Varhainen mekkalainen suura 68 käsittelee samoja aiheita. Allah lohduttaa Muhammedia, kun uskottomat ovat torjuneet hänen sanomansa, ja vakuuttaa, ettei hän ole mielenvikainen tai noiduttu (jae 2), vaan jalo ja siveä (jae 4). Aisha ja muut sanovat, että tämä viittaa siihen, että Muhammedin henkilö on täysin Koraanin mukainen ja hän on sen eetoksen ruumiillistuma. Ne jotka väittävät Muhammedia mielenvikaiseksi, ovat itse hulluja (jae 6). Muhammedin ei pidä kuunnella heitä (jakeet 8, 10). Muhammedin nimeltä mainitsematon panettelija on röyhkeä ja ahne pahan puhuja (jakeet 11, 13), joka hylkää tunnusmerkit (Koraanin säkeet) "muinaisjuttuina" (jae 15) - mutta pian Allah polttaa hänen nenänsä (jae 16)! Islamin perimätiedon mukaan kyseessä on mies nimeltä al-Walid ibn al-Mughira, joka oli Quraish-heimon pakanoita ja Muhammedin vastustaja. Ibn Abbas sanoo hänestä: "Emme tunne ketään, josta Jumala olisi puhunut niin halventavasti kuin hänestä, kiroten hänet ikuisella häpeällä." Miten kirous kävi toteen? Tafsir al-Jalalayn kertoo meille, että "hänen nenänsä leikattiin miekalla irti Badrissa."
Seuraavaksi Allah kertoo vertauksen. Jumala siunasi "puutarhan omistajia", mutta he olivat kiittämättömiä ja jättivät huomiotta sen miehen varoitukset, joka kutsui heitä ylistämään Allahia (jae 28); niinpä he menettävät puutarhansa ja vasta sitten ymmärtävät, että heidän tulee katua ja palata Allahin luo (jakeet 17-33). Tarinan opetus on, että ellet kuuntele Muhammedia, joudut perikatoon sekä tässä elämässä että tuonpuoleisessa (jae 33). Sitten Allah esittää uskottomille pilkkaavia kysymyksiä (jakeet 34-41, 46-47) - onko heillä muka kirja, jossa on kaikki mitä he pitävät parhaana (jakeet 36-38)? Voivatko he tehdä liittolaisia, joita he palvovat Allahin rinnalla (jae 41)? Tuomiopäivä tulee varmasti (jakeet 42-45), niinpä Muhammedin täytyy odottaa kärsivällisesti eikä olla kuten valittava Joona - "kalan nielemä mies" (jae 48), vaikka uskottomat lävistäisivät heidät katseellaan (jae 51). Tafsir al-Jalalaynin mukaan he "katsovat sinua vakavasti melkein kaataen sinut maahan ja saaden sinut horjahtamaan, kun he kuulevat Muistutuksen, Koraanin, ja he sanovat kateellisina: 'Hän on todellakin mielipuoli!' sen Koraanin sanan tähden."
Varhaiseen mekkalaiseen suuraan 69 liittyy tarina Umarista, josta tuli uskovien toinen johtaja Abu Bakrin jälkeen Muhammedin kuoltua. Umar kertoo:
"Ennen kääntymistäni islamiin lähdin eräänä päivänä talostani aikoakseni kiusata Pyhää Profeetta, mutta hän astui Masjid al-Haramiin [Kaaba, pyhäkkö Mekassa] ennen minua. Kun saavuin paikalle, kuulin hänen lausuvan rukouksessaan suuraa Al-Haaqqah [suura 69]. Seisoin hänen takanaan kuuntelemassa. Hänen lausuessaan Koraania ihmettelin sen viehkeyttä ja kauneutta. Silloin mieleeni pälkähti, että hänen täytyy olla runoilija kuten quraishit [Muhammedin heimo] väittivät. Juuri silloin hän lausui nämä sanat: "Totisesti, se on kunnioitettavan sananjulistajan sana eikä mitään runoilijan puhetta." Silloin ajattelin: ellei hän ole runoilija, niin sitten ennustaja. Juuri silloin hän lausui "ei se liioin ole mitään ennustelijan puhetta - vähän te käsitätte - se on ilmoitus Jumalalta, maailman Herralta." Tämän kuultuani islam tuli sydämeeni."
Suura alkaa Allahin vakuutuksella "varmasta tuhosta", viimeisestä tuomiosta (jakeet 1-3); sitten hän luettelee joitakin tottelemattomia kansoja, joita hän rankaisi, kun he hylkäsivät hänen lähettiläänsä (jae 10): Tamuud ja Aad (4-8), Faraon kansa (jae 9) ja Nooan kansa (11-12). Seuraavaksi kuvaillaan Tuomiopäivää (13-18) ja oikeamielisten (19-24) sekä tuomittujen (25-37) kohtaloita. Suura päättyy (38-52) vakuutukseen, että tämä on tosi ilmoitus Allahilta eikä runoilijan säkeitä (41) tai ennustajan puheita (42). Sananjulistaja ei ole sitä myöskään keksinyt sitä omasta päästään - sillä jos hän olisi niin tehnyt, olisi Allah katkaissut hänen aorttansa (jakeet 44-46).
Varhainen mekkalainen suura 70 jatkaa samalla tavalla. Se alkaa Allahin vakuutuksella, ettei kukaan voi estää rangaistusta, jonka hän ("nousevain portaitten Herra") on varannut uskottomille (jakeet 1-4). Niinpä Muhammedin tulee olla kärsivällinen, sillä totisesti Päivä tulee (jakeet 5-7). Jakeissa 8-18 Allah kuvailee tätä kauheaa Päivää. Uskottomia verrataan oikeamielisiin: uskottomat ovat ahdistuneita valittajia (19-21), uskovaiset sen sijaan uskollisia rukouksessaan (jae 23), he auttavat köyhiä (25), uskovat tuomion päivään (jae 26), hillitsevät halujaan, paitsi vaimojensa ja orjattariensa suhteen (29-30), noudattavat sopimuksia (32) ja ahkeroivat hartauden harjoituksissa (34). Epäuskoiset eivät edes kaipaa autuuden puutarhaa (jae 38), mutta he joutuvat siitä huolimatta kohtaamaan Päivän (42-44).
Mekkalaisessa suurassa 71 Nooa puhuu kansalleen ja rukoilee Allahia. Näemme jälleen vahvan yhteyden Muhammedin ilmoitukseen ja saamme epäsuorasti oppitunnin siitä, että se joka hylkää Muhammedin sanoman, saa kokea kaikkien niiden kohtalon, jotka hylkäsivät Nooan ilmoituksen. Muhammedin tavoin Nooa on "varoittaja" (jae 2), mutta hänen kuulijansa ovat itsepäisiä ja kieltäytyvät kuuntelemasta (jae 7). Kuten Muhammed, Nooakin kertoo uskottomille, että Allah siunaa heitä maallisella hyvällä (jakeet 11-12), mutta eivät he silti kuuntele. Kuten Muhammed, Nooakin kertoo uskottomille Allahin luomistyöstä (13-20). Samalla tavalla kuin he vehkeilivät Muhammedia vastaan, vehkeilivät he myös Nooaa vastaan (jae 22). Ja niin uskottomat hukkuvat vedenpaisumuksessa (jae 25) ja Nooa rukoilee, ettei heistä jää yksikään henkiin (jae 26), sillä he vain johtaisivat uskovaisia harhaan (jae 27). Nooa rukoilee vielä Allahia siunaamaan uskovaisia ja rankaisemaan uskottomia (jae 28).
Blogging the Qur’an: Suras 67, “Sovereignty,” 68, “The Pen,” 69, “The Reality,” 70, “The Ways of Ascent,” and 71, “Noah”
Valtakunnan suura
Kynän suura
Varman tuhon suura
Nousevien portaiden suura
Nooan suura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti