Ayaan Hirsi Ali: Miksi feministit eivät taistele musliminaisten puolesta?

Ayaan Hirsi Ali: Why don't feminists fight for muslim women?

Kulttuurilla on merkitystä. Se on sosiaalisen edistyksen tai taantumisen suurin syy. Missään tämä ei näy niin selvästi kuin naisen asemassa. Juutalais-kristillinen kulttuuri - tai ehkä paremminkin sivilisaatio - on tuottanut aikojen kuluessa lakijärjestelmän, kielellisen ja materiaalisen rikkauden, joka on parantanut huomattavasti naisen asemaa.

Mutta tällaista edistystä ei ole tapahtunut kaikkialla.

Tänäkin päivänä elää satoja miljoonia ihmisiä kulttuureissa - esimerkkinä islamilainen kulttuuri - joissa naisen alempiarvoisuus on itsestäänselvyys. Viime aikoihin asti nämä kulttuurit - länsimainen ja islamilainen - olivat suurimmaksi osaksi erillään. Mutta se on muuttumassa radikaalisti.

Suuret määrät maahanmuuttajamiehiä Lähi-idästä, Etelä-Aasiasta ja eri puolilta Afrikkaa ovat tuoneet erilaiset arvonsa Länteen, erityisesti Eurooppaan. Yksin vuonna 2015 saapui enemmän kuin miljoona maahanmuuttajaa. Lisää on matkalla.

Seurauksena rikokset tyttöjä ja naisia kohtaan - kopelointi, häirintä, päällekäymiset ja raiskaukset - ovat suuresti lisääntyneet. Nämä rikokset kuvastavat selkeästi uhrien länsimaisen kulttuurin ja tekijöiden kulttuurin eroa.

Tehdään tämä selväksi: eivät kaikki maahanmuuttajamiehet, eivät edes suurin osa, syyllisty seksuaalirikoksiin tai hyväksy niitä, mutta on vakava virhe kieltää, että tekijöiden arvomaailma on täysin erilainen kuin länsimainen arvomaailma. Lännessä naiset ovat vapaita ja seksuaalisesti itsenäisiä. Uskonnollisuus ja seksuaalinen käyttäytyminen tai siitä pidättäytyminen on naisen oma päätös. Toisessa arvojärjestelmässä nainen nähdään omaisuutena (jonka arvo riippuu hänen neitsyydestään) tai prostituoituna, jos hän syyllistyy "siveettömyyteen" (vaikkapa pukeutumalla minihameeseen).

En usko, että nämä arvojärjestelmät voisivat elää yhdessä. Kysymys on siitä, kumpi niistä jää jäljelle. Tähän kysymykseen ei valitettavasti ole vielä vastausta.

Tämänhetkinen tilanne Euroopassa on hyvin huolestuttava: eivät ainoastaan Euroopan musliminaiset ole monella tavalla sorrettuja, vaan samat normit ovat vaarassa levitä myös ei-musliminaisten keskuuteen, kun he joutuvat muslimimiesten ahdistelemiksi.

Voisi luulla, että länsimaiset feministit Yhdysvalloissa ja Euroopassa olisivat hyvin huolestuneita tästä naisvihasta. Valitettavasti näin ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Länsimaiset feministit tuntuvat oleva moraalisesti hämmentyneitä sanoen, että naisia sorretaan kaikkialla ja feministi Eve Enslerin sanoin sorto on "täsmälleen samanlaista" joka puolella maailmaa; niin Lännessä kuin Pakistanissa, Saudi-Arabiassa ja Iranissa.

Minusta tässä on liian paljon moraalirelativismia ja riittämätöntä sharia-lain tuntemusta. On totta, että naisten asema Lännessä ei ole täydellinen, mutta voiko kukaan todella väittää etteivätkö naiset Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Suomessa nauttisi suuremmasta vapaudesta ja mahdollisuuksista kuin naiset Iranissa, Pakistanissa tai Saudi-Arabiassa.

Toiset feministit ovat myös väittäneet, etteivät ei-länsimaiset naiset tarvitse "pelastusta" ja jo sen ehdottaminen, että he "tarvitsisivat" apua länsimaisilta feministeiltä on loukkaavaa ja alentavaa ei-länsimaalaisia naisia kohtaan.

Minun näkökulmani on käytännöllinen: kaikkia pyrkimyksiä, jotka auttavat musliminaisia, pitäisi kannustaa, asuvat he sitten länsimaissa tai islamilaisen hallinnon alla. Kaikkia pyrkimyksiä painostaa näitä hallituksia muuttamaan epäoikeudenmukaisia lakeja tulisi tukea.

Länsimaisten feministien ja naispuolisten johtajien pitää tehdä yksinkertainen päätös: joko antaa anteeksi anteeksiantamaton tai vaatia sellaisien kulttuurien ja uskonnollisten doktriinien muuttamista, jotka jatkavat naisten alistamista.

Mikään ei kuvasta tätä paremmin kuin Kölnin tapahtumat Saksassa uuden vuoden aattona 2015. Sinä iltana kaupungin tavanomaisen juhlinnan aikana lukemattomat naiset (viimeisin luku on 467) ilmoittivat tulleensa seksuaalisesti tai muuten ahdistelluiksi pohjois-afrikkalaisten ja arabitaustaisten miesten toimesta. Kahdessa kuukaudessa 73 epäiltyä on tunnistettu, useimmet heistä Pohjois-Afrikasta; 12 heistä syytetään seksuaalirikoksista. Kuitenkin Kölnin feministinen kaupunginjohtaja Henriette Reker antoi naisille "käsivarrenmitta" -ohjeen. Kunhan pidätte "käsivarren mitan" teidän ja arabimiesten joukkion välillä, teille ei käy kuinkaan, hän ohjeisti Kölnin naispuolisia asukkaita.

Kaupunginjohtaja Rekerin lausunto tähdentää ongelman vakavuutta: me olemme kulttuurien välisessä yhteentörmäyksessä. Ensimmäinen askel ratkaisussa on anteeksipyytelemättä puolustaa niitä arvoja, joiden ansiosta naiset ovat saaneet kukoistaa. Feministien organisaatioineen, verkostoineen ja lobbausvoimineen täytyy olla etulinjassa tässä taistelussa. Heidän merkityksensä riippuu siitä. Samoin siitä riippuu lukemattomien naisten, länsimaalaisten ja ei-länsimaalaisten, hyvinvointi.