Spencerin Koraaniblogi: Ukonilman suura

Tämä suura ajoittuu, kuten suurat 6, 7, 10, 11 ja 12, myöhäiselle Mekan kaudelle, Muhammedin profeetan uran alkupuolelle. Sen nimi tulee jakeesta 13: "Ukkonen julistaa Hänen ylistystänsä". Suuran pääteema on tiivistettynä ensimmäiseen jakeeseen, missä Allah sanoo Muhammedille: "Nämä ovat (Pyhän) Kirjan säkeistöjä. Ja minkä Herra on sinulle lähettänyt, se on totta. Mutta useimmat eivät usko."

Ibn Kathir näkee neljä arabialaista kirjainta suuran alussa, samoin kuin muut samanlaiset selittämättömät kirjaimet monien muiden suurien alussa, osoituksena sen ihmeellisestä luonteesta: "Jokainen suura, joka alkaa yksittäisillä kirjaimilla, vahvistaa, että Koraani on ihmeellinen ja se on todistuksena siitä, että se on Allahin ilmoitusta, eikä siitä ole mitään epäilystä." Huolimatta näiden kirjainten mysteeristä, hän jatkaa vakuuttamalla, että Koraani on "selvä ja yksikäsitteinen", ja että "useimmat eivät kuitenkaan usko kapinointinsa, jääräpäisyytensä ja tekopyhyytensä takia." Tafsir al-Jalalayn ja Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että "useimmat", jotka eivät ensimmäisen jakeen mukaan usko, ovat Mekan asukkaita.

Mihin heidän tulisi uskoa? Jakeissa 2-19 Allah korostaa kaikkivaltiuttaan. Allah "on taivaat korkealle rakentanut ilman näkyviä pylväitä. Sitten Hän nousi valtaistuimelleen. Hän alisti auringon ja kuun noudattamaan lakejansa, niin että kumpikin kulkee määrättyä rataansa. Hän suunnittelee käskynsä ja Hän selittää merkit, jotta tulisitte vakuutetuiksi Herranne tulemisesta" (jae 2). Ajatus taivaasta, jota tukevat näkymättömät pylväät, jotka oletettavasti seisovat maan pinnalla, ilmentää esi-tieteellistä ymmärrystä, joka on ristiriidassa nykyisten islamin apologistien väitteen kanssa siitä, että Koraanissa olisi viitteitä modernista kosmologiasta ja muusta nykyaikaisen tieteen ymmärryksestä, mistä ei tiedetty vielä vuosisatoihin Koraanin kirjoittamisen jälkeen. Ibn Kathir menee vielä pidemmälle jakeen selityksessään: "Ensimmäisen taivaan ja maan välimatka on viisisataa vuotta joka suuntaan, ja sen leveys on myös viisisataa vuotta. Toinen taivas ympäröi ensimmäistä joka suunnassa kattaen kaiken mitä edellinen kantaa ja sen leveys on myös viisisataa vuotta ja niiden välinen etäisyys samoin viisisataa vuotta".

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että islam pitäisi Allahia fyysisenä hahmona - Allah, jota eivät "katseet saavuta" (6:103) ja joka on "lähempänä häntä [sielua] kuin hänen oma elinsuonensa" (50:16), ei ole fyysinen, mutta tämä on antanut aiheen joihinkin sunni-shiia-erimielisyyksiin. Toiset sanovat, että vaikka Allah on lähempänä kuin elinsuoni, hän ei ole kaikkialla. Jotkut nykyajan muslimit sanovat, että sellaisen väittäminen johtaisi panteismiin ja shirk'iin: kumppaneiden asettamiseen Allahin rinnalle, islamin kuolemansyntiin. He perustelevat tätä sillä, että Allah "nousi valtaistuimelleen" (jae 2, myös 7:54). Imam Abul Hasan al-Ashari (874-936) vastusti rationaalisesti suuntautuneen Mu'tazilite-lahkon väitettä, että tämä jae tarkoittaisi, että Allah on kaikkialla. "Jos olisi niin kuin he väittävät", hän kysyi, "mikä ero silloin olisi Valtaistuimen ja maan välillä?" Myös 900-luvun hadith-oppinut Ibn Khuzaymah julisti: "Jokainen joka ei tunnusta, että Allah on taivaidensa yläpuolella, Valtaistuimellaan ja luotujensa yläpuolella, pitää pakottaa katumaan. Ellei hän kadu, hänen kaulansa tulee katkaista ja hänet on heitettävä jätteiden sekaan niin, että muslimit ja Ahl-Dhimma (kristityt ja juutalaiset) eivät joudu kärsimään hänen löyhkästään."

Kaikessa luodussa on "merkkejä niille, jotka ajattelevat" (jae 3). Allah puhuu pitkään luomisvoimastaan: aurinko ja kuu ovat hänen alamaisiaan (jae 2, pohdittavaa niille, jotka rinnastavat Allahin kuujumalaan); hän näkee kaiken (jakeet 8-9); hän on kuin Zeus ja "singahduttaa salamat keneen tahtoo ja kuitenkin he kiistelevät Jumalasta" (jae 13). Mutta uskottomat, uppiniskaisimpina kuin koskaan, käskevät Muhammedia "edistämään pahaa hyvän kustannuksella" (jae 6) - tarkoittaen, että he pyytävät häntä pilkaten tuomaan heidän päälleen kurituksia, sanoo Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas, ja vaativat ihmeitä (jae 7). Toisaalta jokaista uskovaista suojelevat enkelit (jae 11). Ibn Kathir sanoo, että enkeleitä on neljä: kaksi vartijaa, yksi edessä ja yksi takana, ja kaksi, jotka merkitsevät muistiin muslimin hyvät ja pahat teot. Uskova tervehtii näitä enkeleitä rukouksen aikana kääntäen päänsä oikealle ja vasemmalle ja sanoen molemmille "Rauha sinulle".

Sama jae antaa ymmärtää, että ihmisillä on todella vapaa tahto: "Jumala ei muuta ihmisten kohtaloa, elleivät he itse muuta sitä, mitä heidän sydämissään on" (jae 11). Tafsir al-Jalalayn selittää: "Hän ei riistä heiltä suosiotaan - elleivät he ole muuttaneet kaunista sieluaan tottelemattomuudella". On kuitenkin vaikea nähdä, miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että "jos Jumala olisi niin tahtonut, Hän olisi totisesti johdattanut koko ihmissuvun" (jae 31); "Ja sillä, kenen Jumala antaa eksyä kadotukseen, ei ole ketään opasta" (jae 33); ja muiden jakeiden kanssa, joissa sanotaan, että usko ja epäusko ovat ainoastaan Allahin kädessä (10:99-100). Islamin historiassa vapaa tahto on jo varhain julistettu kerettiläiseksi. 1100-luvun hanbalilainen oikeusoppinut Ibn Abi Ya'la kuvailee Qadari-lahkoa, joka tunnusti vapaan tahdon, pahimmaksi harhaopiksi: "He ovat niitä, jotka ottavat itselleen vapauden tekoihin (al-istita'a), vapaan tahdon (al-mashi'a) ja vallan (al-qudra). He ovat sitä mieltä, että on heidän vallassaan tehdä hyvää tai pahaa, välttää hankaluuksia ja saavuttaa etuja, totella tai olla tottelematta, ja olla oikeaan tai harhaan johdettu. He väittävät, että ihmisillä on täysi valta tehdä aloite ilman Allahin suostumusta tai jopa Hänen tietämättään. Heidän oppinsa on samanalainen kuin zarathustralaisten ja kristittyjen. Se on kaiken harhaopin juuri."

Sen jälkeen Allah tekee niin kuin usein ennenkin: kertaa vanhoja teemoja. Oikeamieliset pääsevät Paratiisiin (jakeet 20-24, 35); ne jotka rikkovat sopimuksensa Allahin kanssa, kirotaan (jae 25); uskottomat vaativat tunnusmerkkiä (jae 27) ja heitä rangaistaan sekä tässä maailmassa kuten myös tulevassa (jae 34); uskottomat asettavat kumppaneita Allahin rinnalle (jae 33) ja kieltävät osan Koraanista (jae 36), mutta uskovaiset tekevät päinvastoin. He hylkäävät uskottomien vaatimuksen ihmeistä: "Ja jos olisi ollut Koraani, jonka voimalla vuoria olisi siirretty tai maa olisi leikattu kappaleiksi tai kuollut saatu puhumaan, niin olisimme kyllä lähettänyt sen maan päälle. Totuus on se, että kaikki käskyvalta kuuluu täydellisesti Jumalalle" (jae 31) - Koraani on parempi kuin ihmeteko. Tafsir al-Jalalayn selittää, että mikä "ilmoitettiin kun he sanoivat hänelle 'Jos olet tosi profeetta, niin laita nämä Mekan vuoret pois luotamme ja tee meille jokia ja lähteitä, jotta voimme kylvää siemeniä ja herätä kuolleemme puhumaan meille ja kertomaan meille, että olet profeetta.' Mutta vaikka niin tapahtuisi, eivät he uskoisi."

Tafsir al-Jalalayn sanoo, että jae "Jumala pyyhkii pois tahi vahvistaa minkä haluaa, ja Hänellä on alkuperäinen (Jumalan tiedon) Kirja" viittaa Koraaniin: "Jumala pyyhkii [Kirjasta] mitä haluaa ja laittaa sinne säännöksiä ja muita asioita haluansa mukaan, ja Hänen luonaan on Kirjojen Äiti, alkulähde, mikä on ikuisesti muuttumaton ja jonka Hän on kirjoittanut aikojen alussa (azal)." Tämä on edelleen ortodoksinen näkemys Koraanista: se on täydellinen, muuttumaton kopio Kirjojen Äidistä, joka on ollut ikuisesti Jumalan luona.

Alkuperäinen kirjoitus: http://www.jihadwatch.org/2008/01/blogging-the-quran-sura-13-the-thunder

Koraaniblogin aikaisemmat suomennokset löytyvät Koraaniblogista.

Ukkonen julistaa Hänen ylistystänsä, niin myös enkelit, Häntä kunnioittaen. Ja hän singahduttaa salamat keneen tahtoo (Koraani 13:13) (kuva wikipediasta)