Oikea mielipide: Koraani opettaa suvaitsevaisuutta ja rauhaa

Mutta hetkinen? Eikö Koraani todella opetakin suvaitsevaisuutta ja rauhaa? Tietenkin siinä on siellä täällä huonoja jakeita, mutta onhan siellä paljon jakeita, jotka todistavat ihmisten veljeyttä ja tasa-arvoa sekä jakeita, jotka antavat kaikille ihmisille yhtäläisen ihmisarvon?

No ei. Lähimmäksi Koraani pääsee suvaitsevaisuuden ja rauhanomaisen rinnakkaiselon julistusta silloin, kun se kehottaa uskovia jättämään uskottomat yksin omaan virheellisyyteensä: Sano: "Te, jotka ette usko! En palvele sitä, mitä te palvelette, ettekä te palvele Häntä, jota minä palvelen. Enkä koskaan aio palvella sellaista, mitä te palvelette, ettekä te koskaan Häntä, jota minä palvelen.Teillä on tuomionne ja minulla palkkani." (Koraani 109:1-6). Heidät on jätettävä yksin tietenkin siksi, että Allah voi hoidella heidät: "Ole myös järkkymätön huolimatta siitä, mitä he sanovat, ja karta heitä sopivalla tavalla! Jätä Minun huostaani ne, jotka väittävät totuutta valheeksi ja elävät yltäkylläisyydessä, ja myönnä heille vähän armonaikaa!" (Koraani 73:10-11).

Ennen kaikkea muslimien ei tule pakottaa ketään hyväksymään islamia: "Uskonnossa ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru." (Koraani 2:256).

Mutta eikö tämä juuri ole suvaitsevaisuutta sellaisena kuin nykyajan länsimaalaiset sen ymmärtävät? Voisi olla järkevää olettaa näin, jos tämä olisi kaikki, mitä Koraanilla on aiheesta sanottavana. Mutta siellä on vielä lisää.

Oikea mielipide: Koraani opettaa uskovia käymään sotaan vain itsepuolustukseksi

Tässä vaiheessa islamin apologistit saattavat myöntää, että Koraani ei jätä uskovien ja uskottomien suhteita tähän elä-ja-anna-elää vaiheeseen. He myöntävät, että se antaa uskoville luvan puolustaa itseään, ja perustelevat sen olevan verrannollinen katolisen kirkon oikeutetun sodan teoriaan.

Koraanista löytyy tukea tälle näkemykselle: "Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia." Niinpä muslimien ei ainakaan tämän jakeen mukaan tule aloittaa vihollisuuksia uskottomien kanssa. Kun vihollisuudet ovat alkaneet, muslimien on kuitenkin oltava raivokkaita: "Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka. Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on Jumala totisesti armahtavainen ja laupias." 

Entä mikä pitää olla tämän sodan lopputulos? "Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen." (Koraani 2:190-193). Tämän perusteella näyttäisi siltä, että sotaa tulee jatkaa, kunnes koko maailma on islamilaistunut - "ainoan Jumalan palveleminen" on vakiintunut - eli kunnes islamin laki on voimassa.

Niinpä joudumme ongelmiin sen tulkinnan kanssa, että pyhä sota olisi ainoastaan puolustavaa. Etelä-Afrikan mufti Ebraim Desai toisti islamin yleistä opetusta, kun hän vastasi kysymykseen "Islam Q & A Online"-sivustolla. Kysymys kuului: "Minulla on kysymys hyökkäävästä jihadista. Tarkoittaako se, että meidän on hyökättävä myös niitä toisuskoisia vastaan, jotka eivät tee mitään islamia vastaan, vain siksi että meidän on levitettävä islamia?" Desai vastasi:

Sinun tulee ymmärtää, että me muslimit uskomme vakaasti, että henkilö, joka ei usko Allahiin oikealla tavalla, on uskoton, joka tuomitaan ikiajoiksi helvettiin. Niinpä yksi muslimihallitsijan ensimmäisistä velvollisuuksista on levittää islamia joka puolelle maailmaa säästääkseen heidät ikuiselta kadotukselta. Siksi Tafsir Uthmanin [Koraanin kommentaari] asiaa käsittelevä katkelma tarkoittaa, että jos maa asettaa esteitä islamin levittämiselle asukkaidensa keskuuteen, on muslimihallitsija oikeutettu käymään jihadia maata vastaan, siten että islamin sanoma saavuttaa sen asukkaat näin säästäen heidät helvetin tulelta. Jos Kuffaar [vääräuskoiset] antavat meidän levittää islamia rauhanomaisesti, niin emme julista jihadia heitä vastaan.

Toisin sanoen: jos maa asettaa esteitä islamin etenemiselle, muslimien on julistettava sota sitä vastaan. Sota on puolustussota, koska esteet islamin leviämiselle olivat ensin.

Tämä katkelma oli suomennos Robert Spencerin kirjasta  The Politically Incorrect Guide to Islam (And the Crusades), ss. 21-24.