Teeskentelijöille ei armoa tipu

Katumuksen suura jatkuu:

Jakeissa 50-80 Allah tuomitsee Teeskentelijät - nuo jotka väittävät olevansa muslimeja, mutta eivät todellisuudessa ole. Sen sijaan he tulevat murheellisiksi muslimien onnistumisista ja iloitsevat, kun he kärsivät (jae 50). Mutta Allah käskee muslimien sanoa heille: "'Ette te odota meille muuta, kuin jompaakumpaa kahdesta parhaimmasta asiasta.' Ja me odotamme, että Jumala on teille lähettävä kärsimyksen joko suoraan tai meidän käsiemme kautta. Antakaa siis ajan näyttää; kyllä me odotamme niinkuin tekin!" (jae 52). Kaksi parhainta asiaa ovat marttyyrius ja voitto Ibn Abbaksen, Mujahidin, Qatadahin ja muiden mukaan. Toisin sanoen, muslimit joko voittavat Teeskentelijät tai tulevat tapetuksi heidän käsissään, jolloin he pääsevät Paratiisiin - he siis voittavat joka tapauksessa.

Teeskentelijät voivat "uhrata omastaan tahtoen tai tahtomattaan" (jae 53) islamin hyväksi; joka tapauksessa Allah ei hyväksy heidän uhriaan, koska "totisesti he ovat jumalatonta väkeä". Ruhul Ma'anin mukaan tämä jae viittaa erääseen Teeskentelijöistä, Jadd bin Qaisiin, joka oli halukas lahjoittamaan rahaa Muhammadin Tabukin sotaretkeä varten, mutta ei taistelemaan itse. Hänen ja muiden hänen kaltaistensa tekopyhyys on este heidän lahjojensa hyväksymiselle (jae 54). Muhammedin ei pidä vaikuttua heidän vauraudestaan tai poikiensa lukumäärästä, sillä "Jumala tahtoo vain rangaista heitä maallisella elämällä ja antaa heidän henkensä lähteä heidän ollessaan uskottomia" (jae 55).

Al-Hasan Al-Basrin mukaan Allah toteuttaa suunnitelmansa "ottamalla Zakatin heidän rahoistaan ja käyttämällä sen Allahin hyväksi." Koska he eivät ole oikeita muslimeja ja rohkenevat jopa kyseenalaistaa sen, miten Muhammed jakaa almut (jakeet 56-60). Tähän liittyy myös aikaisemmin kerrottu tapaus, jossa yksi teeskentelijöistä sanoi Muhammedille "Ole oikeudenmukainen, Muhammed! Sinä et ole ollut oikeudenmukainen." Muhammed vastasi: "Mietihän itse! Jos minä en ole oikeudenmukainen, niin kuka on?"

Tafsir al-Jalalaynin mukaan Teeskentelijöiden olisi pitänyt olla tyytyväisiä siihen, "mitä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat heille antaneet" (jae 59) "sotasaaliiseen ja muuhun". Allah määrää miten almut, zakat, jaetaan (jae 60). Jae sanoo, että se voidaan käyttää "avustukseksi Jumalan retkelle". Ibn Kathir selittää: "Jumalan retkellä tarkoittaa sen jakamista jihadisteille, jotka eivät saa korvausta muslimien rahastosta." As-Suyuti lisää: "Jotkut sanovat, että sitä voidaan käyttää kaikkeen jihadiin liittyvään: sopimuksiin vihollisen kanssa, linnoitusten rakentamiseen, ojien kaivamiseen, aseisiin ja muonitukseen ja vakoilijoiden palkkioihin jopa silloin, kun he ovat kristittyjä."

Teeskentelijät myös ärsyttävät profeettaa väittämällä, että "hän on herkkäuskoinen" (jae 61). Ibn Juzayy sanoo: "hän hyväksyy kaiken kuulemansa". Se tarkoittaa, että hän on niin hyväluontoinen, ettei ymmärrä omaa parastaan: Tafsir al-Jalalayn lainaa Teeskentelijöiden sanoja, että "hän kuulee jokaisen pikku asian, ja uskoo sen. Kun vannomme ettemme olleet sitä sanoneet, hän uskoo sen." Mutta Ibn Kathirin mukaan todellisuudessa "hän tietää kuka puhuu totta ja kuka valehtelee."

Ja tämä on yksi syy miksi Muhammed on niin tärkeä. Hän on niin keskeinen, että uskovien ei tule vannoa pelkästään Allahin nimeen, vaan Allahin ja Hänen Lähettiläänsä nimeen (jae 62), ja ne jotka vastustavat Allahia ja Muhammedia, joutuvat helvettiin (jae 63). Teeskentelijät olivat panneet merkille, että hän tapaa saada ilmestyksiä vihollisistaan (pahamaineisena esimerkkinä suura 111, joka on kokonaan omistettu hänen setänsä Abu Lahabin kiroamiseen, koska tämä ei uskonut Muhammedin olevan profeetta) ja "ulkokullatut pelkäävät, että heitä vastaan julkaistaan suura, joka paljastaa heidän sydämensä" (jae 64). Ibn Kathirin mukaan Allah "paljastaa ja selittää totuutenne Hänen Lähettiläälleen ilmestysten kautta" - tarkoittaen Teeskentelijöiden salaisuuksia. He sanovat vain vitsailleensa, kun he pilkkasivat Allahia ja Muhammedia (jae 65), mutta todellisuudessa he ovat uskonluopioita (jae 66). "Allahin tunnusmerkkien pilkkaaminen", sanoo As-Suyuti, "on merkki kufrista [epäuskosta]", ja epäuskoa pahempaa ei ole tietenkään mikään. Tämä saattaa selittää, miksi Muhammedin pilakuvat aiheuttavat sellaista närkästystä islamilaisessa maailmassa. Teeskentelijät joutuvat helvetin tuleen (jae 68), koska he hylkäsivät profeettojen sanoman (jae 70).

Uskovat sen sijaan pääsevät Paratiisin puutarhoihin (jakeet 71-72). Muhammedin kerrotaan sanoneen: "Kaksi puutarhaa, joissa astiat ja kaikki muu on tehty kullasta, ja kaksi puutarhaa, joissa astiat ja kaikki muu on tehty hopeasta. Ainoastaan Allahin Kasvojen Kunnian Verho estää ihmisiä näkemästä Häntä Eedenin puutarhassa." Mutta ennen kuin he voivat nauttia kaikesta tästä, Muhammedin ja muslimien täytyy "taistella uskottomia ja ulkokullattuja vastaan, olla ankara heitä kohtaan" (jae 73). Ibn Abbas selittää: "Allah käski Profeettaa taistelemaan miekalla vääräuskoisia vastaan ja puheella sekä ankaruudella teeskentelijöitä vastaan." Ad-Dahhak lisää: "Käykää jihadia miekalla vääräuskoisia vastaan ja olkaa sanoissa ankaria teeskentelijöitä kohtaan ja se on jihadia heitä vastaan." Ja Ibn Juzayy: "Jihad [islamin] hylkääjiä vastaan käydään miekalla, ja jihad teeskentelijöitä vastaan käydään puheella niin kauan, kun he eivät avoimesti osoita epäuskoaan...Ankaruus on armon ja myötätunnon vastakohta. Sitä voidaan harjoittaa sanoi, teoin, jne."

On huomattavaa, että Al-Hasan ja Qatadah sanovat, että "taistelu heitä vastaan sisältää (islamilaisen rikos)lain tasa-arvoisuuden soveltamista heihin."

Eräs muslimi, joka kieltäytyi seuraamasta Muhammedia Tabukin sotaretkelle, oli Julas bin Suwayd sekä veljensä Harith. Ibn Ishaqin mukaan Julas sanoi Muhammedista: "Jos tämä mies on oikeassa, me olemme pahempia kuin aasit."

Eräs Julasin sukulainen, Umayr bin Sa'd, kertoi Muhammedille, mitä Julas oli sanonut. Sitten hän selitti Julasille, että hän oli kannellut, koska islam on kaikkein tärkeintä: "Sinä olet tärkeämpi minulle kuin yksikään ihminen, olet minulle kaikkein jalomielisin, ja minulle on tuskallista sanoa mitään, mikä loukkaisi sinua; mutta olet sanonut asioita, joita en voi toistaa aiheuttamatta sinulle häpeää, ja jos olen hiljaa, aiheutan vaaran uskonnolleni. Toinen on toista tärkeämpi."

Julas ja Harith oli ajettu nurkkaan ja Julas kielsi heidän lausuneen loukkaavia sanoja, jolloin Allah ilmoitti: "He vannovat Jumalan nimeen, etteivät ole mitään väärää puhuneet. Kuitenkin he todella puhuivat epäuskon sanoja ja olivat uskottomia omaksuttuaan Islaamin" (jae 74). Allah tarjosi heille mahdollisuutta katua, mutta varoitti samalla, että elleivät he katuisi "niin Jumala langettaa heille tuskallisen tuomion tässä maailmassa ja tulevassa" (jae 74). He katuivat.

Miten Allah olisi langettanut heille tuskallisen tuomion tässä maailmassa? Uskovien käsissä, kuten jakeissa 14-15 sanotaan.

Teeskentelijät ovat kääntäneet selkänsä Allahille (jae 76), niinpä "antaa Hän ulkokultaisuuden pysyä heidän sydämissään" (jae 77), ja vaikka Muhammed "seitsemänkymmentä kertaa pyytäisi heille anteeksiantoa, ei Jumala heille anteeksi anna" (jae 80) - tämä on kuin vastakohta Matteuksen evankeliumin jakeille 18:21-22.


Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 9, “Repentance,” verses 50-80

Katumuksen suura: http://www.islamopas.com/koraani/009.htm

Koraaniblogi

Uskova (mu'min) on sekä ulkoa että sydämessään hyvä; vääräuskoinen (kafir) on kokonaan paha. Teeskentelijä (munafiq) on ulkoisesti hyvä, mutta sydämessään paha. (http://muallafkampung.blogspot.fi/2012/12/munafiq.html)