Mitä olemme oppineet 9/11-iskuista?

Robert Spencer JihadWatchissa:

Neljätoista vuotta on kulunut, ja mitä olemme oppineet?

Melkein saman tien opimme, että islam on rauhan uskonto. Huolimatta 9/11 kaappaajien selväsanaisista lausunnoista, kun he selittivät ja oikeuttivat tekonsa Koraanilla ja Muhammedin esimerkillä, me opimme, että noiden kaappareiden motiivit eivät suinkaan tulleet islamin teksteistä ja opetuksista, jotka ovat täysin rauhanomaisia ja itse asiassa hyödyllisiä ihmiskunnalle.

Olemme oppineet, että jokainen, joka ajattelee jihadistien vetoavan islamin kirjoituksiin ja opetuksiin oikeuttaakseen toimintansa ja heidän värväävän rauhanomaisia muslimeja, yhdistää islamin terrorismiin, mikä on itsessään ennakkoluuloisuutta.

Olemme oppineet, että ne, joiden mielestä pitäisi varmistaa, ettei jihadistien käyttämiä tekstejä opetettaisi Amerikan moskeijoissa, ovat kansallismielisiä, jotka seuraavat Know-Nothingsien, Ku Klux Klaanin ja Syvän Etelän lynkkausjoukkioiden jalanjälkiä.

Olemme oppineet, että on rasistista olla liian huolissaan jihadterrorismista.

Olemme oppineet, että jos vain voimme unohtaa ennakkoluulomme ja rasismimme, voimme saavuttaa loistavan monikulttuurisen tulevaisuuden, missä muslimit olennaisesti rikastavat kansakuntaamme, kuten he ovat tehneet kautta historian.

Olemme oppineet, että kunnia parhaista keksinnöistä ja tieteellisistä innovaatioista kuuluu islamille, ja että meidän tulee edistää islamin läsnäoloa Yhdysvalloissa, koska se on täysin rauhanomaista eikä meidän tarvitse huolehtia siitä ovatko maahanmuuttavat muslimit jihadististen järjestöjen jäseniä, koska sellaiset ääriainekset ovat vain pieni vähemmistö.

Olemme oppineet, että jos me vain annamme muslimiyhteisöille riittävästi rahaa ja taloudellisia mahdollisuuksia, ja muokkaamme ulkopolitiikkaamme siten, ettei siitä ole haittaa muslimeille, jihad kyllä loppuu itsestään.

Olemme oppineet, että jihadististen terrori-iskujen todellisia uhreja ovat muslimit, koska he joutuvat kärsimään "islamofobisista vastaiskuista", jotka seuraavat jokaista jihad-iskua ja estettyä jihad-suunnitelmaa, vaikka FBI:n tilastot osoittavat, että sellaisia "vastaiskuja" ei käytännössä koskaan tapahdu ja että antisemitistiset iskut ovat paljon yleisempiä kuin "islamofobiset" iskut.

Olemme oppineet, että "äärioikeiston" uhka on paljon suurempi kuin maailmanlaajuisen jihadin uhka, ja että islamofobia on Yhdysvalloille paljon suurempi uhka kuin jihad-terrori, vaikka "äärioikeistolla" ei ole ideologiaa, päämäärää, maailmanlaajuista verkostoa, rahoitusta, terroristien koulutusleirejä tai värväysorganisaatioita.

Olemme oppineet, että viranomaisten terrorismin vastaiset toimet muslimiyhteisöissä perustuvat vihaan ja ennakkoluuloihin, kun he kohdistavat tutkintansa yhteen ryhmään, vaikka kaikki tietävät, että ääriaineksia löytyy kaikista yhteisöistä: amishit, mennoniitat, unitaariuniversalistit, ja vaikka mitä.

Olemme oppineet, että vihapuhe ei ole sananvapautta, ja että vihapuhe ei nauti perustuslain ensimmäisen lisäyksen suojaa, ja että suuri osa, ellei kaikki, terrorismin vastainen dokumentaatio, erityisesti se joka käsittelee jihadistien vaikuttimia, on vihapuhetta ja täytyy pakkokeinoin vaientaa.

Olemme oppineet, että mikäli islamistiset jihadistit uhkaavat tappaa meidät siitä hyvästä, että olemme tehneet tai sanoneet jotakin, meidän tulee heti lakata tekemästä tai sanomasta. Muuten me vain tarpeettomasti provosoimme jihadisteja ja silloin jihadistien tekemät murhat ovat kokonaan uhrin oma vika.

Kaiken kaikkiaan olemme oppineet sen, mitä Muhammed Atta sanoi ihmisille kaapatussa koneessa syyskuun yhdentenätoista: "Olkaa hiljaa niin teille ei tapahdu mitään." Siitä on tullut Yhdysvaltain motto ja se saattaa olla myös sen muistokirjoitus.