Vihasaarnaaja, joka luopui islamista

Nick Sommerland haastattelee Sohail Ahmedia Mirror-uutissivustolla:

Opiskelija ja vihasaarnaaja, joka radikalisoi ainakin yhden brittiläisen jihadistin Syyriassa ja joka vakavasti harkitsi tekevänsä itsemurhaiskun Lontoossa, on luopunut ääri-islamista - ja tunnustautunut homoseksuaaliksi.

Sohail Ahmed sanoo kasvaneensa vihaamaan länsimaita tiukkojen muslimivanhempiensa kautta, jotka laittoivat hänet kovan linjan madrassaan Itä-Lontoossa.

23-vuotias Sohail sanoo saavuttaneensa kunnioitusta collegessa ja yliopistossa Sheik ul Islamina kertoessaan seuraajilleen, että länsi on sodassa islamin kanssa ja "kafirit" - eli vääräuskoiset - ovat pahoja.

Sohail Ahmed

Sohail kertoo, että hänen epävarmuutensa omasta seksuaalisuudestaan sekä apu entisiltä ääri-islamisteilta Quilliam Foundation -säätiössä, auttoi hänet ulos islamimismista.

Hillittykäytöksinen luonnontieteiden opiskelija syntyi Lontoossa pakistanilaisille vanhemmille Kashmirista.

Hän kertoo: "Isäni tuli tänne, kun hän oli kolmevuotias ja ätini silloin, kun hän nai isäni 16-vuotiaana."


"Neljä- tai viisivuotiaaksi asti vanhempani eivät olleet mitenkään uskonnollisia eivätkä varmasti radikaaleja."

"Sitten he ystävystyivät erään naapuriperheen kanssa, joka tutustutti heidät kovan linjan saudi-arabialaisiin Salafi/Wahhabi islamin lahkoon."

"Isäni kasvatti pitkän parran. Äitini vaihtoi huivin hijabiin, jilbaabiin ja sitten niqabiin, ja lopulta hän peitti myös kädet ja jalat."

Sohail sanoo, että hänen vanhempansa  luopuivat sukulaisistaan ja vanhoista ystävistään, jotka eivät olleet "oikeita muslimeita" ja hänen ei sallittu seurustella luokkatovereidensa kanssa.

Hän kertoo: "Aloin käydä madrassassa koulun jälkeen. Niihin aikoihin hän alkoi uskoa, että Länsi on vihollinen ja että länsimaat ovat sodassa islamin kanssa ja että kafirit ovat vihollisia."

"Vanhempani teroittivat minulle, että minun on opiskeltava ahkerasti ja muutettava pois johonkin kunnolliseen muslimimaahan. Opiskelin ahkerasti ja menestyin oikein hyvin koulussa."

Häntä kiusattiin koulussa, osaksi siksi, että hän on mielestään  autistinen ja osaksi siksi, että hänen vanhempansa olivat fundamentalisteja. Mutta syyskuun yhdennentoista iskujen kaltaiset tapahtumat muuttivat Sohailin elämän.

Hän selittää: "Kun 9/11 tapahtui, kaikki iloitsivat. Kaikki olivat onnellisia tapahtuneesta. Kafirit saivat mitä ansaitsivat. Jos se olisi tapahtunut täällä Britanniassa, reaktio olisi ollut sama."

"Kun menin collegeen, sain paljon ystäviä. Irakin ja Afganistanin jälkeen monet nuoret alkoivat kuunnella radikaaleja."

"Minusta tuli yksi Islamic Society:n tärkeistä jäsenistä ja monet opiskelijat oppivat tuntemaan minut. Saarnasin ja radikalisoin ihmisiä ajattelemaan samalla tavoin kuin minä."

"Käytin nimeä Sheikh ul Islam. Kerroin ihmisille, että Länsi on vihollinen ja että se haluaa tuhota islamin. En puhunut tällaisia julkisesti vaan ainoastaan ihmisille, joihin luotin."

"Collegessa asiat muuttuivat. Minulla meni hyvin. Yhtäkkiä minua ei kohdeltukaan huonosti. Ihmiset kunnioittivat minua. Ihmiset kuuntelivat minua."

Sohail uskoo, että kaksi hänen ystäväänsä lähtivät Syyriaan taistelemaan. Hän kertoo: "Harkitsin lähtemistä Syyriaan."

"Ensin ajattelin lähteä avustusjärjestön riveihin. Sitten harkitsin lähteä taistelemaan. Mutta kun pyysin vanhemmiltani lupaa, he eivät antaneet minun lähteä."

"Ystäväni lähti siihen avustusjärjestöön, johon olin itsekin aikonut lähteä ja luulen, että hän on nyt taistelemassa."

"En radikalisoinut häntä, mutta eräs toinen ystäväni collegesta soitti minulle. Hän kertoi, että hän oli veljien kanssa Syyriassa ja minulla oli ollut muiden ohella tärkeä rooli hänen radikalisoimisessaan."

"Kun tapasin hänet ensi kerran, hän ei ollut lainkaan uskonnollinen. Hän ei edes uskonut islamiin."

"Hän sanoi soittavansa uudestaan, mutta ei koskaan tehnyt sitä. Ehkä hän on kuollut."

Sohail harkitsi tekevänsä itsemurhaiskun Lontoon Canary Wharfin liikekeskuksessa.

Hän kertoo: "Harkitsin vakavasti pommi-iskun tekemistä Canary Wharfissa. Se olisi ollut sellainen "yksinäinen susi"-isku.

"Olin ollut aina hyvä tiedeopinnoissa ja tiesin mistä saisin tietoa iskun suorittamiseksi. En kuitenkaan koskaan hankkinut tietoa."

"Pelkäsin jääväni kiinni, mutta tiesin ihmisiä, jotka auttaisivat minua logistiikassa, jos tarvitsisin sitä. Minulla oli kontakteja myös ulkomailla."

"Sen jälkeen minusta tuli maltillisempi. Luin oppineiden kirjoituksia, joissa sanottiin, ettei minun tulisi hyökätä Britanniaa vastaan - ei sen vuoksi, että se olisi väärin, vaan yksinkertaisesti siksi, että olin Britannian kansalainen, jolloin olin allekirjoittanut sopimuksen Britannian hallituksen kanssa."

Sohail sanoo, että tämä on yleinen juoni, jota monet radikaalisaarnaajat käyttävät, ettei heitä vangittaisi terrorismilakien perusteella.

Hän sanoo: "Ajatus että olisin britti - se oli naurettava. En koskaan pitäisi itseäni brittinä. Ajattelin, että muslimit, jotka pitävät itseään britteinä, haluavat vain jäljitellä valkoisia."

Hän meni yliopistoon opiskelemaan luonnontieteitä ja liittyi Islamic Society:iin, missä hänen mukaansa radikaaleja näkemyksiä ilmaistiin avoimesti: "Siellä oli hyvin kiivaita puheita."

"Eräs puhuja sanoi avoimesti, että Länsi on islamin kanssa sodassa, ja että he haluavat tehdä meistä heidän kaltaisiaan, ja että meidän on käytävä väkivaltaiseen jihadiin ja puolustettava itseämme."

"Ajattelin, että vau!, hän sanoo tuon julkisesti. Mutta olin samaa mieltä hänen kanssaan."

Yliopistossa Sohail alkoi kuitenkin epäilemään omia radikaaleja näkemyksiään. Hän opiskeli evoluutioteoriaa, joka ei radikaalien mielestä ollut totta.

Mutta Sohail vakuuttui tieteellisistä todisteista.

Hän kertoo: "Epäilin Jumalan olemassaoloa, mutta tiesin helvetin todelliseksi. Niinpä omituisesti olin varma, että joudun helvettiin, koska en uskonut Jumalaan."

"Olin hyvin ahdistunut ja minulla oli itsemurha-ajatuksia."

"Olin aina pitänyt sharia-lakia ongelmallisena, ihmisten kivittämistä kuoliaaksi, ei-muslimien verotusta, uskonluopioiden tappamista. En pitänyt siitä, mutta minusta tuntui, että minun oli hyväksyttävä se, koska se tuli Jumalalta."

Hän alkoi myös ymmärtää olevansa homoseksuaali: "Minulla oli ollut näitä ajatuksia jo nuorena. Mutta lapsena minulle kerrottiin, mitä homoille pitää tehdä."

"Heidät heitetään korkealta vuorelta ja kivitetään kuoliaaksi. Niinpä kasvoin vihaten itseäni. Ajattelin, että olin paha."

"Olin hyvin homofobinen. Menin mukaan homofobiseen vitsailuun."

"ISIS tappaa homoja heittämällä heitä talojen katoilta ja voin kuvitella kuinka se voisin olla minä tai joku, josta välitän."

"Mikä häiritsi minua vielä enemmän, oli se, että saattaisin olla itse heittämässä heitä katolta."

"Olisin voinut olla uhri tai tekijä."

Hänen perheensä heitti hänet ulos kodistaan, kun hän kertoi, ettei ollut varma Jumalan olemassaolosta. Myöhemmin isä kutsui hänet takaisin.

Sohail selittää: "Hän sanoi selvittäneensä salaisuuteni. Hän käski minun tulla takaisin kotiin. Olin kauhuissani ja ajattelin heidän tappavan minut."

"Isäni vei minut puutarhaan, koska hän ei halunnut veljieni ja siskojeni kuulevan. Hän kysyi minulta oliko minulla poikaystävää ja olinko harrastanut seksiä. Valehtelin."

"Hän sanoi minun olevan iljettävä. Hän sanoi minun olevan 'pahempi kuin eläin'. Hän sanoi, että voisin jäädä taloon ainoastaan, jos suostuisin manattavaksi."

"Seuraavien kahden kuukauden aikana minua manattiin joka päivä. Vanhempani laittoivat kätensä päälleni ja lukivat Koraania. Kylvin pyhässä vedessä."

Sen jälkeen kun hän oli yrittänyt itsemurhaa, jonka hänen isänsä onnistui estämään, Sohail hankki vuokra-asunnon läheltä yliopistoa: "Jos en olisi tehnyt niin, en luultavasti olisi elossa. Se oli elämäni paras päätös."

"Löysin entisten muslimien ryhmän ja menin pubiin ensimmäisen kerran elämässäni."

"Olen yrittänyt kahdesti puhua vanhempieni kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. En ole puhunut sisarusteni kanssa kahdeksaan kuukauteen."

Hän sanoo, että on monia hänen kaltaisiaan, jotka ovat joutuneet brittiläisen valtakulttuurin ja islamilaisten juuriensa väliseen ristiriitaan, ja jotka etsivät pakotietä radikalisoitumisesta.

Hän sanoo: "Pidin kovasti joistakin läntisen kulttuurin asioista, mutta minun oli sanottava vihaavani niitä."

"Pidin sananvapaudesta, uskonnonvapaudesta, tasa-arvosta, lain suojasta, äänestysoikeudesta, musiikista, elokuvista, televisiosta, urheilusta."

"Luulen, että monet muslimit ajattelevat samoin ja jotkut tuntevat siitä syyllisyyttä. Niinpä he radikalisoituvat. Ihmiset tekevät noita kauheita tekoja, koska he pakenevat itseään."

Sohail ei ole yllättynyt siitä, että perheet lähtevät Britanniasta liittyäkseen ISISiin: "Se kuulostaa iljettävältä, mutta se on täysin järkeen käypää."

"Islam vaatii heitä joko liittymään ISISiin tai taistelemaan sen puolella. Mutta he myös tietävät elämän olevan täällä helpompaa."

"Ne ihmiset, joiden tiedän lähteneen islamilaiseen maahan, ovat tulleet sieltä takaisin. Se on hyvin tekopyhää."

Hän kehottaa muita entisiä radikaaleja - erityisesti niitä, jotka ovat palanneet Irakista tai Syyriasta - tulemaan esiin: "Tiedän kuinka vaarallista se on, ja monet ihmiset ymmärtävät sen. Emme ole ainoastaan fyysisessä, vaan myös ideologisessa sodassa."

"Tarvitsemme kaikki voimavarat, joita voimme saada, ja parhaat voimavarat tulevat niiltä, jotka ovat olleet siellä, tulleet takaisin ja kertovat meille, että se on kaikki yhtä v*tun p*skaa."

Lisää tietoa Quilliam Foundation -säätiöstä täältä: http://www.quilliamfoundation.org/wp/wp-content/uploads/publications/free/in-and-out-of-extremism.pdf

---


Alkuperäinen kirjoitus: http://www.mirror.co.uk/news/uk-news/i-hate-preacher-who-radicalised-6341557