Opettiko Muhammad rakkautta?

Citizen Warrior vastaa blogissaan kysyjille:

Joku kysyi Facebookissa näin: "Opettiko Muhammad alun perin rakkautta, mutta sitten ihmiset vuosisatojen saatossa irrottivat hänen sanansa kontekstistaan?"

Vastasin näin: Ei, Muhammad ei opettanut rakkautta. Mutta vuosisatojen saatossa monet muslimit - sillä ihmiset ovat tavallisesti myötätuntoisia - jättivät Muhammadin opetukset huomiotta ja kohtelivat toisuskoisia ystävällisesti.

Mutta ajat muuttuvat. Saudi-Arabia on käyttänyt valtavaa öljyvarallisuuttaan levittääkseen fundamentalismia maailman joka kolkkaan, ja rahoittanut tuhansia moskeijoita ja madrasseja, joissa kaikissa opetetaan puhdasta väärentämätöntä islamia, jossa Allahin laki (sharia) on ainut laillinen yhteiskuntajärjestys, ja islamin lopullinen tavoite on saattaa kaikki maailman ihmiset sharian alaisuuteen.

Islam opettaa, että tämä tavoite saavutetaan siten, että ensin uskottomia vain kutsutaan islamiin, kuten Osama bin Laden teki ennen syyskuun yhdennentoista iskuja Yhdysvaltoihin. Jos uskottomat eivät ota islamia vastaan, muslimien on Allahin määräyksen mukaisesti julistettava heille sota, jos vain ovat riittävän voimakkaita siihen. Voitettuaan heidän on annettava uskottomille vielä yksi mahdollisuus kääntyä islamiin (kristityillä ja juutalaisilla on myös mahdollisuus hyväksyä dhimmin asema), tai tulla surmatuiksi.

Tämä järjestely on toiminut hyvin. Viittäkymmentäkuutta maata hallitaan islamilaisen lain mukaan. Islamilainen yhteistyöjärjestö (OIC, Organisation of Islamic Cooperation) on maailman laajin organisaatio Yhdistyneiden kansakuntien jälkeen ja se on YK:n suurin äänestysblokki.

Tänä päivänä muslimeja muuttaa kaikkiin toisuskoisiin valtioihin. He tuovat mukanaan ideologiansa.


Joku toinen kommentoi vielä: "En ymmärrä miksi ihmiset seuraavat näitä ohjeita. Miten vaikeaa on vain hyväksyä toiset ihmiset? En ymmärrä. Minusta on mukaa olla ystävällinen. Se on palkitsevaa.

Vastasin hänelle näin: Ystävällisyys on tosiaan mukavaa. Mutta mieti sitä, että muslimi on kasvatettu uskomaan, että Koraani on Kaikkivaltiaan sanaa. Ja Muhammad on Kaikkivaltiaan viimeinen profeetta. Ja Muhammad sanoi, että Allahin laki (sharia) on ainut laillinen yhteiskuntajärjestys. Kaikki muut lakijärjestelmät ovat ihmisen tekemiä ja siksi vääriä ja pahoja.

Ja mieti vielä sitä, että jos uskoisit Allahin antaneen jokaiselle muslimille tehtävän: saattakaa kaikki ihmiset Allahin alamaisiksi. Ja on sitä paitsi täysin luvallista käyttää väkivaltaa, sillä uskottomat eivät ymmärrä omaa parastaan. He joutuvat joka tapauksessa kärsimään hirvittävästä kidutuksesta tuonpuoleisessa, joten voisit yhtä hyvin yrittää tehdä heistä uskovaisia, jopa vastoin heidän tahtoaan.

Näin se menee. Ja se on aiheuttanut ihmiskunnalle ongelmia jo 1400:n vuoden ajan. Ratkaistaanko tämä olemalla ystävällinen niille, jotka uskovat tällaiseen ideologiaan? Mitä me voisimme tehdä? Tätä kysymystä meidän kaikkien tulisi pohtia. Miten voisimme toimia siten, että olisimme myötätuntoisia, muttemme kuitenkaan typeryksiä?



Suomennettu Citizen Warriorin blogista: http://www.citizenwarrior.com

Citizen Warrior Facebookissa: https://www.facebook.com/citizenwarriorcentral/

Citizen Warrior Twitterissä: https://twitter.com/citizen_warrior

Citizen Warrior on myös julkaissut ohjekirjan siitä, miten oikeaa tietoa islamista voidaan levittää ei-muslimeille: Getting Through: How to Talk to Non-Muslims About the Disturbing Nature of Islam

---

Ayaan Hirsi Ali keskustelee islamista Dave Rubinin haastattelussa.

Islamin päätavoite

An Inquiry Into Islam: Islamin päätavoite

Islamin päätavoite on sen doktriinin mukaan saattaa kaikki maailman ihmiset Allahin lain (sharia) alaisuuteen. Sharia on oikea tapa elää, ja kaikkien tulee noudattaa sitä. Myös toiset uskonnot katsovat hyödyttävänsä kaikki ihmisiä. Islam on kuitenkin erilainen siinä, millaisia keinoja doktriini sallii käytettävän.

Islamin doktriini on ainutlaatuinen, koska sen historia on ainutlaatuinen. Kolme muuta suurta ja suhteellisen uutta uskontoa (buddhalaisuus, kristinusko ja taolaisuus) syntyivät jo olemassa olevaan lakijärjestelmään. Esimerkiksi kristinusko syntyi silloin kuin juutalaisuus oli vahva, ja Rooma vielä voimakkaampi. Jos kristityt olisivat olleet aseistettuja vapaustaistelijoita ja yrittäneet syrjäyttää Rooman hallinnon ja jos he olisivat yrittäneet pakkokäännyttää ihmisiä, kristinusko olisi hävitetty ennen kuin se olisi alkanutkaan.

Samoin voidaan todeta buddhalaisuudesta ja taolaisuudesta.

Tämä on totta myös islamin kohdalla sen saadessa alkunsa Mekassa. Muhammed ja hänen seuraajansa olivat vähemmistönä ja heidän piti osoittaa jonkinlaista suvaitsevaisuutta muita uskontoja kohtaan. Mutta sitten kun he muuttivat uuteen kaupunkiin (Medina), asiat muuttuivat. Pian he jo hallitsivat kaupunkia. Arabiassa ei siihen aikaan ollut ylivoimaista laillista tai sotilaallista mahtia - alue, joka tunnetaan nykyään Saudi-Arabiana, koostui itsenäisistä heimoista ja klaaneista.

Voidaan siis sanoa, että islamin uskonto syntyi aikana, jolloin ei ollut ulkoisia rajoituksia, ja se kehitti doktriinin, joka häpeilemättä kannustaa käyttämään väkivaltaa, sotaa, petosta, pelottelua, kidutusta ja verenvuodatusta, jotta Allahin laki tulisi voimaan koko maailmassa. Tämä kuulostaa hirvittävältä, mutta en keksi tätä omasta päästäni. Voit varmistua näistä itse, ja sinun pitäisi. Voit aloittaa lukemalla Koraanin. Se on tehty sinulle hyvin helpoksi (katso myös Kahden tunnin Koraani).

Omana aikanaan mikään ei estänyt tätä aloittelevaa uskontoa käyttämästä mitä tahansa tarpeellisia keinoja. Valitettavasti se kaikki kirjoitettiin muistiin ja sitä on pidetty siitä asti pyhänä doktriinina.

Myös Muhammedin elämän yksityiskohdat merkittiin muistiin. Hänen tekonsa ja sanansa ovat säilyneet, samoin kuin muuttumaton islamin pyhä kirja, Koraani.

Toisuskoisten kannalta on valitettavaa, että Koraani sanoo peräti 91 kertaa, että muslimin on noudatettava Muhammedin esimerkkiä kaikissa asioissa ja kaiken aikaa.

Islam päätavoite on siis saattaa kaikki maailman ihmiset Allahin lain alaisuuteen käyttäen mitä tahansa keinoja. Islamin missio voitaisiin tiivistää kolmeen sanaan: islamin on hallittava. Tämä on huono uutinen ei-muslimeille. Hyvä uutinen on, että monet ihmiset jotka pitävät itseään muslimeina, eivät tiedä paljoakaan islamista ja jotkut islamin päätavoitteen tuntevat eivät ole kiinnostuneita tavoittelemaan sitä.

Toiset kuitenkin tavoittelevat sitä tosissaan ja se on hyvä tietää, koska jotkut käytetyistä keinoista ovat varsin ovelia. Lue lisää siitä täältä: Täysin laillinen Jihad. Sitten kun tiedämme mitä on meneillään ja mihin hartaat ortodoksimuslimit pyrkivät, pitäisi olla helpompaa estää heitä saavuttamasta tavoitettaan.


Mitä islamin oppi sisältää?

Trilogian tekstien suhteellinen koko

Koraani ei ole ainut tärkeä islamin opetuksien lähde. Islamin oppi tulee kolmesta päälähteestä: Koraani, hadith ja Sira. Tätä voidaan kutsua islamin "Trilogiaksi".

Koraani on kokoelma ilmestyksiä, jotka Muhammed sain enkeli Gabrielilta.

Hadith on kokoelma anekdootteja Muhammedista ja hänen sanomisistaan.

Sira on Muhammedin elämäkerta.

Koraania ei voi ymmärtää ilman Siraa ja hadithia, koska monet Koraanin ilmestykset viittaavat tapahtumiin Muhammedin elämässä.

Jos haluat tutustua islamin doktriiniin, tutustu kaikkiin näihin islamin lähteisiin.

Parhaat länsimaisille tarkoitetut versiot näistä kirjoista löydät CSPI-sivustolta (The Center for the Study of Political Islam). Heidän kirjakauppansa löytyy täältä.


Koraani ja Sira löytyvät suomeksi Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksina. Katso myös Kahden tunnin Koraani. Koraaniblogi ja Muhammedin tarina. Koraani löytyy suomeksi myös netistä.

Mikä on ortodoksimuslimi?

Olet varmasti kuullut termin "radikalisoitunut muslimi" tai "fundamentalistinen muslimi". Käytämme näitä termejä tehdäksemme selväksi, ettemme puhu "tavallisista" tai "maltillisista" muslimeista. Tämän jaon tekemiseen on hyvä syy.

Tärkein syy on se, että jos sanot "muslimi", saatat tarkoittaa kaikkia muslimeita, ja on selvää, että kaikki muslimit eivät käyttäydy samalla tavoin.

Se mitä monet ihmiset eivät ymmärrä on, että "radikalisoituneet" muslimit eivät oikeastaan ole radikaaleja. He ovat ortodoksisia (puhdasoppisia). He yksinkertaisesti toteuttavat sitä, mitä heidän kirjoituksensa käskevät. He eivät "kaappaa" uskontoaan tai tulkitse sitä väärin. Monet ei-muslimit eivät ymmärrä tätä.

Answers.com antaa "ortodoksille" seuraavan määritelmän: noudattaa hyväksyttyä tai perinteistä ja vakiintunutta näkemystä, erityisesti uskonnoissa. Tämä sopii täydellisesti. Ja länsimaalaiset ymmärtävät sen helposti. Se on jo valmiiksi tuttu termi.

Sama Answers.com määrittelee "heterodoksisen": ei yhteisymmärrystä hyväksytyistä uskomuksista, erityisesti kirkon doktriinissa tai dogmassa. Voit poistaa tästä "kirkon" ja saat hyvän määritelmän sille, mitä tarkoitetaan "maltillisella" muslimilla. Tämä tekee eron selväksi.

Niinpä Inquiry into Islam käyttää termiä "ortodoksi" kuvaaman sellaista muslimia, joka seuraa tarkasti Koraanin ja hadithin opetuksia, ja joka pyrkii - kuten jokaisen kunnon muslimin kuuluu doktriinin mukaan - seuraamaan Muhammedin esimerkkiä.

"Radikaali" on harhaanjohtava termi

Monet käyttävät sanaa "radikaali" kuvaamaan hurskaita ortodoksimuslimeja. Tämä on harhaajohtava termi. Jos kristitty rukoilee anteeksiantoa tai harrastaa hyväntekeväisyyttä, kutsuisitko häntä "radikaaliksi"? Jos buddhalainen meditoi koko päivän, onko hän "radikaali"?

Ei, heitä kutsutaan "uskoaan harjoittaviksi buddhalaisiksi" tai vain buddhalaisiksi. He harjoittavat uskontonsa perusoppeja.

Jospa lopetettaisiin käyttämästä sanaa "radikaali". Ei-muslimit ovat käyttäneet sitä välttääkseen loukkaamasta "ei-radikaaleja" muslimeja, mutta oikean tiedon levittäminen vaikeutuu, koska se synnyttää illuusion, että "tavallinen islam" ei ole "radikaalia".

Ajatus että "terroristit" ovat "kaapanneet" islamin on laajalle levinnyt ja  täysin virheellinen. Virheellinen mielikuva aiheuttaa hämmennystä, kun ihmiset alkavat opiskella islamia. Termin "radikaali" käyttö lisää tätä hämmennystä. Ei käytetä sitä edes silloin, kun puhumme ihmisille, jotka tietävät hyvin vähän islamin perusperiaatteista. Lopulta heidän on kuitenkin opittava, mitä todella tapahtuu ja harhaanjohtavien ja hämmentävien termien käyttö tekee oppimisen vaikeammaksi.

Ainakin minä ajattelen näin. Sanat ovat tärkeitä. Käytetään sanoja, jotka tekevät asiat selkeämmiksi eivätkä hämärämmiksi.

Nämä kirjoitukset on suomennettu Citizen Warrior ja An Inquiry into Islam sivustoilta.

Miksi islam vihaa juutalaisia?

Citizen Warriorin puhe Netanyahulle Yhdysvaltojen kongressissa:

Arvoisat kongressiedustajat! Haluan tuoda esille, että juutalaisviha ei ole seurausta Israelin valtion perustamisesta 1948, eikä se myöskään alkanut silloin, eikä ole seurausta sen jälkeen tapahtuneista suurista tai vähäisemmistä konflikteista israelilaisten ja arabien välillä. Vihan syy löytyy 1400 vuoden takaa islamin perustajasta. Muslimit vihaavat juutalaisia, koska Muhammed vihasi juutalaisia. Muhammed vihasi juutalaisia, koska he kieltäytyivät tunnustamasta häntä profeetakseen.

Tämä viha on tarina Muhammedista, joka väitti Jumalan puhuneen hänelle enkeli Gabrielin välityksellä, joka saneli hänelle Koraanin. Se on kertomus siitä, kuinka mekkalaiset torjuivat Muhammedin ja pitivät häntä paholaisen riivaamana. Muhammed väitti olevansa seuraava juutalainen profeetta, jolla oli valtuutus palauttaa todellinen Aabrahamin Jumalan uskonto. Heidän tulisi uskoa ja totella häntä, jos he haluaisivat päästä paratiisiin ja välttää helvetin tulen. Mekkalaiset sietivät häntä kymmenen vuotta ennen kuin päättivät surmata hänet, jotta voisivat säilyttää oman elämäntapansa. Hän pakeni Yathribiin, nykyiseen Medinaan, kolmesataa kilometriä Mekasta pohjoiseen.

Tästä alkaa tarinan juutalaisten osuus. Puolet hedelmällisen laakson asukkaista oli juutalaisia, jotka olivat jakautuneet kolmeen heimoon. Toinen puoli asukkaista oli arabeja, jotka harjoittivat samaa kuvainpalvontaa kuin mekkalaisetkin. Muhammed rakensi moskeijan keskelle laaksoa ja teki siitä al-qaidansa, päämajansa sotilasoperaatiohin Mekkaa vastaan. Näitä olivat hyökkäykset karavaaneja vastaan ja ne loppuivat kenttätaisteluihin. Puolessatoista vuodessa hän alkoi puhdistaa Yathribia juutalaisväestöstä.

"Oi te apinoiden ja sikojen veljet!" Muhammed aloitti juutalaisen linnoituksen piirityksen näillä solvaavilla nimityksillä, joita hän oli käyttänyt heistä, kun he olivat kieltäytyneet ottamasta hänen uskontoaan ja hyväksymästä häntä profeetakseen. Piiritys kesti kolme viikkoa kunnes linnoitus antautui. He pyysivät päästä lähtemään Yathribista, mutta Muhammed teloitti kaikki miehet ja pojat (kirjasta "It's All About Muhammad")

Kun Muhammed saapui laaksoon, juutalaiset kuuntelivat häntä kohteliaasti, mutta kun he analysoivat hänen kertomuksiaan, he huomasivat, että ne ovat ristiriidassa Tooran kanssa. Ne olivat juutalaisten legendoista johdettuja kertomuksia profeetoista, mutta niissä itsessäänkin oli eroavaisuuksia, vaikka Muhammed väitti niiden olevat aitoja, koska hän oli saanut ne suoraan Jumalalta. Kun hän edelleen vaati heitä hyväksymään hänet profeetakseen, juutalaiset nauroivat hänelle päin naamaa ja alkoivat pilkata häntä.

Mekassa ollessaan Muhammed oli sepittänyt vihasaarnoja, joita hän seuraajineen lausui mekkalaisia vastaan. Jae toisensa jälkeen hän varoitti helvetin tulesta niitä, jotka eivät uskoneet häneen. "Osa heistä otti sen vastaan uskoen, ja osa heistä suhtautui siihen epäuskoisesti. Helvetissä riittää tulta heidän palamistansa varten.", hän sanoi Koraanissa (4:55) "Sinä luulet heitä yksimielisiksi, mutta heidän sydämensä ovat jakaantuneet, koska he ovat ihmisiä, joilla ei ole ymmärrystä.
He ovat juuri kuin edeltäjänsä, jotka äsken saivat kokea tekojensa onnettomat seuraukset; heitä odottaa tuska ja vaiva." (Koraani 59:14-15).

Hän teki heidän elämästään helvettiä. Hänen vihansa muuttui tappavaksi, kun hänen 300-miehinen joukkonsa voitti kolme kertaa suuremman Mekan armeijan Badrin taistelussa. Tämä taistelu käytiin noin 18 kuukautta hänen Mekasta pakonsa jälkeen. Kun hän saapui voitokkaana Yathribiin, hän alkoi salamurhauttaa juutalaisia runoilijoita, jotka olivat sepittäneet hänestä pilkkarunoja. Kuukauden kuluessa siitä, kun hän oli voittanut mekkalaiset, hän pakotti yhden juutalaisheimoista maanpakoon ja takavarikoi heidän omaisuutensa. Hän oli aikonut mestauttaa heidät kaikki, mutta eräs heidän pakanaliittolaisensa sai hänet taivuteltua.

Badrin taistelusta lähtien Muhammedin tarina on pääasiassa kertomus hänen tekemistään hirmuteoista, erityisesti juutalaisia kohtaan. Vuoden kuluttua ensimmäisen Yathribin juutalaisheimon puhdistuksesta, hän pakotti toisen juutalaisheimon lähtemään kuoleman uhalla, ja hän jakoi heidän linnoituksensa, taateliviljelmänsä ja maatilansa korkea-arvoisille mekkalaisille seuraajilleen. Se oli ollut juutalaisten maata melkein tuhat vuotta. Viimeinen juutalaisheimo, Quraiza, sai kärsiä kauheimman kohtalon sen jälkeen, kun he asettuivat mekkalaisten puolelle taistelussa, joka päättyi huonosti Muhammedin Yathribin suojaksi kaivauttaman vallihaudan vuoksi. Muhammed katkaisi jopa 900 miehen ja pojan kaulat. Hänen hyökkäksensä juutalaisia vastaan jatkuivat Khaibarin valloituksella, joka oli vauras juutalainen keidas ja joka tunnettiin läntisen Arabian taatelitilana, ja hyökkäyksillä muita alueen ikiaikaisia juutalaisasutuksia vastaan.'

Quraizan juutalaisten kansanmurha. Muhammed johti 400-900 miehen ja pojan mestausta. Kirjallisuuden mukaan he toivat viisi tai kuusi mestattavaa kerrallaan ja pakottivat heidät polvistumaan kaivannon reunalle torilla, lähellä Muhammedin moskeijaa. Teloitukset kestivät aikaisesta iltapäivästä myöhään yöhön - yksi joka minuutti seitsemästä viiteentoista tuntiin. Muhammedin serkut Ali ja Zubair toimivat pyöveleinä suurimmassa osassa teloituksia. (kirjasta "It's All About Muhammed")

Kuolinvuoteellaan hän määräsi hävittämään kaikki muut uskonnot Arabian niemimaalta - ja lisäksi muualtakin.

Viha etenee sähkön lailla. Koska muslimit uskovat Muhammedin Koraanin tulevan Jumalalta, ja että kaikki hänen tekonsa olivat Jumalan tahdon mukaisia, nykyajan muslimit ovat imeneet itseensä Muhammedin vihan. Hänen vihansa juutalaisia vastaan on muuttunut muslimien juutalaisvihaksi. Tämä viha on periytynyt sukupolvelta toiselle, ja tänään se on iranilaisten vihaa. Viha, joka on siirtynyt 14 vuosisadan kuluessa iranilaisille, saa heidät nyt suunnittelemaan Israelin tuhoamista."

* * * 

Lue Muhammedin tarina suomeksi täältä: http://tinyurl.com/muhammedintarina

Nonie Darwishin puhe

Nonie Darwishin puhe UC Berkeleyssä:

Amerikkalaisena arabitaustaisena naisena vaalin vapautta, jonka Amerikka on antanut minulle. Etuoikeus, joka on aivan liian harvinainen Lähi-idässä, missä puhuminen ihmisoikeuksista, naisten oikeuksista, demokratiasta ja jopa rauhasta Israelin kanssa on tabu, jonka rikkomisesta voi tulla vakavia seuraamuksia.

Amerikassa opin, ettei mikään ideologia tai uskonto ole arvostelun ulkopuolella. Ideologiat, jotka eivät anna vastauksia hankaliin kysymyksiin joutuvat älylliseen konkurssiin.

Haluan painottaa etten nyt puhu hyvistä ja rauhaa rakastavista muslimeista, vaan väkivallan ja vihan ideologiasta, joka on tuonut sorron, levottomuudet, väkivallan ja terrorin Lähi-itään, ja on nyt levittäytymässä muuhun maailmaan.

Radikaalit ovat tehneet vähäisemmästäkin kritiikistä, kriittisestä ajattelusta ja vapaasta keskustelusta loukkauksen islamia kohtaan. Arabifeministejä, uudistajia ja älymystöä hiljennetään, uhkaillaan tai tapetaan. Jopa edesmennyt egyptiläinen kirjailija ja kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaja, Naguib Mahfouz, joutui puukotuksen uhriksi. Puukottaja oli radikaali muslimi, joka väitti hänen loukanneen islamia.

Tämän takia meidän kaikkien täytyy toivottaa avoin keskustelu tervetulleeksi. Paras ase taistelussa terroria ja islamo-fasismia vastaan on totuus.

Haluaisin aloittaa kertomalla omasta taustastani. Synnyin ja kasvoin muslimina Egyptin Kairossa sekä Gazassa - aikana jolloin presidentti Nasser oli päättänyt yhdistää arabimaailman ja tuhota Israelin.

Viisikymmenluvulla isäni johti Egyptin sotilastiedustelua Gazassa ja aloitti Fedayeenin, joka tarkoittaa "aseellista vastarintaa ja itsensä uhraamista." He tekivät hyökkäyksiä rajan yli Israeliin ja aiheuttivat kuolemaa ja aineellista tuhoa. Isääni yritettiin salamurhata vastauksena terroritekoihin.

Yhtenä yönä Isreal lähetti kommandoja tarkasti vartioituun kotiimme, mutta isäni ei ollut kotona. Sotilaat löysivät ainoastaan meidät, naisia ja lapsia. Sotilaat lähtivät vahingoittamatta meitä.

Kävin alakoulua Gazassa. Siellä me opimme vihaa ja kostoa - rauha ei ollut koskaan vaihtoehtona, vaan merkki tappiosta ja heikkoudesta. Juutalaiset esitettiin ali-ihmisinä.

Minulle sanottiin: "älä ota karkkia tai hedelmää vieraalta, koska se voi olla juutalainen, joka yrittää myrkyttää sinut." He täyttivät korvamme juutalaisten pelolla. Se teki vihaamisen helpommaksi ja terrorismin hyväksyttäväksi tai jopa kunnioitettavaksi.

Kahden vuoden intensiivisten Fedayeen-operaatioiden jälkeen isäni salamurhattiin Gazassa 1956. Olin vain kahdeksanvuotias. Nasser tervehti kuuluisassa puheessaan Suezin kanavan kansallistamisen puolesta isääni kansallisena sankarina, shahidina. Presidentti Nasser vannoi Egyptin kostavan, mutta ei maininnut sanallakaan Fedayeenin aiheuttamia tuhoja ja ihmishenkien menetyksiä israelilaisille. Hallituksen korkeat johtajat kysyivät minulta ja sisaruksiltani "kuka teistä kostaa isänne puolesta tappamalla juutalaisia?" Minusta kysymys oli hyvin epämukava. Olimme sanattomia.

Isäni kuoleman jälkeen äitini joutui elämään yksin viiden lapsen kanssa kulttuurissa, joka kunniottaa vain perheitä joiden päänä on mies. Viisikymmentäluvulla vain harvat naiset ajoivat autoa, ja häntä moitittiin ja nimiteltiin, koska hän osti auton, jotta voisi viedä meitä kouluun. Arabinaisten oletetaan uhraavan perheensä antamalla miehensä ja poikansa marttyyreiksi, mutta heille ei juuri anneta kunnioitusta elääkseen elämäänsä arvokkaasti ja vapaina.

Elin kolmekymmentä vuotta sortoa harjoittavissa diktatuureissa ja poliisivaltioissa. Todistin tyttöjen kunniamurhia (meidän palvelijattaremme), naisten alistamista ja tyttöjen sukuelimien silpomista.

Kuulimme säännöllisesti, kun ei-muslimeja kirottiin moskeijoiden saarnatuoleista. Vierailin nuorena naisena kristityn ystäväni luona Kairossa perjantairukouksen aikaan, ja kuulimme molemmat sanalliset hyökkäykset kristittyjä ja juutalaisia vastaan kovaäänisistä. Kuulimme "Tuhotkoon Jumala vääräuskoiset ja juutalaiset, Jumalan viholliset. Emme ystävysty emmekä tee sopimuksia heidän kanssaan." Kuulimme myös seurakunnan vastaavan "Aamen."

Kuulin näitä kiroamisia koko elämäni moskeijoidan saarnatuoleista - ja usko tai älä, kun kasvat näiden kirousten keskellä, ne voivat tuntua ja kuulostaa aivan normaaleilta. Kristitty ystäväni näytti pelokkaalta ja minä olin häpeissäni. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun huomasin että jotain oli pahasti vialla siinä, miten uskontoani opetettiin ja harjoitettiin.

Muutin Yhdysvaltoihin 1978. Ensimmäisellä moskeijakäynnilläni Amerikassa meitä kiellettiin sulautumasta amerikkalaisiin ja meille kerrottiin, että islamista oli tuleva täällä valtauskonto. Minua kehotettiin pukeutumaan islamilaisiin vaatteisiin. Mutta kuinka voisin tehdä sen, kun en koskaan pukeutunut islamilaisittain Egyptissä? Naiset eivät pukeutuneet Egyptissä islamilaisittain ennen 1980-lukua.

Elokuussa 2001 vierailin synnyinkaupungissani Kairossa. Oli käsittämätöntä nähdä kuinka radikaali islam oli ottanut vallan. Vihan ja vihapuheen määrä oli hälyttävää. Näin äärimmäistä köyhyyttä, saastetta, vaarallisia aineita ja roskia Niilin rannoilla. Työttömyys ja inflaatio olivat korkealla ja korruptio oli levinnyt laajalle.

Mutta kun luin arabialaisia lehtiä, kaikki mitä näin oli Israelin ja Amerikan haukkumista. Kansalaiset eivät tienneet muslimien toisiinsa kohdistamista julmuuksista Irakissa, Algeriassa, Sudanissa ja niin edelleen. Itse asiassa termin "islamo-fasisti" keksivät Algerian muslimit ja entiset muslimit kuvaamaan islamilaisia fanaatikkoja, jotka teurastivat 150 000 oman maansa muslimia 1990-luvulla.

Arabimedia ei puolustanut tavallisen arabikansalaisen ihmisoikeuksia. He eivät ymmärtäneet rooliaan yleisön etujen puolustajana - tämä asenne syntyi islamo-fasistisesta ympäristöstä, joka hylkää muutoksen.

Myös länsimedia jätti raportoimatta uhkista.

Olin onnellinen palatessani Yhdysvaltoihin syyskuun kymmenennen päivän iltana, 2001. Seuraavana aamuna näin toisen lentokoneen osuvan kaksoistorneihin ja minä tiesin: "Jihad on saapunut Amerikkaan.". Muhammad Atta oli kotoisin Kairosta, samasta kaupungista kuin minä.

Soitin useille ystävilleni Kairoon. Heidän asenteensa oli torjuva ja he sanoivat: "kuinka kehtaat väittää että arabit tekivät tämän? Etkö ymmärrä että tämä on juutalaisten salaliitto?"

Nämä ei eivät olleet radikaaleja vaan tavallisia egyptiläisiä, jotka muutoin olivat hyvin mukavia ihmisiä. Suljin puhelimen ja tunsin itseni yksinäiseksi ja vieraantuneeksi omasta kulttuuristani. Jälleen kerran minun kansani syyttää juutalaisia jostakin minkä me arabit tiedämme tasan tarkkaan itse tehneemme. Missä tahansa uskonnossa tätä pidetään syntinä, mutta radikaalin islamin silmissä juutalaiset eivät ansaitse totuutta, oikeutta tai armoa. Juutalaisia, joista kerromme moskeijoissamme, arabialaisissa oppikirjoissa tai mediassa, ei ole olemassa. Me arabit taistelemme itse keksimiämme kuvitteellisia juutalaisia vastaan. Israel ei ole täydellinen - mikään yhteiskunta ei ole - mutta se tapa, jolla juutalaisia ja muita vähemmistöjä kohdellaan minun kansani toimesta on traagista ja häpeällistä.

Maailmanlaajuinen sota islamo-fasismia ja jihadia vastaan, jossa taistelemme, ei ole vain pommeja ja kaapattuja koneita - se on myös tyranniaa ja sortoa naisia kohtaan. Naisten sorto ja terrorin tukeminen ovat kaksi saman fundamentalistisen ajatusmaailman puolta. Islamilainen laki, sharia, jota terroristit yrittävät tyrkyttää koko maailmaan, muodostaisi globaalin sukupuoliapartheidvaltion.

Sharian rikosoikeuden rangaistuksiin kuuluvat ruoskiminen, kivittäminen, mestaaminen ja raajojen amputointi - julmia ja epätavallisia rangaistuksia länsimaisilla ja inhimillisillä mittareilla. Islamin uskosta luopuminen rangaistaan kuolemalla. Jos valtio ei tapakaan luopiota, hänen kuolemansa on taattu väkijoukon käsissä.

Tästä syystä islam on enemmän kuin uskonto: se on valtio, jossa on yksipuoluejärjestelmä. Se on myös yksityiskohtainen laillinen järjestelmä, jota kutsutaan shariaksi ja joka voi tuomita sinut kuolemaan, jos jätät islamin.

Sharia varmistaa, ettei muslimivaltion Berliinin muurilla ole loikkareita. Yllättävää kyllä, suurin osa muslimivaltioista ei harjoita sharian rikosoikeutta, koska heillä ole sydäntä siihen.

Olen elänyt sharian perheoikeuden alla kolmekymmentä vuotta elämästäni. Sitä harjoitetaan kaikissa muslimivaltioissa. Se sallii miehille yksipuolisen oikeuden helppoon avioeroon, oikeuden ottaa useita, jopa neljä, vaimoa. Se sallii vaimon hakkaamisen, määrää naiselle vain puolet miehen perintöosuudesta ja myös naisen todistus on vain puolet miehen todistuksesta oikeudessa. Naista arvostetaan vain, jos hän peittää ruumiinsa, kasvonsa ja jopa henkilöllisyytensä.

Jopa seitsemänkymmentäviisi prosenttia Pakistanilaisissa vankiloissa olevista naisista on siellä, koska heidät on raiskattu. 600-luvun Arabian niemimaan heimokulttuurista syntyneestä shariasta on tullut ikuinen laki kaikissa kulttuureissa eläville muslimeille.

Sharian mukaan kalifi ja amir (tarkoittaa johtajaa) on vapautettu sharia-lain rangaistuksista. Islamilainen laki on diktaattorin päiväuni, jonka hän on saanut itse Allahilta.

Moniavioisuudella on tuhoisa vaikutus perheen toimintaan, miehen ja vaimon suhteeseen ja naisten välisiin suhteisiin. Monilla muslimimiehillä on vain yksi vaimo, mutta suhdetta on jo vahingoitettu muslimien avioliittosopimuksessa, jossa mies ei vanno uskollisuutta vaimolleen eikä vaimo voi uskollisuutta myöskään olettaa.

Avioliittosopimuksessa on kolme lisäpaikkaa, joihin voidaan täyttää toisten naisten tiedot, jos mies niin haluaa. Kunnollisen musliminaisen täytyy hyväksyä sharia-lain määräämä kohtalo yhden yksinkertaisen syyn takia: jos haastaa Allahin lain, se on sama kuin haastaisi itse Allahin.

Viimeisimmässä bin Ladenin nauhoituksessa, terroriguru kehotti länsimaissa olevia muslimeja lisäämään lukumääräänsä kutsumalla mahdollisimman monia amerikkalaisia islamiin ja lisäämällä maahanmuuttoa, jotta saavutettaisiin, kuten hän itse sanoi, "jihad sisältäpäin." Tästä syystä lännessä asuvat islamistit kokeilevat rajoja nähdäkseen kuinka paljon länsimaat suvaitsevat. Jotkut muslimit (jotka asuvat demokratioissa) vaativat sharia-lakia ja jopa väittävät, että sharia on yhteensopiva demokratian kanssa.

Muslimien marssissa New Yorkissa tämän vuoden syyskuussa, juuri ennen kuudetta 9/11 vuosipäivää, muslimit kantoivat kylttejä, joissa sanottiin "Muslimit demokratiaa ja länsimaisia arvoja vastaan", "holokausti on huijaus" ja "Kieltäkää talmud." He myivät kirjoja, joiden kannessa oli AK-47. Nämä siis ihmisiltä, jotka valittavat islamofobiasta. Luulevatko he että tällainen tuo heille sympatiaa ja ymmärrystä?

Musliminainen Floridasta vaati, että voi käyttää ajokortissa kuvaa, jossa kasvot on peitetty, Minnesotan taksinkuljettajat kieltäytyvät kuljettamasta matkustajia, joilla on mukana verovapaasta myymälästä ostettua viiniä, kuusi lentävää imaamia, jotka pelästyttivät jokaisen matkustajan lentokoneessa ovat nostamassa oikeusjuttua. Ja viimeksi vaatimukset erityisistä wada-vesihanoista muslimilapsille, jotta he voivat pestä jalkansa ennen rukoushetkeä  (wada on muslimien pesurituaali) .

Olen elänyt lähi-idässä kolmekymmentä vuotta enkä ole koskaan nähnyt wada-vesihanoja kouluissa tai yliopistoissa, paitsi moskeijoissa. Niitä on vain Saudi-Arabiassa. Harhautus on ilmiömäinen. Islamistit tuputtavat wahhabilaisia sauditapoja Amerikkaan - tapoja joita en ole koskaan nähnyt Egyptissä.

En tullut Amerikkaan tullakseni wahhabilaiseksi saudiksi.

Näin kerran arabitelevisiokanavalla muslimisaarnaajan kertovan pienille lapsille, että valehtelu ei ole sallittua, paitsi kolmessa tilanteessa:

Valehtelu ei-muslimille, kun se edistää islamin asiaa.

Valehtelu muslimeille, jos se lopettaa riidan heidän välillään.

Valehtelu omalle vaimolle, jos se parantaa heidän suhdettaan.


Valehtelusta on siis tullut pakollista kansainvälisissä suhteissa, muslimien välisissä suhteissa ja perhesuhteissa. Ihmetteleekö joku miksi muslimit olivat hiljaa 9/11 jälkeen? Niitä jotka paljastavat tämän valehtelupelin pidetään pettureina.

Sallimalla valehtelun, muslimit ovat luoneet kulttuurin, jossa on mahdotonta erottaa valhetta totuudesta - totuudesta on tullut monimutkainen peli, jolla edistetään islamin asiaa.

Sanomalehti The Times of London raportoi, että muslimiopiskelijoita Britanniassa opetetaan halveksimaan ei-muslimeita "saastaisina." Arabiaksi sana on "nagas." Siksi monet arabit uskovat, että ei-muslimit muslimien maalla on häväistystä ja miehitystä.

Yhdysvaltalaiset sotilaat, Saudi-Arabian pyynnöstä, uhrasivat henkensä suojellakseen heitä Saddamilta. Tavallisesti tähän olisi suhtauduttu kiitollisuudella, mutta sen sijaan arabikadunmiehen reaktio oli "kuinka vääräuskoiset julkeavat häpäistä muslimimaan."

Tämä on syy miksi amerikkalaiset eivät saa mitään kunniaa kaikesta siitä, että he ovat puolustaneet muslimeja serbejä vastaan, afgaanimuslimeita Neuvostoliittoa vastaan ja ruokkineet somalimuslimeita, joiden nälänhätä on heidän omien johtajiensa syytä. Päinvastoin. Mitä enemmän Amerikka yrittää auttaa alueiden vakauttamisessa, sitä enemmän heitä inhotaan.

Arabimuslimit eivät halua joutua vääräuskoisten pelastamiksi. Se on ylpeä kulttuuri, jota voidaan helposti häpäistä tunteella siitä että oltaisiin riippuvaisia ei-muslimeista. Se on arabikadunmiehen psykologiaa.

Tämä on se miten länsimaat koetaan. Juutalais-kristillisessä kulttuurissa sanotaan: "olemme kaikki syntisiä", mutta muslimikultturissa sanotaan "he ovat syntisiä, mutta me olemme muslimeja."

Muslimipapisto pyrkii jatkuvasti ihannemuslimivaltioon, mutta he eivät ole onnistuneet siinä. He ovat epäonnistuneet surkeasti yhteiskuntansa vakauttamisessa. Sen sijaan että papisto olisi lohdutuksen, vakauden ja viisauden lähde, heistä on tullut vihan, raivon ja kumouksellisuuden lähde. Heille vastaus on aina intifada, kansannousu, coup d'etat, salamurha tai katuväkivalta. He eivät kunnioita minkään hallituksen legimiteettiä eikä mikään hallitus ole tarpeeksi islamilainen heille, ei edes Saudi-Arabia.

Tällaisessa tilanteessa vain tyrannihallitukset voivat selviytyä. Johtajat, jotka haluavat rauhaa, nykyaikaisuutta ja uudistuksia, salamurhataan, kuten Sadat.

Jokainen muslimimaa kärsii maanalaisista muslimiradikaaliryhmistä, jotka yrittävät kumota hallituksen ja perustuslain, tavoitellessaan täydellistä muslimivaltiota. Siksi muslimimaailma on jatkuvassa kaaoksen, pysähtyneisyyden ja konfliktin tilassa. Lopputuloksena on islamo-fasismi.

Tämä koskee hyvin paljon myös Amerikkaa, koska kaikki tämä on leviämässä kaikkialle muuhun maailmaan. Vuonna 1998 muslimijohtajat heijastelivat tätä samaa asennetta, kun he kehottivat Amerikan muslimeita olemaan sulautumatta valtakulttuuriin ja ilmoittivat päättäneensä saada koraanin lain voimaan Amerikassa. Se mistä arabijohtajat kärsivät on nyt tulossa Amerikkaan, ja jos se jatkuu, meidän vapautemme rappeutuu. Islamo-fasistisen lain levottomuus, sekasorto, tuhoava asenne ja viha on nyt täällä.

Arabihallituksilla on lupa rakentaa moskeijoita länsimaihin, mutta he eivät anna amerikkalaisille lupaa rakentaa kirkkoja tai synagoogia muslimimaihin. He rahoittavat muslimi- ja Lähi-idän koulutusohjelmia Amerikan yliopistoissa, mutta missään 52:ssa muslimimaassa ei ole kristinuskon tai juutalaisuuden koulutusohjelmaa. He saarnaavat vapaasti islamia kaikkialla maailmassa, mutta vangitsevat ja tappavat kristittyjä lähetystyöntekijöitä.

Jos tämä kehitys jatkuu, bin Ladenin unelma Amerikan sisäisestä jihadista käy toteen. Jos näin tapahtuu, Amerikka ei ole enää koskaan entisensä. Voimme nähdä suurten muslimipopulaatioden kerääntyvän Lontoossa, Pariisissa ja Detroitissa vaatimaan shariaa "tai muuten." Jos heidän vaatimuksiinsa ei suostuta, he alkavat vaatia itsehallintoa: Tsetseenia voi tapahtua lännessä. Islamilaiset separatistiset liikkeet ovat elossa ja voivat hyvin Tsetseeniassa, Filippiineillä ja muualla maailmassa. Ne aiheuttivat Intian jaon ja Pakistanin antamisen muslimeille, mutta islamiterrorismi Intian sisällä ei ole kuitenkaan loppunut.

Ja nyt islamistit ovat yllättäneet lännen poliittisen korrektiuden ja monikulttuurisuuden tilassa. Suvaitsemalla vihaa ja väkivaltaa, länsimaat tekevät muslimeille ja islamille palveluksen. Suvaitsemattomuuden suvaitseminen ei ole myötätunnon merkki, se on törkeä heitteillejättö.

Johtopäätökset: Uskonnon, minkä tahansa uskonnon, täytyy mukautua yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin, vapauteen valita uskontonsa, sekä naisten ja vähemmistöjen tasavertaisuuteen. Mitä me Amerikan arabit aiomme tehdä sille? Olemmeko hiljaa ja puolustuskannalla? Olemme Amerikalle velkaa rehellisen vastauksen. Meidän täytyy herättää omassa kulttuurissamme todellinen uudistushenki. Seitsemän naista odottaa tällä hetkellä Iranissa kuolemantuomiota kivittämällä - aiommeko olla heidän puolellaan vai petämmekö heidät?

Islamista kääntyneet muslimit piileskelevät. Sallimmeko heidän tulevan tapetuiksi islamin nimessä? Annammeko Egyptin koptien kärsimän sorron jatkua?

Jos islam on rauhan uskonto, meidän pitää vaatia enemmän uskonnollisilta johtajiltamme. Olemme saaneet tarpeeksemme itsensä pyhittäneistä ajatollista, mullaheista ja sheikestä, jotka käyttäytyvät kuin Allah ja hiljentävät sananvapauden antamalla fatwoja ja kuolemantuomioita.

Länsimaisten feministien täytyy omaksua yksi standardi sekä länsimaisille että muslimiyhteiskunnille. Feministien ja kaikkien muiden, jotka kannattavat vapautta, täytyy tukea muslimitoisinajattelijoita, sekä miehiä että naisia, jotka vaarantavat henkensä taistelussa naisten oikeuksista islamin alaisuudessa.

Pyydän tukea Amerikan vasemmistolta. Teidän pitäisi olla meidän luonnollisia liittolaisiamme, koska me olemme vapauden puolustajia ja reformisteja lähi-idässä.

Kiitos.


Tämä on suomennos Citizen Warriorissa julkaistusta artikkelista: http://www.citizenwarrior.com/2007/10/muslim-nonie-darwish-speaks-to-hostile.html


Lisää Nonie Darwishia täältä: http://frontpagemag.com/author/nonie-darwish/


-Ibn Matti