Jos muslimien enemmistö on rauhaa rakastavia, onko meillä mitään pelättävää?

Citizen Warrior kirjoittaa:

Toiset sanovat että "suurin osa muslimeista on rauhaa rakastavia ihmisiä." Tästä seuraa, että voimme ottaa rennosti, koska muslimien kasvava määrä ei ole mikään ongelma. Toiset taas sanovat, että islam on totalitäärinen, aggressiivinen ideologia, joka on jo tunkeutunut länsimaihin päämääränään anastaa valta ja korvata lakimme sharialla.

Ehkäpä molemmat väitteet ovat totta. Antakaa kun selitän.

Ensiksi voimme varmasti olla kaikki yhtä mieltä siitä, että on olemassa joitakin antaumuksellisia jihadisteja, jotka tekevät väkivallantekoja islamin nimeen. He ovat "rauhaa rakastavia ihmisiä" ainoastaan omasta mielestään. He voivat pitää itseään rauhaa rakastavina, koska heidän ajattelussaan rauha saavutetaan sitten, kun koko maailma on saatettu islamin alaisuuteen. Menetelmät joita he käyttävät tämän päämäärään saavuttamiseksi ovat autopommit, kaulojen katkaisut ja lentokoneiden ohjaaminen päin pilvenpiirtäjiä.

On myös muslimeja, jotka ovat omistautuneet pakottamaan sharian koko maailmaan mellakoilla ja niillä uhkaamalla. Nämä ovat niitä, jotka protestoivat ja mellakoivat, kun tanskalaiset pilapiirtäjät julkaisevat pilapiirroksia Muhammedista. Seuranneissa väkivaltaisuuksissa kuoli 187 ihmistä. On muslimien moraalin vastaista piirtää kuva Muhammedista tai kritisoida häntä, ja väkivaltaisuudet saivat monet länsimaisissa demokratioissa jättämään kyseiset pilapiirrokset julkaisematta ja tällä tavalla väkivallan uhka pakotti sharia-lain läntisiin demokratioihin.

Sama tapahtui Facebookin "piirrä Muhammed"-tapahtuman yhteydessä ja silloin kuin eräs pastori poltti Koraanin. Muslimien väkivalta ja sillä uhkailu ympäri maailman on vaikuttanut vapaan maailman ihmisten toimintaan ja kaventanut heidän vapauttaan. Lopputulos on sharia-lain saattaminen voimaan länsimaisissa demokratioissa - ei lakeja muuttamalla vaan pelottelemalla ihmiset käyttäytymään kuten ortodoksimuslimit haluavat toisuskoisten käyttäytyvän.

Mellakoihin osallistuvat ihmiset saattavat itse asiassa heidät tuntevien mielestä olla jokapäiväisessä elämässään "rauhaa rakastavia ihmisiä". Voidaanhan väittää, että jokaisella on murtumispisteensä; jokainen voi menettää malttinsa, jos heitä tarpeeksi loukataan, ja ehkä heidän rakastamansa profeetan kritisoiminen tai heidän rakkaan Koraaninsa polttaminen oli liikaa ja sai heidät raivopäisiksi, mutta muuten he ovat aivan tavallisia rauhaa rakastavia muslimeja lopun elämäänsä.

Huomattava osuus muslimeista taas on omistautunut laillisesti ja väkivallattomasti saavuttamaan myönnytyksiä islamille demokraattisissa länsimaissa. He painostavat julkisia kouluja tarjoamaan halal-ruokaa, vaatimalla rajoituksia sananvapauteen (painostamalla mediaa sensuroimaan islamin kritiikin - esimerkkejä täältä). He tekevät tätä yksittäisissä maissa ja myös YK:ssa. "Islamilainen yhteistyöjärjestö" (OIC) on suurin äänestyblokki YK:ssa ja se painostaa muita maita asettamaan sananvapaudelle rajoituksia maailmalaajuisesti - rajoituksia, joita islamin laki vaatii.

Kaikki tässä toiminnassa mukana olevat ihmiset saattavat varsin hyvin olla rauhaa rakastavia ihmisiä.

Hyvin suuri osa muslimeista ei arvostele väkivaltaisia muslimeja. Hiljaisuus on tavallisesti myöntymisen merkki, mutta he saattavat olla hiljaa myös pelosta. Väkivaltaiset muslimit ovat tietenkin kykeneviä väkivaltaan ja rauhaa rakastavat ihmiset voivat pelätä arvostella islamin nimissä tehtyä väkivaltaa. He voivat myös tuntea, ettei heillä ole ideologista oikeutta arvosteluun, sillä islamin doktriini pyhittää väkivallan ja islam kieltää sen arvostelun.

Vielä suuri osuus muslimeista maksaa islamilaista veroa, "zakat", joka on pakollinen vero moskeijalle. Tätä rahaa käytetään usein hyväntekeväisyyteen (muslimien auttamiseksi; sharia-lain mukaan toisuskoisten auttaminen ei ole sallittua). Joskus raha menee jihadin rahoitukseen. Ihmiset jotka antavat almuja (zakat) saattavat kuitenkin olla rauhaa rakastavia ihmisiä minkä tahansa määritelmän mukaan.

Toiset muslimit pyrkivät avaamaan ovia "islamilaiselle pankkijärjestelmälle", joka myös antaa tietyn summan islamilaiselle hyväntekeväisyydelle, josta osa menee jihadin rahoitukseen. Ne, jotka laittavat rahojaan islamilaiseen pankkitoimintaan tai maksavat sen maksuja voivat olla rauhaa rakastavia ihmisiä, vaikke he - tieten tai tahtomattaan - auttavat rahoittamaan toisuskoisten tappamista tai alistamista.

Kyselytutkimusten mukaan suuri osa muslimeista haluavat saada voimaan sharia-lain, mukaan lukien islamilaiset sananvapauden rajoitukset ja kuolemanrangaistuksen apostaasista (kun muslimi luopuu islamista). Joissakin paikoissa suurin osa muslimeista on tätä mieltä. He eivät kuitenkaan harjoita itse väkivaltaa ja heitä voi hyvin pitää rauhaa rakastavina ihmisinä.

Kun muslimit muuttavat läntisiin demokratioihin, he muodostavat usein "enklaaveja" - alueita, joiden asukkaat ovat pääasiassa muslimeja. Mitä suurempi osuus asukkaista on muslimeja, sitä vihamielisempiä jotkut heistä ovat alueella asuvia toisuskoisia kohtaan, ja niinpä toisuskoiset muuttavat muualle. Kun yhä enemmän muslimeja muuttaa asuinalueelle, siitä tulee käytännössä pieni muslimivaltio läntisen demokratian sisällä.

Nämä enklaavit muodostavat "no-go"-alueita, mihin poliisi ja viranomaiset menevät vastahakoisesti, tai missä virkamiehet taipuvat muslimien vaatimuksille (väkivaltaisuuksien pelossa). Läntisissä demokratioissa on yhä enemmän no-go-alueita niin Ruotsissa, Ranskassa kuin Saksassakin ja myös muualla. Jopa Yhdysvalloissa.

Missä hyvänsä muslimit saavuttavat huomattavan enemmistön, heistä hartaimmat alkavat ajaa paikallista sharia-lakia.

On kuitenkin ehkä oikein sanoa, että useimmat muslimienklaaviin muslimimaista muuttavat ihmiset ovat rauhaa rakastavia ihmisiä. He ovat perheitä, jotka vain haluavat muuttaa asuinalueelle, jossa heillä on sukulaisia, eivätkä he halua muuta kuin kasvattaa lapsensa ja olla onnellisia.

Oletetaan, että he eivät tunne hyvin islamin doktriinia, ja vaikka tuntisivatkin, he hiljaisesti sivuuttaisivat sen väkivaltaiset ja poliittiset puolet. He kuitenkin tahtomattaan auttavat edistämään "islamin päätavoitetta" monin tavoin - he auttavat niitä, jotka aktiivisesti pyrkivät käännyttämään läntiset demokratiat islamilaisiksi valtioiksi.

Muslimeilla ympäri maailmaa on paljon lapsia. Jotkut heistä muuttavat läntisiin demokratioihin ja elävät sosiaalituella, joten toisuskoiset maksavat heidän lastensa elatuksen. Näistäkään ihmisistä useimmat eivät kuitenkaan väkivaltaisia. He kasvattavat lapsiaan kertoen heille, että he ovat muslimeja ja että Koraani on Allahin puhetta, mutta he eivät selitä lapsilleen islamin doktriinin poliittista puolta.

Kun lapset tulevat teini-ikään, he ovat alttiita (poliittisesti aktiivisten tai väkivaltaisten) ortodoksimuslimien värväykselle, koska heillä on jo muslimin identiteetti ja värvääjän täytyy vain sanoa: "lue Koraanisi ja lue mitä sinulta vaaditaan". Niinpä näemme toisen sukupolven muslimien olevan todennäköisemmin jihadisteja kuin heidän vanhempansa, vaikka nämä olisivat olleet rauhaa rakastavia ihmisiä.

Tämä on toinen tapa, jolla rauhaa rakastavat muslimit tahtomattaan auttavat jihadisteja toteuttamaan tehtävänsä.

Vielä on mainittava kaksi muslimien ryhmää: muslimijohtajat ja öljymiljardöörit. Jotkut merkittävät muslimijohtajat kehottavat kannattajiaan tavoittelemaan islamin päätavoitetta. Nämä eivät ole joitain yksittäisiä johtajia, joilla olisi vain vähän vaikutusvaltaa ja kannattajia. Nämä ovat valtion päämiehiä, joilla on valtava määrä kannattajia (lue lisää täältä).

Sitten ovat muslimimiljardöörit (pääasiassa wahhabilaiset saudit), jotka kaatavat rahaa moskeijoiden ja madrassien rakentamiseen ympäri maailmaa. He rahoittavat 90% maailman islamilaisista instituutioista. Valitettavasti he kannattavat wahhabismiä, joka on ortoksi-islamin haara ja se on omistautunut jihadille; omistautunut islamin päätavoitteelle; omistautunut hävittämään demokratiat ja pakottamaan kaikki ihmiset islamilaisen lain alaisuuteen. Tämä ei ole niin mahdotonta miltä se kuulostaa. Maailma on tänään paljon islamilaisempi kuin se oli 20 vuotta sitten.

Nämä öljymiljardöörit ovat rakentaneet ja ylläpitäneet suurimman osan Yhdysvaltojen ja Kanadan moskeijoista ja 80% näistä moskeijoista saarnaa jihadia (lue täältä lisää). Saarnaamalla laillisen hallituksen syrjäyttämistä jihadilla tai muilla tavoin on vastoin lakia, mutta heitä suojelee uskonnon vapaus. Koska jihadin saarnaaminen ei ole uskonnon ulkopuolista vaan osa sitä, uskonnonvapaus suojelee heitä.

Öljymiljardöörit tai muslimijohtajat eivät ehkä milloinkaan ole tehneet mitään väkivaltaista, ja he ehkä haluavat vain rauhanomaisen islmilaisen maailman, ja niinpä he ovat "rauhaa rakastiva ihmisiä" useimpien ihmisten määritelmän mukaan.

Vielä yksi ajatus, joka meidän tulee ottaa huomioon on, ettei vakavien ongelmien aiheuttamiseen suinkaan tarvita enemmistöä, mistä seuraa, että vaikka enemmistö muslimeista olisikin rauhanomaisia, sillä ei ole merkitystä (lue tästä lisää täältä).

Palataan siis alkuperäiseen kysymykseemme: Jos valtava enemmistö muslimeista on rauhaa rakastavia ihmisiä, onko ei-muslimeilla mitään huolen aihetta?

Kyllä meillä on.



Alkuperäinen kirjoitus: http://www.citizenwarrior.com/2011/06/if-majority-of-muslims-are-peaceloving.html