Olemme nyt päässeet Koraanissa kohtaan, missä suurat ovat mekkalaisia, lyhyitä, runollisia, silmäänpistävän mielikuvitusrikkaita, ja ne kiirehtivät varoittamaan lähestyvästä Tuomiopäivästä. "Voi sinä päivänä niitä, jotka totuutta hylkivät!" Tämä on suuran 77 ("Edelläkävijät") aihe ja kertosäe (jakeet 15,19,24, 28, 34, 37, 40, 45, 47, 49). Voi heitä, sillä heitä rangaistaan ankarasti tuomion päivänä (13,14,38), silloin Allah erottaa heidät, jotka hylkäsivät islamin niistä, jotka ottivat sen vastaan. Hän pilkkaa uskottomia sanoen sinä päivänä: "Jos viekkauteen pystytte, niin yrittäkää sitä Minua vastaan" (jae 39).
Suura 78, "Sanoma", on samanlainen varoittaen kauheasta tuomion päivästä (jae 17) ja sisältäen Allahin varoituksen, että helvettiin tuomittujen juoma on "kiehuvaa tai jääkylmää" (jae 25), kun taas puutarhan vanhurskailla on seuranaan "nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä" (jae 33). Ibn Abbasin, Mujahidin ja muiden mukaan "tämä merkitsee pyöreitä rintoja. Tällä tarkoitetaan, että näiden tyttöjen rinnat ovat aivan pyöreät eivätkä ollenkaan riipu, sillä he ovat neitsyitä, kaikki saman ikäisiä. Tämä tarkoittaa, että heillä on vain yksi ikä."
Samanlaista saamme kuulla suurassa 79, "Jousten jännittäjät", joka alkaa Allahin vannoessa taivaallisten olentojen tai enkelien nimeen, teksti on moniselitteinen. Allah tekee tällaisia valoja monissa Koraanin ajallisesti aikaisissa suurissa - mikä on aika erikoista ja kyseenalaistaa islamin väitteen, että Koraani on suorasanaista Allahin puhetta, sillä olisi huomattavasti loogisempaa, että Muhammed vannoisi nämä valat. Miksi Allahin täytyisi todistaa omia sanojaan vannomalla minkään kautta? Faraon välinpitämättömyys Mooseksen varoituksesta, ja siitä seurannut rangaistus, otetaan jälleen esiin (jakeet 15-25). Jälleen selvä rinnastus varoituksiin Muhammedin sanoman hylkäämisestä, sillä hän, kuten Mooses, on "varoittaja" niille, jotka pelkäävät Tuomiopäivää (jae 45).
Koraani kehottaa toistuvasti muslimeja tottelemaan Muhammedia (3:32; 3:132; 4:13; 4:59; 4:69; 4:80; 5:92; 8:1; 8:20; 8:46; 9:71; 24:47; 24:51; 24:52; 24:54; 24:56; 33:33; 47:33; 49:14; 58:13; 64:12) ja sanoo hänen olevan "todella erinomainen esikuva" kaikille muslimeille (33:21) - häntä ei kuitenkaan pidetä synnittömänä. Muhammedin taipumuksesta syntiin on yhtenä selvänä todistuksena suura 80, "Otsanrypistys", missä Allah moittii Muhammedia, koska tämä käännytti pois köyhän sokean miehen, mutta antoi kovasti huomiota rikkaalle miehelle (jakeet 1-12). Tässä on jälleen Koraanin kertojaa ja yleisöä koskeva kummallisuus, sillä suura aloittaa puhumalla Muhammedista kolmannessa persoonassa, vaikka muualla Allah muutamia huomattavia poikkeuksia lukuunottamatta puhuttelee profeettaansa suoraan.
Allah jatkaa Koraanin ylistyksellä jakeissa 13-16 ja puhuu ihmisten kiittämättömyydestä ja Allahin hylkäämisisestä, vaikka tunnusmerkit ovat näkyvillä kaikkialla luonnossa (jae 17-42).
Suura 81, "Umpeenmeno", maalaa elävän ja kiehtovan kuvan Tuomiopäivästä, kun maailma hävitetään (jakeet 1-6) ja sielut kootaan yhteen (jae 7), ja elävältä haudatulta tyttövauvalta kysytään, minkä rikoksen vuoksi hänet surmattiin (jakeet 8-9). Muslimit ovat viitanneet tähän kohtaan ylpeydellä kautta islamin historian väittäen, että islam lopetti pakanallisten arabien käytännön tyttövauvojen hautaamisesta elävältä.
Allah sanoo Muhammedista: "tämä on totisesti jalon sananjulistajan sanoma, sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta" (jakeet 19-20), eikä hän houraile (jae 22) tai myöskään välitä pahan hengen sanoja (jae 25). Hänen sanomansa auttaa "jokaista teistä, joka tahtoo pysytellä oikealla tiellä" (jae 28), mutta "ette te itse tahdo, ellei Jumala, maailmojen Herra, sitä tahdo" (jae 29) - tässä kielletään jälleen ihmisen vapaa tahto.
Suura 83, "Väärintekijät", selittää, että Tuomiopäivänä avataan pahojen tekojen kirja (Sijjin, jakeet 7-9) ja samoin hyvien tekojen kirja (Illiyin, jakeet 18-21) ja niiden perusteella lähetetään ihmiset joko paratiisiin tai helvettiin. Syntiset tapasivat nauraa vanhurskaille ja pilkata heitä, mutta sinä päivänä vanhurskaat nauravat uskottomille (jakeet 29-34).
Suura 84, "Ratkeaminen", on hyvin saman kaltainen. Se alkaa jälleen Tuomiopäivän luonnonmullistusten kuvauksella (jakeet 1-5) ja jatkaa puhumalla kirjasta, johon teot on merkitty (jakeet 6-12) sekä maallisen onnen turhuudesta niille, jotka hylkäävät Allahin (jakeet 13-15). Luonnonihmeet esitetään jälleen todisteena Allahista (jakeet 16-18). Suura päättyy varoituksilla rangaistuksesta, joka odottaa uppiniskaisia vääräuskoisia (jakeet 19-25).
Suura 85, "Tähtitaivas", kiroaa "tulikuopan miehet" (jakeet 4-10), jotka olivat uskovaisten vihollisia. Ibn Kathir selittää: "Tämä koskee niitä, jotka olivat uskottomien joukossa. He yrittivät pakottaa Allahiin uskovat luopumaan uskostaan. Uskovaiset kuitenkin kieltäytyivät kääntymästä, jolloin he kaivoivat näitä varten kaivannon. Sitten he sytyttivät sen tuleen ja ruokkivat tulta pitääkseen sen liekeissä. Sitten he yrittivät jälleen saada uskovaiset jättämään uskontonsa, mutta yhä nämä kieltäytyivät. Niinpä he heittivät heidät tuleen." Seuraavaksi ylistetään Allahia ja valitetaan uskottomien jääräpäisyyttä (jakeet 11-20) ja sitten ylistetään vielä Koraania, "joka tauluille kirjoitettuna on hyvin säilynyt" (jakeet 21-22) - mikä on perusta islamin doktriinille, että Koraani on ikuinen.
Suura 86, "Aamutähti", kutsuu ihmisiä miettimään sitä, että heidät on luotu "pienestä, pursuavasta pisarasta" (jae 6), todisteena siitä, että Allah voi herättää kuolleet Tuomiopäivänä (jae 8). Koraani on "ratkaiseva sana" (jae 13) - viimeinen sana kaikissa kiistakysymyksissä - eikä "mitään joutavaa puhetta" (jae 14). Uskottomat juonivat Muhammedia vastaan (jae 15), mutta Allah juonii puolestaan heitä vastaan (jae 16), niinpä Muhammedin tulee myöntää heille aikaa hetkiseksi (jae 17). Tämä tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "se lankeaa heidän päälleen kärsimyksenä, rangaistuksena ja hävityksenä." Se kärsimys tulee varmasti eikä kukaan voi sitä estää.
Blogging the Qur’an: Suras 77-86
Koraani suomeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti