Välimies

Kuin sotamarsalkka rinta täynnä mitaleja Muhammad myönsi itselleen henkeäsalpaavan määrän kunnianimiä profeetan uransa kuluessa. Ensin hän kutsui itseään Hyväksi, Totuudelliseksi, Rakastetuksi, Valituksi, Hyvän sanoman tuojaksi, Eläväksi valoksi, Valaisevaksi lampuksi ja niin edelleen. Nämä nimet hän antoi itselleen monissa Koraanin säkeissä ja vain harvoissa luvuissa hän ei ylistänyt itseään tai kirjoituksiaan. Uransa keskivaiheilla hänen omakehunsa alkoi muuttua orwellimaiseksi. Samaan aikaan, kun hän salamurhasi kriitikoitaan, massamurhasi juutalaisia, jakeli uhriensa peltoja ja viljelyksiä ystävilleen, ja otti sänkyynsä naisia, joiden aviomiehet hän oli hetkeä aikaisemmin surmannut, hänestä tuli Täydellinen mies, Parhain ihmisistä, Esimerkillinen roolimalli, Jumalan armo ihmiskunnalle, ja niin edespäin. Uransa loppupuolella hänen mahtaileva käsityksensä itsestään nosti hänet ylös planeetan pinnalta ja hänestä tuli Kokoaja - mies, joka herätettäisiin ensimmäisenä ylös Tuomion päivänä ja joka johtaisi väkijoukot Jumalan tuomittavaksi. Ja sinä kohtalokkaana päivänä hän olisi Välimies ja Hän jolla on oikeus toimia välittäjänä.

Ei tiedetä aivan tarkkaan milloin hän alkoi pitää itseään välimiehenä, mutta kirjallisuudesta käy ilmi, että hän oli suunnitellut sen niin, ettei asia tullut kenellekään yllätyksenä, kun hän antoi julistuksen uudesta arvonimestään. Prosessi alkoi, kun hän julisti, että Jumala aina toteutti profeettojen toiveita koskien heidän seuraajiaan. Aikaisemmat profeetat olivat käyttäneet omat toiveensa maallisiin tavoitteisiin kuten Nooa, joka pyysi Jumalaa hävittämään kansansa vedenpaisumuksessa, koska nämä eivät totelleet Herraansa ja Jumalaansa. Muhammad päätteli kuitenkin, että hänen seuraajansa hyötyisivät eniten siitä, että Jumala myöntäisi hänelle välittäjän aseman Tuomiopäivänä. Silloin hänellä olisi sanansa sanottavana, kun Jumala päättäisi syntien anteeksiannosta. Hän toimisi kansansa puolustusasianajajana ja vetoaisi heidän puolestaan. Tällainen tehtävä oli niin tärkeä, että Jumala antaisi sen ainoastaan yhdelle profeetoistaan, hänelle, joka on kaikkia muita korkeammalla. Hän julisti saarnastuolista tahtovansa olla se, jolle Jumala myöntäisi tämän kunnian, sillä sitä suurempaa palvelusta hän ei voisi tehdä seuraajilleen viimeisenä päivänä. Hän kuitenkin tarvitsi heidän apuaan. Hänen seuraajiensa tulisi lobata Jumalaa rukouksissaan. Hän ehdotti sanamuotoa: "(Oi Allah) Ole hyvä ja anna Muhammadille korkein asema Paratiisissa ja ylimääräinen kunnianosoitus ja nosta hänet Ylistyksen ja Kunnian asemaan."

Sitten eräänä päivänä hän ilmoitti, että Jumala on myöntynyt hänen pyyntöönsä, ja näin vastannut uskovaisten rukouksiin. Kirjallisuus ei kerro milloin tämä tapahtui. Luultavasti se oli ensimmäinen asia, jonka hän ilmoitti tajuttomuuden jälkeen, joko jonkun vaimonsa tai lähimpien tovereidensa seurassa. Innokkaasti nyökkäillen, aivan kuin ilmoittaessaan Aishalle, että Jumala oli sallinut hänen naida Zainabin, hän varmaankin sanoi: "Iloitkaa! Allah on myöntänyt minulle välittäjän tehtävän Tuomion päivänä! Menkää ja ilmoittakaa ilosanoma minun kansalleni." Eräässä kertomuksessa ilmoitus annettiin, kun hän oli palaamassa Mekasta Yathribiin, mahdollisesti yhden pienemmän pyhiinvaelluksen aikana, joihin hän osallistui tuhatpäisen seuraajien joukkonsa kanssa. Kun he ohittivat Juhfah-vuoria Mekan ja Yathribin puolivälissä, Muhammad yhtäkkiä nousi kamelinsa selästä. Hänen seuraajansa katsoivat häntä tyrmistyneinä, kun hän nosti kätensä kohti taivasta ja rukoili Jumalaa. Hän kävi läpi rukousrituaalin ja jäi sitten pitkäksi ajaksi liikkumattomaksi otsa maata vasten painuneena. Hän esitti tämän rituaalin yleisölleen kolme kertaa. Kun hänen seuraajansa lopulta kysyivät mistä oli kyse, hän sanoi: "Rukoilin Herraani ja toimin kansani välimiehenä, ja Hän antoi minulle kolmanneksen kansastani, ja niinpä minä heittäydyin maahan kiitollisuudesta Herraani kohtaan. Sitten nostin pääni ja pyysin Herraltani kansaani, ja Hän antoi minulle kolmanneksen kansastani, ja silloin heittäydyin maahan kiitollisuudesta Herraani kohtaan. Sitten nostin pääni ja pyysin Herralta kansaani, ja Hän antoi minulle jäljelle jääneen kolmanneksen, ja niin heittäydyin maahan kiitollisuudesta Herraani kohtaan."

Muhammadin mielikuvitus alkoi työskennellä ja muodostaa tarinaa siitä minkälainen rooli hänellä olisi Viimeisenä päivänä. Saarnatessaan ja pienimuotoisissa tapaamisissa, päivällisillä lähimpien seuraajiensa kanssa, tapaamisissa heimopäälliköiden kanssa, jotka olivat tulleet vannomaan uskollisuutta hänelle, ja tien päällä, kun keskustelu oli ainut ajanviete, hän puhui lopun ajoista ja mitä uskovaiset voisivat silloin odottaa. Muhammad sanoi, että se alkaisi silloin, kun enkeli Israfil puhaltaa pasuunaan ilmoittaakseen ylösnousemuksen alkaneeksi, ja niin voimakas on tämän pasuunan ääni, että koko luomakunta kuulee sen. Silloin maa on jo eloton autiomaa. Mutta Jumalan väliintulon ansiosta kaikki kuolleet nousevat ylös ja tulevat jälleen lihaksi, yhtä alastomina kuin he olivat syntyessään, mutta ulkonäöltään sellaisina kuin olivat olleet kuollessaan. Heidän ruumiinsa kootaan uudestaan Runsauden lammessa, joka on niin valtava järvi, että se on tuhat kertaa suurempi kuin kuuluisan Maribin padon aikaansaama vesistö. Tämän paikan nimi on Kokoamisen paikka, ja Muhammad on "Kokoaja". Hänet herätetään ensimmäisenä kuolleista ja hän saapuu paikalle pukeutuneena loistavan vihreään asuun ja päässään hänellä on vihreä turbaani - hän on ylösnousseista ainoa, joka on pukeissa, mikä on hänelle suotu kunnianosoitus hänen eläessään osoittamastaan säädyllisyydestä. Hän joko seisoo Arafatin tai jonkun muun vuoren huipulla, tai hän saapuu ratsastaen hevosella kantaen ylpeänä Ylistyksen ja Kunnian lippua, joka symbolisoi Jumalan hänelle antamaa kunnianosoitusta nostaessaan hänet Paratiisin korkeimmalle paikalle, josta korkeammalla on vain itse Jumala.

Muhammadilla riitti aina yksityiskohtia. Eräällä juhla-aterialla hän otti puheeksi ylivertaisen asemansa verrattuna muihin profeettoihin, ja hän kävi läpi kaikki profeetat Aadamista Jeesukseen. Se oli tyypillinen juhla-ateria: valtava nahka, joka toimi sekä pöytänä että pöytäliinana, oli levitetty lattialle ja vieraat istuivat jalat ristittynä sen ympärillä. Heille tarjoiltiin lihaa, leipää ja keittoa, ja Muhammedille tuotiin hänen lempiruokaansa, kokonainen paahdettu lampaanviulu. Pitäen sitä käsissään hän vuoroin haukkasi siitä hampaillaan, pureskeli ja puhui. Viimeinen päivä tuli puheeksi ja vieraat kysyivät häneltä muiden profeettojen oikeudesta toimia välittäjinä. Eikö heilläkin ole oikeus toimia välimiehinä? Edelleen pureskellen Muhammad pudisti päätään. "Minä olen koko ihmiskunnan johtaja Ylösnousemuksen päivänä." Hän katseli vieraitaan ja sanoi: "Tiedättekö miksi?" Kun hämmentyneet vieraat eivät sanoneet mitään, Muhammad harmistui heidän etikettivirheestään. Jumalan maanpäällisen edustajan kanssa keskusteltaessa oli nimittäin joitakin sääntöjä. Hän sanoi: "Miksi ette sano 'Minkä tähden niin on, oi Jumalan lähettiläs?'" Hänen nöyrät vieraansa sanoivat silloin: "Minkä tähden niin on, oi Jumalan lähettiläs?" Otettuaan uuden suupalan lampaasta hän selitti, että toiset profeetat halusivat luovuttaa välitysoikeutensa hänelle, ja hän toimisi sitten välittäjänä kaikille Aadamin lapsille eikä vain omille seuraajilleen. Se tarkoitti tietysti koko ihmiskuntaa, sillä kaikki ihmiset polveutuivat Aadamista. Hän myönsi kuitenkin vaatimattomasti, ettei hän olisi ainut välimies; hän olisi kuitenkin ensimmäinen ja hänen sallittaisiin toimia välittäjänä suurimmalle joukolle ihmisiä. Hänen jälkeensä myös toiset profeetat saisivat toimia välittäjinä, samoin sellaiset ihmiset, jotka olivat saavuttaneet välittäjän aseman perheidensä suhteen, palkintona heidän hyvistä töistään Jumalan asian eteen, esimerkiksi haavoittumalla tai kuolemalla taistelussa Jumalan asian puolesta.

Hän selosti miten hänen ylivertaisuutensa huomioitaisiin: Ylösnousemuksen päivänä Jumala viivyttää Suurta Tuomiota aiheuttaakseen hämmennystä väkijoukoille, kaikille sukupolville aina Aadamin aikoihin asti, jotka odottavat kärsimättöminä, mikä heidän kohtalonsa on. Jumala siirtää aurinkoa lähemmäksi niin, että ihmiset hikoilevat enemmän kuin koskaan. He alkavat hermoilla ajatellen viivytyksen tarkoittavan, että Jumala on vihastunut heihin. Niinpä he menevät eri profeettojen luokse pyytäen heitä välittäjäksi Jumalan kanssa ja he aloittavat Aadamista.

Tämä oli Muhammadille tarinan paras kohta: hän matki pelokasta ja tuskaista ääntä, millä hän kuvitteli ihmisten lähestyvän Aadamia: "Oi Aadam, sinä olet ihmiskunnan isä. Jumala loi sinut omin käsin ja puhalsi sinuun henkensä ja käski enkelien kumartaa sinua. Toimi meidän välimiehenämme Jumalasi kanssa. Näethän missä ahdingossa me olemme." Mutta Aadam kieltäytyy. Hänellä on omia ongelmia Jumalan kanssa, sillä hän oli syönyt kielletyn puun hedelmää, ja hän käskee ihmisten kysyä Nooan apua. Mutta Nooakin torjuu heidät, samoin kuin Aabraham ja Mooses. Mooses väittää, että on itse vaikeuksissa, koska hän oli tappanut jonkun, jota Jumala ei ollut käskenyt tappaa. Hän lähettää epätoivoisen väkijoukon Jeesuksen luo, mutta Jeesus kehottaa heitä menemään "jonkun toisen luo: parasta mennä tapaamaan Muhammadia."

Muhammad jatkaa: kun toiset profeetat ovat myöntäneet hänen ylivertaisuutensa, hän saapuu pukeutuneena vihreään asuun ja turbaaniin ja kantaen Ylistyksen ja Kunnian lippua. Hän saapuu joko hevosella tai Arafatin kaltaisen vuoren huipulle. Hän ottaa Aadamin lasten johtajuuden ja johdattaa alastomat joukot Siratin, Helvetin yllä kulkevan sillan yli.

Sitä voidaan kutsua Erottelemisen sillaksi, sillä siellä tapahtuu hyvien ihmisten erottelu puoliksi hyvistä, ei edes puoliksi hyvistä ja kokonaan pahoista. Muhammad ylittää sen kuin salama, samoin kuin muut suoraan Paraatiisiin pääsevät, mutta kaikille muille silta on vaarallinen - se on täynnä ansoja syntisille, Muhammad kertoo yleisölleen. Terävät koukut tarttuvat ihmisiin ja paloittelevat heidät ennen kuin heittävät heidät alla olevaan tuliseen pätsiin. Ihmiset yrittävät ryömiä nelinkontin sillan yli toivoen livahtavansa koukkujen alta, mutta se on turhaa; koukut heittävät heidät alas. Erityisesti kuvainpalvojat siepataan ja paloitellaan ennen kuin heidät heitetään tuleen, jossa he paistuvat ikuisesti, mutta toiset heitetään Helvettiin odottamaan Muhammadin neuvotteluja Jumalan kanssa.

Muhammad sanoo, että tästä alkaa välityksen ensimmäinen vaihe. Tuomion päivänä hän rukoilee seuraajilleen yleistä armahdusta, myös niille, jotka eivät sitä ansaitse. Hän nostaa katseensa Luojan puoleen ja huudahtaa: "Minun ummani, oi Herra! Minun ummani, oi Herra!", missä "umma" tarkoittaa hänen "kansaansa", heimorajat ylittävää uskovaisten superheimoa. Hän rukoilee Jumalaa säästämään heidät Helvetin tulen kärsimyksiltä, myös heidät, jotka eivät vapautusta ansaitsisi. Jumala suostuu hänen ensimmäiseen pyyntöönsä, mutta vain seitsemänkymmenentuhannen osalta, ja he kulkevat Paratiisiin heitä varten rakennetun portin kautta. Nämä ovat ne, jotka selviävät Helvetin yllä kulkevasta sillasta. He pääsevät yli, sillä Jumala tietää ennalta, että nämä saavat saman tien anteeksi Muhammadin vetoomuksen ansiosta. Ja näin nämä seitsemänkymmentätuhatta saavat kulkea Paratiisin portista ilman, että heidän tarvitsee tehdä tiliä teoistaan Jumalan edessä.

Sitten seuraa päätapahtuma. Muhammad pelastaa monia syntisiä, jotka jo putosivat sillalta. Nämä ovat ihmisiä, joilla on edes jyvänen tai vain aivan pikkuriikkisen uskoa Jumalaan ja hänen lähettilääseensä, mutta joiden elämän teot ansaitsevat rangaistuksen, mutta ei ikuista tuomiota. Heidät pannaan kärsimään Helvetissä eikä se ole aivan lyhyt aika. Yksi päivä tuonpuoleisessa vastaa viittäkymmentätuhatta maallista vuotta, joten vaikka joutuisi tuomituksi Helvettiin ainoastaan yhdeksi päiväksi, joutuu silti kärsimään kauheita tuskia tuhat kertaa kauemmin kuin tämän rangaistuksen perusteena oleva maallinen elämä oli kestänyt. Heidän ruumiinsa poltetaan niin, että se on aivan hiiltynyt, ja sitten heidät parannetaan, jotta heitä voidaan jälleen kiduttaa. Ruumiin kaikki osat palavat tulessa lukuun ottamatta otsan rukousmerkkejä. Ne otsat, jotka olivat rukoillessa koskettaneet maata, säästetään, mutta ainoastaan se osa, joka oli todella koskettanut maata, pyöreä kolikon kokoinen alue. Noista rukousmerkeistä on helppo tunnistaa ne syntiset, jotka voidaan pelastaa.

Muhammad tapasi kertoa yleisölleen, että kun välityksen aika tulee, hän heittäytyy maahan Jumalan valtaistuimen edessä ja rukoilee syntisten vapauttamisen puolesta. Jumala sanoo silloin: "Nosta pääsi, puhu ja sinua kuullaan, puhu heidän puolestaan ja sinun välityksesi hyväksytään." Joissakin versioissa Muhammad istuu Jumalan valtaistuimen vieressä - Ylistyksen ja Kunnian paikalla. Huolimatta Muhammadille osoitetusta kunnioituksesta hänen välityksensä ei kuitenkaan takaa vapautusta. Jumala antaa armonsa niille, joille haluaa, ja hänen komennostaan enkelit poimivat Helvetistä ne, jotka hän käskee poimia. Oli heidän sen hetkinen tilansa mikä hyvänsä - hiiltynyt tai luita myöten palanut - enkelit vievät heidät Elämän virtaan, ja siellä he palautuvat ihmisen muotoon. Sieltä he pääsevät Paratiisiin, mutta koska he ovat pelastettuja synnintekijöitä, heidän täytyy kulkea Paratiisin alimmasta portista, ja he joutuvat tyytymään alimpiin Paratiisin osiin.

Muhammadin välityskertomus huipentui tarinaan miehestä, joka pääsi viimeisenä ulos Helvetistä. Hän ryömii Helvetin syvyyksistä ylös ja Jumala hieman huvittelee hänen kanssaan kysymällä että jos hänelle riittäisi, että hän saisi ruumiinsa takaisin, eikä häntä enää kidutettaisi. Kun hän vastaa "kyllä", Jumala sanoo: "Siinä tapauksessa, että tämä pyyntösi toteutettaisiin, niin olisiko sinulla vielä muita pyyntöjä?" Hän lupaa olla pyytämättä enää mitään lisää; kunhan hänet vain säästettäisiin tuolta kauhealta rangaistukselta, kiitos vaan. Kun hänen ruumiinsa on palautettu Elämän virrassa, Jumala kiusaa häntä sallimalla hänen kävellä Paratiisin portille, mutta ei päästä häntä sisään. Tämä koskettaa kovasti miestä, sillä hän näkee vilaukselta Paratiisin riemuja. Silloin hän ei kestä enää vaan huudahtaa Jumalalle: "Oi Herrani! Päästä minut Paratiisiin." Silloin Jumala sanoo: "Voi sinua Aadamin poika! Kuinka petollinen oletkaan! Etkö sinä juuri luvannut ettet pyytäsi enää mitään?" Jumala ja Helvetistä viimeisenä pelastunut mies alkavat tinkiä. Mies pyytää aina vähän enemmän. Lopulta miehen sallitaan astua Paratiisiin, ja Jumala sanoo miehelle, että hän saa kymmenen kertaa enemmän kuin pyysi, osoituksena Jumalan armosta jopa kaikkein vähäisimpiä kohtaan. Tällä vähäisellä olennolla vaikutti olevan himoa maaomaisuuteen, sillä hän sanoo Jumalalle haluavansa paljon tilaa itselleen, koko maailman verran, ja niinpä Jumala antaa hänelle kymmenen kertaa maailman verran tilaa. Tarinan tässä vaiheessa Muhammad heittää päänsä taakse ja ulvoo naurusta.

Monet Aadamin lapsista, ehkä jopa useimmat, tuomitaan ikuiseen tuleen, ja heitä eivät voi auttaa mitkään välimiehet. He ovat monijumalaisia, teeskentelijöitä, uskonluopioita. Muhammad ei säästänyt yhtäkään pakanaa Helvetiltä, ei edes omaa äitiään tai ystävällistä Abu Talibia, joka oli huolehtinut hänestä, kun kukaan muu ei ollut sitä tehnyt ja kasvattanut hänet kuin oman poikansa. Hän teki tiettäväksi, että aikoo puhua Jumalalle Abu Talibin puolesta niin, että tämä nostetaan monijumalaisille varatusta Helvetin syvyydestä ylemmäs, niin että ainoastaan hänen jalkansa nilkkoihin asti palavat. Se saa hänen aivonsa kiehumaan, mutta on se kuitenkin parempi kuin tuskallinen rangaistus syvemmällä Helvetissä. Muhammadin äidillä sen sijaan ei ollut toivoa. Hän oli elänyt ja kuollut monijumalaisena.

Myös kristityt ja juutalaiset joutuvat Helvettiin, vaikka oletettavasti he voivat hyötyä Jeesuksen ja Mooseksen välityksestä. Muhammadin laskuissa Jeesus ja Mooses olivat häntä alempiarvoisia. Heilläkin on toki oikeus toimia välimiehinä Jumalan edessä omien seuraajiensa puolesta, mutta vasta kun Muhammad on tehnyt oman välitystyönsä. Toisin kuin muut, juutalaiset ja kristityt eivät joudu työnnetyksi tuliseen pätsiin ylittäessään Helvetin siltaa, vaan he putoavat kielekkeeltä kuin sopulit juostessaan janosta kärsivinä kohti kangastusta. Muhammad keksi tämän kangastusvertauksen kuvaamaan kristittyjen ja juutalaisten vääriä uskomuksia Jumalan luonteesta. Kristittyjen pahin synti oli heidän uskomuksensa, että Jeesus oli Jumalan poika, mikä oli yhdenlaista kuvainpalvontaa. Muhammad ei koskaan väsynyt selittämään kristittyjen uskonnon epäloogisuutta: jos on vain yksi Jumala, silloin hänellä ei voi olla poikaa tai vaimoa. Hän syytti myös juutalaisia siitä, että he palvoivat yhtä profeettaansa, Esraa, Jumalan poikana. Tämän vuoksi myös heitä täytyy rangaista.

Muhammad päätti tarinansa ylistämällä itseään vielä lisää: kun Suuri Tuomio on saatettu päätökseen, viimeinenkin pelastettu on otettu Helvetistä ja mennyt paikalleen Paratiisiin ja ikuiseen kadotukseen tuomituille valkenee, ettei heillä ole enää toivoa, Muhammad siirtyy omaan Paratiisin asuntoonsa. Hänen talonsa on Seitsemännen Taivaan huipulla, kaikkien muiden profeettojen yläpuolella ja lähempänä Jumalan valtaistuinta kuin kenenkään muun.

Ja siellä hän viettää ikuisuutensa kunniassa ja ylistyksessä.

Mitä sanot, Muhammad? Muhammad saarnasi, että Jumala on nimittänyt hänet koko ihmiskunnan välimieheksi Ylösnousemuksen päivänä, jolloin ihmisten on tehtävä tili elämästään ja kohdattava tuomionsa. Muhammad nousee ylös ensimmäisenä. Joissakin traditioissa hän istuu Jumalan oikealla puolella, ja avustaa häntä ihmisten tuomitsemisessa Paratiisiin tai kadotukseen. Viimeisenä profeettana Muhammadilla on suuri vaikutus Jumalan edessä syntisten vapauttamisessa Helvetin rangaistuksista. (Kirjan It's All about Muhammad kuvitusta)

---

Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 34, "Intercession" (ss. 444-452)

Lue myös samasta kirjasta suomennetut luvut Muhammadin kuolema ja Viimeinen pyhiinvaellus.