Nämä naiset ovat vakiintuneet Muhammadin vaimoiksi ja varhaiset historioitsijat ja elämäkerturit antavat heidän toimistaan yksityiskohtaisia tietoja. Kirjallisuuden tarkempi tutkiminen kuitenkin paljastaa, että Muhammad hankki tai yritti hankkia monia muitakin vaimoja Yathribin vuosinaan, erityisesti muutamana vuotena ennen kuolemaansa - ainakin toiset kaksikymmentä, mutta mahdollisesti vielä paljon enemmän. Hän tarjosi myötäjäisiksi kultaa, kunniaa olla naitettu miehelle, jolle Jumala puhui, ja varmaa paikka Paratiisista, mutta mikään näistä liitoista ei ottanut tulta. Jotkut olivat lyhyitä avioliittoja, jotka päättyivät eroon riidan tai pettymyksen vuoksi; toiset taas solmittiin edusmiehen välityksellä ja ne päättyivät eroon, kun morsian näki Muhammadin, tai Muhammad morsiamen. Monissa tapauksissa entiset vaimot juonittelivat sabotoidakseen uutta tai uhkaavaa kilpailijaa. Muhammadin nöyryytykseksi monet hänen kosimansa naiset torjuivat hänet suoralta kädeltä.
Hänen loputon naisen metsästämisensä on hämmentävää ellei sitä ajattele jälleen yhtenä pakkomielteenä, kuten nuo yksityiskohtaiset ja uuvuttavat rukousrituaalit, joita hän toisti päivin ja öin, ja jotka helpottivat hänen vaikeita emotionaalisia ongelmiaan. Voimme lukea liitoista Shurayn tyttären Fatiman kanssa, Asman tyttären Saban kanssa, enkeli Gabrielilta näyttävän Dihyan siskon kanssa, ja Amran kanssa, joka oli Kilab-heimon Zaidin tytär ja joka oli ollut aiemmin naimisissa Muhammadin serkun Fadlin, Abbasin pojan, kanssa. Saamme tietää, että kaksi morsianta, jotka hän hankki edusmiehen välityksellä, kuolivat matkalla Yathribiin: kuuluisan Syyrialaisen heimopäällikön Hudhailin tytär Khawla, ja jemeniläinen Sana, joka tunnettiin myös nimellä Nashat. Näistä ja muista naisista ei kuitenkaan tiedetä juuri nimeä enempää. Yasidin tyttärestä Amrasta on kuitenkin tiedossa enemmän yksityiskohtia. Kun hänet tuotiin Muhammadin luo ja tämä riisui hänet, Muhammad huomasi, että naisella oli lepra, ja hän lähetti hänet takaisin heimonsa luo. Tiedämme myös Amrin tyttärestä Dumasta, että hän oli kuuluisa kauneudestaan ja pitkistä hiuksistaan. Hänen klaaninsa oli innokas solmimaan avioliittositeet Muhammadin kanssa, ja he kehuivat tälle naisen kauneutta, mutta Muhammad vetäytyi naimakaupasta, kun hän sai tietää naisen olevan jo vanha ja hänen kauneutensa kuihtuneen.
Monet vanhoista vaimoista ottivat tehtäväkseen lupaavimpien vaimoehdokkaiden sabotoimisen, kuten he tekivät Asmalle, Kindah-heimon sheikin tyttärelle. Käännyttyään islamiin sheikki tarjosi tyttärensä Muhammadille vaimoksi kuvaillen tätä kauneimmaksi Arabian leskistä. Sheikki selitti, että Asman mies oli aivan hiljattain kuollut, ja nyt hänen sydämensä löi Muhammadille. Muhammad tarjosi Asmasta kaksitoista kultarahaa ja pysyi lujana kun isä vaati häneltä vielä lisää. Uutiset morsiamen kauneudesta olivat tulleet vanhojen vaimojen tietoon jo ennen kuin tämä saapui moskeijaan. Perille päästyään hänet ohjattiin vaimojen asuintiloihin, missä Aisha ja Hafsa, pahat mielessään, valmistivat hänet Muhammadin vuoteeseen. Toinen heistä sanoi hänelle: "Profeetta pitää siitä, että hänen eteensä tuotu vaimo sanoo hänelle:'Etsin Allahin turvaa sinusta'". Niinpä kun Asma tuli Muhammadin huoneeseen ja tämä lukitsi oven, laski verhon alas ja lähestyi morsianta, tämä sanoi: "Etsin Allahin turvaa sinusta". Muhammad, joka oli odottanut innolla loppunäytöstä, järkyttyi. Se oli muodollinen vetoomus, jonka hän oli itse keksinyt, ja se tarkoitti, ettei nainen halunnut miehen koskevan häneen. Syvästi loukkaantuneena hän erosi onnettomasta vaimostaan, ja lähetti hänet takaisin heimonsa luo huolimatta vakuutteluista, että häntä oli huijattu.
Samanlaisella juonella Aisha hankkiutui eroon kilpailijastaan, nuoresta naisesta nimeltä Mulayka. Hän oli beduiinipäällikön tytär, jonka isä oli kuollut taistelussa Khalidin joukkoja vastaan samana päivänä, kun Muhammad valloitti Mekan. Muhammadin kiinnostus heräsi kertomuksista, joissa kuvailtiin Mulaykan nuoruutta ja kauneutta, ja hän teki naimakaupan tapaamatta morsianta. Naisesta olisi luultavasti tullut moskeijan vakituinen asukas, mutta kun hän saapui Yathribiin, Aisha sanoi hänelle: "Eikö sinua hävetä naida miestä, joka tappoi isäsi?" Mulayka, järkyttyneenä nuhtelusta, päätyi sanomaan Muhammadille samat sanat kuin Asma: "Etsin Allahin turvaa sinusta." Ja hänetkin lähetettiin pakkaamaan.
Kantelevat vaimot hankkiutuvat eroon vielä parista uudesta vaimosta. Ghifari-heimon Shanban oli tarkoitus maata Muhammadin kanssa suoja-ajan päätyttyä - sillä varmistettiin, ettei nainen ollut ennestään raskaana. Suoja-ajan kuluessa kuoli poika, jonka Muhammad oli saanut Maria Koptilaisen kanssa, ja joka oli hänen ainut jälkeläisensä lukuunottamatta Khadijan kanssa saatuja lapsia. Shanban kuultiin huomauttavan: "Jos hän olisi profeetta, hänen poikansa ei olisi kuollut." Eräs vanhoista vaimoista kertoi sen Muhammadille ja profeetta erosi Shanbasta. Toisella kantelun uhrilla oli tapana kurkistella huoneensa verhon raosta nuoria miehiä, jotka tulivat ja menivät rukouspaikalle, tai oleskella moskeijan sisäpihalla. Ei ole tiedossa kauanko hän ja Muhammad olivat olleet naimisissa, mutta niin kauan kuitenkin, että hän oli saanut oman huoneen. Kun Muhammad sai tietää hänen käytöksestään, hän vakoili tätä ja erosi hänestä, kun sai hänet kiinni itse teosta. Muhammadin maine häntäheikkinä karkotti toisen morsiamen. Voimme lukea Laylasta, Khazraj-heimon tytöstä, joka käveli eräänä päivänä Muhammadin taakse moskeijassa ja läimäytti tätä selkään. Kun Muhammad kääntyi, nainen sanoi: "Olen hänen tyttärensä, joka ruokkii lintuja ja on tuultakin nopeampi. Olen tullut tarjotakseni itseäni sinulle. Menetkö kanssani naimisiin?" Muhammad piti näkemästään ja sanoi: "Se on sovittu!" Layla meni takaisin väkensä luo ja ilmoitti heille avioliitosta, mutta hänen sukulaisensa sanoivat: "Nyt olet tehnyt pahasti! Sinä olet kunniallinen nainen, mutta Profeetta on häntäheikki. Pyydä häntä peruuttamaan liitto." Hän meni takaisin Muhammadin luo pyytämään peruutusta ja tämä suostui.
Muhammadin olemus esti toisia liittoja. Elämänsä viimeisten viiden vuoden aikana hänestä tuli lihava. Hänen kasvonsa olivat pulskat; hän käveli vaappuen ja jätti jälkeensä epätavallisen suuret jalanjäljet; kun hän istui jalat ristittynä, näytti siltä, ettei hän enää koskaan voisi päästä ylös ilman apua. Hän oli alkanut värjätä hennalla partaansa, joka sai siitä oranssin värin entisen suolan ja pippurin sijasta. Ihmiset jotka näkivät hänet ensimmäisen kerran, saattoivat tokaista: "Tuoko on teidän profeettanne?" Hänen ainoat etunsa olivat maine, jonka mukaan hän sai aina tahtonsa läpi, sekä väite, että hän puhui Jumalan kanssa, mutta nekään eivät tehneet vaikutusta kaikkiin naisiin. Kun vaikutusvaltaisen jemeniläisen heimon päällikkö tuli Muhammadin luo vannomaan uskollisuutta, hän toi mukanaan tyttärensä Umayman, jota hän tarjosi Muhammadille vaimoksi. Hänen ja Muhammadin ensitapaaminen oli järjestetty puutarhaan. Kertomuksesta on eri versioita, mutta kaikissa niistä nainen pitää Muhammadia vastenmielisenä. "Voiko prinsessa antaa itsenä vaimoksi tavalliselle miehelle?", hän sanoi. Kun Muhammad yritti koskea häneen, nainen käski häntä pitämään kätensä kurissa ja pyysi Allahin turvaa hänestä. Muhammad raivoistui ja rauhoittui vasta kun morsiamen isän veljenpoika tuli väliin ja sanoi: "Älä välitä hänestä, oi Jumalan lähettiläs. Minulla on tiedossa sinulle eräs vielä kauniimpi." Hän järjesti Muhammadille avioliiton siskonsa Qatilan kanssa. Hän jäi viimeiseksi morsiankandidaatiksi, sillä Muhammad kuoli kun nainen oli vielä matkalla Yathribiin.
Eniten Muhammadia oli luultavasti satuttanut ensirakkautensa Umm Hanin, Abu Talibin tyttären, hylkääminen. He olivat kasvaneet yhdessä Abu Talibin talossa ja Muhammad oli eräänä päivänä pyytänyt tytön kättä sedältään, mutta setä oli torjunut hänen pyyntönsä ja naittanut tytön mekkalaiselle ylimykselle Hubayralle. Umm Hani ja Hubayra eivät uskoneet Muhammadin väitteitä itsestään, varsinkaan Umm Hani, joka muisti lapsuudestaan Muhammadin sairaudet. Hän ymmärsi ehkä parhaiten, että harhakuvitelma siitä, että hänet oli viety yöllä kotoaan Taivaaseen, oli tämän sairauden seurausta. Hän oli yrittänyt estää Muhammadia puhumasta asiasta, mutta turhaan. Hänen aviomiehensä oli runoilija, ja siihen asti, kun Muhammad lopulta valloitti kaupungin, hän ei lakannut pilkkaamasta Muhammadia runoissaan. Valloituksen jälkeen Umm Hani liittyi muiden mekkalaisten joukkoon ja kääntyi välttääkseen kuolemantuomion, mutta Hubayra pakeni henkensä edestä Najraniin, missä hän kuoli epäuskossa. Muhammadin sääntöjen mukaan kääntyminen kumosi aiemman avioliiton, jos puoliso pysyi epäuskossa, ja niinpä Umm Hanin kääntyminen antoi Muhammadille mahdollisuuden kosia häntä. Nainen kuitenkin torjui hänet esittämällä epäuskottavia tekosyitä kuten että hänellä oli pieniä lapsia eikä hän halunnut näiden häiritsevän Muhammadia. Hän viittasi myös erääseen Koraanin säkeeseen, jonka Muhammad oli sepittänyt vuosia aikaisemmin, ja jossa sanottiin, että vain ne mekkalaiset naiset, jotka olivat muuttaneet hänen kanssaan Yathribiin, olivat hänelle luvallisia. "Niinpä minusta tuli hänelle laiton, koska en ollut muuttanut hänen kanssaan. Olin yksi niistä, jotka kääntyivät islamiin vastoin tahtoaan", hän kertoi myöhemmin haastattelijalleen.
Näiden seikkailuiden lopputulos oli, että kun Muhammad päätti päivänsä, hänen viralliseen haaremiinsa kuului vain kolmetoista vaimoa. Kolme heistä kuoli ennen häntä: Khadija, Zainab Khuzaima ja Rayhana. Jäljelle jäi kymmenen vaimoa, jotka asuivat hänen kanssaan loppuun saakka. Hän vuorotteli heidän kanssaan viettäen yhden yön aina vuorollaan jokaisen kanssa silloin kun oli kaupungissa, ja otti yhden tai kaksi mukaansa sotaretkille. Vaikka heillä olikin hyviä ja huonoja päiviä ja joskus riitojakin, eivät vakituiset vaimot tehneet numeroa siitä, että olivat vain yksi monista. He hyötyivät statuksesta, jonka saivat Muhammadin vaimoina, ja heillä oli arvonimiä kuten "Uskovien äiti" tai "Nuhteeton puoliso". Vaikka he joskus moittivatkin häntä säästäväisyydestä, Muhammad oli luotettava elättäjä ja piti huolen, että vaimoilla oli kaikki mitä he tarvitsivat - ruokaa, vaatteita ja taskurahaa, jotka kaikki saatiin hänen osuudestaan sotasaalista. Khaibarin ja Fadakin valloituksen ja juutalaisten viljelysten takavarikoimisen jälkeen Muhammad lahjoitti jokaiselle vakituiselle vaimolleen kahdeksankymmentä kamelikuormaa taateleita ja kaksikymmentä kuormaa ohraa.
---
Lue tarinan jatko täältä: Muhammadin naiset, osa 2
Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 32, "Ménage à Quatorze" (ss. 420-424)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti