Ayaan Hirsi Ali: Poliittisen islamin perusta

Ayaan Hirsi Ali kirjoittaa kirjassaan The Challenge of Dawa poliittisen islamin perustasta:



POLIITTISEN ISLAMIN JUURET: MEDINA

Ymmärtääksemme poliittista islamia meidän on tunnettava profeetta Muhammadin elämä ja Koraanin rakenne. Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammad syntyi Mekassa vuonna 570. Hänen kerrotaan saaneen profetiansa vuonna 610. Enkeli Gabriel lausui Muhammadille säkeitä, jotka tämä toisti ääneen. Toisin kuin Raamatussa, missä Jumalaa harvoin siteerataan sanatarkasti, Koraanin katsotaan olevan Jumalan suorasanaista puhetta.

Ensimmäiset kymmenen vuotta Muhammad saarnasi Mekassa monoteistista uskontoa, uskoa yhteen Jumalaan. Mekan Muhammad oli saarnamies, jolla ei ollut aikomusta rakentaa poliittista tai sotilaallista järjestelmää. Muhammad kuitenkin epäonnistui yrityksessään saada Mekan arabiheimot luopumaan omista jumalistaan. Muhammadia ja hänen pientä seuraajiensa joukkoa pilkattiin. Muhammad sai osakseen huomattavaa vastustusta saarnatessaan yksijumalaisuutta monijumalaisessa kaupungissa. Ristiriidat kärjistyivät ja Muhammad jätti synnyinkaupunkinsa taakseen ja asettui lopulta Medinaan. Tämä maastamuutto, hijra, on keskeinen asia islamissa, ja se keskeistä myös tämän päivän islamisaatiolle. Islamin kuukalenteri alkaa tästä Muhammadin ja hänen tovereidensa oma-aloitteisesta maanpaosta.

Medinassa islamista tuli uskonnon lisäksi kaikenkattava poliittinen järjestelmä. Medinassa Muhammadista tuli paitsi saarnamies, myös poliittinen johtaja, sotapäällikkö ja ylin tuomari. Tällöin sotaisesta jihadista tuli olennainen osa islamia. Vallihaudan taistelun jälkiselvittelyissä vuonna 627 "Muhammad otti vapauden kohdella ankarasti Banu Quraizaa ja teloitutti sen miehet ja möi naiset ja lapset orjiksi."

Elämänsä viimeisten yhdeksän vuoden aikana Muhammad kävi monia verisiä taisteluita valloittaakseen alueita ja ottaakseen sotasaalista taistelijoilleen. Kuten Princetownin professori Michael Cook huomautti: "Vääräuskoisia vastaan taistelemisen historiallinen tärkeys...tuli näin kirjatuksi islamin perustana oleviin kirjoituksiin. Kokonaisia sotataidon käsikirjoja kirjoitettiin perustuen Muhammadin johtamistaitoon ja Koraaniin kirjattuihin sotilaallisiin neuvoihin."

Islamin perimätiedossa sana "jihad" viittasi alunperin ainoastaan fyysiseen taisteluun Jumalan puolesta; vasta myöhemmin siihen liitettiin muita merkityksiä, kuten sisäinen hengellinen kilvoittelu. Koraanissa sana jihad viittaa useimmiten sotilaalliseen taisteluun.


SHARIA

Islamistinen maailmankuva tarkoittaa sen tunnustamista, että valtiota hallitaan Allahin määräysten mukaan; se on islamilainen valtio, jonka laki on sharia. Tässä maailmankuvassa sharia on jumalallinen ja sitä sovelletaan kaikkiin asioihin. Sharia-laki antaa määräyksiä muslimin ja Jumalan suhteesta, uskovaisen ja hänen lähimpiensä suhteista, muslimien maailmanlaajuisesta yhteisöstä ja kalifista sekä uskovien ja toisuskoisten yhteisöistä.

Se mitä me kutsumme shariaksi kehittyi islamilaisten lainoppineiden toimesta Muhammadin kuoleman jälkeen. Sharia-laki perustuu Koraaniin, haditheihin (Profeetan puheet), arvovaltaisiin Muhammadin elämäkertoihin (sira) sekä arvovaltaisiin Koraanin kommentaareihin (tafsir). Islamin ensimmäisten vuosisatojen aikana oppineet, jotka laativat sharian, päättelivät, että Medinassa ilmoitetut Koraanin säkeet menivät aikaisemmin Mekassa ilmoitettujen säkeiden edelle. Valitettavasti medinalaiset Koraanin säkeet ovat huomattavasti sotaisampia kuin aikaisemmin Mekassa ilmoitetut, joiden sisältö on enemmänkin hengellistä.  Myöhemmät Koraanin säkeet sallivat muslimeille vähitellen enemmän ja enemmän sotilaallista toimintaa.

Islamistit, sekä väkivaltaiset että väkivallattomat, pyrkivät perustamaan uudelleen sharian hallitseman kalifaatin. Tärkein uskovaisen muslimin velvollisuus on saattaa sharia voimaan omassa perhepiirissään sekä ummassa (muslimien globaali yhteisö). Hänen tulee myös pyrkiä kutsumaan toisuskoisia islamiin harjoittaen dawaa [islamin lähetystyö] ja elämään sharian säännösten mukaisesti. Hänellä on lupa nousta kapinaan hallintoa vastaan, jos hallitsija rikkoo shariaa vastaan tai ei pyri levittämään islamia. Jos toisuskoiset estävät häntä harjoittamasta dawaa, tai jos he kieltäytyvät kääntymästä islamiin, hänellä on oikeus käydä jihadiin.

Sharian alaisuudessa kristityillä ja juutalaisilla on oikeus pitää halutessaan oma uskontonsa, mutta heidän on maksettava jizyaa, vain heiltä perittävää veroa, ja hyväksyttävä säännöt, jotka estävät heitä levittämästä omaa uskontoaan, avioituvan musliminaisten kanssa ja rakentamasta huomiota herättäviä uskonnollisia rakennuksia.

Nimitys "salafismi", jota nykyään käytetään kuvailemaan monia radikaaleja muslimeja, juontuu profeetta Muhammadin Medinan ajoilta. Muhammadin toverit, jotka lähtivät hänen kanssaan maanpakoon Mekasta, nähdään parhaimpana muslimien sukupolvena. Salafistit näkevät heidät omina roolimalleinaan.

Edellä sanottu on kuvaus siitä, miten islamilaisen valtion pitäisi toimia. Todellisuudessa tällaista valtiota on tuskin puhtaassa muodossaan koskaan ollutkaan. Koska lähteitä on vähän ja ne ovat epäluotettavia, tiedämme hyvin vähän Muhammadista ja islamin muodostumisesta. Islamin sivilisaation koko historia jää tämän kirjoituksen ulkopuolelle. On kuitenkin mahdotonta ymmärtää modernia poliittista islamia tutustumatta hieman historialliseen taustaan.



POLIITTISEN ISLAMIN PERUSTA

Muhammadin aikaisessa Medinassa miehet ja naiset eivät olleet lain edessä tasavertaisia. Uskonnollista vapautta ei siinä mielessä, miten me sen nykyään ymmärrämme, ollut olemassa. Islamista luopuminen (apostaasi) oli kuolemalla rangaista teko. Orjuus oli yleistä, laillista ja hyväksyttyä. Varkaudesta rangaistiin amputoimalla käsi. Avioliiton ulkopuolisesta seksistä rangaistiin ruoskimalla tai kivittämällä kuoliaaksi. Viinin juomisesta joutui ruoskituksi. Demokratiaa, vallan kolmijakoa tai lainsäädäntövallan rajoituksia ei tunnettu. Jihadia käytiin kaikkia ei-islamilaisia kansoja vastaan, kunnes ne joko kääntyivät islamiin tai maksoivat alamaisveroa. Päämääränä oli kollektiivinen alistuminen, ei yksilön vapaudet. Nämä konseptit kirjattiin sharian lakikäsikirjoihin ja ne pätevät yhä tänä päivänä. Abrogaatioperiaatteen mukaan islamilainen laki antoi etusijan "Medinan islamille" "Mekan islamin" kustannuksella.

Islamilainen maailma alkoi heikentyä länsivaltoihin verrattuna 1600-luvulta lähtien. Suurmogulit suistettiin vallasta ja osmanien valtakunta heikentyi. Sharia-laki pysyi samana. 1900-luvun alussa islamilaisen maailman heikkoudesta ja taantumisesta huolestuneilla muslimeilla oli kaksi vaihtoehtoa:

1. Modernisointi uudistamalla shariaa itseään tai vähentämällä sen merkitystä lainsäädännössä, politiikassa, yhteiskunnallissa asioissa ja julkisessa elämässä (kuten Kemal Atatürk teki Turkissa)
2. Esittää väite, että islamilaisen maailman taantuminen oli Jumalan rangaistus siitä, että sharia-lakia ei tarkasti noudatettu. "Ratkaisuna" oli yhteiskunnan "islamisoiminen" muuttamalla avaininstituutioita, kuten perhettä, koulutusjärjestelmää, työpaikkoja, ja lopulta lakijärjestelmää ja politiikkaa.

Yleisesti ottaen vaihtoehtoa kaksi kannattaneet islamilaiset aktivistit ovat voittaneet ideologisen taistelun - ainakin toistaiseksi. Jotkut järjestöt, kuten Hassan al-Bannan Muslimiveljeskunta (perustettu 1928) ovat sitoutuneet sharia-lain voimaan saattamiseen alhaalta ylös, muuttamalla islamilaista maailmaa "islamisoimalla" sen vähitellen yksilötasolla, perhepiirissä, koulutusjärjestelmässä, lakijärjestelmässä ja lopulta polittiisesti. Aikaa myöten Veljeskunta on yhä enenevässä määrin ottanut käyttöönsä sotilaallisia keinoja, salamurhia ja terrorismia.

Muslimiveljeskunnan jäsen Sayyid Qutb sanoi 1960-luvulla, että suuri osa niin sanottua islamilaista maailmaa, mukaan lukien hänen oma kotimaansa Egypti, oli vajonnut esi-islamilaisen tietämättömyyden (jahiliyyah) tilaan, koska sharia-lakia ei riittävästi sovellettu. Qutb oli sitäkin kriittisempi länsimaiden väitettyä moraalista rappiota kohtaan. Vaikka Egyptin hallitsijat siihen aikaan olivat muslimeja, he olivat suuntautumiseltaan sekulaareja ja kansallismielisiä. Qutb julisti hallinnon "uskonnottamaksi" ja vaati sotilaallista vastarintaa (jihad bis saif) sitä vastaan. Hänen kirjoituksensa ja ideologiansa vaikuttavat yhä väkivaltaisten islamistien ajatteluun, viisikymmentä vuotta hänen teloittamisensa jälkeen. Tänään Muslimiveljeskunnan tunnuslause on: "Allah on päämäärämme; Koraani on lakimme; Profeetta on johtajamme; jihad meidän tiemme; ja kuolema Allahin puolesta ylin tavoitteeme."

1960-luvulla Saudi-Arabian öljytulot sallivat wahhabilaisen papiston alkaa levittää ideologiaansa ympäri maailman. Rahoitus pääsi kunnolla vauhtiin vuoden 1979 islamististen fanaatikkojen Mekan piirityksen jälkeen. Piirityksen aikana saudi-kuningas pyysi saudien uskonnollista eliittiä tukemaan monarkiaa ja julistamaan kapinan laittomaksi. Vastalahjana hän lupasi käyttää miljardeja kuningaskunnan öljytuloista wahhabismin levittämiseen kaikkialle maailmaan.

Islamistinen Deoband-liike synnytti sillä välin 1900-luvun Etelä-Aasiassa sellaiset liikkeet kuin Tablighi Jama'at, Jama'at-I Islami ja Jam'iyyat-I ulama'i Islam (JUI, islamin oppineiden yhteisö), joka hallitsee suurinta osaa Pakistanin moskeijoista ja uskonnollisista oppilaitoksista. Deoband levittää poliittista islamia dawan avulla, usein naamioituna humanitaariseksi avuksi.


KOLMENLAISIA MUSLIMEJA

Tänä päivänä muslimien sosioekonomiset, poliittiset ja kulttuuriset ympäristöt eroavat suuresti eri puolella maailmaa, mutta uskon, että voimme asettaa maailman muslimit kolmeen eri ryhmään sen mukaan, kuinka he kokevat uskontonsa ja harjoittavat sitä.

Ensimmäinen ryhmä on kaikkein ongelmallisin - fundamentalistit, jotka haaveilevat hallinnosta, joka noudattaa shariaa, islamin uskonnollista lakia. He haluavat noudattaa islamia sellaisena kuin se oli 600-luvulla ja pitävät velvollisuutenaan pakottaa kaikki noudattamaan heidän versiotaan uskonnosta. Kutsun heitä "Medinan muslimeiksi", sillä he näkevät sharian pakottamisen kaikille muille uskonnollisena velvollisuutenaan, noudattaen profeetta Muhammadin esimerkkiä Medinassa. He käyttävät hyväkseen toisten muslimien kunnioitusta shariaa kohtaan jumalallisena lakina, joka menee maallisen lain edelle. Tämän perustan laskemisen jälkeen he voivat värvätä näitä ottamaan osaa jihadiin.

Toinen ryhmä - joka on selvä enemmistö koko maailman muslimeista - koostuu muslimeista, jotka ovat hartaita uskovaisia, mutta jotka eivät käytä väkivaltaa tai ole edes suvaitsemattomia toisuskoisia kohtaan. Kutsun tätä ryhmää "Mekan muslimeiksi". Perustava ongelma tässä rauhanomaisessa ja lakia kunnioittavassa ryhmässä on heidän haluttomuutensa myöntää, ja vielä vähemmän vastustaa, uskonnollisten tekstiensä antamaa oikeutusta suvaitsemattomuudelle ja väkivallalle.

Vastauksena kasvavaan islamilaiseen terrorismiin on nyt nousemassa myös kolmas ryhmä - islamilaiset reformistit, tai kuten itse kutsun heitä: "muuntautuvat muslimit" - jotka haluavat erottaa uskonnon politiikasta ja muista uudistuksista. Vaikka mukana on joitakin uskosta luopuneita, on suurin osa toisinajattelijoista muslimeja, ja jotkut heistä ovat uskonnollisia johtajia, jotka ovat ymmärtäneet, että heidän uskontonsa on muututtava, jotta sen seuraajat eivät joutuisi tuomituiksi jatkuvaan poliittisen väkivallan kierteeseen.

Islamin tulevaisuus ja maailman suhteet muslimeihin tullaan ratkaisemaan sillä kumpi vähemmistöryhmä - Medinan muslimit vai uudistajat - voittaa mekkalaisen enemmistön tuen.


MUSLIMIT EUROOPASSA

Neljäkymmentä tai viisikymmentä vuotta sitten uskottiin yleisesti, että muslimien maahanmuutto Eurooppaan, joko "vierastyöläisinä", maahanmuuttajina tai pakolaisina, johtaisi heidän maallistumiseensa ja sulautumiseensa alkuperäisväestöön. Niiden amerikkalaisten, jotka uskovat näin käyvän Yhdysvalloissa, kannattaa huomata, että Euroopassa on tapahtunut juuri päin vastoin. Vuoden 2008 Berliiniläisen tiedekeskuksen tutkimus, jossa kyseltiin yli yhdeksäntuhannen eurooppalaisen muslimin mielipiteitä, osoittaa suurta kannatusta perinteiselle islamille. Tutkimusta tehneen Ruud Koopmansin mukaan "lähes 60 prosenttia ajattelee, että muslimien tulisi palata juurilleen, 75 prosenttia on sitä mieltä, että Koraania on mahdollista tulkita vain yhdellä tavalla ja muslimien on noudatettava sitä, ja 65 prosenttia sanoo, että uskonnolliset säännöt ovat tärkeämpiä kuin sen maan lait, missä he asuvat." Yli puolet (54 prosenttia) Euroopan muslimeista myös uskoo, että Länsi aikoo tuhota muslimikulttuurin.


MUSLIMIT AMERIKASSA

Pew Research Centerin arvion mukaan Yhdysvaltain muslimipopulaatio tulee kasvamaan tämän päivän 2,6 miljoonasta 6,2 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä, pääasiassa maahanmuuton ja keskimääräistä korkeamman syntyvyyden ansiosta. Vaikka se edustaakin vähemmän kuin kahta prosenttia USA:n koko väestöstä (1,7 prosenttia, tänä päivänä 0,8 prosenttia), se on absoluuttisesti enemmän kuin missään Euroopan maassa Ranskaa lukuunottamatta. Vuoteen 2030 mennessä USA:n muslimipopulaatio kasvaa voimakkaammin kuin missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa (lukuunottamatta kahta poikkeusta, jossa absoluuttiset lukumäärät ovat pieniä: Irlanti ja Suomi). Vuosittainen kasvu on yli kaksinkertainen Ranskaan verrattuna.

Vuoden 2011 Pew-raportin mukaan yli kolmannes Amerikan muslimimaahanmuuttajista vuosien 2010 ja 2030 välillä tulee vain kolmesta valtiosta: Pakistan, Bangladesh ja Irak. Toinen Pewn mielipidekysely kertoo, moniko näiden maiden asukkaista omaa mielipiteitä, joita useimmat amerikkalaiset pitävät ääriajatteluna. (Mielipidemittauksia ei ole saatavina kahdesta muusta suuresta tulijamaasta Somaliasta ja Iranista.)

Tutkimuksen kysymykseen muslimeille, jotka uskovat, että sharian tulisi olla heidän kotimaansa virallinen laki, kolme neljäsosaa pakistanilaisista ja melkein puolet bangladeshilaisista ja irakilaisista sanoo, että ne jotka luopuvat islamin uskosta, tulee teloittaa. Yli 80 prosenttia Pakistanin muslimeista ja noin kaksi kolmasosaa Bangladeshin ja Irakin muslimeista uskovat sharian olevan Jumalan ilmoitus. Vain pieni vähemmistö hyväksyisi, että heidän tyttärensä menisi naimisiin kristityn kanssa. Vain vähemmistö vastasi, että naisten kunniamurhat "eivät ole koskaan oikeutettuja". Enemmän kuin neljännes bangladeshin muslimeista ajattelee itsemurhapommitusten olevan usein tai joskus oikeutettuja islamin suojelemiseksi.

Ihmiset, joilla on tällaisia näkemyksiä, ovat meille uhka. Ei sen vuoksi, että he ryhtyisivät terroritekoihin meitä kohtaan. Useimmat eivät ryhtyisi. Tällaiset mielipiteet kuitenkin osoittavat vähintäänkin vastenmielisyyttä kaikkia kovalla työllä saavutettuja länsimaisten feministien ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta kampanjoivien saavutuksia vastaan, ja pahimmillaan valmiutta katsoa sormien läpi väkivaltaa ja uhkailua esimerkiksi uskosta luopuneita ja toisinajattelijoita kohtaan.

Ja todellakin, enemmän kuin viidennes amerikkalaisista muslimeista sanoo, että he tukevat paljon tai jonkin verran ääriajattelua Amerikan muslimiyhteisössä. Noin 20 prosenttia sanoo, että amerikan muslimien tulisi pysyä "erillään muusta Amerikan yhteiskunnasta". Puolet sanoo, että he pitävät itseään ensi sijassa muslimeina ja vasta sitten amerikkalaisina, huolimatta siitä, että kyselyyn vastanneista 81 prosenttia oli Yhdysvaltain kansalaisia.

Amerikassa on vielä historiallisista syistä johtuva ilmiö, jota ei esiinny Euroopassa: suuri osuus islamiin kääntyneistä on afroamerikkalaisia. He ovat dawa-verkoston tärkein kohderyhmä. Lähes neljännes (23 prosenttia) kaikista Amerikan muslimeista on käännynnäisiä ja monet heistä - hieman alle kaksi kolmannesta Kentuckyn yliopiston islamilaisten opintojen professorin Ihsan Bagbyn mukaan - afroamerikkalaisia. Institute of World Politicsin J. Michael Wallerin mukaan USA:n vangeista 17-20 prosenttia oli vuonna 2003 muslimeita, mutta useimmat heistä eivät olleet muslimeita vankilaan jouduttuaan. Hänen tutkimuksensa mukaan 80 prosenttia vangeista, jotka "tulivat uskoon" vankila-aikana, kääntyivät islamiin.

Amerikan vankiloiden menestyksellinen islamisoituminen on täydellinen esimerkki siitä, miten hyödytöntä keskittyminen "väkivaltaiseen ääriajatteluun" on. Terroriteot ovat vain oire perustavanlaatuisesta ideologisesta epidemiasta.

Osana ongelmaa ovat erilaiset järjestöt, jotka väittävät edustavansa Amerikan muslimeita. Vuonna 2011, jolloin Pew teki yksityiskohtaisen analyysinsa Amerikan muslimeista, lähes puolet (48 prosenttia) sanoi, että muslimijohtajat eivät olleet puhuneet riittävästi ääri-islamia vastaan; vain noin kolmannes (34 prosenttia) sanoi, että muslimijohtajat olivat tehneet riittävästi.

Ongelmana ei ole kuitenkaan vain riittämätön toiminta. Lähempi tarkastelu paljastaa, että monet muslimiyhteisöjen johtajat ovat itse asiassa sitoutuneet dawaan ja ovat siksi pikemminkin salaisesti jihadistien avustajia kuin heidän vastustajiaan.


---



Suomennettu Ayaan Hirsi Alin kirjasta The Challenge of Dawa  http://www.hoover.org/sites/default/files/research/docs/ali_challengeofdawa_final_web.pdf


Lue myös Ayaan Hirsi Ali: Dawa ja poliittinen islam

Miksi pitäisi tutustua Muhammedin tarinaan?

Harry Richardson kirjoittaa kirjansa The Story of Mohammed esipuheessa näin:

Miksi kukaan toisuskoinen haluaisi lukea Muhammedin tarinan? Monille länsimaalaisille itse itsensä profeetaksi nimittäneen 1300 vuotta sitten kaukaisessa maassa asuneen miehen elämä saattaa tuntua pitkäveteiseltä ja myöskin täysin merkityksettömältä. Se ei ole kumpaakaan.

Elämänsä aikana Muhammed synnytti uskonnollisen ja poliittisen liikkeen, jota kutsutaan islamiksi. Neljännes maailmasta on nyt islamilainen ja se on maailman nopeiten kasvava uskonto. Mikä vielä tärkeämpää, tämän uskonnon vaikutus yhteiskunnassamme on paljon suurempi kuin monet meistä ymmärtävät.

Kun opiskelee islamin doktriinia ja historiaa, käy hyvin pian selväksi, että suurin osa siitä, mitä meille kerrotaan islamin päämääristä ja vaikutuksesta muslimien tekoihin ja ajatteluun, ei pidä lainkaan paikkaansa.

Tämä ymmärryksen puute on ollut perimmäinen syy hirvittäviin epäonnistumisiin sellaisissa asioissa kuin "sodassa terrorismia vastaan", Lähi-idän politiikassa, Israelin ja Palestiinan konfliktissa, ja muissa asioissa, joista saamme lukea päivittäisistä uutisista.

On selvää, että syy näihin epäonnistumisiin on kaikkialle läntisiin yhteiskuntiin ulottuva tietämättömyys islamin opetuksista. Tietämättömiä ovat niin poliitikot, akateemikot, journalistit, opettajat, kuin myös tavallinen kadunmies. Kun otetaan huomioon yhä lisääntyvät "ääri-islamistien" uhkailut, ja konfliktit, joissa muslimit ovat osallisina, tämä näyttäisi olevan suorastaan eeppinen epäonnistuminen.

Sen vuoksi olen kirjoittanut tämän kirjan. Halusin, että kirjalla olisi paljon lukijoita, joten tein siitä niin yksinkertaisen ja viihdyttävän kuin mahdollista. Se on kohtuullisen pituinen ja välttää kuivaa teologista keskustelua. Jos olet kiinnostunut siitä, mitä on jokapäiväisten uutisten taustalla, tulet pitämään sitä sekä mielenkiintoisena että informatiivisena.

Kirjan luettuasi sinulla pitäisi olla varsin hyvä käsitys islamin doktriinista. Tiedät mitä doktriini edellyttää muslimeilta ja kuinka se vaikuttaa islamilaisiin yhteisöihin. Ja mikä tärkeintä, saat aivan uutta tietoa islamiin liittyvistä asioista. Globaaleja konflikteja, terrorismia, maahanmuuttoa, naisten kohtelua, jne. voidaan täysin ymmärtää vain, jos meillä on perustiedot islamin opetuksista.

Islamin oppineet ovat aina tienneet, että avain islamin ymmärtämiseen on Muhammedin elämän tarina. Tämä on hienoa, sillä Muhammed oli erinomaisen kiinnostava hahmo.

Toisin kuin muut profeetat, Muhammed oli myös poliittinen ja sotilaallinen johtaja. Hän vaati muslimeja taistelemaan, jotta islam saisi koko maailman hallintaansa. Elämänsä yhdeksän viimeisen vuoden aikana hän ja hänen seuraajansa osallistuivat väkivaltaisiin sotaretkiin keskimäärin joka seitsemäs viikko.

Kuollessaan hän oli koko Arabian kuningas ja hän oli kukistanut kaikki vihollisensa. Hänen menestyksensä takana oli uusi sodankäynnin muoto, jota kutsutaan jihadiksi, ja jonka länsimaalaiset usein kääntävät "pyhäksi sodaksi", mutta se on paljon enemmän.

Muhammedista tiedetään enemmän kuin kenestäkään muusta uskonnollisesta johtajasta. Onkin outoa, että harvat tuntevat hänen elämäntarinansa, jopa islamilaisessa maailmassa. Se ei ole sattumaa. Muhammedin elämä on täydellinen esimerkki jokaiselle muslimille. Se on koko islamin uskonnon perusta. Voitaisiin siis olettaa, että muslimit tuntisivat Muhammedin samoin kuin kristityt tuntevat Jeesuksen. Näin ei kuitenkaan ole.

Nuoret muslimit opetetaan lausumaan Koraania arabiaksi, mutta heille ei opeteta sen merkitystä. Neljä viidestä muslimista ei puhu edes modernia arabiaa, saati sitten sitä muinaista murretta, jota Koraanissa käytetään.

Yleensä ottaen vain ne muslimit, jotka ovat tarpeeksi sitoutuneita tulemaan uskonnollisiksi johtajiksi tai "imaameiksi", opiskelevat Muhammedin elämäkertaa. Muiden oletetaan seuraavan johtajien määräyksiä, ja nämä pitävät oppinsa omana tietonaan.

Nykyään muslimipopulaatiot lisääntyvät nopeasti ympäri maailman samalla kuin länsimaiden syntyvyys heikkenee. Yli yhdeksässäkymmenessä prosentissa maailman sodista ja aseellisista konflikteista muslimit ovat yhtenä osapuolena. Suurin osa terrori-iskuista (yli kaksikymmentä tuhatta iskua vuoden 2001 jälkeen) on muslimijihadistien tekemiä.

Suurin ja vaikutusvaltaisin valtioblokki YK:ssa (vaikka niillä ei olekaan tällä hetkellä veto-oikeutta) on viidenkymmenenseitsemän Islamilaisen yhteistyöjärjestön jäsenmaan yhteenliittymä. Nämä valtiot hallitsevat myös leijonan osaa planeetan hupenevista öljyvaroista.

Tulevina vuosina tämä trendi tulee varmasti vahvistumaan. Islam saa lisää vaikutusvaltaa, ei vain muslimien elämässä, mutta myös ei-muslimien maailmassa. Toisuskoiset tulevat kasvavassa määrin sellaisten lakien ja vaatimusten kohteeksi, jotka ovat seurausta tästä vaikutusvallasta.

Tämä islamilaisen vaikutusvallan kasvu tulee vaikuttamaan sinunkin elämääsi, ja lastesi ja heidän lastensa elämään. Jos haluat tietää "miten" ja "miksi", tämä kirja on nopein ja helpoin tapa selvittää asia.

Niille, jotka haluavat syvällisemmin tutustua tähän monimutkaiseen aiheeseen, on tämä kirja mainio ensimmäinen askel. Se johtaa sinut oikeaan suuntaan ja tarjoaa tukevan perustan.

Tony Blair, George Bush ja useimmat länsimaailman johtohenkilöt, akateemikot, journalistit ja mielipidejohtajat väittävät, että islam on rauhan uskonto, johon kuuluu vain pieni määrä väkivaltaisia radikaaleja, jotka ovat vihaisia lännen ulkopolitiikan vuoksi.

Ajatollah Khomeini omisti koko elämänsä islamin doktriinin opiskelulle. Hänestä tuli Iranin islamilaisen tasavallan hengellinen ja uskonnollinen johtaja, ja hän oli koko maailman shiia-muslimien suurin uskonnollinen auktoriteetti (shiia- ja sunni-islamin erot ovat hyvin vähäisiä). Katsotaanpa mitä hänellä oli sanottavaa islamista ja sodankäynnistä:

"Mutta ne, jotka opiskelevat Islamin Pyhää Sotaa, ymmärtävät, miksi Islam haluaa valloittaa koko maailman. Ne, jotka eivät tiedä mitään Islamista väittävät virheellisesti, että Islam vastustaa sotaa. He (jotka näin sanovat) ovat järjettömiä."

Lue Muhammedin tarina ja selvitä itse kuka on oikeassa.


Alkuperäinen kirjoitus: http://thestoryofmohammed.blogspot.fi/2013/09/introduction_29.html

Linkkejä Muhammedin tarinaan:

The Story of Mohammed nettisivu.
The Story of Mohammed pdf.
The Story of Mohammed Amazonin kirjakaupassa.

Muhammedin tarina suomeksi.

Aabrahamin astinkivi

Hudaibiyyan rauhansopimus antoi Muhammadille mahdollisuuden valloittaa Khaibar. Sen tehtyään hän kiinnitti huomionsa uudelleen Mekkaan ja teki sinne pyhiinvaelluksen, jonka sopimus mahdollisti. Vaikkakin lyhyt, tämä vierailu oli Arabian monijumalaisuuden keskuksen symbolinen valloitus, sillä sen aikana hän muutti joitakin monijumalaisia palvontamenoja oman uskontonsa riiteiksi.

Pyhiinvaellus tapahtui samassa kuussa kuin edellisen vuoden keskeytynyt pyhiinvaellus. Rauhansopimuksen mukaan Muhammadin sallittiin tehdä ainoastaan kolmen päivän suppeampi pyhiinvaellus, jonka rituaalit rajoittuivat Mekan alueelle. Eräs tärkeä ehto oli, että Muhammadin oli jätettävä sotatarvikkeensa kaupungin ulkopuolelle. Hänen sallittiin kantaa ainoastaan miekkaa, mutta se oli pidettävä huotrassaan.

Muhammad vaelsi Yathribista kahdentuhannen miehensä kanssa puettuna yksinkertaisiin pyhiinvaeltajan vaatteisiin, mutta salamurhaajien pelossa hän lähetti taisteluvarusteet etukäteen sadan hengen ratsuväen mukana päällikkönään  Maslama, joka perusti leirin pyhän alueen rajalle. Muhammad ja hänen pyhiinvaeltajasoturinsa tulivat päivämatkan ratsuväen perässä ajaen uhrikameleita edellään. Sotilasleiri oli niin lähellä pyhää aluetta, että rajan merkkinä olevat kiviset jumalankuvat näkyivät sinne. Kun Muhammad saapui rajalle, olivat mekkalaiset jo saaneet selville, että hänen miehensä olivat raskaasti aseistautuneita. Peläten hyökkäystä he muistuttivat lähettien välityksellä heitä rauhansopimuksen ehdoista. Muhammad vastasi, että hänen aikomuksenaan oli noudattaa sopimusta. Hän sanoi, että aseet olivat vain varmuuden vuoksi, jos mekkalaiset rikkoisivat sopimuksensa.

Kun lähettiläät olivat matkalla takaisin Mekkaan viemään vakuutusta hänen rauhanomaisista aikeistaan, Muhammad jätti kaksisataa miestä vartioimaan leiriä ja johti muut valkoisiin pukeutuneet seuraajansa Mekan laaksoon. Pyhiinvaeltajat saapuivat kaupunkiin pohjoista tietä, jonka varrella olevalle hautausmaalle oli haudattu Muhammadin vaimo Khadija, hänen esikoispoikansa Qasim ja isoisänsä Abdul Muttalib. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän astui jalallaan Mekkaan se jälkeen kun hän oli seitsemän vuotta aikaisemmin paennut sieltä. Taustalla kangasti Hira-vuori, jossa hän oli kokenut murskaavan epileptisen kohtauksen kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Päästyään perille hän näki kuutionmuotoisen temppelin, jonka rakennustöissä hän oli auttanut, seisovan hiljaisena kaupungin keskellä kuivan joenuoman vieressä, joka jakoi laakson kahtia ja erotti Safa- ja Marwa-kukkulat.

Kun he saapuivat kaupunkiin, hänen miehensä muodostivat tiukan ihmiskilven hänen ympärilleen, ja kun he lähestyivät temppeliä, he muodostivat kujan, jota pitkin hän ratsasti naaraskamelillaan al-Qaswalla. Abdullah Rawaha johdatti Muhammadin kamelia päitsistä pidellen. Hän lausui kuuluvalla äänellä runoa, josta voi kuulla Muhammadin vaikutuksen häneen:

Väistykää hänen tieltään uskottomat, tehkää tietä.
Kaikki hyvä tulee Hänen lähettiläältään.
Oi Herra, minä uskon hänen sanansa,
Tiedän Jumalan totuuden, kun hyväksyn sen.
Taistelemme teitä vastaan sen tulkinnasta
Kuten olemme taistelleet sen ilmoituksesta
Iskuilla, jotka irrottavat päät hartijoilta
Ja joka saa miehen unohtamaan ystävänsä.

Joidenkin kertomusten mukaan Muhammad ratsasti kamelilla kaikki seitsemän kierrosta; toisten mukaan hän kulki jalan ja kosketti Mustaa Kiveä sauvallaan tai suuteli sitä joka kierroksella. Hänen seuraajansa tekivät kaiken, mitä hänkin teki. Näillä rituaaleilla hän esitti väitteen: Temppeli ei enää ollut mekkalaisten suvaitsevainen pyhäkkö, temppeli, joka avasi ovensa kaikille pakanajumalille ja jopa kristittyjen ja juutalaisten kuville; se oli nyt pyhitetty Muhammadin jumalalle, monoteistiselle abstraktiolle, jonka hänen mielensä raivoisat demonit olivat luoneet. Saatuaan kierrokset valmiiksi, Muhammad suoritti vaellukset Safan ja Marwan välillä. Nämä olivat kiviset kukkulat, jotka mekkalaiset olivat pyhittäneet Isafille ja Nailalle, epäonnisille rakastavaisille, jotka oli muutettu kiveksi heidän rakasteltuaan temppelissä kauan sitten. Nyt kukkulat kuuluivat Allahille, ja Muhammad antoi niiden välillä juoksemiselle uuden merkityksen: sillä muisteltiin paranneltua tarinaa Hagarista, missä tämä juoksee epätoivoissaan niiden väliä etsiessään vettä sen jälkeen, kun Aabraham on hylännyt heidät tähän kuivaan laaksoon. Puoliympyrän muotoinen koroke temppelin päädyssä, Mekan ylhäisten kokoontumispaikka, oli nyt Ismaelin hautapaikka.

Kun uudelleen määritellyt rituaalit oli saatu päätökseen, Muhammad ajeli päänsä pyhiinvaelluksen päättymisen merkiksi ja aloitti uhrieläinten teurastuksen. Ne oli teurastettava yksin Allahin nimeen, muuten Allah ei hyväksyisi veriuhria. Uhraamisten jälkeen Muhammad lähetti kaksisataa miestään vapauttamaan leirissä olevat miehet, jotta hekin voisivat tulla suorittamaan riittinsä.

Muhammad teki vielä yhden asian ottaakseen symbolisesti haltuunsa Mekan temppelin. Mekkalaisten protesteista välittämättä hän meni sisään temppeliin Bilalin kanssa ja määräsi tämän entisen orjan kiipeämään tikkaita katolle ja kuuluttamaan sieltä rukouskutsun. Mekkalaiset olivat raivoissaan, erityisesti koska näkivät Umayya Khalafan entisen orjan "kiljuvan" heidän rakastetun temppelinsä huipulta, mutta he eivät mahtaneet sille mitään. Vaikka tällaisesta ei oltu kirjattu rauhansopimukseen, oli Muhammad tilanteen herra. Hän tuli ulos temppelistä ja otti paikkansa rukousta varten rivistöihin asettuneiden pyhiinvaeltajien edessä. Bilalin kutsusta pyhiinvaeltajat seurasivat Muhammadia hänen pakko-oireisiin rukousrituaaleihinsa ja toistivat hänen lausumiaan Koraanin säkeitä.

Luultavasti juuri tämän pyhiinvaelluksen aikana Muhammad osoitti Maqam Ibrahimin - Aabrahamin astuinkiven - Umarille, sillä se oli silloin ensi kertaa mahdollista. Kuten aikaisemmin kerrottiin, Muhammad sepitti Aabrahamin ja Mekan temppelin tarinan sen jälkeen, kun oli vaihtanut rukoussuunnan kohti Mekkaa, osoittaen näin rikkovansa välit Yathribin juutalaisten kanssa. Aabrahamin astinkivi oli mielikuvituksellinen lisäys Aabrahamin tarinaan. Voimme yhä kuulla raivoisan Umarin kysyvän varovaisella äänensävyllä, jota hän aina käytti puhuessaan Muhammadin kanssa: "Onko tämä isämme (Aabraham) Maqam (astinkivi)?" Ja sielumme silmillä voimme kuvitella Muhammadin nyökkäävän Umarille, että tämä todellakin oli se kivi, jolla Aabraham oli seissyt ojentaessaan rakennuskiviä Ismaelille heidän rakentaessaan temppeliä. Voimme kuulla myös Umarin varovaisen jatkokysymyksen: "Pitäisikö meidän pitää sitä rukouspaikkana?" Tuhatneljäsataa vuotta myöhemmin voimme yhä kuulla Umarin varman äänen ylpeilevän, että nämä rukoukset säädettiin, koska Jumala oli huomioinut hänen kysymyksensä ja "lähettänyt alas" Muhammadille säkeen, joka määräsi tällaiset rukoukset.

Tämän pikaisen Mekan vierailunsa aikana Muhammad hankki itselleen vielä yhden vaimon. Tämä oli Maimuna, joka oli sisarpuoli Khuzaiman tyttärelle Zainabille, joka oli kuollut vähän sen jälkeen, kun Muhammad oli nainut hänet vuosia aikaisemmin. Maimuna oli myös Muhammadin sedän Abbasin vaimon sisko ja Abbas luovutti hänet Muhammadille avioliittoseremoniassa Mekan vierailun lopussa. Muuta kuin että hän oli kovasti mieltynyt vaimojen keräilyyn, mitään selvää syytä ei avioliitolle kerrota, vaikka on mahdollista, että Muhammad sitoi varakkaan Abbasin tiukemmin vaikutuspiiriinsä tämä liiton avulla.

Maimuna oli jo toinen vaimo, jonka Muhammad oli hankkinut puolen vuoden sisällä. Toinen oli Ramlah, Abu Sufyanin tytär ja varhainen käännynnäinen, joka oli muuttanut aviomiehensä mukana Abessiniaan. Aviomies kuoli Abessiniassa ja Muhammad kosi häntä välimiehen välityksellä. Koska nainen oli yhden hänen päävihollisensa tytär, tämä oli pikemminkin poliittinen kuin romanttinen liitto. Kerrotaan, että Abessinian kuningas, joka oli sallinut monien Muhammadin seuraajien tulla maanpakoon valtakuntaansa, järjesti avioliiton asiamiehen välityksellä ja lähetti sitten naisen ja muut maahanmuuttajat Muhammadin luo Yathribiin. Mukana oli myös Alin vanhempi veli Jafar. He saapuivat perille, kun Muhammad oli piirittämässä Khaibaria.

Maimunan naiminen aiheutti sen, että Muhammad ylitti määräajan, joka oli kirjattu rauhansopimukseen. Useat mekkalaiset lähestyivät häntä, kun hän istui joidenkin Khazraj- ja Aus-heimojen päälliköiden kanssa temppelin lähistölle pystytetyn telttansa ulkopuolella, ja kehottivat häntä lähtemään. Kerrotaan, että yksi heistä oli Suhayl, joka oli neuvotellut Hudaibiyyan sopimuksen hänen kanssaan vuotta aikaisemmin. Mekkalaiset olivat ärtyneitä ja sanoivat: "Aika on täynnä, joten sinun täytyy lähteä." Muhammad vastasi: "Olisiko siitä teille haittaa, jos antaisitte minun jäädä ja pitää hääjuhlat keskuudessanne ja kutsuisimme teidätkin syömään?" Mekkalaiset vastasivat: "Me emme tarvitse sinun ruokaasi, joten ala painua."

Sopimus on sopimus. Muhammad lähti Mekasta rauhanomaisesti ja palasi Yathribiin.

Aabrahamin astinkivi sijaitsee yhä nykyäänkin Mekassa Kaaban vieressä tässä koristeellisessa häkissä.

Aabrahamin jalanjäljet ovat painuneet astikiveen, jota voi käydä katsomassa Mekassa.

---

Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 28, "The Station of Abraham" (ss. 373-377)

Aikaisemmat käännökset samasta kirjasta löytyvät osoitteesta https://kaikkimuhammadista.blogspot.fi/

Jihad! Jihad! Jihad!

Kuvitelkaa Muhammadin moskeija sotaretken aattona: Muhammad istuu saarnastuolissa. Hän on vihainen ja heristää nyrkkiään väkijoukolle rukouspaikalla ja sisäpihalla. Taisteleminen Allahin asian puolesta on alistuneiden velvollisuus, hän sanoo, mutta monet uskovaiset vastustelevat sotaan lähtöä ja ovat tulleet esittämään hänelle kaikenlaisia tekosyitä. Hän muistuttaa heitä heidän velvollisuudestaan lukemalla Koraanin säkeen: "Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä."

Niille, jotka taistelevat Allahin ja hänen lähettiläänsä asian puolesta, on luvassa suuri palkinto. Muhammad muistuttaa heitä Khaibarin mustasta paimenesta, tarinasta, joka oli kuuluisa siksi, että se kertoi miehestä, joka ainoana oli päässyt Paratiisiin rukoilematta kertaakaan. Hän oli abessinialainen orja, joka paimensi erään khaibarilaisen isäntänsä karjaa. Marhabin linnoituksen piirityksen aikaan hän meni Muhammadin luo ja kysyi, mitä hänen uskontonsa vaatii. "Kutsun sinut todistamaan, että ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja että minä olen Jumalan lähettiläs, ja että sinä et palvele mitään muuta kuin Jumalaa." Orja kysyi: "Mitä minä saan, jos todistan niin ja uskon Jumalaan?" Muhammad vastasi: "Paratiisin, jos kuolet uskossa." Se oli kaikki mitä tarvittiin. Paimen tarttui Muhammadin käteen, teki uskollisuuden valan, ja ryntäsi taisteluun. Hän sai surmansa eikä hänellä ollut ollut hetkeäkään aikaa rukoilla. Muhammad vakuuttaa seurakunnalle, että musta paimen otettiin Paratiisiin ja hän sai heti palkintonsa. Ja minkälainen palkinto! Muhammadilla oli siitä näky: "Näin kaksi vaimoa, huuria, kilvan riisumassa häntä; he tunkivat itsensä hänen vaatteensa ja ihonsa väliin."

Sotaretki Jumalan puolesta oli jälleen käsillä ja se vaati ihmisiä tekemään heille vastenmielisiä asioita. Kuten tavallista, Muhammad lupaa heille taivaallista seksiä ja maallista sotasaalista, mutta paras suostuttelija on helvetin tulen pelko: Jumala antaa heille mahdollisuuden todistaa kelvollisuutensa taistelemalla. Sillä koetellaan heidän uskoaan. Jos he yrittävät keksiä verukkeita olla lähtemättä sotaan, kun heitä siihen pyydetään, he eivät ole kelvollisia, vaan tekopyhiä - uskon teeskentelijöitä - ja teeskentelijät tuomitaan helvetin tuleen, sillä Jumala vihaa tekopyhiä. Heidän on todistettava arvollisuutensa ja uskonsa ja rakkautensa Jumalaa ja hänen lähettiläänsä kohtaan tekemällä sellaista, mistä he eivät pidä, kuten käymällä rynnäkköön taistelukentällä ja joutumalla ehkä surmatuiksi. Se on heille hyväksi. "Jumala tietää, mutta te ette tiedä."

Muhammad tutkiskelee seurakuntaansa saarnastuolista ja kasvojen meri katsoo häneen lumoutuneena. Hän on saanut heidät sinne minne tahtoikin: loukkuun Taivaan ja Helvetin väliin. Hän hyppää jaloilleen ja huutaa heille: "Ette te kai halaja Helvetin Tulta?"
"Emme!", he huutavat vastaan.
"Mitä te sitten halajatte?"
"Paratiisin, oi Jumalan lähettiläs. Paratiisin! Päästä meidät Paratiisiin!"
"Mitä teidän pitää tehdä, että pääsette Paratiisiin?"
"Jihad!"
"Ei kuulu!"
"JIHAD!"
"Uudestaan, niin että Jumala kuulee teidät!"
"JIHAD! JIHAD! JIHAD!"

He tarvitsevat vielä lisää kannustusta, jotta he ryhtyvät toimeen. Heidän täytyy haistaa verta, maistaa verta ja ajatella verta. Hän nostaa vapisevat kätensä taivaisiin aivan kuin pyytääkseen Jumalalta armoa näille arvottomille sieluille ja huutaa heille sitten: "Mikä on taisteluhuuto, joka on Jumalalle kaikkein mieluisin?"
"Tappakaa, tappakaa!"
"Ei kuulu!"
"TAPPAKAA! TAPPAKAA!"
"Uudestaan, niin että Jumala kuulee teidät!"
"TAPPAKAA! TAPPAKAA! TAPPAKAA! TAPPAKAA!", kuuluu huuto ja miehet nousevat jaloilleen ja heristävät nyrkkejään.

Ja niin he lähtevät jälleen sotaretkelle, kolmekymmentä tai kolmesataa, ja pian heitä on kolmetuhatta ja kolmekymmentätuhatta ja enemmänkin, ja he hyökkäävät aamunkoitteessa ja tappavat ja ryöstävät ja kukistavat ja lopulta orjuuttavat sen voimalla, joka ensin orjuutti heidät.

Khaibarin valloituksen jälkeisenä vuotena Muhammad järjesti enemmän kuin kymmenen sotaretkeä. Kuten aina, retkillä oli useita päämääriä: ennakoivat iskut vihollisia vastaan, oli uhka sitten kuviteltu tai todellinen; pakkokäännyttäminen; varojen hankkiminen ryöstelemällä; ja pelon nostattiminen - terrori. Hänen käytäntönään oli ensin kutsua ihmisiä rauhanomaisesti liittymään hänen uskontoonsa ja hyväksymään hänet profeetakseen. Jos he kieltäytyivät, hän julisti heidät syyllisiksi totuuden hylkäämiseen. Silloin he joutuivat Jumalan rangaistuksen alaisiksi; hyökkääminen heitä vastaan oli jumalallista oikeutta.

Jotkut sotaretkistä olivat lähinnä iske ja sieppaa -operaatioita, joiden tarkoituksena oli vangita naisia ja lapsia sekä varastaa karjaa. Vähän sen jälkeen, kun Muhammad palasi Khaibarista, hän lähetti Umarin tällaiseen tehtävään erästä hawazinien klaania vastaan, jotka asuttivat aluetta Taifista koilliseen. Hawazinit olivat paimentolaisheimojen yhteenliittymä, johon myös Muhammadin kasvattiäiti Halima kuului, ja he asuivat laajalla alueella. He olivat torjuneet Muhammadin kutsun liittyä hänen uskontoonsa, minkä seurauksena hän hyökkäsi ja toivoi saavansa tuottoa, mutta Umar palasi tyhjin käsin: hawazinit olivat saaneet vihiä heidän tulostaan ja hajaantuneet läheisille vuorille mukanaan naisensa, lapsensa ja karjansa.

Abu Bakrilla oli parempi onni retkellä erästä fazarahien klaania vastaan aavikkoylängöllä satoja kilometrejä Yathribista koilliseen. Suoritettuaan aamun rukoukset ja odotettuaan kuuluisiko beduiinileiristä rukouskutsua, hän kävi joukkoineen yllätyshyökkäykseen. Huutaen "Tappakaa! Tappakaa!" he tekivät rynnäkön tappaen monia miehiä ja ottaen kiinni naiset, lapset ja karjan. Tätä hyökkäystä muisteli Salama al-Akwa, mies, joka ylpeili sillä, että oli yksinään taistellut muutamia ghaftanilaisia vastaan, kun nämä olivat varastaneet Muhammadin kameleita. Hänen kerrotaan leuhkineen kuinka hän oli surmannut miehiä seitsemästä suvusta ja vanginnut naiset ja lapset ennen kuin he olivat ehtineet paeta vuorille. Eräs nuori nainen oli ollut erityisen kaunis. Abu Bakr antoi naisen hänelle osuutena saaliista, mutta kun he pääsivät takaisin Yathribiin, Muhammad pyysi naista itselleen. Al-Akwa oli jo malttamattomana odottanut pääsevänsä makaamaan naisen kanssa, kunhan olisi varmistunut, ettei tämä ollut ennestään raskaana, mutta luopui hänestä vastahakoisesti, ja Muhammad vaihtoi naisen muutamaan uuteen käännynnäiseen, jotka olivat jääneet mekkalaisten vangeiksi.

Eräs näistä retkistä tuli tunnetuksi "myötäjäisretkenä". Yathribilainen uskovainen Hadrad tahtoi naida najjarilaisen naisen ja lupasi tälle myötäjäisiksi kaksisataa hopearahaa. Hänellä ei kuitenkaan ollut varaa maksaa edes hääjuhlaa, saati sitten myötäjäisiä. Hän pyysi Muhammadia lainaamaan hänelle rahat, mutta Muhammad vain naureskeli, että aikoiko hän tosiaan maksaa niin paljon naisesta. Muhammad sanoi rahattomalle kosijalle, ettei hänellä ollut lainata sellaisia rahoja, mutta tarjosi hänelle mahdollisuutta ansaita rahat: Muhammad oli saanut tietoonsa, että beduiini nimeltään Rifa Qays oli aikeissa varastaa hänen kameleitaan. Tämä oli huhujen mukaan leiriytynyt lähelle Ghaban laaksoa, missä Muhammadin sotasaaliskameleita paimennettiin laitumella, joka oli jo pari kertaa aikaisemmin ollut ryöstön kohteena. Muhammad lähetti Hadrahin ja pari muuta miestä selvittämään tilanteen. Kirjallisuus ei kerro yksityiskohtia tästä retkestä, mutta Hadrah sai kuitenkin rahansa naimakauppaansa varten. Hadrah ylpeili jälkeenpäin, kuinka hän oli tappanut Rifan yllätyshyökkäyksessä: "Hyökkäsin hänen kimppuunsa ja katkaisin hänen kaulansa. Sitten juoksin leiriin huutaen 'Allahu Akbar!' Toverini tekivät samoin. Vannon, että he pakenivat epäjärjestyksessä ottaen mukaansa naiset, lapset ja sen omaisuuden minkä pystyivät. Ajoimme suuren osan heidän kameleistaan ja karjastaan Jumalan lähettilään luo. Menin hänen luokseen mukanani miehen pää. Hän antoi minulle myötäjäisiin kolmetoista kuormakamelia niistä, jotka olimme ryöstäneet. Niin pääsin naimisiin."

Ryöstöretket eivät aina päättyneet hyvin, sillä Muhammadin saalistustaktiikka alkoi nostaa vastustusta. Vähän Khaibarin kukistumisen jälkeen hän lähetti viisikymmentä ratsumiestä Awjan komennossa Mekan koillispuolella asuvia beduiineja vastaan, jotka olivat sukua hawazineille. Muhammad valitsi Awjan johtajaksi, koska hän oli kyseisestä heimosta ja hänellä oli näin suuremmat mahdollisuudet taivutella heidät kääntymään. Hän antoi ohjeeksi ensin "kutsua" maanmiehensä uskontoon. Jos he kieltäytyisivät, hänen pitäisi hyökätä. Awja teki virheen laittaessaan tiedustelijaksi toisen maanmiehensä, jonka hän uskoi olevan vannoutunut uskovainen, mutta joka osoittautuikin uskolliseksi omalle heimolleen ja varoitti näitä tulevasta hyökkäyksestä. Sotajoukko meni ansaan. Kun he saavuttivat beduiinien alueen, Awja teki Muhammadin ohjeen mukaan ja kehotti heimoa liittymään uskovaisiin tai kärsimään seuraukset. Kun heimon päällikkö vastasi "Me emme tarvitse sitä, mitä tarjoat" Ajwa ja hänen sotilaansa hyökkäsivät, mutta se oli heidän loppunsa. Beduiinien jousimiehet ampuivat nuolensa läheisiltä kukkuloilta kaataen monia ja beduiinien ratsuväki viimeisteli työn. Vain muutamat selvisivät takaisin Yathribiin.

Toinen katastrofi tapahtui, kun Muhammadin retkikunta hyökkäsi erästä toista beduiiniheimoa vastaan lähellä Fadakia, mutta nämä osoittautuivat ylivoimaisiksi ja kolmenkymmenen hengen joukosta jäi ainoastaan yksi henkiin. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun retkikunta oli viemässä varastamaansa karjaa kotiin Yathribiin. Suuri beduiinin sotajoukko saavutti heidät. Ainoastaan komentaja Bashir onnistui pakenemaan. Kostoksi Muhammad lähetti beduiineja vastaan kahdensadan miehen joukon ja asetti johtoon kokeneemman Ghalibin. Joukon mukana oli myös Zaidin poika Osama, joka oli silloin teini-ikäinen.  Ghalib onnistui tekemään murskaavan yllätyshyökkäyksen aamun koittaessa. Sotahuudon "Tappakaa! Tappakaa!" kaikuessa hyökkääjät ryntäsivät beduiinin leiriin ja surmasivat jokaisen miehen, jonka saivat käsiinsä. Sotajoukko palasi Yathribiin mukanaan vankeja, kameleita ja vuohia.

Tällä kostoretkellä Osama, innokkaana tappamaan vääräuskoisia, syyllistyi vakavaan syntiin, kun hän surmasi miehen sen jälkeen, kun tämä oli julistautunut uskovaiseksi. Taistelun aikana mies oli pilkannut häntä luvaten lähettää hänet Paratiisin tummasilmäisten kaunottarien käsivarsille. Osama ajoi häntä takaa ja surmasi hänet, vaikka mies viime hetkellä lausui uskontunnustuksen. Tällaiset pilkanteot taivaallisista huureista olivat yleisiä taisteluissa, samoin epätoivoiset viime hetken kääntymiset. Beduiinit oppivat Muhammadin uskonnon eriskummallisia uskomuksia puhellessaan leirinuotioilla, tehden pilkkaa niistä, erityisesti ajatuksesta taivaallisista naisista, niin kauniista, että niiden puolesta voisi kuolla, ja jotka annettiin palkinnoksi niille, jotka kuolivat Muhammadin puolesta. He oppivat myös juonikkaan tempun lausua taikasanat viimeisenä keinona jäädä henkiin - saadakseen shahadan suojan. Silloin pitäisi vain sanoa: "On vain yksi Jumala ja Muhammad on hänen lähettiläänsä", ja niin sinut säästetään. Tämän huono puoli oli se, että tästä uskonnosta ei voinut erota, sillä jos hylkäät sen myöhemmin, saat kuolemantuomion uskosta luopumisesta. Beduiini, jota Osama jahtasi, oli selvästi tietoinen tästä taikatempusta, sillä kun Osama sai hänet kiinni ja aikoi tappaa hänet, beduiini huusi: "On vain yksi Jumala, ja Muhammad on hänen lähettiläänsä!" Osamaa harmitti kuitenkin vielä pilkka tummasilmäisistä kaunottarista, joten hän tappoi miehen kaikesta huolimatta. Muhammad raivostui hänelle, kun sai tietää asiasta. Osama väitti vastaan: "Mutta Jumalan lähettiläs, hän sanoi sen ainoastaan välttyäkseen kuolemalta."

Muhammad piti Osamalle saarnan, jossa hän selitti terrorin teorian ja käytännön: ryöstöretkien, hyökkäysten ja tappamisten tarkoituksena oli pelotella ihmiset joko liittymään uskontoon tai maksamaan alamaisveroa. Olet voittanut silloin, kun saat ihmiset alistumaan. Tästä oli kyse, alistumisesta - vaikka se sitten tapahtuisikin vain kuoleman välttämiseksi. Jos he tunnustavat uskonsa, se on osoitus heidän alistumisestaan, heillä on silloin shahadan suojelus eikä heitä saa tappaa. Kun Muhammadin viha lopulta laantui, katuvainen Osama lupasi, ettei enää koskaan tappaisi ketään sillä tavalla.

Khaibarin valloitusta seuraavaa aikaa leimaa erityisesti Muhammadin röyhkeä laajentumishalu. Khaibarin vauraus sekä tulot almu- ja alamaisverosta antoivat hänelle mahdollisuuden käyttää suuria summia aseisiin ja hevosiin. Hänen terroripolitiikkansa yhdistettynä taivaallisen palkinnon lupauksiin ja pelotteluun helvetin kauhuilla alkoi tuottaa tulosta lisääntyneinä käännynnäisinä. Ihmisiä virtasi kaikkialta vannomaan hänelle uskollisuutta. Kokonaiset heimot alistuivat hänen valtaansa joko kääntymällä hänen uskontoonsa tai maksamalla sen sijasta alamaisveroa. Lisääntyneen väestön ansioista taistelussa kaatuneet oli nyt helpompi korvata uusilla miehillä. Muhammadia rohkaisi myös joidenkin tärkeiden mekkalaisten loikkaaminen hänen puolelleen. Kaksi huomattavaa sotapäällikköä - Khalid, Walidin poika, joka oli johtanut voittoisaa ratsuväen hyökkäystä Muhammadin joukkoja vastaan Uhudissa, ja Amr al-As, nouseva mekkalainen johtajakyky - matkustivat salaa Yathribiin ja vannoivat hänelle uskollisuutta. Heidän loikkauksensa tapahtui pian Khaibarin kukistumisen jälkeen. Kirjallisuus esittää heidän puolen vaihtonsa vilpittömällä uskoon tulolla: Jumala salli Muhammadin uskonnon valon tulla heidän sydämiinsä, mutta luultavammin heidän uskollisuusvalansa oli seurausta kylmästä laskelmoinnista. He ymmärsivät, että oli vain ajan kysymys ennen kuin Mekalle kävisi samoin kuin Khaibarille, ja he päättelivät, että oli heidän oman etunsa mukaista vaihtaa puolta.

Menestyksensä rohkaisemana Muhammad alkoi kaavailla laajentavansa valtakuntansa Arabian rajojen ulkopuolelle. Hämmästyttävällä mahtipontisuudella hän julisti, että Jumala haluaa koko maailman kääntyvän hänen uskontoonsa. Hän toisti entisen väitteensä: "Aikaisemmat profeetat on lähetetty omalle kansalleen, mutta minut on lähetetty koko ihmiskunnalle."

Tämän uskomuksensa mukaisesti hän lähetti kaikille alueen mahtimiehille kirjeen, jossa hän kutsui heidät ottamaan hänen uskontonsa - kirjeet toimitettiin Bysantin, Persian, Egyptin, Abessinian ja Ghassanidien hallitsijoille. Persiaa lukuunottamatta nämä kaikki olivat kristittyjä valtioita. Ojentaessaan pergamentille kirjoitetut kirjeet lähettiläille, hän sanoi heille: "Minut on lähetetty armoksi jokaiselle. Sen tähden, toimittakaa tämä viesti minulta, ja Jumala on teille armollinen."

Koska ei ollut hyvä kirjoittamaan, Muhammad saneli kirjeet kirjureille, ja räätälöi sisällön jokaiselle hallitsijalle erikseen. Persian hallitsijalle hän kirjoitti:

"Allahin, Armeliaan Armahtajan nimeen. Muhammadilta, Allahin Profeetalta, Kisralle, Farsin (Persia) hallitsijalle. Rauha hänelle, joka uskoo Allahiin ja Hänen Profeettaansa ja noudattaa heidän opastustaan. Todistan, ettei ole muita palvonnan arvoisia kuin Allah, joka on yksi ainoa eikä hänellä ole vertaisia, ja Muhammad on Hänen palvelijansa ja Profeettansa. Allah on tehnyt minusta profeetan ja lähettänyt minut koko maailmaan, jotta täyttäisin jokaisen elävän Allahin pelolla. Käänny islamiin ja olet turvassa. Jos kieltäydyt, kaikki zarathustralaisten synnit tulevat sinun päällesi.

-Allahin Profeetta Muhammad." 

Antaakseen kirjeille virallisen ilmeen Muhammadilla oli sinettisormus, johon oli kaiverrettu teksti "Allahin lähettiläs", ja jota käytettiin leimaamaan vaha, jolla kirjeet sinetöitiin.

Suurin osa hallitsijoista ei ollut edes kuullut Muhammadista ja pitivät kirjeitä harhaisena pötypuheena, mutta heitä kiinnosti tietää, mitä oli niiden röyhkeyden takana. Persian kuningas oli niin raivoissaan, että hän repi kirjeen ja määräsi Jemenin kuvernöörin, joka oli Persian vasalli, vangitsemaan Muhammadin ja tuomaan tämän hänen eteensä, mutta kuningas joutui murhatuksi vallankaappauksessa ennen kuin käskyä ehdittiin välittää eteenpäin. Kun Bysantin keisari Herakleios Konstantinopolissa luki kirjeen, hän tunki sen haaroväliinsä ilmaistaakseen mielipiteensä siitä ja lähetti kaartin Hijazin arabien luo ottamaan selvää tästä Muhammadista. He pidättivät kolmekymmentä miestä, joista yksi oli Abu Sufyan, joka sattui olemaan Gazassa liiketoimien vuoksi. Mekan päällikkö kertoi Herakleiokselle mitä tiesi, mutta käytti varovaista kieltä siltä varalta, että hänen sanansa päätyisivät Muhammadin korviin. Hänen oli ollut mahdollista varustaa karavaani matkaan Hudaibiyyan rauhansopimuksen ansiosta eikä hän halunnut vaarantaa Mekan kauppasuhteita, jotka sopimus oli jälleen mahdollistanut pohjoisten alueiden kanssa, suututtamalla Muhammadin.

Lukuunottamatta Abessinian kuningasta, jolla oli pitkäaikaiset yställiset suhteet Muhammadiin, ainoa hallitsija, joka osoitti ystävällisyyttä, oli Herakleioksen nimittämä Egyptin kuvernööri. Alexandrian päämajastaan hän lähetti kiitoksen kirjeestä: kaksi nuorta koptilaista orjaa Marian ja Shirinin, mustan eunukin Maburin ja valkoisen naarasmuulin. Kuvernöörin ystävällisellä eleellä oli luultavasti vaikutusta myös abessinialaisiin, jotka pitivät Muhammadin uskontoa vainottuna kristittynä lahkona. Muhammad piti Marian jalkavaimonaan ja antoi Shirinin runoilijapuhemiehelleen Hassan Thabitille.

Ghassanidien päällikkö al-Harith, Shimrin poika, jonka istuin oli Damaskoksessa, vastasi Muhammadin kirjeeseen avoimella halveksunnalla. Ghassanidit olivat huomattava kristitty arabiheimo, joka asutti suurta osaa nykyisestä Jordaniasta. Bysantin vasalleina heidän maansa toimi puskurivyöhykkeenä beduiinien ryöstöretkiä vastaan, ja he toimittavat sotilaita Bysantin ja Persian loputtomiin kahakoihin. On mahdollista, että Herakleioksen saama kirje tuli hänelle "kristittyjen arabian kuninkaan" välityksellä, millä nimellä al-Harith tunnettiin. Al-Harith sai kirjeen joko Dihya Khalifalta - enkeli Gabrielin kaksoisolennolta - tai sotilaalta nimeltä Shuja. Luettuaan kirjeen päällikön kerrottiin heittäneen sen maahan ja sanoneen: "Kuka hyvänsä tulee vaatimaan minulta maatani, minä marssin häntä vastaan vaikka hän olisi Jemenissä ja lähetän miehet tuomaan hänet eteeni." Hän laittoi lähettilään matkoihinsa sanoen: "Kerro herrallesi mitä olet nähnyt."

Muhammad lähetti vielä toisen asiamiehen Syyriaan. Tästä ei kerrota yksityiskohtia, mutta on mahdollista, että hän teki näin siksi, ettei ollut saanut vastausta Bysantin keisarilta, joka oli ainoastaan määrännyt hankkimaan tietoja Muhammadista. Tällä kertaa kävikin niin, että Herakleios oli pyhiinvaelluksella Jerusalemissa juhlistaen viimeisintä Bysantin voittoa Persialaisista, jossa he olivat saaneet uudelleen haltuunsa Levantin ja palauttaneet Pyhän Ristin Jerusalemiin persialaisten hallusta. On mahdollista, että Muhammad toivoi lähettiläänsä tapaavan keisarin matkan varrella ja voisi ojentaa kirjeen henkilökohtaisesti. Mutta lähettiläs ei koskaan päässyt perille. Hänet pysäytettiin Kuolleenmeren itäpuolella paikassa nimeltä Muta, ja alueen ghassanilainen kuvernööri Shurahbil surmautti hänet. Muhammad vastasi teloitukseen kokoamalla tähän asti suurimman armeijansa - kolmetuhatta miestä - hyökätäkseen Shurahbilia vastaan. Hän nimitti entisen adoptoidun poikansa Zaidin johtoon, sekä serkkunsa Jafarin, joka yksi Alin vanhemmista veljistä, ja aina luotettavan Rawahan toiseksi ja kolmanneksi päälliköksi. Joukkoon kuului Mekan maahanmuuttajien ja Yathribin käännynnäisten lisäksi beduiinikäännynnäisiä. He kokoontuivat Yathribin pohjoispuolella, missä Muhammad antoi viime hetken ohjeensa ja Paratiisia käsittelevän kannustuspuheen ennen kuin lähetti heidät matkaan.

On mahdollista, että bysanttilaiset tappoivat lähettilään tahallisesti saadakseen houkuteltua Muhammadin, tämän nyt julistettua itsensä Bysantin viholliseksi, ulos Yathribista, jotta hänet voitaisiin eliminoida. Kuvernöörinä Shurahbil ei olisi surmannut lähettilästä kysymättä ensin Ghassanidien kuninkaalta, joka puolestaan olisi kysynyt luvan hallitsijaltaan Herakleiokselta. Tätä ajatusta tukee se, että Herakleioksen veli Theodore odotti Muhammadia suuren armeijan kanssa Mutassa. Se oli järkytys Zaidille. Kun hän oli noin päivämarssin päässä Mutasta, tiedustelijat ilmoittivat valtavasta bysanttilaisesta armeijasta ja huhut kertoivat, että sitä johti itse Herakleios. Zaid neuvotteli alaistensa kanssa sanan lähettämisestä Muhammadille ja vahvistusten pyytämisestä, sekä uusien ohjeiden odottamisesta, mutta jotkut heistä, kuten Rawaha, halusivat tulla marttyyreiksi ja jatkaa hyökkäystä. Rawaha, joka tunnettiin runoilijana, oli sepittänyt muutaman kuolemaa kaipaavan säkeen ennen lähtöä Yathribista. Hän piti voimallisen marttyyriutta ylistävän puheen, jossa näkyi Muhammadin vaikutus: "Te ette pidä siitä mitä olette tulleet hakemaan - marttyyriutta. Me emme taistele vihollista vastaan lukumäärällä, miehillä tai ylivoimalla, vaan käymme heitä vastaan tällä uskonnolla, jonka Jumala on meille antanut. Lähtekäämme! Kumpikin lopputulos on hyvä: voitto tai marttyyrius." Ja niin he lähtivät pohjoiseen ylivoimaista vihollista vastaan.

Toisin kuin aikaisemmissa taisteluissa Mutan taistelusta ei ole juurikaan yksityiskohtia, ehkä siksi, että se oli katastrofi Muhammadin armeijalle. Taistelu käytiin Mutassa. Zaid, Jafar ja Rawaha saivat surmansa. Kirjallisuus kertoo verisiä yksityiskohtia Jafarin kohtalosta, kun hän kuoli pidellen sotalippua: ensin toinen ja sitten toinen käsivarsi hakattiin irti, jolloin hän piteli lippua rintaansa vasten käsiensä tyngillä kunnes kuolema korjasi hänet. Rawahan kuolemasta kerrotaan, että hän haavoittui ja poistui taistelukentältä, mutta rohkaisi itseään lausumalla runon säkeitä hänen varmasta pääsystään Paratiisiin ja Muhammadin lupaamista taivaallisista neidoista. Kerrotaan, että joku antoi hänelle palan lihaa, jotta hän saisi vahvistusta, mutta hän heitti sen pois ja sanoi itselleen: "Ja vieläkö sinä olet hengissä?" Hän ryntäsi bysanttilaisia vastaan, jotka repivät hänet palasiksi. Armeijan pelasti täydelliseltä tuholta vain uuden käännynnäisen ja Mekan entisen sotilaskomentajan Khalidin nopea toiminta. Hän otti komennon ja organisoi vetäytymisen. Tästäkään ei ole enempää yksityiskohtia, mutta voidaan kuvitella, että pääjoukko pakeni kapeata vuorisolaa pitkin ja jälkijoukko uhrasi itsensä pitääkseen ylivoimaisen vihollisen loitolla kuten spartalaiset Thermopylaissa.

Kirjallisuus vähättelee tappion häpeällisyyttä väittämällä, että Bysantin armeijassa oli kaksisataatuhatta sotilasta, vaaleaihoisia bysanttilaisia rykmenttejä ja tummapintaisia kristittyjä arabeja paikallisista heimoista. Virallisesti vain kahdeksan Muhammadin seuraajaa lasketaan kuolleiden joukkoon. Jotkut tutkijat ehdottavat, että Bysantin armeijan koko oli vain kaksi tai kolme kertaa suurempi kuin Muhammadin joukot, mutta niillä oli parempi varustus ja sotilaat olivat persialaisia vastaan käydyissä sodissa harjaantuneita. Muhammadin tappiot olivat luultavasti satoja miehiä - suurimmalta osaltaan tuoreita käännynnäisiä tai opportunistisia beduiineja, sillä heidän nimiään ei koskaan mainita kirjoituksissa.

Muhammad vuodatti asianmukaiset kyyneleet surmattujen puolesta, erityisesti serkkunsa Jafarin, ja antoi lausunnon heidän palkinnostaan. He olivat kaikki nyt Paratiisissa, mutta toiset saivat suuremman kunnian kuin toiset. Saarnastuolivaltaistuimeltaan hän julisti näkynsä heistä: "Näin Jafarin enkelinä, lentämässä Paratiisiin, hänen etummaiset sulkansa veressä. Ja näin Zaidin hänen alapuolellaan, ja minä sanoin: 'Minun mielestäni Zaid ei ole yhtään alempi kuin Jafar.' Silloin Gabriel tuli ja sanoi: 'Totisesti, Zaid ei ole alempi kuin Jafar. Mutta me arvostamme Jafaria enemmän, sillä hän on sinun sukulaisesi.'" Uskovaiset ottivat tarinan tosissaan ja kutsuivat Jafaria siitä lähtien "Lentäjäksi".

Kuolemaa kaipaavan Rawahan suhteen Muhammad oli ensin kitsas ylistyksessään. Hän julisti, että Rawahan täytyi astua Paratiisiin sivuovesta helmiportin sijasta. Tämän khazarijilaiset heimoveljet olivat järkyttyneitä kuullessaan tämän. Eikö hän ollut kuitenkin kuollut Allahin ja hänen lähettiläänsä puolesta? Muhammad selitti heille, että haavoituttuaan Rawaha epäröi mennä kuolemaansa, ja siksi hän sai käyttää vain sivuporttia Paratiisiin, mutta joka tapauksessa hän oli kyllä Paratiisissa. "Kun hän sai haavan, hän vetäytyi pois. Mutta hän moitti itseään, sai takaisin rohkeutensa, tuli marttyyriksi ja pääsi Paratiisiin", Muhammad selitti.

Ibn Kathir kertoo, että Rawahan heimoveljet olivat "varsin huojentuneita" tämän kuullessaan.

PARATIISIN TUMMASILMÄISET KAUNOTTARET. Muhammad kannusti toisia kuolemaan asiansa puolesta lupaamalla heille palkinnoksi ikuista seksiä ja viinin loputtomia nautintoja Paratiisissa. 

Totisesti odottaa voitto niitä, jotka pelkäävät Jumalaa, heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat, nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä, ja puhdasta viiniä täydet pikarit. Ei heille siellä turhuutta puhuta eikä valheita jutella. Se on Herrasi antama palkka, ansioiden mukainen lahja. (Koraani 78:31-36)

---

Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 29, "Jihad! Jihad! Jihad!" (ss. 378-389)

Aikaisemmat käännökset samasta kirjasta löytyvät osoitteesta https://kaikkimuhammadista.blogspot.fi/

Ayaan Hirsi Ali: Dawa ja poliittinen islam

Ayaan Hirsi Ali kirjoittaa uudessa kirjassaan siitä, miten islamisteja tulisi vastustaa:


Elokuun 15. päivänä 2016 republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump piti Youngstownissa puheen, jossa hän viittasi yksiselitteisesti "radikaaliin islamiin". Hän sanoi:

Emme voi sallia vihamielisen radikaalin islamin ideologian - sen naisten, homojen, lapsien ja toisuskoisten sorron - olemassaoloa tai leviämistä omissa maissamme... meidän on käytävä myös ideologiseen sodankäyntiin. Samoin kuin voitimme kylmän sodan osittain paljastamalla kommunismin ideologian pahuuden ja vapaiden markkinoiden hyödyt, on meidän käsiteltävä samoin radikaalin islamin ideologiaa. Hallintomme tulee liittoutua kaikkien maltillisten muslimireformistien kanssa Lähi-idässä ja saada heidän äänensä kuuluviin.

Sen jälkeen kun Trump voitti vaalit ja astui virkaansa presidenttinä, on kiinnitetty paljon huomiota kiiressä tehtyyn ja mahdollisesti tilapäiseen pakolaisten, vierailijoiden ja maahanmuuttajien maahantulorajoituksiin eräistä muslimienemmistöisistä maista. Juurikaan huomiota ei ole kiinnitetty Youngstownin puheessa mainituille laajemmille tavoitteille.

Väitän, että puhe viestitti ajattelutavan muutoksesta pois presidentti Obaman doktriinista, jossa keskityttiin ainoastaan "ääriaineksien" suorittamaan väkivaltaan ja kohti kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka pyrkii heikentämään ja lopulta kukistamaan poliittisen islamin (eli islamismin) ideologiana ja liikkeenä, jonka tavoitteena on soluttautua vapaaseen yhteiskuntaamme ja heikentää sitä.

Kapea-alainen keskittyminen islamistiseen väkivaltaan rajoittaa vaihtoehtojamme sellaisiin työkaluihin kuin sotilaalliseen väliintuloon, elektroniseen tiedusteluun ja kriminaalioikeuteen. Tämä lähestymistapa on osoittautunut kalliiksi ja tehottomaksi.

Presidentti Trumpilla on nyt mahdollisuus laajentaa strategiaansa. Sen sijaan, että "taistelisi väkivaltaisia ääriaineksia vastaan", hänen hallintonsa tulisi arvioida poliittisen islamin uhka uudelleen ymmärtäen, että se on ideologiana perustaltaan epäyhteensopiva vapauksiemme kanssa ja liike, joka työskentelee salakavalasti mutta tehokkaasti toteuttaakseen oman utopiansa.

Mielestäni amerikkalaisia tulisi mitä pikimmin valistaa poliittisen islamin ideologiasta ja organisatorisesta infrastruktuurista nimeltään dawa, jota islamistit käyttävät innoittamaan, indoktrinoimaan, värväämään, rahoittamaan ja mobilisoimaan niitä muslimeja, jotka he voittavat oman asiansa puolelle.

On hyödytöntä kieltää, että tällä ideologialla ei olisi perustaa islamin doktriinissa. "Islam", "islamismi" ja "muslimi" ovat kuitenkin aivan eri asioita. Kaikki muslimit eivät ole islamisteja, saati sitten väkivaltaisia, mutta kaikki islamistit - mukaan lukien ne jotka käyttävät väkivaltaa - ovat muslimeja. Uskon todella, että islam uskontona on kykenevä reformaatioon, vaikkapa vain hylkäämällä selvästi islamistisen poliittisen ideologian. Mutta reformaation voivat tehdä vain muslimit itse. Onneksi uudistusmielisten muslimien määrä on kasvussa. Yksi osa Trumpin hallinnon strategiaa tulisi olla heidän tukemisensa.

Toinen puoli strategiaa on vastustaa dawaa, joka on amerikkalaisille terminä aivan tuntematon. Radikaalit islamistit käyttävät dawaa edistääkseen tavoitettaan saattaa islamilainen laki (sharia) voimaan yhteiskunnassa. Tähän kuuluu lähetystyö, mutta se on myös enemmän. Länsimaissa dawa tähtää sekä ei-muslimien käänyttämiseen poliittiseen islamiin että islamististen näkemysten juurruttamiseen muslimiväestöön. Dawan lopullinen tavoite on hävittää vapaan yhteiskunnan poliittiset instituutiot ja korvata ne sharialla.

Dawa on islamisteille kuin "pitkä marssi instituutioiden läpi" oli 1900-luvun marxilaisille. Se on vallankumous sisältä päin - uskonnonvapauden väärinkäyttöä vapauden hävittämiseksi. Toinenkin analogia on mahdollinen. Kun islamistit saavat vallan, dawa on heille kuin Gleichschaltung kansallissosialisteille: Saksan valtion ja instituutioiden yhdenmukaistaminen.

Erojakin tietysti löytyy. Suurin ero liittyy siihen, että dawa perustuu islamilaiselle käytännölle yrittää käännyttää ei-muslimit islamin sanoman kannalle. Se on näennäisesti uskonnollista käännytystyötä, joten dawan edustajat nauttivat paljon suurempaa vapaan yhteiskunnan suojaa lain edessä kuin marxistit ja fasistit ennen aikaan.

Mikä vielä pahempaa, islamistiset järjestöt ovat saaneet paitsi suojelua myös virallista sponsorointia viranomaisilta, jotka on saatu uskomaan niiden edustavan "maltillisia muslimeja" vain sen takia, että ne eivät ole syyllistyneet väkivaltaan.

Kaiken tämän vuoksi uuden hallinnon tulee kiireesti laatia dawan vastainen strategia, joka hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia keinoja.

[...]

YLEISTÄ

• Hallinnon tulee tunnustaa, että sotilaallinen taistelu poliittista islamia vastaan ei ole riittävää.
• Hallinnon tulee määritellä vihollinen tarkemmin: poliittinen islam (islamismi) ei ole vain uskonto, vaan myös poliittinen ideologia.
• Hallinnon täytyy ymmärtää islamistisen dawan merkitys: se on vallankumouksellinen ja indoktrinoiva jihadin esiaste.

HALLITUKSEN VUOROPUHELU

• Hallinnon tulee käydä vuoropuhelua Amerikan muslimiyhteisön kanssa ja liittoutua aidosti maltillisten ja uudistusmielisten muslimien kanssa, ei "väkivallattomien" islamistien kanssa.
• Hallinnon tulee vaatia, että FBI tutkii niiden islamilaisten organisaatioiden ideologiset taustat, joiden kanssa se on yhteistyössä, jotta varmistutaan siitä, että ne ovat aidosti maltillisia; että ne eivät ole sitoutuneita islamistisiin tavoitteisiin.
• Tämänhetkinen "taistelu väkivaltaisia äärinaineksia vastaan" tulee korvata paremmalla lähestymistavalla.

MAAHANMUUTTO

• Hallinnon tulee Kotimaan turvallisuus (DHS) -viraston välityksellä tutkia maahanmuuttajien ja pakolaisten ideologinen suuntautuneisuus.
• DHS:n tulee estää sellaisten ulkoomaalaisten maahantulo, jotka ovat sekaantuneet islamististen ja sen kaltaisten ryhmien toimintaan ja evätä heiltä pysyvä oleskelulupa ja kansalaisuuden saaminen.
• Hallinnon tulee antaa etusija sellaisille maahanmuuttajille, jotka ovat osoittaneet lojaalisuutta Yhdysvalloille.

LAKI JA OIKEUS

• Ulkoministerin tulee julistaa egyptiläinen muslimiveljeskunta ulkomaalaiseksi terroristijärjestöksi.
• Hallinnon tulee järjestää tehokas ideologinen tutkinta oikeusministeriön, vankeinhoitolaitoksen ja puolustusministeriön sekä ulkoministeriön uskonnollisille virkailijoille.

TIEDUSTELU

• Hallinnon tulee kartoittaa systemaattisesti vallankumouksellisen dawan infrastruktuuri ympäri maailman.
• Hallinnon tulee järjestää asianmukainen moskeijoiden ja islamilaisten keskusten tutkinta silloin, kun on syytä olettaa niiden sekaantuneen kumoukselliseen toimintaan, kuten Bostonin islamilainen yhteisö.
• Verohallinnon tulee poistaa verohelpotukset organisaatioilta, jotka ovat sekaantuneet kumoukselliseen islamistiseen toimintaan.

DIPLOMATIA

• USA:n ystävyyden ehdoksi tulee vaatia hallituksilta, samoin kuin islamilaisilta kansalaisjärjestöiltä, islamistisen toiminnan tuen ja rahoituksen lopettamista.
• Hallinnon tulee käyttää joukkoviestintää (esim. Voice of America) levittämään dawan vastaista sanomaa ja tuoda esiin uudistusmielisten ja ei-islamististen muslimien ajatuksia.
• Jos valtio tai kansalaisjärjestö ei pysty osoittamaan selvää edistystä kumouksellisen dawan vastustamisessa Yhdysvalloissa, hallinnon tulee rangaista kyseistä valtiota konkreettisella tavalla, esimerkiksi kaupan rajoituksilla tai leikkaamalla avustuksia.

SOTILASOPERAATIOT

• Hallinnon tulee jatkaa sotilasoperaatioita jihadistisia organisaatioita vastaan.
• Hallinnon tulee lisäksi käydä kybersotaan islamistiseen dawaan ja jihadiin sekaantuneita organisaatioita vastaan.

Dawan ja jihadin tavoite ei ole verenvuodatus, omaisuuden haltuunotto tai naisten ja lasten ottaminen orjiksi; näitä kyllä tapahtuu, mutta ne eivät ole päämäärä. Näin tapahtuu ainoastaan silloin, kun uskottomat (ei-muslimit) eivät hyväksy totuutta ja pysyvät epäuskossaan ja kieltäytyvät alistumasta ja maksamasta jizyaa (vero, jota peritään vapailta ei-muslimeilta, jotka elävät muslimihallinnon alla), kun heiltä sitä vaaditaan. Tällöin Allah on säätänyt, että muslimien on tapettava heidät, otettava heidän omaisuutensa sotasaaliiksi ja heidän naisensa sekä lapsensa orjiksi...tämä uskonto (islam)...on kaikkien lakien ja järjestelmien yläpuolella...Totuutta on levitetty oikeaoppisella islamilaisella dawalla, jota avustetaan jihadilla mikäli joku yrittää sitä estää... Jihad ja dawa yhdessä auttavat avaamaan oven voittoihin.

- Saudi-Arabian suurmufti Ibn Baz, 1998

---

Kirjoitus on suomennos Ayaan Hirsi Alin kirjasta "The Challenge of Dawa: Political Islam as Ideology and Movement and How to Counter It", joka on ladattavissa osoitteesta http://www.hoover.org/sites/default/files/research/docs/ali_challengeofdawa_final_web.pdf

Ayaan Hirsi Alin nimeä kantava AHA-organisaatio työskentelee naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi: http://www.theahafoundation.org/

Lue myös Ayaan Hirsi Ali: Poliittisen islamin perusta

Kirjan voi ladata osoitteesta
http://www.hoover.org/sites/default/files/research/docs/ali_challengeofdawa_final_web.pdf