Robert Spencer: Kertomuksen suura

Robert Spencer kirjoittaa blogissaan Blogging the Qur’an: Sura 28, “The Story" Kertomuksen suurasta:

Usein sanotaan, että Raamattu on (muun muassa) sarja historiallisia kertomuksia, kun taas Koraani on sarja saarnoja. Tämä käy hyvin selväksi Mooseksen useasti toistetusta tarinasta. Kun Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa kertovat Mooseksen tarinan yhtenäisenä kertomuksena, Koraani jakaa tämän kertomuksen suuriin 2, 7, 10, 17, 20, 26, 27 ja 28 (ja lisäksi muuallakin).

Kertomuksissa on paljon toistoa ja päällekkäisyyksiä, mutta useimmissa on myös joku ainutlaatuinen piirre. Jokaisessa on oma opetuksensa: Mooseksen elämän yksityiskohtia käytetään varoittamaan uskottomia sekä kehottamaan uskovaisia suurempaan hurskauteen. Ibn Abbas ja Jabir bin Zaid sanovat, että suurat 26, 27 ja 28 ilmoitettiin tässä järjestyksessä. Maududi sanoo, että "näissä suurissa ilmoitetut Mooseksen tarinan osat muodostavat yhdessä kokonaisen kertomuksen." Kuitenkin, jos yritetään muodostaa Mooseksen kronologinen elämäkerta vain Koraanin avulla, on se hyvin vaikeaa.

Toisaalta toistuva keskittyminen Moosekseen vahvistaa hänen asemaansa islamin profeettana, kuten se myös korostaa juutalaisten uppiniskaisuutta heidän kieltäytyessään tunnustamasta, että Muhammedin ilmoitus on sama kuin Mooseksen, ja siten kieltäytymällä kääntymästä islamiin. Maududi korostaa jälleen, että Mooseksen tarinan toistamisen tarkoitus ei ole puhua Mooseksesta vaan Muhammedista: "Suuran pääteema", hän sanoo, "on poistaa epäilykset ja vastalauseet, joita on esitetty Pyhän Profeetan, Muhammedin (olkoon Allahin rauha ja siunaus hänen kanssaan), Profetiaa vastaan, ja mitätöidä tekosyyt olla uskomatta häneen. Tästä syystä kertomukset Profeetta Mooseksesta ovat analogisia ilmestyksen ajankohdan kanssa."

Allah aloittaa jakeissa 2-43 kertomalla Mooseksen tarinan toistaen monia Raamatussa mainituista asioista, vaikka Haman onkin tuotu eri ajasta ja paikasta (Esterin kirjasta) faraon apulaiseksi (jae 8). Allah käskee Mooseksen äitiä heittämään hänet jokeen "kun alat pelätä hänen puolestaan" (jae 7). Hän tekee niin ja "faraon väki" pelastaa lapsen (jae 13). Mooses julistaa, ettei hän "koskaan enää auta syntisiä" (jae 17) - julistus, jonka nykyajan salafistit (ankarat, "puhtaat" muslimit) yhdistävät Muhammadin sanoihin, jotka on kirjattu Mishkat al-Masabihiin: jos joku tietoisesti avustaa tyrannia, hän ei ole enää muslimi. Tämä on heidän oikeutuksensa vastustaa muslimimaiden autoritaarisia valtiaita, jotka eivät saata sharia-lakia kokonaisuudessaan voimaan (kuten Mubarak ja Musharraf).

Mooses tappaa egyptiläisen ja Allah antaa hänelle anteeksi (jakeet 15-16), mutta teko paljastuu (jae 19) ja Mooses pakenee Midianiin (jae 22). Siellä hän sopii nimeltä mainitsemattoman Jetron kanssa, että hän tekee työtä tälle saadakseen tämän tyttären vaimokseen (jae 27). Hän näkee palavan pensaan (jae 29), kohtaa Allahin (jae 30), joka antaa hänelle sauvan ihmeen (jae 31) ja valkoisen käden (jae 32), jotka hänen tulee esittää faraolle. Farao torjuu hänen saarnansa "noituutena" (jae 36), aivan samoin kuin uskottomat sanovat Muhammedista (11:7, 15:15). Ja kun Allah on heittänyt faraon sotajoukkoineen mereen (jae 40), pääsemme vihdoin tämän kertomuksen pääasiaan.

Pääasia on jakeissa 44-55: se seikka, että Muhammed tietää nämä yksityiskohdat Mooseksen elämästä, vaikkei hän ollut niitä todistamassa, on todiste Muhammedin profetiasta. Ibn Kathir selittää: "Allah antaa todistuksen Muhammedin profetiasta, sillä hän kertoo menneistä tapahtumista kuin olisi ollut niitä näkemässä ja kuulemassa. Mutta hän oli lukutaidoton mies, joka ei osannut lukea kirjoja, ja hän kasvoi sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät näistä asioista mitään tienneet." Niinpä luemme Allahin muistuttavan Muhammedia, ettei hän ollut paikalla Mooseksen elämän tapahtumissa (jakeet 44-46). Silti pakana-arabit vaativat Muhammedia esittämään ihmeitä kuten Mooses teki, vaikkeivät he usko Moosekseenkaan (jae 48); "he seuraavat vain omia himojaan" (jae 50). Kirjan kansat tietävät, että Koraani on totta - "tämä tiedetään", sanoo Tafsir al-Jalalayn, "eräistä juutalaisista, joista tuli muslimeja, kuten Abd Allah b. Salam ja muut, ja eräistä kristityistä, jotka tulivat Abyssiniasta ja Syyriasta [joista heistäkin tuli muslimeja]".

Sitten Allah tuomitsee uppiniskaiset epäuskoiset, jotka ummistavat silmänsä ja kieltävät Allahin selkeät tunnusmerkit (jakeet 56-75). Allah johdattaa ketä tahtoo; Muhammed ei voi johdattaa totuuteen niitä joita haluaisi (jae 56) - tämä on jälleen jae, joka sanoo, että usko ja epäusko ovat kokonaan ainoastaan Allahin kädessä. Tämä jae ilmoitettiin Ibn Kathirin mukaan "koskien Abu Talibia, Allahin lähettilään setää" - ja Alin, shiiojen sankarin, isää. Abu Talib "suojeli Profeettaa, tuki häntä ja seisoi hänen rinnallaan. Hän rakasti syvästi Profeettaa, mutta rakkaus oli luonnollista rakkautta, sukulaisuudesta syntynyttä, eikä rakkautta sen vuoksi, että hän oli Allahin lähettiläs. Kun hän oli kuolinvuoteellaan, Allahin lähettiläs kutsui häntä Uskoon ja islamiin, mutta hän päätti jäädä epäuskoon, ja Allah tietää parhaiten."

Allah pilkkaa uskottomia Tuomiopäivänä kysyen heiltä missä ovat hänen "vertaisensa" (jakeet 62, 74-75). Hän jatkaa kertomuksella Koorahista (Neljännen Mooseksen kirjan Korah, 16:1-40), joka kapinoi Moosesta vastaan (jakeet 76-88). Koorah luottaa enemmän omaisuuteensa kuin Allahin palvelemiseen (jae 78). Hadithissa kerrotaan, että Abu Huraira, eräs Muhammedin tovereista, muistaa Muhammedin sanoneen, että vain kolme asiaa on todella sen miehen omaa, joka palvoo rikkauksia: hänen syömänsä ruoka, vaatteet, joihin hän pukeutuu, ja raha, jota hän käyttää Allahin hyväksi. "Kaiken muun", sanoo Muhammed, "hän jättää perillisilleen". Epäilemmättä näin on.

Ne jotka "halusivat tämän maailman elämää", kadehtivat häntä, mutta oikeamieliset tietävät paremmin (jae 80), ja aivan varmasti Allah aikanaan antaa "maan niellä hänet ja hänen kotinsa" (jae 81). Muhammedin ei tule koskaan "tukea uskottomia" (jae 86) - Ibn Kathir sanoo: "pikemminkin pysy erossa heistä, osoita heille vihasi ja vastusta heitä." Sillä lopulta "kaikki muu on häviävä, paitsi Hän" (jae 88) - siis kaikki muut paitsi Allah. Tämä voi tuntua ristiriitaiselta sen ajatuksen kanssa, että on olemassa ikuinen Paratiisi ja Helvetti, mutta Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abban selittää sen näin: "Allahin tahdon vastaista ei hyväksytä, vaan ainoastaan Allahin tahdon mukainen hyväksytään."


Blogging the Qur’an: Sura 28, “The Story”
Kertomuksen suura

Palava pensas, Sebastien Bourdon, 1616-1671 (wikipedia)

Lupa ahdistella: burkini on seksuaalista väkivaltaa naisia kohtaan

Daniel Greenfield kirjoittaa burkinikiellosta Front Page Magazinessa 30.8.2016:

Media on löytänyt viimeisimmän ihmisoikeusongelmansa. Se ei ole niiden kristittyjen ahdinko muslimimaissa, joilta on estetty maahantulo, koska Obaman pakolaispolitiikka suosii muslimeita. Obama päästi maahan yli 2000 syyrialaista heinäkuussa. Vain 15 heistä oli kristittyjä.

Se ei ole kasvava pelko terrori-iskuista juutalaisten synagogiin. Olen viimeaikoina itse nähnyt miten synagogien turvajärjestelyt ovat ennennäkemättömiä luotiliiveihin pukeutuneine vartijoineen ja tarkistuspisteineen. Muslimien rasistinen väkivalta juutalaisia synagogia vastaan on ollut islamilaiselle terrorismille leimallista jo liian monta vuotta.

Sen sijaan media keskittyy burkinin aiheuttamaan ihmisoikeusongelmaan.

"Burkini", joka on yhdistelmä sanoista "burka", kaiken peittävästä kangasvankilasta, jota Afganistanin talibanit pakottavat naisia käyttämään, ja "bikini", kiellettiin Ranskassa yhdessä sen sukulaisen, burkan, kanssa.

Sillä aikaa kun muslimit murhaavat viattomia ihmisiä kaduilla huutaen "Allahu Akhbar", media on jälleen kerran päättänyt jättää nuo kauheudet huomiotta ja keskittyy sen sijaan muslimien pikku kärsimyksiin.

Onko sillä väliä miten musliminaiset pukeutuvat rannalla? Luultavasti hallituksen olisi parempi olla puuttumatta uimapukuihin. Mutta musliminaisten valitsema vaateparsi ei ole henkilökohtainen muotivalinta.

Musliminaiset eivät pukeudu hijabiin, burkaan tai muuhun vastaavaan vaatteeseen muodin vuoksi tai edes uskonnollisen hurskautensa osoituksena. Heidän uskontonsa kertoo täsmälleen, miksi heidän on niihin pukeuduttava.

"Profeetta, sano vaimoillesi ja tyttärillesi ja uskovaisille naisille, että heidän tulee hunnuttaa kasvonsa; näin on sopivinta, jotta heidät kunniallisiksi naisiksi huomataan, niin ettei heitä tunkeilevasti lähestytä" (Koraani 33:59)

Kyse ei ole siveydestä. Kyse ei ole uskonnosta. Kyse on musliminaisten kantamasta "Ei saa raiskata"-kyltistä. Samalla toisuskoiset naiset saavat "Lupa ahdistella"-kyltin.

Tämä ei ole mitään vainoharhaista islamilaisten kirjoitusten väärintulkintaa. Islamilaiset kommentaattorit käyttävät "tunkeilevalle lähestymiselle" sellaisia synonyymeja kuin "vahingoittaa", "ahdistella" tai "käydä päälle", sillä naiset, jotka eivät pukeudu burkaan eivät ole "säädyllisiä" naisia ja voivat odottaa muslimimiesten ahdistelevan heitä. Nämä vaatteet merkitsevät musliminaiset "uskovaisiksi" naisiksi tai "uskovaisten naisiksi". Siis muslimien naisiksi.

Eräs Koraanin kommentaari on varsin suorasukainen: "Tällä tavalla on todennäköisempää, että heidät tunnistetaan (hurskaiksi, vapaiksi naisiksi), eikä heitä vahingoiteta (kun heitä luultaisiin vaelteleviksi orjatytöiksi)". ISISin sieppaamat ja raiskaamat jesiditytöt ovat esimerkki "vaeltelevista orjatytöistä", joita muslimimiehet voivat ahdistella.

Niiden musliminaisten, jotka eivät halua että heitä luullaan toisuskoisiksi orjatytöiksi, on parasta vaatettaa itsensä. Ja toisuskoisten naisten on heidänkin parempi peittää itsensä, ettei heitä kohdeltaisi samoin kuin ISIS kohtelee jesidinaisia ja siten kuin Muhammed ja hänen raiskaileva rosvojoukkonsa kohteli tielleen osuneita naisia.

Se on burkan tarkoitus. Se on hijabin tarkoitus. Ja se on myös burkinin tarkoitus.

Ja tämä ei ole vain jokin muinaisjäänne tai islamilaisten "ääriainesten" harjoittama kauheus. Se on valtavirtaa. Ranskalainen tutkimus selvitti, että 77 prosenttia hijabia käyttävistä tytöistä ilmoitti käytön syyksi islamilaisen väkivallan pelon. Juuri tällaiset luvut ovat Ranskan burkan, ja nyt burkinin, kiellon takana.

Kun vaatetuksesta tulee lupa ahdisteluun, se ei ole enää henkilökohtainen valinta.

Burkaan, hijabiin ja burkiniin pukeutuvat naiset antavat merkin toisille naisille. Merkki osoittaa muslimimiehille, että heidän on ahdisteltava muita naisia heidän sijastaan. Kyse ei ole siveydestä. Kyse on musliminaisten valinnasta toimia välikappaleena muslimien väkivallassa ei-musliminaisia kohtaan.

Islamilaisessa maailmankatsomuksessa uhri on syyllinen seksuaaliseen väkivaltaan, ei tekijä. Se, että hyökkäys on tapahtunut, on osoitus lapsen tai raiskatun syyllisyydestä, oli sitten kyse Afganistanin tanssivista pojista tai Egyptin hyväksikäytetyistä naisista.

"Jos laitat paljaan lihan kadulle, jalkakäytävälle, puutarhaan, puistoon tai takapihalle ja kissa syö sen, onko se kissan vika vai paljaan lihan vika?", kysyi Australian suurmufti ja vastasi: "paljas liha on ongelma".

Suurmufti ei puhunut kissoista ja lihasta. Hän puhui neljäntoista muslimiehen tekemistä joukkoraiskauksista. "Jos hän olisi ollut huoneessaan, omassa kodissaan pukeutuneena hijabiin, mitään pahaa ei olisi tapahtunut", hän sanoi.

Tämän vuoksi tarvitaan kielto burkalle ja burkinille. Siksi tarvitaan hijab-kielto. Näiden vaatekappaleiden olemassaolo antaa muslimimiehille luvan käydä ei-musliminaisten kimppuun. Näin islamistit voivat pakottaa niiden käyttöön. Ja he rohkaisevat muslimimiehiä hyökkäämään niiden toisuskoisten naisten kimppuun, jotka eivät tottele islamin lakia.

Tämä on se minkä Ranska on torjunut. Se on se, mitä jokaisen sellaisen maan pitäisi tehdä, joka kunnioittaa naisten oikeutta olla joutumatta "uskovien" "tunkeilevan lähestymisen" kohteeksi niiden taholta, jotka perivät moraalinsa Muhammedilta, sarjaraiskaajalta ja pedofiililta, jolta kukaan nainen, mukaan lukien hänen omat vaimonsa, ei ollut turvassa.

Media on päättänyt syvästi loukkaantua Ranskan burkan ja burkinin kiellosta. Se ei tunnu olevan kovinkaan kiinnostunut siitä tosiasiasta, että Saudi-Arabia pakottaa naiset pukeutumaan abayaan, joka ei juurikaan eroa burkasta, puhumattakaan siitä, että naiset eivät saa ajaa autoa eivätkä usein edes poistua kotoaan. Tai siitä, että Sudanin islamistinen hallinto pidätti kristityn naisen kirkon edestä, koska hän oli pukeutunut housuihin.

Kyse ei ole siitä, että vasemmiston mielestä jokaisen naisen pitäisi voida pukeutua haluamallaan tavalla vierailla mailla. Varmasti tätä ei suoda ei-musliminaisille muslimimaissa. Sen sijaan se uskoo, että muslimien pitää saada tehdä mitä ikinä haluavat, oli se sitten pukukoodin pakottaminen kotimaassa, pukukoodin vastustaminen ulkomailla tai jopa pukukoodin pakottaminen ulkomailla. Ja ensimmäiset tämän pukukoodin kohteet ovat väistämättä naiset.

Islam leviää väkivallan avulla. Se pakottaa sääntöjä väkivallan avulla. Ennen kieltoa burkini samoin kuin burka yhdistettiin väkivaltaisuuksiin. Eräässä sellaisessa tapauksessa Ranskassa miestä ammuttiin harppuunalla. Ei ole mikään ihme, että Ranska on saanut tarpeekseen.

Burkinin ja burkan kielto on aivan ymmärrettävä. Kuitenkaan se ei ole lopullinen vastaus. Se rajoittaa muslimien väkivaltaa naisia vastaan. Mutta se ei lopeta sitä.

Vaate itsessään ei ole ongelma, vaan ne islamin asenteet naisia kohtaan, joita siihen liittyy. Ja ainut tapa lopettaa näiden islamilaisten asenteiden leviäminen on lopettaa islamilainen maahanmuutto.

Muslimimaahanmuuttajien seksuaalisen ahdistelun aalto Saksassa teki varsin selväksi, että islamin moralistinen moraalittomuus, missä väärin puetut naiset ovat vapaata riistaa, ei ole yhteensopiva eurooppalaisen naisen oikeuden kanssa poistua talosta pukeutumatta islamilaiseen vaatteeseen.

Euroopan on valittava. Australian on valittava. Kanadan on valittava. Ja Amerikan on valittava.

Burkinin tai burkan kielto yksin ei lopeta väkivaltaa. Ainostaan muslimimaahanmuuton estäminen lopettaa sen.

Alkuperäinen kirjoitus: http://www.frontpagemag.com/fpm/263991/burkini-about-sexual-violence-against-women-daniel-greenfield

Lisää Greenfieldin kirjoituksia samasta aiheesta:

The hijab has nothing to do with modesty

Muslim rape culture

Greenfieldin blogi:

http://sultanknish.blogspot.fi/

Burqini (kuva: wikipedia)

Burqa (kuva: wikipedia)

Hijab (kuva: wikipedia)

Salomo, Saban kuningattaren karvaiset sääret ja uskovainen harjalintu

Koraaninblogi jatkuu Muurahaisen suuralla:

Ibn Abbasin ja Jabir bin Zaidin mukaan suurat 26, 27 ja 28 ilmoitettiin Mekassa Muhammedille juuri tässä järjestyksessä, vaikka suurien sisällöt eivät sinänsä noudata mitään erityistä ajallista järjestystä.

Suuran 27 lyhyessä esipuheessa (jakeet 1-6) vakuutetaan, että Koraani on "johdatus ja ilosanoma" (jae 2). Ne, jotka säännöllisesti rukoilevat ja antavat almut, pääsevät varmasti Paratiisiin (jae 3). Mutta Allah saa pahat teot näyttämään hyviltä niiden silmissä, jotka eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään (jae 4). Tafsir al-Jalalayn selittää: "Totisesti, ne jotka eivät usko Tuonpuoleiseen, Me olemme kaunistaneet heidän tekonsa heidän silmissään tekemällä niistä nautinnollisia, jotta he pitäisivät niitä hyveellisinä, ja niinpä he ovat ihmeissään ja hämmentyneitä, että me pidämme näitä tekoja pahoina." He saavat rangaistuksensa tulevassa elämässä (jae 5).

Sitten Allah palaa jälleen Mooseksen tarinaan (jakeet 7-14) kuten myös suurissa 2, 7, 10, 17, 20 ja 26. Tällä kertaa kuulemme muunnelman palavasta pensaasta Toisen Mooseksen kirjan luvusta 3:2 (jakeet 7-9) ilman Jumalan nimen ilmoitusta (Toinen Moos. 3:14). Sen sijaan Koraanin kertomus siirtyy eteenpäin Toisen Mooseksen kirjan jakeisiin 4:2-6, missä Mooses Jumalan käskystä heittää sauvansa maahan ja se muuttuu käärmeeksi (jae 10) sekä pistää kätensä poveensa, jolloin se muuttuu spitaalista valkoiseksi ja takaisin - Koraanissa käsi tosin muuttuu vain valkoiseksi ilman sairautta (jae 12). Mutta farao ja hänen kansansa kieltävät nämä tunnusmerkit "jumalattomuudessaan ja ylpeydessään, vaikka sydämessänsä olivat niistä varmoja" (jae 14) - tässä jälleen vihjataan, että ihmiset, jotka eivät käänny islamiin, tekevät sen vain pahuuttaan, vaikka tietävät totuuden.

Tämän jälkeen Allah kertoo tarinan Salomosta keskittyen lähinnä siihen, kuinka tämä tapasi Saban kuningattaren (jakeet 15-44). Allah antaa Salomolle kyvyn ymmärtää lintujen kieltä (jae 16). Hän ymmärtää myös muurahaisten kieltä ja kuulee niiden varoittavan toisiaan rientämään pakoon ennen kuin Salomo ja hänen seurassaan olevat, kuten kaikki jinnit, ihmiset ja linnut, tulevat hänen eteensä (jakeet 17-19). Salomo vihastuu kun huomaa, ettei harjalintu ole lintujen joukossa (jae 20) [Pimenoffin käännöksessä käytetään harjalinnun arabiankielistä nimeä hudhud, suom. huom.] ja vannoo rangaitsevansa sitä (jae 24). Harjalintu tulee kuitenkin myöhässä tuoden uutisia Saban kuningatteresta, jolla on mahtava valtakunta (jae 23) - mutta Saatana on eksyttänyt hänet ja hänen kansansa ja he palvelevat aurinkoa (jae 24). Harjalintu onkin hurskas muslimi (jae 26). Salomo lähettää harjalinnun viemään kirjeen kuningattarelle saadakseen selville, onko harjalintu puhunut totta (jae 27). Kirje alkaa tavanomaisella islamilaisella julistuksella Bismillah ar-Rahman ar-Rahim (jae 30) - Jumalan, laupiaan Armahtajan nimeen - ja kehottaa kuningatarta ja hänen kansaansa kääntymään islamiin (jae 31). Kuningatar kysyy neuvonantajiensa mielipidettä (jae 32) ja päättää lähettää Salomolle lahjan (jae 35). Ibn Kathir selittää tämän tekstin merkityksen: "lähetän hänelle arvonsa mukaisen lahjan ja katson miten hän siihen vastaa. Ehkäpä hän hyväksyy sen ja jättää meidät rauhaan, tai hän määrää meille vuosittaisen veron niin ettei käy sotaan meitä vastaan."

Tämä ajatus näyttää muokkautuneen jizyaksi, dhimmeille määrätyksi veroksi (9:29): kuningatar tuntuu valmistautuneen maksamaan veroa merkkinä alistumisestaan Salomon määräysvaltaan. Qatadah, eräs Muhammedin kumppaneista, ihasteli: "Olkoon Allah häneen tyytyväinen ja hänelle armollinen - kuinka viisas muslimi hän olikaan ja (sitä ennen) kuvainpalvoja! Hän ymmärsi miten hyvä vaikutus lahjojen antamisella on ihmisiin."

Mutta Salomo torjuu hänen lahjansa (jakeet 36-37) tarkoituksenaan saada kuningatar kääntymään islamiin. Ibn Kathir kertoo Muhammedin vastanneen: "Yritätkö imarrella minua omaisuudella niin, että jättäisin sinut shirk:iin [s.o. muiden asettaminen Allahin rinnalle] ja valtakuntasi rauhaan?" Häntä ei ole määrätty jättämään heitä rauhaan, koska muslimeja ei ole koskaan määrätty jättämään vääräuskoisia valtakuntia rauhaan silloin kun on mahdollisuus käydä niitä vastaan. Salomo kysyy miehiltään kuka heistä voi tuoda hänelle kuningattaren valtaistuimen (jae 38) ja vapaaehtoinen ilmoittautuu (jae 39). Valtaistuin tuodaan (jae 41) ja Salomo määrää, että sitä hieman muutetaan tarkoituksena koetella kuningattaren tunnistamiskykyä (jae 41). Kuningatar tunnistaa valtaistuimen (jae 42), mikä Ibn Kathirin mukaan osoittaa "suurta älykkyyttä ja päättäväisyyttä". Hän hylkää epäjumalankuvat ja palvelee yksin Allahia (jae 43). Salomo koettelee häntä vielä uudelleen jakeessa 44, jossa hän Tafsir al-Jalalaynin mukaan haluaa saada vilkaista kuningattaren sääriä:

"Hänelle sanottiin myös: 'Käy sisälle palatsiin [aulaan]' - siinä oli läpinäkyvä lasilattia, jonka alla oli vettä, missä uiskenteli kaloja. Salomo oli määrännyt sen rakennettavaksi kun hänelle oli kerrottu, että kuningattaren sääret olivat kuin muulin jalat. Kun kuningatar näki sen, hän luuli sitä lammeksi ja niin hän paljasti säärensä kahlatakseen sen yli. Sillä aikaa Salomo istui valtaistuimellaan palatsin etuosassa ja hän näki, että hänen säärensä ja jalkansa olivatkin kauniit. Hän sanoi kuningattarelle: 'tämä aula on tehty sileäksi kristallilla', ja sitten hän kutsui häntä alistumaan [Jumalalle]. Nainen sanoi: 'Herrani, totisesti olen tehnyt väärin palvomalla muita kuin Sinua ja minä alistun Salomon kera Jumalalle, Maailmojen Valtiaalle."

Tafsir al-Jalalayn sanoo, että Salomo "halusi naida hänet, mutta ei pitänyt hänen karvaisista sääristään. Niinpä paholaiset tekivät karvanpoistoainetta (nura) ja hän poisti sillä säärikarvansa. Salomo meni hänen kanssaan naimisiin ja rakasti häntä suuresti."

Allah jatkaa jakeissa 45-53 kertomuksella Saalihista (katso myös suurat 7, 11 ja 26), joka lähetettiin Thamudin kansalle, jonka Allah hävittää heidän epäuskonsa tähden (jakeet 51-52), ja Lootista (jakeet 54-58 - kts. myös suurat 7, 15 ja 26), joka tuomitsee kansansa homoseksuaalisuudesta (jae 55) ja joka pelastetaan perheineen (lukuunottamatta hänen vaimoaan) kun kaupunki hävitetään (jakeet 57-58).

Sen jälkeen Allah luettelee voimansa merkkejä luonnossa (jakeet 59-65). Mutta jakeissa 66-74 uskottamat ovat edelleen uppiniskaisia eivätkä usko kuolleiden ylösnousemukseen (jae 67), sanovat näitä kertomuksia "muinaistaruiksi" (jae 68) ja kysyvät milloin ylönousemus tapahtuu (jae 71). Allah käskee Muhammedia kehottamaan epäuskoisia kiertämään maata, jotta he näkisivät mitä synnintekijöille tapahtuu (jae 69) ja kehottaa häntä olemaan surematta heidän epäuskoaan (jae 70).

Sitten Allah ylistää Koraania, sillä se ilmoittaa Israelin lapsille asiat, joista he ovat eri mieltä (jae 76) ja se on johdatus uskoville (jae 77). Allah haastaa uskottomat Tuomiopäivänä (jae 84) ja he ovat kykenemättömiä vastaamaan (jae 85). Ne, jotka ovat tehneet hyvää, säästetään (jae 89), mutta pahantekijät heitetään Tuleen (jae 90).


Blogging the Qur’an: Sura 27, “The Ant”
Muurahaisen suura
Mooses Raamatussa
Salomo ja Saban kuningatar Raamatussa

Salomo ja Saban kuningatar, Giovanni De Min 1789–1859 (kuva: wikipedia)

Allah ei koskaan hävitä kansaa varoittamatta sitä ensin

Robert Spencerin Koraaniblogi jatkuu Runoilijoiden suuralla. Suuran opetus näyttäisi olevan, että uskokaa profeettoihin (erityisesti Muhammediin) tai muuten Jumala tappaa teidät kaikki!


Suura 26 on mekkalainen suura; sen nimi tulee jakeesta 224, missä sanotaan, että eksyneet seuraavat runoilijoita. Tämän merkitys on tietysti se, että Muhammed ei ole runoilija eikä Koraani ainoastaan runollinen teos, vaan jumalallinen ilmestys, vaikka Mekan pakanat jääräpäisesti kieltäytyvät sitä uskomasta.

Tämä kieltäytyminen aiheuttaa Muhammedille jatkuvaa ahdistusta (jakeet 2-9). Allah on huolissaan, että Muhammed suree itsensä kuoliaaksi heidän epäuskonsa tähden (jae 3) ja vakuuttaa, että tahtoessaan hän voisi lähettää sellaisen tunnusmerkin, että kaikki uskoisivat (jae 4). Mutta heti kun Allah antaa uuden ilmoituksen, he hylkäävät sen (jae 5) - huomatakseen kuitenkin pian, että se onkin totta (jae 6). Eivätkö he ole nähneet maailmassa monia Allahin ihmeitä (jakeet 7-8)?

Sitten Allah palaa jälleen Mooseksen tarinaan (jakeet 10-68), josta olemme lukeneet jo suurissa 2, 7, 10, 17 ja 20. Samankaltaisuudet Muhammedin omaan tarinaan ovat toistuvia ja ilmiselviä. Kun Allah käskee Moosesta menemään "väärämielisen kansan, faraon kansan luokse" (jae 11), hän sanoo Allahille: "Herra, pelkään heidän minut vääräksi väittävän" (jae 12), samoin kuin Muhammediakin syytettiin (25:4). Mooses pelkää, että vääräuskoiset tappavat hänet (jae 14) samoin kuin he suunnittelivat Muhammedin surmaamista (8:30). Kun Mooses saarnaa faraolle, hän sanoo että Muhammed on "hullu mies" (jae 27), aivan samoin kuin pakana-arabit sanoivat Muhammedista jakeessa 15:6.

Seuraavaksi tulee kertomus Mooseksen ihmeteoista ja miten faraon taikurit yrittivät jäljitellä häntä. Kun Mooses on voittanut faraon taikurit, nämä tunnustavat uskonsa Allahiin (jakeet 47-48), mutta Farao varoittaa heitä aikovansa amputoida heidän kätensä ja jalkansa vastakkaisilta puolilta ja ristiinnaulita heidät (jae 49) - sama rangaistus, jonka Allah määrää niille, jotka "sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa" (5:33). Mutta taikurit pysyvät lujina toivoen, että Allah armahtaa heidät heidän aikaisemmista synneistään (jakeet 50-51). Mooses jakaa meren kahtia (jae 63) ja Israelin lapset pääsevät turvaan.

Sitten Allah palaa kertomukseen Aabrahamista (kuten myös suurissa 15, 19 ja 21) ja siitä kuinka hän vastusti kansansa epäjumalanpalvelusta (jakeet 69-104). Epäjumalanpalvojat sanovat suoraan Aabrahamille, että heidän jumalankuvansa ovat hyödyttömiä, ja että he palvovat niitä vain koska heidän isänsäkin tekivät niin (jae 74). Ibn Kathir kirjoittaa: "He tiesivät etteivät heidän jumalankuvansa voineet tehdä mitään, mutta he olivat nähneet isiensä palvovan niitä, joten he kiirehtivät seuraamaan heidän jalanjälkiään." Tämä muistuttaa Ibn Ishaqin kertomusta kristitystä lähetystöstä, joka tuli Jemenistä, Najranin kaupungista, tapaamaan Muhammedia. Yksi lähetystön johtajista oli piispa Abu Haritha ibn Alqama, joka sai rahaa, palvelijoita ja muita suosionosoituksia "Bysantin kristityltä kuninkaalta". Ibn Ishaq sanoo, että Abu Haritha tiesi Muhammedin olevan profeetta, ja hän sanoi sen myös muille lähetystön jäsenille, mutta kieltäytyi hyväksymästä häntä siitä pelosta, että olisi menettänyt kaiken sen hyvän, mitä bysanttilaiset hänelle runsaasti lähettivät.

Toisin sanoen, oli se sitten kulttuurin painostus tai rahanhimo, uskottomat toimivat vastoin parempaa tietoaan: sitä mahdollisuutta ei edes pohdita, että ihmiset saattaisivat torjua islamin vain sen vuoksi, etteivät usko sen olevan totta. Kaikki tietävät sen olevan totuus, mutta joillekin sen myöntäminen on erilaisista syistä hankalaa. Maududi sanoo: "Uskottomien mielenlaatu on ollut sama kautta aikojen; heidän perustelunsa ja vastaväitteensä, ja heidän tekosyynsä ja harhautumisensa ovat olleet samanlaisia ja lopulta myös heidän kohtalonsa tulee olemaan sama."

Seuraavaksi Allah kertoo Nooan tarinan (jakeet 105-122, katso myös suurat 10, 11 ja 23). Nooa kertoo uskottomille, että hän on "vain julkinen varoittaja" (jae 115) - aivan samoin kuin Muhammed (7:184). Nooa vetoaa Allahiin, että hän tuomitsisi hänen ja kansansa välillä, ja sitten hänen kansansa hukutetaankin ja Nooa pelastuu arkissa (jae 119). Tämä on tunnusmerkki, mutta useimmat eivät silti usko (jae 121). Jakeissa 123-140 Allah palaa profeetta Huudiin, jonka olemme tavanneet myös suurissa 7 ja 11. Hänkin varoittaa ihmisiä, mutta he torjuvat hänet ja Allah hävittää heidät (jae 139). Samalla tavalla jakeissa 141-159 uskottomat hylkäävät profeetta Saalihin (joka esiintyy myös suurissa 7 ja 11), ja heidätkin tuhotaan (jae 158). Tässä toistetaan tarina "naaraskamelista", ihmeellisestä eläimestä, jonka Saalih tuo esiin vastauksena kansan vaatimukseen saada nähdä tunnusmerkki (jakeet 154-155). Ibn Kathir kertoo: "Väkijoukko kokoontui ja vaati, että hän toisi kivestä esiin naaraskamelin, joka olisi kymmenennellä kuukaudella tiineenä, ja he osoittivat erästä kiveä. Allahin profeetta Saalih vaati heitä lupaamaan, että mikäli hän toteuttaa heidän toiveensa, he uskovat häneen ja seuraavat häntä. He lupasivat. Allahin profeetta Saalih, rauha hänelle, seisoi ja rukoili ja hän pyysi Allahia toteuttamaan heidän toiveensa. Silloin kivi, jota he olivat osoittaneet, avautui ja kymmenennellä kuulla tiineenä oleva naaraskameli tuli esiin, juuri niin kuin oli pyydetty. Jotkut heistä uskoivat, mutta useimmat eivät uskoneet." Toiset menivät niin pitkälle, että rampauttivat sen (jae 157), josta heitä asianmukaisesti rangaistiin.

Sama kaava jatkuu Allahin kertomuksella Lootista (jakeet 160-175; katso myös suurat 7 ja 15). Loot moittii uskottomia heidän homoseksuaalisuudestaan (jakeet 165-166) ja Allah hävittää heidät kaikki (jae 172), mutta pelastaa Lootin ja hänen perheensä - lukuunottamatta vanhaa naista (jae 171) - muistuma Lootin vaimosta Ensimmäisen Mooseksen kirjan jakeessa 19:26. Jakeissa 176-191 Allah palaa profeetta Shuaihiin (joka tavataan myös suurissa 7 ja 11). Uskottomat väittävät, että hän on noiduttu (jae 185), aivan samoin kuin he sanovat Muhammedista (17:47), ja myös että hän on vain tavallinen mies ja valehtelija (jae 186) - jälleen samalla tavalla kuin Muhammedille sanottiin (17:93,25:4).

Allah lopettaa suuran tekemällä asian selväksi: tämä on Allahilta tullut ilmestys (jae 192) selvällä arabian kielellä (jae 194), kuten aikaisemmissa kirjoituksissa on ennustettu (jae 196). Eikö siinä ole sellainen merkki, että Israelin lapset sen ymmärtäisivät (jae 197)? Ibn Kathir sanoo, että "eikö ole riittävä tunnusmerkki Israelin lapsille, että Koraani mainitaan niissä kirjoituksissa, joita he tutkivat?" Hän vahvistaa, että "heidän keskuudessaan olevat oikeamieliset myöntävät, että Muhammedin ominaisuudet ja hänen tehtävänsä ja hänen Ummansa mainitaan heidän kirjoissaan, kuten uskovaiset Abdullah bin Salam, Salman Al-Farisi ja muut Profeetan tavanneet mainitsevat."

Uskottomat eivät olisi uskoneet ei-arabialaista lähettilästä (jakeet 198-199), ja he eivät totisesti usko ennen kuin näkevät helvetin kauhut (jae 201). Tuho tulee yllättäen, mutta Allah ei koskaan hävitä kansaa varoittamatta sitä ensin (jae 208). Uskokaa siis yksin Allahiin (jae 213), älkääkä runoilijanrenttuihin (jae 224).


Blogging the Qur’an: Sura 26, “The Poets”
Runoilijoiden suura

Sodoman ja Gomorran hävitys, John Martin, 1852

Koraani on ymmärrys

Myöhäisen mekkalaisen suuran 25 nimi on Al-Furqan (الفرقان). Sana esiintyy jakeessa 1, missä se tarkoittaa Koraania. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että Koraania "kutsutaan niin [al-furqan] sillä se erottaa [faraqa] totuuden valheesta".

Tafsir al-Jalalayn jatkaa, että Allah lähetti sen Muhammedille "jotta hän olisi varoittaja, Jumalan rangaistuksella peloittaja koko ihmiskunnalle ja jinneille, mutta ei enkeleille." Miksei enkeleille? Luultavasti siksi, että enkelit "eivät vastusta Allahin määräyksiä" (66:6) eivätkä siksi tarvitse Muhammedin varoituksia. Hänet on kuitenkin lähetetty kaikille maan päällä, kuten hän itse selittää hadithissa: "Jokainen Profeetta on lähetetty vain omalle kansalleen, mutta minut on lähetetty koko ihmiskunnalle."

Tämän suuran avausjae on yksi hyvin ilmeisistä (vaikka islamin kommentaattorit eivät siitä mainitsekaan) poikkeuksista sääntöön, että Allah on Koraanin ainut kertoja - ellei hän sitten siunaa itseään siitä, että on ilmoittanut Koraanin Muhammedille. Sitten Allah palaa jakeissa 2-10 jälleen ojentamaan uskottomia siitä hyvästä, että he ovat torjuneet Muhammedin ilmoituksen. Allah on kaiken hallitsija eikä hänellä ole poikaa (jae 2), ja kuitenkin uskottomat ovat ottaneet hänen rinnalleen muita jumalia, jotka eivät voi mitään luoda eikä nillä ole valtaa elämään tai kuolemaan (jae 3). Tästä voisi saada sellaisen käsityksen, että uskottomat eivät hylkää Allahia; he vain palvovat muita jumalia hänen rinnallaan. Tämä voi olla viittaus kristittyjen kolminaisuusoppiin tai pakanallisiin arabeihin, jotka palvoivat Allahin lisäksi monia muita jumalia, tai molempiin.

Uskottomat syyttävät Muhammedia valehtelusta (jae 4) ja sanovat, että hän toistaa Koraanissa vain "muinaistaruja, jotka hän on antanut kirjoittaa muistiin, jotta niitä luettaisiin hänelle aamuin ja illoin" (jae 5). Näiden syytösten on täytynyt satuttaa Muhammedia, sillä Koraanissa esitetään niille monia vastaväitteitä. Toisessa kohdassa meille kerrotaan ulkomaalaisesta miehestä, jonka väitetään opettaneen Muhammedia: "Tiedämme perin hyvin, että he vastaavat: »Hänen opettajansa on vain ihminen.» Heidän tarkoittamansa miehen äidinkieli on muukalainen, mutta Koraani on selvää arabiankieltä" (16:103). Sitten on vielä nimeltä mainitsematon henkilö, joka hadithin mukaan: "oli kristitty, joka kääntyi islamiin ja luki Surat-al-Baqaraa [suura 2] ja Al-Imrania [suura 3], ja hän tapasi kirjoittaa Profeetan ilmestyksiä." Hän siis kirjoitti ylös Muhammedin Koraanin lukua. Hänen kokemuksensa saivat hänet ilmeisesti epäilemään ilmestysten jumalallista alkuperää, sillä hän "palasi myöhemmin takaisin kristinuskoon ja tapasi sanoa:'Muhammed ei tiedä mitään muuta kuin mitä minä olen hänelle kirjoittanut'".

Allah raivostui eräälle näiden syytösten esittäjälle: Jumala huomautti, että mies oli "halpamainen vannoja" ja lupasi polttaa merkkinsä hänen kasvoihinsa (68:10-16). Hän myös julistaa "Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!" (2:79). Ja puhuessaan Kirjan kansoista Allah sanoo Muhammedille: "Katso, heidän joukossaan on sellaisia, jotka puhuessaan vääristelevät Pyhää kirjaa, jotta te luulisitte Pyhän kirjan sanoiksi sellaistakin, mikä siihen ei sisälly; he sanovat: »Se tulee Jumalalta», vaikka se ei tule Jumalalta, ja vedoten Jumalaan he valehtelevat vastoin parempaa tietoaan" (3:78). Näistä ja muista kohdista voidaan olettaa, että jotkut Muhammedin tapaamat ihmiset pilkkasivat hänen profeetallisia väitteitään esittämällä omia kirjoituksiaan tai kansan kertomuksia tai muuten epäilyttävää materiaalia jumalallisina ilmestyksinä ja yrittivät myydä niitä hänelle.

Uskottomat sanovat Muhammedin olevan vain tavallinen mies ja kysyvät miksei Muhammedin sijasta lähetetty enkeliä (jae 7). He pilkkaavat Muhammadia sanoen, ettei hänellä ole edes puutarhaa (jae 8), vaikka Allah väittää voivansa antaa hänelle Paratiisin puutarhat (jae 10). Jakeissa 11-34 Allah varoittaa Tuomiopäivän kauheudesta, kun uskottomat valittavat "Jospa olisin vaeltanut lähettilään tietä!" (jae 27) ja huomaavat hirvittävän virheensä kun pitivät "Koraania joutavana" (jae 30). Pelätyn päivän tullessa uskovaiset sen sijaan lepäilevät Puutarhassa (jae 24). Jakeissa 35-42 Allah käsittelee lyhyesti Moosesta ja Nooaa, ja huomauttaa, että myös toisia hänen lähettämiään profeettoja pilkattiin ja pilkkaajat hävitettiin (jakeet 36,39). Kuitenkin he jatkavat Muhammedin profetian pilkkaamista ja siitä he pian saavat rangaistuksensa (jakeet 40-41).

Jakeissa 43-77 hän luettelee joitakin voimiaan, joilla hän hallitsee luontoa - mutta uskottomat ovat "karjan kaltaisia" (jae 44), jotka eivät ymmärrä näistä todisteista huolimatta. Allah olisi voinut lähettää profeetan jokaiseen kaupunkiin (jae 51) - mutta kuten olemme nähneet on Muhammed jo lähetetty kaikelle kansalle (jae 1). Muhammedin ei tule "suostua uskottomiin" vaan "taistella kaikin voimin heitä vastaan" (jae 52) - arabiaksi "käy heitä vastaan suureen jihadiin" (جَاهِدْهُمْ بِهِ جِهَادًا كَبِيرًا). Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että tämä tulee tehdä "Koraanin avulla" ja "miekalla".

Allah on luonut ihmiskunnan vedestä (jae 54), mutta epäjumalat ovat voimattomia (jae 55). Muhammed on lähetetty tuomaan ilosanoman ja varoittamaan (jae 56) - "joka tarkoittaa", sanoo Ibn Kathir, "ilosanoman tuojaa uskovaisille, varoittajaa epäuskoisille; hyviä uutisia Paratiisista niille, jotka tottelevat Allahia, ja varoitus hirvittävästä rangaistuksesta niille, jotka vastustavat Allahin määräyksiä." Allah loi kaiken kuudessa päivässä (jae 59), vaikka siihen näyttäisi kuluvan kahdeksan päivää suuran 41 jakeiden 9-12 mukaan. Uskottomat kieltäytyvät tekemästä niin kuin Muhammed käskee - he eivät kumarra Al-Rahmania, laupiasta armahtajaa (jae 60).

Ibn Kathir selittää tämän tulevan ajalta, jolloin solmittiin Hudaibiyan rauhansopimus Muhammedin ja pakanallisten Mekan arabien kanssa. Kun Muhammed käski aloittaa sopimuksen sanoilla "Allahin, Ar-Rahman, Ar-Rahim (Armeliaan Armahtajan) nimeen", he vastasivat: "Emme tunne Ar-Rahmania tai Ar-Rahimia. Kirjoita sen sijaan: "'Bismika Allahumma (Sinun nimeesi, Oi Allah)'". Tämä yhdessä kolmannen jakeen kanssa on toinen merkki siitä, että pakanat palvoivat Allahia jo ennen islamia. Jae 60 on myös yksi kumarruksen jakeista: uskovan tulee kumartaa aina kun jaetta luetaan.

Ne jotka "eivät rukoile muita jumalia kuin Jumalaa eivätkä syyttömästi ketään tapa, minkä Jumala on kieltänyt, eivätkä antaudu minkäänlaiseen haureuteen" (jae 68) välttävät rangaistuksen, mutta ne jotka näitä tekevät saavat Tuomiopäivänä kaksinkertaisen rangaistuksen (jae 69). Allah vaihtaa niiden pahat teot hyviksi, jotka katuvat, uskovat ja tekevät hyviä töitä (jae 70). Mutta Allah ei välitä niistä uskottomista, jotka kieltäytyvät kääntymästä islamiin; kuitenkin he saavat väistämättä rangaistuksen, koska ovat hylänneet hänet (jae 77).


Blogging the Qur’an: Sura 25, “The Criterion”
Ymmärryksen suura

Koraaniblogi

Ymmärrystään Koraanista voi lisätä lukemalla 

Robert Spencerin johdatuksen Koraaniin. 

Tilattavissa vaikkapa Amazonin kirjakaupasta:

https://www.amazon.com/Complete-Infidels-Guide-Koran/dp/1596981040

Arabiaa: Abu, Ibn, Bin, mitä ihmettä?

Daniel Engber kirjoittaa arabiankielisistä ilmauksista abu, ibn ja bin:

Viimeksi kävimme läpi etuliitteen "al" merkitystä arabialaisissa nimissä.

Monet lukijat esittivät kysymyksiä sellaisista nimistä kuten Hind ibn Sheik, Osama Bin Laden ja Abu Musab al-Zarqawi. Mitä ihmettä tarkoittavat ibn, bin ja abu?

Arabialaisten nimien ibn ja bin voidaan kääntää "[jonkun] poika". Osama bin Laden tarkoittaa "Osama Ladeninpoika". Ei ole epätavallista, että nimissä on viittauksia kolmannen tai neljännen polven esi-isiin, joista jokaisen eteen pannaan bin tai ibn.

Miksi sitten joissakin nimissä käytetän muotoa bin ja toisissa taas ibn? Sanan kirjoitusasu muuttuu sen mukaan missä kohdassa nimeä se on. Jos se on nimen alussa, se kirjoitetaan alef-ba-nun, joka translitteroidaan ibn. Jos sana on nimen keskellä, jää alef pois, ja se kirjoitetaan joskus bin. Nämä kirjoitusasut myös ääntyvät eri tavalla, toisin kuin määräisissä artikeleissa al ja el.

Ei siis ole täysin oikein sanoa "Bin Laden", kun viittaamme mieheen lyhyesti. Guardian aloittaa kappaleen lauseella "Bin Laden ylisti ylenpalttisesti jordanialais-syntyistä militanttia." Parempi olisi "Ibn Laden ylisti ylenpalttisesti jordanialais-syntyistä militanttia", sillä tässä "jonkun-poika" on nimen alussa.

Bin ja ibn esiintyvät useimmiten sellaisilla alueilla, joissa on voimakas heimokulttuuri kuten Saudi-Arabiassa. Isoissa kaupungeissa asuvat saattavat jättää nämä sanat pois nimistään - nimi Osama Bin Laden saattaisi siis saada muodon "Osama Laden". Pohjois-Afrikassa tavataan bin kirjoittaa e-kirjaimella kuten entisen Algerian presidentin nimessä Ahmed Ben Bella.

Bin voi muuttua myös varsinaiseksi sukunimeksi, jolloin se menettää kirjaimellisen merkityksensä. Osama Bin Ladenin käly Carmen muutti sukunimensä kun hän nai Osaman vanhemman veljen. Nyt hänen nimensä on Carmen Bin Ladin, eli "Carmen Ladininpoika".

Abu tarkoittaa "[jonkun] isää" ja sitä käytetään usein liikanimenä. Miehen ystävät saattavat kutsua häntä abu, jonka perään laitetaan hänen esikoispoikansa nimi. Toisaalta abu voidaan yhdistää johonkin vähemmän konkreettiseen. Terroristi Abu Nidal esimerkiksi tarkoittaa "taistelun isä".

Sanaa voidaan käyttää myös arkisemmin. Miestä, jolla on viikset, voidaan kutsua nimellä "Abu Shanab" eli "viiksien isä". Myös paikkoihin ja esineisiin voidaan viitata ilmauksella "jonkun-isä" niiden erityisominaisuuden mukaan. "Shibshib abu khamsa gnieh" on kirjaimellisesti "varvastossut, viiden dollarin isä", mutta se tarkoittaa "viiden dollarin varvastossut". Samalla tavalla Abu Dhabi tarkoittaa "gasellien isä", joka voitaisiin kääntää "paikka, missä on paljon gaselleja". (sanaa ibn voidaan käyttää samalla tavoin. "Ibn halal" on hyvä jätkä, mutta "ibn haram" huoranpenikka.)


Alkuperäinen kirjoitus: 
http://www.slate.com/articles/news_and_politics/explainer/2006/07/abu_ibn_and_bin_oh_my.html

----

Lue myös Engberin kirjoitus al-etuliitteestä

ShibShib War pelin traileri: siinä tuhotaan omaisuutta varvastossuilla...

Arabiaa: al-sitä ja al-tätä

Daniel Engber kertoo meille arabian kielen ilmauksesta "Al-":

The New York Times kertoi taannoin kapinallisesta nimeltä Haitham al-Badri, joka suunnitteli Samarran pyhätön pommituksen, ainakin irakilaisen turvallisuusneuvonantajan Mowaffaq al-Rubaien mukaan. Al-Badri oli aiemmin kapinallisjärjestö Ansar al-Sunnan jäsen. Nyt hän kuuluu Irakin al-Qaidaan, jota johti aiemmin Abu Musab al-Zarqawi, kunnes kuoli ja Abu Hamza al-Muhajer otti johdon. Mutta mitä ihmettä nämä kaikki "al"-etuliitteet tarkoittavat?

Se on arabian kielen määräinen artikkeli - kuten "the" englannissa. Sukunimet, joissa esiintyy "al", viittaavat usein paikkaan, missä henkilön joku esi-isä on asunut. Esimerkiksi Saddam Husseinia tavattiin kutsua nimellä "al-Tikriti". Koska "al-" on määräinen artikkeli, nimi "Saddam al-Tikriti" tarkoittaa "Saddam, heppu Tikritistä" [tai "Saddam Tikritiläinen", suom. huom.].

Näissä tapauksissa sukunimi päättyy yleensä kirjaimeen "i", joka muuttaa kyseisen paikannimen henkilön kuvaukseksi. Arabialaisiin sukunimiin voidaan myös lisätä ammatin nimi "al"-etuliitteellä. Esimerkiksi Ali Hassan al-Majidille annettu liikanimi "Kemikaali-Ali" eli "Ali al-Kimyai" voidaan kääntää "kemisti-Aliksi". (Sana "alkemia" tulee todellakin arabian sanasta "kemia" etuliitteellä "al").

Joskus "al" yhdistetään pääsanaan. Yleinen Pohjois-Afrikkalainen nimi yhdistää määräisen artikkelin sanaan "akhdar", mikä on "vihreä" arabiaksi. Nimen voi kirjoittaa "al-Akhdar", "vihreä". Useimmiten se kuitenkin kirjoitetaan "Lakhdar".

Arabialaisissa nimissä yhdistetään yleisesti "abd" ["palvelija"], "al-" ja joku Jumalan nimistä. "Abd al-Rahman" tarkoittaisi "Armollisen palvelija".

Entä mitä tarkoittaa etuliite "el-", kuten IAEA:n Mohamed ElBaradei? Se on vain erilainen kirjoitusasu samalle sanalle (el ja al kirjoitetaan arabialaisilla kirjaimilla "alef" ja "laam"). Yleensä ranskankielisissä maissa kuten Tunisiassa käytetään enemmän "el"-kirjoitusasua, mutta jokainen henkilö voi itse päättää, miten hänen nimensä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla.

Myös paikannimet voivat saada määräisen artikkelin. Arabiassa Irakia kutsuaan "al-Iraq". Baghdad on kuitenkin vain "Baghdad". Ei ole mitään tiukkaa sääntöä, milloin "al"-etuliittettä käytetään.

Myös järjestöt voivat käyttää määräistä artikkelia, kuten "al-Qaida" tai "Ansar al-Sunna". Ei ole mitään hyvää syytä, miksi New York Times kirjoittaa "Al Qaeda" isolla A:lla ja ilman väliviivaa. Jos Times käyttäisi samaa nimeämiskäytäntöä kuin muissa arabialaisissa nimissä, siinä lukisi "al-Qaeda".

--

Alkuperäinen kirjoitus: 
http://www.slate.com/articles/news_and_politics/explainer/2006/06/whats_up_with_al.html

Arabian kielestä kiinnostuneille YLE:n kielikurssi: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/15/1-ahlan-wa-sahlan.

Lue myös: Arabiaa: Abu, Ibn, Bin, mitä ihmettä?

Allah lupaa: Muslimeista tulee koko maailman hallitsijoita

Valon suura jatkuu:

Allah varoittaa uskovia Saatanan seuraamisesta (jae 21) tekemällä syntiä - kuten jättämällä auttamatta niitä, jotka ovat jättäneet kotinsa "lähtiessään Jumalan retkelle" (jae 22). Tällä viitataan niihin muslimeihin, jotka jättivät Mekan ja seurasivat Muhammedia Medinaan - se on kehotus uusille muslimeille auttaa tulijoita. Toinen vältettävä synti on se, jonka ympärille tämä koko suura on rakennettu: väärät syytökset aviorikoksesta siveitä naisia kohtaan, joista seuraa näille valheellisille syyttäjille rangaistus tässä maailmassa ja tulevassa (jae 23). Allah maksaa heille palkkansa Tuomiopäivänä (jae 25).

Tällä kaikella viitataan tietenkin aviorikossyytteisiin Muhammedin vaimoa Aishaa vastaan - kuten jakeessa 26 sanotaan: "Saastaiset naiset ovat saastaisia miehiä varten ja saastaiset miehet saastaisia naisia varten; ja siveät naiset ovat siveitä miehiä ja siveät miehet siveitä naisia varten", mitä Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslam selittää näin: "Allah ei olisi tehnyt Aishasta Lähettiläänsä vaimoa ellei Aisha olisi ollut hyvä, sillä Muhammed on parhaista parhain koko ihmiskunnasta. Jos Aisha olisi ollut paha, hän ei olisi ollut sopiva puoliso, ei Hänen [Allah] lakiensa eikä säädöksiensä mukaan."

Seuraavaksi Allah asettaa sääntöjä miten tulee käyttäytyä kun vieraillaan jonkun kotona: älkää menkö suinpäin sisälle (jakeet 27-29). Tästä päästään siveellisyyssäädöksiin jakeissa 30-31. Miesten tulee luoda "katseensa maahan" (jae 30), josta Ibn Kathir sanoo: "Heidän on katsottava vain sellaista, mitä heidän on luvallista katsoa ja kääntää katseensa pois kielletyistä asioista. Jos henkilö kuitenkin vahingossa vilkaisee jotain kiellettyä, on hänen heti katsottava poispäin."

Naisten puolestaan tulee peittää "suloisuutensa" (jae 31). Päinvastoin kuin jotkut islamin apologistit lännessä nykyään väittävät, tämä ei ole vapaaehtoista, vaan jumalallinen käsky. Ibn Kathir selittää: "Tämä on Allahin käsky uskovaisille naisille ja Hänen mustasukkaisuuttaan uskovaisten palvelijoidensa puolesta. Se myös erottaa uskovaiset naiset Jahiliyyahin [uskottomien yhteisön] naisista ja pakananaisten teoista."

Mitä sitten tulee peittää? Hadithissa Aisha kertoo, että Muhammed sanoi, että "kun naisella alkavat kuukautiset, ei hänen enää sovi näyttää kehoaan muuten kuin tästä ja tästä, ja hän osoitti hänen kasvojaan ja käsiään." Jopa nykyäänkin jotkut muslimit käyttävät tätä hadithia oikeuttamaan hijabin, päähuivin, pakollisuuden naisille. Toisessa hadithissa eräs nainen tuli Muhammedin luo ja hän oli peittänyt hunnulla kasvonsa; hän etsi poikaansa, joka oli surmattu taistelussa. Muhammed kysyi häneltä: "Kuinka olet tullut etsimään poikaasi kasvot hunnutettuna?" Nainen vastasi: "Vaikka olen vaivattu poikani menetyksestä, ei minun tarvitse kärsiä siveyteni menetyksestä." Muhammad oli tyytyväinen ja sanoi hänelle: "Sinä saat kahden marttyyrin palkinnon pojastasi", sillä "Kirjan kansat ovat tappaneet hänet." Tafsir al-Jalalayn on myös yhtä mieltä jakeen 31 merkityksestä, että naisten kuuluu julkisella paikalla peittää "kaikki muu paitsi kasvot ja kädet".

Seuraavaksi Allah antaa säännöksiä avioliitosta ja ohjeistaa muslimeja vapauttamaan orjiaan heidän sitä pyytäessään (jae 33), "mikäli", sanoo Ibn Kathir, "palvelijalla on taitoja ja kykyä elättää itsensä, jotta pystyy maksamaan isännälleen sopimuksessa määrätyn hinnan." Muslimien ei tule rahanhimossaan pakottaa orjatyttöjään prostituutioon, jos orjatyttö haluaa pysyä siveänä (jae 33).

Seuraavissa jakeissa 35-45 Allah ylistää Allahia. Hän on taivaitten ja maailman valo (jae 35, jonka mukaan tämä suura on nimetty), ja niiden uskovaisten kotien valo, jotka rukoilevat ja antavat almut (jakeet 36-37) - uskottomat sen sijaan elävät pimeydessä (jakeet 39-40). Kaikki olennot julistavat hänen kunniaansa omalla tavallaan (jae 41); hän hallitsee luonnonvoimia (jakeet 43-44); hän on luonut kaikki eläimet vedestä (jae 45).

Silti on vielä niitä, jotka eivät usko tai vain teeskentelevät uskovansa, ja heidät tuomitaan jälleen kerran, mutta uskovia sen sijaan ylistetään (jakeet 46-57). Allah on lähettänyt tunnusmerkit (ayat, Koraanin ilmestykset tai jakeet, jae 46), mutta jotkut vain teeskentelevät uskovansa Allahiin ja Muhammediin: he eivät ole oikeita uskovaisia (jae 47). Jotkut eivät edes saavu paikalle vaikka Muhammed kutsuu heitä (jae 48); mutta jos he olisivat oikeamielisiä, he heti tottelisivat (jae 49). He ovat väärämielisiä (jae 50), kun taas uskovaiset Muhammedin heitä kutsuessa vastaavat "Me kuulemme ja tottelemme" (jae 51). Ne jotka tottelevat Allahia ja Muhammedia, voittavat lopulta (jae 52) - vakaumus, joka auttaa nykyajan jihadisteja selviämään takaiskuista ja tappioista.

Teeskentelijät vannovat, että he kyllä jättäisivät kotinsa, jos Muhammed niin käskisi, mutta vannomisen sijaan heidän tulisi vain totella (jae 53). Ibn Kathir selittää: "Allah puhuu teeskentelijöistä, jotka ovat tehneet Muhammadille lupauksen ja vannoneet, että he käyvät taisteluun, kun käsky käy, mutta eivät kuitenkaan mene." Kuitenkin tiedetään teeskentelijöiden "tottelevaisuus on vain puheiden asteella eikä siitä seuraa tekoja. Joka kerran kun te vannotte, se on valhe." Mikäli he kääntyvät pois Muhammedin sanomasta, he joutuvat vastuuseen; lähettiläs on tehnyt oman velvollisuutensa kutsuttuaan heitä islamiin (jae 54).

Seuraavaksi tulee tärkeä lupaus: Allah tekee uskovaiset "uskottomien vallan perijöiksi maan päällä" (jae 55). "Tämä on lupaus", sanoo Ibn Kathir, "Allahilta Lähettiläälleen, että hän tekee Ummansa [yhteisönsä] maan perillisiksi, se tarkoittaa, että heistä tulee ihmiskunnan johtajia ja hallitsijoita joiden kautta hän uudistaa maailman ja joiden valtaan ihmiset alistuvat, jolla nämä vaihtavat pelkonsa varmaan turvallisuuteen". Ibn Kathir sanoo vielä: "näin Allah on todellakin tehnyt" ja viittaa joihinkin aikaisen islamin valloituksiin.

Allah antaa jakeissa 58-64 ohjeita siitä, miten uskovien orjien ja lasten tulee kysyä lupa ennen kuin tulevat heidän luokseen (jakeet 58-59); sallii vanhojen naisten olla peittämättä itseään julkisella paikalla (vaikka siveys on parempi)(jae 60); ohjeita tervehdyksistä ja yhteisestä ruokailusta (jae 61), ja siitä miten uskovien on kysyttävä lupa ennen kuin lähtevät Muhammedin seurasta (jae 62), sillä Muhammed ei ole kuka tahansa (jae 63).


Blogging the Qur’an: Sura 24, “The Light,” verses 21-64
Valon suura

Lue myös Valon suuran selityksen ensimmäinen osa Aishan kohtalon hetket.

Tämä imperialistinen otsikko
["Islam tulee hallitsemaan"]
tulee Koraanin jakeesta 24:55.

Aishan kohtalon hetket eli huorille piiskaa!

Robert Spencerin Koraaniblogi jatkuu Valon suuralla:

Tämä medinalainen suura ilmoitettiin sen jälkeen, kun muslimit voittivat pakanallisen al-Mustaliqin arabiheimon. Suuri osa siitä on omistettu yhdelle islamin historian pahamaineisimmalle tapahtumalle: huhuttiin, että Muhammedin lempivaimo Aisha olisi tehnyt aviorikoksen - tapahtumalla on seurauksia myös nykyajan musliminaisille.

Allah aloittaa asettamalla lakeja koskien aviorikosta: avionrikkojille tulee antaa sata raipaniskua (jae 2); aviorikokseen syyllistyneen miehen on lupa naida vain samaan rikokseen syyllistynyt nainen tai toisuskoinen nainen (jae 3); aviorikoksen todistajiksi vaaditaan neljä miestä, ja väärän todistuksen antaneita rangaistaan kahdeksallakymmenellä raipaniskulla (jae 4); aviomiehet voivat esittää syytöksen aviorikoksesta vaimoaan vastaan, jos he vannovat neljä kertaa (jae 6) ja saavat Allahin kirouksen päälleen mikäli valehtelevat (jae 7); syytetty vaimo voi välttää rangaistuksen todistamalla neljä kertaa, että hänen aviomiehensä valehtelee (jae 8) ja samoin hän saa Allahin kirouksen päälleen, jos hän ei puhu totta (jae 9).

Raipaniskuja aviorikoksesta? Miksi sitten islamilaiset valtiot tuomitsevat aviorikoksen tehneet naiset kivitettäviksi hengiltä? Siksi että eräässä hadithissa sanotaan, että alunperin Koraani määräsi kivityksen avionrikkojille, mutta tämä osa jäi jotenkin pois Koraanista. Umar, Muhammedia seurannut toinen kalifi, uskovien johtaja, selitti: "Pelkäänpä että pitkän ajan kuluttua ihmiset saattavat sanoa: 'me emme löydä Pyhästä Kirjasta Rajam-jakeita (kivittäminen kuoliaaksi)', ja silloin he kulkevat harhaan jättämällä noudattamatta, mitä Allah on ilmoittanut."

Umar ei halunnut näin tapahtuvan, niinpä hän käytti omaa vaikutusvaltaansa kivityksen laillistamiseksi rangaistuksena aviorikoksesta. "Katso! Todistan, että Rajam-rangaistus määrättiin niille, jotka syyllistyvät laittomaan seksuaaliseen kanssakäymiseen, jos he ovat avioliitossa ja rikos osoitetaan todistajilla, raskaudella tai tunnustuksella." Umar lisäsi: "Totisesti Allahin lähettiläs [Muhammed] määräsi Rajam-rangaistuksen, joten mekin teimme hänen esimerkkinsä mukaan."

Jakeissa 11-20 Allah soimaa raivoisasti joukkoa, joka oli keksinyt "valheellisia syytöksiä" (jae 13). Jumaluus moittii samoin uskovia siitä, että he uskoivat näin ilmiselvää panettelua (jakeet 12, 16). Tämä on mitä vakavin asia (jae 15), mutta Koraani ei kerro meille, mistä oikein on kysymys. Hadith kertoo meille puuttuvat kohdat. Allah oli aikaisemmin määrännyt naiset hunnuttamaan itsensä (käsky annetaan jakeessa 31), ja niin Aisha, joka oli seurannut Muhammedia taistelukentälle, ratsasti katetussa verhotussa satulassa kamelin selässä. Karavaani pysähtyi ja Aishan täytyi käydä tarpeillaan. Palatessaan hän huomasi kadottaneensa kaulakorunsa ja jäi etsimään sitä. Sillä aikaa hänen palvelijansa, joita oli kielletty puhumasta hänelle tai katselemasta häntä, nostivat verhotun satulan takaisin kamelin selkään eivätkä huomanneet, ettei Aisha ollut mukana. "Siihen aikaan", Aisha selitti, "olin vielä nuori nainen", ja lisäksi, "naiset olivat kevyitä, sillä he eivät lihoneet".

Niinpä karavaani lähti ilman häntä ja Muhammedin lempivaimo jäi jälkeen. Pian paikalle tuli muslimisotilas, joka oli ratsastanut armeijan jäljessä ja hätkähti kun löysi Aishan yksinään. "Peitin heti kasvoni huivillani", Aisha vakuutti, "ja Allahin nimeen, emme vaihtaneet yhtäkään sanaa enkä kuullut hänen puhuvan mitään lukuunottamatta hänen Istrijaansa" - rukous jota luetaan ahdingossa. Sotilas toi Aishan muslimien leiriin kamelin selässä - ja huhut alkoivat heti levitä. Jopa Muhammed epäili häntä. Aisha selittää: "Kun olimme palanneet Medinaan, olin sairaana kuukauden ajan. Ihmiset levittivät tekaistuja syytöksiä, joista en tiennyt mitään, mutta minusta tuntui etten saanut tämän sairauteni aikana Allahin lähettiläältä kohdalleni samanlaista ystävällisyyttä, mitä hän tapasi osoittaa kun sairastin."

Aisha oli hyvin ahdistunut: "Itkin koko yön, en voinut lopettaa itkemistä enkä nukkua, ja aamulla jatkoin itkemistä." Ali ibn Abi Talib, josta tuli myöhemmin shiia-muslimien suuri pyhimys ja sankari, muistutti Muhammedia tahdittomasti, että Profeetan olisi mahdollista saada "lukuisia muita naisia" (eikä Aisha koskaan unohtanut eikä antanut tätä anteeksi, ja hän kävi Muhammedin kuoltua sotaan Alia vastaan). Mutta Ali myös neuvoo Muhammedia kysymään Bariralta, Aishan orjatytöltä, jos hän on nähnyt jotain, ja Barira vakuutti ettei Aisha ollut tehnyt mitään väärää. Muhammed jätti asian Allahin käsiin sanoen Aishalle: "Minulle on kerrottu sitä-ja-sitä sinusta; jos olet syytön, Allah pian paljastaa syyttömyytesi, ja jos olet tehnyt syntiä, osoita katumusta Allahille ja pyydä Hänen anteeksiantoaan, sillä kun henkilö tunnustaa syntinsä ja pyytää Allahin anteeksiantoa, Allah kyllä hyväksyy katumuksen."

Sitten Muhammed sai Allahilta ilmestyksen Aishan läsnäollessa: "Niin hän joutui samanlaiseen vaikeaan tilaan, johon hän tapasi joutua (kun hän sai jumalallisia ilmestyksiä) ja hikipisarat valuivat alas kuin helmet vaikka oli (kylmä) talvipäivä, ja se johtui sen Määräyksen raskaudesta, joka hänelle ilmoitettiin. Kun Allahin lähettilään kohtaus oli ohi, hän hymyili huojentuneena, ja ensimmäiset sanat, jotka hän sanoi, olivat: 'Aisha, Allah on julistanut sinut syyttömäksi.'" Allah oli ilmoittanut jakeet 11-20.

Aisha oli kuitenkin vielä vihainen: "Äitini sanoi minulle: 'Nouse ylös ja mene hänen luokseen.' Vastasin:'Allahin nimeen, en mene hänen luokseen enkä kiitä ketään muuta kuin Allahia.'" Hän oli kuitenkin ihmeissään ilmestyksestä: "Allahin nimeen, en olisi koskaan uskonut, että Allah antaisi ilmestyksen, jota luettaisiin ääneen, minun puolestani, sillä pidin itseäni aivan liian vähäpätöisenä, että Allah puhuisi minusta Jumalallisessa Ilmestyksessä, jota kuuluu lukea ääneen."

Niin hänestä kuitenkin annettiin ilmestys. Ja häntä vastaan annetut väärät syytökset aiheuttivat sen, että neljä muslimimiestä vaaditaan todistamaan syytökset aviorikoksesta ja muista hairahduksista. Yhä tänään islamin laki vaatii neljä miespuolista todistajaa seksuaalirikoksissa (jae 13).

Seurauksena on, että jopa nykyäänkin on käytännössä mahdotonta todistaa raiskauksen tapahtuneen niissä maissa, joita hallitaan sharian mukaan. Ja pahempaa: jos nainen syyttää miestä raiskauksesta, hän voi saattaa itsensä tuomiolle. Jos tarvittavia miespuolisia todistajia ei löydy, tulee uhrin raiskaussyytöksestä aviorikoksen tunnustus. Tämän seurauksena on synkkä tilasto Pakistanista, missä seitsemänkymmentäviisi prosenttia vankiloissa olevista naisista on raiskauksen uhreja. Kun Musharrafin hallitus muutti lakia siten, ettei raiskausta enää käsitelty islamin lain mukaan, vaan todisteisiin otettiin mukaan nykyaikaiset oikeuslääketieteelliset tutkimukset, joukko islamilaista papistoa oli raivoissaan. He vaativat uuden lain kumoamista: sehän muuttaisi Pakistanin "vapaan seksin alueeksi". Papisto jyrähti, että laki oli "islamin opetusten vastainen", ja se on saatettu voimaan vain länsimaiden lepyttelemiseksi.


Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 24, “The Light,” verses 1-20
Valon suura suomenkielisessä Koraanissa.

The New York Times: Pakistanissa raiskauksen uhrit ovat rikollisia

Lue Valon suuran selityksen toinen osa täältä: Muslimeista tulee koko maailman hallitsijoita

Aisha taistelukentällä Ali ibn Abi Talibia vastaan "Kamelin taistelussa".
Aisha ratsastaa tietenkin siveästi verhotussa satulaistuimessa.
(lähde: wikipedia)

Paul Weston: Omien petos

Paul Westonin kirjoitus Resisting the Islamic / Leftist War Against the West. Chapter 5 - Treason from Within.

"Kansakunta voi selviytyä typeryksistään ja jopa kunnianhimoisistaan. Mutta se ei voi selvitä omiensa petoksesta ... sillä petturi ei näytä petturilta; hän puhuu samoin kuin uhrinsa ja hänellä on heidän kasvonsa ja heidän perustelunsa, hän vetoaa siihen perustaan, joka on syvällä jokaisessa ihmisessä. Hän mädättää kansakunnan sielun, hän työskentelee salassa ja tuntemattomana öisin heikentääkseen kaupungin pilareita, hän sairastuttaa valtion niin, ettei se pysty enää vastustamaan. Murhaajaakin tarvitsee pelätä vähemmän: petturi on ruttotauti." - Cicero

Selviääkö läntinen sivilisaatio 21:stä vuosisadasta? On epätodellista että historian suurin ja mahtavin yhteiskunta kysyy näin itseltään aivan loogisesti ja järkevästi, mutta tässä tilanteessa Länsi on uuden vuosituhannen toisen vuosikymmenen puolivälissä.

Lännen sotilaallinen voima riittäisi useimpien maiden voittamiseen - paitsi Venäjän ja Kiinan - ja voisi tehdä sen tarvittaessa muutamassa tunnissa. Hallitsemme maailman taloutta, mineraalien tuotantoa, öljynporausta, ruuan tuotantoa, sotateollisuutta, teknologiaa, tekniikkaa, valmistusta ja tieteellisiä innovaatioita. Olemme maailman valtiaita eikä meillä pitäisi olla mitään syytä pelätä islamin valloittavan meitä.

Tavallisina aikoina näin olisikin. Valitettavasti me emme elä enää tavallisia aikoja. Islamilla ei ole minkäänlaisia mahdollisisuuksia voittaa meitä sotilaallisesti, mutta sotilaallinen ja materiaalinen ylivoimamme on kuohittu äärivasemmiston (yhdessä Liberaalien Hyödyllisten Idioottien kanssa) halusta hävittää oma kulttuurinsa ja sivilisaationsa massamaahanmuutolla ja monikultturismilla. Islam ei olisi mitenkään voinut saada nykyisenlaista jalansijaa Lännessä omilla voimillaan; sitä ovat auttaneet ja yllyttäneet vasemmistoliberaalit, jotka näkevät islamin hyödyllisenä työkaluna yrityksessä hävittää kristitty/kapitalistinen yhteiskunta, jota he inhoavat ja halveksivat.

Joitakin vuosia sitten Britannian Työväenpuolueen Andrew Neather myönsi, että kehitymaalaisten maahantuonnin ja erimielisyyttä aiheuttavan monikultturismin edistämisen tarkoituksena oli 'hieroa oikeiston nenää monimuotoisuudella' - mutta tämä oli vain osasyy. Vasemmistopuolueet ympäri Euroopan ovat yhä enemmän riippuvaisia kasvavasta muslimiäänestäjäkunnasta, niinpä yhä uusien muslimien maahantuonnista tulee hyvin tärkeää vasemmistolle, jotta se säilyttäisi poliittisen valtansa.

Tämä näkyy selvästi Angela Merkelin ja Francois Hollanden ilveilyissä, kummatkin kykenemättöminä vastustamaan omien maidensa etenevää islamisaatiota. Frau Merkel tuntuu suorastaan rohkaisevan sitä. Hollande taas puhuu islamista kylläkin jämäkästi, mutta ei silti uskalla koskea islamilaiseen nokkoseen, sillä 90% Ranskan muslimeista äänestää hänen puoluettaan.

Peter Sutherland, YK:n siirtolaisasioiden erityislähettilään innokkuus hukuttaa länsimaat kotoutumiskyvyttömiin muslimeihin lähentelee kliinistä mielisairautta. Hänen esittämänsä mielihalu 'de-homogenisoida' Euroopan kansallisvaltiot jaetaan myös YK:ssa yleisesti ja tietenkin Euroopan Unionissa - jonka komissaarit ovat aivan yhtä innokkaita kuin Sutherland hävittämään kansallisvaltiot saavuttaakseen poliittista valtaa erimielisessä ja heikentyneessä maanosassa. Hajoita ja hallitse ei koskaan mennyt muodista totalitaarisessa maailmassa.

Sotia on historiallisesti sodittu ainoastaan yhden ainoan päämäärän vuoksi - poliittisen vaikutusvallan saavuttamiseksi alueella. Sotilaat olivat niitä, jotka ottivat vastaan luodit ja pommit, mutta he olivat vain pelinappuloita. Sotia kävivät poliittiset johtajat eivätkä he tehneet sitä sotilaskunnian tähden, vaan sodan ansiosta valloitettujen alueiden hallinnan vuoksi.

Jos sotilaallisesti heikko osapuoli aikoo julistaa sodan sotilaallisesti ylivoimaista osapuolta vastaan, aseellista sotaa ei voi suositella, näin varovasti sanoen. Tänä päivänä tilanne on kuitenkin suuresti muuttunut ja massamaahanmuutto ja ideologinen monikultturismi ovat korvanneet perinteisen sodankäynnin Lännen voittamisessa. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan ennen historiassa ja epäilijät voisivat kysyä, miksi tällainen valtava väestönvaihto tapahtuu ainoastaan länsimaissa.

Minun elinaikanani (enkä ole enää nuori...) saatan joutua todistamaan eurooppalaisen rodun ja kulttuurin lähes täydellistä tuhoa. Hämmästyttävintä on se, että tämän sodan eurooppalaisia vastaan käyvät eurooppalaisen rodun vasemmistolaiset jäsenet itse. Joka puolella Eurooppaa eurooppalaiset ovat menossa kohti vähemmistöasemaa. Tätä rodun hävittämistä kutsutaan 'monimuotoisuudeksi' ja meidän odotetaan juhlivan sukupuuttoamme. Se on täysin luonnotonta ja aivan ennen kuulumatonta, ja kuitenkin minun ja minun kaltaisieni täytyy oikeuttaa olemassaolomme, vaikka meidän kimppuumme sen takia armottomasti hyökätään.

Liberaalin vasemmiston ei milloinkaan tarvitse perustella, miksi kokonaisen rodun hävittäminen on hyvä asia, eikä kukaan syytä heitä rasismista. Eikö tämä ole tyrmistyttävää? Mitään muuta rotua kuin eurooppalaista ei ole koskaan syyllistetty halustaan pysyä enemmistönä ikiaikaisissa kaupungeissaan ja maissaan, ja säilyttää oman kulttuurinsa. Liberaalin vasemmiston sota eurooppalaisia vastaan on sekä maanpetos että suurin rotuun kohdistuva rikos ihmiskunnan historiassa.

Ja kaikkialla länsimaissa tätä maanpetoksellista toimintaa peitellään ja naamioidaan, ja siitä valehdellaan ja sitä vääristellään vastoin kaikkea järkeä valtamediassa ja koululaitoksessa. Jokaisella maalla on oma versionsa BBC:stä tai New York Times:ta, joiden valta on aivan epäsuhdassa niiden kokoon nähden. Tämä mahdollistaa vain muutaman tuhannen vasemmistoliberaalin päätoimittajan vaikuttaa satojen miljoonien länsimaalaisten mielipiteisiin.

Länsimaiden poliitikot ja valtamedia menevät uskomattoman pitkälle vähätellessään islamin uhkaa, islamin, jota johtajamme kutsuvat 'rauhan uskonnoksi' samalla kun he kriminalisoivat kaikki toisinajattelijat, jotka ajattelevat kuten William Gladstone ja Winston Churchill, että islam on verinen ja sotainen uskonto. Kuten vanha sananlasku sanoo: ihmisillä on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta heillä ei ole oikeutta omiin tietoihinsa. Kun omat johtajamme kriminalisoivat meidät peitelläkseen totuutta väkivaltaisesta ja ylivaltaan pyrkivästä islamista, he vain pahentavat omaa petoksellista toimintaansa.

Jos avaamme liberaalit silmäluomemme, on helppoa nähdä petos ympärillämme. Kun alkuperäisasukkaat menettävät kulttuurinsa ja maansa sillä aikaa kun heidän lapsiltaan riisutaan heidän kansallistuntonsa, he ovat niitä, jotka häviävät sodan. Kun läntiset johtajat kunnioittavat maahan tulevaa (ja kutsuttua!) valloittajaluokkaa samalla kun alkuperäisasukkaita kriminalisoidaan huolensa ilmaisemisesta, silloin läntiset johtajat ovat selvästi siirtyneet vihollisen leiriin. Islam ei lietsonut tätä sotaa, sen tekivät länsimaiden vasemmistoliberaalit, ja heitä tulisi kutsua ansaitsemallaan nimellä yhdessä ystävänsä median kanssa, joka levittää propagandaa heidän puolestaan - maanpettureita kaikki.


Alkuperäinen kirjoitus: http://paulweston101.blogspot.fi/2016/08/resisting-islamic-leftist-war-against_9.html

Kymmenen faktaa Muslimiveljeskunnasta

Nicolai Sennels valottaa blogissaan Muslimiveljeskunnan historiaa ja tavoitteita:

Turkin presidentti näyttää
Muslimiveljeskunnan käsimerkkiä

Muslimiveljeskunta (arab. Ikhwan - Veljeskunta) on monikansallinen sunnimuslimien islamistinen järjestö, jonka perusti Egyptissä vuonna 1928 islaminoppinut opettaja Hassan al-Banna (1906-1949). Muslimiveljeskunta on maailman voimakkain ja vaikutusvaltaisin islamistinen järjestö. Heidän pysäyttämisensä on välttämätöntä globaalin jihadin pysäyttämisessä. Muslimiveljeskunta toimii lukemattomien etujärjestöjensä kautta (opiskelijoiden ja intellektuaalien järjestöt; kulttuurikeskukset; hyväntekeväisyysjärjestöt; moskeijat; liitot; poliittiset aktivistijärjestöt). Qatar (maailman rikkain valtio) on järjestön pääasiallinen rahoittaja.


10 faktaa Muslimiveljeskunnasta:

Hassan al-Banna

1) Muslimiveljeskunnan perustaja Hassan al-Banna kirjoitti: "Jihad on Allahin määräämä jokaisen muslimin velvollisuus eikä sitä voi sivuuttaa tai väistää. Allah pitää jihadia erinomaisen tärkeänä ja hänen palkintonsa marttyyreille ja taistelijoille, jotka taistelevat hänen tiellään, on suurenmoinen. Ainoastaan ne, jotka ovat marttyyrien veroisia jihadissa, saavat saman palkinnon. ... Jihad [tarkoittaa] taistelemista uskottomia vastaan ja se sisältää kaikki mahdolliset pyrkimykset, joilla islamin vihollisia heikennetään heidän voittamisekseen, heidän omaisuutensa ryöstämisen, pyhättöjensä hävittämisen ja heidän jumalankuviensa murskaamisen." USA:n kongressi päättelee Hassan al-Bannan opettaneen, että islamin luonne on hallita eikä olla hallittuna, ja siksi islamin tehtävä Muslimiveljeskunnan tulkinnan ja toiminnan mukaan on pakottaa islamin laki kaikille kansakunnille ja ulottaa valtansa koko maailmaan. Vaikka al-Bannan suunnitelma oli monitahoinen, se keskittyi pääasiassa väkivaltaisen jihadin kouluttamiseen ja toimeenpanoon - terrorioperaatioihin.

Sayyid Qutb

2) Sayyid Qutb (1906-1966) seurasi al-Bannaa Veljeskunnan hengellisenä oppaana. Hän oli vahvasti juutalaisvastainen ja uskoi, että Hitler oli Allahin lähettämä. Qutbin kirja Milestones esittää, että "islamilaisen jihadin perimmäinen tarkoitus ... jihadin ei tule olla vain puolustuksellista, sen on oltava hyökkäävää, ja sen päämääränä on tuoda islam 'kaikkialle maailmaan koko ihmiskunnalle'". Kirjan sanotaan olevan suuri inspiraation lähde monille jihadisteille.

Yusuf al-Qaradawi

3) Yusuf al-Qaradawi (s. 1926) on Veljeskunnan nykyinen hengellinen johtaja. USA, Britannia ja Ranska ovat esimerkkejä maista, jotka ovat kieltäneet al-Qaradawin maahantulon. Al-Qaradawi ylistää jihadia ja terroristijärjestöjä ja kehottaa valloittamaan Euroopan: "Veljemme Hamasissa, Palestiinassa, Islamilaisessa vastarinnassa, Islamilaisessa jihadissa, kun kaikki muut ovat antaneet periksi ja menettäneet toivonsa, saattavat meidät takaisin uskoomme jihadin tielle.... Ainoa joka vielä puuttuu on Rooman valloittaminen. Ennustuksen toinen osa. Hiraqin kaupunki [Konstantinopoli] valloitetaan ensin, ja nyt on jäljellä enää Rooma. Tämä tarkoittaa, että islam palaa Eurooppaan kolmannen kerran, kun se on kahdesti karkoitettu..." (Al-Qradawi viittaa kahdesti karkottamisella Kaarle Marteliin Etelä-Euroopassa vuonna 732 ja kristittyyn liittoumaan Wienissä vuonna 1683).

Hitler ja suurmufti al-Husseini

4) Adolf Hitler auttoi Muslimiveljeskuntaa vuodesta 1936 lähtien, koska hän piti muslimeita tärkeinä liittolaisina. Hitler jopa perusti islamilaisen natsiarmeijan - Waffen-SS Handschar Divisions (handschar tarkoittaa saksaksi arabialaista sapelia).

5) Muslimiveljeskunnan tunnuslause on: "Islam on ratkaisu" ja "Allah on päämäärämme. Profeetta on johtajamme. Koraani on lakimme. Jihad on meidän tiemme. Kuolema Jumalan tiellä on suurin toiveemme. Allahu akbar!"

6) Muslimiveljeskunnan tunnuksessa on kaksi sapelia (arabialaista miekkaa) ja viittaus Koraanin kahdeksanteen suuraan (Sotasaaliin suura), jakeeseen 60: "Ja varustakaa (muslimit) heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne ja myöskin muut, joita ette tunne, mutta jotka Jumala tuntee. Ja mitä kulutattekin Jumalan tiellä ja asialla, se korvataan teille täydelleen, eikä teille tule mitään vääryyttä tapahtumaan." Jakeessa kehotetaan muslimeja käymään väkivaltaiseen jihadiin "Allahin tiellä" (toisin sanoen islamin levittämiseksi).

7) Muslimiveljeskunnan käsimerkki (neljä sormea) sai alkunsa Sisin syrjäytettyä Mohamed Morsin, veljeskunnan korkean jäsenen, vuona 2013. Neljä sormea viittaa sotilasiskuun Rabaa al-Adawiyan moskeijaan (rabia viittaa lukuun neljä). Käsimerkki tarkoittaa, että henkilö joko tukee veljeskuntaa tai on sen jäsen. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ja hänen tukijansa näyttävät usein Rabia-merkkiä.

8) Britannian hallitus julkaisi vuonna 2015 raportin Muslimiveljeskunnasta. Siinä päätellään, että "he [Muslimiveljeskunta] rohkaisevat väkivaltaan - ajoittain myös terrorismiin - milloin poliittinen vaikuttaminen on tehotonta.... Muslimiveljeskunnan ideologian ja taktiikan piirteet tässä maassa ja ulkomailla ovat ristiriidassa arvojemme kanssa ja ovat olleet ristiriidassa kansakunnan edun ja kansallisen turvallisuuden kanssa."

Mielenosoittajat näyttävät
Rabiaa Saksan Kölnissä.

9) Radikalisoitumista vastustava Quilliam-järjestö kuvaa Muslimiveljeskuntaa näin: "Muslimiveljeskunta on järjestö, joka vaikuttaa Egyptistä käsin ja sitä pidetään islamismin emälaivana, mistä monet islamistiset ja jihadistiset ryhmittyvät ovat saaneet alkunsa. Se pyrkii perustamaan globaalin islamistisen valtion, jota hallittaisiin heidän aivan erityisen poliittisen islamin tulkintansa mukaan. Vaikka he tällä hetkellä taktisista syistä tukevat demokraattista prosessia, järjestö ei sulje pois väkivallan käyttöä..."

10) Holy Land Foundation -oikeudenkäynnin aikana Muslimiveljeskunnalta paljastui dokumentteja, joiden mukaan heidän suunnitelmansa ei ollut ainoastaan käydä väkivaltaiseen jihadiin vaan myös käyttää demokratiaa sen itsensä tuhoamiseen: "Islamin edistäminen Pohjois-Amerikassa, tarkoittaen: tehokkaan ja pysyvän islamilaisen liikkeen perustaminen, joka toimii Muslimiveljeskunnan johdolla, ja joka ajaa muslimien asiaa kotimaassa ja ulkomailla, ja joka pyrkii kasvattamaan tarkkaavaisten muslimien määrää, tähtää muslimien pyrkimysten yhdistämiseen ja kohdistamiseen, esittää islamin vaihtoehtoisena sivilisaationa, ja tukee globaalia Islamilaista Valtiota missä hyvänsä se onkin... Asutusprosessi on 'Sivilisaatio-jihadistinen prosessi' kaikkine merkityksineen. Ikhwanin [Muslimiveljeskunnan] tulee ymmärtää, että heidän työnsä Amerikassa on yhdenlaista suurta jihadia, joka eliminoi ja tuhoaa läntisen sivilisaation sisältä päin ja 'sabotoi' sen surkean asumuksen heidän omien käsiensä kautta ja uskovaisten käsien kautta..."




Alkuperäinen kirjoitus: http://10news.dk/?p=2770