Mistä tiedämme onko uskonto rauhanomainen?

Gad Saad Psychology Todayssä:

Kuvitellaan, että haluaisin tietää salliiko juutalaisuus sianlihan syömisen. Miten löydän vastauksen tähän kysymykseen? Pitäisikö minun tarkkailla juutalaisia ystäviäni nähdäkseni syövätkö he sianlihaa? Monet heistä eivät ota kosher-lakia kovin vakavasti ja saattaisin tulla siihen virhepäätelmään, että koska suurin osa juutalaisista ystävistäni syö sianlihaa, "maltillisella juutalaisuudella" ei ole mitään tekemistä tämän ruokatabun kanssa. Oikea lähestymistapa tässä kysymyksessä olisi tutkia asianomaisia uskonnollisia kirjoituksia. Vastaus ei löydy yksilöiden käyttäytymisestä, koska yksittäiset juutalaiset joko noudattavat tai eivät noudata juutalaisuuden säännöksiä. Anekdootti ystäväsi Solomon Goldsteinin rakkaudesta revittyyn possuun on täysin epäolennainen. Juutalaisuus kieltää sianlihan käytön. Ne juutalaiset, jotka syövät sianlihaa, toimivat uskontonsa opetuksia vastaan.

Järkeily ja tiede antavat meille keinot miettiä, minkälaista tietoa tarvitsemme vastataksamme annettuun kysymykseen. Juuri sen takia tieteellinen metodi on tehokas menetelmä maailman ymmärtämiseksi. Kun kysymys tai hypoteesi on esitetty, meidän tulee kerätä tarvittava data ja analysoida sitä arvion tekemiseksi. Tästä pääsemme aiheeseen, joka on tullut osaksi kollektiivista tietoisuuttamme, nimittäin sen määritteleminen onko jokin uskonto rauhanomainen vai ei. Ennen kuin yritämme vastata tähän kysymykseen, tutkitaan ensin yhtä uskontoa: jainalaisuutta. Tämän uskonnon keskeinen ajatus on täydellinen väkivallattomuus eläviä olentoja kohtaan. Jainalainen, joka tarkasti noudattaa tätä periaatetta, kävelee luudan kanssa ja lakaisee lattian edestään jottei vahingossa tulisi tappaneeksi hyönteistä. Jos tunnet jainalaisen, joka on tuomittu eläinrääkkäyksestä, se ei ole osoitus siitä, että jainalaisuus sallii sellaisen pahuuden, vaan kysymys on yksinkertaisesti siitä, että tämä henkilö ei noudattanut uskontonsa opetuksia. Jälleen tieteellinen ajattelu osoittaa, mikä on olennaista tietoa annetun hypoteesin testaamiseksi. Jainalaisuus saarnaa väkivallattomuutta, vaikka yksittäinen jainalainen olisikin väkivaltainen.

Jos haluamme osoittaa uskonnon rauhanomaisen tai väkivaltaisen luonteen, voimme käyttää monia tietolähteitä asian tutkimiseksi. Muutamia esimerkkejä: 1) voimme tutkia historiallisia lähteitä kyseisen uskonnon perustamisesta alkaen saadaksemme sen uskonnon nimeen surmattujen ihmisten lukumäärän. Voimme esimerkiksi verrata sitä onko kristikunta saanut aikaan enemmän verilöylyjä kuin jainalaisuus; 2) Voimme määrittää nykyajan aikajakson (esimerkiksi viimeiset 50 vuotta) ja taulukoida eri uskontojen nimeen tehdyt terrori-iskut (katso Marylandin globaali terrorismitietokanta). Näin saamme vertailtua terrori-iskujen määrää, esimerkiksi kristinuskon inspiroimia iskuja aborttiklinikoihin ja vaikkapa jihadistisia terrori-iskuja. 3) voimme tutkia luetteloita terroristeista (esim. FBI etsityimmät terroristit) tai hallituksen luetteloita terroristijärjestöistä (esim. Kanadan hallituksen lista), ja arvioida miten eri uskonnot ovat inspiroineet näitä järjestöjä. Tämä tekee mahdolliseksi tehdä tilastollista analyysiä, jonka perusteella voimme vastata sellaisiin kysymyksiin kuin: Onko mormoniuskonnon innoittamia terroristeja enemmän kuin juutalaisterroristeja? Tässä ei ole syytä hienosteluun. Antaa datan puhua. On lukuisia muitakin lähteitä, joita voidaan käyttää uskonnon väkivaltaisuuden/rauhanomaisuuden osoittamiseen, mutta otetaan tähän vielä kaikkein ilmeisin. Jos haluat tietää miten paljon jokin uskonto saarnaa rauhaa/väkivaltaa, suorita tekstianalyysi sen pyhistä kirjoituksista. Yhteiskuntatieteilijöillä on täsmällinen metodologia, jolla voidaan vastata kysymykseemme, ja se on sisällönanalyysi.

Olen useissa kirjoissani (The Evolutionary Bases of Consumption, The Consuming Instinct: What Juicy Burgers, Ferraris, Pornography, and Gift Giving Reveal About Human Nature) sekä muissa julkaisuissani (Saad, 2012, ja artikkelissani Psychology Today-lehdessä) osoittanut, kuinka kulttuurin tuotoksille (esim. laulujen sanoille, kirjallisuudelle, elokuvien juonille) voidaan tehdä sisällönanalyysi, jolla voidaan löytää ihmisluonnon yhteisiä nimittäjiä. Jos esimerkiksi haluat tietää, minkälaisia ominaisuuksia ihmiset etsivät kumppaniehdokkaistaan, tee sisällönanalyysi laulujen sanoille. Trubaduurien lyriikka tuhat vuotta sitten ei eroa paljonkaan nykyajan rap-sanoituksista. Sisällönanalyysi on työkalu, jolla yhteiskuntatieteilijät voivat tutkia objektiivisesti annetun dokumentin sisältöä (esim. laulu, uskonnollinen kirjoitus, aikakauslehti tai elokuva). Kuinka usein Vanha ja Uusi Testamentti saarnaa rakkautta ja suvaitsevaisuutta? Kuinka usein väkivaltaa suvaitaan? Jos ne yllyttävät väkivaltaan, niin ketä vastaan väkivalta on suunnattu? Sisällönanalyysi ei jätä paljoa tulkinnanvaraa. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi ei tarvitse olla aramean asiantuntija tai Harvardissa opiskellut raamatuntutkija, tai yksi Jeesuksen apostoleista. Kaikki mitä tarvitaan on järkeily ja tieteellinen metodi.

Sovelletaanpa sitten sisällönanalyysiä nykyhetken tärkeään keskusteluun: Onko islam rauhan uskonto? Tohtori Bill Warner, entinen fysiikan professori, on käyttänyt vuosia islamin kolmen tärkeimmän lähteen tutkimiseen: Koraani, hadithit ja Sira. Hän on soveltanut sisällönanalyysiä tuottaakseen tilastoja, jotka vastaavat tähän kysymykseen. Kuten missä tahansa tutkimuksessa, valituista menetelmistä voidaan aina käydä keskustelua. Olivatko hänen käyttämänsä käännökset parhaita mahdollisia? Millä perusteella hän päätti, edustaako tekstikatkelma rauhaa, väkivaltaa, rakkautta tai vihaa, vaiko yliherruuden julistusta? Jätän lukijan tehtäväksi vierailla hänen webbisivullaan (Center for the Study of Political Islam), kuunnella hänen luentojaan ja lukea hänen kirjojaan ja analyysejaan, ja muodostaa oma käsityksensä. Antakaamme tieteellisen metodin valaista tietämme näiden vaikeiden mutta tarpeellisten keskustelujen läpi. Niiden, jotka huutavat kovimmin, tai jotka kantavat suurinta asetta, ei saa antaa voittaa tätä perustavan tärkeää debattia.

Alkuperäinen artikkeli: https://www.psychologytoday.com/blog/homo-consumericus/201501/how-do-we-know-if-religion-is-peaceful