Muhammedin tarina: Khaibar, ensimmäiset dhimmit

Kaksi viikkoa Hudajbijan sopimuksen jälkeen Muhammed marssi armeijoineen noin 160 kilometrin päähän Khaibariin hyökätäkseen siellä asuvaa juutalaisten yhteisöä vastaan. Muhammedilla ei ollut ollut mitään ongelmia Khaibarin juutalaisten kanssa. Hänen ryöstöretkensä motiivina oli ainoastaan ahneus. Khaibarin juutalaiset olivat varakkaita maanviljelijöitä, jotka asuivat linnoituksissa, joita heidän peltonsa ympäröivät.

Sira:

I757 Kun Muhammad oli hyökkäämässä, hän odotti aamunkoittoon. Jos hän kuuli rukouskutsun, joka tarkoitti sitä, että väestö oli muslimeja, hän ei hyökännyt, mutta jos rukouskutsua ei kuulunut, hän hyökkäsi. Kun hän ratsasti paikalle armeijansa kanssa, työläiset olivat matkalla pelloille töihin. Kun he näkivät Muhammedin armeijoineen, he pakenivat. Muhammed sanoi: "Allah Akhbar! Khaibar on tuhottu. Kun saavumme markkinapaikalle, se on paha aamu niille, joita oli varoitettu."

Muhammed oli nyt yksi Arabian vaikutusvaltaisimmista miehistä - jihadin ansiosta. Päinvastoin kuin alkuaikoina, hän saattoi nyt tehdä kutakuinkin mielensä mukaan. Hän murskasi kaiken vastarinnan eikä osoittanut mitään armoa vastustajiaan kohtaan.

I758 Muhammed piiritti jokaisen linnoituksen yksi kerrallaan. Sotavankien joukossa oli kaunis juutalaisnainen nimeltään Safija. Muhammed otti hänet itselleen seksuaalisiin nautintoihinsa. Eräs hänen miehistään oli jo valinnut naisen seksiorjakseen, mutta Muhammed vaihtoi hänet kahteen serkkuunsa. Muhammadilla oli aina oikeus valita ensin osuutensa saaliista ja naisista.

I759 Khaibarissa Muhammed antoi uusia käskyjä koskien vangittujen naisten seksiin pakottamista. Jos nainen oli raskaana, ei häntä saanut käytää seksiin ennen lapsen syntymää. Myöskään seksiä ei saanut harjoittaa sellaisten naisten kanssa, jotka olivat epäpuhtaita muslimien kuukautisia koskevien lakien nojalla.

I764 Muhammed tiesi, että Khaibariin oli kätketty suuri aarre, joten hän haetti luokseen juutalaisen, jonka uskoi tietävän siitä eniten ja kuulusteli häntä. Juutalainen oli Kinana, Safijan aviomies, sen naisen, josta tulisi kohta hänen uusi morsiamensa. Kinana kiisti tietävänsä mitään. Mutta toinen juutalainen sanoi nähneensä hänet vanhojen raunioiden lähettyvillä.

Etsintä suoritettiin ja suuri osa aarteesta löydettiin sieltä, mutta ei kaikkea. Muhammed antoi käskyn yhdelle miehistään: "Kiduta juutalaista, kunnes hän kertoo tietonsa". Niin juutalainen sidottiin maahan ja hänen rintansa päälle sytytettiin pieni nuotio, jotta hän puhuisi. Mies oli jo melkein kuollut, mutta ei puhunut, joten Muhammed vapautti hänen ja antoi hänet yhdelle miehistään, jonka veli oli kuollut taistelussa, ja muslimi sai ilon hakata kidutetun juutalaisen pään poikki.

Muslimit uskovat, että Muhammed oli täydellinen ihminen ja Koraani kehottaa muslimeja toistuvasti jäljittelemään hänen käyttäytymistään. Monet tai jopa useimmat eivät ole lukeneet hänen elämäkertaansa ja luottavat imaaminsa opetukseen.

Niinä aikoina ja niissä paikoissa, joissa islam on heikko, voimme odottaa imaamien opettavan ihmisiä noudattamaan Mekan kauden Koraanin esimerkkiä, mutta historia osoittaa, että kun islamista tulee voimakas, asiat muuttuvat.

Sira:

I764 Khaibarin juutalaiset olivat ensimmäisiä dhimmejä. Kun juutalaisten arvoikkain omaisuus oli viety, Muhammed jätti heidät maatöihinsä. Hänen miehensä eivät tienneet mitään maanviljelyksestä ja juutalaiset olivat siinä taitavia. Niinpä juutalaiset hoitivat maatyöt ja antoivat Muhammedille puolet voitostaan.


Kommentteja:

Tämä oli uusi taktiikka ja siitä tulisi tärkeä osa islamin yleistä strategiaa. Tähän saakka kafirit olivat saaneet kaksi vaihtoehtoa: käänny islamiin tai kuole. Nyt esiteltiin kolmas vaihtoehto, dhimmiys.

Dhimmi on ei-muslimi, joka asuu islamin hallitsemassa maassa. Heidän on maksettava erityistä veroa (jizya) muslimeille, ja se voi olla jopa 50% heidän tuloistaan. On myös tärkeää, että he tuntevat itsensä nöyryytetyiksi.

Heillä on vain vähän oikeuksia ja he voivat harjoittaa uskontoaan yksityisesti, mutta heillä ei ole lupa korjata tai rakentaa uusia kirkkoja tai synagogia (dhimmiys on mahdollista vain juutalaisille ja kristityille).

Koska islam on suuntautunut niin vahvasti valloitussotaan, sen yhteiskunnasta puuttuu tuottavuus. Sallimalla kristittyjen ja juutalaisten elää puoliorjuudessa islamilla on tulon lähde myös rauhan aikana. Myöhemmät kalifit kehittivät dhimmi-instituutiota edelleen ja se on tärkeä osa jihadin järjestelmää.

Koraani mainitsee dhimmiyden:

9:29 Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.

Meille kerrotaan usein, että juutalaisten ja kristittyjen annettiin elää rauhassa ja sopusoinnussa muslimimaissa. Sellainen, joka ei ymmärrä dhimmiyden rasituksia, tämä voi kuulostaa islamiin kuuluvalta suvaitsevaisuudelta, mitä ei ole olemassakaan.

Sira:

I766 Paluumatkalla Muhammed laittoi erään musliminaisen valmistamaan Safijan (juutalaisnainen, jonka hän oli valinnut nautinnokseen) hääyöhönsä Muhammedia varten. Sinä yönä yksi hänen miehistään marssi ympäri hänen telttaansa miekkoineen. Seuraavana aamuna Muhammed kysyi, mitä hän oikein teki ja mies vastasi: "Olin huolissani sinusta tuon naisen tähden. Olit tappanut hänen isänsä, hänen aviomiehensä ja hänen sukulaisensa, joten pelkäsin puolestasi hänen aikeitaan". Muhammed siunasi häntä.

Fraasi "Allahu Akbar" on tullut kuuluisaksi, varsinkin syyskuun yhdennentoista iskujen jälkeen. Kaappaajien johtaja, Muhammed Atta, oli viettänyt edellisen yön kierrellen strippariklubeja. Kun he lensivät suihkukoneensa päin Kaksoistorneja surmaten kafireja, kaapparit olivat huutaneet "Allahu Akbar".

Se käännetään yleensä "Allah on suuri", mutta sen merkitys on oikeastaan "Allah on suurempi" (kuten lauseessa "suurempi kuin kaikki muut jumalat"). Lause ei ole nykyajan jihadistien keksintö. Se on aivan ensimmäisen jihadistin, Muhammedin, taisteluhuuto, kun hän teurasti viattomia kafireja.

Syyskuun yhdennentoista iskujen jälkeen, George Bush ja Britannian pääministeri Tony Blair (ja kaikki muut maailman johtajat tähän päivään asti) julistivat, ettei iskuilla ollut mitään tekemistä islamin kanssa. Sen jälkeen sanan jihad, islamisti, muslimi, islam ja kaikki viittaukset islamin doktriiniin on poistettu Yhdysvaltain terrorin vastaisista ohjekirjoista. Ymmärtääksemme syyn tällaiseen käytökseen, meidän on tärkeää tietää enemmän dhimmiydestä.

* * *

Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/

Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina