Asad, Daryabadi ja muut länsisuuntautuneet kommentaattorit ovat sitä mieltä, että jizya oli lähinnä korvaus asepalveluksesta vapauttamisesta. Asad selittää: "jokaisen hyväkuntoisen muslimin täytyy osallistua aseelliseen jihadiin (s.o. oikeutettuun sotaan Allahin puolesta) aina, kun hänen uskonnonvapautensa tai hänen yhteisönsä poliittiinen turvallisuus on uhattuna. Koska tämä on ensisijassa uskonnollinen velvollisuus, toisuskoisten, jotka eivät tunnusta islamin ideologiaa, ei voi kohtuudella olettaa osallistuvan tähän taakkaan." Mutta he ovat hiljaa jakeen 29 jälkimmäisestä osasta, joka velvoittaa toisuskoisten nöyryyttämiseen.
Selittäessään kuinka juutalaisten ja kristittyjen tulee "tunnustaa alistuvansa" Ibn Kathir siteeraa Muhammedia: "Älkää tervehtikö juutalaisia ja kristittyjä rauhan tervehdyksellä [Salam] ja jos te kohtaatte heidät tiellä, pakottakaa heidät kapeimmalle kujalle." Sitten hän jatkaa kuvailemalla pahamaineista Umarin Sopimusta (joka on lähes varmasti vain myytti), joka solmittiin islamin tradition mukaan muslimeja 634-644 hallinneen kalifi Umarin ja kristityn yhteisön välillä.
Vaikka sillä ei ole juuri historiallista arvoa, tämä sopimus ansaitsee lähemmän tarkastelun, koska siitä tuli islamin laissa perusta dhimmien kohtelulle. Aina kun islamin historiassa islamin lakia on noudatettu tarkasti, on tämä sopimus hyvin samanlaisena määrittänyt miten dhimmejä tulee kohdella. Seuraavat kohdat ovat Ibn Kathirin mukaan ne ehdot, jotka kristityt hyväksyvät saadakseen vastineeksi "turvan itselleni, lapsilleni, omaisuudelleni ja uskontoni seuraajille" - ehdot, jotka Ibn Kathirin mukaan "varmistivat heidän pysyvän nöyryytyksensä, alennustilansa ja häpäisynsä."
Kristittyjen ei tule:
1. Rakentaa "luostaria, kirkkoa tai munkin pyhäkköä"
2. "Korjata korjauksen tarpeessa olevaa pyhäkköä"
3. Käyttää tällaisia paikkoja "vihollisuuksiin muslimeja kohtaan"
4. "Päästää muslimien vakoilijaa kirkkoihin tai koteihin tai salata petosta muslimeja kohtaan."
5. Jäljitellä muslimien "vaatetusta, päähineitä, turbaaneja, sandaaleita, hiustyyliä, puhetta, liikanimiä tai arvonimiä"
6. "Ratsastaa satulassa, pitää miekkaa olkapäällä, omistaa mitään aseita tai kantaa niitä."
7. "Käyttää leimoissa arabiaa"
8. "Myydä alkoholia" - viime vuosina Irakin kristityillä on ollut riitaa tästä muslimien kanssa, jotka yrittävät pakottaa tätä sääntöä
9. "Opettaa lapsillemme Koraania"
10. "Harjoittaa julkisesti shirkiä" - se tarkoittaa toisten asettamista Allahin rinnalle, kuten Jeesuksen kutsumista Jumalan Pojaksi. Toisin sanoen, kristittyjen ja muiden toisuskoisten tulee harjoittaa uskontoaan yksityisesti ellei suorastaan salassa.
11. Pystyttää "ristejä kirkkojen ulkopuolelle tai näyttämällä niitä tai kirjojamme julkisesti muslimien kulkuväylillä tai kauppapaikoilla" - jälleen kristittyjen uskonnonharjoituksen ei tule olla julkista, jolloin muslimit voisivat nähdä sitä ja ärsyyntyä siitä.
12. "Soittaa kirkonkelloja, paitsi hillitysti, tai nostaa ääntämme, kun luemme pyhiä kirjojamme kirkossa, jos muslimeja on paikalla, eikä nostaa ääntämme [rukouksessa] hautajaisissamme tai sytyttää soihtuja hautajaiskulkueissamme muslimien kulkureiteillä tai kauppapaikoilla."
13. "Haudata vainajiamme muslien vainajien viereen"
14. "Ostaa muslimien vangitsemia palvelijoita"
15. "Kutsua ketään shirkiin" - tämä tarkoittaa lähetystyötä, tosin kristityt eivät myöskään saa:
16. "Estää ketään joukostamme kääntymästä islamiin, jos he niin haluavat." Niinpä kristityt voivat olla lähetystyön kohteena, mutta he eivät itse saa sitä tehdä.
17. "Lyödä muslimia"
Toisaalta kristittyjen tulee:
1. Sallia muslimien levätä "kirkoissamme, tulivat he sitten päivällä tai yöllä"
2. "Avata [kirkkojemme] ovet matkalaisille ja ohikulkijoille".
3. Tarjota majoitus ja ruoka "muslimeille, jotka tulevat vieraiksemme" kolmen päivän ajan.
4. "Kunnioittaa muslimeja ja siirtyä paikaltamme, jos he haluavat istua siinä." - tämä muistuttaa "Jim Crow"-lakeja
5. "Leikkaamme otsatukkamme, pukeudumme perinteisiin asuihimme ja käytämme vyötä" - nämä sen vuoksi, että muslimit tunnistavat toisuskoiset eivätkä erehdyksessä tervehdi heitä sanomalla as-salaamu aleikum, "rauha kanssasi", joka on muslimin tervehdys toiselle muslimille.
6. "Olla oppaina muslimeille ja pidättyä häiritsemästä heidän kotirauhaansa."
Kristityt vannoivat: "Jos me rikomme yhtäkään näistä lupauksista, jotka olemme antaneet teille itseämme vastaan, meidän dhimmamme (lupaus suojelusta) on rikottu ja te saatte tehdä meille niin kuin teidän on sallittua tehdä tottelemattomille ja kapinallisille."
Koraani 9:29 antaa käskyn alistaa toisuskoiset ja Umarin Sopimus on sen jatkoa ja osa islamin lakia yhä tänäkin päivänä. 1800-luvulla länsivallat alkoivat painostaa viimeistä islamilaista imperiumia, Osmanien valtakuntaa, lopettamaan dhimman. 1800-luvun alussa Bagdadissa Sheikh Syed Mahmud Allusi (1802-1853), Koraanin kommentaarin Ruhul Ma'anin kirjoittaja, valittaa että muslimeista on tullut niin heikkoja, että dhimmit maksavat jizyan edustajan välityksellä sen sijaan, että toisivat sen itse jalkaisin. 1900-luvun intialainen mufti Muhammad Aashiq Ilahi Bulandshahri harmittelee teoksessaan Tafsir Anwar al-Bayan, että "nykyaikana kaikki muslimit eivät harjoita Sovitusjärjestelmää (jizya). On todellakin valitettavaa, että muslimivaltiot pelkäävät periä Sovitusta (jizya) vääräuskoisilta (kuffar), jotka asuvat heidän maassaan, ja antavat heille enemmän oikeuksia kuin muslimeille ja kunnioittavat heitä enemmän. He eivät ymmärrä, että on Allahin tahto, etteivät muslimit osoita kunnioitusta yhdellekään vääräuskoiselle (kafir) ja ettei heille anneta mitään erioikeuksia."
Vaikutusvaltainen 1900-luvun jihad-teoreetikko ja aktivisti Syed Abul A'la Maududi (1903-1979) esittää, että "on yksinkertainen tosiasia, että islamin mukaan toisuskoisille on annettu vapaus pysyä islamin ulkopuolella ja pitäytyä väärissä, ihmisen keksimissä tavoissaan niin halutessaan." Tämä torjuu kaikki mahdolliset ristiriidat jakeiden 29 ja 2:256 ("Uskonnossa ei ole mitään pakkoa") välillä. Maududi jatkaa julistamalla, että uskottomilla "ei kuitenkaan ole mitään oikeutta ottaa valtaa missään osassa Jumalan maata eikä ohjata ihmisiä noudattamaan omia virheellisä oppejaan. Sillä jos heille sellainen mahdollisuus annetaan, on siitä seurauksena rappio ja pahanteko. Sellaisessa tilanteessa uskovilla on velvollisuus tehdä kaikkensa syrjäyttääkseen heidät poliittisesta vallasta ja alistaa heidät islamin elämäntavalle." (Towards Understanding the Qur'an, vol. III, s. 202)
Tänään islamin apologistit länsimaissa yleensä vakuuttavat, että 9:29 käskee sodankäyntiin ainoastaan niitä juutalaisia ja kristittyjä vastaan, jotka taistelivat Muhammedia vastaan, ei muita. Toivon että kaikki muslimit uskoisivat näin, mutta valitettavasti se ei ole koskaan ollut tämän jakeen valtavirran islamilainen tulkinta. Silloinhan edellä kuvailtua Umarin sopimusta, jos sitä nyt on koskaan edes ollut, ei olisi tehty - sillä se tehtiin vasta Muhammedin kuoleman jälkeen kristittyjen kanssa, joita vastaan hän ei ollut koskaan taistellutkaan. Tämä ja kaikkien islamin koulukuntien opetukset riittävät osoittamaan, että tällä jakeella on aina tulkittu olevan yleispätevä merkitys.
Tämä on syy siihen, että Islamilainen Valtio yritti kerätä jizyaa Mosulin kristityiltä, kun he valloittivat kaupungin vuonna 2014.
Lue myös: Iloitse Umarin ehdoista
Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 9, “Repentance,” verse 29, Part 2
Katumuksen suura: http://www.islamopas.com/koraani/009.htm
