Allah lupaa: Muslimeista tulee koko maailman hallitsijoita

Valon suura jatkuu:

Allah varoittaa uskovia Saatanan seuraamisesta (jae 21) tekemällä syntiä - kuten jättämällä auttamatta niitä, jotka ovat jättäneet kotinsa "lähtiessään Jumalan retkelle" (jae 22). Tällä viitataan niihin muslimeihin, jotka jättivät Mekan ja seurasivat Muhammedia Medinaan - se on kehotus uusille muslimeille auttaa tulijoita. Toinen vältettävä synti on se, jonka ympärille tämä koko suura on rakennettu: väärät syytökset aviorikoksesta siveitä naisia kohtaan, joista seuraa näille valheellisille syyttäjille rangaistus tässä maailmassa ja tulevassa (jae 23). Allah maksaa heille palkkansa Tuomiopäivänä (jae 25).

Tällä kaikella viitataan tietenkin aviorikossyytteisiin Muhammedin vaimoa Aishaa vastaan - kuten jakeessa 26 sanotaan: "Saastaiset naiset ovat saastaisia miehiä varten ja saastaiset miehet saastaisia naisia varten; ja siveät naiset ovat siveitä miehiä ja siveät miehet siveitä naisia varten", mitä Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslam selittää näin: "Allah ei olisi tehnyt Aishasta Lähettiläänsä vaimoa ellei Aisha olisi ollut hyvä, sillä Muhammed on parhaista parhain koko ihmiskunnasta. Jos Aisha olisi ollut paha, hän ei olisi ollut sopiva puoliso, ei Hänen [Allah] lakiensa eikä säädöksiensä mukaan."

Seuraavaksi Allah asettaa sääntöjä miten tulee käyttäytyä kun vieraillaan jonkun kotona: älkää menkö suinpäin sisälle (jakeet 27-29). Tästä päästään siveellisyyssäädöksiin jakeissa 30-31. Miesten tulee luoda "katseensa maahan" (jae 30), josta Ibn Kathir sanoo: "Heidän on katsottava vain sellaista, mitä heidän on luvallista katsoa ja kääntää katseensa pois kielletyistä asioista. Jos henkilö kuitenkin vahingossa vilkaisee jotain kiellettyä, on hänen heti katsottava poispäin."

Naisten puolestaan tulee peittää "suloisuutensa" (jae 31). Päinvastoin kuin jotkut islamin apologistit lännessä nykyään väittävät, tämä ei ole vapaaehtoista, vaan jumalallinen käsky. Ibn Kathir selittää: "Tämä on Allahin käsky uskovaisille naisille ja Hänen mustasukkaisuuttaan uskovaisten palvelijoidensa puolesta. Se myös erottaa uskovaiset naiset Jahiliyyahin [uskottomien yhteisön] naisista ja pakananaisten teoista."

Mitä sitten tulee peittää? Hadithissa Aisha kertoo, että Muhammed sanoi, että "kun naisella alkavat kuukautiset, ei hänen enää sovi näyttää kehoaan muuten kuin tästä ja tästä, ja hän osoitti hänen kasvojaan ja käsiään." Jopa nykyäänkin jotkut muslimit käyttävät tätä hadithia oikeuttamaan hijabin, päähuivin, pakollisuuden naisille. Toisessa hadithissa eräs nainen tuli Muhammedin luo ja hän oli peittänyt hunnulla kasvonsa; hän etsi poikaansa, joka oli surmattu taistelussa. Muhammed kysyi häneltä: "Kuinka olet tullut etsimään poikaasi kasvot hunnutettuna?" Nainen vastasi: "Vaikka olen vaivattu poikani menetyksestä, ei minun tarvitse kärsiä siveyteni menetyksestä." Muhammad oli tyytyväinen ja sanoi hänelle: "Sinä saat kahden marttyyrin palkinnon pojastasi", sillä "Kirjan kansat ovat tappaneet hänet." Tafsir al-Jalalayn on myös yhtä mieltä jakeen 31 merkityksestä, että naisten kuuluu julkisella paikalla peittää "kaikki muu paitsi kasvot ja kädet".

Seuraavaksi Allah antaa säännöksiä avioliitosta ja ohjeistaa muslimeja vapauttamaan orjiaan heidän sitä pyytäessään (jae 33), "mikäli", sanoo Ibn Kathir, "palvelijalla on taitoja ja kykyä elättää itsensä, jotta pystyy maksamaan isännälleen sopimuksessa määrätyn hinnan." Muslimien ei tule rahanhimossaan pakottaa orjatyttöjään prostituutioon, jos orjatyttö haluaa pysyä siveänä (jae 33).

Seuraavissa jakeissa 35-45 Allah ylistää Allahia. Hän on taivaitten ja maailman valo (jae 35, jonka mukaan tämä suura on nimetty), ja niiden uskovaisten kotien valo, jotka rukoilevat ja antavat almut (jakeet 36-37) - uskottomat sen sijaan elävät pimeydessä (jakeet 39-40). Kaikki olennot julistavat hänen kunniaansa omalla tavallaan (jae 41); hän hallitsee luonnonvoimia (jakeet 43-44); hän on luonut kaikki eläimet vedestä (jae 45).

Silti on vielä niitä, jotka eivät usko tai vain teeskentelevät uskovansa, ja heidät tuomitaan jälleen kerran, mutta uskovia sen sijaan ylistetään (jakeet 46-57). Allah on lähettänyt tunnusmerkit (ayat, Koraanin ilmestykset tai jakeet, jae 46), mutta jotkut vain teeskentelevät uskovansa Allahiin ja Muhammediin: he eivät ole oikeita uskovaisia (jae 47). Jotkut eivät edes saavu paikalle vaikka Muhammed kutsuu heitä (jae 48); mutta jos he olisivat oikeamielisiä, he heti tottelisivat (jae 49). He ovat väärämielisiä (jae 50), kun taas uskovaiset Muhammedin heitä kutsuessa vastaavat "Me kuulemme ja tottelemme" (jae 51). Ne jotka tottelevat Allahia ja Muhammedia, voittavat lopulta (jae 52) - vakaumus, joka auttaa nykyajan jihadisteja selviämään takaiskuista ja tappioista.

Teeskentelijät vannovat, että he kyllä jättäisivät kotinsa, jos Muhammed niin käskisi, mutta vannomisen sijaan heidän tulisi vain totella (jae 53). Ibn Kathir selittää: "Allah puhuu teeskentelijöistä, jotka ovat tehneet Muhammadille lupauksen ja vannoneet, että he käyvät taisteluun, kun käsky käy, mutta eivät kuitenkaan mene." Kuitenkin tiedetään teeskentelijöiden "tottelevaisuus on vain puheiden asteella eikä siitä seuraa tekoja. Joka kerran kun te vannotte, se on valhe." Mikäli he kääntyvät pois Muhammedin sanomasta, he joutuvat vastuuseen; lähettiläs on tehnyt oman velvollisuutensa kutsuttuaan heitä islamiin (jae 54).

Seuraavaksi tulee tärkeä lupaus: Allah tekee uskovaiset "uskottomien vallan perijöiksi maan päällä" (jae 55). "Tämä on lupaus", sanoo Ibn Kathir, "Allahilta Lähettiläälleen, että hän tekee Ummansa [yhteisönsä] maan perillisiksi, se tarkoittaa, että heistä tulee ihmiskunnan johtajia ja hallitsijoita joiden kautta hän uudistaa maailman ja joiden valtaan ihmiset alistuvat, jolla nämä vaihtavat pelkonsa varmaan turvallisuuteen". Ibn Kathir sanoo vielä: "näin Allah on todellakin tehnyt" ja viittaa joihinkin aikaisen islamin valloituksiin.

Allah antaa jakeissa 58-64 ohjeita siitä, miten uskovien orjien ja lasten tulee kysyä lupa ennen kuin tulevat heidän luokseen (jakeet 58-59); sallii vanhojen naisten olla peittämättä itseään julkisella paikalla (vaikka siveys on parempi)(jae 60); ohjeita tervehdyksistä ja yhteisestä ruokailusta (jae 61), ja siitä miten uskovien on kysyttävä lupa ennen kuin lähtevät Muhammedin seurasta (jae 62), sillä Muhammed ei ole kuka tahansa (jae 63).


Blogging the Qur’an: Sura 24, “The Light,” verses 21-64
Valon suura

Lue myös Valon suuran selityksen ensimmäinen osa Aishan kohtalon hetket.

Tämä imperialistinen otsikko
["Islam tulee hallitsemaan"]
tulee Koraanin jakeesta 24:55.

Aishan kohtalon hetket eli huorille piiskaa!

Robert Spencerin Koraaniblogi jatkuu Valon suuralla:

Tämä medinalainen suura ilmoitettiin sen jälkeen, kun muslimit voittivat pakanallisen al-Mustaliqin arabiheimon. Suuri osa siitä on omistettu yhdelle islamin historian pahamaineisimmalle tapahtumalle: huhuttiin, että Muhammedin lempivaimo Aisha olisi tehnyt aviorikoksen - tapahtumalla on seurauksia myös nykyajan musliminaisille.

Allah aloittaa asettamalla lakeja koskien aviorikosta: avionrikkojille tulee antaa sata raipaniskua (jae 2); aviorikokseen syyllistyneen miehen on lupa naida vain samaan rikokseen syyllistynyt nainen tai toisuskoinen nainen (jae 3); aviorikoksen todistajiksi vaaditaan neljä miestä, ja väärän todistuksen antaneita rangaistaan kahdeksallakymmenellä raipaniskulla (jae 4); aviomiehet voivat esittää syytöksen aviorikoksesta vaimoaan vastaan, jos he vannovat neljä kertaa (jae 6) ja saavat Allahin kirouksen päälleen mikäli valehtelevat (jae 7); syytetty vaimo voi välttää rangaistuksen todistamalla neljä kertaa, että hänen aviomiehensä valehtelee (jae 8) ja samoin hän saa Allahin kirouksen päälleen, jos hän ei puhu totta (jae 9).

Raipaniskuja aviorikoksesta? Miksi sitten islamilaiset valtiot tuomitsevat aviorikoksen tehneet naiset kivitettäviksi hengiltä? Siksi että eräässä hadithissa sanotaan, että alunperin Koraani määräsi kivityksen avionrikkojille, mutta tämä osa jäi jotenkin pois Koraanista. Umar, Muhammedia seurannut toinen kalifi, uskovien johtaja, selitti: "Pelkäänpä että pitkän ajan kuluttua ihmiset saattavat sanoa: 'me emme löydä Pyhästä Kirjasta Rajam-jakeita (kivittäminen kuoliaaksi)', ja silloin he kulkevat harhaan jättämällä noudattamatta, mitä Allah on ilmoittanut."

Umar ei halunnut näin tapahtuvan, niinpä hän käytti omaa vaikutusvaltaansa kivityksen laillistamiseksi rangaistuksena aviorikoksesta. "Katso! Todistan, että Rajam-rangaistus määrättiin niille, jotka syyllistyvät laittomaan seksuaaliseen kanssakäymiseen, jos he ovat avioliitossa ja rikos osoitetaan todistajilla, raskaudella tai tunnustuksella." Umar lisäsi: "Totisesti Allahin lähettiläs [Muhammed] määräsi Rajam-rangaistuksen, joten mekin teimme hänen esimerkkinsä mukaan."

Jakeissa 11-20 Allah soimaa raivoisasti joukkoa, joka oli keksinyt "valheellisia syytöksiä" (jae 13). Jumaluus moittii samoin uskovia siitä, että he uskoivat näin ilmiselvää panettelua (jakeet 12, 16). Tämä on mitä vakavin asia (jae 15), mutta Koraani ei kerro meille, mistä oikein on kysymys. Hadith kertoo meille puuttuvat kohdat. Allah oli aikaisemmin määrännyt naiset hunnuttamaan itsensä (käsky annetaan jakeessa 31), ja niin Aisha, joka oli seurannut Muhammedia taistelukentälle, ratsasti katetussa verhotussa satulassa kamelin selässä. Karavaani pysähtyi ja Aishan täytyi käydä tarpeillaan. Palatessaan hän huomasi kadottaneensa kaulakorunsa ja jäi etsimään sitä. Sillä aikaa hänen palvelijansa, joita oli kielletty puhumasta hänelle tai katselemasta häntä, nostivat verhotun satulan takaisin kamelin selkään eivätkä huomanneet, ettei Aisha ollut mukana. "Siihen aikaan", Aisha selitti, "olin vielä nuori nainen", ja lisäksi, "naiset olivat kevyitä, sillä he eivät lihoneet".

Niinpä karavaani lähti ilman häntä ja Muhammedin lempivaimo jäi jälkeen. Pian paikalle tuli muslimisotilas, joka oli ratsastanut armeijan jäljessä ja hätkähti kun löysi Aishan yksinään. "Peitin heti kasvoni huivillani", Aisha vakuutti, "ja Allahin nimeen, emme vaihtaneet yhtäkään sanaa enkä kuullut hänen puhuvan mitään lukuunottamatta hänen Istrijaansa" - rukous jota luetaan ahdingossa. Sotilas toi Aishan muslimien leiriin kamelin selässä - ja huhut alkoivat heti levitä. Jopa Muhammed epäili häntä. Aisha selittää: "Kun olimme palanneet Medinaan, olin sairaana kuukauden ajan. Ihmiset levittivät tekaistuja syytöksiä, joista en tiennyt mitään, mutta minusta tuntui etten saanut tämän sairauteni aikana Allahin lähettiläältä kohdalleni samanlaista ystävällisyyttä, mitä hän tapasi osoittaa kun sairastin."

Aisha oli hyvin ahdistunut: "Itkin koko yön, en voinut lopettaa itkemistä enkä nukkua, ja aamulla jatkoin itkemistä." Ali ibn Abi Talib, josta tuli myöhemmin shiia-muslimien suuri pyhimys ja sankari, muistutti Muhammedia tahdittomasti, että Profeetan olisi mahdollista saada "lukuisia muita naisia" (eikä Aisha koskaan unohtanut eikä antanut tätä anteeksi, ja hän kävi Muhammedin kuoltua sotaan Alia vastaan). Mutta Ali myös neuvoo Muhammedia kysymään Bariralta, Aishan orjatytöltä, jos hän on nähnyt jotain, ja Barira vakuutti ettei Aisha ollut tehnyt mitään väärää. Muhammed jätti asian Allahin käsiin sanoen Aishalle: "Minulle on kerrottu sitä-ja-sitä sinusta; jos olet syytön, Allah pian paljastaa syyttömyytesi, ja jos olet tehnyt syntiä, osoita katumusta Allahille ja pyydä Hänen anteeksiantoaan, sillä kun henkilö tunnustaa syntinsä ja pyytää Allahin anteeksiantoa, Allah kyllä hyväksyy katumuksen."

Sitten Muhammed sai Allahilta ilmestyksen Aishan läsnäollessa: "Niin hän joutui samanlaiseen vaikeaan tilaan, johon hän tapasi joutua (kun hän sai jumalallisia ilmestyksiä) ja hikipisarat valuivat alas kuin helmet vaikka oli (kylmä) talvipäivä, ja se johtui sen Määräyksen raskaudesta, joka hänelle ilmoitettiin. Kun Allahin lähettilään kohtaus oli ohi, hän hymyili huojentuneena, ja ensimmäiset sanat, jotka hän sanoi, olivat: 'Aisha, Allah on julistanut sinut syyttömäksi.'" Allah oli ilmoittanut jakeet 11-20.

Aisha oli kuitenkin vielä vihainen: "Äitini sanoi minulle: 'Nouse ylös ja mene hänen luokseen.' Vastasin:'Allahin nimeen, en mene hänen luokseen enkä kiitä ketään muuta kuin Allahia.'" Hän oli kuitenkin ihmeissään ilmestyksestä: "Allahin nimeen, en olisi koskaan uskonut, että Allah antaisi ilmestyksen, jota luettaisiin ääneen, minun puolestani, sillä pidin itseäni aivan liian vähäpätöisenä, että Allah puhuisi minusta Jumalallisessa Ilmestyksessä, jota kuuluu lukea ääneen."

Niin hänestä kuitenkin annettiin ilmestys. Ja häntä vastaan annetut väärät syytökset aiheuttivat sen, että neljä muslimimiestä vaaditaan todistamaan syytökset aviorikoksesta ja muista hairahduksista. Yhä tänään islamin laki vaatii neljä miespuolista todistajaa seksuaalirikoksissa (jae 13).

Seurauksena on, että jopa nykyäänkin on käytännössä mahdotonta todistaa raiskauksen tapahtuneen niissä maissa, joita hallitaan sharian mukaan. Ja pahempaa: jos nainen syyttää miestä raiskauksesta, hän voi saattaa itsensä tuomiolle. Jos tarvittavia miespuolisia todistajia ei löydy, tulee uhrin raiskaussyytöksestä aviorikoksen tunnustus. Tämän seurauksena on synkkä tilasto Pakistanista, missä seitsemänkymmentäviisi prosenttia vankiloissa olevista naisista on raiskauksen uhreja. Kun Musharrafin hallitus muutti lakia siten, ettei raiskausta enää käsitelty islamin lain mukaan, vaan todisteisiin otettiin mukaan nykyaikaiset oikeuslääketieteelliset tutkimukset, joukko islamilaista papistoa oli raivoissaan. He vaativat uuden lain kumoamista: sehän muuttaisi Pakistanin "vapaan seksin alueeksi". Papisto jyrähti, että laki oli "islamin opetusten vastainen", ja se on saatettu voimaan vain länsimaiden lepyttelemiseksi.


Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 24, “The Light,” verses 1-20
Valon suura suomenkielisessä Koraanissa.

The New York Times: Pakistanissa raiskauksen uhrit ovat rikollisia

Lue Valon suuran selityksen toinen osa täältä: Muslimeista tulee koko maailman hallitsijoita

Aisha taistelukentällä Ali ibn Abi Talibia vastaan "Kamelin taistelussa".
Aisha ratsastaa tietenkin siveästi verhotussa satulaistuimessa.
(lähde: wikipedia)