Muhammad: Jihad ja jizya

Selvästi eräät väkivaltaisimmista Koraanin jakeista annettiin Muhammadille sen jälkeen, kun hän oli noussut valtaan eikä muslimeilla enää ollut uhkaajia. Koraanin yhdeksäs suura kehottaa muslimeja Pyhään Sotaan vääräuskoisia vastaan ja alistamaan kaikkien muiden uskontojen edustajat.

"Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa." (9:29)

Seuraava jae kiroaa kristityt ja juutalaiset nimeltä mainiten ja lausuu "Jumalan ynseys heitä rasittakoon!" (joskus Koraanissa on epäselvää onko äänessä Allah vai Muhammad, vaikka Koraanin väitetään olevan Jumalan puhetta)

Ennen kuolemaansa Muhammad määräsi 30.000 miestä marssimaan kristittyjen maille (silloinen Bysantti). On mahdollista että hän uskoi väärää huhua armeijasta, joka olisi koottu häntä vastaan, mutta tästä armeijasta ei ole minkäänlaisia todisteita. Sen sijaan Muhammad alkoi periä paikallisilta "suojelurahaa", joka on myöhemmin tullut tunnetuksi termillä "jizya" (vero jonka ei-muslimit maksavat muslimeille).

Toinen episodi tältä ajalta syventää tietämystämme Muhammadin perinnöstä, nimittäin al-Harith heimon pakkokäännytys. Heimo oli viimeisiä arabiheimoja, jotka vielä vastustivat Muslimien valtaa. Muhammad antoi heimon päällikölle kolme päivää aikaa kääntyä islamiin ennen kuin hän lähettäisi armeijansa tuhoamaan heidät.

Ei ehkä ole yllätys, että koko heimo kääntyi saman tien Rauhan Uskontoon.

Useimmat arabiheimot tunnustivat Muhammadin vaatimukset vallasta ja viisaasti tekivät hänen kanssaan poliittisen liiton ilman taistelua. Tästä syntyi kuitenkin ongelma Muhammadin alkuperäisille seuraajille, koska heidän elantonsa oli perustunut ryöstelyyn ja sotasaaliiseen.

Koska oli sääntöjen vastaista hyökätä muslimiveljien kimppuun, Muhammad alkoi vaatia suojelurahaa myös uusilta käännynnäisiltä, mutta se osoittautui vähemmän kannattavaksi kuin jizya - puhumattakaan siitä että siihen sisältyi riski pahennuksesta ja kapinasta.

Khaybar, kaukainen juutalainen kaupunki, josta oli tehty muslimiherrojen torppareita, oli paljon parempi ekonominen malli kasvavalle islamilaiselle valtakunnalle, josta oli tullut riippuvainen uskonnollisen ylivallan oikeuttamasta kiristyksestä.

Vuosia ennen kuin hyökkäsi kristittyjä ja persialaisia vastaan, Muhammad kirjoitti niiden hallitsijoille "kääntykää islamiin niin olette turvassa". Sortoa tai vapautusta ei mainittu oikeutuksena kiristykselle. Ainut uhka näille ihmisille oli muslimiarmeija. (Vain kuusi vuotta myöhemmin 4000 talonpoikaa nykyisen Palestiinan alueella surmattiin heidän puolustaessaan kotejaan).

Toisten kansankuntien vauraus aiheutti kateutta Muhammadin seuraajissa, minkä epäkohdan profeetta lupasi korjata. Seuranneet valloitukset saattoivat olla Allahin siunaamia ja uskonnollisesti motivoituneita, mutta perussyyt olivat kuitenkin raha, seksi, orjat ja valta niinkuin niin monilla muillakin sen ajan valloituksilla.


Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm




Muhammadin elämä, osa 12