Iloitse Umarin ehdoista

Enjoy The Conditions of Omar

Umarin sopimus laadittiin Muhammadin seuraajan kalifi Umarin ja hänen voittamiensa kristittyjen ja juutalaisten välille. Sopimus perustui Muhammadin esimerkille siitä, miten voitettuja kansoja tuli käsitellä. Siinä annetaan juutalaisille ja kristityille säännöt, miten heidän tulee toimia, jotta he eivät enää joutuisi jihadin uhreiksi. Sopimus muodostaa pohjan Umarin ehdoille.

Koraanin jae 9:29 määrää muslimien ja toisuskoisten suhteesta:

Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.

Islamin terminologiassa "Kirjan kansat" viittaavat kristittyihin ja juutalaisiin - heillä on kirja (siihen aikaan muilla uskonnoilla ei ollut kirjaa). Valloituksessa heillä oli kolmas vaihtoehto kuoleman ja islamiin kääntymisen lisäksi; eläminen sharian alaisuudessa alempina ihmisinä ja kärsiminen erilaisista nöyryytyksistä, joista yksi oli jizya - vero, jota perittiin vain toisuskoisilta. Toisuskoisia kutsutaan dhimmeiksi.

Sopimuksessa on sovittu seuraavanlaisista ehdoista:

• Niin kauan kun dhimmit eivät riko ehtoja, heihin ei kohdisteta jihadin väkivaltaa (lohikäärme pidetään kytkettynä).
• Jos ehtoja rikotaan (vaikka rikkojana olisi vain yksi dhimmeistä) jihadistinen väkivalta aloitetaan koko dhimmiyhteisöä vastaan.
• Siitä johtuen dhimmit joutuvat elämään jatkuvan pelon alaisuudessa. Jokainen dhimmi ja koko dhimmiyhteisö joutuvat olemaan jatkuvasti varuillaan, ettei kukaan riko ehtoja ja saa aikaiseksi katastrofia.

Entä mitä muita ehtoja kuin kuin toisuskoisten veroa eli jizyaa, dhimmien tulee noudattaa?

Dhimmeille on kiellettyä:

• Islamin ja Muhammadin kritisointi. Islamia ja Muhammadia saa ainoastaan ylistää.
• Umarin ehtojen kritisointi: heidän alistamisekseen tehdyn sopimuksen kritisointi.
• Todistaminen muslimia vastaan oikeudessa.
• Islamin opiskelu - tämä pitää dhimmit tietämättöminä islamin opetuksista.
• Muslimin herjaaminen.
• Puolustautuminen muslimin hyökkäystä vastaan edes itsepuolustukseksi. Rangaistuksena muslimia vastaan nostetun käden amputointi.
• Uskonnollisten symbolien esilläpito.

Tässä on vain osa ehdoista. Ne on valittu havainnollistamaan sitä, miksi asia on vielä tänä päivänä ajankohtainen - palataan siihen myöhemmin. Ehdoista on maantieteellisiä ja historiallisia muunnelmia, mutta kaikissa niissä toistuu sama teema - toisuskoisten nöyryyttäminen ja alistaminen ja monien eri syrjintämuotojen soveltaminen.

Ehdot toimivat myös yhdessä toisten ehtojen kanssa. Jos esimerkiksi muslimi syytti kristittyä vakavasta rikoksesta, kuten muslimien käännyttämisestä kristinuskoon, kristityn oma todistus ei pätenyt oikeudessa.

Dhimmit olivat "suojeltuja" niin kauan kuin he noudattivat ehtoja. Jos dhimmiyhteisö (tai yksi sen jäsenistä) rikkoi sääntöjä, oli paikallisen muslimiyhteisön velvollisuus aloittaa pyhä sota, jihad, heitä vastaan.

Tärkein lopputulos tästä tilanteesta oli toisuskoisten halu välttää kaikkia ristiriitatilanteita muslimien kanssa ja valvoa toinen toistaan, jotta kukaan yksittäinen henkilö ei aiheuttaisi "suojelun" loppumista.

Pakistan on muslimivaltio, jossa Umarin ehdot ovat edelleenkin voimassa joiltain osin. Maaliskuussa 2003 kristittyä henkilö syytettiin jumalanpilkasta, jonka seurauksena noin 3000 muslimia hyökkäsi kristityn Josefin yhdyskuntaa vastaan Lahoressa, polttaen kaksi kirkkoa ja 160 kristittyä kotia.

Vuonna 2009 Gojrassa kahdeksan kristittyä poltettiin elävältä, 100 taloa ryöstettiin ja 50 kotia sytytettiin tuleen toisen jumalanpilkkasyyteksen vuoksi.

Voimme hyvin ymmärtää, miksi dhimmit elävät jatkuvassa huolessa koko yhdyskunnasta omien tekojensa mahdollisista seurauksista.

Bangladeshissa toukokuun viidentenä 2014, kolmituhatpäinen muslimijoukko hyökkäsi hindujen koteihin ja temppeleihin, koska kahden nuoren väitettiin pilkanneen "profeetta" Muhammadia Facebookissa.

Nämä ovat vain muutama esimerkki, jotka osoittavat, miten Ehtoja sovelletaan käytäntöön ja että ne ovat voimassa vielä nykyäänkin. Islamin uskonto ei ole koskaan hylännyt niitä, eikä tule koskaan hylkäämään, koska, realistisesti, se ei voi tehdä sitä. Voit lukea useita muita esimerkkejä Ehtojen soveltamisesta nykypäivänä lukemalla Raymond Ibrahimin nettisivua "Bulletin of Christian Persecution". Hänen kirjansa "Crucified Again: Exposing Islam's New War on Christianity" on myös hyvin informatiivinen.

Saatat ehkä ajatella, että islamin lain, sharian, merkitys on vähenemässä. Ei ole. Viimeisten 60:n vuoden aikana sharia on levinnyt ja voimistunut maailmanlaajuisesti. Lue täältä.

Ja tämä tuo meidät nykyhetkeen.

Muslimivähemmistöt ei-muslimimaissa ovat tuoneet sharian mukanaan. Umarin ehdot ovat yksinkertaisesti osajoukko shariasta, joka määrää miten muslimien tulee kohdella toisuskoisia, jotka he ovat alistaneet valtansa alle.

Saatat tietysti sanoa, että se mitä muslimit tekevät hinduille tai kristityille tai muille toisuskoisille Bangladeshissa tai Pakistanissa ei ole meidän asiamme. Tämä on omantunnon kuolema.

Saatat sanoa, ettei meitä ole alistettu kenenkään valtaan. Se vain osittain totta. Valloitus on käynnissä.

Umarin ehtoja pannaan toimeen tänä päivänä ihan nenämme edessä. Ei siksi, että maamme olisi valloitettu, vaan siksi, että niistä on tullut normikäytäntöjä. Joskus noudatamme Ehtoja hyväntahdon osoituksena ja välttääksemme syrjintää; joskus taas noudatamme niitä jihadistisen terrorismin tai levottomuuksin pelossa; joskus niitä noudatetaan ilman sen kummempaa miettimistä.

Eräs hienovarainen tapa alistua Ehdoille on vahtia, mitä toisuskoiset saavat sanoa islamista tai muslimeista. Katso tätä esimerkkiä:Spain to Deport Pakistani Refugee for Criticizing Islam

Jokainen, joka elää tänään muslimien keskuudessa, tietää että islamin tai Muhammadin avoin kritisointi on vaarallista. Tästä on monia esimerkkejä: vuonna 2004 Theo van Gogh murhattiin, koska hän oli tehnyt elokuvan, joka kritisoi islamin asennetta naisia kohtaan; 1989 Salman Rushdie joutui piiloutumaan, koska oli kirjoittanut kirjan "Saatanalliset säkeet", hänen japanilainen kääntäjänsä murhattiin; 2004 tanskalaisten pilakuvajupakka aiheutti mielenosoituksia, joissa kuoli 162 ihmistä, jälleen osoittaen, kuinka muslimit tappavat ihmisiä syistä, jotka ovat täysin epäsuhdassa "loukkaukseen".

Tästä pienestä otoksesta voidaan johtaa kaksi selvää periaatetta: (1) kirjoittaja, joka on kirjoittanut jotain, mikä voidaan tulkita islaminvastaiseksi, pitää tappaa; (2) kuka tahansa voidaan tappaa, jotta voidaan kostaa ei-muslimeille. Molemmat näistä noudattavat Umarin ehtoja.

Tällaisten tekojen ja uhkausten vuoksi monet julkaisut eivät julkaisseet pilakuvia. Julkisuuden henkilöt nousivat puolustamaan uskontoa, josta he eivät tienneet mitään. Ne jotka heiluttivat venettä julkaisemalla pilakuvat, jotuivat tuomituiksi väkivallalla uhkailevien muslimien sijasta.

Tämä on jälleen linjassa Ehtojen ja dhimmiväestön käytöksen kanssa. He tuntevat itsensä haavoittuvaiseksi ja pelkäävät. Dhimmiväestö alkaa vahtia itseään estääkseen yksilöitä laukaisemasta muslimiväkivaltaa. Tämä strategia noudattaa ideaa, että toisuskoisten on vältettävä käytöstä, joka voisi hermostuttaa muslimeja. 

Periaate, jonka mukaan toisuskoisten ei tule haastaa muslimeita heidän käytöksestään tai uskomuksistaan, on tullut hyväksytyksi. Vain islamin ylistys on sallittua. Tämä on alistumista - etenkin, kun islamin uskonto julistaa toisuskoisten alistamista.

Britanniassa ja monissa Euroopan maissa on säädetty lakeja islamin kritisoinnin estämiseksi. "Rotu- ja uskontoviha" -laki (The Race and Religious Hatred Act 2006) määrää, että henkilö voidaan tuomita kahdeksi vuodeksi vankilaan, jos hän "...puhuu tai käyttäytyy uhkaavasti, tai panee esille kirjoitettua materiaalia, joka on uhkaavaa ... jos hänen aikomuksenaan on aiheuttaa uskonnollista vihaa".

Miten tässä sitten todistetaan aikomus? Onko yritys varoittaa kansalaisia erottelevasta ja ylivaltaan pyrkivästä uskonnosta sama asia kuin vihanlietsonta sen uskonnon seuraajia vastaan? Jos on, niin silloin ei ole mitään tapaa varoittaa sellaisesta uskonnosta. Kuka tästä hyötyy? Ei ainakaan mahdolliset uhrit.

Tämä todella tapahtuu juuri nyt. Paul Weston, joka on ehdokkaana Euroopan Parlamenttiin, pidätettiin Guildhallin edustalla, Winchesterissä toukokuun 26. 2014, koska hän lainasi Winston Churchillin "islamin tuomiota" (damning assesment of Islam). Häntä syytettiin kyseisen lainkohdan mukaan rotuun ja uskontoon kohdistuvasta vihapuheesta.

Yllä kuvattu tapahtuma on vielä yksi esimerkki dhimmiydestä käytännössä. Kaiken tämän puheen syrjinnästä ja vähemmistöjen suojelusta takana on jotain, joka selittää miksi tällaista tapahtuu: pelko. Pelko siitä, että muslimit kohdistavat kostonsa kaikkiin, koska yksi henkilö on loukannut islamia.

Huomaa, että sanaa "Islamofobia" käytetään usein silloin, kun kuvaillaan niitä, jotka esittävät islamista kriittisiä mielipiteitä. Mitä se tarkoittaa?

Se ei tarkoita oikein mitään; se on suunniteltu pelotteluun, jotta dhimmit saadaan käyttäytymään Ehtojen edellyttämällä tavalla. Se sisältää sekoituksen viestejä, joilla on selvä sanoma:

• Fobia tarkoittaa järjetöntä ja liioiteltua pelkoa, johon ei ole todellista syytä. Pelko on kielteinen reaktio ja Ehtojen mukaan ainoastaan islamin ylistys on sallittua.
• Sana myös ilmaisee inhoa tai vihaa islamia kohtaan. Tämä on myös kielteinen reaktio ja Umarin ehtojen mukaan ainoastaan islamin ylistys on sallittua.

Niinpä jos olet myönteinen islamia kohtaan, olet hyvä ihminen; mutta jos ole kielteinen islamia kohtaan, olet paha ihminen. Tämä aiheuttaa haluttomuutta tutustua lähemmin islamiin ja päättää itse mitä mieltä siitä olet. Tämä vaalii tietämättömyyttä islamista, mikä on myöskin Umarin ehtojen yksi sopimuskohta.

Olen yrittänyt antaa sinulle jonkin käsityksen siitä, mitkä Umarin ehdot ovat, miten niitä sovelletaan muslimimaissa ja kuinka niitä otetaan käyttöön ei-muslimimaissa.

Minkä ihmeen takia sinun pitäisi iloita Umarin ehdoista?

Vastaus englanniksi täältä: http://enjoytheconditionsofomar.blogspot.co.uk/

Lisää Umarin ehdoista:

Analysis of the Pact of Umar

Western Ignorance of the Conditions of Omar

Pact of Umar

Woman Disciplined for discussing Christianity
Insulting Islam will not go unpunished in UK
Jihad continues against Nigerian Christians
Raymond Ibrahim explains some current events
Refusal to pay jizya proves fatal
ISIS demands jizya
Malaysia: non-Muslims must not use Muslim name for God
Afghan's family seeks to kill him for leaving Islam
French Muslims assault man for eating ham sandwich
ISIS collectiong jizya from Christians in Mosul
Jihadis calls for revenge attacks against innocent people
Man told to take down American flag to protect Muslim feelings
Lebanese Christians told not to eat or drink in public during Ramadan
Twitter unblocks blasphemous tweets in Pakistan
Malaysia to investigate Facebook user for insulting Islam
Michigan imam calls for restrictions on free speech

Umarin sopimus: http://ibnmatti.blogspot.fi/2015/09/umarin-sopimus.html

Optimismia vai piittaamattomuutta?

Fjordman Dispatch Internationalissa:

Eräs väite, joka esitetään islam-kriittisiä kirjoittajia vastaan on, että he kärsivät vainoharhoista, joiden mukaan salainen islamilainen suunnitelma pyrkii islamilaistamaan Euroopan ja länsimaat. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kukaan ei ole väittänyt, että suunnitelma olisi salainen, ei ainakaan kokonaan.  Islamilaisen teologian pitkän aikavälin suunnitelma on islamin voitto koko maailmasta mukaanlukien Eurooppa ja länsimaat. Tämä on islamin valtavirran käsitys, joka on ollut olemassa vuosisatoja; ei mikään muutamien radikaalien viimeaikainen keksintö.

Totuus on sitäpaitsi sellainen, että - yhtään liioittelematta - jopa islamin kritisoijat ovat hämmästyneet tapahtumien nopeutta ja miten vikkelästi läntiset johtajat ovat antaneet periksi islamilaiselle painostukselle.

Helle Merete Brix, Torben Hansen ja Lars Hedegaard julkaisivat vuonna 2003 Tanskassa kirjan I krigens hus: Islams kolonisering af Vesten ("Sodan talo: Lännen islamilainen kolonalisaatio"). Heidän mukaansa olemme nyt kokemassa Jihadin kolmatta aaltoa, uutta yritystä valloittaa, kolonalisoida ja islamisoida Eurooppa sen jälkeen kun arabit ja turkkilaiset käyttivät vuosisatoja yrittäen samaa. Ennalta arvattavasti nämä rohkeat kirjoittajat joutuivat pilkan kohteeksi erityisesti vasemmiston toimesta.

Esimerkiksi vasemmistolaisessa sanomalehti Politikenissä Michael Jarlner kirjoitti arvostelun kirjasta vuonna 2003 ja tuomitsi sen vihapuheeksi. Hän väitti, että Euroopan islamisaatiosta varoittajien "houreet" olivat "harhaluuloja" ja "pahimman luokan ennakkoluuloista vainoharhaa".

Konservatiivinen kolumnisti Mikael Jalving tunnusti muutamaa vuotta myöhemmin, ettei hänkään ollut aluksi ottanut tosissaan väitteitä islamisaatiosta. Myöhemmin hän kuitenkin käsitti, että varoituksissa saattoi sittenkin olla jotain perää. Monet ongelmat kuten poliittinen väkivalta, koulujen, lastentarhojen ja autojen polttamiset, sekä islamilaiset uhkaukset sananvapautta vastaan olivat sellaisia, joista vain rohkeimmat varoittivat muutamia vuosia sitten. Noista ongelmista on tullut päivittäistä todellisuutta monissa kaupungeissa.

Itse asiassa, monet harhaisiksi väitetyt pessimistit ovat aliarvioineet sen kuinka pahaksi tilanne on todellisuudessa muuttunut. Lars Hedegaard, yksi sodan talon kirjoittajista, joutui hyökkäyksen kohteeksi omassa kodissaan vuonna 2013 ja oli vähällä tulla tapetuksi.  Vuonna 2003 kirjoittajat eivät myöskään osanneet ennustaa, että Tanska joutuisi pahimpaan ulkopoliittiseen kriisiinsä sodan jälkeen islamin vuoksi.

Muhammedin pilakuvajupakka tapahtui sen jälkeen, kun sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi muutaman verrattain viattoman pilakuvan islamin perustajasta Muhammedista syyskuun 30. päivä, 2005. Olin yksi ensimmäisistä, jotka kirjoittivat tästä tapauksesta englanniksi. Jo lokakuussa 2005 tuin sanomalehteä ja sananvapautta vanhassa blogissani.

Ymmärsinkö silloin, miten merkityksellinen tämä tapaus oli? Kyllä. Osasinko ennustaa, että siitä tulisi iso kansainvälinen välikohtaus, joka aiheuttaisia monia kuolemia, terrorihyökkäyksiä, murhayrityksiä ja lähetystöjen polttamisia muutamaa kuukautta myöhemmin? En. Se tarkoittaa sitä, että jopa tällainen pahamaineinen islamofobi aliarvioi tapahtumien merkityksen.

Vuosien 2013 - 2014 välisenä aikana Ahmed Akkari, yksi niistä imaameista, jotka olivat lietsomassa kansainvälistä islamilaista vihaa Tanskaa vastaan pilakuvajupakan aikana, päätti vaihtaa puolta ja pyysi anteeksi aikaisempia tekojaan. Vuonna 2014 julkaistussa kirjassaan Akkari paljasti, että tanskalaisten imaamien delegaatio oli salaisesti tavanut islamilaisia terroristiorganisaatioita Hamasia ja Hisbollahia Lähi-idässä syksyllä 2005, tarkoituksenaan kohdistaa huomio Muhammedin pilakuviin ja käyttää niitä heidän omiin tarkoitusperiinsä.

Akkari myönsi lisäksi, että hän ja monet muut muslimit olivat hyvin iloisia jihadistien hyökkäyksestä syyskuun 11:tenä 2001. Asuin silloin Egyptissä ja todistin paikallisten muslimien juhlintaa. Ahmed Akkari puhuu kuitenkin 9/11 juhlinnasta, joka tapahtui muslimien parissa Skandinaviassa, ei Saudi-Arabiassa, Iranissa tai Pakistanissa.

Ylipäätään Ahmed Akkari vahvistaa käytännössä kaiken, mitä niin sanotut islamofobit ovat sanoneet jo vuosia: että jotkut muslimit puhuvat kaksinaamaisesti, että monet muslimijohtajat pyrkivät soluttautumaan järjestelmiimme ja islamisoimaan maamme ja että aivan liian monet muslimit hiljaisesti halveksivat toisuskoisia maita, joihin he ovat vapaaehtoisesti asettuneet asumaan. He myös pyrkivät vaientamaan islamin kritiikin, tavalla tai toisella.

Kirjoittaja, toimittaja ja sananvapausaktivisti Lars Hedegaard joutui hyökkäyksen kohteeksi kodissaan Kööpenhaminassa helmikuun viidentenä päivänä 2013. Hän selviytyi, koska murhaaja ampui ensimmäisen päähän tähtäämänsä laukauksen ohi, metrin etäisyydeltä, ja koska 70-vuotias Hedegaard tappeli paljon häntä nuorempaa murhaajakandidaattia vastaan. Ase jumiutui tässä elämän ja kuoleman taistelussa, estäen enemmät laukaukset ennen kuin murhaaja otti jalat alleen. "Oli yllättävää, että minua pitäisi ampua, mutta selvästikin minua pitäisi", Hedegaard sanoi lausunnossaan.

Myöhään huhtikuussa 2014, 26-vuotias muslimimies, Tanskan kansalainen, pidätettiin Turkissa epäiltynä Hedegaardin murhayrityksestä. Epäilty on opiskellut insinööritieteitä Tanskassa ja häntä kuvailtiin maltilliseksi muslimiksi. Kuitenkin hän oli lehtitietojen mukaan ollut yhteyksissä ääri-islamilaisiin piireihin Tanskassa ja Ruotsissa ja hän oli myös luultavasti ottanut osaa taisteluihin Syyriassa. Nyt täytyy korostaa, että tätä miestä ei ole vielä tuomittu mistään. Hänen elämäntarinansa on kuitenkin mielenkiintoinen. Hän on koulutettu mies, jota kuvaillaan hyvin integroituneeksi, ja silti hän on kehittänyt suhteita radikaaleihin islamilaisiin ryhmiin.

Joskus media ehdottaa, että islamilainen radikalismi aiheutuisi tietämättömyydestä ja köyhyydestä, ja se voitaisiin parantaa koulutuksella. Ongelma tässä marxilaisuuden innoittamassa teoriassa on, että se ei perustu tosiasioihin. Monet tutkimukset osoittavat, että militantit muslimit ovat usein vähintäänkin hyvin toimeentulevia ja heillä on keskimääräistä korkeampi koulutus.

Muhammed Atta oli jihadistiterroristi, joka lensi American Airlinesin lennon 11 World Trade Centerin Pohjoistorniin New Yorkissa syyskuun 11:tenä 2001. Hän oli yliopistokoulutuksen saanut lakimiehen poika, joka oli opiskellut useita vuosia Hampurissa, Saksassa. Kuitenkin hänen länsimainen koulutuksensa opetti hänelle, miten käyttää länsimaista tekniikkaa tappamaan tehokkaammin länsimaisia toisuskoisia.

Osallistuin kerran luennolle ja väittelytilaisuuteen tanskalaisen Morten Stormin kanssa, joka oli kääntynyt islamiin ja sitten muutamia vuosia myöhemmin luopunut siitä. Sen takia hän on saanut vakavia tappouhkauksia. Sinä aikana, kun hän oli uskovainen muslimi, hänestä tuli kovan linjan militantti muslimi, joka piti yllä ystävällisiä suhteita jihadisti- ja terroristiryhmiin.

Kertoessaan kuinka hän muuttui tavallisesta muslimista radikaaliksi militantiksi muslimiksi, Morten Storm antoi yksinkertaisen vastauksen: hän luki Koraania ja otti sen tosissaan. Hänestä tuli yhä sotaisampi ja vihaavampi, koska hän rehellisesti omaksui sotaisat ja vihaavat tekstit oppaakseen. Hänen näkemyksensä oli, että islamilaiset tekstit ovat perusteiltaan vihaa lietsovia ja väkivaltaisia. Siksi Storm väitti, että ihmisestä tulee vihaavampi ja väkivaltaisempi, jos hän opiskelee islamia ja ottaa sen tosissaan, ei päinvastoin.

Se mitä me länsimaalaiset harjoitamme, on peruusteeton optimismi. Oletettavasti älykkäät ihmiset sanovat, että meidän tulee olla optimistisia, ja että näkemämme ongelmat kyllä ratkeavat jotenkin itsestään. Optimismi voi olla joskus hyväksi, mutta se voi olla myös vaarallista, kun sille ei ole mitään perusteita. Silloin se estää sinua toimimasta oikealla tavalla todellisten ongelmien kanssa. Lukemattomat valtaaomaavat länsimaiset ihmiset näyttävät olettavan, että lukuisat muslimit, jotka virtaavat maihimme sopeutuvat kulttuurimme ja muuttuvat "vähemmän islamilaisiksi" ajan myötä. Silti todistusaineisto viittaa juuri päinvastaiseen.

On paljon esimerkkejä siitä miten nuoret toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat ovat islamilaisempia ja vihamielisempiä Euroopan kantaväestöä ja kulttuuria kohtaan kuin ensimmäisen polven maahanmuuttajat. Jotkut heistä lähtevät ulkomaille taistelemaan pyhää sotaa sellaisiin paikkoihin kuin Syyria.

Silloin tällöin heihin liittyy islamiin kääntyneitä valkoisia. Nuoret eurooppalaiset on opetettu olemaan parhaimmillaankin välinpitämättömiä kansaansa ja kulttuuriperintöään kohtaan, pahimillaan halveksumaan sitä. Ei pitäisi olla yllätys, että jotkut heistä sitten valitsevat jonkun toisen kulttuurin, kun heitä on systemaattisesti estetty olemasta ylpeä omastaan. Loppujen lopuksi, suuri osa mediaa ja akateemista maailmaa kertoo heille jatkuvasti, kuinka meidän kulttuurimme on paha, rasistinen, sortava ja henkisesti tyhjä. Kuka haluaisi olla osana jotain sellaista?

Sitä paitsi, jo pelkkä maahanmuuttajien lukumäärä, myös ei-muslimien, on aivan liian suuri, että heitä voitaisiin assimiloida järkevällä tavalla. Olemme todistamassa käytännössä yhteiskuntamme pirstaloitumista uskonnollisiin, etnisiin, rodullisiin ja kulttuurisiin ryhmiin.

Ensimmäiset muslimimaahanmuuttajat, jotka tulivat tänne, pitivät matalaa profiilia, koska heitä oli vain vähän. Nyt heitä on niin paljon, että he perustavat rinnakkaisia yhteisöjä länsimaihin, käytännössä kolonialisoimalla maamme. Niin juuri on käymässä. Nykyaikainen telekommunikaatioteknologia on tehnyt helpommaksi pysyä yhteydessä alkuperäisiin kotimaihin, sähköpostilla tai satelliitti-TV:llä, aivan kuin ei oltaisi sieltä koskaan poistuttukaan. On täysin mahdollista käyttää mannertenvälisiä lentoja vaimon hakemiseen Pakistanista ja tuoda hänet Berliiniin tai Lontooseen.

Useammat naiset Euroopan kaupungeissa pukeutuvat huiviin kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Olen nähnyt jopa kasvot peittäviä huiveja ja täys-burkia. Vain muutamia vuosia sitten se olisi ollut ennenkuulumatonta, mutta ei enää. Taas kerran huomaamme, että todellisuus on pahempi kuin mitä monet pessimistit ennustivat pari sukupolvea sitten. Jotkut kaukonäköiset tarkkailijat varoittivat tästä, mutta heitä parjattiin, pilkattiin tai vain yksinkertaisesti jätettiin huomiotta.

Soeren Kern kartoittaa Gatestone Instituutissa meneillä olevaa islamisoitumista länsimaissa Espanjasta ja Italiasta Ranskaan ja Belgiaan. Kovan linjan muslimien monimutkainen suunnitelma soluttaa ja islamisoida julkinen koululaitos on paljastettu. Militantit muslimit, jotka kannattavat sharia-lakia, yrittävät samaa toisissa maissa, esimerkiksi Saksassa. Tämä tapahtuu nyt, ei jossain hämärässä ja kaukaisessa tulevaisuudessa.

Toukokuun 19. päivän pikkutunneilla Malmössä, Ruotsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, räjähti käsikranaatti tuhoten monia autoja ja rikkoen lähitalojen ikkunoita. Tämä oli viides tapaus, joissa oli käytetty käsikranaatteja pelkästään Malmössa vuoden 2014 viiden ensimmäisen kuukauden aikana. Raza Arnaut sanoi paikalliselle sanomalehdelle, että hän putosi sängystään asuntonsa vieressä tapahtuneen räjähdyksen voimasta. Hän on nyt peloissaan ja haluaa muuttaa muualle. Tilanne on huonontunut jo vuosia, hän varoittaa. Viimeaikaisten pommi-iskujen valossa "tämä on kuin Bosnian sota" 90-luvulla, jota hän aikoinaan lähti pakoon. Ilmeisesti tällaisia aseellisia konflikteja on kehittymässä myös muualla Ruotsissa. Tämä on Skandinavia tänään.

Samaan aikaan Göteborgissa, Ruotsin toiseksi suurimmassa kaupungissa, mies ammuttiin kuoliaaksi 20:nnessä kaupungin ampumavälikohtauksessa tänä vuonna. Pääkaupungissa Tukholmassa ihmiset pelkäävät, että valtavat toukokuun 2013 maahanmuuttajamellakat voivat toistua koska tahansa. Taustalla olevia ongelmia ei ole ratkaistu.

Useissa muissa Länsi-Euroopan kaupungeissa, kuten Pariisissa ja Lontoossa on tapahtunut suuren kokoluokan mellakoita. Ranskan Marseillesissa katuväkivallan ja jengitappeluiden taso on pahentunut niin paljon, että maahanmuuttajataustaiset sosialistiset poliitikot haluavat armeijan apuun palauttamaan lain ja järjestyksen. Viranomaiset ovat menettäneet satojen alueiden kontrollin Ranskassa vuosia sitten. Toukokuussa 2014 ilmoitettiin, että kiinalainen poliisi tulee auttamaan järjestyksenpidossa turistikohteissa, kun kiinalaisiin turisteihin kohdistuneet ryöstöt ja väkivalta olivat lisääntyneet.

Samaan aikaan laiton maahanmuutto Eurooppaan etelästä ja idästä, erityisesti Afrikasta ja islamilaisesta maailmasta, jatkaa kasvuaan melkein kuukausittain vuonna 2014. Tilanne on pahempi kuin vuotta aikaisemmin ja pahempi kuin toissa vuonna. Nämä suuret maahanmuuttoaallot eivät osoita laantumisen merkkejä. Päinvastoin kestämätön väestönkasvu jatkuu monissa Afrikan maissa ja islamilaisessa maailmassa samalla kun Euroopan maat ovat lähestulkoon luopuneet tehokkaasta rajavalvonnasta EU:n vuoksi. Lukemattomien ihmisoikeuskokousten ja painostusryhmien vuoksi laittomia maahanmuuttajia ei useinkaan voida karkottaa.

Ihmissalakuljetus on kasvanut suureksi globaaliksi liiketoiminnaksi. Torben Snarup Hansen varoittaa, että sadat tuhannet laittomat maahanmuuttajat Afrikasta ja Lähi-idästä odottavat maahanpääsyä, millä tahansa keinolla. Nämä numerot eivät näytä laantumisen merkkejä. Päinvastoin, kun Afrikan ja islamilaisten maailman väestö kasvaa, kasvaa myös tulijoiden määrä. Tulijoiden tulva Välimeren yli on saavuttanut "Raamatulliset mittasuhteet", varoittaa Italian laivaston päällikkö. Hansen pelkää Euroopan olemassaolon olevan uhattuna.

Euroopan osuus maailman väestöstä ei ole koskaan ollut alempi historiallisena aikana, ja se jatkaa laskuaan. Eurooppa jää jo kokonaan Afrikan väestön varjoon ja sen talous on jäämässä Aasian varjoon. Alkuperäiset eurooppalaiset ovat nopeasti menettämässä kotimaansa ja kyvyn vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Jatkuva massamaahanmuutto ja avointen rajojen politiikka on tässä tilanteessa silkkaa hulluutta. Se on hirveä petos tulevia eurooppalaisten sukupolvia kohtaan, jotka joutuvat hoitamaan tulevaisuuden sosiaaliset ja etniset konfliktit. Meidän on vähintäänkin tehtävä kaikkemme rajoittaaksemme vahinkoja.

Joskus me joudumme kokemaan yllättäviä ja järkyttäviä tapahtumia, kuten Breivikin hyökkäys Norjassa vuonna 2011 muistutti meitä. Kuitenkaan tällä tapahtumalla ei luultavasti ole juurikaan vaikutusta historian kulkuun.

Kun katson taaksepäin viime vuosikymmentä, näen yhden positiivisen valtatrendin ja yhden negatiivisen valtatrendin. Hyvä uutinen on se, että länsimaiden hajoamisen vastustajat ovat lisääntyneet. Kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Theo van Gogh murhattiin Amsterdamissa islamin pilkan vuoksi, islam-kriitikko Geert Wilders johtaa yhtä Alankomaiden suurimmista puolueista. Vastustus totalitaarisia ja sortavia EU:n puolia vastaan on heräämässä tavallisten äänestäjien keskuudessa. Kasvava määrä kantaeurooppalaisia kapinoi kulttuurieliittiä vastaan. Monet nuoret eurooppalaiset ovat saaneet tarpeekseen aggressiivisten rikollisjengien häirinnästä kaduilla ja siitä, että heitä jälkeenpäin haukutaan "rasisteiksi" viranomaisten taholta, jos he eivät halua lisää väkivaltaisia maahanmuuttajia maahansa. Tämä on tulevaisuuden toivonkipinä.

Negatiivisella puolella näen kuitenkin massamaahanmuuton ja islamisaation edelleen jatkuvan. Ideologinen sensuuri on menossa huonompaan suuntaan. Samoin sosiaalinen taantuminen siellä, mitä ennen kutsuttiin Länsimaiseksi sivistykseksi.

Lukuunottamatta muutamia rohkeita sieluja, tuskin kukaan 70 tai 80 luvuilla osasi ennustaa, että merkittävä määrä länsimaisia intellektuelleja eläisi pian poliisisuojeluksessa. Tämä on nyt todellisuutta. Jopa Skandinaviassa useat taiteilijat ovat käytännössä vankeina kodeissaan vain sen takia, että he tekivät muutaman piirroksen miehestä, joka eli tai mahdollisesti ei elänyt 600-luvulla. Pahimmin kärsineissä Skandinavian kaupungeissa hyökkäykset käsikranaateilla ovat arkipäivää. Tämä ylittää sen, mitä jotkut niin kutsutut rasistit ennustivat useita vuosikymmeniä sitten, ja kuitenkin se nyt tapahtuu.

Jos katsomme taaksepäin pari sukupolvea, monet varoituksista, joita ilmaisimme vuosia sitten ovat nyt tarkasti toteutuneet. Jotkut niistä olivat aliarviointeja. Itse olin naivi joissakin asioissa vielä 1990-luvulla. En yksinkertaisesti voinut ymmärtää sitä demografista ja kulttuurista muutosta, joka oli käynnissä. En ole ylpeä siitä, mutta olin typerä. Uskoin mitä opetettiin koulussa ja mitä valtamedia kertoi.

On kuitenkin olemassa raja, kuinka typeriä meidän sallitaan olla. Ongelmat ovat jo niin suuria, että kukaan ei voi jättää niitä huomiotta. Ne ovat kenen tahansa nähtävissä. Aika on loppumassa. Enää ei ole hyväksyttävää valtaapitäville sanoa, että "he eivät tienneet".

On äärimmäisen vastuutonta ja hirveä petos Euroopan tuleville sukupolville jatkaa massamaahanmuuton epäonnistunutta politiikkaa ja avoimia rajoja toivoen, että "kaikki päättyy lopulta hyvin". Tässä on kyseessä massiivinen sosiaalinen kokeilu kokonaisella mantereella ja sivilisaatiolla. Sen on loputtava.

Armenian kansanmurha

Mike Scruggs The Tribune Papersissä:

Islamin Pyhä Sota kristinuskoa vastaan Turkissa 1894-1923

Niissä maissa, joita hallitaan islamilaisen lain (sharia) mukaan, toisuskoiset ovat dhimmin ("suojellut ihmiset") asemassa. Heitä suojellaan joukkomurhalta ja karkotukselta niin kauan kuin he ovat alamaisia ja maksavat erityistä henkiveroa, jizyaa, muslimihallitsijoilleen. Dhimmiyden sääntöjen mukaan "suojeltujen ihmisten" tulee joka tilanteessa osoittaa kunnioitusta muslimeille ja pukeutua erityiseen asuun erottuakseen muslimeista. Heille on sallittu ainoastaan rajoitettu uskonnollinen vapaus ja heillä ei ole poliittisia tai kansalaisoikeuksia shariassa, joka valtuuttaa heidän asemansa alunnustilan ja nöyryytyksen. Tavallisesti heidän pitää maksaa suuri osa tuloistaan muslimiyhteisölle, jizyan lisäksi. Heidän asemansa dhimmeina on täysin hallitsevan muslimiyhteisön käsissä. Heidän omaisuutensa ja henkensä voidaan ottaa koska tahansa. Muhammad laittoi alulle tämän käytännön muslimien tulonlähteeksi, mistä oli seurauksena, että umma (muslimiyhteisö) tuli melkoisen riippuvaiseksi dhimmien luokasta ja heidän teknisestä osaamisestaan.

Armenialaiset ovat etninen ryhmä, joiden alkuperäinen kotimaa oli ylängöillä, jotka ympäröivät Araratin vuorta (1.Mooseksen kirja 8:4). Heidät on kansana tunnettu ainakin 4000 vuotta. Nykyinen Armenian tasavalta, aiemmin osa Neuvostoliittoa, rajoittuu Turkkiin lännessä, Georgiaan pohjoisessa, Azerbaidzaniin idässä ja Iraniin etelässä. Armenian kuningaskunta, joka perustettiin noin 500 eKr, käsitti suuren osan itäistä Turkkia. Armenia oli ensimmäinen kansakunta, joka julisiti itsensä kristityksi valtioksi noin vuonna 301. Useimmat armenialaiset kuuluvat Armenian apostoliseen kirkkoon, mutta noin kymmenen prosenttia Armenian katoliseen kirkkoon ja kaksi prosenttia Armenian evankeliseen kirkkoon. Aikaisemmin Istanbulissa, Izmirissä (aikaisemmin Smyrna, Johanneksen Ilmestys 2:8) ja muissa kaupungeissa oli suuria armenialaispopulaatioita.  Jäljellä Turkissa on ainoastaan rippeitä.

Lähestyttyessä 1900-lukua 4,5 miljoonaa armenialaista olivat alistettu dhimmi-luokka Osmanien valtakunnassa. Kristityssä Euroopassa, erityisesti Britanniassa, tällaista muslimikäytäntöä kuitenkin kauhisteltiin. Niinpä armenialaiset kääntyivät Britannian ja muiden Euroopan valtioiden puoleen painostaakseen Turkkia höllentämään toisuskoisten sharia-sääntöjä. 1800-luvulla oli ollut joitakin helpotuksia, mutta turkkilaiset alkoivat paheksua armenian Eurooppalaisille esittämiä aloitteita ja alkoivat epäillä armenialaisten lojaaliutta Turkille. He pitivät näitä armenialaisten avunpyyntöjä rikkomuksena sharian alla suojeltujen ihmisten sopimusta vastaan.

Vuonna 1894, peläten kasvavia levottomuuksia, Osmanien hallitus suostutteli muslimien uskonnolliset johtajat murskaamaan kaiken armenialaisten dhimmien vastarinnan alistettua asemaansa vastaan. Raportissaan vuonna 1896 Henry Barnham, Britannian konsulaatin virkailija, kertoi henkilökohtaiset kokemuksensa tapahtumasta:

"Teurastajat ja nahkurit, hihat käärittyinä, aseinaan nuijat ja lihakirveet, tappoivat kristittyjä 'Allahu Akhbar!' huutojen säestämänä (Jumala on suurin), ja mursivat heidän talojensa ovet hakuilla ja rautakangeilla tai kiipesivät aitojen yli tikkailla. Kun keskipäivä tuli, he polvistuivat rukoilemaan, hyppäsivät sitten ylös ja jatkoivat kauheaa työtään myöhään yöhön asti. Aina kun he olivat kykenemättömiä murtamaan ovet, he sytyttivät talot palamaan paloöljyllä..."

Eräs eloonjäänyt kertoo kahden kirkon hävittämisestä Severekin kaupungissa joulukuussa 1896:

"Väkijoukko oli ryöstänyt gregoriaanisen (armenialaisen) kirkon, häpäissyt sen, tappaneet kaikki, jotka etsivät sieltä suojaa ja ikäänkuin uhrauksena mestanneet suntion kiviselle kynnykselle. Nyt se (väkijoukko) täytti kirkon pihan. Kirveeniskut murskasivat kirkon ovet."

Tämä eloonjäänyt kuvailee näkymää, kun väkijoukko ryntäsi toiselle kirkolle ja repi Raamatut ja virsikirjat, häpäisivät ristin voitonmerkkinä ja lausuivat rukoustaan ("Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammad on Hänen profeettansa."). Hän jatkoi:

"Joukon johtaja huusi: 'Uskokaa Muhammadiin ja hylätkää oma uskontonne.' Kukaan ei vastannut...Johtaja käski toimeenpanna verilöylyn. Ensiksi he kävivät pastorimme kimppuun. Kirveenisku irrotti hänen päänsä. Hänen verensä lensi joka suuntaan, sotkien seinät ja katon"

Britannian konsuli sai käsiinsä turkkilaisen sotilaan kirjeen, jonka tämä oli kirjoittanut perheelleen:

"Veljeni, mikäli sinua kiinnostaa uutiset täältä, niin olemme tappaneet 1200 armenialaista, kaikki nyt koiranruokaa... Äiti, olen turvassa ja voin hyvin. Isä, 20 päivää sitten julistimme sodan armenialaisia vääräuskoisia vastaan. Allahin armosta meille ei käynyt kuinkaan...siunatkoon Allah teitä."

Toinen siepattu kirje, ilmeisesti eloonjääneeltä armenialaiselta, kuvailee pakolaisten teurastuksen kirkossa ikivanhassa Edessassa. Murrettuaan oven turkkilaiset joukot pilkkasivat Kristusta käskien tätä todistamaan olevansa suurempi profeetta kuin Muhammad. Sitten selviytyjä kertoo:

"He aloittiva jokaisen kirkonlattialla olevan tappamisen joko paljain käsin tai pistooleilla. Alttarilta he ampuivat lehtereillä olevia naisia ja lapsia. Lopulta turkkilaiset keräsivät vuodevaatteita ja olkia, joille he kaatoivat kolmisenkymmentä kannullista kerosiinia ja sytyttivät kirkon palamaan."

Tämä 1894-1896 jihad kristittyjä vastaan itäisessä Turkissa vaati 250.000 henkeä. Monet armenialaiset naiset pakotettiin haaremiin ja monet naiset ja lapset myytiin orjiksi. Raiskaus, joka on yksi muslimien oikeutettu "sotasaalis" jihadissa, oli rutiinia. Jotkut kääntyivät pakon alla islamiin, mutta toiset pakenivat länteen ja raportoivat massamurhasta. Tämä armenian kristittyjen valtava kärsimys Turkissa oli vain varjo siitä mitä oli tuleva. Vuonna 1915 turkin hallitus määräisi paljon järjestelmällisemmän armenialaisten ja kreikkalaisten kristittyjen kansanmurhan.


http://www.thetribunepapers.com/2014/01/31/remembering-the-armenian-genocide/

Armenialaisten kansanmurha Wikipediassa

Israel tappaa vähiten viattomia mutta saa syyt niskaansa

Ben-Dror Yemini:

Professori Richard Falk on YK:n korkea virkamies. Hän julisti hiljattain, että Israel aiheuttaa Palestiinalaisten verilöylyn ja että heillä on tarkoituksena aikaansaada kansanmurha. Jos haluamme ymmärtää valhetehtailun ja ihmisoikeuskeskustelun suhdetta, kelpo lähestymistapa on tutkia tuota pahaa miestä, luultavasti juutalaista, joka on tuon suhteen ilmentymä.

Tarkastellaanpa tuota kansanmurhaväitettä. Ihmisoikeusorganisaatio B'Tselemin mukaan vuonna 2013 tapettiin 36 palestiinalaista. Ainakin 30 heistä olivat joutuneet kahnauksiin IDF:n sotilaiden kanssa tai he olivat terroristijärjestöjen jäseniä. Vain muutama viaton tapettiin. Jokainen näistä kuolemista on hyvin valitettava. Täytyy kuitenkin lisätä, että maailmassa ei ole toista konfliktia, jossa siviilikuolleisuus olisi yhtä alhainen kuin Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa. Muissa konflikteissa arvioitu viattomien uhrien osuus on 60:n ja 90:n prosentin välillä. Israelin ja Palestiinan konfliktissa he ovat vähemmistö.

Itse asiassa vuosittainen uhriluku Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa on pienempi kuin päivittäinen terrori-iskuissa menehtyneiden määrä Irakissa, Somaliassa, Syyriassa, Jemenissä ja muissa maissa, missä 1.153 ihmistä on kuollut terrori-iskuissa. Lukuun ei sisälly Syyrian hallituksen toimeenpanema päivittäinen verilöyly.

Suurin osa uhreista on radikaalien islamistien tappamia muslimeja. Yksin viime vuonna Pakistanissa kuoli 5.366 ihmistä terrori-iskujen uhrina. Lähes 3.000 heistä oli siviilejä. Vuonna 2013 Irakissa kuoli 8.868 terrori-iskuissa, joista 7.818 oli siviilejä. Liittoutuman terrorismin vastainen sota vaati 227.000 - 300.000 uhria Irakissa ja Afganistanissa, suurin osa heistä viattomia ihmisiä.

Vaikka israelin operaatioiden vaatima uhriluku olisi kymmenen tai kaksikymmentä kertaa suurempi, se ei silti olisi kansanmurha. Laaja historiallinen tutkimus tukee tätä näkemystä. Vuodesta 1967 lähtien vähemmän kuin 10.000 palestiinalaista on surmattu. Suurin osa heistä oli terroristeja. Voit sanoa sitä miksi hyvänsä, mutta kansanmurha se ei ole.

Mutta missään muussa konfliktissa ei ole professori Falkia taustalla levittämässä häväistyskirjoituksia, ei YK:n ihmisoikeusneuvostoa antamassa loputtomia lausuntojaan, ei ihmisoikeusjärjestöjä tehtailemassa kasvavaa määrää vihamielisiä ja vääristeleviä julkaisuja, eikä miljoonan dollarin tukiaisia Euroopasta järjestöille, joiden tavoite on keksiä tarinoita, sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Ainut joka on valittu kohteeksi on Israel, joka tappaa vähemmän ihmisiä kuin mikään muu konfliktin osapuoli sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Ja se joutuu olemaan tekemisissä sellaisten järjestöjen kuin Islamilainen Jihad ja Hamas, jotka häpeämättömästi julistavat tavoitteekseen Israelin tuhoamisen ja juutalaisten hävityksen sekä kristittyjen ja kommunistien tappamisen "viimeiseen mieheen".

Mutta järjestöt, jotka levittävät valheita, ja joita joskus kutsuttaan ihmisoikeusjärjestöiksi, jatkavat valheiden levittämistä. ja niin kauan kuin sellaiset kuin Richard Falk ovat ihmisoikeusneuvoston neuvonantajina, ja niin kauan kuin ihmisoikeusjärjestöt kuuntelevat näiden antisemitististen neuvonantajien neuvoja, ne ovat osallisia rikokseen.

Selvyyden vuoksi, ihmisoikeudet ja ihmisoikeusjärjestöt ovat elintärkeä osa mitä tahansa demokraattista yhteiskuntaa. Mutta ne jotka jääräpäisesti toimivat salaliitossa vain yhtä valtiota vastaan ansaitsevat tulla kutsutuiksi rasisteiksi - eikä suinkaan ihmisoikeustaistelijoiksi.

Ben Dror on israelilainen journalisti, tutkija ja puhuja. Hänen kirjansa "The Industry of Lies" julkaistaan piakkoin.

* * *

Tapaus Eric Allen Bell

Malsi-Tung: The Case of Eric Allen Bell:

Vuoden 2012 alussa, Eric Allen Bell oli vankkumaton muslimien ja islamin puolustaja. Hän oli tekemässä dokumenttielokuvaa Murfreesboron asukkaista, jotka vastustivat 45.000 hengen moskeijan rakentamista kaupunkiinsa. Liberaalit mielipiteet omaava Bell oli vahvasti muslimien puolella, koska tässä oli selvästi kyse taantumuksellisista ennakkoluuloista vähemmistökulttuuria kohtaan.Vuoden 2012 loppuun mennessä Bellistä oli tullut suorasanainen islamkriitikko ja hän oli vahvasti sitoutunut vastustamaan islamin leviämistä ja vaikutusvaltaa.

Mitä sellaista tapahtui, mikä sai hänet muuttamaan mielensä? Minkälainen tapahtumasarja sai aikaan täyskäännöksen suhtautumisessa muslimeihin ja islamiin?

Kun tarkastelemme tyypillistä liberaalien moraalista perustaa, voimme ymmärtää paremmin Bellin muutosta. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, liberaaliin luonteeseen vaikuttaa suuresti Huolehtimisen periaate [Care Foundation]. Huolehtimisen periaate tulee käyttöön, kun haavoittuvat ryhmät - kuten vähemmistöt, maahanmuuttajat, homot, jne. - näyttävät joutuvan uhatuiksi. Liberaalit usein vastuvat sitä kulttuuria, jonka he kokevat hallitsevaksi ja johon he itse kuuluvat, ja nousevat puolustamaan vähemmistökulttuuria, joka ei sopeudu valtakulttuuriin. Liberaali tuntee olonsa epämukavaksi ollessaan osa valtakulttuuria ja pyrkii hyvittämään sen auttamalla ja suojelemalla oletetun heikomman osapuolen asiaa.

Huolehtimisen periaate oli toiminnassa, kun Bell tuki Murfreesboron muslimeita heidän moskeijanrakennusprojektissaan. He olivat heikompi ja alistettu osapuoli konfliktissa ja siten tyypillinen liberaalien hyväntahtoisuuden ja suojelun kohde Huolehtimisen periaatteen mukaan.

Kun ihminen on ottanut omakseen tällaisen moraalisen periaatteen, on melkein mahdotonta muuttaa hänen mieltään. Ihmismielen intuitiivinen puoli on äärimmäisen nopea ja voimakas ja se käyttää egoa järkiperäistämään tunneperäisen moraalisen asenteen, jonka ihminen on omaksunut. Kirjassaan The Righteous Mind Jonathan Haidt kutsuu "norsuksi" tätä aivojen automaattista ja tavanomaista ominaisuutta, joka valitsee puolensa kiistanalaisissa ja tunteenomaisissa asioissa. Me teemme arviomme intuitiivisesti ja etsimme vasta sitten järkevät perustelut tunteillemme.

Yhtä kaikki, Eric Allen Bell kuitenkin muutti mieltään, joten mitä tapahtui?

Eräänä päivänä Bell ajoi taksilla, jonka kuljettaja oli egyptiläinen koptikristitty. Bell kysyi häneltä oliko hän innoissaan Hosni Mubarakin syrjäyttämisestä, johon taksinkuljettaja vastasi "ei, olen hyvin huolissani perheeni ja muiden koptikristittyjen puolesta". Bell kyseli häneltä lisää ja sai pala palalta tietää enemmän ei-muslimien ahdingosta muslimienemmistöisessä Egyptissä.

Koptien ahdinko laukaisi Ericin Huolehtimisen periaatteen, koska hän on ihminen joka aidosti välittää haavoittuvaisien ihmisten kohtelusta. Hän onnistui vaihtamaan puolta emotionaalisesti ja näki nyt muslimit sortajina sorrettujen sijaan ja se on se, miten hän on nähnyt asian siitä lähtien. Juuri tämä emotionaalinen muutos on se, mitä vastajihadistien tulisi edistää niissä, jotka ovat yhä sokeita islamin hävitykselle. Huolehtimisen periaate ohjaa liberaaleja ja sinun tulee löytää keino, jolla saat sen aiheuttamaan näkökulman muutoksen. Et pääse puusta pitkään puhumalla islamin uhasta valtakulttuurille, koska liberaalit näkevät sen vainoharhaisena tai pelon lietsomisena. "Norsu" on äärimmäisen nopea puolustautumaan erilaista näkökantaa vastaan. Mutta sitten kun olet onnistunut laukaisemaan Huolehtimisen periaatteen, mieli tulee vastaanottavaiseksi informaatiolle, joka vahvistaa emotionaalisen näkemyksen. Intuitio tulee ensin ja sitten vasta järkeily.

Tämä on eräs opetuksista, jotka saadaan liberaalin mielen moraalisista periaatteista. Kun laukaiset Huolehtimisen periaatteen haavoittuvaisia muslimien sorrosta kärsiviä ryhmiä kohtaan, niin liberaali mieli tulee paljon vastaanottavaisemmaksi kritiikille islamia ja muslimeja kohtaan. Tästä syystä Raymond Ibrahimin kuukausittainen raportti kristittyjen vainoista on niin arvokas.

Kun emotionaalinen muutos on tapahtunut, tie on avoinna paljon rehellisemmälle tarkastelulle islamin opetuksia ja Muhammadin henkilöä kohtaan. Bell oli riittävän suoraselkäinen ja rohkea tehdäkseen tämän - vaikka hän oli tunnettu henkilö, jolla oli paljon menetettävää.

Liberaalit ovat perinteisesti nähneet itsensä moraalisesti ylempiarvoisina ja tavanneet suhtautua alentuvasti ihmisiin, joilla on erilaiset mielipiteet. He ovat usein ihmisiä, jotka kiinnittävät huomion toisten tekopyhyyteen. Mutta osat ovat nyt vaihtuneet ja nyt on vastajihadistien vuoro huomauttaa liberaaleille heidän tekopyhyydestään: miksi he ummistavat silmänsä vähemmistöjen vainoilta muslimimaissa; ihmisoikeusloukkauksilta muslimien kesken; naisten asemalta islamissa? Miksi he väittävät kannattavansa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, mutta kieltäytyvät kritisoimasta muslimeja niiden rikkomisesta? Miksi heillä ei ole rohkeutta ottaa selkoa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja islamin yhteensopivuudesta?

Niin kauan kuin heidän Huolehtimisen periaatteensa ei ole kohdennettu islamin uhreihin, he tulevat aina löytämään keinot välttää riitasointusta informaatiota; he uskovat mieluummin satuja Muhammadin elämästä ja luonteesta (Karen Armstrong) ja epäuskottavia kertomuksia muslimien monikulttuurisesta suvaitsevaisuudesta keskiajalla.

Lisähuomautus: On merkityksellistä, että edellä kuvattu tärkeä muutos tapahtui taksissa yksityisessä tilassa ja keskustelussa, jossa ei ollut kyse näkemysten puolustamisesta. Tällaiset tilanteet avaavat meille uusia tapoja nähdä maailma ja kokea uusia emotionaalisia reaktioita. Heti kun olemme kiivaassa tai jännittyneessä väittelyssä, meidän eläimen aivomme ovat lukittautuneet taisteluun ja olemme kyvyttömiä muuttamaan käsitystämme. Se on toivoton tilanne vaikuttaa toisiin. Huomattavaa on myös se, että taksinkuljettaja ilmaisi vastauksen kysymykseen arabikeväästä hyvin henkilökohtaisella tasolla, joka aukaisi Bellille uuden näkökulman asiaan, tai kuten Goethe sanoi: "Se mikä on sanottu suoraan sydämestä, tuo toisten sydämet sinun luoksesi"






http://www.frontpagemag.com/2012/eric-allen-bell/video-eric-allen-bell-islamophobia-or-islamo-reality/

Eric Allen Bell Facebookissa:
https://www.facebook.com/EricAllenBell