Kertomuksessa kuvataan kuinka juutalaiset yrittävät salata, mitä Toorassa todella sanotaan ja kieltäytyvät kääntymästä islamiin pelkkää uppiniskaisuuttaan ja kateuttaan, vaikka tietävät, että Muhammed on profeetta: väite jota toistetaan Koraanissa lukuisia kertoja: juutalaiset ja kristityt ovat väärentäneet kirjoituksensa ja kieltäytyvät uskomasta vastoin parempaa tietoaan.
Ibn Hishamin kirjoittamassa ja Jaakko Hämeen-Anttilan suomentamassa kirjassa Profeetta Muhammadin elämäkerta on kokonainen luku Juutalaisten juonia, joka on omistettu kertomaan juutalaisten pahoista teoista. Kertomus kivittämisestä on tästä luvusta ja alkaa sivulta 186.
Huomatkaa miten Koraanin tekstit saavat kontekstin Muhammedin elämäkerran kautta: tässä kerrotaan missä yhteydessä Koraanin jakeet 5:41-43 ilmoitettiin.
Kivittäminen
Kun Jumalan lähettiläs saapui Medinaan, juutalaiset kokoontuivat midrashiin. Eräs juutalainen mies oli tehnyt huorin juutalaisen naisen kanssa; molemmat olivat naimisissa.
Joku ehdotti: "Lähetetään heidät Muhammedin luo ja kysytään, kuinka hän tuomitsee heidät. Annetaan hänen päättää. Jos hän tuomitsee heidät niin kuin me teemme, ruoskituttaa heidät, tervaa heidän kasvonsa ja kierrättää heitä ympäri kaupungin aasin selässä, kasvot taaksepäin, niin seurataan häntä ja uskotaan häneen, sillä hän on kuningas. Jos hän taas tuomitsee heidät kivitettäviksi, hän on profeetta, ja meidän tulee varoa häntä, ettei hän veisi meiltä sitä, mikä meillä on."
Niinpä he menivät Jumalan lähettilään luo ja sanoivat: "Muhammad, nämä ovat tehneet keskenään huorin ja molemmat ovat naimisissa. Me annamme sinun tuomita heidät."
Jumalan lähettiläs lähti midrashiin rabbien luo ja sanoi: "Juutalaiset, tuokaa minun luokseni teidän oppineenne!" He toivat hänen luokseen Abdallah ibn Suriyan.
Erään toisen kertomuksen mukaan he toivat hänen luokseen Abdallahin lisäksi Abu Yasir ibn Akhtabin ja Wahb ibn Yahudhan ja sanoivat: "Nämä ovat meidän oppineemme." Jumalan lähettiläs asetti heille kysymyksiä, kunnes oli päässyt heistä selville. Vasta sitten juutalaiset sanoivat Abdallahista: "Tämä on oppinein kaikista, jotka vielä noudattavat Tooraa."
Jumalan lähettiläs jäi siis kahden Abdallah ibn Suriyan kanssa. Tämä oli nuori mies, nuorimpia heidän joukossaan. Jumalan lähettiläs painosti häntä kysymyksillään: "Ibn Suriya, minä vannotan sinua Jumalan ja Hänen israelilaisten puolesta tekemiensä tekojen kautta! Tiedätkö, että Jumala on Toorassa tuominnut naineen huorintekijän kivitettäväksi?"
"Tiedän, kautta Jumalan", vastasi Abdallah, "mutta kautta Jumalan, Abul-Qasim, juutalaiset kyllä tietävät, että sinä olet Jumalan lähettämä profeetta, mutta he kadehtivat sinua,"
Jumalan lähettiläs lähti hänen luotaan ja määräsi huorintekijät kivitettäviksi moskeijan portilla. Kaiken tämän jälkeen Ibn Suriya kielsi Jumalan lähettilään profetian. Tällöin Jumala lähetti ilmestyksen [5:41-43]:
Profeetta, älkööt sinua surettako ne, jotka kiirehtivät epäuskoon ja suullaan sanovat: "Me uskomme", vaikka heidän sydämensä ei usko, ja juutalaiset, jotka kuuntelevat mielellään valheita ja jotka kuuntelevat muita ihmisiä, mutta eivät tule sinun luoksesi. He vääntelevät sanoja paikoiltaan ja sanovat: "Jos teille on tullut tämä, ottakaa se vastaan, mutta jos se ei ole tullut teille, olkaa varuillanne!" Jos Jumala haluaa koetella jotakuta, et sinä voi auttaa häntä Jumalaa vastaan. Jumala ei ole halunnut puhdistaa heidän sydäntään. Tässä maailmassa he saavat osakseen häpeän, ja tuonpuoleisessa heitä odottaa ankara rangaistus.
He kuuntelevat valheita ja nauttivat vääryydellä hankkimastaan omaisuudesta. Jos he tulevat luoksesi, tuomitse heidän kiistansa tai käänny heistä pois. Jos käännyt heistä pois, eivät he voi vahingoittaa sinua, mutta jos tuomitset, tuomitse heidän välillään oikeudenmukaisesti. Jumala rakastaa oikeudenmukaisuutta. Kuinka he ottaisivat heidät tuomarikseen, vaikka heillä on Toora, jossa on Jumalan tuomio, ja vaikka he kääntyivät pois sen saatuaan? Eivät he ole uskovia.
Kun Jumalan lähettiläs oli määrännyt heidät kivitettäviksi, heidät kivitettiin moskeijan portilla. Kun tuo juutalainen mies tunsi ensimmäisten kivien osuvan, hän suojeli naista omalla ruumiillaan kumartumalla hänen ylitseen. Heidät molemmat kivitettiin kuoliaiksi.
Kerrotaan, että kun juutalaiset olivat jättäneet tuomion Jumalan lähettilään määrättäväksi, tämä haetutti Tooran ja jäi istumaan ja kuuntelemaan, kun eräs rabbi luki sitä. Tämä asetti kätensä kivityksen säätävän jakeen päälle, mutta Abdallah ibn Salam löi hänen kättään ja sanoi: "Jumalan profeetta, tässä on kivittämistä käsittelevä jae, jota hän kieltäytyy lukemasta sinulle!"
Jumalan lähettiläs huudahti: "Voi teitä, juutalaiset! Miksi te olette jättäneet Jumalan käskyn täyttämättä, vaikka teillä on se?" Juutalaiset vastasivat: "Kautta Jumalan, me täytimme sen kyllä aina siihen asti, kunnes eräs kuninkaalliseen sukuun kuuluva ylhäinen mies teki huorin naimisiin mentyään ja kuningas esti kivittämästä häntä. Kun sitten eräs toinen mies teki hänen jälkeensä huorin ja hänet aiottiin kivittää, jotkut sanoivat: 'Kautta Jumalan, ei ennen kuin tuo toinenkin mies kivitetään!' Kun he sanoivat näin, kaikki päättivät tyytyä vast'edes ruoskimiseen ja jättivät kivittämisen kuolleeksi kirjaimeksi."
Jumalan lähettiläs lausui: "Niinpä minä siis ensimmäisenä herätän Jumalan käskyn ja Hänen Kirjansa eloon ja toimin niiden mukaan!" Sitten hän käski kivittää heidät moskeijan portin luona. Abdallah ibn Umar on sanonut: "Minä olin yksi näistä kivittäjistä."
---
Ollaksesi muslimi sinun täytyy hyväksyä Muhammed täydellisenä ihmisenä. Hänen elämänsä on esimerkkinä kaikille muslimeille ja heidän täytyy jäljitellä häntä kaikin mahdollisin tavoin. Tietenkään kaikki muslimit eivät ole tässä kovin menestyksellisiä, mutta muslimin hurskautta arvioidaan sen mukaan, miten tarkasti hän noudattaa Muhammedin esimerkkiä ja opetuksia. Tätä ei aseteta islamissa kyseenalaiseksi ja siksi on tärkeää tuntea Muhammedin tarina.
---
Kivitys on teloitusmenetelmä, jossa ryhmä kivittää tuomitun kuoliaaksi. Rangaistusmuodon vastustajien mukaan kivitys on raaka kidutusmuoto, jota käytetään etenkin naisten vapauden ja seksuaalisuuden rajoittamiseksi ja siitä rankaisemiseksi.
Kivityksestä on kuvauksia antiikin Kreikasta prostituoitujen, avionrikkojien ja murhaajien rangaistuksena. Kivitysrangaistus mainitaan myös Mooseksen kirjoissa ja Talmudissa. Kivitystä ei mainita islaminuskoisten pyhässä kirjassa Koraanissa, mutta joidenkin islamilaisten oikeusoppineiden mukaan hadithit kertovat kuinka profeetta Muhammad määräsi kivityksen rangaistukseksi aviorikoksesta. Kivitys sisältyy joihinkin islamilaisen lain šarian tulkintoihin ja se on laillista Iranissa, Mauritaniassa, osissa Nigeriaa, Pakistanissa, Qatarissa, Saudi-Arabiassa, Somaliassa, Sudanissa, Arabiemiraateissa ja Jemenissä. Lisäksi sitä käytetään muun muassa Irakissa ja Afganistanissa.
Iranin islamilaisen rikoslain mukaan aviorikoksesta tuomittu mies tulee haudata vyötärön, ja nainen rinnan syvyydelle kivitystä varten. Kivet eivät saa olla niin isoja, että ne aiheuttaisivat välittömän kuoleman. (lähde: wikipedia)
 |
| Rembrandtin maalaus Pyhän Stefanuksen kivitys, 1625. |
Aikaisemmat välähdykset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti