiseen, joka on paha" (jae 102). Ibn Juzayy selittää, että "tämä ayat ilmoitettiin koskien Abu Lubabaa. Hänen hyvä tekonsa oli jihadiin osallistuminen ja paha tekonsa Banu Quraizan neuvominen" - juutalainen heimo, joka rikkoi sopimuksen muslimien kanssa ja jonka Muhammed oli siitä syytä joukkomurhannut. Ne jotka katuvat voivat sinetöidä katumisensa antamalla almuja (jakeet 103-104).
Allah vertaa väärää uskoa aitoon (jakeet 106-112). Paluumatkalla Tabukista Muhammed sai tietää joidenkin muslimien rakentamasta moskeijasta, joka oli perustettu vastustamaan hänen valtaansa. Allah antoi hänelle ilmestyksen tehden selväksi näiden rakentajien pahat aikeet huolimatta heidän vakuutteluistaan hyvistä aikomuksistaan (jae 107). Muhammed käski seuraajiaan polttamaan moskeijan maan tasalle. Ibn Kathir sanoo, että sen rakentajat olivat "tehneet siitä etuvartion niille, jotka sotivat Allahia ja Hänen Lähettilästään vastaan."
Allah takaa pääsyn Paratiisiin niille, jotka "surmaavat" ja joita "surmataan" (jae 111). Tästä jakeesta on tullut nykyajan oikeutus itsemurhapommituksille. Ibn Kathir selittää: "Allah sanoo, että Hän on korvannyt uskovaisille palvelijoilleen heidän henkensä ja omaisuutensa - jos he ovat menettäneet ne Hänen vuokseen - pääsyllä Paratiisiin." Ibn Juzayy lisää merkittävästi: "On sanottu, että tämä ilmoitettiin Aqaban Valasta [varhainen muslimien vakuutus taistella islamin puolesta], mutta se pätee jokaiseen uskovaiseen, joka käy jihadiin Allahin tiellä Ylösnousemuksen Päivään asti."
Näin se on ymmärretty. Abu Abdel Aziz, nykyajan jihadisti, joka taisteli Afganistanissa ja Bosniassa, sanoi vuonna 1994 haastattelussa: "Olen ymmärtänyt, että paras uhri, jonka voimme antaa Allahille, on sielumme ja sen jälkeen omaisuutemme." Sitten hän siteerasi jaetta 111.
Koraani sanoo, että lupaus Paratiisista niille, jotka surmaavat ja tulevat surmatuiksi, on myös Toorassa ja Evankeliumissa, mutta todellisuudessa sitä ei niistä löydy - joka todistaa jälleen hurskaille muslimeille, että niitä on väärennetty.
Allah korostaa, että uskollisuus Allahille menee kaiken edelle, ja että Allah kontrolloi kaikkea (jakeet 113-129). Muhammedin ja muslimien ei tule rukoilla pakanoiden puolesta, ei edes sukulaisten (jae 113, myös jae 84). Abraham jopa hylkäsi isänsä, kun hän huomasi tämän olevan "Jumalan vihollinen" (jae 114). Allah ei johda ihmisiä harhaan sen jälkeen, kun hän on ohjannut heidät totuuteen (jae 115) - Ibn Juzayy selittää: "Tämä ayat ilmoitettiin sen jälkeen, kun jotkut muslimit olivat rukoilleet anteeksiantoa kuvainpalvojille, ja nyt he pelkäsivät tehneensä väärin, ja niin tämä ayat ilmoitettiin heidän lohdutuksekseen, toisin sanoen Allah ei tuomitse teitä sellaisesta, jonka te ette tienneet olevan väärin."
Ne "kolme henkilöä", jotka saavat anteeksi jakeessa 118, olivat kolme muslimia, jotka Iban Juzayyn mukaan "jäivät pois Tabukin sotaretkeltä ilman syytä, mutta he eivät olleet teeskentelijöitä eivätkä olleet aikoneet jäädä pois." Uskovien tulee "kunnioittaa Jumalaa ja olla totuutta rakastavien seurassa", mikä tarkoittaa as-Suyutin mukaan "totuudenmukaisia kaikessa ja kaikissa tilanteissa." Muhammedin kerrotaan kuitenkin sallineen valehtelun "taistelussa, sovinnonteossa, miehen kertomuksissa vaimolleen ja vaimon kertomuksissa miehelleen (sovinnon tekeminen valkoisilla valheilla)."
Medinalaisten ja beduiinien ei olisi saanut epäröidä seuraamasta Muhammedia, koska kaikki heidän kärsimyksensä olisi katsottu heidän edukseen oikeuden tekoina. Mikään heidän murheistaan ei jää palkitsematta (jae 120). Kaikkien muslimien ei kuitenkaan tarvitse lähteä sotaretkelle (jae 122). Ibn Abbas sanoo: "kaikkien muslimien ei ole välttämätöntä osallistua hyökkäykseen." Tämä on perusta islamin lain periaatteelle, että jihad on fard kifaya - yhteisön velvollisuus, jolloin loput ovat siitä vapaita, jos toiset osallistuvat siihen. Jihadista tulee fard ayn, pakollinen jokaiselle uskovalle, kun muslimien maahan hyökätään. Yleisesti muslimien tulee taistella uskottomia vastaan ja olla ankara heille (jae 123).
Koraanin suurat kasvattavat muslimien uskoa (jae 124), mutta vain lisäävät vääräuskoisten epäuskoa (jakeet 125-127).
Jakeissa 50-80 Allah tuomitsee Teeskentelijät - nuo jotka väittävät olevansa muslimeja, mutta eivät todellisuudessa ole. Sen sijaan he tulevat murheellisiksi muslimien onnistumisista ja iloitsevat, kun he kärsivät (jae 50). Mutta Allah käskee muslimien sanoa heille: "'Ette te odota meille muuta, kuin jompaakumpaa kahdesta parhaimmasta asiasta.' Ja me odotamme, että Jumala on teille lähettävä kärsimyksen joko suoraan tai meidän käsiemme kautta. Antakaa siis ajan näyttää; kyllä me odotamme niinkuin tekin!" (jae 52). Kaksi parhainta asiaa ovat marttyyrius ja voitto Ibn Abbaksen, Mujahidin, Qatadahin ja muiden mukaan. Toisin sanoen, muslimit joko voittavat Teeskentelijät tai tulevat tapetuksi heidän käsissään, jolloin he pääsevät Paratiisiin - he siis voittavat joka tapauksessa.
Teeskentelijät voivat "uhrata omastaan tahtoen tai tahtomattaan" (jae 53) islamin hyväksi; joka tapauksessa Allah ei hyväksy heidän uhriaan, koska "totisesti he ovat jumalatonta väkeä". Ruhul Ma'anin mukaan tämä jae viittaa erääseen Teeskentelijöistä, Jadd bin Qaisiin, joka oli halukas lahjoittamaan rahaa Muhammadin Tabukin sotaretkeä varten, mutta ei taistelemaan itse. Hänen ja muiden hänen kaltaistensa tekopyhyys on este heidän lahjojensa hyväksymiselle (jae 54). Muhammedin ei pidä vaikuttua heidän vauraudestaan tai poikiensa lukumäärästä, sillä "Jumala tahtoo vain rangaista heitä maallisella elämällä ja antaa heidän henkensä lähteä heidän ollessaan uskottomia" (jae 55).
Al-Hasan Al-Basrin mukaan Allah toteuttaa suunnitelmansa "ottamalla Zakatin heidän rahoistaan ja käyttämällä sen Allahin hyväksi." Koska he eivät ole oikeita muslimeja ja rohkenevat jopa kyseenalaistaa sen, miten Muhammed jakaa almut (jakeet 56-60). Tähän liittyy myös aikaisemmin kerrottu tapaus, jossa yksi teeskentelijöistä sanoi Muhammedille "Ole oikeudenmukainen, Muhammed! Sinä et ole ollut oikeudenmukainen." Muhammed vastasi: "Mietihän itse! Jos minä en ole oikeudenmukainen, niin kuka on?"
Tafsir al-Jalalaynin mukaan Teeskentelijöiden olisi pitänyt olla tyytyväisiä siihen, "mitä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat heille antaneet" (jae 59) "sotasaaliiseen ja muuhun". Allah määrää miten almut, zakat, jaetaan (jae 60). Jae sanoo, että se voidaan käyttää "avustukseksi Jumalan retkelle". Ibn Kathir selittää: "Jumalan retkellä tarkoittaa sen jakamista jihadisteille, jotka eivät saa korvausta muslimien rahastosta." As-Suyuti lisää: "Jotkut sanovat, että sitä voidaan käyttää kaikkeen jihadiin liittyvään: sopimuksiin vihollisen kanssa, linnoitusten rakentamiseen, ojien kaivamiseen, aseisiin ja muonitukseen ja vakoilijoiden palkkioihin jopa silloin, kun he ovat kristittyjä."
Teeskentelijät myös ärsyttävät profeettaa väittämällä, että "hän on herkkäuskoinen" (jae 61). Ibn Juzayy sanoo: "hän hyväksyy kaiken kuulemansa". Se tarkoittaa, että hän on niin hyväluontoinen, ettei ymmärrä omaa parastaan: Tafsir al-Jalalayn lainaa Teeskentelijöiden sanoja, että "hän kuulee jokaisen pikku asian, ja uskoo sen. Kun vannomme ettemme olleet sitä sanoneet, hän uskoo sen." Mutta Ibn Kathirin mukaan todellisuudessa "hän tietää kuka puhuu totta ja kuka valehtelee."
Ja tämä on yksi syy miksi Muhammed on niin tärkeä. Hän on niin keskeinen, että uskovien ei tule vannoa pelkästään Allahin nimeen, vaan Allahin ja Hänen Lähettiläänsä nimeen (jae 62), ja ne jotka vastustavat Allahia ja Muhammedia, joutuvat helvettiin (jae 63). Teeskentelijät olivat panneet merkille, että hän tapaa saada ilmestyksiä vihollisistaan (pahamaineisena esimerkkinä suura 111, joka on kokonaan omistettu hänen setänsä Abu Lahabin kiroamiseen, koska tämä ei uskonut Muhammedin olevan profeetta) ja "ulkokullatut pelkäävät, että heitä vastaan julkaistaan suura, joka paljastaa heidän sydämensä" (jae 64). Ibn Kathirin mukaan Allah "paljastaa ja selittää totuutenne Hänen Lähettiläälleen ilmestysten kautta" - tarkoittaen Teeskentelijöiden salaisuuksia. He sanovat vain vitsailleensa, kun he pilkkasivat Allahia ja Muhammedia (jae 65), mutta todellisuudessa he ovat uskonluopioita (jae 66). "Allahin tunnusmerkkien pilkkaaminen", sanoo As-Suyuti, "on merkki kufrista [epäuskosta]", ja epäuskoa pahempaa ei ole tietenkään mikään. Tämä saattaa selittää, miksi Muhammedin pilakuvat aiheuttavat sellaista närkästystä islamilaisessa maailmassa. Teeskentelijät joutuvat helvetin tuleen (jae 68), koska he hylkäsivät profeettojen sanoman (jae 70).
Uskovat sen sijaan pääsevät Paratiisin puutarhoihin (jakeet 71-72). Muhammedin kerrotaan sanoneen: "Kaksi puutarhaa, joissa astiat ja kaikki muu on tehty kullasta, ja kaksi puutarhaa, joissa astiat ja kaikki muu on tehty hopeasta. Ainoastaan Allahin Kasvojen Kunnian Verho estää ihmisiä näkemästä Häntä Eedenin puutarhassa." Mutta ennen kuin he voivat nauttia kaikesta tästä, Muhammedin ja muslimien täytyy "taistella uskottomia ja ulkokullattuja vastaan, olla ankara heitä kohtaan" (jae 73). Ibn Abbas selittää: "Allah käski Profeettaa taistelemaan miekalla vääräuskoisia vastaan ja puheella sekä ankaruudella teeskentelijöitä vastaan." Ad-Dahhak lisää: "Käykää jihadia miekalla vääräuskoisia vastaan ja olkaa sanoissa ankaria teeskentelijöitä kohtaan ja se on jihadia heitä vastaan." Ja Ibn Juzayy: "Jihad [islamin] hylkääjiä vastaan käydään miekalla, ja jihad teeskentelijöitä vastaan käydään puheella niin kauan, kun he eivät avoimesti osoita epäuskoaan...Ankaruus on armon ja myötätunnon vastakohta. Sitä voidaan harjoittaa sanoi, teoin, jne."
On huomattavaa, että Al-Hasan ja Qatadah sanovat, että "taistelu heitä vastaan sisältää (islamilaisen rikos)lain tasa-arvoisuuden soveltamista heihin."
Eräs muslimi, joka kieltäytyi seuraamasta Muhammedia Tabukin sotaretkelle, oli Julas bin Suwayd sekä veljensä Harith. Ibn Ishaqin mukaan Julas sanoi Muhammedista: "Jos tämä mies on oikeassa, me olemme pahempia kuin aasit."
Eräs Julasin sukulainen, Umayr bin Sa'd, kertoi Muhammedille, mitä Julas oli sanonut. Sitten hän selitti Julasille, että hän oli kannellut, koska islam on kaikkein tärkeintä: "Sinä olet tärkeämpi minulle kuin yksikään ihminen, olet minulle kaikkein jalomielisin, ja minulle on tuskallista sanoa mitään, mikä loukkaisi sinua; mutta olet sanonut asioita, joita en voi toistaa aiheuttamatta sinulle häpeää, ja jos olen hiljaa, aiheutan vaaran uskonnolleni. Toinen on toista tärkeämpi."
Julas ja Harith oli ajettu nurkkaan ja Julas kielsi heidän lausuneen loukkaavia sanoja, jolloin Allah ilmoitti: "He vannovat Jumalan nimeen, etteivät ole mitään väärää puhuneet. Kuitenkin he todella puhuivat epäuskon sanoja ja olivat uskottomia omaksuttuaan Islaamin" (jae 74). Allah tarjosi heille mahdollisuutta katua, mutta varoitti samalla, että elleivät he katuisi "niin Jumala langettaa heille tuskallisen tuomion tässä maailmassa ja tulevassa" (jae 74). He katuivat.
Miten Allah olisi langettanut heille tuskallisen tuomion tässä maailmassa? Uskovien käsissä, kuten jakeissa 14-15 sanotaan.
Teeskentelijät ovat kääntäneet selkänsä Allahille (jae 76), niinpä "antaa Hän ulkokultaisuuden pysyä heidän sydämissään" (jae 77), ja vaikka Muhammed "seitsemänkymmentä kertaa pyytäisi heille anteeksiantoa, ei Jumala heille anteeksi anna" (jae 80) - tämä on kuin vastakohta Matteuksen evankeliumin jakeille 18:21-22.
Uskova (mu'min) on sekä ulkoa että sydämessään hyvä; vääräuskoinen (kafir) on kokonaan paha. Teeskentelijä (munafiq) on ulkoisesti hyvä, mutta sydämessään paha. (http://muallafkampung.blogspot.fi/2012/12/munafiq.html)
Juutalaiset eivät ole koskaan onnistuneet selvittämään kuka on Esra, josta Koraanin yhdeksännen luvun jae 30 väittää, että he sanovat Esran olevan Jumalan Poika. Ibn Juzayy selittää, että vain pieni joukko juutalaisia sanoi näin, mutta "se koskee heitä kaikkia, sillä he seurasivat niitä, jotka näin sanoivat." Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo tämä olleen Medinan juutalaisten uskomus. Joka tapauksessa näin väitetään Koraanissa, joten monet muslimit pitävät sitä tosiasiana ja se tekee juutalaisista kristittyjen tapaan syyllisiä shirkiin, kumppaneiden asettamiseen Allahin rinnalle, mikä on pahin kaikista synneistä. Ibn Juzayy siteeraa toista islamin auktoriteettia sanoen, että kristittyjen uskomus on "kauhistuttavaa epäuskoa". Ibn Kathir lisää: "Tämän vuoksi Allah julisti nuo molemmat ryhmät valehtelijoiksi", koska "heillä ei ole muita todisteita väitteidensä tueksi kuin valheita ja sepitteitä."
Sen vuoksi he ovat Allahin kiroamia. Jakeessa 30 Allah jatkaa: "Jumalan ynseys heitä rasittakoon!", jonka Ibn Juzayy tulkitsee tarkoittavan "Allah heidät kirotkoon!". Juutalaisten ja kristittyjen epäjumalanpalvonta ei lopu tähän. He menevät jopa niin pitkälle, että he ottavat "herroikseen kirjanoppineensa ja munkkinsa, samaten Messiaan, Marian pojan, vaikka heidän tuli palvella vain yhtä ainoata Jumalaa" (jae 31). Palvovatko juutalaiset sitten rabbejaan ja kristityt munkkejaan? Ei suoraan: Muhammed selittää hadithissa, että rabbit ja munkit kielsivät juutalaisilta ja kristityiltä sen, mitä Allah oli sallinut, ja sallivat sen mikä oli kiellettyä ja "he tottelivat heitä. Tällä tavoin he palvoivat heitä."
Muhammedin kerrotaan myös sanoneen: "Totisesti, juutalaiset ovat ansainneet (Jumalan) vihan ja kristityt ovat käyneet harhaan" - kaikuja Fatihasta. Juutalaiset ja kristityt ovat myös niin uppiniskaisia ja kapinallisia, että he mielellään "puhaltaisivat sammuksiin Jumalan valon" - tarkoittaa Tafsir al-Jalalaynin mukaan "Hänen shariaansa ja todistustaan" (jae 32), mutta Allah tekee heidän suunnitelmansa tyhjiksi. Ibn Juzayy selittää jakeen 33 siten, että Allah korottaa "islamin korkeimmaksi kaikista uskonnoista (deen)" ja tekee siitä "niin vahvan, että se leviää itään ja länteen." Kuten Muhammed sen sanoo: "Tämä asia (islam) tulee leviämään niin pitkälle, että yö saavuttaa päivän, kunnes Allah ei hylkää mudasta tehtyä taloa, vaan antaa uskontonsa tulla sinne, ja antaa voiman voimakkaalle (muslimi) ja nöyryytyksen häpeälliselle (sille, joka torjuu islamin)."
Ibn Juzayy lisää, että "on sanottu", että islam omaksutaan idässä ja lännessä "kun Isa [Jeesus] laskeutuu taivaista ja vain islamin deen [uskonto] jää jäljelle." Tämä viittaa hadithiin, joka kertoo Muhammedin sanoneen, että "Marian poika [Jeesus] laskeutuu teidän [muslimien] keskellenne oikeudenmukaisena hallitsijana ja hajottaa ristin ja tappaa sian ja lakkauttaa Jizyan (toisuskoisilta suojelun alaisilta perittävä vero, jota maksetaan muslimihallitsijoille)." Se tarkoittaa, että Jeesus lakkauttaa dhimman, muslimien ja toisuskoisten välisen sopimuksen, antaen näin vain kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä islamiin tai tulla tapetuksi. Näin Jeesus islamisoi maailman.
Allah varoittaa muslimeja juutalaisista rabbeista ja kristityistä munkeista, jotka "kuluttavat ihmisten omaisuutta vääryyttä tehden sekä kääntävät muita Jumalan tieltä" - helvetin kidutus odottaa heitä (jakeet 34-35). Ibn Kathir sanoo: "Tämä Aya varoittaa oppineiden mädännäisyydestä ja harhaan menneistä ihmisistä." Sufyan bin Uyaynah sanoi: "Ne oppineistamme, jotka tulevat epärehellisiksi, ovat samanlaisia kuin juutalaiset, ja ne uskovat, jotka menevät harhaan ovat kuin kristityt...Kun Allah lähetti Lähettiläänsä [Muhammed], juutalaiset pysyivät harhaopissaan, epäuskossaan ja kapinassaan toivoen säilyttävänsä asemansa ja arvovaltansa. Allah otti kuitenkin sen heiltä pois Profeetallisella valolla ja antoi heille sen sijaan häpeän ja alennustilan, ja he saivat osakseen Allahin, Ylhäisen, vihan." Niinpä muslimien tulee "taistella pakanoita vastaan, kuten he taistelevat teitä kaikkia vastaan" (jae 36).
Ibn Kathir sanoo jakeesta 37: "Allah nuhtelee kuvainpalvojia heidän vääristä mielipiteistään koskien Allahin lakia. He muuttivat Allahin määräykset omien halujensa mukaisiksi sallien sen, minkä Allah oli kieltänyt ja kieltäen sen, minkä Allah oli sallinut." Muslimien ei tule mieltyä tähän maailmaan (jae 38). Jälkimmäinen jae on Ibn Juzayyn mukaan "nuhtelu niille, jotka eivät lähteneet Tabukin sotaretkelle", jota Muhammed johti Bysanttia vastaan. Ne jotka eivät taistele - Tafsir al-Jalalaynin mukaan "se tarkoittaa: käy Profeetan rinnalla jihadiin" - saavat jumalallisen rangaistuksen ja heidät korvataan toisilla (jae 39).
Niinpä jihad Allahin vuoksi (jihad fi sabil Allah, joka tarkoittaa islamin teologiassa aseellista taistelua, jolla saavutetaan islamin ylivalta) on paras teko, mitä muslimi voi tehdä (jae 41). Muhammedin tiedetään korostaneen tätä monissa yhteyksissä. Kerran eräs mies kysyi häneltä: "Kerro minulle, mikä teko on jihadin veroinen."
Allahilla on lisää ankaria sanoja niille muslimeille, jotka kieltäytyivät lähtemästä Tabukiin, syyttäen heitä siitä, että he pitävät helppoa elämää parempana kuin jihadin rasituksia ja sanovat, että olisivat olleet halukkaita lähtemään, jos se olisi ollut heille mahdollista (jae 42). Allah moittii jopa profeettaansa siitä, että hän on sallinut muslimien jäädä pois Tabukin sotaretkeltä (jae 43). Hän sanoi Muhammedille, että aidot muslimit eivät epäröisi käydä jihadiin, vaikka se vaarantaisi heidän omaisuutensa ja jopa henkensä. Ne jotka kieltäytyivät, eivät olleet tosiuskovia (jakeet 44-45). Toisaalta Allahille "oli vastenmielinen heidän lähtönsä ja Hän teki heidät hitaiksi" (jae 46), koska jos he olisivat lähteneet mukaan, he olisivat vain aiheuttaneet vaikeuksia Muhammedille (jae 47). Hehän olivat jo aiemmin aiheuttaneet riitoja (jae 48).
Ibn Ishaqin mukaan nimeämätön velttoilija, joka pyysi Muhammedilta: "Salli minun jäädä pois, äläkä kiusaa minua!" (jae 49), viittasi hänen heikkouteensa naisten suhteen. Hän pyysi Muhammedilta: "Annathan minun jäädä, etkä painosta minua, koska kaikki tietävät minun olevan kovasti naisten perään, ja pelkään, että jos näen bysanttilaisen naisen, en pysty hillitsemään itseäni."
Muhammed antoi hänelle vapautuksen, mutta Allah ei ollut tyytyväinen ja sanoi profeetalleen, että ne jotka pyytävät vapautusta, ovat jo langenneet kiusaukseen ja joutuvat helvettiin (jae 49).
Nämä 9/11 lentokonekaapparit olivat Koraanin ja Muhammedin mukaan hurskaita muslimeita ja heidän tekonsa - vääräuskoisten tappaminen - oli parasta, mitä muslimi voi tehdä (Bukhari 4.56.2785)
Neljätoista vuotta on kulunut, ja mitä olemme oppineet?
Melkein saman tien opimme, että islam on rauhan uskonto. Huolimatta 9/11 kaappaajien selväsanaisista lausunnoista, kun he selittivät ja oikeuttivat tekonsa Koraanilla ja Muhammedin esimerkillä, me opimme, että noiden kaappareiden motiivit eivät suinkaan tulleet islamin teksteistä ja opetuksista, jotka ovat täysin rauhanomaisia ja itse asiassa hyödyllisiä ihmiskunnalle.
Olemme oppineet, että jokainen, joka ajattelee jihadistien vetoavan islamin kirjoituksiin ja opetuksiin oikeuttaakseen toimintansa ja heidän värväävän rauhanomaisia muslimeja, yhdistää islamin terrorismiin, mikä on itsessään ennakkoluuloisuutta.
Olemme oppineet, että ne, joiden mielestä pitäisi varmistaa, ettei jihadistien käyttämiä tekstejä opetettaisi Amerikan moskeijoissa, ovat kansallismielisiä, jotka seuraavat Know-Nothingsien, Ku Klux Klaanin ja Syvän Etelän lynkkausjoukkioiden jalanjälkiä.
Olemme oppineet, että on rasistista olla liian huolissaan jihadterrorismista.
Olemme oppineet, että jos vain voimme unohtaa ennakkoluulomme ja rasismimme, voimme saavuttaa loistavan monikulttuurisen tulevaisuuden, missä muslimit olennaisesti rikastavat kansakuntaamme, kuten he ovat tehneet kautta historian.
Olemme oppineet, että kunnia parhaista keksinnöistä ja tieteellisistä innovaatioista kuuluu islamille, ja että meidän tulee edistää islamin läsnäoloa Yhdysvalloissa, koska se on täysin rauhanomaista eikä meidän tarvitse huolehtia siitä ovatko maahanmuuttavat muslimit jihadististen järjestöjen jäseniä, koska sellaiset ääriainekset ovat vain pieni vähemmistö.
Olemme oppineet, että jos me vain annamme muslimiyhteisöille riittävästi rahaa ja taloudellisia mahdollisuuksia, ja muokkaamme ulkopolitiikkaamme siten, ettei siitä ole haittaa muslimeille, jihad kyllä loppuu itsestään.
Olemme oppineet, että jihadististen terrori-iskujen todellisia uhreja ovat muslimit, koska he joutuvat kärsimään "islamofobisista vastaiskuista", jotka seuraavat jokaista jihad-iskua ja estettyä jihad-suunnitelmaa, vaikka FBI:n tilastot osoittavat, että sellaisia "vastaiskuja" ei käytännössä koskaan tapahdu ja että antisemitistiset iskut ovat paljon yleisempiä kuin "islamofobiset" iskut.
Olemme oppineet, että "äärioikeiston" uhka on paljon suurempi kuin maailmanlaajuisen jihadin uhka, ja että islamofobia on Yhdysvalloille paljon suurempi uhka kuin jihad-terrori, vaikka "äärioikeistolla" ei ole ideologiaa, päämäärää, maailmanlaajuista verkostoa, rahoitusta, terroristien koulutusleirejä tai värväysorganisaatioita.
Olemme oppineet, että viranomaisten terrorismin vastaiset toimet muslimiyhteisöissä perustuvat vihaan ja ennakkoluuloihin, kun he kohdistavat tutkintansa yhteen ryhmään, vaikka kaikki tietävät, että ääriaineksia löytyy kaikista yhteisöistä: amishit, mennoniitat, unitaariuniversalistit, ja vaikka mitä.
Olemme oppineet, että vihapuhe ei ole sananvapautta, ja että vihapuhe ei nauti perustuslain ensimmäisen lisäyksen suojaa, ja että suuri osa, ellei kaikki, terrorismin vastainen dokumentaatio, erityisesti se joka käsittelee jihadistien vaikuttimia, on vihapuhetta ja täytyy pakkokeinoin vaientaa.
Olemme oppineet, että mikäli islamistiset jihadistit uhkaavat tappaa meidät siitä hyvästä, että olemme tehneet tai sanoneet jotakin, meidän tulee heti lakata tekemästä tai sanomasta. Muuten me vain tarpeettomasti provosoimme jihadisteja ja silloin jihadistien tekemät murhat ovat kokonaan uhrin oma vika.
Kaiken kaikkiaan olemme oppineet sen, mitä Muhammed Atta sanoi ihmisille kaapatussa koneessa syyskuun yhdentenätoista: "Olkaa hiljaa niin teille ei tapahdu mitään." Siitä on tullut Yhdysvaltain motto ja se saattaa olla myös sen muistokirjoitus.
Koraanin luvun 9 jakeessa 29 Allah valtuuttaa muslimit taistelemaan juutalaisia ja kristittyjä vastaan "kunnes he auliisti maksavat veronsa [jizya] ja tunnustavat alistuvansa".
Asad, Daryabadi ja muut länsisuuntautuneet kommentaattorit ovat sitä mieltä, että jizya oli lähinnä korvaus asepalveluksesta vapauttamisesta. Asad selittää: "jokaisen hyväkuntoisen muslimin täytyy osallistua aseelliseen jihadiin (s.o. oikeutettuun sotaan Allahin puolesta) aina, kun hänen uskonnonvapautensa tai hänen yhteisönsä poliittiinen turvallisuus on uhattuna. Koska tämä on ensisijassa uskonnollinen velvollisuus, toisuskoisten, jotka eivät tunnusta islamin ideologiaa, ei voi kohtuudella olettaa osallistuvan tähän taakkaan." Mutta he ovat hiljaa jakeen 29 jälkimmäisestä osasta, joka velvoittaa toisuskoisten nöyryyttämiseen.
Selittäessään kuinka juutalaisten ja kristittyjen tulee "tunnustaa alistuvansa" Ibn Kathir siteeraa Muhammedia: "Älkää tervehtikö juutalaisia ja kristittyjä rauhan tervehdyksellä [Salam] ja jos te kohtaatte heidät tiellä, pakottakaa heidät kapeimmalle kujalle." Sitten hän jatkaa kuvailemalla pahamaineista Umarin Sopimusta (joka on lähes varmasti vain myytti), joka solmittiin islamin tradition mukaan muslimeja 634-644 hallinneen kalifi Umarin ja kristityn yhteisön välillä.
Vaikka sillä ei ole juuri historiallista arvoa, tämä sopimus ansaitsee lähemmän tarkastelun, koska siitä tuli islamin laissa perusta dhimmien kohtelulle. Aina kun islamin historiassa islamin lakia on noudatettu tarkasti, on tämä sopimus hyvin samanlaisena määrittänyt miten dhimmejä tulee kohdella. Seuraavat kohdat ovat Ibn Kathirin mukaan ne ehdot, jotka kristityt hyväksyvät saadakseen vastineeksi "turvan itselleni, lapsilleni, omaisuudelleni ja uskontoni seuraajille" - ehdot, jotka Ibn Kathirin mukaan "varmistivat heidän pysyvän nöyryytyksensä, alennustilansa ja häpäisynsä."
Kristittyjen ei tule:
1. Rakentaa "luostaria, kirkkoa tai munkin pyhäkköä"
2. "Korjata korjauksen tarpeessa olevaa pyhäkköä"
3. Käyttää tällaisia paikkoja "vihollisuuksiin muslimeja kohtaan"
4. "Päästää muslimien vakoilijaa kirkkoihin tai koteihin tai salata petosta muslimeja kohtaan."
5. Jäljitellä muslimien "vaatetusta, päähineitä, turbaaneja, sandaaleita, hiustyyliä, puhetta, liikanimiä tai arvonimiä"
6. "Ratsastaa satulassa, pitää miekkaa olkapäällä, omistaa mitään aseita tai kantaa niitä."
7. "Käyttää leimoissa arabiaa"
8. "Myydä alkoholia" - viime vuosina Irakin kristityillä on ollut riitaa tästä muslimien kanssa, jotka yrittävät pakottaa tätä sääntöä
9. "Opettaa lapsillemme Koraania"
10. "Harjoittaa julkisesti shirkiä" - se tarkoittaa toisten asettamista Allahin rinnalle, kuten Jeesuksen kutsumista Jumalan Pojaksi. Toisin sanoen, kristittyjen ja muiden toisuskoisten tulee harjoittaa uskontoaan yksityisesti ellei suorastaan salassa.
11. Pystyttää "ristejä kirkkojen ulkopuolelle tai näyttämällä niitä tai kirjojamme julkisesti muslimien kulkuväylillä tai kauppapaikoilla" - jälleen kristittyjen uskonnonharjoituksen ei tule olla julkista, jolloin muslimit voisivat nähdä sitä ja ärsyyntyä siitä.
12. "Soittaa kirkonkelloja, paitsi hillitysti, tai nostaa ääntämme, kun luemme pyhiä kirjojamme kirkossa, jos muslimeja on paikalla, eikä nostaa ääntämme [rukouksessa] hautajaisissamme tai sytyttää soihtuja hautajaiskulkueissamme muslimien kulkureiteillä tai kauppapaikoilla."
13. "Haudata vainajiamme muslien vainajien viereen"
14. "Ostaa muslimien vangitsemia palvelijoita"
15. "Kutsua ketään shirkiin" - tämä tarkoittaa lähetystyötä, tosin kristityt eivät myöskään saa:
16. "Estää ketään joukostamme kääntymästä islamiin, jos he niin haluavat." Niinpä kristityt voivat olla lähetystyön kohteena, mutta he eivät itse saa sitä tehdä.
17. "Lyödä muslimia"
Toisaalta kristittyjen tulee:
1. Sallia muslimien levätä "kirkoissamme, tulivat he sitten päivällä tai yöllä"
2. "Avata [kirkkojemme] ovet matkalaisille ja ohikulkijoille".
3. Tarjota majoitus ja ruoka "muslimeille, jotka tulevat vieraiksemme" kolmen päivän ajan.
4. "Kunnioittaa muslimeja ja siirtyä paikaltamme, jos he haluavat istua siinä." - tämä muistuttaa "Jim Crow"-lakeja
5. "Leikkaamme otsatukkamme, pukeudumme perinteisiin asuihimme ja käytämme vyötä" - nämä sen vuoksi, että muslimit tunnistavat toisuskoiset eivätkä erehdyksessä tervehdi heitä sanomalla as-salaamu aleikum, "rauha kanssasi", joka on muslimin tervehdys toiselle muslimille.
6. "Olla oppaina muslimeille ja pidättyä häiritsemästä heidän kotirauhaansa."
Kristityt vannoivat: "Jos me rikomme yhtäkään näistä lupauksista, jotka olemme antaneet teille itseämme vastaan, meidän dhimmamme (lupaus suojelusta) on rikottu ja te saatte tehdä meille niin kuin teidän on sallittua tehdä tottelemattomille ja kapinallisille."
Koraani 9:29 antaa käskyn alistaa toisuskoiset ja Umarin Sopimus on sen jatkoa ja osa islamin lakia yhä tänäkin päivänä. 1800-luvulla länsivallat alkoivat painostaa viimeistä islamilaista imperiumia, Osmanien valtakuntaa, lopettamaan dhimman. 1800-luvun alussa Bagdadissa Sheikh Syed Mahmud Allusi (1802-1853), Koraanin kommentaarin Ruhul Ma'anin kirjoittaja, valittaa että muslimeista on tullut niin heikkoja, että dhimmit maksavat jizyan edustajan välityksellä sen sijaan, että toisivat sen itse jalkaisin. 1900-luvun intialainen mufti Muhammad Aashiq Ilahi Bulandshahri harmittelee teoksessaan Tafsir Anwar al-Bayan, että "nykyaikana kaikki muslimit eivät harjoita Sovitusjärjestelmää (jizya). On todellakin valitettavaa, että muslimivaltiot pelkäävät periä Sovitusta (jizya) vääräuskoisilta (kuffar), jotka asuvat heidän maassaan, ja antavat heille enemmän oikeuksia kuin muslimeille ja kunnioittavat heitä enemmän. He eivät ymmärrä, että on Allahin tahto, etteivät muslimit osoita kunnioitusta yhdellekään vääräuskoiselle (kafir) ja ettei heille anneta mitään erioikeuksia."
Vaikutusvaltainen 1900-luvun jihad-teoreetikko ja aktivisti Syed Abul A'la Maududi (1903-1979) esittää, että "on yksinkertainen tosiasia, että islamin mukaan toisuskoisille on annettu vapaus pysyä islamin ulkopuolella ja pitäytyä väärissä, ihmisen keksimissä tavoissaan niin halutessaan." Tämä torjuu kaikki mahdolliset ristiriidat jakeiden 29 ja 2:256 ("Uskonnossa ei ole mitään pakkoa") välillä. Maududi jatkaa julistamalla, että uskottomilla "ei kuitenkaan ole mitään oikeutta ottaa valtaa missään osassa Jumalan maata eikä ohjata ihmisiä noudattamaan omia virheellisä oppejaan. Sillä jos heille sellainen mahdollisuus annetaan, on siitä seurauksena rappio ja pahanteko. Sellaisessa tilanteessa uskovilla on velvollisuus tehdä kaikkensa syrjäyttääkseen heidät poliittisesta vallasta ja alistaa heidät islamin elämäntavalle." (Towards Understanding the Qur'an, vol. III, s. 202)
Tänään islamin apologistit länsimaissa yleensä vakuuttavat, että 9:29 käskee sodankäyntiin ainoastaan niitä juutalaisia ja kristittyjä vastaan, jotka taistelivat Muhammedia vastaan, ei muita. Toivon että kaikki muslimit uskoisivat näin, mutta valitettavasti se ei ole koskaan ollut tämän jakeen valtavirran islamilainen tulkinta. Silloinhan edellä kuvailtua Umarin sopimusta, jos sitä nyt on koskaan edes ollut, ei olisi tehty - sillä se tehtiin vasta Muhammedin kuoleman jälkeen kristittyjen kanssa, joita vastaan hän ei ollut koskaan taistellutkaan. Tämä ja kaikkien islamin koulukuntien opetukset riittävät osoittamaan, että tällä jakeella on aina tulkittu olevan yleispätevä merkitys.
Tämä on syy siihen, että Islamilainen Valtio yritti kerätä jizyaa Mosulin kristityiltä, kun he valloittivat kaupungin vuonna 2014.
Koraanin luvun 9 jakeessa 29 Allah nimenomaisesti käskee muslimeja käymään sotaan juutalaisia ja kristittyjä vastaan ja alistamaan heidät. He ovat "Kirjan Kansoja", jotka alistuttuaan ovat dhimman, muslimien suojelun, alaisia: suojeltuja (tai syyllisiä) kansoja. Se miten muslimien oppineet tulkitsevat tämän jakeen, on äärimmäisen tärkeää juutalaisille, kristityille ja muille toisuskoisille - eikä vähiten sen vuoksi, että islamilaisessa maailmassa henkilön uskonnon katsotaan määrittävän hänen etnisyytensä vain pelkän uskonnollisen vakaumuksen sijaan, mistä seuraa, että myös Richard Dawkins ja Sam Harris ovat muslimien silmissä kristittyjä.
As-Sawin, Ibn Juzayyn ja monien muiden mukaan "tämä ayat ilmoitettiin silloin, kun Allahin Lähettilästä käskettiin taistelemaan Bysanttia vastaan. Ilmestyksen tultua Allahin Lähettiläs valmistautui Tabukin sotaretkeen." Ibn Kathir on samaa mieltä: "Allah käski Lähettilästään taistelemaan Kirjoitusten Kansoja, juutalaisia ja kristittyjä, vastaan Hijran yhdeksäntenä vuotena, ja hän valmisti armeijansa taistelemaan roomalaisia vastaan kutsuen ihmisiä jihadiin ilmoittaen heille aikeensa ja päämääränsä." Tämän sotaretken tarkoituksena oli hyökätä Bysantin (Itä-Rooman) varuskuntaa vastaan Tabukissa, pohjoisessa Arabiassa vuonna 631, mutta Bysantin joukot olivat lähteneet ennen kuin Muhammed ehti paikalle eikä taistelua käyty. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen yritys käydä kristittyä suurvaltaa vastaan, jonka he myöhemmin valloittasivat pala palalta ja lopulta tuhoaisivat.
Ibn Juzayy sanoo tämän jakeen olevan "käsky taistella Kirjan Kansoja vastaan" ja viitaten jakeeseen 30 lisää: "koska he kieltäytyvät uskomasta Allahiin juutalaisten sanoessa: 'Esra on Jumalan poika' ja kristittyjen sanoessa 'Messias on Jumalan poika'". Muslimien on myös taisteltava heitä vastaan, koska "he pitävät luvallisena raatoja, verta, sianlihaa, jne." ja koska "he eivät käänny islamiin". Hän sanoo, että "oppineet ovat samanmielisiä siitä jizyan [uskonnollinen vero] perimisestä juutalaisilta ja kristityiltä", ja lisää, että "Profeetta on käskenyt lisätä heihin maagit/zarathustralaiset sanomalla 'kohdelkaa heitä kuten Kirjan Kansoja'", vaikka "on erimielisyyttä siitä voidaanko sitä hyväksyä kuvainpalvojilta ja saabialaisilta". Hän tarkentaa, että "sitä ei tule periä naisilta, lapsilta tai mielenvikaisilta" ja että se merkitsee "alistumista ja tottelevaisuutta".
Vaikka islamilainen laki kieltää jizyan perimisen naisilta ja lapsilta, on todellisuus monesti ollut erilainen. Dhimmiyden historiantutkimuksen pioneerin, Bat Ye'orin mukaan:
"Henkiraha kiristettiin kidutuksella. Veronkerääjät vaativat lahjoja itselleen; lesket ja orvot ryöstettiin putipuhtaiksi. Teoriassa naiset, köyhät, sairaat ja vanhukset tuli vapauttaa verosta; kuitenkin armenialaiset, syyrialaiset ja juutalaiset lähteet antavat runsaasti todisteita siitä, että jizyaa perittiin lapsilta, leskiltä, orvoilta ja jopa kuolleilta. Huomattava määrä vuosisatoja säilyneitä asiakirjoja todistavat näiden käytäntöjen pysyvyydestä. Ranskalainen konsuli Chevalier Laurent d'Arvieux kirjoitti muistiin Aleppossa vuonna 1683, että 10-vuotiaat kristityt lapset maksoivat jizyaa. Tässä nähdään jälleen, miten teoria ja käytäntö eroavat toisistaan. ("The Decline of Eastern Christianity Under Islam, ss. 78-79")
Tafsir al-Jalalaynin mukaan jakeen käsky muslimeille taistella niitä vastaan, jotka eivät "tunnusta totista uskontoa", tarkoittaa niitä, jotka eivät seuraa islamia, "joka on luja ja kumoaa muut uskonnot". Ibn Kathir antaa vihjeen siitä miksi näin on, kun hän selittää, että Kirjan Kansat torjuivat Muhammedin vastoin parempaa tietoaan ja että he eivät ole tosiuskovia edes omissa uskonnoissaan:
"Niinpä kun Kirjan Kansat eivät uskoneet Muhammediin, he eivät uskoneet kehenkään heillä lähettetyihin Lähettiläisiin tai heidän tuomaansa sanomaan. He vain seurasivat uskontojaan omien mieliensä mukaan, omia himojaan ja esi-isiensä tapoja, eivätkä suinkaan Allahin lain ja uskonnon vuoksi. Jos he olisivat olleet omien uskontojensa tosiuskovaisia, se olisi ohjannut heitä uskomaan Muhammediin, koska kaikki profeetat ilmoittivat ilosanoman Muhammedista ja kehottivat tottelemaan ja seuraamaan häntä. Kuitenkin kun hänet lähetettiin, he eivät uskoneet häntä, vaikka hän oli mahtavin kaikista lähettiläistä. Sen tähden he eivät seuraa aikaisempien profeettojen uskontoa, koska ne uskonnot tulivat Allahilta, vaan omia halujaan ja himojaan. Sen tähden heidän uskonsa aikaisempiin profeettoihin ei auta heitä, koska he eivät uskoneet mestariin, suurimpaan, viimeiseen ja täydellisimpään kaikista profeetoista."
As-Sawi tarkentaa, että jizyan maksaminen osoittaa, että toisuskoiset ovat "nöyriä ja tottelevaisia islamin tuomiolle." As-Suyuti huomauttaa, että jizyaa ei tule "kantaa puutteenalaisilta", vaikka tätä sääntöä ei aina noudatettu. Esimerkkinä aikalaiskertomus Egyptin Nikioun kaupungin muslimivalloituksesta vuonna 640 kertoo, että "on mahdotonta kuvailla tämän kaupungin asukkaiden valitettavaa asemaa, kun he joutuvat jopa tarjoamaan lapsiaan vastikkeeksi valtavista summista, joita he joutuvat kuukausittain maksamaan."
Tämä ilmentää tässä jakeessa sanamuotoa "tunnustavat alistuvansa", ja sen lausui ääneen myös beduiinikomentaja al-Mughira bin Sa'd, kun hän kohtasi Persian Rustamin. Al-Mughira sanoi: "Kehotan sinua kääntymään islamiin tai muuten sinun on maksettava jizyaa, kunnes tunnustat alistuvasi".
Rustam vastasi: "Tiedän mitä jizya tarkoittaa, mutta mitä tarkoittaa, että 'tunnustan alistuvani'?"
Al-Mughira selitti: "Sinä maksat sitä seisten ja minä istun ja ruoska roikkuu sinun pääsi päällä."
Ibn Kathir sanoo samalla tavalla, että dhimmien tulee olla "häväistyjä, nöyryytettyjä ja väheksyttyjä. Siksi muslimien ei tule kunnioittaa dhimmejä eikä korottaa heitä muslimien yläpuolelle, koska he ovat viheliäisiä, häväistyjä ja nöyryytettyjä." 600-luvun oikeusoppinut Sa'id ibn al-Musayyab lausui: "Dhimmien on parempi väsyä maksamaan jizyaa, koska Hän sanoo: "kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa." As-Suyuti lisää, että tätä jaetta "käytetään todisteena niiden toimesta, jotka sanovat, että maksu suoritetaan nöyryyttävällä tavalla niin, että veronkantaja istuu ja dhimmi seisoo pää painettuna ja selkä kumarassa. Jizya asetetaan vaa'alle ja veronkantaja tarttuu hänen partaansa ja leukaansa." Hän lisää kuitenkin, että "An-Navin mukaan tämä "käytäntö on väärin." Zamakhshari kuitenkin on sitä mieltä, että jizya pitää kerätä "väheksyen ja nöyryyttävästi."
Bostonin Maratonin jihadistimurhaaja Tamerlan Tsarnaevilla oli tietokoneellaan lainauksia Koraanista, mukaanlukien jakeet 9:14-15: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne ja saattaa heidät häpeään; Hän auttaa teitä vastustaessanne heitä ja parantaa oikeauskoisten rinnat."
Syyskuussa 2014 Islamilainen Valtio antoi pitkähkön julistuksen väkivallasta Länttä vastaan sisältäen viestin Islamilaisen Valtion sotilaille: "Allahin nimeen, Hän on parantanut uskovaisten rinnat tappamalla nusayriyyah:ja (alaviittejä) ja rafidah:ja (shiioja) teidän käsillänne.." Tämäkin on viittaus jakeisiin 9:14-15. Sitten helmikuussa 2015 Islamilainen Valtio julkaisi videon, jossa poltettiin jordanialainen lentäjä Muaz al-Kassasbeh elävältä "jotta uskovaisten rinnat paranisivat".
Maaliskuussa 2006 kaksikymmentäkaksivuotias iranilainen opiskelija Mohammad Reza Taheri-azar ajoi kaatumaasturin North Carolinan yliopiston kampuksella väkijoukkoon yrittäen tappaa ihmisiä ja onnistui aiheuttamaan vammoja yhdeksälle. Tapauksen jälkeen hän näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä, hän hymyili ja heilutti kättään väkijoukolle oikeuden istunnon jälkeen. Oikeudessa hän oli selittänyt, että hän oli "kiitollinen mahdollisuudesta julistaa Allahin tahtoa." Myöhemmin hän kirjoitti kuusi kirjettä yliopiston opiskelijalehdelle Daily Tar Heelille ja selitti tekojensa vaikuttimia. Yhdessä kirjeessä hän listasi "Koraanin kohdat, jotka ovat olennaisia 3/3/06 hyökkäyksessä."
Niihin kuului "ohjeet taisteluun ja tappamiseen Allahin puolesta". Otsikon "Syyt taistella Allahin puolesta" hän siteeraa 9. suuran jakeita 14 ja 15 selittäen, että taistelua käydään, jotta "Allahin seuraajien viha ja raivo asettuisivat".
Noissa jakeissa Allah todellakin lupaa, että hän rankaisee vääräuskoisia uskovaisten käsissä ja aiheuttaa heille häpeää ja hän "parantaa oikeauskoisten rinnat ja ... poistaa vihan heidän sydämistään". Ibn Juzayy ja Tafsir al-Jalalayn kuitenkin keskittyvät jakeen osaan, jossa sanotaan "Jumala säälii ketä tahtoo". Ibn Juzayy selittää: "Allah käännyttää jotkut noista uskottomista niin, että heistä tulee muslimeja." Tämä päätös on ainoastaan Allahin käsissä, kuten olemme nähneet. Allah ei hylkää niitä, jotka "joukostanne taistelivat" (jae 16). Taistelu on tässä "jahadu", joka on yksi sanan "jihad" muodoista.
Allah julistaa, että monijumalaiset (mushrikeena, sanasta mushrik, monijumalainen) eivät ole arvollisia pitämään huolta Mekan Pyhästä Moskeijasta (jakeet 17-22) - vaikkakin islamilainen perimätieto kertoo, että tämän suuran ilmestymisen aikoihin moskeija oli edelleen pakanoiden hallussa. He hallitsivat sitä, mutta kuten Ibn Juzayy kommentoi: "heillä ei ole oikeutta eikä velvollisuutta tehdä sitä. Se on heidän hallussaan väkipakolla ja oikeudettomasti." Heillä ei ole oikeutta moskeijaan, koska, Ibn Kathirin ja yleisen islamilaisen tradition mukaan, Abraham itse rakensi sen Jumalan pyhäköksi.
Sitten Allah käskee uskovia pysymään erillään uskottomista ja taistelemaan heitä vastaan (jakeet 23-28). Uskovien tulee katkaista siteensä omiin sukulaisiinsa mikäli he eivät ole muslimeja (jakeet 23-24). Ibn Kathir sanoo: "Allah käskee karttamaan uskottomia, vaikka he olisivat heidän omat vanhempansa tai lapsensa, ja kieltää ottamasta heitä ystävikseen, jos he ovat valinneet epäuskon uskon sijaan." Ibn Juzayy huomauttaa, että jae 24, varoittaessaan, ettei mitään tässä elämässä saa asettaa Allahin edelle, on "uhkaus jokaiselle, joka asettaa perheensä, omaisuutensa tai kotinsa maastamuuton tai jihadin edelle." "Maastamuutto" viittaa tässä Medinaan muuttoon, joka oli siihen aikaan jokaisen tosiuskovan velvollisuus.
Sen jälkeen Allah viittaa Hunainin taisteluun, joka käytiin sen jälkeen, kun Muhammed oli valloittanut Mekan (jakeet 25-26). Nyt kun hän oli Mekan valtias, hänellä oli enää yksi este koko Arabian kuninkuuden tiellä. Malik ibn Awf, joka oli Hawazin heimosta Ta'ifin kaupungista Mekan eteläpuolella, alkoi koota joukkoja taistellakseen muslimeja vastaan. Ta'ifin asukkaat olivat torjuneet Muhammedin ja kohdelleet häntä huonosti kymmenen vuotta sitten, kun hän oli julistanut heille olevansa profeetta. He olivat olleet quraishin vanhoja vihollisia ja halveksuivat quraishin kääntymystä islamiin. Malik kokosi joukkonsa ja marssi kohdatakseen muslimit; Ibn Ishaqin mukaan Muhammed kohtasi hänet 12.000 miehen armeijalla ja sanoi viitaten jakeeseen 25 ("kun ylpeilitte monilukuisuudestanne"): "Tänään meitä ei voiteta joukkojen määrällä."
Joukot kohtasivat Hunainin wadissa - kuivassa joenuomassa - lähellä Mekkaa. Malik ja hänen miehensä olivat saapuneet ensimmäisinä ja olivat ottaneet parhaat asemat, jotka antoivat heille taktisen edun. Muslimit löylytettiin huolimatta heidän lukumääräisestä ylivoimastaan. Kun rivistöt rakoilivat ja miehet lähtivät pakoon, Muhammed huusi: "Miehet, minne te olette menossa? Tulkaa minun kanssani. Minä olen Jumalan lähettiläs. Olen Muhammed Abdullahin poika." Jotkut muslimit rohkaistuivat ja vähitellen tilanne muuttui - vaikkakin molemmat osapuolet kärsivät valtavia tappioita.
Lopulta muslimit olivat voitokkaita pyyhkäisten pois viimeisen merkittävän voiman, joka oli Arabian kuninkuuden ja Islamin Profeetan välissä. Taistelun jälkeen Muhammed sai jälleen ilmestyksen, joka kertoi Muhammedin voittaneen, koska he saivat yliluonnollista apua (jae 26). Kun Malik oli voitettu, muslimit valloittivat myöhemmin Ta'ifin helposti. Matkallaan kaupunkiin Muhammed pysähtyi erään puun alle ja, pitäen näkemästään, lähetti sanan sen omistajalle: "Tulkaa ulos tai me murramme muurinne." Omistaja kuitenkin kieltäytyi tulemasta Muhammedin eteen ja niinpä muslimit hävittivät hänen omaisuutensa. Muhammed oli kuitenkin lempeä Ta'ifin asukkaille, jotta hän saisi heidät islamin puolelle. Jakaessaan sotasaalista hän myös suosi joitakin quraishin uusia käännynnäisiä toivoen vahvistavan heidän uskollisuuttaan islamille. Tämä suosiminen aiheutti kuitenkin purnausta. Eräs muslimi lähestyi häntä uskaliaasti: "Muhammed, olen nähnyt mitä olet tehnyt tänään..mielestäni et ole ollut oikeudenmukainen."
Islamin Profeetta ei ollut samaa mieltä: "Jos et löydä oikeudenmukaisuutta minusta, niin mistä sinä sitten löydät sitä?" Ja todellakin: islamissa Muhammedin sanat ja teot ovat paras esimerkki muodostaen vain yhden kumoamattoman normin: mikä tahansa, mikä on Profeetan esimerkin mukaista, on hyvää.
Ibn Juzayyn mukaan lupaus "Jumala armahtaa kenet tahtoo" (jae 27) tarkoittaa "Hawazin heimoa, joka ensin taisteli muslimeja vastaan, mutta kääntyi sitten islamiin."
Vääräuskoiset ovat epäpuhtaita, siksi he eivät saa astua Pyhään Moskeijaan (jae 28). Erityisesti shiioille tämä tarkoittaa puhdistautumisrituaaleja. Ayatollah Sistani, jota monet pitävät demokratian toivona Irakissa, ei selvästikään haaveile valtiosta, jossa vääräuskoisilla olisi samanlaiset oikeudet kuin uskovilla, sillä hän asettaa toisuskoiset muiden epäpuhtaiden asioiden rinnalle:
"Nämä kymmenen asiaa ovat pohjimmiltaan najis [epäpuhdas, saastainen]: 1. Virtsa 2. Ulosteet 3. Sperma 4. Kuollut ruumis 5. Veri 6. Koira 7. Sika 8. Kafir [vääräuskoinen] 9. Alkoholijuomat 10. Sellaisen eläimen hiki, jonka ruoka on najasat
Tämä ajatus perustuu jakeeseen 28. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että monijumalaiset ovat "epäpuhtaita heidän synnynnäisen saastaisuutensa vuoksi", ja As-Suyuti lisää, että jotkut sanovat, että "he ovat niin epäpuhtaita, että heidän on suoritettava ghusl [täysi puhdistautuminen], jos he kääntyvät islamiin ja sinun on tehtävä wudu [osittainen puhdistautuminen] mikäli olet kätellyt heitä." As-Suyuti myös huomauttaa, että tämä jae kieltää uskottomia astumaan Mekan Pyhään Moskeijaan. Hän kuitenkin huomauttaa, että "Abu Hanifa sanoo, että Kirjan Kansoja ei estetä, sillä käsky koskee nimenomaan kuvainpalvojia." Muhammedin kiellettyä toisuskoisten pääsyn Arabiaan on kuitenkin epätodennäköistä, että kukaan Kirjan Kansoista saisi vierailla Mekassa.
