Jatkoa toisesta osasta: Teloitetun Khaibarin juutalaisten päällikön Kinanan leski hyväksyi Muhammadin kosinnan ja otti hänen uskontonsa vastineeksi vapaudestaan.
Ennen armeijan lähtöä Khaibarista Muhammadin sotilaat aprikoivat, mitkä mahtoivat olla hänen suunnitelmansa kauniin nuoren naisen suhteen. Se oli varuskunnan puheenaihe. Ottaisiko hän tämän vaimokseen? Muhammad ei koskaan kertonut suunnitelmistaan, mutta he tietäisivät asian laidan, mikäli hän hunnuttaisi naisen. Se olisi merkki siitä, että avioliittoa valmistellaan. Kun armeija oli lähdössä matkaan, miehet katselivat tarkkaavaisina, kun Muhammad auttoi Safiyan kamelinsa selkään. Hän polvistui ritarillisesti, niin että nainen saattoi käyttää hänen reittään askelmana kahden istuttavaan satulaan. Kun nainen oli ratsailla, Muhammad heitti viitan hänen päälleen. Se oli merkki. Viitta oli huntu! Uutiset avioliitosta kiirivät miesten keskuuteen, ja sotilaat iskivät silmää toisilleen ja hymyilivät.
Sääntöjen pikkutarkkana noudattajana Muhammadin täytyi totella omaa käskyään ja odottaa määräaika ennen kuin makasi Safiyan kanssa, jottei tämä olisi ennestään raskaana, mutta hänen ei tarvinnut odottaa kauan. Safiyan kuukautiset alkoivat ennen Khaibarista lähtöä ja loppuivat matkan aikana. Avioliitto solmittiin lepotauolla Khaibarin ja Yathribin puolessa välissä. Muhammadin täti Safiya oli yksi naisista, jotka olivat seuranneet Muhammadia Khaibariin, ja liittyi nyt muihin naisiin, kun he valmistelivat morsiamen häitä varten. Morsian kylvetettiin, voideltiin tuoksuvalla öljyllä ja puettiin Khaibarista tuotuun pukuun. Häätilaisuus oli vaatimaton: taateleita, lihapataa, voita ja muita ruokia tarjoiltiin maahan levitettyjen nahkojen päällä. Ensimmäiset vieraat olivat Muhammadin lähipiiriin kuuluvat miehet, kuten Ali, Abu Bakr, Umar ja Uthman. Kun he olivat syöneet, tulivat toiset aterialle. Muhammad vietti yön Safiyan kanssa teltassaan. Abu Ayyub, mies joka majoitti Muhammadia Yathribissa sillä aikaa kun tämän moskeija oli rakenteilla, vartioi oma-aloitteisesti teltan ulkopuolella koko yön miekalla aseistautuneena. Aamulla Muhammad ihmetteli nähdessään hänet ja kysyi mikä tällä oli hätänä, mutta Abu Ayyub selitti: "Pelkäsin puolestanne tuon nuoren naisen tähden. Te olitte tappaneet hänen isänsä, aviomiehensä, ja monia hänen sukulaisiaan, ja vielä hetki sitten hän oli vääräuskoinen. Olin todella peloissani siitä, mitä hän tekisi Teille."
Kirjallisuudessa Safiya näyttäytyy ulospäin välinpitämättömänä sukunsa kohtalosta, koska hän otti Muhammadin uskonnon sen jälkeen, kun tämä oli surmannut heidät ja ryöstänyt heidän maansa ja omaisuutensa, mutta muhammettilainen kirjallisuus ei olekaan kuuluisa psykologisesta realismistaan. Todellisessa elämässä hänen on täytynyt olla vakavasti traumatisoitunut; hänen on täytynyt tukahduttaa tunteensa suojellakseen itseään tapahtuneilta kauheuksilta. Hänen on täytynyt olla shokissa nähtyään mitä oli tehty hänen aviomiehelleen ja perheenjäsenilleen. Hän ei ollut ehtinyt edes aloittaa suremista ennen kuin heidän murhaajansa jo otti hänet seksiorjakseen, mies, joka oli häntä neljäkymmentä vuotta vanhempi ja halusi omistaa hänet vain hänen nuoruutensa ja kauneutensa tähden. Se oli sama mies, joka oli kolme vuotta aikaisemmin ajanut hänet ja hänen heimonsa maanpakoon Yathribista ja mestannut seuraavana vuonna hänen isänsä Huyyab Akhtabin Quraizan juutalaisten massamurhan aikana. Turtana ja ilottomana hän olisi suostunut mihin tahansa vaarallisen vangitsijansa pyyntöön.
Paljon myöhemmin - kun Muhammad oli ollut kuolleena jo hyvän aikaa - hän tunnusti todelliset tunteensa. Hän kertoi varhaisille perimätiedon kerääjille: "Vihasin Jumalan lähettilästä syvästi, sillä hän oli tappanut isäni ja aviomieheni." Hän jatkoi, että Muhammad pyrki selittelemään käytöstään hänelle. Hänen isänsä oli "kiihottanut" arabit häntä vastaan ja oli osaltaan vastuussa liittoutuneiden hyökkäyksestä Yathribiin. Hän oli saanut ansionsa mukaan. Kirjallisuus ei kerro osoittiko Safiya Muhammadille, että hänen isänsä oli usuttanut muita häntä vastaan, koska Muhammad oli ryöstänyt kaiken hänelle ja hänen Nadir-heimolleen kuuluneen Yahtribissa - pellot, viljelykset, linnoitukset ja aseet. Muhammadilla olisi ollut tähän valmis vastaus: Eikö hän tiennyt, että nadirit olivat juonitelleet häntä vastaan? Hän oli mennyt linnoitukseen asiassa koskien verirahaa ja kun hän oli seissyt portilla, he olivat aikoneet pudottaa muurilta painavan kiven hänen päälleen. Hänen isänsä oli ollut noiden juonittelijoiden päämies. Muhammad tiesi tämän ehdottoman varmasti, sillä enkeli Gabriel oli varoittanut häntä näiden pahoista aikeista. Tästä syystä hän ajoi nadirit maanpakoon ja takavarikoi heidän omaisuutensa: syy siihen oli heidän juonittelunsa. He hylkäsivät hänelle annetun Jumalan johdatuksen; he olivat kateellisia, koska profetia olikin annettu arabeille juutalaisten sijasta, ja niinpä he turvautuivat juonitteluun häntä vastaan. Safiy antoi hänen paasata. "Lopulta se kaikki hävisi mielestäni", hän sanoi.
Viralliset uhriluvut Khaibarin taistelusta ovat yhdeksänkymmentäkolme juutalaista ja viisitoista Muhammadin seuraajaa. Luultavasti laskuihin ei ole otettu kaikkia kuolleita, kuten antautumisen jälkeen mielivaltaisesti tapettuja vankeja tai Kinanan suvun teloitettuja miehiä.
Pian voiton jälkeen Muhammad oli vähällä joutua itse uhrien luetteloon. Tämä tapahtui päivällisellä, kun hänelle tarjottiin myrkytettyä lihaa. Voiton jälkeisessä huumassa hän ei voinut kuvitella, että kukaan uskaltaisi yrittää vahingoittaa häntä ja hyväksyi juutalaisen naisen tarjoaman ruuan - paahdettua lammasta, jonka tämä oli terästänyt myrkyllä. Nainen oli nimeltään Zainab ja hän oli Natan päällikön tytär ja veljentytär sille Marhabille, jonka linnan Muhammad valloitti ensimmäisenä. Hänen aviomiehensä oli Sallam Mishkam, eräs Nadir-heimon rabbi, joka tapasi väitellä Muhammadin kanssa teologisista kysymyksistä ensimmäisinä Yathribin vuosina, mutta oli myöhemmin avoimesti pilkannut tätä. Sallam tapettiin Marhabin linnan piirityksessä. Hän oli ottanut osaa puolustukseen, mutta oli sairastunut vakavasti, ja hänet tapettiin sairasvuoteelleen sen jälkeen, kun Muhammadin miehet ottivat linnan haltuunsa. Zainab oli menettänyt kaiken: isänsä, setänsä, veljensä ja aviomiehensä, ja päätti kostaa myrkyttämällä Muhammadin. Saatuaan eteensä valikoituja lihanpaloja Muhammad ja monet hänen miehistään kävivät toimeen, mutta Muhammad sylkäisi lihan ulos nielaisematta, ja varoitti: "Seis! Se on myrkytetty!" Vain Bishar al-Bara, jonka kerrotaan osallistuneen Kinanan veljen kidutukseen ja murhaan, oli ehtinyt nielaista lihaa. Bishar kuoli myrkkyyn. Sallamin leski raahattiin Muhammadin eteen. Hän myönsi lihan myrkyttämisen, mutta antoi ovelan selityksen: "Halusin saada tietää oletko sinä todellakin profeetta. Sillä jos olet, Jumala antaisi sinun tietää siitä. Ja jos olisit huijari, vapauttaisin ihmiset sinusta." Kirjallisuus on ristiriitainen naisen kohtalosta. Jotkut sanovat, että Muhammad säästi hänet, mutta toiset kertovat, että Muhammad määräsi hänen teloituksensa, joka pantiin toimeen joko mestaamalla tai ristiinnaulitsemalla.
---
Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 28, "God's Mercy to Mankind" (ss. 364 - 367)
---
Uskonoppinut Yasir Qadhi kertoo videolla Muhammadin myrkytyksestä
Yasir Qadhi ja Khaibarin taistelun jälkeiset tapahtumat.
29. lokakuuta 2017
28. lokakuuta 2017
Sharialakia toisuskoisille
Bill Warner on kirjoittanut kirjan sharia-laista (Sharia Law for the Non-muslim). Alan suomentaa kirjaa blogiin Sharialakia toisuskoisille. Tässä alkuun johdantoluku.
Johdanto
SHARIA TÄMÄN PÄIVÄN EUROOPASSA
Kun tarkastelemme islamia tämän päivän Euroopassa, näemme Amerikan 20 vuoden kuluttua. Miksi? Muslimien toiminta Euroopassa perustuu sharia-laille, samalle sharialla, jonka toimeenpano on alkamassa myös nykypäivän Amerikassa.
MIKSI MEIDÄN TÄYTYY TUNTEA SHARIA?
Muslimioppineet väittävät, että islamin laki on täydellinen, yleispätevä ja ikuinen. Yhdysvaltojen lait ovat väliaikaisia, rajoitettuja ja lopulta ne mitätöityvät. Jokaisen muslimin velvollisuus on noudattaa Allahin säädöksiä, shariaa. Yhdysvaltojen lait ovat ihmisen tekemiä, mutta sharia on pyhä ja sen on laatinut ainoa tosi jumala, Allah.
Sharia perustuu Koraanin ja muiden islamin uskonnollispoliittisten kirjoitusten periaatteisiin. Yhdysvaltojen lain ja sharian välillä ei ole yhteisiä periaatteita.
Sharia-lain ominaisuuksia:
RATKAISU
Tässä kirjassa käytetään fakta-perustaista lähestymistapaa, joka perustuu analyyttiseen ja kriittiseen ajatteluun. Kun olet lukenut kirjan, tiedät mikä on sharia-laki, ja mikä vielä tärkeämpää, tiedät mihin sharia-laki perustuu. Saat tietoa, jota useimmilla länsimaalaisilla ei ole. Islamin maailma alkaa avautua sinulle.
ISLAMIN KOLME NÄKÖKULMAA
Islam voidaan nähdä kolmella eri tavalla. Suhtautumisemme riippuu siitä, miten suhtaudumme Muhammadiin. Jos uskomme, että Muhammad on Allahin profeetta, olemme uskovaisia. Jos emme usko sitä, olemme uskottomia. Kolmas suhtautumistapa on apologistin. Apologisti ei usko, että Muhammad oli profeetta, mutta hän suhtautuu myönteisesti islamiin tuntematta islamin opetuksia.
Esitän esimerkin näistä kolmesta suhtautumistavasta.
Medinassa Muhammad istui koko päivän 12-vuotiaan vaimonsa vieressä katsellen, kun 800:n juutalaisen päät katkaistiin miekalla (1). Heidät mestattiin, koska he olivat sanoneet, ettei Muhammad ole Allahin profeetta. Muslimien näkökulmasta tämä teko oli tarpeellinen, sillä Muhammadin profeetallisuuden kieltäminen oli, ja on yhä edelleen, hyökkäys islamia vastaan. Allah pyhitti mestaukset.
Uskottomat näkevät tämän tapahtuman islamin jihadistisen väkivallan ilmentymänä ja hirvittävänä tekona.
Apologistit sanovat, että tämä oli eräs historiallinen tapahtuma; kaikkien kulttuurien historiassa on ollut väkivallan tekoja, eikä tässä ole syytä ryhtyä tuomitsemaan. He eivät ole milloinkaan lukeneet islamin pyhiä kirjoituksia, mutta kuitenkin puhuvat siitä syvällä rintaäänellä.
Näiden eri näkökulmien mukaisesti 800:n juutalaisten tappaminen oli:
Kun tarkastelemme islamia tämän päivän Euroopassa, näemme Amerikan 20 vuoden kuluttua. Miksi? Muslimien toiminta Euroopassa perustuu sharia-laille, samalle sharialla, jonka toimeenpano on alkamassa myös nykypäivän Amerikassa.
- On aikoja, jolloin liikenne ruuhkautuu Lontoon kaduilla, kun muslimit kaappaavat kadut itselleen rukoillakseen - poliittinen seuraus sharia-lain soveltamisesta.
- Euroopassa on alueita, jonne toisuskoisilla ei ole asiaa, mukaanlukien virkavalta. Nämä ovat islamilaisia erillisalueita, joilla asuu vain muslimeja. "Vain muslimeille" -politiikka perustuu sharia-lakiin.
- Englannin anglikaaninen piispa kannattaa islamilaisen lain soveltamista muslimeihin. Piispa noudattaa sharia-lakia.
- Koulujen oppikirjoissa voidaan esittää vain islamin hyväksymiä tekstejä; tämä perustuu sharia-lakiin.
- Kristittyjen ei ole sallittua puhua muslimeille kristinuskosta, eivätkä jakaa heille kristinuskon kirjallisuutta. Tämä on sharia-lain soveltamisen poliittinen seuraus, jota panevat toimeen Britannian tuomioistuimet.
- Muslimien tekemät raiskaukset ovat niin yleisiä osassa Ruotsia, että Ruotsissa on kielletty poliisia keräämästä raiskaustutkimuksissa sellaista tietoa, joka saattaisi viitata islamiin. Toisuskoisten naisten raiskaaminen on osa islamin doktriinia.
- Britannian sairaaloissa musliminaisia hoidetaan sharia-lain vaatimusten mukaan.
SHARIA TÄMÄN PÄIVÄN AMERIKASSA
Seuraavassa joitakin nykyisiä ja menneitä tapahtumia Amerikassa, joiden alkuperä voidaan jäljittää sharia-lakiin:
- Syyskuun 11. päivä, 2001, jihadistit hyökkäsivät New Yorkin World Trade Centeriin ja tuhosivat sen. Tämä teko noudatti jihadin doktriinia, joka löytyy sharia-laista. Hyökkäys oli poliittinen teko, jonka motiivina oli uskonnollinen velvollisuus ikuiseen jihadiin.
- Oppikirjat tulee hyväksyttää islamilaisilla neuvostoilla. Tämä perustuu sharia-lakiin.
- Työnantajat ja koulut kohtaavat vaatimuksia tiloista ja ajankäytöstä islamilaisille rukoushetkille. Nämä vaatimukset perustuvat sharia-lakiin.
- Amerikkalaista pankkijärjestelmää islamisoidaan sharian pankkijärjestelmällä. Pankkijärjestelmäämme tehdään yhteesopivaksi islamilaisen pankkijärjestelmän kanssa, mutta samalla ollaan täysin tietämättömiä sharian totalitaarisesta luonteesta.
- Yliopistoja vaaditaan tarjomaan sukupuolet erottavia uima-altaita ja liikuntasaleja musliminaisille.
- Sairaaloita on haastettu oikeuteen, koska ne eivät ole tarjonneet sharian mukaista hoitoa.
- Yksikään oppilaitos ei tarjoa kursseja, jotka käsittelisivät kriittisesti islamin historiaa tai doktriinia. Sharia-lain mukaan mitään islamin osa-aluetta ei saa kritisoida.
- Muslimien hyväntekeväisyysjärjestöt antavat rahaa jihadisteille (muslimiterroristeille), kuten sharia-laki määrää.
- Lentokentille asennetaan jalkojenpesualtaita muslimeille, ja ne maksatetaan amerikkalaisilla veronmaksajilla. Tämä on sopusoinnussa sharia-lain kanssa.
- Muslimipakolaiset tuovat kaikki vaimonsa amerikkalaisen sosiaalituen ja sairaanhoidon huomaan. Viranomaiset eivät välitä asiasta, vaikka heille esitettäisiin todisteet. Moniavioisuus on olennainen osa shariaa.
- Sotilaamme taistelevat Irakissa ja Afganistanissa, jotta niissä saatettaisiin voimaan perustuslait, joiden ensimmäinen artikla säätää sharian ylimmäksi auktoriteetiksi.
MIKSI MEIDÄN TÄYTYY TUNTEA SHARIA?
Muslimioppineet väittävät, että islamin laki on täydellinen, yleispätevä ja ikuinen. Yhdysvaltojen lait ovat väliaikaisia, rajoitettuja ja lopulta ne mitätöityvät. Jokaisen muslimin velvollisuus on noudattaa Allahin säädöksiä, shariaa. Yhdysvaltojen lait ovat ihmisen tekemiä, mutta sharia on pyhä ja sen on laatinut ainoa tosi jumala, Allah.
Sharia perustuu Koraanin ja muiden islamin uskonnollispoliittisten kirjoitusten periaatteisiin. Yhdysvaltojen lain ja sharian välillä ei ole yhteisiä periaatteita.
Sharia-lain ominaisuuksia:
- Uskonnonvapautta ei ole.
- Sananvapautta ei ole.
- Ajatusten vapautta ei ole.
- Taiteellista ilmaisunvapautta ei ole.
- Lehdistönvapautta ei ole.
- Tasa-arvoa ei ole - toisuskoinen, kafir, ei koskaan ole tasa-arvoinen muslimin kanssa.
- Sharia-laki ei suojele toisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä. Oikeuskäytäntö on dualistista: muslimimiehille on eri säädökset kuin naisille ja toisuskoisille.
- Naisilla ei ole samoja oikeuksia kuin miehillä.
- Naisia on luvallista lyödä.
- Toisuskoisten ei ole sallittua kantaa asetta.
- Demokratiaa ei ole, sillä demokratia tarkoittaisi, että toisuskoiset olisivat tasa-arvoisia muslimien kanssa.
- Meidän perustuslakimme on ihmisen tekemä tietämättömyyden, jahiliyya, asiakirja, jonka täytyy sopeutua sharian alaisuuteen.
- Toisuskoiset ovat dhimmejä, kolmannen luokan kansalaisia.
- Kaikkien hallitusten tulee hallita sharian mukaisesti.
- Toisin kuin tavalliset lait, shariaa ei voida tulkita eikä muuttaa.
- Kultaista sääntöä ei ole.
RATKAISU
Tässä kirjassa käytetään fakta-perustaista lähestymistapaa, joka perustuu analyyttiseen ja kriittiseen ajatteluun. Kun olet lukenut kirjan, tiedät mikä on sharia-laki, ja mikä vielä tärkeämpää, tiedät mihin sharia-laki perustuu. Saat tietoa, jota useimmilla länsimaalaisilla ei ole. Islamin maailma alkaa avautua sinulle.
ISLAMIN KOLME NÄKÖKULMAA
Islam voidaan nähdä kolmella eri tavalla. Suhtautumisemme riippuu siitä, miten suhtaudumme Muhammadiin. Jos uskomme, että Muhammad on Allahin profeetta, olemme uskovaisia. Jos emme usko sitä, olemme uskottomia. Kolmas suhtautumistapa on apologistin. Apologisti ei usko, että Muhammad oli profeetta, mutta hän suhtautuu myönteisesti islamiin tuntematta islamin opetuksia.
Esitän esimerkin näistä kolmesta suhtautumistavasta.
Medinassa Muhammad istui koko päivän 12-vuotiaan vaimonsa vieressä katsellen, kun 800:n juutalaisen päät katkaistiin miekalla (1). Heidät mestattiin, koska he olivat sanoneet, ettei Muhammad ole Allahin profeetta. Muslimien näkökulmasta tämä teko oli tarpeellinen, sillä Muhammadin profeetallisuuden kieltäminen oli, ja on yhä edelleen, hyökkäys islamia vastaan. Allah pyhitti mestaukset.
Uskottomat näkevät tämän tapahtuman islamin jihadistisen väkivallan ilmentymänä ja hirvittävänä tekona.
Apologistit sanovat, että tämä oli eräs historiallinen tapahtuma; kaikkien kulttuurien historiassa on ollut väkivallan tekoja, eikä tässä ole syytä ryhtyä tuomitsemaan. He eivät ole milloinkaan lukeneet islamin pyhiä kirjoituksia, mutta kuitenkin puhuvat siitä syvällä rintaäänellä.
Näiden eri näkökulmien mukaisesti 800:n juutalaisten tappaminen oli:
- Murhenäytelmä
- Pyhä toimitus
- Eräs historiallinen tapahtuma. Me itse olemme tehneet pahempaakin.
Ei ole mitään "oikeaa" tapaa suhtautua islamiin. Näkemykset ovat yhteensovittamattomia.
Tämä kirja on kirjoitettu uskottoman näkökulmasta. Kirjassa käsitellään islamia siitä näkökulmasta, millaisia vaikutuksia sillä on toisuskoisten elämään. Tämä tarkoittaa myös sitä, että uskonto on toissijaisessa roolissa. Muslimille islamin uskonnollinen puoli on tärkeä, mutta uskottomien elämään vaikuttavat islamin poliittiset näkemykset.
Keskustelemme islamista poliittisenä järjestelmänä. Emme puhu muslimeista tai heidän uskonnostaan. Muslimit ovat hekin ihmisiä ja heillä on erilaisia mielipiteitä. Uskonto käsittelee sitä, miten päästään Paratiisiin ja vältetään Helvetti. Islamin uskonnollisesta puolesta ei ole tarpeellista keskustella.
Meidän on keskusteltava islamista poliittisena ilmiönä, sillä se on vaikutusvaltainen poliittinen järjestelmä.
(1) Profeetta Muhammadin elämäkerta, Ibn Hisham, Basam Books, ss. 320-321
---
23. lokakuuta 2017
Douglas Murray sananvapaudesta ja maahanmuutosta
Euroopan nykyinen maahanmuuttokriisi on pahentunut mittaamattomasti ja kaikin tavoin, koska olemme kyvyttömiä ymmärtämään sananvapauden tärkeyttä, aivan joka tavalla. Minä uskon, että kun puhe menee vikaan, silloin ajatukset menevät vikaan ja sitten politiikka menee vikaan. Ja meidän politiikkamme on mennyt aivan vikaan viime vuosina, koska puhe on mennyt vikaan ja ajatukset ovat menneet vikaan.
Annan pari esimerkkiä. Viime vuoden syyskuussa hänen itsensä luoman kriisin ollessa kuumimmillaan, kansleri Merkel oli lounaalla YK:ssä New Yorkissa ja istui Facebookin Mark Zuckerbergin vieressä. Kansleri Merkelin epäonneksi, kuten voi käydä kenelle hyvänsä, hänen mikrofoninsa oli jäänyt päälle, ja se toisti noin 30 sekuntia hänen ja Mark Zuckerbergin välistä keskustelua, jonka he luulivat olevan yksityistä. Kansleri Merkel aloitti kysymyllä Mark Zuckerbergiltä, mitä hän voisi tehdä, etteivät ihmiset kirjoittaisi maahanmuuton vastaisia kirjoituksia Facebookiin, ja tämän vastaus oli "me kehittelemme sitä".
Mielestäni aivan kaikki, mikä on mennyt vikaan Euroopassa viime vuosina, voidaan tiivistää tuohon keskusteluun. Se kuvastaa täydellisesti ongelmaa. Kansleri Merkel ei muuten sivumennen sanoen pyri estämään vain itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, vaan kaikkien sellaisten näkemysten levittämisen, joissa maahanmuutto esitetään hänen näkemyksensä vastaisesti.
Annan muutaman esimerkin siitä mitä tapahtuu, kun sanon, että puheen mennessä vikaan myös politiikka menee vikaan. George Orwell sanoo, että jos vapaus mitään merkitsee, se on oikeutta sanoa ihmisille asioita, joita he eivät halua kuulla. Jaetaan tämä kahteen osaan. Ensimmäiseksi se mitä kansleri Merkel ja muut mantereemme poliitikot, ja erityisesti Ruotsin hallitus, eivät halua ihmisten kuulevan: he eivät halua heidän kuulevan, että miljoonien ihmisten päästäminen Eurooppaan muutamassa kuukaudessa horjuttaa massiivisesti Euroopan yhteiskuntaa pitkälle tulevaisuuteen. He eivät halua kuulla sitä.
He haluaisivat uskoa, että yhteiskunnat ja kulttuurit, tällaiset kuin meidän, ovat valtavan voimakkaita olioita, sellaisia, joihin voidaan päästää miljoonia ihmisiä täysin erilaisista kulttuureista, ja he muuttuvat heti ensimmäisenä tai toisena päivänä saapumisensa jälkeen [meidän kaltaisiksemme]. Minä en usko kulttuurien olevan tällaisia. Ne ovat ennemminkin hauraita ekosysteemejä, joiden kasvaminen kestää vuosia, vuosikymmeniä ja vuosisatoja kehittyä, ja jotka voidaan tuhota yhden ihmisiän aikana.
Kansleri Merkel ja hänen kolleegansa ovat eri mieltä. Mutta estämällä keskustelun, he samalla estävät kysymykset, joita heidän olisi pitänyt kysyä. Ja on huomattavaa, että vain viisi vuotta aikaisemmin, kun hän teki tämän mielestäni katastrofaalisen päätöksen, kansleri Merkel piti yhden kuuluisimmista puheistaan, missä hän sanoi, että monikulttuurisuus on epäonnistunut. Mitä hän tarkoitti sillä? Hän itse sanoi sen. Puheen alussa hän sanoi, että he olivat olettaneet, että vierastyöläiset menisivät takaisin kotiin. Minusta tämä osoittaa, miten joka ikinen askel on mennyt vikaan Euroopan sodanjälkeisessä maahanmuutossa, aivan murheellinen väärinkäsitys. Missään vaiheessa meidän poliitikkomme eivät miettineet, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Ajateltiin, että maahanmuuttaneet ihmiset lähtisivät pois. Ajateltiin, ettei heitä tulisi niin paljon. Ajateltiin, että heitä kyllä tulee paljon, mutta he integroituvat. Ajateltiin, että ehkä heidän ei pitäisikään integroitua. Jotkut sanovat, että heidän pitäisi integroitua, mutta toiset sanovat, että on kolonialismia vaatia heitä integroitumaan.
Olimme täysin ulkona koko tapahtumaketjun ajan, osittain siksi, että tahallaan estimme itseltämme keskustelun. Keskustelun, jonka joutuisimme joka tapauksessa käymään jossain vaiheessa. Annan pienen esimerkin tästä. Minulle on ollut selvää pitkän aikaa, että jos rajat avataan, kuten kansleri Merkel viime vuonna teki, on edessämme valtava joukko kysymyksiä.
Minusta kaikkein ilmiselvin kysymys on: onko Eurooppa sellainen paikka, mihin jokainen parempaa elämää haluava voi laillisesti tulla elelemään. Nykyinen ajattelu näyttää kuitenkin olevan padota tulva väliaikaisesti, mutta emme edelleenkään ole vastanneet yhteenkään perustavanlaatuiseen kysymykseen, joita kysyin saksalaiselta poliitikolta käydessäni yhtenä päivänä Berliinissä.
Jos olette minun laillani käyneet Kreikan ja Italian saarilla, olette nähneet valtavaa inhimillistä kärsimystä, eikä sitä voi mitenkään vähätellä. Ihmisiä on tullut Eurooppaan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä, Kaukoidästä, monista eri syistä. He haluavat paremman elämän, monet ovat paenneet sotaa, poliittista vainoa. Hirvittäviä tarinoita. Mutta mikään niistä vastauksista, joita kansleri Merkel ja hänen kolleegansa ovat antaneet, eivät voi vastata tähän kysymykseen.
Mitä voidaan sanoa afganistanilaiselle pakolaiselle, kuten sille, jonka kanssa keskustelin Lesboksen saarella. Hän kysyi, että miksi saksalaiset antavat etusijan turvapaikkaan syyrialaisille pakolaisille? Syyriassa on ollut sisällissota vasta viisi vuotta, meillä on ollut 15 vuotta. Miksi ette ole yhtä anteliaita afganistanilaisille kuin olette kaikille muille?
Eritrea, josta kukaan eurooppalainen on tuskin kuullutkaan ennen viime vuotta. Hirvittävä yhteiskunta, josta monet miljoonat ihmiset lähtisivät Eurooppaan, jos vain saisivat siihen mahdollisuuden.
Nykyinen keskustelu on rajoittunut todellista turvaa tarvitseviin ja elintason perässä tuleviin maahanmuuttajiin. Oletetaan, että Euroopan Komission Frans Timmerman olisi oikeassa, kun hän arvioi, että 60 prosentilla Eurooppaan vuonna 2015 saapuneista ihmisistä ei ole sen suurempaa oikeutta olla Euroopassa kuin kenellä tahansa maailman ihmisellä. Sanotaan, että se olisi totta. Sanotaan, että tällä asialla on seurauksensa.
Sanotaan, että Saksa tulee karkottamaan kolme neljännestä niistä miljoonasta ihmisestä, jotka saapuivat viime vuonna. Sanotaan, että Ruotsi aikoo, kuten eräs hallituksenne ministereistä teeskenteli, karkottaa 80.000 ihmistä, jotka saapuivat viime vuonna. Mitään tällaista ei tule tapahtumaan. Se on täyttä valhetta ja heidän täytyy itsekin tietää se. Heillä ei ole varaa eikä poliittista tahtoa suorittaa sellaista tekoa. Niinpä he jatkavat itsepetosta, ja lehdistö muiden muassa kieltäytyy kysymästä tarvittavia kysymyksiä.
Kuvitellaan, että kansleri Merkel ja Jean-Claude Juncker, jota meidän brittien ei luojan kiitos tarvitse enää paljon katsella, keksisivät sellaisen vartaloskannerin, joka pystyy läpi kulkeneesta ihmisestä sanomaan suoraan onko hän todellisen turvapaikan tarpeessa vaiko elintasopakolainen. Oletetaan lisäksi, että olisi poliittista tahtoa poistaa Euroopasta kuusi kymmenestä turvapaikanhakijasta, jotka ovat elintasopakolaisia eivätkä turvapaikan tarpeessa. Haluaako Eurooppa edelleen toivottaa tervetulleeksi jokaisen, joka on todellisessa turvapaikan tarpeessa?
Minun mielestäni, vaikka se olisikin kovin kunnioitettavaa, se on kuitenkin mahdotonta. Vähän aikaa sitten puhuin kreikkalaisella saarella nuorten miesten kanssa, jotka olivat tulleet Bangladeshista, he olivat maan hallituksen vastustajia. He ovat hallituksen vihollisia, ja heillä on täysin perusteltu syy hakea turvapaikkaa Euroopasta. Mutta jos laskemme yhteen kaikki nämä maat, Bangladeshista Pakistaniin, Afganistanista Iraniin ja Irakista Syyriaan, Lähi-idästä, Pohjois-Afrikasta Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, puhumme sadoista miljoonista ihmisistä, joilla on täysin perusteltu syy hakea turvapaikkaa Euroopasta. Tätä keskustelua kuulen hyvin harvoin käytävän. Kuulen hyvin harvoin kenenkään poliitikon pohtivan tätä ja puhuvan siitä realistisesti.
Ja tässä on se toinen ongelma. Kun poliitikot eivät salli puhetta, saamme huonoa puhetta, puhe menee vikaan. Annan pari esimerkkiä. Viime kuukausina olen havainnut sosiaalisessa mediassa ja joissakin Euroopan protestiliikkeissä lisääntyneen pakolaisten nimittelyn hyvin vastenmielisillä tavoilla. Jotkut protestiliikkeet sanovat kaikkien pakolaisten olevan "rapefugees", ja toiset nimittelevät heitä termillä "refujihadists". Hölmöjä nimityksiä, ja loukkaavia. Mutta näin siinä käy.
Kansleri Merkel teeskentelee, että kaikki maahantulijat ovat turvapaikan tarpeessa eikä kukaan heistä ikinä tule tekemään mitään pahaa kenellekään ja Eurooppa on heidän uusi kotinsa. Ja tietenkin tästä seuraa, että ihmiset alkavat sanoa, että kaikki turvapaikan hakijat ovat raiskaajia ja jihadisteja, myös ne jotka ovat itse asiassa paenneet raiskaajia ja jihadisteja.
Saman ilmiön voi nähdä Yhdysvalloissa. Heillä on presidentti, joka on niin haluton käyttämään sanoja islam tai islamisti tai islamismi tai islamilainen terrorismi, että jopa silloin, kun amerikkalaiselta panttivangilta leikataan pää irti allahu akbaria huutavan miehen toimesta Syyrian aavikolla, hän sanoo, että tällä teolla on luultavasti vähemmän tekemistä islamin kanssa kuin minkä tahansa muun uskonnon kanssa.
Se on väistämätöntä. Jos Yhdysvaltain presidentti on tällainen, on väistämätöntä, että jostain tulee vastapuoli, joka sanoo, ettei yhtäkään muslimia saa enää päästää Yhdysvaltoihin. Se on kuin Jin ja Jang, yö seuraa päivää. Sillä valtaa pitävien poliitikkojen sukupolvet yrittivät estää keskustelun, ja nyt tämä keskustelu menee huonoon suuntaan joka puolella Eurooppaa. Tämä on mielestäni kaikkein pahin uhka yhteiskunnallemme ja olemme uskomattoman haluttomia myöntämään sitä.
H. L. Mencken sanoi kerran, että vaarallisin mies mille tahansa hallitukselle on mies, joka osaa tehdä omat päätelmänsä eikä välitä olemassa olevista taikauskoista tai tabuista. Mutta meillä on niin paljon olemassa olevia taikauskoja ja tabuja. Ja meidän poliitikoillemme ne ovat olleet kovin hyödyllisiä nämä vuodet.
Ensimmäistä kertaa aikuisen elämäni aikana näen nyt miten pahaksi tämä voi mennä Euroopassa, viime viikolla Pariisissa ja Berliinissä ja nyt Tukholmassa, ja joku sanoi minulle Tukholmassa, että Ruotsi on maailman hulluin maa, lukuun ottamatta ehkä Pohjois-Koreaa. Voin vakuttaa teille, koska olen käynyt Pohjois-Koreassa, että te olette aivan samalla tasolla.
On niin monia asioita, joiden näemme menevän vikaan, sillä puhe on mennyt vikaan, sitten ajatukset ovat menneet vikaan, emmekä ole koskaan miettineet asioita kunnolla läpi. Meillä ei ole ollut rohkeutta käsitellä niitä ja meidät yritetään jopa vaientaa. Meidän täytyy vaatia saada olla eri mieltä itsemme kanssa ja toisten kanssa, ja tulee olemaan keskustelua ja debattia tulevina vuosina asioista, joista olemme eri mieltä. Meidän on oltavat tiukkoja siinä, ettei kukaan saksalainen tuomari tai kansleri, tai ruotsalainen poliitikko, Brysselin byrokraatti tai Britannian poliitikko sano meille mitä meidän tulee ajatella omasta tulevaisuudestamme. Meillä on siihen oikeus ja me pidämme siitä kiinni, mitä ikinä vuodet sitten tuovatkin tullessaan.
----
Douglas Murray Archive
22. lokakuuta 2017
Jumalan armo maailman kansoille, osa 2
Jatkoa ensimmäiseen osaan: Muhammadin armeija on valloittanut suurimman osan Khaibarista ja lähtee nyt lopulliseen hyökkäykseen.
Viimeistä Natan merkittävistä linnoituksista kutsuttiin nimellä Zubairin linna, joka oli rakennettu kivisen mäen päälle, korkealle viljelysten yläpuolelle, ja sen valloittaminen vaikutti mahdottomalta. Monet kukistettujen linnoitusten sotilaista olivat paenneet Zubairin linnaan. Linnan portille piti nousta lähes pystysuoraa rinnettä, joka teki piirityskoneiden käytön mahdottomaksi. Salainen tunneli toi sinne lähdevettä, joka kertyi vuoren sisälle luolaan. Petturi nimeltä Gazzal opasti Muhammadin tunneliin ja Muhammad ohjasi veden toiseen suuntaan. Vaikka ruokatarvikkeita oli runsaasti, ei korkealle kohoavan linnan väki kestäisi kauaa ilman vettä. Piirityksen kestettyä kolme päivää jotkut juutalaisten sotureista tulivat ulos linnasta taistelemaan Muhammadin miesten kanssa. Kymmenen juutalaista surmattiin. Kyseessä oli harhautus. Taistelun aikana loput sotilaat pakenivat seuraavalle merkittävälle viljelysalueelle, joka tunnettiin nimellä Shiqq.
Viimeisteltyään Natan alueen Muhammad marssitti armeijansa Shiqqiin ja alkoi piirittää sen tärkeimpiä linnoituksia. Ensimmäinen linnoitus kukistettiin muutamassa päivässä. Ensin Muhammadin miehet ja juutalaiset kävivät kaksintaisteluita ja lopulta Muhammadin joukot murtautuivat linnan raskaan portin läpi. Linnasta löytyi runsain mitoin ruokaa ja karjaa. Useimmat juutalaisten sotilaat pääsivät turvaan Nizarin linnaan, joka oli laakson suurimpia linnoituksia. Ulkomuuri ympäröi linnaa, ja sitä pidettiin niin vahvana, että juutalaiset olivat tuoneet sinne turvaan tuhansia naisia ja lapsia. Sitä puolustivat miehet, jotka olivat paenneet valloitetuista linnoituksista. Muhammad pommitti muureja Marhabin linnasta saaliiksi saaduilla katapulteilla. Ne olivat kömpelöitä laitteita ja niillä oli vaikeaa tähdätä, mutta ne pystyivät ampumaan raskaita kiviä. Herkeämättömän pommituksen jälkeen yksi muureista sortui ja Muhammadin joukot ottivat linnan haltuunsa. Yksi vangituista oli Safiya, Nadirin päällikön Kinanan seitsemäntoista vuotias vaimo ja Quraizan juutalaisten mukana viisitoista kuukautta aiemmin mestatun rabbi Huyayy Akhtabin tytär. Kinana oli Muhammadin kuukausia aikaisemmin salamurhaaman juutalaisen johtomiehen Abu Rafin veljenpoika. Kinana oli lähettänyt vaimonsa muiden naisten ja lasten kanssa linnoitukseen ajatellen heidän olevan siellä turvassa.
Kukistettuaan loputkin Shiqqin vastarintapesäkkeet Muhammad marssi Khaibarin viimeiselle alueelle Katibaan, missä sijaitsivat Nadirin linna ja kaksi muuta linnoitusta. Vahvin niistä oli Qamus, joka oli kuulunut Kinanan suvulle sukupolvien ajan, samoin kuin Yathribin omaisuus, jonka Muhammad oli takavarikoinut kolme vuotta aikaisemmin. Kun Kinana sai tietää, että Muhammad lähestyi Katibaa, Kinana järjesti sotilaansa linjaan linnoituksen eteen aikomuksenaan taistella siinä Muhammadin armeijaa vastaan, mutta nähtyään joukkojen lukumäärän hän vetäytyi linnoitukseen ja ampui nuolisateen hyökkääjien päälle. Piiritys päättyi, kun Muhammad toi katapultin asemiin linnan eteen. Koska kaksi kolmasosaa Khaibarista oli jo Muhammadin hallussa, Kinana päätti, että vastarinta oli turhaa ja lähetti Muhammadille sanan, että halusi neuvotella rauhasta. Saatuaan Muhammadilta turvatakuut hän aloitti neuvottelut Muhammadin kanssa ja he päätyivät samanlaiseen sopimukseen kuin kolme vuotta aikaisemmin, kun nadirit karkoitettiin Yathribista. Muhammad säästäisi heidän henkensä ja he luovuttaisivat aseensa, linnoituksensa ja viljelyksensä, mutta tällä kertaa heidän tulisi sen lisäksi luovuttaa myös kulta, hopea ja korut. He voisivat lähteä Khaibarista ja pakata mukaansa sen verran henkilökohtaista omaisuuttaan kuin saisivat kameliensa selkään, mutta ei enempää. Myös kaksi muuta Katiban linnaa antautui samoin ehdoin. Kohta kaikki Khaibarin juutalaiset tahtoivat saman kohtelun.
Juutalaisten valtavan omaisuuden takavarikointi aloitettiin aseista. Yksin Kinanan linnasta löydettiin satoja rengaspanssareita, neljäsataa miekkaa, tuhat keihästä ja viisisataa jousipyssyä nuolikoteloineen, mutta hopeaa ja kultaa, jota heimolla tiedettiin olevan, ei löydetty mistään. Kinana oli varautunut maasta karkoitukseen piilottamalla heimon aarteet Qamusin linnan vanhan osan raunioihin toivoen saavansa alkupääomaa uuteen alkuun muualla. Hän kätki arvotavarat Shiqqin piirityksen aikana uskoen olevan vain ajan kysymys ennen kuin Katibakin joutuisi antautumaan Muhammadille.
Kätkeminen koitui Kinanan kohtaloksi, sillä Muhammad tiesi aartesta etukäteen. Nadirit olivat esitelleet julkisesti kultaansa, hopeaansa ja korujaan, kun hän ajoi heidät pois Yathribista, mutta niiden olemassaolo tiedettiin ennestäänkin, sillä nadirit tapasivat lainata niitä varakkaille mekkalaisille häihin ja muihin tilaisuuksiin. Muhammad vaati Kinanaa paljastamaan aarteen kätköpaikan, mutta tämä sanoi, ettei hänellä ollut sitä enää. Hän sanoi Muhammadille myyneensä kaiken ostaakseen aseita ja tarvikkeita. "Me säästimme sitä juuri tällaista päivää varten. Kaikki on mennyt sotaan ja sotilaiden varusteisiin." Muhammad varoitti häntä valehtelemasta: "Kai ymmärrät, että jos löydämme aarteen, niin minä tapan sinut?"
Kerrotaan, että Muhammad sai lopulta tietää, mihin osa aarteesta oli kätketty kuulustelemalla Kinanan serkkua Thalabaa, joka oli salamurhatun Abu Rafin poika. Tämä paljasti, että Kinana oli nähty yöllä Qamusin linnan raunioiden lähistöllä. Muhammad lähetti serkkunsa Zubairin Thalaban kanssa raunioille ja he palasivat mukanaan iso nahkasäkki täynnä ranne- ja nilkkarenkaita, kaulakoruja, kultaisia korvarenkaita ja muita kalliita koruja.
Muhammad vaati tietää mihin vielä arvokkaammat maljat, tarjottimet ja muut kultaiset ja hopeaiset tavarat oli kätketty. Kun Kinana kieltäytyi puhumasta, Muhammad käski Zubairin kiduttaa häntä. Kirjallisuuden mukaan Zubair joko poltti Kinanan rintaa tulikuumalla raudalla, tai hän teki tulen tämän rinnan päälle ja antoi sen palaa kunnes nadirien johtaja oli vähällä kuolla. Ottaen huomioon Muhammadin kiinnostuksen kulta- ja hopea-astioihin, on todennäköistä, että hän itse kuulusteli Kinanaa. Kinana ei kidutuksesta huolimatta paljastanut aarteen kätköpaikkaa. Muhammad antoi hänet Maslaman käsiin, joka vei hänet taateliviljelyksen reunalle ja leikkasi hänen päänsä irti kostona veljensä Mahmudin kuolemasta Natan taistelussa. Kinanan veljet jakoivat saman kohtalon, heitä kidutettiin, kuulusteltiin ja sitten mestattiin. Ruumiit ja irtileikatut päät jätettiin nadirien taateliviljelysten läpi kulkevan polun viereen.
Mestaamisten jälkeen Khaibarin vangit kerättiin yhteen ja Muhammad antoi miestensä valita itselleen naiset. Dihya Kalbi, komea Alistuja ja enkeli Gabrielin kaksoisolento, kiiruhti Muhammadin luo pyytämään, että saisi valita ensimmäisenä Nizarin linnan naisista, ja Muhammad antoi hänelle luvan. Hän valitsi Kinanan vaimon Safiyan. Kun hänen valintansa huomattiin, eräs uskovainen meni Muhammadin luo ja sanoi, että Dihyan valitsema nuori nainen oli niin kaunis, että hän sopisi paremmin Muhammadille kuin Dihyalle. Muhammad halusi nähdä naisen: "Tulkoon tänne ja ottakoon naisen mukaansa." Kun Muhammad näki Safiyan, hän sanoi Dihyalle: "Ota itsellesi joku toinen orjatyttö vankien joukosta."
Kerrotaan että Bilal, vapautettu orja, joka toimi rukoukseen kutsujana, johdatti Safiyan Muhammadin luo Shiqqin linnasta ja vei hänet tahallaan sitä polkua, jonka varrella Kinanan ja hänen veljiensä ruumiit makasivat, jotta Safiya näkisi, mitä heille on tehty. Safiyan seurassa oli hänen veljensä vaimo. Safiya oli turta näystä, mutta hänen kälynsä huusi, raastoi hiuksiaan ja raapi kasvojaan. Hän oli edelleen hysteerinen kun he saapuivat Muhammadin eteen. Muhammadin aivot eivät kestäneet kirkunaa ja hän huusi: "Viekää tämä paholainen pois!" Hän moitti Bilalia tunteettomuudesta antaa naisten nähdä mitä oli jäljellä miehistä, jotka oli juuri teurastanut. "Eikö sinulla, Bilal, ole lainkaan myötätuntoa, kun tuot naiset heidän kuolleiden miestensä ohitse?" Bilal vastasi: "Oi Jumalan lähettiläs, ajattelin, että et suuttuisi siitä. Halusin hänen näkevän väkensä kohtalon."
Muhammad oli ystävällinen Safiyalle ja antoi vartioida häntä kunnes olivat lähdössä takaisin Yathribiin. Kerrotaan, että Muhammad kosi Safiyaa juuri ennen kuin he lähtivät Khaibarista. Hän antoi naiselle vaihtoehdoiksi ottaa hänen uskontonsa ja naida hänet, tai hän voisi pitää uskontonsa, mutta olisi hänen orjansa - jalkavaimonsa. Mikäli hän valitsisi ensimmäisen vaihtoehdon, saisi hän myötäjäisiksi vapautensa. Tarina kertoo, että Safiya päätti ottaa Muhammadin uskonnon.
---
Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 28, "God's Mercy to Mankind" (ss. 360 - 364)
Viimeistä Natan merkittävistä linnoituksista kutsuttiin nimellä Zubairin linna, joka oli rakennettu kivisen mäen päälle, korkealle viljelysten yläpuolelle, ja sen valloittaminen vaikutti mahdottomalta. Monet kukistettujen linnoitusten sotilaista olivat paenneet Zubairin linnaan. Linnan portille piti nousta lähes pystysuoraa rinnettä, joka teki piirityskoneiden käytön mahdottomaksi. Salainen tunneli toi sinne lähdevettä, joka kertyi vuoren sisälle luolaan. Petturi nimeltä Gazzal opasti Muhammadin tunneliin ja Muhammad ohjasi veden toiseen suuntaan. Vaikka ruokatarvikkeita oli runsaasti, ei korkealle kohoavan linnan väki kestäisi kauaa ilman vettä. Piirityksen kestettyä kolme päivää jotkut juutalaisten sotureista tulivat ulos linnasta taistelemaan Muhammadin miesten kanssa. Kymmenen juutalaista surmattiin. Kyseessä oli harhautus. Taistelun aikana loput sotilaat pakenivat seuraavalle merkittävälle viljelysalueelle, joka tunnettiin nimellä Shiqq.
Viimeisteltyään Natan alueen Muhammad marssitti armeijansa Shiqqiin ja alkoi piirittää sen tärkeimpiä linnoituksia. Ensimmäinen linnoitus kukistettiin muutamassa päivässä. Ensin Muhammadin miehet ja juutalaiset kävivät kaksintaisteluita ja lopulta Muhammadin joukot murtautuivat linnan raskaan portin läpi. Linnasta löytyi runsain mitoin ruokaa ja karjaa. Useimmat juutalaisten sotilaat pääsivät turvaan Nizarin linnaan, joka oli laakson suurimpia linnoituksia. Ulkomuuri ympäröi linnaa, ja sitä pidettiin niin vahvana, että juutalaiset olivat tuoneet sinne turvaan tuhansia naisia ja lapsia. Sitä puolustivat miehet, jotka olivat paenneet valloitetuista linnoituksista. Muhammad pommitti muureja Marhabin linnasta saaliiksi saaduilla katapulteilla. Ne olivat kömpelöitä laitteita ja niillä oli vaikeaa tähdätä, mutta ne pystyivät ampumaan raskaita kiviä. Herkeämättömän pommituksen jälkeen yksi muureista sortui ja Muhammadin joukot ottivat linnan haltuunsa. Yksi vangituista oli Safiya, Nadirin päällikön Kinanan seitsemäntoista vuotias vaimo ja Quraizan juutalaisten mukana viisitoista kuukautta aiemmin mestatun rabbi Huyayy Akhtabin tytär. Kinana oli Muhammadin kuukausia aikaisemmin salamurhaaman juutalaisen johtomiehen Abu Rafin veljenpoika. Kinana oli lähettänyt vaimonsa muiden naisten ja lasten kanssa linnoitukseen ajatellen heidän olevan siellä turvassa.
Kukistettuaan loputkin Shiqqin vastarintapesäkkeet Muhammad marssi Khaibarin viimeiselle alueelle Katibaan, missä sijaitsivat Nadirin linna ja kaksi muuta linnoitusta. Vahvin niistä oli Qamus, joka oli kuulunut Kinanan suvulle sukupolvien ajan, samoin kuin Yathribin omaisuus, jonka Muhammad oli takavarikoinut kolme vuotta aikaisemmin. Kun Kinana sai tietää, että Muhammad lähestyi Katibaa, Kinana järjesti sotilaansa linjaan linnoituksen eteen aikomuksenaan taistella siinä Muhammadin armeijaa vastaan, mutta nähtyään joukkojen lukumäärän hän vetäytyi linnoitukseen ja ampui nuolisateen hyökkääjien päälle. Piiritys päättyi, kun Muhammad toi katapultin asemiin linnan eteen. Koska kaksi kolmasosaa Khaibarista oli jo Muhammadin hallussa, Kinana päätti, että vastarinta oli turhaa ja lähetti Muhammadille sanan, että halusi neuvotella rauhasta. Saatuaan Muhammadilta turvatakuut hän aloitti neuvottelut Muhammadin kanssa ja he päätyivät samanlaiseen sopimukseen kuin kolme vuotta aikaisemmin, kun nadirit karkoitettiin Yathribista. Muhammad säästäisi heidän henkensä ja he luovuttaisivat aseensa, linnoituksensa ja viljelyksensä, mutta tällä kertaa heidän tulisi sen lisäksi luovuttaa myös kulta, hopea ja korut. He voisivat lähteä Khaibarista ja pakata mukaansa sen verran henkilökohtaista omaisuuttaan kuin saisivat kameliensa selkään, mutta ei enempää. Myös kaksi muuta Katiban linnaa antautui samoin ehdoin. Kohta kaikki Khaibarin juutalaiset tahtoivat saman kohtelun.
Juutalaisten valtavan omaisuuden takavarikointi aloitettiin aseista. Yksin Kinanan linnasta löydettiin satoja rengaspanssareita, neljäsataa miekkaa, tuhat keihästä ja viisisataa jousipyssyä nuolikoteloineen, mutta hopeaa ja kultaa, jota heimolla tiedettiin olevan, ei löydetty mistään. Kinana oli varautunut maasta karkoitukseen piilottamalla heimon aarteet Qamusin linnan vanhan osan raunioihin toivoen saavansa alkupääomaa uuteen alkuun muualla. Hän kätki arvotavarat Shiqqin piirityksen aikana uskoen olevan vain ajan kysymys ennen kuin Katibakin joutuisi antautumaan Muhammadille.
Kätkeminen koitui Kinanan kohtaloksi, sillä Muhammad tiesi aartesta etukäteen. Nadirit olivat esitelleet julkisesti kultaansa, hopeaansa ja korujaan, kun hän ajoi heidät pois Yathribista, mutta niiden olemassaolo tiedettiin ennestäänkin, sillä nadirit tapasivat lainata niitä varakkaille mekkalaisille häihin ja muihin tilaisuuksiin. Muhammad vaati Kinanaa paljastamaan aarteen kätköpaikan, mutta tämä sanoi, ettei hänellä ollut sitä enää. Hän sanoi Muhammadille myyneensä kaiken ostaakseen aseita ja tarvikkeita. "Me säästimme sitä juuri tällaista päivää varten. Kaikki on mennyt sotaan ja sotilaiden varusteisiin." Muhammad varoitti häntä valehtelemasta: "Kai ymmärrät, että jos löydämme aarteen, niin minä tapan sinut?"
 |
| MUHAMMAD KUULUSTELEE KINANAA, Khaibarin juutalaisheimon johtajaa, ja yksi hänen miehistään kaataa lamppuöljyä miehen rinnan päälle sytytettyyn nuotioon. Muhammad kidutti miestä saadakseen tietää minne tämä oli piilottanut heimon aarteet, johon kuului kultaisia ja hopeisia astioita, jalokiviä ja muuta arvokasta. Kinana kuitenkin pysyi hiljaa ja Muhammad hakkautti hänen päänsä irti. |
Kerrotaan, että Muhammad sai lopulta tietää, mihin osa aarteesta oli kätketty kuulustelemalla Kinanan serkkua Thalabaa, joka oli salamurhatun Abu Rafin poika. Tämä paljasti, että Kinana oli nähty yöllä Qamusin linnan raunioiden lähistöllä. Muhammad lähetti serkkunsa Zubairin Thalaban kanssa raunioille ja he palasivat mukanaan iso nahkasäkki täynnä ranne- ja nilkkarenkaita, kaulakoruja, kultaisia korvarenkaita ja muita kalliita koruja.
Muhammad vaati tietää mihin vielä arvokkaammat maljat, tarjottimet ja muut kultaiset ja hopeaiset tavarat oli kätketty. Kun Kinana kieltäytyi puhumasta, Muhammad käski Zubairin kiduttaa häntä. Kirjallisuuden mukaan Zubair joko poltti Kinanan rintaa tulikuumalla raudalla, tai hän teki tulen tämän rinnan päälle ja antoi sen palaa kunnes nadirien johtaja oli vähällä kuolla. Ottaen huomioon Muhammadin kiinnostuksen kulta- ja hopea-astioihin, on todennäköistä, että hän itse kuulusteli Kinanaa. Kinana ei kidutuksesta huolimatta paljastanut aarteen kätköpaikkaa. Muhammad antoi hänet Maslaman käsiin, joka vei hänet taateliviljelyksen reunalle ja leikkasi hänen päänsä irti kostona veljensä Mahmudin kuolemasta Natan taistelussa. Kinanan veljet jakoivat saman kohtalon, heitä kidutettiin, kuulusteltiin ja sitten mestattiin. Ruumiit ja irtileikatut päät jätettiin nadirien taateliviljelysten läpi kulkevan polun viereen.
Mestaamisten jälkeen Khaibarin vangit kerättiin yhteen ja Muhammad antoi miestensä valita itselleen naiset. Dihya Kalbi, komea Alistuja ja enkeli Gabrielin kaksoisolento, kiiruhti Muhammadin luo pyytämään, että saisi valita ensimmäisenä Nizarin linnan naisista, ja Muhammad antoi hänelle luvan. Hän valitsi Kinanan vaimon Safiyan. Kun hänen valintansa huomattiin, eräs uskovainen meni Muhammadin luo ja sanoi, että Dihyan valitsema nuori nainen oli niin kaunis, että hän sopisi paremmin Muhammadille kuin Dihyalle. Muhammad halusi nähdä naisen: "Tulkoon tänne ja ottakoon naisen mukaansa." Kun Muhammad näki Safiyan, hän sanoi Dihyalle: "Ota itsellesi joku toinen orjatyttö vankien joukosta."
Kerrotaan että Bilal, vapautettu orja, joka toimi rukoukseen kutsujana, johdatti Safiyan Muhammadin luo Shiqqin linnasta ja vei hänet tahallaan sitä polkua, jonka varrella Kinanan ja hänen veljiensä ruumiit makasivat, jotta Safiya näkisi, mitä heille on tehty. Safiyan seurassa oli hänen veljensä vaimo. Safiya oli turta näystä, mutta hänen kälynsä huusi, raastoi hiuksiaan ja raapi kasvojaan. Hän oli edelleen hysteerinen kun he saapuivat Muhammadin eteen. Muhammadin aivot eivät kestäneet kirkunaa ja hän huusi: "Viekää tämä paholainen pois!" Hän moitti Bilalia tunteettomuudesta antaa naisten nähdä mitä oli jäljellä miehistä, jotka oli juuri teurastanut. "Eikö sinulla, Bilal, ole lainkaan myötätuntoa, kun tuot naiset heidän kuolleiden miestensä ohitse?" Bilal vastasi: "Oi Jumalan lähettiläs, ajattelin, että et suuttuisi siitä. Halusin hänen näkevän väkensä kohtalon."
Muhammad oli ystävällinen Safiyalle ja antoi vartioida häntä kunnes olivat lähdössä takaisin Yathribiin. Kerrotaan, että Muhammad kosi Safiyaa juuri ennen kuin he lähtivät Khaibarista. Hän antoi naiselle vaihtoehdoiksi ottaa hänen uskontonsa ja naida hänet, tai hän voisi pitää uskontonsa, mutta olisi hänen orjansa - jalkavaimonsa. Mikäli hän valitsisi ensimmäisen vaihtoehdon, saisi hän myötäjäisiksi vapautensa. Tarina kertoo, että Safiya päätti ottaa Muhammadin uskonnon.
 |
| MUHAMMAD OTTAA SAFIYAN VAIMOKSEEN. Kinanan kidutuksen ja mestauksen jälkeen Muhammad pakotti tämän lamaantuneen lesken, seitsemäntoista vuotiaan naisen, kanssaan naimisiin. Hän oli kuullut naisen kauneudesta ja haetutti tämän eteensä. Hän kosi naista, kun tämän aviomiehen päätön ruumis vielä lojui läheisessä palmulehdossa, luvaten naiselle vapauden, jos tämä naisi hänet ja ottaisi hänen uskontonsa. |
---
Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 28, "God's Mercy to Mankind" (ss. 360 - 364)
1. lokakuuta 2017
Fjordman: Mikä on islamin todellinen alkuperä?
Fjordmanin kirjoitus What Were the True Origins of Islam? Gates of Vienna-sivustolla.
Kööpenhaminassa pidettiin 9.9.2017 konferenssi, jonka aiheena oli islamin alkuperä. Järjestäjinä olivat yhteistyössä International Free Press Society in Denmark sekä Humans Rights Service ja Document -järjestöt.
Puhujana oli professori Robert Martin Kerr. Hän toimii Inarah-tutkimusverkostossa, joka keskittyy Koraanin, islamin alkuperän ja sen varhaisen historian filologiseen ja kriittiseen tutkimukseen.
Professori Kerr ei näytä uskovan, että Muhammad, jonka sanotaan perustaneen islamin, olisi lainkaan historiallinen hahmo. Muhammadia ei ehkä ole koskaan ollutkaan. Kuten hän osoittaa, mitään aikalaistodistuksia ei Muhammadista ole. Ei ainuttakaan. Sana "Muhammad" voisi olla arvonimi tarkoittaen "ylistettyä", eikä suinkaan henkilökohtainen nimi.
Sunnimuslimit uskovat, että Muhammadin kuoltua muslimien johtajuus siirtyi neljälle niin sanotulle oikeaan johdetulle kalifille (seuraajalle), jotka olivat tunteneet Muhammadin henkilökohtaisesti: Abu Bakr, Umar, Uthman ja Ali. Shiiat tunnustavat ainoastaan Alin, joka oli Muhammadin vävy tämän tyttären Fatiman kautta.
Sunnit ja shiiat ilman muuta olettavat, että nämä ihmiset ovat todella eläneet. Kuitenkaan meillä ei ole mitään kouriintuntuvia todisteita, että nämä neljä kalifia olisivat olleet todellisia ihmisiä. He saattavat olla fiktiivisiä. Emme ole löytäneet ainuttakaan kolikkoa, joita nämä hallitsijat olisivat lyöneet. Sikäli kuin tiedämme, ei rahoja lyöty Mekassa tai Medinassa ennen kuin 800-luvulla. Se on kaksi vuosisataa sen jälkeen, kun islamin ja islamilaisen valtakunnan kerrotaan syntyneen.
Ibn Ishaq, jonka väitetään kirjoittaneen ensimmäisen Muhammadin elämäkerran, laati teoksensa yli vuosisata sen jälkeen, kun Muhammadin sanotaan eläneen. Elämäkerran totuudenmukaisuutta voidaan vakavasti epäillä. Hadith-kirjallisuus, kertomukset Muhammadin sanoista ja teoista, koottiin vielä myöhemmin. Jopa muslimit myöntävät, että monet haditheista ovat sepitettyjä. Ilman näitä lähteitä emme tietäisi Muhammadista käytännössä mitään.
Tiedämme, että seitsemännellä vuosisadalla arabit valloittivat suuria alueita Persiasta Iberian niemimaalle. Emme kuitenkaan tiedä tarkalleen, mihin nämä arabit uskoivat ja mikä sai heidät aloittamaan valloituksensa, tai mistä ne edes alkoivat. Islamin ulkopuoliset historioitsijat, jotka kirjoittivat näistä tapahtumista, eivät mainitse Koraania, islamia eivätkä muslimeja, ja Muhammadista on vain harvoja mainintoja. Ehkäpä se islam, jonka me tunnemme, luotiin vasta arabien valloitusten jälkeen. Tämä jättää tietysti avoimeksi kysymyksen siitä, mikä oli valloituksien todellinen syy.
Arabivalloittajat eivät itsekään mainitse Koraania ensimmäisten vuosikymmenten aikana, luultavasti siksi, ettei sitä vielä ollut tunnistettavassa muodossa. Arabian kielen kirjoitusjärjestelmä ei myöskään ollut vielä täysin kehittynyt siihen aikaan, kun Koraanin väitetään kootun kirjaksi. Tämä aiheuttaa vielä lisää virhelähteitä.
Robert Martin Kerrin mukaan jotkut osat Koraanista saattavat hyvinkin olla ajalta ennen Muhammadia. Jopa koulutetut natiivit arabian puhujat pitävät osia Koraanista vaikeina ymmärtää. Näin oli myös jo tuhat vuotta sitten. Ibn Warraq on kirjoittanut joitakin erinomaisia ja yksityiskohtaisia kirjoja aiheesta.
Joissakin Koraanin osissa on eroavaisuuksia perinteiseen arabian kielioppiin. Tämä voi olla seurausta siitä, että osia Koraanista ei ollut kirjoitettu alunperin arabiaksi. Ne oli kirjoitettu arameaksi, joka on arabian sukuinen kieli, jota alueen kristityt käyttivät. Christoph Luxenberg on eräs niistä tutkijoista, jotka uskovat, että suuria osia nykyään tuntemastamme Koraanista on kirjoitettu alunperin syyriaksi, joka on aramean murre. Syyriaa puhuttiin laajasti Syyriassa ja sen lähialueilla, mutta ei juurikaan Arabian niemimaalla. Koraani vaikuttaisi olevan sekoitus juutalaisista ja kristityistä lähteistä, johon on lisätty arabialaista islamille omaleimaista materiaalia.
On mahdollista, että jotkut Koraanissa siteeratut kristilliset tekstit ovat peräisin itäisiltä lahkoilta, jotka eivät uskoneet kolmiyhteyteen. Toiset Koraanin luvut ovat suvaitsevampia kuin toiset, mutta jos uskomme tähän perinteisestä käsityksestä eroavaan historian tulkintaan, voisimme ajatella näiden perustuvan aikaisempiin juutalaisiin ja kristillisiin teksteihin.
Professori Kerr mainitsee lisäksi, että tärkeimmät (sunnilaiset) hadithien kokoajat al-Bukhari ja al-Muslim eivät milloinkaan käyneet Mekassa tai Medinassa tutustumassa Muhammadin elämän lähdemateriaaliin. Kuten Patricia Crone ja muut tutkijat ovat huomauttaneet, Mekka sijaitsee aavikolla eikä lähistöllä ole jokia tai suuria vesistöjä. Ei ole mitään ei-islamilaisia lähdettä, jonka mukaan Mekka olisi ollut tärkeä kauppakaupunki varhain 600-luvulla. Se, että Mekalla on niin keskeinen rooli islamilaisessa historiankirjoituksessa, saattaa koko tarinan islamin synnystä epäilyksen alle.
Kerr ja jotkut muut tutkijat uskovat, että arabivalloituksen lähde löytyy paljon pohjoisempaa. Ei Arabian niemimaan Hijazin alueen Mekasta ja Medinasta, vaan luultavasti lähempänä nykyistä Syyriaa ja Jordaniaa.
Kerr myös huomauttaa, että yhdenkään varhaisen Pohjois-Afrikan moskeijan qibla (rukoussuunta) ei osoita Mekkaan. Ei myöskään umaijadien moskeija Espanjan Cordobassa. Jopa islamin perimätiedossa mainitaan, että ensimmäinen rukoussuunta oli kohti Jerusalemia Mekan sijasta.
Arabivalloittajilla on saattanut olla jonkinlainen juutalaisuudesta ja kristinuskosta mallia ottanut monotoistinen uskonto, mutta valloitusten jälkeen sukupolvien ja vuosisatojen saatossa he hylkäsivät sen ja kehittivät sotaisamman uskonnon, joka toimi arabinationalismin ja imperialismin veturina. Ehkäpä valloitukset muovasivat enemmän islamia kuin islam valloituksia.
Käsittelin asiaa kirjoituksessani Robert Spencerin kirjasta Did Muhammad Exist? - An Inquiry into Islam's Obscure Origins. [Oliko Muhammad olemassa? - Tutkimus islamin hämärästä alkuperästä.] Sen esipuheen oli kirjoittanut nyt jo edesmennyt hollantilainen tutkija Hans Jansen, lahjakas arabisti ja modernin islamilaisen ajattelun professori. Hän osoittaa, että se vähäinen todistusaineisto, jota meillä on, ei vahvista kuudennen ja seitsemännen vuosisadan perinteistä islamilaista kertomusta.
Arkeologiset löydökset ovat itse asiassa ristiriidassa perinteisen kertomuksen kanssa. Asiaan voisivat tuoda valoa uudet argeologiset kaivaukset nykyisessä Saudi-Arabiassa ja Syyriassa. Saudi-Arabiassa tällaiset kaivaukset ovat kuitenkin kiellettyjä. Kovan luokan wahhabit ovat suorastaan tuhonneet joitakin kohteita. Saudien uskonnolliset johtajat eivät myöskään ole kiinnostuneita löydöksistä, jotka saattaisivat olla ristiriidassa heidän uskonnollisten näkemystensä kanssa, tai jotka saattaisivat heikentää heidän maansa keskeistä asemaa islamissa. Jos historian kertomus Muhammadista Mekassa ja Medinassa ei pidä paikkaansa, on Saudi-Arabia vain merkityksetöntä autiomaata, missä on valitettavan paljon öljyä.
Robert Spencer ehdottaa, että Muhammad saattaisi olla tarunomainen hahmo, vähän kuin Robin Hood, kuningas Arthur ja Wilhelm Tell, joiden tekoja myöhemmät tarinankertojat suuresti liioittelivat. Perinteinen kertomus Muhammadista on täynnä aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia.
Mutta jos joku keksi Muhammadin, eivätkö he olisi keksineet sympaattisempaa hahmoa kuin raaka sotapäällikkö, josta saamme lukea perimätiedosta? Ehkäpä. Sen ajan arabit ovat kuitenkin saattaneet ajatella, että tällainen armoton hahmo toimisi paremmin inspiraationa valloituksille ja imperiumin rakentamiselle.
On epäselvää onko Muhammad koskaan elänyt. Ehkä hän oli jonkinlainen arabialainen sotapäällikkö, joka yhdisti eri heimot ja suuntasi näiden energian ulospäin valloitussotiin. Se ei eroaisi juurikaan siitä, miten Tsingis-kaani onnistui yhdistämään eripuraiset mongoliheimot mongolivaltioksi, joka oli kykenevä valloittamaan valtavia alueita.
Suurin ero on tietenkin, että Tsingis-kaanin ympärille ei muodostettu uskonnollista henkilökulttia. Ehkä meidän kannattaisi olla siitä kiitollisia. Muuten suurin äänestysblokki YK:ssa saattaisi olla OMC (Organisation of Mongolian Cooperation), ja BBC sekä New York Times varoittaisivat meitä Tsingisfobian vaaroista.
Jotkut perimätiedon kertomukset islamin varhaisvaiheista ja sen suurimmasta profeetasta eivät voi mitenkään pitää paikkaansa. Minkälainen vaikutus kriittisellä tutkimuksella on uskovaisiin muslimeihin? Tähän mennessä ei oikeastaan minkäänlaista. He perustavat edelleen elämänsä suurimmaksi osaksi sepitettyihin kertomuksiin jostakin, joka on joko tapahtunut tai ei ole tapahtunut 1400 vuotta sitten. Muslimit myös uhkaavat tappaa ihmisiä sellaisen miehen kunnian vuoksi, joka ei ehkä koskaan elänytkään.
Kuvat ovat Fjordmanin konferenssissä ottamia.
Tiedämme, että seitsemännellä vuosisadalla arabit valloittivat suuria alueita Persiasta Iberian niemimaalle. Emme kuitenkaan tiedä tarkalleen, mihin nämä arabit uskoivat ja mikä sai heidät aloittamaan valloituksensa, tai mistä ne edes alkoivat. Islamin ulkopuoliset historioitsijat, jotka kirjoittivat näistä tapahtumista, eivät mainitse Koraania, islamia eivätkä muslimeja, ja Muhammadista on vain harvoja mainintoja. Ehkäpä se islam, jonka me tunnemme, luotiin vasta arabien valloitusten jälkeen. Tämä jättää tietysti avoimeksi kysymyksen siitä, mikä oli valloituksien todellinen syy.
Arabivalloittajat eivät itsekään mainitse Koraania ensimmäisten vuosikymmenten aikana, luultavasti siksi, ettei sitä vielä ollut tunnistettavassa muodossa. Arabian kielen kirjoitusjärjestelmä ei myöskään ollut vielä täysin kehittynyt siihen aikaan, kun Koraanin väitetään kootun kirjaksi. Tämä aiheuttaa vielä lisää virhelähteitä.
Robert Martin Kerrin mukaan jotkut osat Koraanista saattavat hyvinkin olla ajalta ennen Muhammadia. Jopa koulutetut natiivit arabian puhujat pitävät osia Koraanista vaikeina ymmärtää. Näin oli myös jo tuhat vuotta sitten. Ibn Warraq on kirjoittanut joitakin erinomaisia ja yksityiskohtaisia kirjoja aiheesta.
Joissakin Koraanin osissa on eroavaisuuksia perinteiseen arabian kielioppiin. Tämä voi olla seurausta siitä, että osia Koraanista ei ollut kirjoitettu alunperin arabiaksi. Ne oli kirjoitettu arameaksi, joka on arabian sukuinen kieli, jota alueen kristityt käyttivät. Christoph Luxenberg on eräs niistä tutkijoista, jotka uskovat, että suuria osia nykyään tuntemastamme Koraanista on kirjoitettu alunperin syyriaksi, joka on aramean murre. Syyriaa puhuttiin laajasti Syyriassa ja sen lähialueilla, mutta ei juurikaan Arabian niemimaalla. Koraani vaikuttaisi olevan sekoitus juutalaisista ja kristityistä lähteistä, johon on lisätty arabialaista islamille omaleimaista materiaalia.
On mahdollista, että jotkut Koraanissa siteeratut kristilliset tekstit ovat peräisin itäisiltä lahkoilta, jotka eivät uskoneet kolmiyhteyteen. Toiset Koraanin luvut ovat suvaitsevampia kuin toiset, mutta jos uskomme tähän perinteisestä käsityksestä eroavaan historian tulkintaan, voisimme ajatella näiden perustuvan aikaisempiin juutalaisiin ja kristillisiin teksteihin.
Professori Kerr mainitsee lisäksi, että tärkeimmät (sunnilaiset) hadithien kokoajat al-Bukhari ja al-Muslim eivät milloinkaan käyneet Mekassa tai Medinassa tutustumassa Muhammadin elämän lähdemateriaaliin. Kuten Patricia Crone ja muut tutkijat ovat huomauttaneet, Mekka sijaitsee aavikolla eikä lähistöllä ole jokia tai suuria vesistöjä. Ei ole mitään ei-islamilaisia lähdettä, jonka mukaan Mekka olisi ollut tärkeä kauppakaupunki varhain 600-luvulla. Se, että Mekalla on niin keskeinen rooli islamilaisessa historiankirjoituksessa, saattaa koko tarinan islamin synnystä epäilyksen alle.
Kerr ja jotkut muut tutkijat uskovat, että arabivalloituksen lähde löytyy paljon pohjoisempaa. Ei Arabian niemimaan Hijazin alueen Mekasta ja Medinasta, vaan luultavasti lähempänä nykyistä Syyriaa ja Jordaniaa.
Kerr myös huomauttaa, että yhdenkään varhaisen Pohjois-Afrikan moskeijan qibla (rukoussuunta) ei osoita Mekkaan. Ei myöskään umaijadien moskeija Espanjan Cordobassa. Jopa islamin perimätiedossa mainitaan, että ensimmäinen rukoussuunta oli kohti Jerusalemia Mekan sijasta.
Arabivalloittajilla on saattanut olla jonkinlainen juutalaisuudesta ja kristinuskosta mallia ottanut monotoistinen uskonto, mutta valloitusten jälkeen sukupolvien ja vuosisatojen saatossa he hylkäsivät sen ja kehittivät sotaisamman uskonnon, joka toimi arabinationalismin ja imperialismin veturina. Ehkäpä valloitukset muovasivat enemmän islamia kuin islam valloituksia.
Käsittelin asiaa kirjoituksessani Robert Spencerin kirjasta Did Muhammad Exist? - An Inquiry into Islam's Obscure Origins. [Oliko Muhammad olemassa? - Tutkimus islamin hämärästä alkuperästä.] Sen esipuheen oli kirjoittanut nyt jo edesmennyt hollantilainen tutkija Hans Jansen, lahjakas arabisti ja modernin islamilaisen ajattelun professori. Hän osoittaa, että se vähäinen todistusaineisto, jota meillä on, ei vahvista kuudennen ja seitsemännen vuosisadan perinteistä islamilaista kertomusta.
Arkeologiset löydökset ovat itse asiassa ristiriidassa perinteisen kertomuksen kanssa. Asiaan voisivat tuoda valoa uudet argeologiset kaivaukset nykyisessä Saudi-Arabiassa ja Syyriassa. Saudi-Arabiassa tällaiset kaivaukset ovat kuitenkin kiellettyjä. Kovan luokan wahhabit ovat suorastaan tuhonneet joitakin kohteita. Saudien uskonnolliset johtajat eivät myöskään ole kiinnostuneita löydöksistä, jotka saattaisivat olla ristiriidassa heidän uskonnollisten näkemystensä kanssa, tai jotka saattaisivat heikentää heidän maansa keskeistä asemaa islamissa. Jos historian kertomus Muhammadista Mekassa ja Medinassa ei pidä paikkaansa, on Saudi-Arabia vain merkityksetöntä autiomaata, missä on valitettavan paljon öljyä.
Robert Spencer ehdottaa, että Muhammad saattaisi olla tarunomainen hahmo, vähän kuin Robin Hood, kuningas Arthur ja Wilhelm Tell, joiden tekoja myöhemmät tarinankertojat suuresti liioittelivat. Perinteinen kertomus Muhammadista on täynnä aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia.
Mutta jos joku keksi Muhammadin, eivätkö he olisi keksineet sympaattisempaa hahmoa kuin raaka sotapäällikkö, josta saamme lukea perimätiedosta? Ehkäpä. Sen ajan arabit ovat kuitenkin saattaneet ajatella, että tällainen armoton hahmo toimisi paremmin inspiraationa valloituksille ja imperiumin rakentamiselle.
On epäselvää onko Muhammad koskaan elänyt. Ehkä hän oli jonkinlainen arabialainen sotapäällikkö, joka yhdisti eri heimot ja suuntasi näiden energian ulospäin valloitussotiin. Se ei eroaisi juurikaan siitä, miten Tsingis-kaani onnistui yhdistämään eripuraiset mongoliheimot mongolivaltioksi, joka oli kykenevä valloittamaan valtavia alueita.
Suurin ero on tietenkin, että Tsingis-kaanin ympärille ei muodostettu uskonnollista henkilökulttia. Ehkä meidän kannattaisi olla siitä kiitollisia. Muuten suurin äänestysblokki YK:ssa saattaisi olla OMC (Organisation of Mongolian Cooperation), ja BBC sekä New York Times varoittaisivat meitä Tsingisfobian vaaroista.
Jotkut perimätiedon kertomukset islamin varhaisvaiheista ja sen suurimmasta profeetasta eivät voi mitenkään pitää paikkaansa. Minkälainen vaikutus kriittisellä tutkimuksella on uskovaisiin muslimeihin? Tähän mennessä ei oikeastaan minkäänlaista. He perustavat edelleen elämänsä suurimmaksi osaksi sepitettyihin kertomuksiin jostakin, joka on joko tapahtunut tai ei ole tapahtunut 1400 vuotta sitten. Muslimit myös uhkaavat tappaa ihmisiä sellaisen miehen kunnian vuoksi, joka ei ehkä koskaan elänytkään.
Kuvat ovat Fjordmanin konferenssissä ottamia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)