Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mattias Karlsson kirjoittavat Ruotsin pakolaispolitiikasta Wall Street Journalissa. Teksti on suomennettu JihadWatch sivustolta.
Kun presidentti Trump viime viikolla otti esiin Ruotsin ongelmalliset kokemukset avoimien ovien pakolaispolitiikassa, epäilijät kiirehtivät kiistämään hänen väitteensä. Kaksi päivä myöhemmin Tukholman maahanmuuttajalähiössä puhkesi jälleen mellakka. Kukaan ei loukkaantunut vakavasti, mutta väkijoukko poltti autoja ja heitteli poliisia kivillä.
Trump ei liioitellut Ruotsin nykyisiä ongelmia. Oikeastaan hän vähätteli niitä. Ruotsi otti vuosina 2014-2016 275.000 turvapaikanhakijaa - se on asukasta kohden enemmän kuin missään Euroopan maassa. Kahdeksankymmentä prosenttia tuli vuonna 2015 ilman passia tai henkilötodistusta, mutta suurin osa tuli muslimimaista. Islamista on tullut Ruotsin toiseksi suurin uskonto. Malmössä, joka on Ruotsin kolmanneksi suurin kaupunki, Mohamed on poikavauvojen yleisin nimi.
Seuraukset ovat kouraantuntuvia, ja voimme aloittaa kansallisella turvallisuudella. Arviolta 300 Ruotsin maahanmuuttajataustaista kansalaista on matkustanut Lähi-itään taistellakseen Islamilaisen Valtion riveissä. Monet heistä ovat nyt palaamassa Ruotsiin, ja sosialistinen hallituksemme toivottaa heidät tervetulleiksi. Joulukuussa 2010 tapahtui ensimmäinen itsemurha-isku Ruotsin maaperällä, kun islamilainen terroristi yritti räjäyttää itsensä ja satoja jouluostoksia tekeviä sivullisia Tukholman keskustassa. Onneksi terroristi räjäytti ainoastaan itsensä.
Mellakat ja levottomuudet ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää. Poliiseja, palomiehiä ja ambulanssimiehistöä vastaan hyökätään säännöllisesti. Vuoden 2013 vakavat mellakat, joita oli monissa maahanmuuttajavoittoisissa lähiöissä, kestivät melkein viikon. Jengiväkivalta kukoistaa. Huolimatta hyvin tiukoista aselaeista aseellinen väkivalta on Ruotsissa viisi kertaa yleisempää kuin muissa kolmessa pohjoismaassa yhteensä.
Antisemitismi on nousussa. Malmön juutalaisia uhkaillaan, häiritään ja heidän kimppuunsa käydään kaduilla. Monet ovat lähteneet kaupungista ja heistä on tullut pakolaisia omassa synnyinmaassaan.
Seksuaalirikosten määrä on lähes kaksinkertaistunut vuosista 2014-2015 Ruotsin rikostilastojen mukaan. Kolmannes ruotsalaisista naisista sanoo, etteivät he enää tunne oloaan turvalliseksi omilla asuinalueillaan, ja 12% sanoo, että he tuntevat turvattomuutta mennessään ulos pimeän aikaan. Vuonna 1996 samat tilastot kertoivat, että maahanmuuttajamiehet tekivät raiskauksia paljon useammin kuin ruotsalaiset miehet. Viime vuonna puolueemme pyysi oikeusministeriä tuottamaan uuden raportin maahanmuuttoon liittyvistä rikoksista, mutta hän vastasi: "Edellisten tutkimusten valossa en näe, että uusi raportti rikoksista ja tekijöiden taustasta olisi hyödyllinen ruotsalaisen yhteiskunnan kehittämisessä."
Kansakuntamme kulttuurikaan ei ole säästynyt. Islamin loukkaamisesta syytettyjä taiteilijoita elää tappouhkausten varjossa. Tanssiesityksiä ja taidenäyttelyitä on peruutettu islamistien suututtamisen pelossa. Kouluissa on kielletty laulamasta perinteisiä virsiä, koska ei haluta "loukata" ei-kristittyjä maahanmuuttajia. Journalistien piilokameroiden avulla kerätyt tiedot kuitenkin osoittavat, että moskeijoissa opetetaan islamia fundamentalistisen tulkinnan mukaisesti...
---
Alkuperäinen kirjoitus: https://www.jihadwatch.org/2017/02/swedish-politicians-trump-is-right-swedens-embrace-of-muslim-migrants-isnt-working
Wall Street Journalin artikkeli: https://www.wsj.com/articles/trump-is-right-swedens-embrace-of-refugees-isnt-working-1487807010
Ruotsin rikostilastoja löytyy BRÅn sivuilta: http://www.bra.se/
26. helmikuuta 2017
19. helmikuuta 2017
Miten ihmisille kerrotaan islamista
Harry Richardson kirjoittaa kirjassaan The Story of Mohammed [Muhammedin tarina]:
Kun olin ymmärtänyt totuuden islamista, olin kauhistunut ja halusin kertoa siitä muillekin. En ollut kuitenkaan lainkaan valmistautunut siihen miten sanomani otettaisiin vastaan. Hiljaisemmat ystäväni tuntuivat äkkiä välttelevän minua.
Seurallisemmat alkoivat läksyttää minua. He syyttivät minua kaikenlaisesta, rasismista ja suvaitsemattomuudesta ja fanaattisuudesta. Se oli vallan yllättävää ja minulta kesti hyvän aikaa ennen kuin ymmärsin mistä on kyse. Näiden reaktioiden ymmärtämiseksi täytyy tietää hieman prosessista, jota kutsutaan yleisesti aivopesuksi.
Aivopesu on prosessi, missä kolmas taho manipuloi henkilön ajatuksia ja tekoja. Tässä prosessissa voidaan käyttää erilaisia tekniikoita, mutta sisimmältään siinä käytetään hyväksi ihmisen eloonjäämisviettiä.
Kun kuulemme jonkun asian monilta henkilöiltä ja sitä toistetaan usein, aivomme alkavat uskoa, että se on totta. Tämä on tärkeä eloonjäämismekanismi, sillä enemmistö on usein oikeassa. On viisainta kuunnella, kun joku sanoo sinulle: "Älä mene tuohon luolaan, siellä on vaarallinen karhu". Siksi aivomme toimivat tällä tavoin.
Uskonnolliset kultit käyttävät hyväkseen tätä ja ne vahvistavat sen vaikutusta käyttämällä sellaisia tekniikoita kuin unen puutetta ja ruokailuaikojen muutoksia (monia näitä tekniikoita käytetään islamissa, erityisesti Ramadanin aikana). Paljon tavallisempi tapa edistää tätä prosessia on kuitenkin käytössä niillä, joilla on hallussaan joukkoviestimet.
Mainostajat ymmärtävät, että jos he jatkuvasti pommittavat aivojamme viesteillä kuten: "meidän tuotteemme on hyvä", he pystyvät vähitellen muuttamaan mielipiteitämme. Me kaikki mielellämme teeskentelemme, ettei tällainen manipulaatio vaikuta meihin. Tosiasiat todistavat kuitenkin päinvastaista.
Poliittinen islam on käyttänyt tätä menetelmää suurella menestyksellä. Viime vuosikymmenien aikana meille on jatkuvasti toitotettu, että "islam on rauhanomainen" ja "se on samanlainen kuin kristinusko", ja niin edelleen.
Olemme kuulleet tämän viestin presidenteiltä ja pääministereiltä, olemme kuulleet sen opettajilta, lehdistöltä, kirkonmiehiltä ja suunilleen kaikilta valtaapitäviltä. Niinpä useimmat ihmiset ovat alkaneet uskoa, että se on totta.
Ihmisten aivopesussa valheilla on kuitenkin yksi ongelma. Kun ihmiset oppivat tuntemaan totuuden, mikään määrä aivopesua ei enää saa heitä uskomaan valheeseen. Kun ihmiset ovat kurkistaneet luolaan ja nähneet, että ei siellä ole karhua, on mahdotonta saada heitä enää uskomaan karhuun.
Taitavat aivopesijät tottakai tietävät tämän ja osaavat käyttää ovelaa temppua, jolla ihmisiä "suojellaan" totuudelta. Samalla kun sinua aivopestään "valheella", sinuun iskostetaan myös toinen uskomus. Sinulle kerrotaan, että ne jotka kertovat totuuden ovat "pahoja/vaarallisia/pahansuopia" eikä heitä siksi pidä kuunnella.
Niistä, jotka kuuntelevat heitä, tulee yhtä pahoja kuin he ja heidät karkotetaan yhteisöstä. Muslimit panettelevat ihmisiä sellaisilla termeillä kuin rasisti, fanaatikko, islamofobi, suvaitsematon, tietämätön, jne. Olemme kuulleet sitä jo niin monesti, että alamme uskoa siihen.
Tämä prosessi on ollut niin tehokas, että kun ihmiset kuulevat jonkun kritisoivan islamia, he vaistomaisesti ajattelevat kyseisen henkilön olevan paha rasisti ja vaarallinen kiihkoilija. Niinpä he tekevät kaikkensa, ettei heidän tarvitsisi kuunnella sinun argumenttejasi.
Jos ihmiset siirtyisivät asiassa sinun kannallesi, heidän pitäisi myöntää, että juuri he ovat olleet koko ajan väärässä. Sellaisen myöntäminen on valitettavasti monille yhtä vaikeaa kuin sanalaskun kamelin tunkeminen neulansilmän läpi.
Olin järkyttynyt tästä reaktiosta. Silti minun on edelleen vaikea uskoa kuinka tehokas tämä prosessi on ollut. On silmiä avaavaa nähdä muutoin älykkäiden ja järkevien ihmisten totaalisesti kieltäytyvän kuuntelemasta aivan loogista väitettä. Aivan kuin he pelkäisivät saavansa siitä taudin. Tämä luultavasti tulee sinullekin järkytyksenä. Kun olin ymmärtänyt syyt tähän reaktioon, löysin keinoja kiertää ne.
Tämä kirja on alunperin sarja sähköposteja ystävilleni. Monet vastasivat minulle kritisoiden minua suvaitsemattomuudesta ja kiihkoilusta. Niinpä kirjoitin sähköpostini uudelleen ja pyrin tekemään niistä niin neutraaleja kuin mahdollista. Vältin huolellisesti kritisoimasta islamia, erityisesti ensimmäisissä luvuissa, estääkseni ihmisten aivopesun aikaansaamien reaktioiden laukeamista. Lähestymistapani on toiminut hyvin ja monet sellaiset, jotka olisivat muutoin olleet sanomalle vihamielisiä, ovat päässeet selville totuudesta.
Ensinäkemältä lähestymistapani voi vaikuttaa nurinkuriselta. Mitä hyötyä on kertoa ihmisille islamista, jos sitä ei voi kritisoida?
Tämän lähestymistavan hyöty on se, että kun ihmiset alkavat ymmärtää islamia, ei sinun tarvitse kertoa sen pahuudesta. Annat heidän vain tehdä itse johtopäätöksensä. Kun olet selittänyt, että muslimien on jäljiteltävä Muhammedin käyttäytymistä, sinun tarvitsee vain näyttää heille Muhammadin elämäkerta. Silloin jopa kaikkein poliittisesti korrekteinkin näkee ongelman.
Aina kun haluan kertoa jollekin islamista, aloitan sanomalla, että olen "opiskellut islamia" tai "olen lukenut siitä paljon" ja kerron kuinka mielenkiintoista se on. Monet ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan lisää islamista, sillä se mitä he ovat kuulleet, ei vaikuta aivan oikealta.
Tässä vaiheessa vältän keskustelemasta muista kuin aivan perusasioista. Saatan kertoa, että muslimien tulee jäljitellä Muhammedia ja että Koraania on vaikea ymmärtää. Sitten annan heille jotakin mielenkiintoista materiaalia.
Suosittelen aina omaa kirjaani, sillä se on tietääkseni paras johdatus aiheeseen. Se on erityisen hyvä skeptikkojen vakuuttamiseen. Se on myös saatavilla ilmaiseksi internetissä osoitteessa http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au [osittain suomennettuna myös osoitteessa http://abdullahsarh.wixsite.com/muhammedintarina, suom.huom.]
Valitettavasti harvat kuitenkaan jaksavat lukea näin pitkää tekstiä tietokoneen ruudulta. On myös muita kirjoja sellaisilta kirjoittajilta kuin Bill Warner, Daniel Scott ja Brigitte Gabriel, jotka ovat omalla tavallaan erinomaisia. Mielestäni kirjani on kuitenkin saatavilla olevista paras johdatus aiheeseen. Suosittele kaikin mokomin jotain muuta kirjaa, mutta varmistu siitä, ettei se ole liian hyökkäävä, varsinkaan ensimmäisissä luvuissa. Se voi helposti karkottaa varsinkin kaikkein poliittisesti korrekteimmat lukijat.
Vältä kaikin keinoin kritisoimasta islamia ennen kuin näet, että henkilö on ymmärtänyt totuuden. Anna heidän silloinkin ottaa aloite. Jos ihmiset eivät ole kiinnostuneita, älä painosta heitä. Usein tapahtuu jotakin, joka saa heidät miettimään asiaa uudestaan. Silloin he toivottavasti tulevat uudestaan luoksesi ja esittävät sinulle kysymyksiä tapahtuneesta. Kun olet kylvänyt siemenen, se usein alkaa kasvaa ilman, että sinun täytyy tehdä mitään.
Aina kun ihmiset suhtautuvat vihamielisesti totuuteen, älä painosta heitä liikaa. Anna heille sopivaa luettavaa ja anna heidän itse päättää. Jätä puheenaihe ja jatka ystävyyttäsi. On hämmästyttävää miten monet heistä löytävät lopulta totuuden omin avuin. Jos painostat heitä, he vain kaivautuvat syvemmälle poteroihinsa. Tämän lähestymistavan avulla säästät itsesi monelta harmilta. Se tekee sinusta myös tehokkaamman levittäessäsi sanaa islamin laajentumisen vaaroista.
---
Muhammedin tarina
The Story of Mohammed
Bill Warner: https://www.politicalislam.com/shop/
Brigitte Gabriel: https://www.amazon.com/Brigitte-Gabriel/e/B001H6U2PO
Daniel Scott: http://pastordanscott.blogspot.fi/2015/02/is-president-obama-right-about-islam.html
"On helpompaa huiputtaa ihmisiä kuin saada heidät ymmärtämään, että heitä on huiputettu" - Mark Twain
Kun olin ymmärtänyt totuuden islamista, olin kauhistunut ja halusin kertoa siitä muillekin. En ollut kuitenkaan lainkaan valmistautunut siihen miten sanomani otettaisiin vastaan. Hiljaisemmat ystäväni tuntuivat äkkiä välttelevän minua.
Seurallisemmat alkoivat läksyttää minua. He syyttivät minua kaikenlaisesta, rasismista ja suvaitsemattomuudesta ja fanaattisuudesta. Se oli vallan yllättävää ja minulta kesti hyvän aikaa ennen kuin ymmärsin mistä on kyse. Näiden reaktioiden ymmärtämiseksi täytyy tietää hieman prosessista, jota kutsutaan yleisesti aivopesuksi.
Aivopesu on prosessi, missä kolmas taho manipuloi henkilön ajatuksia ja tekoja. Tässä prosessissa voidaan käyttää erilaisia tekniikoita, mutta sisimmältään siinä käytetään hyväksi ihmisen eloonjäämisviettiä.
Kun kuulemme jonkun asian monilta henkilöiltä ja sitä toistetaan usein, aivomme alkavat uskoa, että se on totta. Tämä on tärkeä eloonjäämismekanismi, sillä enemmistö on usein oikeassa. On viisainta kuunnella, kun joku sanoo sinulle: "Älä mene tuohon luolaan, siellä on vaarallinen karhu". Siksi aivomme toimivat tällä tavoin.
Uskonnolliset kultit käyttävät hyväkseen tätä ja ne vahvistavat sen vaikutusta käyttämällä sellaisia tekniikoita kuin unen puutetta ja ruokailuaikojen muutoksia (monia näitä tekniikoita käytetään islamissa, erityisesti Ramadanin aikana). Paljon tavallisempi tapa edistää tätä prosessia on kuitenkin käytössä niillä, joilla on hallussaan joukkoviestimet.
Mainostajat ymmärtävät, että jos he jatkuvasti pommittavat aivojamme viesteillä kuten: "meidän tuotteemme on hyvä", he pystyvät vähitellen muuttamaan mielipiteitämme. Me kaikki mielellämme teeskentelemme, ettei tällainen manipulaatio vaikuta meihin. Tosiasiat todistavat kuitenkin päinvastaista.
Poliittinen islam on käyttänyt tätä menetelmää suurella menestyksellä. Viime vuosikymmenien aikana meille on jatkuvasti toitotettu, että "islam on rauhanomainen" ja "se on samanlainen kuin kristinusko", ja niin edelleen.
Olemme kuulleet tämän viestin presidenteiltä ja pääministereiltä, olemme kuulleet sen opettajilta, lehdistöltä, kirkonmiehiltä ja suunilleen kaikilta valtaapitäviltä. Niinpä useimmat ihmiset ovat alkaneet uskoa, että se on totta.
Ihmisten aivopesussa valheilla on kuitenkin yksi ongelma. Kun ihmiset oppivat tuntemaan totuuden, mikään määrä aivopesua ei enää saa heitä uskomaan valheeseen. Kun ihmiset ovat kurkistaneet luolaan ja nähneet, että ei siellä ole karhua, on mahdotonta saada heitä enää uskomaan karhuun.
Taitavat aivopesijät tottakai tietävät tämän ja osaavat käyttää ovelaa temppua, jolla ihmisiä "suojellaan" totuudelta. Samalla kun sinua aivopestään "valheella", sinuun iskostetaan myös toinen uskomus. Sinulle kerrotaan, että ne jotka kertovat totuuden ovat "pahoja/vaarallisia/pahansuopia" eikä heitä siksi pidä kuunnella.
Niistä, jotka kuuntelevat heitä, tulee yhtä pahoja kuin he ja heidät karkotetaan yhteisöstä. Muslimit panettelevat ihmisiä sellaisilla termeillä kuin rasisti, fanaatikko, islamofobi, suvaitsematon, tietämätön, jne. Olemme kuulleet sitä jo niin monesti, että alamme uskoa siihen.
Tämä prosessi on ollut niin tehokas, että kun ihmiset kuulevat jonkun kritisoivan islamia, he vaistomaisesti ajattelevat kyseisen henkilön olevan paha rasisti ja vaarallinen kiihkoilija. Niinpä he tekevät kaikkensa, ettei heidän tarvitsisi kuunnella sinun argumenttejasi.
Jos ihmiset siirtyisivät asiassa sinun kannallesi, heidän pitäisi myöntää, että juuri he ovat olleet koko ajan väärässä. Sellaisen myöntäminen on valitettavasti monille yhtä vaikeaa kuin sanalaskun kamelin tunkeminen neulansilmän läpi.
Olin järkyttynyt tästä reaktiosta. Silti minun on edelleen vaikea uskoa kuinka tehokas tämä prosessi on ollut. On silmiä avaavaa nähdä muutoin älykkäiden ja järkevien ihmisten totaalisesti kieltäytyvän kuuntelemasta aivan loogista väitettä. Aivan kuin he pelkäisivät saavansa siitä taudin. Tämä luultavasti tulee sinullekin järkytyksenä. Kun olin ymmärtänyt syyt tähän reaktioon, löysin keinoja kiertää ne.
Tämä kirja on alunperin sarja sähköposteja ystävilleni. Monet vastasivat minulle kritisoiden minua suvaitsemattomuudesta ja kiihkoilusta. Niinpä kirjoitin sähköpostini uudelleen ja pyrin tekemään niistä niin neutraaleja kuin mahdollista. Vältin huolellisesti kritisoimasta islamia, erityisesti ensimmäisissä luvuissa, estääkseni ihmisten aivopesun aikaansaamien reaktioiden laukeamista. Lähestymistapani on toiminut hyvin ja monet sellaiset, jotka olisivat muutoin olleet sanomalle vihamielisiä, ovat päässeet selville totuudesta.
Ensinäkemältä lähestymistapani voi vaikuttaa nurinkuriselta. Mitä hyötyä on kertoa ihmisille islamista, jos sitä ei voi kritisoida?
Tämän lähestymistavan hyöty on se, että kun ihmiset alkavat ymmärtää islamia, ei sinun tarvitse kertoa sen pahuudesta. Annat heidän vain tehdä itse johtopäätöksensä. Kun olet selittänyt, että muslimien on jäljiteltävä Muhammedin käyttäytymistä, sinun tarvitsee vain näyttää heille Muhammadin elämäkerta. Silloin jopa kaikkein poliittisesti korrekteinkin näkee ongelman.
Aina kun haluan kertoa jollekin islamista, aloitan sanomalla, että olen "opiskellut islamia" tai "olen lukenut siitä paljon" ja kerron kuinka mielenkiintoista se on. Monet ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan lisää islamista, sillä se mitä he ovat kuulleet, ei vaikuta aivan oikealta.
Tässä vaiheessa vältän keskustelemasta muista kuin aivan perusasioista. Saatan kertoa, että muslimien tulee jäljitellä Muhammedia ja että Koraania on vaikea ymmärtää. Sitten annan heille jotakin mielenkiintoista materiaalia.
Suosittelen aina omaa kirjaani, sillä se on tietääkseni paras johdatus aiheeseen. Se on erityisen hyvä skeptikkojen vakuuttamiseen. Se on myös saatavilla ilmaiseksi internetissä osoitteessa http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au [osittain suomennettuna myös osoitteessa http://abdullahsarh.wixsite.com/muhammedintarina, suom.huom.]
Valitettavasti harvat kuitenkaan jaksavat lukea näin pitkää tekstiä tietokoneen ruudulta. On myös muita kirjoja sellaisilta kirjoittajilta kuin Bill Warner, Daniel Scott ja Brigitte Gabriel, jotka ovat omalla tavallaan erinomaisia. Mielestäni kirjani on kuitenkin saatavilla olevista paras johdatus aiheeseen. Suosittele kaikin mokomin jotain muuta kirjaa, mutta varmistu siitä, ettei se ole liian hyökkäävä, varsinkaan ensimmäisissä luvuissa. Se voi helposti karkottaa varsinkin kaikkein poliittisesti korrekteimmat lukijat.
Vältä kaikin keinoin kritisoimasta islamia ennen kuin näet, että henkilö on ymmärtänyt totuuden. Anna heidän silloinkin ottaa aloite. Jos ihmiset eivät ole kiinnostuneita, älä painosta heitä. Usein tapahtuu jotakin, joka saa heidät miettimään asiaa uudestaan. Silloin he toivottavasti tulevat uudestaan luoksesi ja esittävät sinulle kysymyksiä tapahtuneesta. Kun olet kylvänyt siemenen, se usein alkaa kasvaa ilman, että sinun täytyy tehdä mitään.
Aina kun ihmiset suhtautuvat vihamielisesti totuuteen, älä painosta heitä liikaa. Anna heille sopivaa luettavaa ja anna heidän itse päättää. Jätä puheenaihe ja jatka ystävyyttäsi. On hämmästyttävää miten monet heistä löytävät lopulta totuuden omin avuin. Jos painostat heitä, he vain kaivautuvat syvemmälle poteroihinsa. Tämän lähestymistavan avulla säästät itsesi monelta harmilta. Se tekee sinusta myös tehokkaamman levittäessäsi sanaa islamin laajentumisen vaaroista.
---
Muhammedin tarina
The Story of Mohammed
Bill Warner: https://www.politicalislam.com/shop/
Brigitte Gabriel: https://www.amazon.com/Brigitte-Gabriel/e/B001H6U2PO
Daniel Scott: http://pastordanscott.blogspot.fi/2015/02/is-president-obama-right-about-islam.html
18. helmikuuta 2017
Robert Spencerin Koraaniblogi
Robert Spencer aloittaa Koraanibloginsa tällä esipuheella:
Jihadistit siteeraavat usein Koraania ja pitävät itseään niinä, jotka seuraavat "puhdasta islamia", alkuperäistä kirjoitusta siten kuin se opetetaan Koraanissa ja islamilaisessa perinteessä. Kuitenkin länsimaiden islamilaiset ryhmät, kuten Hamasiin kytköksissä oleva "Council on American-Islamic Relations", väittävät, että jihadistit käyttävät Koraania väärin, ja että toisuskoiset analyytikot, jotka johtavat jihadistien teot Koraaniin, poimivat kuin "rusinat pullasta" väkivaltaiset jakeet ja "irrottavat ne kontekstistaan".
Obaman hallinto on perustanut koko Lähi-idän ulkopolitiikkansa tähän väitteeseen.
Hallinto uskoo, että ajamalla "kontekstissa olevaa", kokonaista Koraanin sanomaa, saamme aikaan rauhallisen ja turvallisemman Lähi-idän.
Luetaan siis koko Koraani. Alusta loppuun. Ei "rusinoita pullasta" eikä "irrotettuna kontekstistaan".
Kutsumme myös vaaleilla valitut edustajat, journalistit ja muut uutistoimittajat, jotka ovat julkisesti esittäneet väitteitä islamin luonteesta, keskustelemaan ja lukemaan kanssamme.
Inspiraatio tähän oli vuonna 2007 Slate-sivustolla ilmestynyt "Blogging the Bible" (Raamattublogi). Tämä sarja tulee kuitenkin olemaan täysin erilainen: sen sijaan, että vain kirjoittaisin mitä ajattelen tai mitä tunteita kukin tekstikohta herättää, kuten Plotz kirjoitti, minä tulen viittaamaan Koraanin kommentaareihin, jotka ovat kaikki muslimilähteistä.
Yritän selittää miten valtavirran Koraania opiskelevat muslimit ymmärtävät kunkin tekstin.
Tämä on tärkeää, ja ainut syy tehdä tämä: Perustan julkaisuni sille, mitä maailman muslimien käyttämät merkittävät käännökset ja kommentaarit sanovat Koraanista.
En sille, mitä minä sanon, en sille, mitä Obaman hallinto sanoo, enkä sille, mitä terroristijärjestöihin kytköksissä oleva CAIR sanoo, enkä siihen mitä John Kerry sanoo.
Täältä löytyy hyvä arabian- ja englanninkielinen käännös. Islamin teologiassa Koraani on perimmiltään ja luonnostaan "arabialainen Koraani" (kuten Koraani toistuvasti kuvailee itseään: katso 12:2, 20:113, 39:28, 41:3, 41:44; 42:7, 43:3). Islamin uskomuksen mukaan Koraanin merkitys voidaan tulkita toiselle kielelle, mutta tuo käännös ei ole Koraani, koska se ei ole arabiankielinen, eikä se siten ole enää sama. Jotkut muslimioppineet jopa väittävät, ettei Koraania voi täysin ymmärtää muuten kuin arabiaksi.
Mutta tuon tulkinnan romuttaa se käännösten vyöry, jonka muslimit ovat tehneet muslimeille, jotka eivät osaa arabiaa - mikä on suuri enemmistö nykyään ympäri maailmaa - sekä käännytystyöhön toisuskoisia varten.
1. Avauksen suura
2. Lehmän suura (1-39)
2. Lehmän suura (40-75)
2. Lehmän suura (75-140)
2. Lehmän suura (141-210)
2. Lehmän suura (211-221)
2. Lehmän suura (222-286)
3. Imranin perhe (1-32)
3. Imranin perhe (33-63)
3. Imranin perhe (64-120)
3. Imranin perhe (121-200)
4. Naiset (1-16)
4. Naiset (17-34)
4. Naiset (35-104)
4. Naiset (104-176)
5. Pöytä (1-60)
5. Pöytä (61-120)
6. Karja (1-83)
6. Karja (84-165)
7. Rajamuuri (1-102)
7. Rajamuuri (103-206)
8. Sotasaalis (1-30)
8. Sotasaalis (31-75)
9. Katumus (1-5)
9. Katumus (6-14)
9. Katumus (14-28)
9. Katumus (29, osa I)
9. Katumus (29, osa II)
9. Katumus (30-49)
9. Katumus (50-80)
9. Katumus (81-129)
10. Joona
11. Huud
12. Joosef
13. Ukonilma
14. Aabraham
15. Kallio
16. Mehiläinen
17. Israelin lapset (1)
17. Israelin lapset (2-111)
18. Luola (1-59)
18. Luola (60-82)
18. Luola (83-110)
19. Maria
20. Ta Ha
21. Profeetat
22. Pyhiinvaellus
23. Uskovaiset
24. Valo (1-20)
24. Valo (21-64)
25. Ymmärrys
26. Runoilijat
27. Muurahainen
28. Kertomus
29. Hämähäkki
30. Roomalaiset ja 31. Lukmaan
32. Palvominen
33. Liittoutuneet (1-27)
33. Liittoutuneet (21-73)
34. Saba ja 35. Luoja
36. Jaa Siin
37. Rivistöt
38. Saad
39. Joukot
40. Anteeksiantava
41. Erotteleminen, 42. Neuvonpito
43. Koreus, 44. Savu, 45. Polvistuminen
46. Hiekkakunnaat
47. Muhammad, 48. Voitto
49. Sisähuoneet, 50. Qaaf, 51. Tuhlaajat, 52. Vuori
53. Tähti
54. Kuu, 55. Laupias Armahtaja, 56. Suuri Tapahtuma, 57. Rauta
58. Oikeutta etsivä, 59. Maasta karkoitus
60. Tutkinnan alainen
61. Taistelurintama, 62. Hartauskokous
63. Tekopyhät, 64. Harhoista havahtuminen, 65. Avioero, 66. Kielto
67. Valtakunta, 68. Kynä, 69. Varma tuho, 70. Nousevat portaat, 71. Nooa
72. Dzinnit, 73. Vaippaansa kääriytynyt, 74. Viittaan kiedottu, 75. Ylösnousemus, 76. Ihminen
Suurat 77-86
Suurat 87-95
96. Hyytynyt veri
Suurat 97-114
16. helmikuuta 2017
Muhammedin tarina
Muhammed syntyi vuonna 570 jKr. Mekka-nimisessä kaupungissa nykyisessä Saudi-Arabiassa. Arabia ei siihen aikaan ollut valtio, vaan monenlaisten heimojen asuttama alue. Se oli silloin, kuten nykyäänkin, kuuma, kuiva ja vihamielinen ympäristö, missä ihmiset selviytyivät paimentamalla lampaita ja vuohia ja kasvattamalla taateleita pohjoisessa. Verikostot eivät olleet harvinaisia, ja ne ratkaistiin yleensä periaatteella silmä silmästä ja hammas hampaasta. Joskus surmasta maksettiin veriraha.
Mekka oli pyhä kaupunki ja monien erilaisten uskontojen uskonnollinen keskus. Siellä oli rakennus, jota kutsuttiin Kaabaksi, missä sijaitsi pyhä kivi, jonka uskottiin olleen meteoriitti. Siellä oli myös kaivo, jonka vettä pidettiin pyhänä ja jolla uskottiin olevan lääkitseviä ominaisuuksia.
Heimot saapuivat kaikkialta Arabiasta Mekkaan palvomaan omia jumaliaan. Siellä asui myös joitakin kristittyjä ja juutalaisia - Mekka oli hyvin monikulttuurinen kaupunki. Muhammed kuului Mekkalaiseen aatelissukuun, joka tunnettiin Quraish-heimona, ja hänen klaaninsa tunnettiin nimellä Hashim.
Uskotaan, että Quraishin ylijumala oli Allah, Kuujumala (josta syystä jokaisen moskeijan katolla on kuunsirppi), vaikka monia muitakin jumalia palvottiin. Koska Mekka oli pyhä paikka, siellä taisteleminen oli kiellettyä ja erimielisyydet piti ratkoa kaupungin ulkopuolella.
Muhammedin isä kuoli jo ennen hänen syntymäänsä ja hänen äitinsä kuoli, kun hän oli viisivuotias. Sen jälkeen hänen isoisänsä kasvatti häntä, kunnes tämäkin kuoli, jolloin hänen setänsä Abu Talib otti hänet huostaansa. Abu Talib oli vaikutusvaltainen mies Quraish-heimossa. Hän vaikuttaa olleen ystävällinen hahmo, joka eläessään suojeli Muhammedia ja kohteli häntä hyvin.
Quraishin pääasiallinen elinkeino oli uskonto, jonka lisäksi he ansaitsivat myös kaupankäynnillä. Aikuistuttuaan Muhammed työskenteli rikkaalle leskelle Khadijalle, joka teki kauppaa Syyriaan. Muhammed hallinnoi karavaaneja ja teki kauppasopimuksia syyrialaisten kanssa. Siihen aikaan Syyria oli kristitty maa ja huomattavasti Arabiaa edistyksellisempi ja kansainvälisempi.
Itse asiassa Syyria oli edistyksellisempi ja kansainvälisempi kuin suurin osa Eurooppaa. Arabialaiset lainasivat kirjoitusmerkkinsä Syyrian kristityiltä, mutta käyttivät kirjoitusta vain kaupankäynnin asiakirjoissa. Arabiankielisiä kirjoja ei ollut.
Uskonnolliset perinteet välittyivät suullisina kertomuksina ja kristityt ja juutalaiset tunnettiin kirjan kansoina, koska heillä oli uskonnollisia kirjoituksia. Muhammed menestyi kauppiaana ja teki hyvää voittoa Khadijalle. Myöhemmin Khadija ehdottia naimakauppaa hänelle ja he saivat neljä tytärtä ja kaksi poikaa.
Taustansa ansiosta Muhammed tutustui moniin eri uskontoihin. Hän tunsi tietysti oman klaaninsa pakanalliset rituaalit, joista monet päätyivät myöhemmin islamiin.
Mekassa oli myös jonkin verran juutalaisia ja Muhammedin serkun vaimo oli kristitty. Koska useimpia uskontoja ei oltu kirjoitettu ylös, ei ollut tavatonta, että ihmisillä oli oma versionsa uskonnostaan, tai että he aloittivat kokonaan uudenlaiset palvontamenot.
Ollaksesi muslimi sinun täytyy hyväksyä Muhammed täydellisenä ihmisenä. Hänen elämänsä on esimerkkinä kaikille muslimeille ja heidän täytyy jäljitellä häntä kaikin mahdollisin tavoin. Tietenkään kaikki muslimit eivät ole tässä kovin menestyksellisiä, mutta muslimin hurskautta arvioidaan sen mukaan, miten tarkasti hän noudattaa Muhammedin esimerkkiä ja opetuksia. Tätä ei aseteta islamissa kyseenalaiseksi ja siksi on tärkeää tuntea Muhammedin tarina. Muhammedin elämäntavalle on jopa oma nimensä, joka on "Sunna."
Mekka oli pyhä kaupunki ja monien erilaisten uskontojen uskonnollinen keskus. Siellä oli rakennus, jota kutsuttiin Kaabaksi, missä sijaitsi pyhä kivi, jonka uskottiin olleen meteoriitti. Siellä oli myös kaivo, jonka vettä pidettiin pyhänä ja jolla uskottiin olevan lääkitseviä ominaisuuksia.
Heimot saapuivat kaikkialta Arabiasta Mekkaan palvomaan omia jumaliaan. Siellä asui myös joitakin kristittyjä ja juutalaisia - Mekka oli hyvin monikulttuurinen kaupunki. Muhammed kuului Mekkalaiseen aatelissukuun, joka tunnettiin Quraish-heimona, ja hänen klaaninsa tunnettiin nimellä Hashim.
Uskotaan, että Quraishin ylijumala oli Allah, Kuujumala (josta syystä jokaisen moskeijan katolla on kuunsirppi), vaikka monia muitakin jumalia palvottiin. Koska Mekka oli pyhä paikka, siellä taisteleminen oli kiellettyä ja erimielisyydet piti ratkoa kaupungin ulkopuolella.
Muhammedin isä kuoli jo ennen hänen syntymäänsä ja hänen äitinsä kuoli, kun hän oli viisivuotias. Sen jälkeen hänen isoisänsä kasvatti häntä, kunnes tämäkin kuoli, jolloin hänen setänsä Abu Talib otti hänet huostaansa. Abu Talib oli vaikutusvaltainen mies Quraish-heimossa. Hän vaikuttaa olleen ystävällinen hahmo, joka eläessään suojeli Muhammedia ja kohteli häntä hyvin.
Quraishin pääasiallinen elinkeino oli uskonto, jonka lisäksi he ansaitsivat myös kaupankäynnillä. Aikuistuttuaan Muhammed työskenteli rikkaalle leskelle Khadijalle, joka teki kauppaa Syyriaan. Muhammed hallinnoi karavaaneja ja teki kauppasopimuksia syyrialaisten kanssa. Siihen aikaan Syyria oli kristitty maa ja huomattavasti Arabiaa edistyksellisempi ja kansainvälisempi.
Itse asiassa Syyria oli edistyksellisempi ja kansainvälisempi kuin suurin osa Eurooppaa. Arabialaiset lainasivat kirjoitusmerkkinsä Syyrian kristityiltä, mutta käyttivät kirjoitusta vain kaupankäynnin asiakirjoissa. Arabiankielisiä kirjoja ei ollut.
Uskonnolliset perinteet välittyivät suullisina kertomuksina ja kristityt ja juutalaiset tunnettiin kirjan kansoina, koska heillä oli uskonnollisia kirjoituksia. Muhammed menestyi kauppiaana ja teki hyvää voittoa Khadijalle. Myöhemmin Khadija ehdottia naimakauppaa hänelle ja he saivat neljä tytärtä ja kaksi poikaa.
Taustansa ansiosta Muhammed tutustui moniin eri uskontoihin. Hän tunsi tietysti oman klaaninsa pakanalliset rituaalit, joista monet päätyivät myöhemmin islamiin.
Mekassa oli myös jonkin verran juutalaisia ja Muhammedin serkun vaimo oli kristitty. Koska useimpia uskontoja ei oltu kirjoitettu ylös, ei ollut tavatonta, että ihmisillä oli oma versionsa uskonnostaan, tai että he aloittivat kokonaan uudenlaiset palvontamenot.
Ollaksesi muslimi sinun täytyy hyväksyä Muhammed täydellisenä ihmisenä. Hänen elämänsä on esimerkkinä kaikille muslimeille ja heidän täytyy jäljitellä häntä kaikin mahdollisin tavoin. Tietenkään kaikki muslimit eivät ole tässä kovin menestyksellisiä, mutta muslimin hurskautta arvioidaan sen mukaan, miten tarkasti hän noudattaa Muhammedin esimerkkiä ja opetuksia. Tätä ei aseteta islamissa kyseenalaiseksi ja siksi on tärkeää tuntea Muhammedin tarina. Muhammedin elämäntavalle on jopa oma nimensä, joka on "Sunna."
Lue myös Muhammadin elämä ja sankariteot.
13. helmikuuta 2017
Bill Warnerin Kahden tunnin Koraani (A Two-Hour Koran)
Koraanin täytyy olla maailman kuuluisin kirja, jonka hyvin harvat ovat lukeneet ja vielä harvemmat ymmärtäneet. Koraanissa ei ole ajallista järjestystä, sillä kappaleet on aikajärjestyksen sijaan järjestetty niiden pituuden mukaan. Koraani on sekoitettu ja tarinan juoni on kadonnut. Tällainen Koraani löytyy kirjakaupasta.
Nyt voit ymmärtää Koraanin luonteen vähemmässä ajassa kuin sinulta menisi urheilukilpailun katsomiseen. Siitä nimi: Kahden tunnin Koraani. Tämä kirja ei ole täydellinen Koraani, mutta sen luettuasi voit ottaa kaupan hyllystä "oikean" Koraanin ja ymmärtää sitä.
Nyt voit ymmärtää Koraanin luonteen vähemmässä ajassa kuin sinulta menisi urheilukilpailun katsomiseen. Siitä nimi: Kahden tunnin Koraani. Tämä kirja ei ole täydellinen Koraani, mutta sen luettuasi voit ottaa kaupan hyllystä "oikean" Koraanin ja ymmärtää sitä.
KAHDEN TUNNIN KORAANI
10. helmikuuta 2017
Viimeinen pyhiinvaellus
Suurin osa Arabian niemimaasta oli nyt Muhammadin hallinnassa, mikä tarkoitti sitä, että hän kontrolloi myös pyhiinvaellusta, mutta hän ei kuitenkaan kontrolloinut pyhiinvaelluksen rituaalien merkitystä. Hänen luovuudellaan oli vielä haaste muuttaa kaikki monijumalaisten rituaalit oman monoteisminsa käytännöiksi.
Uudelleenjärjestely oli alkanut jo vuosia aikaisemmin, kun hän julisti, että Mekan temppelin olivat rakentaneet Aabraham ja hänen poikansa Ismael Jumalan Huoneeksi, ja se jatkui, kun hän muutti Safa ja Marwa -kukkuloiden välisen rituaalisen kulkueen merkityksen. Hän vahvisti sen uuden roolin Mekan valloituksen aikoihin. Mutta vielä oli paljon muutoksia tehtävänä. Vuosittainen pyhiinvaellus, joka tapahtui kuukalenterivuoden viimeisenä kuukautena, levittäytyi Mekan laaksosta Arafatin vuorelle parikymmentä kilometriä itään, ja Muzdalifan ja Minan vuorille ja tasangoille, jotka olivat lähempänä Mekkaa olevia pyhiinvaelluskohteita. Mekka ja sen temppeli oli omistettu kuun palvonnalle; idässä palvottiin aurinkoa. Auringon palvonnan käytännöt - lähdöt pyhiinvaelluskohteista auringon laskiessa ja noustessa, uhrieläinten teurastaminen ja pylväiden kivitys - täytyi nyt muuttaa aabrahamilaisiksi.
Muhammad valmistautui täydelliseen muodonmuutokseen lähettämällä Abu Bakrin ja Alin pyhiinvaelluksen reitille vuosi Mekan valloituksen jälkeen ilmoittaakseen Arabialle uudet pyhiinvaellussääntönsä. Seuraavasta vuodesta alkaen ainoastaan Muhammadin uskonnon seuraajat, uskovaisten heimorajat ylittävä superheimo, saivat osallistua pyhiinvaellukseen. Monijumalaiset olivat epäpuhtaita ja tuomittuja helvettiin eikä heidän sallittu saastuttaa Paratiisia tavoittelevia puhtaita uskovaisia. Jokaisessa pyhiinvaelluskohteessa Ali julisti asioiden uuden järjestyksen: monijumalaisille sallittiin neljän kuukauden koskemattomuus sinä vuonna, jotta he voisivat suorittaa pyhiinvaelluksensa loppuun, mutta tämän armonajan jälkeen heillä ei olisi turvallisuustakeita missään päin Arabiaa, ei edes pyhien kuukausien aikana - elleivät he käänny islamiin. Antaakseen uhkaukselle jumalallisen oikeutuksen Ali lausui erään Koraanin säkeen, jonka Muhammad oli laatinut tätä uutta sääntöä varten: "Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet, taistelkaa uskottomia vastaan missä heitä tapaattekin, vangitkaa ja saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he katuvat, pitävät rukouksensa ja antavat almuja, antakaa heidän mennä rauhassa." Säe päättyy orwellimaiseen kertosäkeeseen, joka löytyy niin monista Muhammadin kirjoituksista: "Jumala on Anteeksiantava, Armelias."
Lopullinen muutos pantiin voimaan vuonna 632, vuosi sen jälkeen, kun Muhammad oli julkaissut uuden pyhiinvaelluskäytäntönsä. Nyt kun pyhiinvaellus oli puhdistettu monijumalaisista, hän ilmoitti olevansa valmis pukeutumaan pyhiinvaeltajan valkeaan vaatteeseen, ja sen vuoden maaliskuussa hän liittyi tuhansien pyhiinvaeltajien joukkoon, jotka vaelsivat pitkän matkan etelään. Hänen vaimonsa olivat hänen mukanaan ja he ratsastivat verhotuissa satuloissa, samoin hänen mukanaan oli lukuisia sukulaisia sekä hänen lähimmät toverinsa perheineen. Pyhiinvaeltajat koko alueelta liittyivät heihin Yathribin eteläpuolella olevassa laaksossa ja ottivat päälleen rituaalisen puhtauden pukeutumalla kaksiosaiseen valkoiseen vaatteeseen - toinen vaate kiedottiin vyötäisille ja toinen löyhästi yläruumiin peitoksi. Koska päähineet oli kielletty pyhiinvaelluksen aikana, Muhammad antoi vaimojensa letittää ja hajustaa hänen hiuksensa pitääkseen tomun ja täit poissa. Hän otti mukaansa sata uhrikamelia, yhden henkilökohtaiseksi uhrieläimekseen ja loput muille ihmisille. Veriuhri oli aina ollut tärkeä osa pakanallista rituaalia, mutta sen sijaan, että eläimet teurastettaisiin monien eri jumalien nimeen, niiden veri vuodatettaisiin nyt ainoastaan Allahin nimessä, ja muistona Aabrahamin halukkuudelle uhrata oma poikansa Allahin käskystä. Muhammad valmisti oman uhrikamelinsa raaputtamalla karvan pois sen kyttyrän toiselta puolelta, kunnes se vuoti verta, ja sitoi sitten sandaaleita ja muita koristeita sen kaulaan uhrieläimen merkiksi. Kun Muhammad lähti liikkeelle kokoontumispaikalta, ihmisjoukot, jotka olivat joko jalan tai ratsastivat kameleilla, huusivat monijumalaisten pyhiinvaellushuutoa: "Minä palvelen sinua, oi Herra, minä palvelen sinua."
Muhammadin saapuessa Mekkaan se oli muuttunut aavikon metropoliksi. Tänä vuonna sinne oli kokoontunut neljäkymmentätuhatta ihmistä joka puolelta Arabiaa. Nyt oli uusi aika uusine merkityksineen ja käytäntöineen, ja niinpä pyhiinvaeltajat seurasivat Muhammadin esimerkkiä ja kuuntelivat hänen ohjeitaan, jäljitellen hänen kaikkia toimiaan. Tosiuskovaiset uskoivat, että sunna - hänen kaikkien tekojensa esimerkillisyys - oli Jumalan tie, jota tulee jäljitellä. Muhammadin ensimmäinen teko Mekassa oli kiertää temppeliä, mikä ei ollut enää taivaankappaleiden liikkeiden jäljittelyä, vaan hänen yhden jumalan konseptinsa palvontaa. Joidenkin kertomusten mukaan hän kiersi temppelin kamelin selässä, mutta useimmissa versioissa hän kulki jalan. Hän oli melkoinen näky: pyylevä ellei suorastaan lihava mies palmikoituine hiuksineen ja kirkkaan oransseine partoineen, ja pukeutuneena löysään pyhiinvaeltajan asuun. Hän seurasi vanhaa tapaa paljastaa oikea olkapäänsä työntämällä vaatteen kainaloonsa, mutta rikkoi perinteen hölkkäämällä ensimmäiset kolme kierrosta ja kävelemällä loput. Aikaisemmin pyhiinvaeltajat olivat kävelleet ripeasti tai rauhallisesti; nopeutta ei oltu määrätty. Joka kerta kulkiessaan mustan kiven ohi hän joko kosketti tai suuteli sitä. Hän lopetti rituaalin kumarteluihin ja Koraanin lausuntaan louhitulla kivellä, jota hän nyt kutsui Aabrahamin askelmaksi. Umar, joka oli pitkä, roteva ja kaljupäinen, seurasi hänen askelissaan, kuten myös pyhiinvaeltajien joukot.
Sieltä he jatkoivat Safan ja Marwan kalliolle ja kävelivät niiden muutaman sadan metrin väliä seitsemän kertaa kiihdyttäen aina juoksuun ylittäessän kuivuneen joenuoman, joka erotti kaksi kukkulaa toisistaan. Juokseminen oli ollut monijumalaisten tapa, ja se perustui luonnonvoimien kunnioitukseen: laakso joutui aina silloin tällöin tulvan valtaan ja silloin joenuoma täyttyi ja vei mukanaan kaikki siellä olevat. Niinpä pakanat ottivat tavakseen juosta joen uomassa tehdessään seitsemää kierrosta kukkuloiden välillä - alkuperäinen tarkoitus oli palvoa Isafin ja Nailan jumalankuvia, jotka oli pystytetty kukkuloiden juurelle - säässä kuin säässä. Muhammadin uskonnossa juoksemisella imitoitiin hänen tarinansa Hagaria, joka etsi epätoivoissaan vettä pojalleen. Niinpä Muhammad kiihdytti Hagarin vauhtiin ylittäessään joenuomaa ja teki siitä näin säännön, jota hänen seuraajiensa tuli noudattaa. Rituaalin päätteeksi hän nousi kummallekin kukkulalle ja rukoili kohti temppeliä, jonka katto oli suunnilleen kukkuloiden korkeudella.
Ennen lähtöään Mekkaan Muhammad oli määrännyt temppelin peitettäväksi uusilla kankailla, jotka peittäisivät temppelin paljauden ja antaisivat sille arvokkaan ilmeen. Uudet jemeniläiset kankaat olivat valmiit hänen saapuessaan. Kun ne oli ripustettu, Muhammad kiipesi temppelin portaat, riisui sandaalinsa ja astui sisään seuranaan Bilal, Osama ja kolmas mies. Hubalin ja muiden jumalien kuvat oli poistettu temppelistä. Lukuunottamatta kattoa kannattavia pylväitä temppeli oli täysin paljas ja sen täytti vain Muhammadin monoteismin idea. Muhammad suoritti kaksi rukousrituaalia monoteismilleen, mutta lopetettuaan hän sanoi Bilalille ja Osamalla, että oli tehnyt virheen astuessaan sisään temppeliin. Nyt sitä pidettäisiin osana sunnaa ja kaikki haluaisivat tulla sinne rukoilemaan. Sen vuoksi hän julisti temppelin portailta, ettei ollut Jumalan tahdon mukaista, että ihmiset rukoilisivat temppelissä, vaan heidän tulisi palvella Häntä sen ulkopuolella.
Pyhiinvaelluksen aikana suuret ihmisjoukot siirtyivät paikasta toiseen ja rukoushetket olivat suuria massatapahtumia - pitkät rivistöt rukoilijoita koskettivat otsallaan maata samassa tahdissa. Milloin tahansa läpitunkeva rukouskutsu kajahti ilmoille - aamun koittaessa, keskipäivällä, myöhään iltapäivällä, sitten ennen auringon laskua ja vielä silloin kun pimeys toi tähdet esiin - ihmiset suorittivat puhdistautumisrituaalinsa ja järjestyivät rivistöihin.
Muhammad oli tämän kaiken keskipisteenä, ja hän joutui usein sellaisten väkijoukkojen piirittämäksi, jotka eivät olleet ennen nähneet häntä. Kun hänen kirkkaan oranssi partansa huomattiin, ihmiset huusivat: "Tuo on Muhammad, tuo on Muhammad!" Hetkessä hän oli miesten ja naisten, nuorien ja vanhojen piirittämä, kädet ojentuivat häntä kohden ja heidän kasvonsa loistivat ilosta, kun he olivat päässeet Jumalan lähettilään lähelle. Toiset yrittivät koskettaa häntä, mutta ellei se ollut mahdollista, he tyytyivät koskettamaan hänen kameliaan. Joskus hän murtautui ulos piiskaten kameliaan väkijoukon läpi; toisinaan hän pysyi paikoillaan.
Hänen lähelleen pyrkivien ihmisten paine oli murskaava. Hän oli luonut itsestään meheviä myyttejä, jotka olivat tehneet hänestä elävän legendan: hän oli profeetta, jolle mahtava enkeli oli ilmestynyt luolassa lähellä Hira-vuorta; hän oli valittu, joka oli viety Taivaan korkeimmille tasoille ja Jumalan valtaistuimen eteen; hän oli armolahja ihmiskunnalle, jonka puolesta hän puhuisi Tuomiopäivänä; hän toimi välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä, ja jos he vain pääsivät tarpeeksi lähelle häntä, ihmiset tarttuivat hänen käteensä ja hieroivat kasvojaan siihen toivoessaan näin pääsevänsä yhteyteen Jumalan kanssa hänen kauttaan. Hän salli tämän kaiken, samoin kuin hän oli sallinut ihmisten juoda hänen kylpyvetensä ja hieroa hänen sylkeään ihoonsa.
Arafat oli seuraava kohde, kuusikymmentä metriä korkea kivinen mäki, missä pyhiinvaeltajat olivat aikaisemmin seisseet palvoen aurinkoa. Bilal käveli ja välillä juoksi Muhammadin kamelin rinnalla ja varjosti häntä pitkävartisella varjolla auringon paahteelta. Arafat oli tärkeä kohde. Ennen kuin Muhammad oli muuttanut vaelluksen alkamaan Mekasta olivat pyhiinvaeltajat tavanneet aloittaa sen Arafat-vuoren rinteiltä ja ympäröivältä tasangolta ja jatkoivat sitten länteen kohti Mekkaa ja päätyen Minaan. Tämä reitti syntyi pyhiinvaeltajien seuratessa auringon kulkua idästä länteen. Monijumalaisten pyhiinvaellus Mekkaan oli sen sijaan omistettu kokonaan kuulle ja tähtien liikeiden mysteerille, siksi siihen kuului vain Mekan temppelin kiertäminen ja kahden kukkulan välin kulkeminen. Muhammad yhdisti nämä kaksi. Muhammad teki Arafatista kokoontumispaikan. Nyt ensimmäinen pyhiinvaelluskohde oli Mekka; Arafat oli toinen. Monijumalaiset olivat tunteneet Arafatin Seisomisen paikkana, koska he seisoivat siellä keskipäivästä auringonlaskuun kunnioittaen aurinkoa. Muhammad teki Arafatista Kokoontumisen paikan. Hän julisti, että enkeli Gabriel oli vienyt Aabrahamin Arafatin vuorelle ja paljastanut hänelle, että se oli symbolinen kokoontumispaikka ylösnousemuksen päivänä, ja näin seisominen Arafatilla oli kenraaliharjoitus sitä päivää varten, kun Israfil puhaltaa kohtalokkaaseen pasuunaansa.
Seisominen aivan Arafatin huipulla valkoisten pyhiinvaeltajien massojen ympäröimänä on täytynyt tuottaa Muhammadille suurta tyydytystä. Oli kulunut lähes kaksikymmentäkolme vuotta Hira-vuoren luolan hallusinaatioista - kaksikymmentäkolme vuotta taistelua oman monoteismin lahkon luomiseksi kaikenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä hän oli voittanut monet vastustajansa, ja nyt neljäkymmentätuhatta ihmistä oli hänen jalkojensa juuressa, ja kaikki uskoivat hänen uskomuksiinsa itsestään. Katsellessaan alas väkijoukkoa hän piti pitkän ja rönsyilevän puheen, jota myöhemmin kutsuttiin "Jäähyväissaarnaksi", sillä hän kuoli vain muutamaa kuukautta myöhemmin. Se oli hänen Vuorisaarnansa, sekoitus säännöksiä, varoituksia ja vastaleivottuja Koraanin säkeitä. Mukana oli muun muassa määräys, joka teki laittomaksi koron perimisen lainasta, vaatimus palauttaa täysimääräisenä lainatut summat, pakanallisen ajan murhista seuranneiden verivelkojen kumoaminen, ja kielto lisätä ylimääräinen kuukausi joka kolmas vuosi kuukalenteriin sen pitämiseksi tasoissa aurinkokalenterin kanssa. Ja lopuksi hän määritteli miesten ja naisten välisiä suhteita. Puhuen miehille hän sanoi: "Kohdelkaa naisia hyvin, sillä he ovat teille kuin kotieläimiä eivätkä itse omista mitään. Te olette saaneet heidät Jumalalta luottamuksen osoituksena." Hän päätti saarnansa sanomalla "Ymmärtäkää ja kuulkaa sanani, oi ihmiset. Olen välittänyt Sanomani ja antanut teille jotakin mikä, kunhan pidätte siitä kiinni, ei koskaan johda teitä harhaan: se on Jumalan Kirja ja Hänen Profeettansa sunna."
Seuraten monijumalaisten käytäntöä Muhammad odotti kunnes aurinko laski vuorten taakse päästäen pyhiinvaeltajat ryntäämään kohti seuraavaa pyhiinvaelluskohdetta Arafatin ja Minan välillä, Muzdalifa-vuoren tulia. Monijumalaisille ryntäyksellä oli aina ollut erityistä symboliikkaa: aurinko laski länteen, Muzdalifan suuntaan; pyhiinvaeltajat ajoivat aurinkoa takaa, mutta kukaan ei enää muista mitä he sillä tavoittelivat. Ehkä se oli tapa toivottaa auringolle hyvää ja turvallista matka alamaailmaan kuten sukulaiset ryntäävät rakkaittensa perään kadulle näiden karavaanin lähtiessä yön selkään. Aina Qusayn päivistä alkaen oli ollut tapana sytyttää Muzdalifa-vuoren huipulle tulia. Nuotioiden loimussa monijumalaiset jaksoivat valvoa hartaudessa pimeät hetket ja aloittaa juhlinta, kun ensimmäiset auringon säteet ilmestyivät aamun koittaessa.
Muhammad oli ensimmäisten joukossa, jotka lähtivät Arafatilta kohti Muzdalifaa. Kun valo hiipui lännessä, hän nousi kamelinsa selkään ja johti pyhiinvaeltajien joukkoja, jotka ratsastivat kameleilla tai kulkivat jalan. Osama, joka oli silloin yhdeksäntoista vuotias, ratsasti hänen kanssaan. Ryntääminen auringon perään oli traditio, jota oli vaikea ylittää. Yli-innokkaat ratsastajat rynnivät aivan Muhammadin kannoilla, mikä sai hänet nuhtelemaan heitä: "Ottaakahan kaikki rauhallisesti! Hurskautta ei mitata nopeudella!" Hän kuitenkin itsekin piiskasi kamelinsa raviin kun he pääsivät tasaiselle maalle. Kun he lopulta saavuttivat Muzdalifa-vuoren, Muhammad yhdisti myöhäisillan ja yön rukoukset suorittaen ne nuotioiden valossa. Vaikka kirjallisuudessa ei sitä mainitakaan, on ilmeistä, että hän piti lisää saarnoja, antoi uusia määräyksiä ja lausui tuoreita Koraanin säkeitä. Hän vietti yön pyhiinvaeltajien joukon keskellä ja johti heidät aamun koittaessa päivän ensimmäisiin rukouksiin.
Muhammadille Muzdalifa ei ollut enää auringon uudelleen ilmestymisen juhla, vaan se kertoi Aabrahamista, joka palvoi vain yhtä Jumalaa. Muhammad oli aina ollut hyvin viehättynyt tarinasta miehestä, joka on valmis uhraamaan oman poikansa todistuksena uskostaan Jumalaan. Hänellä oli ollut kolme poikaa, viimeisimpänä Ibrahim hänen koptilaisen orjansa Marian kanssa, ja jokainen heistä oli kuollut ennen toista ikävuottaan, joten hän oli kokenut sellaisista kuolemista syntyvän tuskan. Hän oli myös syvästi vaikuttunut tarinan jatkosta: Herran enkeli puuttuu asiaan viime hetkellä, juuri kun Aabraham on leikkaamassa rakkaan poikansa kaulan auki. Muhammad liitti tämän raamatullisen tarinan Muzdalifaan. Juuri Muzdalifan rinteellä enkeli oli pysäyttänyt Aabrahamin käden, mutta Muhammadin versiossa Iisak ei ollut se, joka aiottiin uhrata.
Muzdalifasta Muhammad johti pyhiinvaeltajat viisi kilometriä länteen Minaan, missä tapahtui perinteinen pylväiden kivitys. Muhammad liitti Aabrahamin myös tähän perinteeseen. Monijumalaisille pylväät olivat edustaneet jinnejä, jotka asuivat aavikolla ja taivaalla, ja joista toiset olivat pahantapaisia ja toiset suorastaan ilkeitä. Pylväiden kivittämisen tarkoituksena oli ajaa ne pois. Muhammad muutti tradition kuvaamaan juutalaista tarinaa siitä, kuinka Saatana yrittää saada Aabrahamin, Iisakin ja Saaran luopumaan uhraamisesta. Juutalainen legenda oli mielikuvituksellinen tarina, joka oli lisäys Raamatun kertomukseen Aabrahamin uhrauksesta. Siinä Saatanaa nuhdellaan hänen sekaantumisestaan ja hänet ajetaan pois. Muhammad vaihtoi Iisakin Ismaeliin ja Saaran Hagariin, mutta sen sijaan, että olisivat moittineet Saatanaa, he heittelivät häntä kivillä. Tällä tavoin Muhammad sai Minan pylväiden kivityksen perinteen sopimaan Aabrahamin tarinaan. Nyt ei enää kivitetty jinnejä vaan katalaa Saatanaa, joka yritti saada Aabrahamin, Ismaelin ja Hagarin tottelemattomiksi Jumalaa kohtaan. Pylväät oli tehty toistensa päälle kasatuista kivistä, mutta ne eivät olleet kovin korkeita, koska niitä ei oltu muurattu yhteen. Jokainen niistä oli nyt paholainen, joka kiusasi Aabrahamia, Ismaelia ja Hagaria, ja jokaista pylvästä tuli kivittää seitsemän kertaa - aivan kuten monijumalaisetkin olivat tehneet. Jokaisen heiton jälkeen Muhammad huusi "Allahu Akbar!" - "Allah on suurin!" Kun hän oli kivittänyt yhden pylvään, hän nosti kätensä kohti taivasta ja lausui rukouksia ennen seuraavaa pylvästä. Pyhiinvaeltajat jäljittelivät häntä.
Seuraavaksi oli veriuhrin aika. Se oli aina ollut osa kolmipäiväistä juhlaa, ja sitä kutsuttiin usein nimellä "uhrijuhla" tai "lihan kuivaamisen päivät", ja monijumalaisille se oli auringon palvojien pyhiinvaelluksen viimeinen vaihe. Omassa versiossaan monijumalaiset teurastivat eläimiä veriuhrina eri jumaluuksille lepytelläkseen niitä ja saadakseen menestystä. Muhammad muutti sen muistoksi Aabrahamin halukkuudesta uhrata oma poikansa Jumalalle. Eläimet olivat sijaisuhreja, aivan kuin oinas Aabrahamin tarinassa.
Sillä aikaa kun pyhiinvaeltajat tekivät Arafatin ja Muzdalifan kierrostaan, paimenet veivät uhrieläimet laitumelle. Pylväiden kivityksen jälkeen eläimet ajettiin uhrausta varten varatulle alueelle. Muhammadin tuomat kamelit, jotka oli koristeltu ja merkitty hänen merkillään erotukseksi muista uhrieläimistä, koottiin yhteen ja pakotettiin polvistumaan. Niiden etujalat sidottiin, etteivät ne pääsisi pakenemaan teurastuksen alettua. Ne tapettiin yksi kerrallaan. Kerrotaan, että Muhammad teurasti niistä kuusikymmentäkolme terävällä keihäällä ja Alin avustaessa häntä. Pidellen keihäästä juuri kärjen alapuolelta Muhammad asetti sen kamelin kaulalle, ja Ali, joka piteli keihään toista päätä, iski keihään eläimen kaulaan. Sitten Muhammad leikkasi alaspäin käyttäen keihäistä kuin teurastajan veistä, ja pian eläin kuoli verenvuotoon. Kirjallisuus ei kerro mitä rukouksia Muhammad lausui teurastuksen aikana. Ehkä hän ei rukoillut lainkaan, sillä tappaminen oli intensiivistä, mukaansa tempaavaa ja äärimmäisen veristä touhua. Jokaisen tapon jälkeen teurastajat ottivat eläimen, nylkivät sen nahan, suolistivat ja leikkasivat lihat. Muhammad määräsi jokaisesta eläimestä yhden lihapalan heitettäväksi keittoastiaan. Jälkeenpäin hän ja Ali söivät lihan ja joivat lientä. Kukaan pyhiinvaeltaja ei jäänyt nälkäiseksi, sillä useimmat olivat tuoneet uhrieläimen ja lihaa oli yltäkyllin. Ylijäämäliha leikattiin ohuiksi siivuiksi ja kuivattiin auringossa myöhempää käyttöä varten, ja vuodat kerättiin odottamaan parkitsemista. Kaikki syötäväksi kelpaamaton jätettiin korppikotkille.
Teurastusta seurasi pään ajelemisen rituaali. Monijumalaisille se oli ollut auringon pyhiinvaelluksen lopetus ja juhlinnan alku. Heille hiusten leikkaaminen oli ollut nöyrtymistä ja alistumista jumalille, mutta kun tämä symbolinen teko oli suoritettu ja pyhiinvaeltajat olivat täydellisesti nöyryytettyjä, oli aika pitää hauskaa. He olivat aloittaneet riisumalla valkoiset rituaalivaatteensa ja pukeutuneet tavallisiin asuihinsa. Viimeiset kolme päivää olivat olleet äänekästä juhlintaa, ruokaa, viiniä, seksiä ja hauskanpitoa. He olivat rakastaneet musiikkia ja kaikenlaiset tamburiinit, rummut ja huilut oli otettu esiin. Se oli kuin kolmepäiväinen grillijuhla. Mutta nyt vanhat ajat olivat menneet. Vakavamielisenä puritaanina Muhammad hillitsi juhlintaa kieltämällä seksin, alkoholin ja musiikin. Se vähä mitä hauskanpidosta oli jäljellä keskeytyi yhtenään rukoushetkiin ja hänen säkeidensä lausuntaan.
Muhammad jätti pään ajelemisen tärkeäksi pyhiinvaelluksen rituaaliksi ja teki siitä sunnan kutsumalla paikalle parturin. Se aiheutti väentungoksen, kun ihmiset yrittivät saada itselleen pudonneita hiuksia, melkein tapellen yhdestäkin hiuksesta. Kerrotaan, että Muhammad antoi koko toisen puolen hiukset - oppineet eivät ole varmoja oliko se oikea vai vasen puoli - Talhalle, miehelle, joka menetti sormensa suojellessaan Muhammadia miekalta Uhudissa. Talha jakeli hiukset pyhiinvaeltajille. Khalid, joka oli ollut Muhammadin pahin vihollinen, mutta nyt hänen uskollisimpia sotapäälliköitään, pyysi häneltä kokonaisen kiharan, jota hän paineli silmiään ja suutaan vasten.
Ennen kuin päästi pyhiinvaeltajat palaamaan koteihinsa, Muhammad vaati heitä kiertämään vielä viimeisen kerran temppelin ja kulkemaan vielä kerran Safan ja Marwan välin jäähyväisrituaalina. Näiden jälkeen pyhiinvaeltajat saattoivat joko lähteä kotimatkalle tai osallistua jäljellä oleviin juhlallisuuksiin. Muhammad teki tästä jäähyväisrituaalista virallisen kiertämällä ensimmäisenä temppelin ja palasi sitten juhlapaikalle kivittämään paholaista. Näin hän viimeisteli pyhiinvaelluksen täydellisen uudistamisen.
Muhammad oli luova nero. Hänen luonteensa oli sellainen, joka saa kirjoittamaan teoksia kuten Sota ja rauha, ja säveltämään oopperoita, joita kuninkaat ja kuningattaretkin tulevat kuuntelemaan. Hän teki itsestään eepoksensa sankarin ja antoi itselleen pääroolin miehenä, joka toimii Jumalan ja ihmisen välittäjänä. Hänen luovuutensa ei rajoittunut Koraanin ihmeellisyyteen, vaan hän laajensi sen koskemaan arabien rituaaleja, joiden merkityksen hän muutti koskemaan juutalaisilta lainattuja tarinoita, jotka hän siirsi merkityksettömään temppeliin tuhannen kilometrin päähän. Hän yhdisti pienen kuun pyhiinvaelluksen ja suuren auringon pyhiinvaelluksen yhdeksi monoteistiseksi rituaaliksi, joka alkoi nyt Mekasta, hänen jumalakonseptinsa temppelistä ja myös päättyi sinne.
Saatuaan luomistyönsä valmiiksi Muhammad palasi Yathribiin. Hän oli nyt paitsi Arabian niemimaan hallitsija, myös sen myyttien herra.
---
Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 35, "Farewell Pilgrimage" (ss. 453-462)
Lue myös samasta kirjasta suomennettu luku Muhammadin kuolema.
Uudelleenjärjestely oli alkanut jo vuosia aikaisemmin, kun hän julisti, että Mekan temppelin olivat rakentaneet Aabraham ja hänen poikansa Ismael Jumalan Huoneeksi, ja se jatkui, kun hän muutti Safa ja Marwa -kukkuloiden välisen rituaalisen kulkueen merkityksen. Hän vahvisti sen uuden roolin Mekan valloituksen aikoihin. Mutta vielä oli paljon muutoksia tehtävänä. Vuosittainen pyhiinvaellus, joka tapahtui kuukalenterivuoden viimeisenä kuukautena, levittäytyi Mekan laaksosta Arafatin vuorelle parikymmentä kilometriä itään, ja Muzdalifan ja Minan vuorille ja tasangoille, jotka olivat lähempänä Mekkaa olevia pyhiinvaelluskohteita. Mekka ja sen temppeli oli omistettu kuun palvonnalle; idässä palvottiin aurinkoa. Auringon palvonnan käytännöt - lähdöt pyhiinvaelluskohteista auringon laskiessa ja noustessa, uhrieläinten teurastaminen ja pylväiden kivitys - täytyi nyt muuttaa aabrahamilaisiksi.
Muhammad valmistautui täydelliseen muodonmuutokseen lähettämällä Abu Bakrin ja Alin pyhiinvaelluksen reitille vuosi Mekan valloituksen jälkeen ilmoittaakseen Arabialle uudet pyhiinvaellussääntönsä. Seuraavasta vuodesta alkaen ainoastaan Muhammadin uskonnon seuraajat, uskovaisten heimorajat ylittävä superheimo, saivat osallistua pyhiinvaellukseen. Monijumalaiset olivat epäpuhtaita ja tuomittuja helvettiin eikä heidän sallittu saastuttaa Paratiisia tavoittelevia puhtaita uskovaisia. Jokaisessa pyhiinvaelluskohteessa Ali julisti asioiden uuden järjestyksen: monijumalaisille sallittiin neljän kuukauden koskemattomuus sinä vuonna, jotta he voisivat suorittaa pyhiinvaelluksensa loppuun, mutta tämän armonajan jälkeen heillä ei olisi turvallisuustakeita missään päin Arabiaa, ei edes pyhien kuukausien aikana - elleivät he käänny islamiin. Antaakseen uhkaukselle jumalallisen oikeutuksen Ali lausui erään Koraanin säkeen, jonka Muhammad oli laatinut tätä uutta sääntöä varten: "Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet, taistelkaa uskottomia vastaan missä heitä tapaattekin, vangitkaa ja saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he katuvat, pitävät rukouksensa ja antavat almuja, antakaa heidän mennä rauhassa." Säe päättyy orwellimaiseen kertosäkeeseen, joka löytyy niin monista Muhammadin kirjoituksista: "Jumala on Anteeksiantava, Armelias."
Lopullinen muutos pantiin voimaan vuonna 632, vuosi sen jälkeen, kun Muhammad oli julkaissut uuden pyhiinvaelluskäytäntönsä. Nyt kun pyhiinvaellus oli puhdistettu monijumalaisista, hän ilmoitti olevansa valmis pukeutumaan pyhiinvaeltajan valkeaan vaatteeseen, ja sen vuoden maaliskuussa hän liittyi tuhansien pyhiinvaeltajien joukkoon, jotka vaelsivat pitkän matkan etelään. Hänen vaimonsa olivat hänen mukanaan ja he ratsastivat verhotuissa satuloissa, samoin hänen mukanaan oli lukuisia sukulaisia sekä hänen lähimmät toverinsa perheineen. Pyhiinvaeltajat koko alueelta liittyivät heihin Yathribin eteläpuolella olevassa laaksossa ja ottivat päälleen rituaalisen puhtauden pukeutumalla kaksiosaiseen valkoiseen vaatteeseen - toinen vaate kiedottiin vyötäisille ja toinen löyhästi yläruumiin peitoksi. Koska päähineet oli kielletty pyhiinvaelluksen aikana, Muhammad antoi vaimojensa letittää ja hajustaa hänen hiuksensa pitääkseen tomun ja täit poissa. Hän otti mukaansa sata uhrikamelia, yhden henkilökohtaiseksi uhrieläimekseen ja loput muille ihmisille. Veriuhri oli aina ollut tärkeä osa pakanallista rituaalia, mutta sen sijaan, että eläimet teurastettaisiin monien eri jumalien nimeen, niiden veri vuodatettaisiin nyt ainoastaan Allahin nimessä, ja muistona Aabrahamin halukkuudelle uhrata oma poikansa Allahin käskystä. Muhammad valmisti oman uhrikamelinsa raaputtamalla karvan pois sen kyttyrän toiselta puolelta, kunnes se vuoti verta, ja sitoi sitten sandaaleita ja muita koristeita sen kaulaan uhrieläimen merkiksi. Kun Muhammad lähti liikkeelle kokoontumispaikalta, ihmisjoukot, jotka olivat joko jalan tai ratsastivat kameleilla, huusivat monijumalaisten pyhiinvaellushuutoa: "Minä palvelen sinua, oi Herra, minä palvelen sinua."
Muhammadin saapuessa Mekkaan se oli muuttunut aavikon metropoliksi. Tänä vuonna sinne oli kokoontunut neljäkymmentätuhatta ihmistä joka puolelta Arabiaa. Nyt oli uusi aika uusine merkityksineen ja käytäntöineen, ja niinpä pyhiinvaeltajat seurasivat Muhammadin esimerkkiä ja kuuntelivat hänen ohjeitaan, jäljitellen hänen kaikkia toimiaan. Tosiuskovaiset uskoivat, että sunna - hänen kaikkien tekojensa esimerkillisyys - oli Jumalan tie, jota tulee jäljitellä. Muhammadin ensimmäinen teko Mekassa oli kiertää temppeliä, mikä ei ollut enää taivaankappaleiden liikkeiden jäljittelyä, vaan hänen yhden jumalan konseptinsa palvontaa. Joidenkin kertomusten mukaan hän kiersi temppelin kamelin selässä, mutta useimmissa versioissa hän kulki jalan. Hän oli melkoinen näky: pyylevä ellei suorastaan lihava mies palmikoituine hiuksineen ja kirkkaan oransseine partoineen, ja pukeutuneena löysään pyhiinvaeltajan asuun. Hän seurasi vanhaa tapaa paljastaa oikea olkapäänsä työntämällä vaatteen kainaloonsa, mutta rikkoi perinteen hölkkäämällä ensimmäiset kolme kierrosta ja kävelemällä loput. Aikaisemmin pyhiinvaeltajat olivat kävelleet ripeasti tai rauhallisesti; nopeutta ei oltu määrätty. Joka kerta kulkiessaan mustan kiven ohi hän joko kosketti tai suuteli sitä. Hän lopetti rituaalin kumarteluihin ja Koraanin lausuntaan louhitulla kivellä, jota hän nyt kutsui Aabrahamin askelmaksi. Umar, joka oli pitkä, roteva ja kaljupäinen, seurasi hänen askelissaan, kuten myös pyhiinvaeltajien joukot.
Sieltä he jatkoivat Safan ja Marwan kalliolle ja kävelivät niiden muutaman sadan metrin väliä seitsemän kertaa kiihdyttäen aina juoksuun ylittäessän kuivuneen joenuoman, joka erotti kaksi kukkulaa toisistaan. Juokseminen oli ollut monijumalaisten tapa, ja se perustui luonnonvoimien kunnioitukseen: laakso joutui aina silloin tällöin tulvan valtaan ja silloin joenuoma täyttyi ja vei mukanaan kaikki siellä olevat. Niinpä pakanat ottivat tavakseen juosta joen uomassa tehdessään seitsemää kierrosta kukkuloiden välillä - alkuperäinen tarkoitus oli palvoa Isafin ja Nailan jumalankuvia, jotka oli pystytetty kukkuloiden juurelle - säässä kuin säässä. Muhammadin uskonnossa juoksemisella imitoitiin hänen tarinansa Hagaria, joka etsi epätoivoissaan vettä pojalleen. Niinpä Muhammad kiihdytti Hagarin vauhtiin ylittäessään joenuomaa ja teki siitä näin säännön, jota hänen seuraajiensa tuli noudattaa. Rituaalin päätteeksi hän nousi kummallekin kukkulalle ja rukoili kohti temppeliä, jonka katto oli suunnilleen kukkuloiden korkeudella.
Ennen lähtöään Mekkaan Muhammad oli määrännyt temppelin peitettäväksi uusilla kankailla, jotka peittäisivät temppelin paljauden ja antaisivat sille arvokkaan ilmeen. Uudet jemeniläiset kankaat olivat valmiit hänen saapuessaan. Kun ne oli ripustettu, Muhammad kiipesi temppelin portaat, riisui sandaalinsa ja astui sisään seuranaan Bilal, Osama ja kolmas mies. Hubalin ja muiden jumalien kuvat oli poistettu temppelistä. Lukuunottamatta kattoa kannattavia pylväitä temppeli oli täysin paljas ja sen täytti vain Muhammadin monoteismin idea. Muhammad suoritti kaksi rukousrituaalia monoteismilleen, mutta lopetettuaan hän sanoi Bilalille ja Osamalla, että oli tehnyt virheen astuessaan sisään temppeliin. Nyt sitä pidettäisiin osana sunnaa ja kaikki haluaisivat tulla sinne rukoilemaan. Sen vuoksi hän julisti temppelin portailta, ettei ollut Jumalan tahdon mukaista, että ihmiset rukoilisivat temppelissä, vaan heidän tulisi palvella Häntä sen ulkopuolella.
Pyhiinvaelluksen aikana suuret ihmisjoukot siirtyivät paikasta toiseen ja rukoushetket olivat suuria massatapahtumia - pitkät rivistöt rukoilijoita koskettivat otsallaan maata samassa tahdissa. Milloin tahansa läpitunkeva rukouskutsu kajahti ilmoille - aamun koittaessa, keskipäivällä, myöhään iltapäivällä, sitten ennen auringon laskua ja vielä silloin kun pimeys toi tähdet esiin - ihmiset suorittivat puhdistautumisrituaalinsa ja järjestyivät rivistöihin.
Muhammad oli tämän kaiken keskipisteenä, ja hän joutui usein sellaisten väkijoukkojen piirittämäksi, jotka eivät olleet ennen nähneet häntä. Kun hänen kirkkaan oranssi partansa huomattiin, ihmiset huusivat: "Tuo on Muhammad, tuo on Muhammad!" Hetkessä hän oli miesten ja naisten, nuorien ja vanhojen piirittämä, kädet ojentuivat häntä kohden ja heidän kasvonsa loistivat ilosta, kun he olivat päässeet Jumalan lähettilään lähelle. Toiset yrittivät koskettaa häntä, mutta ellei se ollut mahdollista, he tyytyivät koskettamaan hänen kameliaan. Joskus hän murtautui ulos piiskaten kameliaan väkijoukon läpi; toisinaan hän pysyi paikoillaan.
Hänen lähelleen pyrkivien ihmisten paine oli murskaava. Hän oli luonut itsestään meheviä myyttejä, jotka olivat tehneet hänestä elävän legendan: hän oli profeetta, jolle mahtava enkeli oli ilmestynyt luolassa lähellä Hira-vuorta; hän oli valittu, joka oli viety Taivaan korkeimmille tasoille ja Jumalan valtaistuimen eteen; hän oli armolahja ihmiskunnalle, jonka puolesta hän puhuisi Tuomiopäivänä; hän toimi välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä, ja jos he vain pääsivät tarpeeksi lähelle häntä, ihmiset tarttuivat hänen käteensä ja hieroivat kasvojaan siihen toivoessaan näin pääsevänsä yhteyteen Jumalan kanssa hänen kauttaan. Hän salli tämän kaiken, samoin kuin hän oli sallinut ihmisten juoda hänen kylpyvetensä ja hieroa hänen sylkeään ihoonsa.
Arafat oli seuraava kohde, kuusikymmentä metriä korkea kivinen mäki, missä pyhiinvaeltajat olivat aikaisemmin seisseet palvoen aurinkoa. Bilal käveli ja välillä juoksi Muhammadin kamelin rinnalla ja varjosti häntä pitkävartisella varjolla auringon paahteelta. Arafat oli tärkeä kohde. Ennen kuin Muhammad oli muuttanut vaelluksen alkamaan Mekasta olivat pyhiinvaeltajat tavanneet aloittaa sen Arafat-vuoren rinteiltä ja ympäröivältä tasangolta ja jatkoivat sitten länteen kohti Mekkaa ja päätyen Minaan. Tämä reitti syntyi pyhiinvaeltajien seuratessa auringon kulkua idästä länteen. Monijumalaisten pyhiinvaellus Mekkaan oli sen sijaan omistettu kokonaan kuulle ja tähtien liikeiden mysteerille, siksi siihen kuului vain Mekan temppelin kiertäminen ja kahden kukkulan välin kulkeminen. Muhammad yhdisti nämä kaksi. Muhammad teki Arafatista kokoontumispaikan. Nyt ensimmäinen pyhiinvaelluskohde oli Mekka; Arafat oli toinen. Monijumalaiset olivat tunteneet Arafatin Seisomisen paikkana, koska he seisoivat siellä keskipäivästä auringonlaskuun kunnioittaen aurinkoa. Muhammad teki Arafatista Kokoontumisen paikan. Hän julisti, että enkeli Gabriel oli vienyt Aabrahamin Arafatin vuorelle ja paljastanut hänelle, että se oli symbolinen kokoontumispaikka ylösnousemuksen päivänä, ja näin seisominen Arafatilla oli kenraaliharjoitus sitä päivää varten, kun Israfil puhaltaa kohtalokkaaseen pasuunaansa.
Seisominen aivan Arafatin huipulla valkoisten pyhiinvaeltajien massojen ympäröimänä on täytynyt tuottaa Muhammadille suurta tyydytystä. Oli kulunut lähes kaksikymmentäkolme vuotta Hira-vuoren luolan hallusinaatioista - kaksikymmentäkolme vuotta taistelua oman monoteismin lahkon luomiseksi kaikenlaisesta vastustuksesta huolimatta. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä hän oli voittanut monet vastustajansa, ja nyt neljäkymmentätuhatta ihmistä oli hänen jalkojensa juuressa, ja kaikki uskoivat hänen uskomuksiinsa itsestään. Katsellessaan alas väkijoukkoa hän piti pitkän ja rönsyilevän puheen, jota myöhemmin kutsuttiin "Jäähyväissaarnaksi", sillä hän kuoli vain muutamaa kuukautta myöhemmin. Se oli hänen Vuorisaarnansa, sekoitus säännöksiä, varoituksia ja vastaleivottuja Koraanin säkeitä. Mukana oli muun muassa määräys, joka teki laittomaksi koron perimisen lainasta, vaatimus palauttaa täysimääräisenä lainatut summat, pakanallisen ajan murhista seuranneiden verivelkojen kumoaminen, ja kielto lisätä ylimääräinen kuukausi joka kolmas vuosi kuukalenteriin sen pitämiseksi tasoissa aurinkokalenterin kanssa. Ja lopuksi hän määritteli miesten ja naisten välisiä suhteita. Puhuen miehille hän sanoi: "Kohdelkaa naisia hyvin, sillä he ovat teille kuin kotieläimiä eivätkä itse omista mitään. Te olette saaneet heidät Jumalalta luottamuksen osoituksena." Hän päätti saarnansa sanomalla "Ymmärtäkää ja kuulkaa sanani, oi ihmiset. Olen välittänyt Sanomani ja antanut teille jotakin mikä, kunhan pidätte siitä kiinni, ei koskaan johda teitä harhaan: se on Jumalan Kirja ja Hänen Profeettansa sunna."
Seuraten monijumalaisten käytäntöä Muhammad odotti kunnes aurinko laski vuorten taakse päästäen pyhiinvaeltajat ryntäämään kohti seuraavaa pyhiinvaelluskohdetta Arafatin ja Minan välillä, Muzdalifa-vuoren tulia. Monijumalaisille ryntäyksellä oli aina ollut erityistä symboliikkaa: aurinko laski länteen, Muzdalifan suuntaan; pyhiinvaeltajat ajoivat aurinkoa takaa, mutta kukaan ei enää muista mitä he sillä tavoittelivat. Ehkä se oli tapa toivottaa auringolle hyvää ja turvallista matka alamaailmaan kuten sukulaiset ryntäävät rakkaittensa perään kadulle näiden karavaanin lähtiessä yön selkään. Aina Qusayn päivistä alkaen oli ollut tapana sytyttää Muzdalifa-vuoren huipulle tulia. Nuotioiden loimussa monijumalaiset jaksoivat valvoa hartaudessa pimeät hetket ja aloittaa juhlinta, kun ensimmäiset auringon säteet ilmestyivät aamun koittaessa.
Muhammad oli ensimmäisten joukossa, jotka lähtivät Arafatilta kohti Muzdalifaa. Kun valo hiipui lännessä, hän nousi kamelinsa selkään ja johti pyhiinvaeltajien joukkoja, jotka ratsastivat kameleilla tai kulkivat jalan. Osama, joka oli silloin yhdeksäntoista vuotias, ratsasti hänen kanssaan. Ryntääminen auringon perään oli traditio, jota oli vaikea ylittää. Yli-innokkaat ratsastajat rynnivät aivan Muhammadin kannoilla, mikä sai hänet nuhtelemaan heitä: "Ottaakahan kaikki rauhallisesti! Hurskautta ei mitata nopeudella!" Hän kuitenkin itsekin piiskasi kamelinsa raviin kun he pääsivät tasaiselle maalle. Kun he lopulta saavuttivat Muzdalifa-vuoren, Muhammad yhdisti myöhäisillan ja yön rukoukset suorittaen ne nuotioiden valossa. Vaikka kirjallisuudessa ei sitä mainitakaan, on ilmeistä, että hän piti lisää saarnoja, antoi uusia määräyksiä ja lausui tuoreita Koraanin säkeitä. Hän vietti yön pyhiinvaeltajien joukon keskellä ja johti heidät aamun koittaessa päivän ensimmäisiin rukouksiin.
Muhammadille Muzdalifa ei ollut enää auringon uudelleen ilmestymisen juhla, vaan se kertoi Aabrahamista, joka palvoi vain yhtä Jumalaa. Muhammad oli aina ollut hyvin viehättynyt tarinasta miehestä, joka on valmis uhraamaan oman poikansa todistuksena uskostaan Jumalaan. Hänellä oli ollut kolme poikaa, viimeisimpänä Ibrahim hänen koptilaisen orjansa Marian kanssa, ja jokainen heistä oli kuollut ennen toista ikävuottaan, joten hän oli kokenut sellaisista kuolemista syntyvän tuskan. Hän oli myös syvästi vaikuttunut tarinan jatkosta: Herran enkeli puuttuu asiaan viime hetkellä, juuri kun Aabraham on leikkaamassa rakkaan poikansa kaulan auki. Muhammad liitti tämän raamatullisen tarinan Muzdalifaan. Juuri Muzdalifan rinteellä enkeli oli pysäyttänyt Aabrahamin käden, mutta Muhammadin versiossa Iisak ei ollut se, joka aiottiin uhrata.
Muzdalifasta Muhammad johti pyhiinvaeltajat viisi kilometriä länteen Minaan, missä tapahtui perinteinen pylväiden kivitys. Muhammad liitti Aabrahamin myös tähän perinteeseen. Monijumalaisille pylväät olivat edustaneet jinnejä, jotka asuivat aavikolla ja taivaalla, ja joista toiset olivat pahantapaisia ja toiset suorastaan ilkeitä. Pylväiden kivittämisen tarkoituksena oli ajaa ne pois. Muhammad muutti tradition kuvaamaan juutalaista tarinaa siitä, kuinka Saatana yrittää saada Aabrahamin, Iisakin ja Saaran luopumaan uhraamisesta. Juutalainen legenda oli mielikuvituksellinen tarina, joka oli lisäys Raamatun kertomukseen Aabrahamin uhrauksesta. Siinä Saatanaa nuhdellaan hänen sekaantumisestaan ja hänet ajetaan pois. Muhammad vaihtoi Iisakin Ismaeliin ja Saaran Hagariin, mutta sen sijaan, että olisivat moittineet Saatanaa, he heittelivät häntä kivillä. Tällä tavoin Muhammad sai Minan pylväiden kivityksen perinteen sopimaan Aabrahamin tarinaan. Nyt ei enää kivitetty jinnejä vaan katalaa Saatanaa, joka yritti saada Aabrahamin, Ismaelin ja Hagarin tottelemattomiksi Jumalaa kohtaan. Pylväät oli tehty toistensa päälle kasatuista kivistä, mutta ne eivät olleet kovin korkeita, koska niitä ei oltu muurattu yhteen. Jokainen niistä oli nyt paholainen, joka kiusasi Aabrahamia, Ismaelia ja Hagaria, ja jokaista pylvästä tuli kivittää seitsemän kertaa - aivan kuten monijumalaisetkin olivat tehneet. Jokaisen heiton jälkeen Muhammad huusi "Allahu Akbar!" - "Allah on suurin!" Kun hän oli kivittänyt yhden pylvään, hän nosti kätensä kohti taivasta ja lausui rukouksia ennen seuraavaa pylvästä. Pyhiinvaeltajat jäljittelivät häntä.
Seuraavaksi oli veriuhrin aika. Se oli aina ollut osa kolmipäiväistä juhlaa, ja sitä kutsuttiin usein nimellä "uhrijuhla" tai "lihan kuivaamisen päivät", ja monijumalaisille se oli auringon palvojien pyhiinvaelluksen viimeinen vaihe. Omassa versiossaan monijumalaiset teurastivat eläimiä veriuhrina eri jumaluuksille lepytelläkseen niitä ja saadakseen menestystä. Muhammad muutti sen muistoksi Aabrahamin halukkuudesta uhrata oma poikansa Jumalalle. Eläimet olivat sijaisuhreja, aivan kuin oinas Aabrahamin tarinassa.
Sillä aikaa kun pyhiinvaeltajat tekivät Arafatin ja Muzdalifan kierrostaan, paimenet veivät uhrieläimet laitumelle. Pylväiden kivityksen jälkeen eläimet ajettiin uhrausta varten varatulle alueelle. Muhammadin tuomat kamelit, jotka oli koristeltu ja merkitty hänen merkillään erotukseksi muista uhrieläimistä, koottiin yhteen ja pakotettiin polvistumaan. Niiden etujalat sidottiin, etteivät ne pääsisi pakenemaan teurastuksen alettua. Ne tapettiin yksi kerrallaan. Kerrotaan, että Muhammad teurasti niistä kuusikymmentäkolme terävällä keihäällä ja Alin avustaessa häntä. Pidellen keihäästä juuri kärjen alapuolelta Muhammad asetti sen kamelin kaulalle, ja Ali, joka piteli keihään toista päätä, iski keihään eläimen kaulaan. Sitten Muhammad leikkasi alaspäin käyttäen keihäistä kuin teurastajan veistä, ja pian eläin kuoli verenvuotoon. Kirjallisuus ei kerro mitä rukouksia Muhammad lausui teurastuksen aikana. Ehkä hän ei rukoillut lainkaan, sillä tappaminen oli intensiivistä, mukaansa tempaavaa ja äärimmäisen veristä touhua. Jokaisen tapon jälkeen teurastajat ottivat eläimen, nylkivät sen nahan, suolistivat ja leikkasivat lihat. Muhammad määräsi jokaisesta eläimestä yhden lihapalan heitettäväksi keittoastiaan. Jälkeenpäin hän ja Ali söivät lihan ja joivat lientä. Kukaan pyhiinvaeltaja ei jäänyt nälkäiseksi, sillä useimmat olivat tuoneet uhrieläimen ja lihaa oli yltäkyllin. Ylijäämäliha leikattiin ohuiksi siivuiksi ja kuivattiin auringossa myöhempää käyttöä varten, ja vuodat kerättiin odottamaan parkitsemista. Kaikki syötäväksi kelpaamaton jätettiin korppikotkille.
Teurastusta seurasi pään ajelemisen rituaali. Monijumalaisille se oli ollut auringon pyhiinvaelluksen lopetus ja juhlinnan alku. Heille hiusten leikkaaminen oli ollut nöyrtymistä ja alistumista jumalille, mutta kun tämä symbolinen teko oli suoritettu ja pyhiinvaeltajat olivat täydellisesti nöyryytettyjä, oli aika pitää hauskaa. He olivat aloittaneet riisumalla valkoiset rituaalivaatteensa ja pukeutuneet tavallisiin asuihinsa. Viimeiset kolme päivää olivat olleet äänekästä juhlintaa, ruokaa, viiniä, seksiä ja hauskanpitoa. He olivat rakastaneet musiikkia ja kaikenlaiset tamburiinit, rummut ja huilut oli otettu esiin. Se oli kuin kolmepäiväinen grillijuhla. Mutta nyt vanhat ajat olivat menneet. Vakavamielisenä puritaanina Muhammad hillitsi juhlintaa kieltämällä seksin, alkoholin ja musiikin. Se vähä mitä hauskanpidosta oli jäljellä keskeytyi yhtenään rukoushetkiin ja hänen säkeidensä lausuntaan.
Muhammad jätti pään ajelemisen tärkeäksi pyhiinvaelluksen rituaaliksi ja teki siitä sunnan kutsumalla paikalle parturin. Se aiheutti väentungoksen, kun ihmiset yrittivät saada itselleen pudonneita hiuksia, melkein tapellen yhdestäkin hiuksesta. Kerrotaan, että Muhammad antoi koko toisen puolen hiukset - oppineet eivät ole varmoja oliko se oikea vai vasen puoli - Talhalle, miehelle, joka menetti sormensa suojellessaan Muhammadia miekalta Uhudissa. Talha jakeli hiukset pyhiinvaeltajille. Khalid, joka oli ollut Muhammadin pahin vihollinen, mutta nyt hänen uskollisimpia sotapäälliköitään, pyysi häneltä kokonaisen kiharan, jota hän paineli silmiään ja suutaan vasten.
Ennen kuin päästi pyhiinvaeltajat palaamaan koteihinsa, Muhammad vaati heitä kiertämään vielä viimeisen kerran temppelin ja kulkemaan vielä kerran Safan ja Marwan välin jäähyväisrituaalina. Näiden jälkeen pyhiinvaeltajat saattoivat joko lähteä kotimatkalle tai osallistua jäljellä oleviin juhlallisuuksiin. Muhammad teki tästä jäähyväisrituaalista virallisen kiertämällä ensimmäisenä temppelin ja palasi sitten juhlapaikalle kivittämään paholaista. Näin hän viimeisteli pyhiinvaelluksen täydellisen uudistamisen.
Muhammad oli luova nero. Hänen luonteensa oli sellainen, joka saa kirjoittamaan teoksia kuten Sota ja rauha, ja säveltämään oopperoita, joita kuninkaat ja kuningattaretkin tulevat kuuntelemaan. Hän teki itsestään eepoksensa sankarin ja antoi itselleen pääroolin miehenä, joka toimii Jumalan ja ihmisen välittäjänä. Hänen luovuutensa ei rajoittunut Koraanin ihmeellisyyteen, vaan hän laajensi sen koskemaan arabien rituaaleja, joiden merkityksen hän muutti koskemaan juutalaisilta lainattuja tarinoita, jotka hän siirsi merkityksettömään temppeliin tuhannen kilometrin päähän. Hän yhdisti pienen kuun pyhiinvaelluksen ja suuren auringon pyhiinvaelluksen yhdeksi monoteistiseksi rituaaliksi, joka alkoi nyt Mekasta, hänen jumalakonseptinsa temppelistä ja myös päättyi sinne.
Saatuaan luomistyönsä valmiiksi Muhammad palasi Yathribiin. Hän oli nyt paitsi Arabian niemimaan hallitsija, myös sen myyttien herra.
 |
| Pyhiinvaeltajat kiertävät Kaabaa vuonna 2008 ikiaikaisen perinteen mukaan. (kuva: wikipedia) |
---
Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 35, "Farewell Pilgrimage" (ss. 453-462)
Lue myös samasta kirjasta suomennettu luku Muhammadin kuolema.
6. helmikuuta 2017
Koraaniblogi päättyy: suurat 97-114
Tämä on Robert Spencerin Koraaniblogin (Blogging the Qur'an) viimeinen kirjoitus, joka päättää noin kahden vuoden käännösurakkani. En ollut kaksi vuotta sitten aivan varma saisinko tätä milloinkaan valmiiksi, mutta ehkä vanha sanonta, että "jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta", pitää kuin pitääkin paikkansa.
Tämän matkan aikana olen oppinut paljon Koraanista ja islamista. Monet asiat ovat selkiytyneet ja tietämykseni on syventynyt. Paitsi uskonoppineiden tulkintoja, Robert Spencer kertoo blogissaan myös islamin perimätiedosta löytyviä tarinoita, jotka antavat monille Koraanin jakeille kontekstin. Ilman näitä hadithien ja elämäkertakirjallisuuden kertomuksia monet Koraanin teksteistä jäävät lukijalle hyvin arvoituksellisiksi, esimerkkinä suura 66, jossa kautta rantain vihjaillaan, että Muhammedin vaimot olivat juoruilleet - se että Allah antaa siinä itse asiassa Muhammedille luvan seksiin myös vaimojensa orjattarien kanssa, ei ilman tarkempaa selitystä kävisi ilmi.
Koraaniblogin lähestymistapa käydä läpi järjestyksessä koko Koraani tekee lukukokemuksesta melko hajanaisen ja välillä yksitoikkoisen (Koraanissa kerrataan samoja asioita yhä uudelleen). Lukijan ei kuitenkaan kannata siitä masentua, vaan hänen kannattaa rohkeasti hypätä tylsät kohdat yli ja lukea vain mielenkiintoisimmat jakeet. Moniin Koraanin suuriin liittyy melkoisen hauskoja tarinoita ja tahatonta komiikkaa, mikä on tietysti uskonnollisten tekstien kyseessä ollessa monesti väistämätöntä.
Jaakko Hämeen-Anttila kehottaa Koraaninsa esipuheessa aloittamaan Joosefin suurasta, joka onkin yksi helpoimmin ymmärrettäviä Koraanin lukuja. Kehotan Koraaniblogin lukijaa tekemään samoin: Koraanin Joosef on paitsi profeetta, myös aivan verrattoman komea mies, ainakin päätellen naisten reaktioista, kun he vain vilkaisevatkin häntä...
Koraaniblogi löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: http://koraaniblogi.blogspot.fi/
Ja tässä vielä Koraanin suurien 97-114 esittelyt:
Islamissa Siunattu yö on omistettu rukoukselle ja sitä vietetään yleensä yhtenä Ramadanin viimeisistä kymmenestä päivästä.
Suura 98, "Selvä todistus", on luultavasti medinalainen ja se on medinalaisten suurien tapaan sotainen ja jakaa niiden halveksunnan Kirjan kansoja (lähinnä juutalaiset ja kristityt) kohtaan. Maududi sanoo, että sen sijainti suurien 96 ja 97 jälkeen on "hyvin merkityksellinen. Sura Al-Alaq [96] sisältää ensimmäisen ilmoituksen ja suura Al-Qadr [97] osoittaa milloin se ilmoitettiin, ja tässä suurassa selitetään miksi on tarpeen lähettää lähettiläs Pyhän Kirjan mukana."
Miksi se on tarpeen? Siksi että juutalaiset ja kristityt eivät usko ilman selviä todisteita (jae 1) ja tämä todiste on Muhammed ja Koraani (jae 2). Mutta vaikka Muhammed tulikin, jakaantuivat Kirjan kansat eri lahkoihin (jae 4) - kuten Tafsir al-Jalalayn selittää: "Ennen hänen tulemistaan he olivat kaikki päättäneet uskoa häneen sitten kun hän tulee; sitten ne heidän keskuudessaan, jotka eivät uskoneet, tulivat kateelliseksi hänelle." Heitä käskettiin palvelemaan Allahia, "suorittaa rukoukset" ja "uhrata säädetyt almut" - nämä ovat kolme islamin viidestä pilarista. Ne juutalaiset ja kristityt, jotka hylkäävät Muhammedin, ovat "ihmisistä kurjimpia" (jae 6) - keskeinen jae Koraanin monien uskottomien ihmisarvon kieltävien jakeiden joukossa - kun taas uskovaiset "ovat totisesti parhaita olentoja" (jae 7).
Suura 99, "Maanjäristys", kertoo maailmanlopusta (jakeet 1-5, jolloin hyvät erotetaan pahoista (jakeet 6-8). Oletko ehkä vasenkätinen? Tafsir al-Jalalayn kertoo, että "sinä päivänä ihmiset saapuvat Tuomion paikalle erillisissä ryhmissä jaettuna siten, että ne jotka ottavat [kirjan] oikealla kädellä, menevät Paratiisiin, mutta ne jotka ottavat sen vasemmalla kädellä, joutuvat tuleen..."
Seuraavat viisi suuraa antavat samanlaisia varoituksia, Suura 100, "Sotaratsu", huomauttaa ihmiskunnan kiittämättömyydestä Allahia kohtaan (jae 6), ja varoittaa Tuomiopäivästä (jakeet 9-11). Suura 101, "Vyöryvä tuho", käsittelee myös tuomiopäivää huomauttaen, että jokaisen hyvien tekojen täytyy ylittää pahat, kun ne punnitaan vaa'alla, jotta elämä olisi "täynnä tyydytystä", muuten häntä odottaa hornan liekit (jakeet 6-11). Suura 102, "Rikkauksien kartuttamisen suura", kritisoi niitä, jotka tavoittelevat maallisia rikkauksia (jae 1) ja unohtavat väistämättömän kuoleman (2) ja helvetin (6). Suura 103, "Ajan suura", vakuuttaa ihmiskunnan olevan tuhon oma (jae 2), paitsi ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja (jae 3). Oikeusoppinut Ash-Shafi'i sanoi: "Jos ihmiset pohtisivat tätä suuraa, se olisi heille riittävä." Suura 104, "Parjaaja", suree niitä, jotka ovat varakkaita (jae 2), ja jotka juoruilevat ja panettelevat (jae 1), luullen heidän rikkautensa tekevän heistä kuolemattomia (jae 3). Heidät heitetään helvetin tuleen (jakeet 4-6).
Aikainen mekkalainen suura 105, "Norsu", viittaa tapahtumaan, jonka sanotaan sattuneen vuonna 570, Muhammedin syntymävuonna. Jemeniläinen kristitty hallitsija Abraha johti sotajoukkonsa (johon kuului sotanorsuja) Arabiaan hävittääkseen Mekan Kaaban. Kaaban vartijoilla ei ollut mahdollisuutta puolustautua, mutta silloin Allah lähetti lintuparvet heittelemään kiviä hyökkääjien päälle (jakeet 3-4). Tässä tulee jälleen esiin se ajatus, että Allahin totteleminen tuo mukanaan maallista menestystä, mutta tottelemattomuus tuo onnettomuuden.
Suura 106, "Quraish", kutsuu Mekan pakanallista arabiheimoa Quraishia (johon myös Muhammed kuului), jotka olivat Ka'ban - silloin vielä pakanallisen pyhäkön - ylläpitäjiä, palvelemaan ainoastaan todellista pyhäkön Herraa, Allahia (jae 3). Suura 107, "Almujen suura", tuomitsee ne, jotka kieltävät tulevan tuomion (jae 1), kohtelevat huonosti orpoja (jae 2) ja muita hädänalaisia (jae 3), ja jotka eivät rukoile (jae 5). Suura 108, "Hyvyyksien runsaus", puhuttelee Muhammedia kertoen hänelle, että ne jotka vihaavat häntä, menettävät kaiken (jae 3). Tafsir al-Jalalayn sanoo, että "tämä ilmoitettiin koskien al-Asi b. Wa'ilia, joka kutsui Profeettaa nimityksellä al-abtar, 'katkaistu', kun hänen poikansa al-Qasim kuoli." Kukaan Muhammedin pojista ei elänyt aikusikään asti.
Suuraa 109, "Epäuskoisten suuraa", lainataan nykyään usein osoituksena Koraanin suvaitsevaisuudesta. Useimpien uskonoppineiden mukaan tämä on mekkalainen suura, joka ilmoitettiin Muhammedille, kun muslimit olivat vähäinen, heikko ja puolustuskannalla oleva joukko, joka pelkäsi pakanallisia quraisheja - suura on mahdollisesti muslimien anomus tulla suvaituksi, eikä suinkaan jalo suvaitsevaisuuden osoitus vastustajia kohtaan. Al-Wahidi selittää kuitenkin, että tämä suura oli quraishin esittämän tarjouksen torjunta: "Seuratkaa te meidän uskontoamme, niin me seuraamme teidän. Te palvotte meidän jumalankuviamme vuoden ja me palvomme Allahia seuraavan vuonna. Tällä tavoin voimme nähdä onko se mitä te olette tuoneet, parempaa kuin se, mitä meillä on, ja silloin otamme siitä omaksemme sen, mikä on hyvää, ja te voitte ottaa omaksenne sen, mikä meidän omassamme on parempaa." Muhammed hylkäsi tarjouksen: "Allah on kieltänyt minua asettamasta ketään hänen rinnalleen."
Joka tapauksessa, Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä suura ilmoitettiin ennen kuin Muhammedia "käskettiin käymään sotaan" kuvainpalvojia vastaan. Ja Muhammad al-Ghazali, jota pidetään usein reformistina, kirjoittaa pahaenteisesti tästä suurasta kirjassaan Journey Through the Qur'an koskien suvaitsevaisuuden rajoja: "Islamin sortamista ja sen olemassaolon oikeutuksen kieltämistä ei voida sietää. On tehtävä selväksi, että veren on vuodettava, kunnes tämä paha mielihalu on hävitetty ja islamin voima on palautettu ja sen sharia on turvassa ja täydellinen toimeenpano on taattu. Ymmärtävätkö sortajat tämän?"
Suura 110, "Avun suura", kehottaa Muhammedia ylistämään Allahia ja rukoilemaan anteeksiantoa, kun hän näkee ihmisten kääntyvän islamin "suurin joukoin" (jae 2). Tämä oli islamin perimätiedon mukaan viimeinen suura, joka ilmoitettiin Muhammedin ollessa kuolinvuoteellaan. Hän oli Arabian herra ja massakääntymisiä todella tapahtui - ja niin hän tehtävän suorittaneena kuoli.
Suuraa 111, "Liekkien lietsojaa", selitetään hadithissa (Bukhari, vol. 6, kirja 65, no. 4770, Darussalam-editio), jossa Muhammed kiipeää vuorelle ja puhuttelee quraisheja. Kun he ovat kokoontuneet, hän sanoo heille: "Minä olen teidän varoittajanne kauhean rangaistuksen edessä." Tämä ärsytti Abu Lahabia, Muhammedin setää, joka huusi muslimiprofeetalle: "Kuihtukoon kätesi tänä päivänä. Tämänkö takia sinä olet kutsunut meidät kokoon?" Silloin Muhammedille ilmoitettiin tämä suura, jossa Abu Lahab ja hänen vaimonsa tuomitaan helvetin tuleen.
Suura 112, "Ykseyden suura", torjuu ajatuksen, että Allahilla olisi lapsia (jae 3) - tällä ei tarkoiteta ainoastaan kristinuskoa, vaan myös pakanoiden "Allahin tyttäriä": joita Muhammed ehti hetken suositella saatanallisten säkeiden sattumuksessa.
Suura 113, "Päivänkoitto", ja suura 114, "Ihmisten suura", tunnetaan yhteisesti nimellä Al-Mu'awwidhatan: kaksi suuraa, jotka etsivät turvaa Allahilta pahaa vastaan. Ne on luultavasti ilmoitettu varhain Muhammadin profeetan uralla, ja niillä on aivan erityinen merkitys islamilaisessa hartauden harjoituksessa pahan torjujina - kun Muhammed makasi sairasvuoteella ennen kuolemaansa, hän lausui näitä yhä uudelleen.
Ja näin päättyy Koraani.
Blogging the Qur’an: Suras 97-114
5. helmikuuta 2017
Enkeli Gabriel ilmestyy Muhammedille: Hyytyneen veren suura
Islamin tradition mukaan Muhammed, menestynyt arabialainen kauppias Mekan Quraish-heimosta, oli neljäkymmentä vuotias, kun hän rukoili eräässä luolassa lähellä Mekkaa. Hän vietti koko yön rukoillen ja silloin enkeli tuli hänen luokseen ja käski hänen lukea ja lausua lukemansa ääneen. Muhammed vastasi: "En osaa lukea."
Henkiolento ei kuitenkaan hyväksynyt vastaväitteitä. Bukharin muistiinmerkitsemän Hadithin mukaan hän painosti Muhammedia niin hirvittävästi, että oli vahingoittaa tätä fyysisesti:
Tämä on kuuluisa Koraanin ensimmäinen ilmestys, joka on nyt kirjattu suuran 96 jakeisiin 1-5. Tavanomaisessa islamin perimätiedossa se oli Gabriel, joka ilmestyi Muhammedille, mutta aikaisimmat islamin lähteet piirtävät hieman monimutkaisemman kuvan. 800-luvun islamin historioitsija Ibn Sa'd kirjoittaa traditioista, että enkeli nimeltä Serafel olisi alunperin ilmestynyt Muhammedille ja Gabriel olisi tullut hänen tilalleen vasta kolmen vuoden jälkeen. Hän sanoo myös, että "oppineet ja sira-kirjallisuuden merkinnät" ovat ristiriidassa tämän perimätiedon kanssa ja on sitä mieltä, että ainoastaan Gabriel ilmestyi Muhammedille. On kuitenkin melko vaikea nähdä, miksi joku olisi saanut ajatuksen siitä, että Muhammedia tavannut enkeli olisi ollut joku muu kuin Gabriel, jos islamin perimätieto oli ollut alusta asti täysin varma, että enkeli oli Gabriel.
Aluksi Muhammed suhtautui tähän hengelliseen kokemukseen varsin ahdistuneesti. Ibn Sa'din mukaan hän "kärsi suurta tuskaa ja hänen kasvonsa muuttuivat harmaiksi." 700-luvun islamin historioitsijan Ibn Ishaqin mukaan hän epäili olevansa demonien riivaama ja hän yritti siksi jopa tappaa itsensä:
Muhammed palasi vaimonsa Khdijan luo täysin poissa tolaltaan. Aisha kertoo Bukharin hadithissa:
Ibn Ishaq sanoo, että hän kertoi vaimolleen pelkonsa: "Voi minua, olenko runoilija tai riivattu." Hän tarkoittii "runoilijalla" sellaista, joka saa hurmioituneita, mahdollisesti demonisia, näkyjä. Mutta Bukharin mukaan Khadija uskoi Muhammediin enemmän kuin tämä itseensä. Hän vei Muhammedin tapaamaan setäänsä Waraqaa, nestorilaista kristittyä pappia, joka kertoi Muhammedille hänen luonaan vierailleen enkelin henkilöllisyyden: "Tämä on sama, joka pitää salaisuudet (enkeli Gabriel) ja jonka Allah lähetti Moosekselle."
Ilman Khadijan (Muhammedin ainoa vaimo kuolemaansa saakka) huolenpitoa ja Waraqan vakuutusta, maailma ei ehkä olisi tulenut tuntemaan islamia. Vähän sen jälkeen kun Waraqa oli tunnistanut olennon, joka oli ilmestynyt Muhammedille, vanha mies kuoli. Ja hänen käytännössä profeetaksi voitelemansa mies vaipui taas sellaiseen epätoivoon, että hän harkitsi jälleen itsemurhaa. Bukhari kertoo:
Tämän kerrotaan tapahtuneen jälleen kun Muhammed joutui odottamaan liian kauan Gabrielin uutta ilmestystä. Bukhari kertoo myös, että "aina kun ilmestysten väli tuli liian pitkäksi [Muhammed] aikoi jälleen tehdä kuten ennenkin, mutta kun hän pääsi vuoren huipulle, Gabriel ilmestyi hänelle ja sanoi saman kuin aina ennenkin."
Toisessa Bukharin hadithissa Muhammed reagoi ilmestysten jatkumiseen samalla tavalla kuin oli reagoinut ensimmäiseen. Hän selitti:
Loput suurasta on myöhempää perua ja se käsittelee ihmisen kiittämättömyyttä: hän ajattelee elävänsä omista ansioistaan (jae 7) vaikka on riippuvainen Herrastaan (jae 8). Mies, joka yrittää estää toista rukoilemasta (jakeet 9-10) kääntää selkänsä totuudelle (jae 13), mutta häntä rangaistaan (jakeet 15-16) eikä kukaan auta häntä (jae 17). Muhammedin ei tule kiinnittää häneen huomiota, vaan omistautua Allahin palvelukseen (jae 19). Ibn Kathir sanoo, että "tämä kaikki viittaa Abu Jahliin, Allah hänet kirotkoon. Hän uhkaili Profeettaa kun tämä suoritti Salahia [islamilainen rukous] Ka'abassa".
Blogging the Qur’an: Sura 96, “Clots of Blood”
Hyytyneen veren suura
Henkiolento ei kuitenkaan hyväksynyt vastaväitteitä. Bukharin muistiinmerkitsemän Hadithin mukaan hän painosti Muhammedia niin hirvittävästi, että oli vahingoittaa tätä fyysisesti:
(Profeetta lisäsi), "Enkeli tarttui minuun kovakouraisesti ja painoi minua niin kovasti, etten kestänyt sitä enää. Silloin hän vapautti minut ja käski minun uudelleen lukea ja minä vastasin: "En osaa lukea." Silloin hän tarttui jälleen minuun ja painoi minua toisen kerran niin etten kestänyt sitä enää. Silloin hän päästi minut ja käski minun jälleen lukea, mutta vastasin taas: "En osaa lukea (tai 'mitä minun pitäisi lukea?)". Sitten hän tarttui minuun kolmannen kerran ja painoi minua ja sitten päästi minut ja sanoi: "Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut, luonut ihmisen hyytyneestä verestä. Lue! Sillä Herrasi on ylevin; Hän, joka on opettanut käyttämään kynää, opettanut ihmiselle sen, mistä tämä ei ennen tiennyt." (96:1-5)
Tämä on kuuluisa Koraanin ensimmäinen ilmestys, joka on nyt kirjattu suuran 96 jakeisiin 1-5. Tavanomaisessa islamin perimätiedossa se oli Gabriel, joka ilmestyi Muhammedille, mutta aikaisimmat islamin lähteet piirtävät hieman monimutkaisemman kuvan. 800-luvun islamin historioitsija Ibn Sa'd kirjoittaa traditioista, että enkeli nimeltä Serafel olisi alunperin ilmestynyt Muhammedille ja Gabriel olisi tullut hänen tilalleen vasta kolmen vuoden jälkeen. Hän sanoo myös, että "oppineet ja sira-kirjallisuuden merkinnät" ovat ristiriidassa tämän perimätiedon kanssa ja on sitä mieltä, että ainoastaan Gabriel ilmestyi Muhammedille. On kuitenkin melko vaikea nähdä, miksi joku olisi saanut ajatuksen siitä, että Muhammedia tavannut enkeli olisi ollut joku muu kuin Gabriel, jos islamin perimätieto oli ollut alusta asti täysin varma, että enkeli oli Gabriel.
Aluksi Muhammed suhtautui tähän hengelliseen kokemukseen varsin ahdistuneesti. Ibn Sa'din mukaan hän "kärsi suurta tuskaa ja hänen kasvonsa muuttuivat harmaiksi." 700-luvun islamin historioitsijan Ibn Ishaqin mukaan hän epäili olevansa demonien riivaama ja hän yritti siksi jopa tappaa itsensä:
"Menen vuoren huipulle ja heittäydyn alas tappaakseni itseni ja saavuttaakseni rauhan. Ja kun olin toteuttamassa suunnitelmaani, kuulin äänen taivaasta sanovan: 'Oi Muhammed! Sinä olet Jumalan lähettiläs ja minä on olen Gabriel.' Nostin katseeni taivaalle nähdäkseni kuka puhui ja katso! Gabriel seisoi hajareisin taivaanrannassa, ja sanoi: 'Oi Muhammed! Sinä olet Jumalan lähettiläs ja minä olen Gabriel."
Muhammed palasi vaimonsa Khdijan luo täysin poissa tolaltaan. Aisha kertoo Bukharin hadithissa:
"Silloin Allahin lähettiläs palasi saatuaan ilmestyksen ja hänen sydämensä hakkasi; hänen niskansa ja hartioidensa lihakset vapisivat kunnes hän tuli (vaimonsa) Khadijan luo ja sanoi: 'Peitä minut!' He peittivät hänet kunnes hän ei enää pelännyt ja sitten hän sanoi: 'Oi Khadija! Mikä minussa on vikana? Pelkäsin, että jotain pahaa tapahtuu minulle.' Sitten hän kertoi kaiken, mitä oli tapahtunut."
Ibn Ishaq sanoo, että hän kertoi vaimolleen pelkonsa: "Voi minua, olenko runoilija tai riivattu." Hän tarkoittii "runoilijalla" sellaista, joka saa hurmioituneita, mahdollisesti demonisia, näkyjä. Mutta Bukharin mukaan Khadija uskoi Muhammediin enemmän kuin tämä itseensä. Hän vei Muhammedin tapaamaan setäänsä Waraqaa, nestorilaista kristittyä pappia, joka kertoi Muhammedille hänen luonaan vierailleen enkelin henkilöllisyyden: "Tämä on sama, joka pitää salaisuudet (enkeli Gabriel) ja jonka Allah lähetti Moosekselle."
Ilman Khadijan (Muhammedin ainoa vaimo kuolemaansa saakka) huolenpitoa ja Waraqan vakuutusta, maailma ei ehkä olisi tulenut tuntemaan islamia. Vähän sen jälkeen kun Waraqa oli tunnistanut olennon, joka oli ilmestynyt Muhammedille, vanha mies kuoli. Ja hänen käytännössä profeetaksi voitelemansa mies vaipui taas sellaiseen epätoivoon, että hän harkitsi jälleen itsemurhaa. Bukhari kertoo:
Mutta muutama päivä Waraqan kuoleman jälkeen ja jumalallisten ilmestysten myös hetkeksi tauottua, profeetta tuli niin surulliseksi, että kuulimme hänen aikoneen useita kertoja hypätä korkeiden vuorien huipuilta, mutta joka kerta kun hän pääsi huipulle, tuli Gabriel ja sanoi: "Oi Muhammed! Sinä olet totisesti Allahin lähettiläs." Ja silloin hänen sydämensä hiljeni ja hän rauhoittui ja palasi kotiin.
Tämän kerrotaan tapahtuneen jälleen kun Muhammed joutui odottamaan liian kauan Gabrielin uutta ilmestystä. Bukhari kertoo myös, että "aina kun ilmestysten väli tuli liian pitkäksi [Muhammed] aikoi jälleen tehdä kuten ennenkin, mutta kun hän pääsi vuoren huipulle, Gabriel ilmestyi hänelle ja sanoi saman kuin aina ennenkin."
Toisessa Bukharin hadithissa Muhammed reagoi ilmestysten jatkumiseen samalla tavalla kuin oli reagoinut ensimmäiseen. Hän selitti:
Jumalallinen Ilmestys viipyi jonkin aikaa, mutta yhtäkkiä ollessani kävelemässä kuulin äänen taivaista ja kun katsoin taivaalle, näin hämmästyksekseni sen enkelin, joka oli tullut luokseni Hiran luolassa, ja hän istui tuolilla taivaan ja maan välissä. Olin niin peloissani, että kaaduin maahan ja menin perheeni luo ja sanoin heille: "Peittäkää minut! Peittäkää minut!"
Loput suurasta on myöhempää perua ja se käsittelee ihmisen kiittämättömyyttä: hän ajattelee elävänsä omista ansioistaan (jae 7) vaikka on riippuvainen Herrastaan (jae 8). Mies, joka yrittää estää toista rukoilemasta (jakeet 9-10) kääntää selkänsä totuudelle (jae 13), mutta häntä rangaistaan (jakeet 15-16) eikä kukaan auta häntä (jae 17). Muhammedin ei tule kiinnittää häneen huomiota, vaan omistautua Allahin palvelukseen (jae 19). Ibn Kathir sanoo, että "tämä kaikki viittaa Abu Jahliin, Allah hänet kirotkoon. Hän uhkaili Profeettaa kun tämä suoritti Salahia [islamilainen rukous] Ka'abassa".
Blogging the Qur’an: Sura 96, “Clots of Blood”
Hyytyneen veren suura
Robert Spencerin Koraaniblogin suomennos löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:
4. helmikuuta 2017
Koraaniblogi: suurat 87-95
Robert Spencerin "Blogging the Qur’an" jatkuu suurien 87-95 esittelyllä:
Tuomion ja kadotuksen julistus jatkuu näissä mekkalaisissa suurissa: suurassa 87, "Korkeimman suura", Allah käskee Muhammedia ylistämään Allahia hänen luomistyönsä tähden (jakeet 1-5). Sitten Allah vakuuttaa Muhammedille, että hän opettaa Koraanin niin ettei Muhammed unohda sitä, paitsi siltä osin mitä Allah tahtoo (jakeet 6-7) - mikä muistuttaa Allahin myöhempää lupausta, ettei hän anna Koraanista minkään osan unohtua ellei hän korvaa sitä paremmalla (2:106). Muhammedin pitää varoittaa ihmisiä; jumalaapelkäävät ottavat varoituksesta vaarin (jae 10), mutta ne jotka eivät kuule varoitusta, heitetään tuleen (jakeet 12-13). Koraani vakuuttaa, että tämä on sama ilmoitus, mikä on annettu jo aikaisemmin Aabrahamille ja Moosekselle (jakeet 18-19). Se että Koraanin ilmoitus eroaa nykyisistä Mooseksen kirjoista, on islamin apologisteille todistus siitä, että juutalaiset ovat väärentäneet omat kirjoituksensä.
Suurassa 88, "Musertava tapahtuma", Allah kertaa monia näiden suurien keskeisiä teemoja: uskottomia kidutetaan helvetissä (jakeet 1-7); uskovaiset saavat nauttia Paratiisin puutarhoissa (jakeet 8-16); koko luomakunta todistaa Allahista (jakeet 17-20); Muhammedin tehtävä on vain varoittaa, eikä hän ole heidän kaitsijansa, mutta Allah rankaisee uskottomia (jakeet 21-26).
Maududi sanoo, että suura 89, "Päivänkoitto", "ilmoitettiin, kun uusien islamin käännynnäisten vaino alkoi Mekassa". Niinpä suura kertaa niitä vitsauksia, joita Allah langetti niiden päälle, jotka hylkäsivät aikaisemmat profeetat (jakeet 6-14), ja varoittaa rikkauksia rakastavaa epäoikeudenmukaista miestä, joka ei ruoki köyhiä, että Tuomio ja helvetti odottavat häntä (jakeet 15-30).
Suurassa 90, "Kaupunki", Allah vannoo Mekan kautta (jae 1), missä Muhammed asuu (jae 2), ja vanhempien ja lasten kautta (jae 3), että hän on luonut ihmisen elämään vaikeuksissa (jae 4) ja siksi ihmisen ei pidä kuvitella etteikö hän olisi vastuussa korkeammalle voimalle (jakeet 5-10). Sellainen mies ei ole yrittänyt nousta kaitaa polkua (jakeet 11-12), mihin kuuluu orjan vapautus (jae 13), nälkäisen ruokkiminen (jae 14) ja orvoista (15) ja köyhistä (16) huolehtiminen. Näitä tekevät ovat oikealla polulla (jakeet 17-18), mutta muut joutuvat helvettiin (jakeet 19-20).
Suurassa 91, "Aurinko", Allah vannoo auringon (1), kuun (2), päivän (3), yön (4), taivaan (5), maan (6) ja sielun (7) kautta, että sielunsa puhtaana pitävät menestyvät (jae 9) ja sen turmelevat epäonnistuvat (jae 10). Jakeissa 11-15 kerrotaan jälleen tarina profeetta Salihista ja Allahin naaraskamelista, tarina, joka voidaan löytää myös suurista 11 ja 26. Ibn Kathir selittää: "He kokoontuivat ja vaativat häntä tuomaan kivestä esiin naaraskamelin, joka on kymmenennellä kuulla tiineenä ja he osoittivat erästä kiveä. Allahin profeetta Salih pani heidät lupaamaan, että jos hän toteuttaa heidän vaatimuksensa, he uskovat häntä ja seuraavat häntä. Siihen he suostuivat. Allahin profeetta Salih, rauha olkoon hänen kanssaan, seisoi ja rukoili ja hän pyysi Allahia toteuttamaan heidän tahtonsa. Silloin heidän osoittamansa kivi aukesi paljastaen naaraskamelin, joka oli kymmenennellä kuulla tiineenä, juuri niin kuin he olivat vaatineet. Jotkut heistä uskoivat, mutta useimmat eivät." He menivät niin pitkälle, että vahingoittivat kamelia (jae 14), mistä he saivat rangaistuksensa.
Suura 92, "Yö", kehottaa hyväntekeväisyyteen. "Joka on antelias ja karttaa pahaa" (jae 5), häntä Allah auttaa "saavuttamaan onnellisen päämäärän" (jae 7), kun taas "itseänsä täynnä" oleva "kitsas" (jae 8) joutuu "pahan valtaan" (jae 10).
Seuraavaksi siirrytään käsittelemään Muhammedia itseään. Allah lohduttaa Muhammedia suurassa 93, "Varhaishetkien suura", ettei hän ole unohtanut häntä tai tyytymätön häneen (jae 3). Allah ilmoitti tämän Muhammedille vastauksena naiselle, joka pilkkasi Muhammedia: hadithin mukaan "Profeetta sairastui eikä jaksanut rukoilla pariin yöhön. Silloin tuli eräs nainen ja sanoi: 'Oi Muhammed! Luulenpa, että se paha henki on viimein jättänyt sinut.'" Tai toisessa, Ibn Abbasin versiossa: "Kun Koraania ilmoitettiin Allahin lähettiläälle, Jibril [Gabriel] jätti erään kerran tulematta useaan päivään. Allahin lähettiläs oli huolissaan siitä. Silloin kuvainpalvojat alkoivat sanoa: 'Hänen Herransa on hylännyt hänet ja vihaa häntä.'"
Allah muistuttaa Muhammedia siitä, että hän oli orpo ja että Allah piti hänestä huolta (jae 6) ja siksi hänen on oltavat hyvä orvoille (jae 9). Ibn Kathir selittää: "Tämä on viittaus tapahtumiin, kun hänen isänsä kuoli hänen ollessaan vielä äitinsä kohdussa, ja hänen äitinsä, Amina bint Wahb, kuoli kun hän oli vasta kuuden vanha. Tämän jälkeen hän oli isoisänsä Abdul-Muttalibin huollettavana, kunnes tämäkin kuoli Muhammedin ollessa kahdeksan vuotias. Sitten hänen setänsä Abu Talib otti hänet huostaansa ja suojeli häntä, auttoi häntä, nosti hänen arvoaan, kunnioitti häntä ja jopa esti omaa kansaansa vahingoittamasta häntä, kun hän oli 40-vuotias ja Allah oli antanut hänelle profetian." Ja kuten olemme nähneet, useat mekkalaiset suurat sisältävät vastauksia Muhammedin oman kansan pakanallisen Quraish-heimon vastaväitteisiin ja pilkkaan.
Suurassa 94, "Avartaminen", Allah lohduttaa profeettaansa ja muistuttaa jälleen kuinka hän on auttanut tätä. Hän on ottanut pois hänen kuormansa (jae 2) ja korottanut hänen arvoaan (jae 4). Hän on "avartanut" hänen rintaansa (jae 1) - mikä muistuttaa Allahin lupausta, että "ketä Jumala tahtoo johdattaa, hänen rintansa avaa Hän Islaamille" (6:125).
Allah varoittaa suurassa 95, "Viikunapuu", että vaikka mies on luotu "parhaaseen muotoonsa" (jae 4), hänet kyllä alennetaan "alhaista alemmaksi" (jae 5) - paitsi ne, jotka "uskovat ja hyvää tekevät" (jae 6). Tässä on jälleen yksi syy vääräuskoisten halveksuntaan, joka on niin tyypillistä nykyajan islamilaiselle keskustelulle - ne, jotka eivät usko, ovat Allahin omien sanojen mukaan "alhaisista alhaisimpia."
Blogging the Qur’an: Suras 87-95
Aikaisemmat suurien selitykset löytyvät Koraaniblogista.
Tuomion ja kadotuksen julistus jatkuu näissä mekkalaisissa suurissa: suurassa 87, "Korkeimman suura", Allah käskee Muhammedia ylistämään Allahia hänen luomistyönsä tähden (jakeet 1-5). Sitten Allah vakuuttaa Muhammedille, että hän opettaa Koraanin niin ettei Muhammed unohda sitä, paitsi siltä osin mitä Allah tahtoo (jakeet 6-7) - mikä muistuttaa Allahin myöhempää lupausta, ettei hän anna Koraanista minkään osan unohtua ellei hän korvaa sitä paremmalla (2:106). Muhammedin pitää varoittaa ihmisiä; jumalaapelkäävät ottavat varoituksesta vaarin (jae 10), mutta ne jotka eivät kuule varoitusta, heitetään tuleen (jakeet 12-13). Koraani vakuuttaa, että tämä on sama ilmoitus, mikä on annettu jo aikaisemmin Aabrahamille ja Moosekselle (jakeet 18-19). Se että Koraanin ilmoitus eroaa nykyisistä Mooseksen kirjoista, on islamin apologisteille todistus siitä, että juutalaiset ovat väärentäneet omat kirjoituksensä.
Suurassa 88, "Musertava tapahtuma", Allah kertaa monia näiden suurien keskeisiä teemoja: uskottomia kidutetaan helvetissä (jakeet 1-7); uskovaiset saavat nauttia Paratiisin puutarhoissa (jakeet 8-16); koko luomakunta todistaa Allahista (jakeet 17-20); Muhammedin tehtävä on vain varoittaa, eikä hän ole heidän kaitsijansa, mutta Allah rankaisee uskottomia (jakeet 21-26).
Maududi sanoo, että suura 89, "Päivänkoitto", "ilmoitettiin, kun uusien islamin käännynnäisten vaino alkoi Mekassa". Niinpä suura kertaa niitä vitsauksia, joita Allah langetti niiden päälle, jotka hylkäsivät aikaisemmat profeetat (jakeet 6-14), ja varoittaa rikkauksia rakastavaa epäoikeudenmukaista miestä, joka ei ruoki köyhiä, että Tuomio ja helvetti odottavat häntä (jakeet 15-30).
Suurassa 90, "Kaupunki", Allah vannoo Mekan kautta (jae 1), missä Muhammed asuu (jae 2), ja vanhempien ja lasten kautta (jae 3), että hän on luonut ihmisen elämään vaikeuksissa (jae 4) ja siksi ihmisen ei pidä kuvitella etteikö hän olisi vastuussa korkeammalle voimalle (jakeet 5-10). Sellainen mies ei ole yrittänyt nousta kaitaa polkua (jakeet 11-12), mihin kuuluu orjan vapautus (jae 13), nälkäisen ruokkiminen (jae 14) ja orvoista (15) ja köyhistä (16) huolehtiminen. Näitä tekevät ovat oikealla polulla (jakeet 17-18), mutta muut joutuvat helvettiin (jakeet 19-20).
Suurassa 91, "Aurinko", Allah vannoo auringon (1), kuun (2), päivän (3), yön (4), taivaan (5), maan (6) ja sielun (7) kautta, että sielunsa puhtaana pitävät menestyvät (jae 9) ja sen turmelevat epäonnistuvat (jae 10). Jakeissa 11-15 kerrotaan jälleen tarina profeetta Salihista ja Allahin naaraskamelista, tarina, joka voidaan löytää myös suurista 11 ja 26. Ibn Kathir selittää: "He kokoontuivat ja vaativat häntä tuomaan kivestä esiin naaraskamelin, joka on kymmenennellä kuulla tiineenä ja he osoittivat erästä kiveä. Allahin profeetta Salih pani heidät lupaamaan, että jos hän toteuttaa heidän vaatimuksensa, he uskovat häntä ja seuraavat häntä. Siihen he suostuivat. Allahin profeetta Salih, rauha olkoon hänen kanssaan, seisoi ja rukoili ja hän pyysi Allahia toteuttamaan heidän tahtonsa. Silloin heidän osoittamansa kivi aukesi paljastaen naaraskamelin, joka oli kymmenennellä kuulla tiineenä, juuri niin kuin he olivat vaatineet. Jotkut heistä uskoivat, mutta useimmat eivät." He menivät niin pitkälle, että vahingoittivat kamelia (jae 14), mistä he saivat rangaistuksensa.
Suura 92, "Yö", kehottaa hyväntekeväisyyteen. "Joka on antelias ja karttaa pahaa" (jae 5), häntä Allah auttaa "saavuttamaan onnellisen päämäärän" (jae 7), kun taas "itseänsä täynnä" oleva "kitsas" (jae 8) joutuu "pahan valtaan" (jae 10).
Seuraavaksi siirrytään käsittelemään Muhammedia itseään. Allah lohduttaa Muhammedia suurassa 93, "Varhaishetkien suura", ettei hän ole unohtanut häntä tai tyytymätön häneen (jae 3). Allah ilmoitti tämän Muhammedille vastauksena naiselle, joka pilkkasi Muhammedia: hadithin mukaan "Profeetta sairastui eikä jaksanut rukoilla pariin yöhön. Silloin tuli eräs nainen ja sanoi: 'Oi Muhammed! Luulenpa, että se paha henki on viimein jättänyt sinut.'" Tai toisessa, Ibn Abbasin versiossa: "Kun Koraania ilmoitettiin Allahin lähettiläälle, Jibril [Gabriel] jätti erään kerran tulematta useaan päivään. Allahin lähettiläs oli huolissaan siitä. Silloin kuvainpalvojat alkoivat sanoa: 'Hänen Herransa on hylännyt hänet ja vihaa häntä.'"
Allah muistuttaa Muhammedia siitä, että hän oli orpo ja että Allah piti hänestä huolta (jae 6) ja siksi hänen on oltavat hyvä orvoille (jae 9). Ibn Kathir selittää: "Tämä on viittaus tapahtumiin, kun hänen isänsä kuoli hänen ollessaan vielä äitinsä kohdussa, ja hänen äitinsä, Amina bint Wahb, kuoli kun hän oli vasta kuuden vanha. Tämän jälkeen hän oli isoisänsä Abdul-Muttalibin huollettavana, kunnes tämäkin kuoli Muhammedin ollessa kahdeksan vuotias. Sitten hänen setänsä Abu Talib otti hänet huostaansa ja suojeli häntä, auttoi häntä, nosti hänen arvoaan, kunnioitti häntä ja jopa esti omaa kansaansa vahingoittamasta häntä, kun hän oli 40-vuotias ja Allah oli antanut hänelle profetian." Ja kuten olemme nähneet, useat mekkalaiset suurat sisältävät vastauksia Muhammedin oman kansan pakanallisen Quraish-heimon vastaväitteisiin ja pilkkaan.
Suurassa 94, "Avartaminen", Allah lohduttaa profeettaansa ja muistuttaa jälleen kuinka hän on auttanut tätä. Hän on ottanut pois hänen kuormansa (jae 2) ja korottanut hänen arvoaan (jae 4). Hän on "avartanut" hänen rintaansa (jae 1) - mikä muistuttaa Allahin lupausta, että "ketä Jumala tahtoo johdattaa, hänen rintansa avaa Hän Islaamille" (6:125).
Allah varoittaa suurassa 95, "Viikunapuu", että vaikka mies on luotu "parhaaseen muotoonsa" (jae 4), hänet kyllä alennetaan "alhaista alemmaksi" (jae 5) - paitsi ne, jotka "uskovat ja hyvää tekevät" (jae 6). Tässä on jälleen yksi syy vääräuskoisten halveksuntaan, joka on niin tyypillistä nykyajan islamilaiselle keskustelulle - ne, jotka eivät usko, ovat Allahin omien sanojen mukaan "alhaisista alhaisimpia."
Blogging the Qur’an: Suras 87-95
Aikaisemmat suurien selitykset löytyvät Koraaniblogista.
1. helmikuuta 2017
Tuomiopäivän julistusta: Koraanin suurat 77-86
Olemme nyt päässeet Koraanissa kohtaan, missä suurat ovat mekkalaisia, lyhyitä, runollisia, silmäänpistävän mielikuvitusrikkaita, ja ne kiirehtivät varoittamaan lähestyvästä Tuomiopäivästä. "Voi sinä päivänä niitä, jotka totuutta hylkivät!" Tämä on suuran 77 ("Edelläkävijät") aihe ja kertosäe (jakeet 15,19,24, 28, 34, 37, 40, 45, 47, 49). Voi heitä, sillä heitä rangaistaan ankarasti tuomion päivänä (13,14,38), silloin Allah erottaa heidät, jotka hylkäsivät islamin niistä, jotka ottivat sen vastaan. Hän pilkkaa uskottomia sanoen sinä päivänä: "Jos viekkauteen pystytte, niin yrittäkää sitä Minua vastaan" (jae 39).
Suura 78, "Sanoma", on samanlainen varoittaen kauheasta tuomion päivästä (jae 17) ja sisältäen Allahin varoituksen, että helvettiin tuomittujen juoma on "kiehuvaa tai jääkylmää" (jae 25), kun taas puutarhan vanhurskailla on seuranaan "nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä" (jae 33). Ibn Abbasin, Mujahidin ja muiden mukaan "tämä merkitsee pyöreitä rintoja. Tällä tarkoitetaan, että näiden tyttöjen rinnat ovat aivan pyöreät eivätkä ollenkaan riipu, sillä he ovat neitsyitä, kaikki saman ikäisiä. Tämä tarkoittaa, että heillä on vain yksi ikä."
Samanlaista saamme kuulla suurassa 79, "Jousten jännittäjät", joka alkaa Allahin vannoessa taivaallisten olentojen tai enkelien nimeen, teksti on moniselitteinen. Allah tekee tällaisia valoja monissa Koraanin ajallisesti aikaisissa suurissa - mikä on aika erikoista ja kyseenalaistaa islamin väitteen, että Koraani on suorasanaista Allahin puhetta, sillä olisi huomattavasti loogisempaa, että Muhammed vannoisi nämä valat. Miksi Allahin täytyisi todistaa omia sanojaan vannomalla minkään kautta? Faraon välinpitämättömyys Mooseksen varoituksesta, ja siitä seurannut rangaistus, otetaan jälleen esiin (jakeet 15-25). Jälleen selvä rinnastus varoituksiin Muhammedin sanoman hylkäämisestä, sillä hän, kuten Mooses, on "varoittaja" niille, jotka pelkäävät Tuomiopäivää (jae 45).
Koraani kehottaa toistuvasti muslimeja tottelemaan Muhammedia (3:32; 3:132; 4:13; 4:59; 4:69; 4:80; 5:92; 8:1; 8:20; 8:46; 9:71; 24:47; 24:51; 24:52; 24:54; 24:56; 33:33; 47:33; 49:14; 58:13; 64:12) ja sanoo hänen olevan "todella erinomainen esikuva" kaikille muslimeille (33:21) - häntä ei kuitenkaan pidetä synnittömänä. Muhammedin taipumuksesta syntiin on yhtenä selvänä todistuksena suura 80, "Otsanrypistys", missä Allah moittii Muhammedia, koska tämä käännytti pois köyhän sokean miehen, mutta antoi kovasti huomiota rikkaalle miehelle (jakeet 1-12). Tässä on jälleen Koraanin kertojaa ja yleisöä koskeva kummallisuus, sillä suura aloittaa puhumalla Muhammedista kolmannessa persoonassa, vaikka muualla Allah muutamia huomattavia poikkeuksia lukuunottamatta puhuttelee profeettaansa suoraan.
Allah jatkaa Koraanin ylistyksellä jakeissa 13-16 ja puhuu ihmisten kiittämättömyydestä ja Allahin hylkäämisisestä, vaikka tunnusmerkit ovat näkyvillä kaikkialla luonnossa (jae 17-42).
Suura 81, "Umpeenmeno", maalaa elävän ja kiehtovan kuvan Tuomiopäivästä, kun maailma hävitetään (jakeet 1-6) ja sielut kootaan yhteen (jae 7), ja elävältä haudatulta tyttövauvalta kysytään, minkä rikoksen vuoksi hänet surmattiin (jakeet 8-9). Muslimit ovat viitanneet tähän kohtaan ylpeydellä kautta islamin historian väittäen, että islam lopetti pakanallisten arabien käytännön tyttövauvojen hautaamisesta elävältä.
Allah sanoo Muhammedista: "tämä on totisesti jalon sananjulistajan sanoma, sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta" (jakeet 19-20), eikä hän houraile (jae 22) tai myöskään välitä pahan hengen sanoja (jae 25). Hänen sanomansa auttaa "jokaista teistä, joka tahtoo pysytellä oikealla tiellä" (jae 28), mutta "ette te itse tahdo, ellei Jumala, maailmojen Herra, sitä tahdo" (jae 29) - tässä kielletään jälleen ihmisen vapaa tahto.
Suura 83, "Väärintekijät", selittää, että Tuomiopäivänä avataan pahojen tekojen kirja (Sijjin, jakeet 7-9) ja samoin hyvien tekojen kirja (Illiyin, jakeet 18-21) ja niiden perusteella lähetetään ihmiset joko paratiisiin tai helvettiin. Syntiset tapasivat nauraa vanhurskaille ja pilkata heitä, mutta sinä päivänä vanhurskaat nauravat uskottomille (jakeet 29-34).
Suura 84, "Ratkeaminen", on hyvin saman kaltainen. Se alkaa jälleen Tuomiopäivän luonnonmullistusten kuvauksella (jakeet 1-5) ja jatkaa puhumalla kirjasta, johon teot on merkitty (jakeet 6-12) sekä maallisen onnen turhuudesta niille, jotka hylkäävät Allahin (jakeet 13-15). Luonnonihmeet esitetään jälleen todisteena Allahista (jakeet 16-18). Suura päättyy varoituksilla rangaistuksesta, joka odottaa uppiniskaisia vääräuskoisia (jakeet 19-25).
Suura 85, "Tähtitaivas", kiroaa "tulikuopan miehet" (jakeet 4-10), jotka olivat uskovaisten vihollisia. Ibn Kathir selittää: "Tämä koskee niitä, jotka olivat uskottomien joukossa. He yrittivät pakottaa Allahiin uskovat luopumaan uskostaan. Uskovaiset kuitenkin kieltäytyivät kääntymästä, jolloin he kaivoivat näitä varten kaivannon. Sitten he sytyttivät sen tuleen ja ruokkivat tulta pitääkseen sen liekeissä. Sitten he yrittivät jälleen saada uskovaiset jättämään uskontonsa, mutta yhä nämä kieltäytyivät. Niinpä he heittivät heidät tuleen." Seuraavaksi ylistetään Allahia ja valitetaan uskottomien jääräpäisyyttä (jakeet 11-20) ja sitten ylistetään vielä Koraania, "joka tauluille kirjoitettuna on hyvin säilynyt" (jakeet 21-22) - mikä on perusta islamin doktriinille, että Koraani on ikuinen.
Suura 86, "Aamutähti", kutsuu ihmisiä miettimään sitä, että heidät on luotu "pienestä, pursuavasta pisarasta" (jae 6), todisteena siitä, että Allah voi herättää kuolleet Tuomiopäivänä (jae 8). Koraani on "ratkaiseva sana" (jae 13) - viimeinen sana kaikissa kiistakysymyksissä - eikä "mitään joutavaa puhetta" (jae 14). Uskottomat juonivat Muhammedia vastaan (jae 15), mutta Allah juonii puolestaan heitä vastaan (jae 16), niinpä Muhammedin tulee myöntää heille aikaa hetkiseksi (jae 17). Tämä tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "se lankeaa heidän päälleen kärsimyksenä, rangaistuksena ja hävityksenä." Se kärsimys tulee varmasti eikä kukaan voi sitä estää.
Blogging the Qur’an: Suras 77-86
Koraani suomeksi
Suura 78, "Sanoma", on samanlainen varoittaen kauheasta tuomion päivästä (jae 17) ja sisältäen Allahin varoituksen, että helvettiin tuomittujen juoma on "kiehuvaa tai jääkylmää" (jae 25), kun taas puutarhan vanhurskailla on seuranaan "nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä" (jae 33). Ibn Abbasin, Mujahidin ja muiden mukaan "tämä merkitsee pyöreitä rintoja. Tällä tarkoitetaan, että näiden tyttöjen rinnat ovat aivan pyöreät eivätkä ollenkaan riipu, sillä he ovat neitsyitä, kaikki saman ikäisiä. Tämä tarkoittaa, että heillä on vain yksi ikä."
Samanlaista saamme kuulla suurassa 79, "Jousten jännittäjät", joka alkaa Allahin vannoessa taivaallisten olentojen tai enkelien nimeen, teksti on moniselitteinen. Allah tekee tällaisia valoja monissa Koraanin ajallisesti aikaisissa suurissa - mikä on aika erikoista ja kyseenalaistaa islamin väitteen, että Koraani on suorasanaista Allahin puhetta, sillä olisi huomattavasti loogisempaa, että Muhammed vannoisi nämä valat. Miksi Allahin täytyisi todistaa omia sanojaan vannomalla minkään kautta? Faraon välinpitämättömyys Mooseksen varoituksesta, ja siitä seurannut rangaistus, otetaan jälleen esiin (jakeet 15-25). Jälleen selvä rinnastus varoituksiin Muhammedin sanoman hylkäämisestä, sillä hän, kuten Mooses, on "varoittaja" niille, jotka pelkäävät Tuomiopäivää (jae 45).
Koraani kehottaa toistuvasti muslimeja tottelemaan Muhammedia (3:32; 3:132; 4:13; 4:59; 4:69; 4:80; 5:92; 8:1; 8:20; 8:46; 9:71; 24:47; 24:51; 24:52; 24:54; 24:56; 33:33; 47:33; 49:14; 58:13; 64:12) ja sanoo hänen olevan "todella erinomainen esikuva" kaikille muslimeille (33:21) - häntä ei kuitenkaan pidetä synnittömänä. Muhammedin taipumuksesta syntiin on yhtenä selvänä todistuksena suura 80, "Otsanrypistys", missä Allah moittii Muhammedia, koska tämä käännytti pois köyhän sokean miehen, mutta antoi kovasti huomiota rikkaalle miehelle (jakeet 1-12). Tässä on jälleen Koraanin kertojaa ja yleisöä koskeva kummallisuus, sillä suura aloittaa puhumalla Muhammedista kolmannessa persoonassa, vaikka muualla Allah muutamia huomattavia poikkeuksia lukuunottamatta puhuttelee profeettaansa suoraan.
Allah jatkaa Koraanin ylistyksellä jakeissa 13-16 ja puhuu ihmisten kiittämättömyydestä ja Allahin hylkäämisisestä, vaikka tunnusmerkit ovat näkyvillä kaikkialla luonnossa (jae 17-42).
Suura 81, "Umpeenmeno", maalaa elävän ja kiehtovan kuvan Tuomiopäivästä, kun maailma hävitetään (jakeet 1-6) ja sielut kootaan yhteen (jae 7), ja elävältä haudatulta tyttövauvalta kysytään, minkä rikoksen vuoksi hänet surmattiin (jakeet 8-9). Muslimit ovat viitanneet tähän kohtaan ylpeydellä kautta islamin historian väittäen, että islam lopetti pakanallisten arabien käytännön tyttövauvojen hautaamisesta elävältä.
Allah sanoo Muhammedista: "tämä on totisesti jalon sananjulistajan sanoma, sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta" (jakeet 19-20), eikä hän houraile (jae 22) tai myöskään välitä pahan hengen sanoja (jae 25). Hänen sanomansa auttaa "jokaista teistä, joka tahtoo pysytellä oikealla tiellä" (jae 28), mutta "ette te itse tahdo, ellei Jumala, maailmojen Herra, sitä tahdo" (jae 29) - tässä kielletään jälleen ihmisen vapaa tahto.
Suura 83, "Väärintekijät", selittää, että Tuomiopäivänä avataan pahojen tekojen kirja (Sijjin, jakeet 7-9) ja samoin hyvien tekojen kirja (Illiyin, jakeet 18-21) ja niiden perusteella lähetetään ihmiset joko paratiisiin tai helvettiin. Syntiset tapasivat nauraa vanhurskaille ja pilkata heitä, mutta sinä päivänä vanhurskaat nauravat uskottomille (jakeet 29-34).
Suura 84, "Ratkeaminen", on hyvin saman kaltainen. Se alkaa jälleen Tuomiopäivän luonnonmullistusten kuvauksella (jakeet 1-5) ja jatkaa puhumalla kirjasta, johon teot on merkitty (jakeet 6-12) sekä maallisen onnen turhuudesta niille, jotka hylkäävät Allahin (jakeet 13-15). Luonnonihmeet esitetään jälleen todisteena Allahista (jakeet 16-18). Suura päättyy varoituksilla rangaistuksesta, joka odottaa uppiniskaisia vääräuskoisia (jakeet 19-25).
Suura 85, "Tähtitaivas", kiroaa "tulikuopan miehet" (jakeet 4-10), jotka olivat uskovaisten vihollisia. Ibn Kathir selittää: "Tämä koskee niitä, jotka olivat uskottomien joukossa. He yrittivät pakottaa Allahiin uskovat luopumaan uskostaan. Uskovaiset kuitenkin kieltäytyivät kääntymästä, jolloin he kaivoivat näitä varten kaivannon. Sitten he sytyttivät sen tuleen ja ruokkivat tulta pitääkseen sen liekeissä. Sitten he yrittivät jälleen saada uskovaiset jättämään uskontonsa, mutta yhä nämä kieltäytyivät. Niinpä he heittivät heidät tuleen." Seuraavaksi ylistetään Allahia ja valitetaan uskottomien jääräpäisyyttä (jakeet 11-20) ja sitten ylistetään vielä Koraania, "joka tauluille kirjoitettuna on hyvin säilynyt" (jakeet 21-22) - mikä on perusta islamin doktriinille, että Koraani on ikuinen.
Suura 86, "Aamutähti", kutsuu ihmisiä miettimään sitä, että heidät on luotu "pienestä, pursuavasta pisarasta" (jae 6), todisteena siitä, että Allah voi herättää kuolleet Tuomiopäivänä (jae 8). Koraani on "ratkaiseva sana" (jae 13) - viimeinen sana kaikissa kiistakysymyksissä - eikä "mitään joutavaa puhetta" (jae 14). Uskottomat juonivat Muhammedia vastaan (jae 15), mutta Allah juonii puolestaan heitä vastaan (jae 16), niinpä Muhammedin tulee myöntää heille aikaa hetkiseksi (jae 17). Tämä tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "se lankeaa heidän päälleen kärsimyksenä, rangaistuksena ja hävityksenä." Se kärsimys tulee varmasti eikä kukaan voi sitä estää.
Blogging the Qur’an: Suras 77-86
Koraani suomeksi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)