Katumuksen suura, valitut palat

Robert Spencer on käsitellyt blogissaan Koraanin yhdeksättä lukua, Katumuksen suuraa, peräti kahdeksan kirjoituksen verran. Kerään tähän joitakin valittuja paloja, joista saa toivottavasti käsityksen suuran sisällöstä ilman, että tarvitsisi lukea niitä kaikkia.

Ensin hieman taustatietoa:

Koraani on Jumalan suorasanaista puhetta

Islamin mukaan Koraani on ilmoitettu profeetta Muhammedille enkeli Gabrielin välityksellä ja jokainen sana siinä on Jumalan suorasanaista puhetta. Koraania ei siksi voi kyseenalaistaa eikä siitä voi tehdä omia tulkintojaan. (Katso myös Lehmän suura).

Abrogaatio

Koraanissa, kuten muidenkin uskontojen kirjoituksissa, on ristiriitaisuuksia, joita uskonoppineet sitten tulkitsevat. Profeetta Muhammed sai ilmestyksiä koko profeetallisen uransa ajan ja jossakin vaiheessa hänen seuraajansa huomasivat, että uudet ilmestykset olivat joskus ristiriidassa aikaisempien ilmestysten kanssa. Niinpä Jumala antoi Muhammedille ilmestyksen (Koraani 2:106 ja 16:101), että myöhemmin ilmestyneet jakeet abrogoivat (kumoavat) aikaisemmat ilmoitukset.

Tästä on esimerkkinä alkoholin kielto: aluksi Jumala kehotti välttämään alkoholia rukoillessa, sitten se oli "suuri synti, vaikkakin niistä on joitakin etuja ihmisille" (2:219) ja lopulta alkoholi oli "paholaisen aikaansaamaa" (5:90) ja se kiellettiin kokonaan.

Katumuksen suura on viimeinen merkittävä ilmestys, jonka Jumala ilmoitti Muhammedille, joten mitään siitä ei ole kumottu, vaan kaikki siinä annetut Jumalan määräykset ovat edelleen voimassa. Koraanista voi löytää myös rauhanomaisia jakeita, mutta ne on kumottu yhdeksännen suuran uudemmilla käskyillä.

Yhdeksäs suura on Jumalan viimeinen käsky uskoville. Jumala käskee tappamaan ja alistamaan kaikki vääräuskoiset:

"Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen." (9:5)

"Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa." (9:29)

"Totisesti, Jumala on lunastanut uskovaisilta heidän henkensä ja omaisuutensa antamalla niiden korvaukseksi paratiisin puutarhan, joka on heitä varten. He taistelevat Jumalan asian puolesta: he surmaavat ja heitä surmataan, kuten Hän on sitovasti luvannut toorassa, evankeliumissa ja Koraanissa, ja kuka täyttää uskollisemmin lupauksensa kuin Jumala? Olkaa siis onnelliset liittosopimuksestanne, jonka olette tehneet Hänen kanssaan. Juuri tämä on ylin onni." (9:111)

Suomenkielinen Koraani löytyy täältä.


Jakeet 1-5 "Vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin"

Bukharin talteen laittaman hadithin mukaan suura 9 oli viimeinen, joka ilmoitettiin kokonaisuudessaan, vaikka erään toisen suuran osia tuli vielä myöhemmin. Toinen hadith sanoo suuran 110 olleen aivan viimeinen, mutta joka tapauksessa suura 9 on hyvin myöhäinen, Muhammedin viimeisten ilmestysten joukossa. Islamin perimätiedon mukaan se ilmoitettiin niihin aikoihin, kun Muhammed järjesti tuloksettoman sotaretken Bysantin Tabukin varuskuntaa vastaan pohjoisessa Arabiassa vuonna 613, ja suuri osa sen sisällöstä käsittelee sitä, miten kristityn suurvallan armeijan kanssa yritettiin yhteenottoa.

Allah aloittaa tämän suuran kuitenkin puhuttelemalla Mekan pakanoita. Hän vapauttaa uskottomat kaikista velvollisuuksista, joista heillä oli sopimus muslimien kanssa ja kaikki voimassa olevat sopimukset rajoitettiin neljään kuukauteen (jakeet 1-3).

Seuraavaksi tulee pahamaineinen Miekkajae sisältäen käskyn "vuodattaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin" (jae 5). Nykyajan jihadistit luonnollisesti rakastavat jaetta. Vuoden 2003 saarnassaan Osama bin Laden riemuitsi tästä jakeesta: "Ylistys Allahille, joka ilmoitti tämän Miekan jakeen palvelijalleen ja lähettiläälleen [Profeetta Muhammed] osoittaakseen totuuden ja lopettaakseen valheen."

Ibn Juzayy huomauttaa, että jae 5 abrogoi (kumoaa) "jokaisen Koraanin rauhansopimuksen" ja erityisesti Koraanin ohjeen "vapauttaa" vangit tai "antaa heidän lunastaa itsensä vapaiksi" (47:4). As-Suyutin mukaan "tämä on miekan ayat, joka kumoaa anteeksiannon, aselevon ja huomiotta jättämisen" - tarkoittaa ehkäpä pakanoiden rikkomusten huomiotta jättämistä. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että muslimien tulee "surmata monijumalaisia mistä hyvänsä te löydätte heitä, olkoot se laillinen aika tai pyhitetty, ja ottaa heidät vangeiksi linnoihin ja linnoituksiin, kunnes heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tulla surmatuiksi tai kääntyä islamiin".

Jos uskottomat kääntyvät islamiin on muslimien lopetettava heidän tappamisensa. Tafsir al-Jalalayn: "Mutta jos he katuvat epäuskoaan, suorittavat rukoukset ja maksavat almut, antakaa heidän mennä vapaasti älkääkä häiritkö heitä."


Jakeet 6-14 "Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne"

Pakanoiden ja muslimien välinen sopimus "pyhän temppelin seutuvilla" (jae 7) viittaa Hudaibiyyan sopimukseen. Islamin perimätiedon mukaan vuonna 628 Muhammed sain näyn, missä hän teki pyhiinvaelluksen Mekkaan - pyhiinvaellus oli pakanallinen tapa, jonka hän kovasti halusi ottaa osaksi islamia, mutta se ei ollut mahdollista, koska quraishit hallitsivat Mekan kaupunkia. Näihin aikoihin hän käski kuitenkin muslimeja valmistautumaan pyhiinvaellukseen Mekkaan ja hän matkasi sinne 1500 miehen kanssa. Quraishit kohtasivat heidät kaupungin ulkopuolella ja osapuolet sopivat 10 vuoden aselevosta (hudna), jota kutsutaan Hudaibiyyan sopimukseksi.

Eräät muslimijohtajat olivat tyytymättömiä aselepoon. Hehän olivat hiljattain murtaneet quraishien Medinan piirityksen ja olivat voimakkaampia kuin koskaan. Miksi he eivät käyttäisi sotilaallista mahtiaan sen sijaan, että neuvottelevat rauhansopimuksen vain tehdäkseen pyhiinvaelluksen? Muhammedin elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan hurjistunut Umar meni Abu Bakrin luo ja sanoi: "Eikö hän ole Jumalan lähettiläs, ja emmekö me ole muslimeja ja he monijumalaisia? Miksi meidän pitäisi suostua siihen, mikä halventaa uskontoamme?" He menivät Muhammedin luo, joka yritti vakuuttaa heidät: "Minä olen Jumalan orja ja Hänen lähettiläänsä. Minä en jätä tottelematta Hänen käskyjään ja Hän ei anna minun kärsiä tappiota."

Sopimuksen lopullisessa versiossa Muhammed järkytti miehiään sopimalla ehdoista, jotka näyttivät olevan muslimeille epäedullisia: jos joku pakenisi quraisheja ja etsisi turvaa muslimeilta, hänet tulisi palauttaa heidät quraisheille; sen sijaan jos joku pakenisi muslimeja ja etsisi turvaa quraishilta, ei häntä palautettaisi muslimeille.

Pian Muhammed kuitenkin rikkoi sopimusta. Nainen Quraish-heimosta, Umm Kulthum, liittyi Medinan muslimeihin; hänen kaksi veljeään tulivat Muhammedin luo vaatien palauttamaan hänet "hänen ja quraishin Hudaibiyyassa tehdyn sopimuksen mukaan." Muhammed kuitenkin kieltäytyi: Allah kielsi sen. Hän antoi Muhammedilla uuden ilmestyksen: "Te uskovaiset, kun oikeauskoisia naisia tulee luoksenne paettuaan kodeistaan, niin tutkikaa heitä. Jumala tuntee heidän uskonsa parhaiten. Jos sitten havaitsette heidät uskoviksi naisiksi, niin älkää lähettäkö heitä takaisin uskottomien luo..." (Koraani 60:10).

"Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" on merkittävä lausunto: se tarkoittaa, että muslimit ovat Allahin tuomion toimeenpanijoita maan päällä ja heidät on velvoitettu rankaisemaan uskottomia pyhällä rangaistuksella. Niinpä, kun muslimit rukoilevat Allahia rankaisemaan jotakuta, he käytännössä pyytävät muslimiveljiään suorittamaan rangaistuksen. Heidän näin tehdessään Allah "parantaa oikeauskoisten rinnat ja [...] poistaa vihan heidän sydämistään" (jakeet 14-15): väkivalta vääräuskoisia vastaan saa Allahin rauhoittamaan uskovien sydämet.


Jakeet 14-28 "Vääräuskoiset ovat epäpuhtaita"

Bostonin Maratonin jihadistimurhaaja Tamerlan Tsarnaevilla oli tietokoneellaan lainauksia Koraanista, mukaanlukien jakeet 9:14-15: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne ja saattaa heidät häpeään; Hän auttaa teitä vastustaessanne heitä ja parantaa oikeauskoisten rinnat."

Syyskuussa 2014 Islamilainen Valtio antoi pitkähkön julistuksen väkivallasta Länttä vastaan sisältäen viestin Islamilaisen Valtion sotilaille: "Allahin nimeen, Hän on parantanut uskovaisten rinnat tappamalla alaviittejä ja shiioja teidän käsillänne.." Tämäkin on viittaus jakeisiin 9:14-15. Sitten helmikuussa 2015 Islamilainen Valtio julkaisi videon, jossa poltettiin jordanialainen lentäjä Muaz al-Kassasbeh elävältä "jotta uskovaisten rinnat paranisivat".

Allah käskee uskovia pysymään erillään uskottomista ja taistelemaan heitä vastaan (jakeet 23-28). Uskovien tulee katkaista siteensä omiin sukulaisiinsa mikäli he eivät ole muslimeja (jakeet 23-24). Ibn Kathir sanoo: "Allah käskee karttamaan uskottomia, vaikka he olisivat heidän omat vanhempansa tai lapsensa, ja kieltää ottamasta heitä ystävikseen, jos he ovat valinneet epäuskon uskon sijaan." Ibn Juzayy huomauttaa, että jae 24, varoittaessaan, ettei mitään tässä elämässä saa asettaa Allahin edelle, on "uhkaus jokaiselle, joka asettaa perheensä, omaisuutensa tai kotinsa maastamuuton tai jihadin edelle." "Maastamuutto" viittaa tässä Medinaan muuttoon, joka oli siihen aikaan jokaisen tosiuskovan velvollisuus.

Sen jälkeen Allah viittaa Hunainin taisteluun, joka käytiin sen jälkeen, kun Muhammed oli valloittanut Mekan (jakeet 25-26). Nyt kun hän oli Mekan valtias, hänellä oli enää yksi este koko Arabian kuninkuuden tiellä. Malik ibn Awf, joka oli Hawazin heimosta Ta'ifin kaupungista Mekan eteläpuolella, alkoi koota joukkoja taistellakseen muslimeja vastaan. Ta'ifin asukkaat olivat torjuneet Muhammedin ja kohdelleet häntä huonosti kymmenen vuotta sitten, kun hän oli julistanut heille olevansa profeetta. He olivat olleet quraishin vanhoja vihollisia ja halveksuivat quraishin kääntymystä islamiin. Malik kokosi joukkonsa ja marssi kohdatakseen muslimit; Ibn Ishaqin mukaan Muhammed kohtasi hänet 12.000 miehen armeijalla ja sanoi viitaten jakeeseen 25 ("kun ylpeilitte monilukuisuudestanne"): "Tänään meitä ei voiteta joukkojen määrällä."

Joukot kohtasivat Hunainin wadissa - kuivassa joenuomassa - lähellä Mekkaa. Malik ja hänen miehensä olivat saapuneet ensimmäisinä ja olivat ottaneet parhaat asemat, jotka antoivat heille taktisen edun. Muslimit löylytettiin huolimatta heidän lukumääräisestä ylivoimastaan. Kun rivistöt rakoilivat ja miehet lähtivät pakoon, Muhammed huusi: "Miehet, minne te olette menossa? Tulkaa minun kanssani. Minä olen Jumalan lähettiläs. Olen Muhammed Abdullahin poika." Jotkut muslimit rohkaistuivat ja vähitellen tilanne muuttui - vaikkakin molemmat osapuolet kärsivät valtavia tappioita.

Lopulta muslimit olivat voitokkaita pyyhkäisten pois viimeisen merkittävän voiman, joka oli Arabian kuninkuuden ja Islamin Profeetan välissä. Taistelun jälkeen Muhammed sai jälleen ilmestyksen, joka kertoi Muhammedin voittaneen, koska he saivat yliluonnollista apua (jae 26). Kun Malik oli voitettu, muslimit valloittivat myöhemmin Ta'ifin helposti. 

Jakaessaan sotasaalista hän suosi joitakin quraishin uusia käännynnäisiä toivoen vahvistavan heidän uskollisuuttaan islamille. Tämä suosiminen aiheutti kuitenkin purnausta. Eräs muslimi lähestyi häntä uskaliaasti: "Muhammed, olen nähnyt mitä olet tehnyt tänään..mielestäni et ole ollut oikeudenmukainen."

Islamin Profeetta ei ollut samaa mieltä: "Jos et löydä oikeudenmukaisuutta minusta, niin mistä sinä sitten löydät sitä?" Ja todellakin: islamissa Muhammedin sanat ja teot ovat paras esimerkki muodostaen vain yhden kumoamattoman normin: mikä tahansa, mikä on Profeetan esimerkin mukaista, on hyvää.


Jae 29, osa I ja osa II "Taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa" ja "Umarin sopimus"

Luvun 9 jakeessa 29 Allah nimenomaisesti käskee muslimeja käymään sotaan juutalaisia ja kristittyjä vastaan ja alistamaan heidät. He ovat "Kirjan Kansoja", jotka alistuttuaan ovat dhimman, muslimien suojelun, alaisia: suojeltuja (tai syyllisiä) kansoja. Se miten muslimien oppineet tulkitsevat tämän jakeen, on äärimmäisen tärkeää juutalaisille, kristityille ja muille toisuskoisille - eikä vähiten sen vuoksi, että islamilaisessa maailmassa henkilön uskonnon katsotaan määrittävän hänen etnisyytensä vain pelkän uskonnollisen vakaumuksen sijaan, mistä seuraa, että myös Richard Dawkins ja Sam Harris ovat muslimien silmissä kristittyjä.

As-Sawin, Ibn Juzayyn ja monien muiden mukaan "tämä ayat ilmoitettiin silloin, kun Allahin Lähettilästä käskettiin taistelemaan Bysanttia vastaan. Ilmestyksen tultua Allahin Lähettiläs valmistautui Tabukin sotaretkeen." Ibn Kathir on samaa mieltä: "Allah käski Lähettilästään taistelemaan Kirjoitusten Kansoja, juutalaisia ja kristittyjä, vastaan Hijran yhdeksäntenä vuotena, ja hän valmisti armeijansa taistelemaan roomalaisia vastaan kutsuen ihmisiä jihadiin ilmoittaen heille aikeensa ja päämääränsä." Tämän sotaretken tarkoituksena oli hyökätä Bysantin (Itä-Rooman) varuskuntaa vastaan Tabukissa, pohjoisessa Arabiassa vuonna 631, mutta Bysantin joukot olivat lähteneet ennen kuin Muhammed ehti paikalle eikä taistelua käyty. 

Ibn Juzayy sanoo tämän jakeen olevan "käsky taistella Kirjan Kansoja vastaan" ja viitaten jakeeseen 30 lisää: "koska he kieltäytyvät uskomasta Allahiin juutalaisten sanoessa: 'Esra on Jumalan poika' ja kristittyjen sanoessa 'Messias on Jumalan poika'". Muslimien on myös taisteltava heitä vastaan, koska "he pitävät luvallisena raatoja, verta, sianlihaa, jne." ja koska "he eivät käänny islamiin". Hän sanoo, että "oppineet ovat samanmielisiä siitä jizyan [uskonnollinen vero] perimisestä juutalaisilta ja kristityiltä".

Ibn Kathir sanoo, että dhimmien tulee olla "häväistyjä, nöyryytettyjä ja väheksyttyjä. Siksi muslimien ei tule kunnioittaa dhimmejä eikä korottaa heitä muslimien yläpuolelle, koska he ovat viheliäisiä, häväistyjä ja nöyryytettyjä."

Selittäessään kuinka juutalaisten ja kristittyjen tulee "tunnustaa alistuvansa" Ibn Kathir siteeraa Muhammedia: "Älkää tervehtikö juutalaisia ja kristittyjä rauhan tervehdyksellä [Salam] ja jos te kohtaatte heidät tiellä, pakottakaa heidät kapeimmalle kujalle." Sitten hän jatkaa kuvailemalla pahamaineista Umarin Sopimusta (joka on lähes varmasti vain myytti), joka solmittiin islamin tradition mukaan muslimeja 634-644 hallinneen kalifi Umarin ja kristityn yhteisön välillä.

Vaikka sillä ei ole juuri historiallista arvoa, tämä sopimus ansaitsee lähemmän tarkastelun, koska siitä tuli islamin laissa perusta dhimmien kohtelulle. Aina kun islamin historiassa islamin lakia on noudatettu tarkasti, on tämä sopimus hyvin samanlaisena määrittänyt miten dhimmejä tulee kohdella. Seuraavat kohdat ovat Ibn Kathirin mukaan ne ehdot, jotka kristityt hyväksyvät saadakseen vastineeksi "turvan itselleni, lapsilleni, omaisuudelleni ja uskontoni seuraajille" - ehdot, jotka Ibn Kathirin mukaan "varmistivat heidän pysyvän nöyryytyksensä, alennustilansa ja häpäisynsä."

Kristittyjen ei tule:

1. Rakentaa "luostaria, kirkkoa tai munkin pyhäkköä"
2. "Korjata korjauksen tarpeessa olevaa pyhäkköä"
3. Käyttää tällaisia paikkoja "vihollisuuksiin muslimeja kohtaan"
4. "Päästää muslimien vakoilijaa kirkkoihin tai koteihin tai salata petosta muslimeja kohtaan."
5. Jäljitellä muslimien "vaatetusta, päähineitä, turbaaneja, sandaaleita, hiustyyliä, puhetta, liikanimiä tai arvonimiä"
6. "Ratsastaa satulassa, pitää miekkaa olkapäällä, omistaa mitään aseita tai kantaa niitä."
7. "Käyttää leimoissa arabiaa"
8. "Myydä alkoholia" - viime vuosina Irakin kristityillä on ollut riitaa tästä muslimien kanssa, jotka yrittävät pakottaa tätä sääntöä
9. "Opettaa lapsillemme Koraania"
10. "Harjoittaa julkisesti shirkiä" - se tarkoittaa toisten asettamista Allahin rinnalle, kuten Jeesuksen kutsumista Jumalan Pojaksi. Toisin sanoen, kristittyjen ja muiden toisuskoisten tulee harjoittaa uskontoaan yksityisesti ellei suorastaan salassa.
11. Pystyttää "ristejä kirkkojen ulkopuolelle tai näyttämällä niitä tai kirjojamme julkisesti muslimien kulkuväylillä tai kauppapaikoilla" - jälleen kristittyjen uskonnonharjoituksen ei tule olla julkista, jolloin muslimit voisivat nähdä sitä ja ärsyyntyä siitä.
12. "Soittaa kirkonkelloja, paitsi hillitysti, tai nostaa ääntämme, kun luemme pyhiä kirjojamme kirkossa, jos muslimeja on paikalla, eikä nostaa ääntämme [rukouksessa] hautajaisissamme tai sytyttää soihtuja hautajaiskulkueissamme muslimien kulkureiteillä tai kauppapaikoilla."
13. "Haudata vainajiamme muslien vainajien viereen"
14. "Ostaa muslimien vangitsemia palvelijoita"
15. "Kutsua ketään shirkiin" - tämä tarkoittaa lähetystyötä, tosin kristityt eivät myöskään saa:
16. "Estää ketään joukostamme kääntymästä islamiin, jos he niin haluavat." Niinpä kristityt voivat olla lähetystyön kohteena, mutta he eivät itse saa sitä tehdä.
17. "Lyödä muslimia"

Toisaalta kristittyjen tulee:

1. Sallia muslimien levätä "kirkoissamme, tulivat he sitten päivällä tai yöllä"
2. "Avata [kirkkojemme] ovet matkalaisille ja ohikulkijoille".
3. Tarjota majoitus ja ruoka "muslimeille, jotka tulevat vieraiksemme" kolmen päivän ajan.
4. "Kunnioittaa muslimeja ja siirtyä paikaltamme, jos he haluavat istua siinä."
5. "Leikkaamme otsatukkamme, pukeudumme perinteisiin asuihimme ja käytämme vyötä" - nämä sen vuoksi, että muslimit tunnistavat toisuskoiset eivätkä erehdyksessä tervehdi heitä sanomalla as-salaamu aleikum, "rauha kanssasi", joka on muslimin tervehdys toiselle muslimille.
6. "Olla oppaina muslimeille ja pidättyä häiritsemästä heidän kotirauhaansa."

Kristityt vannoivat: "Jos me rikomme yhtäkään näistä lupauksista, jotka olemme antaneet teille itseämme vastaan, meidän dhimmamme (lupaus suojelusta) on rikottu ja te saatte tehdä meille niin kuin teidän on sallittua tehdä tottelemattomille ja kapinallisille."

Koraani 9:29 antaa käskyn alistaa toisuskoiset ja Umarin Sopimus on sen jatkoa ja osa islamin lakia yhä tänäkin päivänä.


Jakeet 30-49 "Islamissa hurskain teko on käydä sotaan vääräuskoisia vastaan"

Ibn Juzayy kertoo, että "on sanottu", että islam omaksutaan idässä ja lännessä "kun Isa [Jeesus] laskeutuu taivaista ja vain islamin deen [uskonto] jää jäljelle." Tämä viittaa hadithiin, joka kertoo Muhammedin sanoneen, että "Marian poika [Jeesus] laskeutuu teidän [muslimien] keskellenne oikeudenmukaisena hallitsijana ja hajottaa ristin ja tappaa sian ja lakkauttaa Jizyan (toisuskoisilta suojelun alaisilta perittävä vero, jota maksetaan muslimihallitsijoille)." Se tarkoittaa, että Jeesus lakkauttaa dhimman, muslimien ja toisuskoisten välisen sopimuksen, antaen näin vain kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä islamiin tai tulla tapetuksi. Näin Jeesus islamisoi maailman.

Jakeet 50-80 "Teeskentelijöille ei armoa tipu"

Jakeissa 50-80 Allah tuomitsee Teeskentelijät - nuo jotka väittävät olevansa muslimeja, mutta eivät todellisuudessa ole. Sen sijaan he tulevat murheellisiksi muslimien onnistumisista ja iloitsevat, kun he kärsivät (jae 50). Mutta Allah käskee muslimien sanoa heille: "'Ette te odota meille muuta, kuin jompaakumpaa kahdesta parhaimmasta asiasta.' Ja me odotamme, että Jumala on teille lähettävä kärsimyksen joko suoraan tai meidän käsiemme kautta. Antakaa siis ajan näyttää; kyllä me odotamme niinkuin tekin!" (jae 52). Kaksi parhainta asiaa ovat marttyyrius ja voitto Ibn Abbaksen, Mujahidin, Qatadahin ja muiden mukaan. Toisin sanoen, muslimit joko voittavat Teeskentelijät tai tulevat tapetuksi heidän käsissään, jolloin he pääsevät Paratiisiin - he siis voittavat joka tapauksessa.


Jakeet 81-128 "He surmaavat ja heitä surmataan"

Allah tuomitsee muslimit, jotka kieltäytyivät seuraamasta Muhammedia Tabukin sotaretkelle, missä hän toivoi taistelevansa bysanttilaisia vastaan vuonna 631 (jakeet 81-89). Jotkut pyysivät vapautusta Arabian hirmuisen helteen vuoksi, joka olisi tehnyt retkestä erityisen haastavan - mikä saa Allahin pilkkaamaan heitä muistuttaen helvetin tulesta: he eivät "tahtoneet panna alttiiksi omaisuuttaan ja henkeään Jumalan asian puolesta", se tarkoittaa jihadia (yujahidoo) (jae 81). Ibn Kathir selittää: "jos heillä olisi ollut lainkaan ymmärrystä, he olisivat marssineet Allahin Lähettilään kanssa kuumuudessa, jolloin he olisivat säästäneet itsensä Jahannamin Tulelta (helvetiltä), mikä on paljon ankarampi."

Vaikka Teeskentelijät muuttaisivat mieltään ja haluaisivat seurata Muhammedia jollekin toiselle sotaretkelle, ei heitä milloinkaan päästetä mukaan (jae 83). Muhammed ja muslimit eivät saa edes rukoilla heidän puolestaan, jos he kuolevat (jae 84). Heitä rangaistaan myös tässä maailmassa (jae 85 - jakeen 55 kertaus). Mutta Muhammed ja ne muslimit, jotka "panevat alttiiksi omaisuutensa ja henkensä" pääsevät Paratiisin puutarhoihin (jakeet 88-89).

Allah takaa pääsyn Paratiisiin niille, jotka "surmaavat" ja joita "surmataan" (jae 111). Tästä jakeesta on tullut nykyajan oikeutus itsemurhapommituksille. Ibn Kathir selittää: "Allah sanoo, että Hän on korvannyt uskovaisille palvelijoilleen heidän henkensä ja omaisuutensa - jos he ovat menettäneet ne Hänen vuokseen - pääsyllä Paratiisiin." Ibn Juzayy lisää merkittävästi: "On sanottu, että tämä ilmoitettiin Aqaban Valasta [varhainen muslimien vakuutus taistella islamin puolesta], mutta se pätee jokaiseen uskovaiseen, joka käy jihadiin Allahin tiellä Ylösnousemuksen Päivään asti."

Näin se on ymmärretty. Abu Abdel Aziz, nykyajan jihadisti, joka taisteli Afganistanissa ja Bosniassa, sanoi vuonna 1994 haastattelussa: "Olen ymmärtänyt, että paras uhri, jonka voimme antaa Allahille, on sielumme ja sen jälkeen omaisuutemme." Sitten hän siteerasi jaetta 111.

Koraani sanoo, että lupaus Paratiisista niille, jotka surmaavat ja tulevat surmatuiksi, on myös Toorassa ja Evankeliumissa, mutta todellisuudessa sitä ei niistä löydy - joka todistaa jälleen hurskaille muslimeille, että niitä on väärennetty.

Allah korostaa, että uskollisuus Allahille menee kaiken edelle, ja että Allah kontrolloi kaikkea (jakeet 113-129). Muhammedin ja muslimien ei tule rukoilla pakanoiden puolesta, ei edes sukulaisten (jae 113, myös jae 84). Abraham jopa hylkäsi isänsä, kun hän huomasi tämän olevan "Jumalan vihollinen" (jae 114).

Lue myös David Woodin selitys jakeesta 9:29: Koraani ja konteksti