Miksi emme tunnusta pelkäävämme islamisteja?

Sanotaan se nyt suoraan - uskallamme kritisoida vain uskontoja, jotka eivät vahingoita meitä, ja hallituksia, jotka eivät heitä meitä vankilaan.

Nick Cohen The Spectatorissa:

Firoozeh Bazrafkanista tehtiin ilmoitus poliisille hänen kirjoitettuaan, että muslimimiehet pahoinpitelevät ja murhaavat tyttäriään, ja lisäämällä vielä, että 'Koraani on moraalittomampi, tuomittavampi ja järjettömämpi kuin kahden muun globaalin uskonnon kirjoitukset yhteensä'.

Firoozeh Bazrafkan ei pelkää mitään. 150 senttisenä, 31 vuotiaana, ja niin hoikkana, että pienkin tuulenpuuska saattaisi viedä hänet mukanaan, hänellä on kuitenkin rohkeutta olla todella radikaali taiteilija ja uskallusta haastaa ne jotka saattavat vahingoittaa häntä. Hän taistelee naisten oikeuksien ja aatteellisen vapauden puolesta ja hänen taustansa vuoksi hänen taistelunsa kohdistuu radikaaliin islamiin. Tanskan kansalaisena hän on nähnyt journalistien joutuvan piiloutumaan ja väkijoukkojen hyökkäävän hänen maansa lähetystöjä vastaan vain sen vuoksi, että Jyllands-Posten julkaisi Muhammed-pilakuvat, jotka olivat niin laimeita, että niitä tuskin voi kuvailla 'satiiriksi'. Bazrafkan on myös iranilaisen perheen tytär, ja Iranin islamilaisen tasavallan harjoittama naisten alistaminen suututtaa häntä.

Kun tapasin hänet, hänellä oli käynnissä pitkäaikainen riita Euroopan monien tekopyhien tahojen kanssa. Etniset tanskalaiset tekivät hänestä rikosilmoituksen, koska hän oli kirjoittanut, että  muslimimiehet pahoinpitelevät ja murhaavat tyttäriään, ja lisäämällä vielä, että 'Koraani moraalittomampi, tuomittavampi ja järjettömämpi kuin kahden muun globaalin uskonnon kirjoitukset yhteensä'.

Voidaan väittää, että hänet huomautuksensa oli loukkaava. Voidaan myös sanoa, että tarkkaamaton lukija voisi ymmärtää hänen sanansa siten,  että kaikki muslimimiehet pahoinpitelevät ja murhaavat tyttäriään. Kuitenkin, jos kaikki huomautukset, joista joku voisi loukkaantua, tai jotka joku voisi ymmärtää väärin, kiellettäisiin, ihmiskunta hiljenisi kokonaan.

Tanskassa kerran voimassa olleet liberaalit periaatteet olisivat tuominneet Bazrafkanin ainoastaan, jos hänen sanansa olisivat kehottaneet väkivaltaan. Oikeusistuin ei kuitenkaan perännyt todisteita tapahtuneesta kiihotuksesta (sellaisia ei ollut). Sen sijaan se käsitteli asiaa uskonnon kritisointina - uskonto on järjestelmä, johon tulisi kohdistua valinnan vapaus ja myös oikeus kritiikkiin - yhtäläisenä rasistisiin ennakkoluuloihin, jotka kaikki ajattelevat ihmiset tuomitsevat, koska kukaan ei voi valita etnisyyttään. Niinpä valkoiset 'liberaalit' tuomarit tuomitsivat iranilaissyntyisen taiteilijan 'rasistiksi' ja antoivat hänelle rikosrekisterin, koska hän oli tuominnut kunniamurhat ja uskonnollisen naisvihan - todistaen jälleen kerran, että naisten oikeudet tulevat aina viimeisiksi.

Kun kysyin häneltä, mitä hän ajatteli tanskalaisesta oikeusjärjestelmästä, en saanut vastaukseksi pitkää luentoa ilmaisunvapaudesta.

'Se on ihan perseestä', hän sanoi.

Niin on myös Lontoon taidemaailma. Kerrottuaan tanskalaiselle tuomioistuimelle, että hän menee mieluummin vankilaan, kuin maksaa 5000 kruunun sakot, peräänantamaton Bazrafkan kääntyi Passion of Freedomin puoleen. Vuosittainen näyttely pääsee lähimmäksi underground-taidetta kuin mitä Lontoossa voi yleensä päästä. Väite voi hämmästyttää sinua.  Jos kuuntelet taiteilijoita, kirjailijoita, akateemikkoja tai journalisteja, voisit luulla, että tuhansittain heitä toimii radikaalissa underground-liikkeessä. He sanovat oikeita asioita. He kertovat 'totuuden vallanpitäjille', 'rikkovat rajoja', ja niin edelleen. Mutta sinun olisi pitänyt huomata, että he haastavat ainoastaan uskonnot, jotka ovat harmittomia (kristinusko) ja hallitukset, jotka eivät laita heitä vankilaan (demokratiat). Lontoossa toimivat puolalaiset intellektuellit, jotka järjestävät tämän taideprotestin ihmisoikeuksien puolesta, ovat rohkeampia. Passion of Freedom ei ole omistautunut islaminvastaiselle taiteelle. Sen kuraattorit eivät kuitenkaan pelkää sen esittämistä.



Näyttelyn piti avautua Lontoon Unit 24 -galleriassa viime lauantaina. Unit 24, joka ylpeilee nettisivuillaan olevansa 'raivokkaan itsenäinen', perääntyi vain muutamaa päivää ennen avajaisia. Sähköposteissaan järjestäjille Unit 24 esitti useita syitä näyttelyn peruuttamiselle, näyttelyn, jonka järjestelyt olivat vieneet kuukausia. 'Näyttelyn viholliset' olivat esittäneet uhkailuja ja nyt he olivat huolissaan 'mahdollisesta terrori-iskusta'. Unit 24 kertoi Spectatorille, että se peruutti näyttelyn, koska Passion of Freedom ei voinut taata turvallisuutta.

Päätöksessä ei ole mitään salaista. Kuitenkaan mikään sanomalehti tai BBC ei käsitellyt taideuutisissaan kymmenien artistien näyttelyyn kohdistettua uhkaa. Olen monesti sanonut, että sensuuri on tehokkainta silloin, kun kukaan ei tunnusta sen olemassaoloa. Ensimmäinen askel vapautumisessa painostuksesta on myöntää, että olemme peloissamme. Mitä useampi ihminen myöntää olevansa peloissaan, sitä vähemmän syytä on pelätä ja sitä helpompi painostajat on eristää.

Kuitenkin läntisten intellektuellien esiintyminen radikaaleina tekee rehellisen keskustelun pelosta mahdottomaksi. Kuinka he voivat ensin esiintyä rohkeina toisinajattelijoina ja sitten yhtäkkiä tunnustaa olevansa peloissaan uskonnollisten kiihkoilijoiden vuoksi. Grayson Perry oli poikkeus vuonna 2007. Hän sanoi tuomitsevansa kristinuskon taiteessaan, mutta ei ole ' käynyt täyteen hyökkäykseen islamismia vastaan sen todellisen uhan vuoksi, että joku tulee leikkaamaan hänen kurkkunsa auki'. Viime viikkoiseen Reithin luentoon mennessä Perryn rehellisyys on kuitenkin kadonnut. Puhuessaan rohkeudesta, hän vain letkauttaa: 'Mielestäni kapinallisin taiteilijan tekemä teko viime aikoina tuli Tracey Eminiltä. Hän tuki Tory-puoluetta!'.

Tracey Emin's work (Photo: Dan Kitwood/Getty)

Hel-vetin-hah-hauskaa. Voi kuinka yleisö nauroi. Mutta Perry tiesi ettei hänen sanomansa ollut totta, ja niin tiesivät sydämessään hänen aplodeeraajansakin.

Kaikeksi onneksi todella radikaalit Embassy Tea Gallery'n omistajat sallivat kapinallisen näyttelyn esittämisen Southwarkin tiloissaan, jossa se on auki perjantaihin asti. Avajaisiltana suurilukuinen yleisö osoitti suosiotaan Firozeeh Bazrafkanille. Samaan aikaan tuomarit päättivät valita näyttelyn parhaaksi teokseksi Victoria Burgherin The Perfect Stone [Täydellinen kivi]. Hymyilevä nainen antoi kävijöille kiven, kun he tulivat sisään. 'Etsikää paikka johon voitte laittaa sen', hän sanoi iskien silmää salaperäisesti. Galleriat tekevät tällaisia tempauksia tämän tästä. Tällä kertaa kävijät huomasivat, että kivi tuli laittaa säkkiin erään pylvään viereen. Säkin yläpuolella oli artikla 104 Iranin rikoslaista, jossa selitetään kammottavalla tarkkuudella, että kun nainen teloitetaan aviorikoksesta kivittämällä, 'kivi ei saa olla liian suuri tappaakseen henkilön yhdellä tai kahdella iskulla, mutta ei myöskään niin pieni, ettei sitä voi enää kutsua kiveksi'.

Olin yksi tuomareista, joka antoi Burgherille palkinnon hänen hienovaraisesta protestistaan naisten huonoa kohtelua vastaan Iranissa. Oletan sen tarkoittavan, että minäkin olen rasisti.

Nick Cohen on brittiläinen journalisti, kirjailija ja poliittinen kommentaattori. Hän on The Observer-lehden kolumnisti, The Spectatorin bloggeri ja Standpoint Magazinen TV-kriitikko. Hän on kirjoittanut London Evening Standardiin ja New Statesmaniin. Cohen on kirjoittanut kuusi kirjaa.

http://www.nickcohen.net

Islamin myytit: Islam ei liity mitenkään terrorismiin

Myytti:

Islamilla ei ole mitään tekemistä terroritekojen kanssa. On islamin vastaista tappaa viattomia ihmisiä.

Totuus:

Islam todella kieltää viattomien ihmisten tappamisen. Sinä et valitettavasti täytä vaatimuksia.

Vaikka monet muslimit vilpittömästi uskovat heidän uskontonsa kieltävän viattomien ihmisten tappamisen terrori-iskuissa, totuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Siksipä muslimit molemmin puolin terrorikeskustelua syyttävät toisiaan islamin kaappaamisesta, ja molemmat puolet sanovat edustavansa oikeaa islamin tulkintaa. Siksi myös sellaiset hirveitä terroritekoja Allahin nimeen tehtailevat terroristijärjestöt kuten Hamas ja Hezbollah saavat huomattavia määriä moraalista ja taloudellista tukea valtavirran edustajilta.

Koko "terrorismin" määritelmä islamissa on vähintäänkin epäselvä. Lisäksi "viattoman ihmisen" määritelmä islamissa ei ole se, mitä muslimiapologistit erityisesti mainostaisivat, kun he sanovat, että viattomia ei saa vahingoittaa. Islamin opin mukaan nimittäin kukaan, joka hylkää Muhammadin opetuksen, ei ole viaton.

Mietitään vaikka sitä, että suuri osa Koraanista käsittelee sitä kauheaa rangaistusta, joka on niiden osana, jotka kieltäytyvät kääntymästä muslimeiksi. Kuinka muslimit voivat silloin pitää näitä jumalallisen vihan kohteita viattomina ihmisinä?

Suojelluimmat ja kunnioitetuimmat kaikista toisuskoisista ovat dhimmit, "kirjan kansat." Nämä ovat niitä kristittyjä ja juutalaisia, jotka alistuvat islamin komennon alle ja maksavat muslimeille suojelurahaa, jizyaa. Sana "dhimmi" tulee kuitenkin arabian sanasta, joka tarkoittaa "syyllistä" tai "moittimista".

Kun jopa dhimmit ovat saaneet osansa syyllisyydestä asemaansa (koska ovat hylänneet Allahin totuuden), miten toisuskoiset, jotka vastustavat islamin ylivaltaa ja kieltäytyvät maksamasta jizyaa voisivat olla "viattomia"?

Islamin sisälläkin on ryhmä muslimeja, jotka kantavat syyllisyyttä - jopa suurempaa kuin toisuskoiset. Nämä ovat teeskentelijät eli "munafiqin", joihin Muhammad viittaasi hyvin halventavin sanankääntein. Teeskentelijän katsotaan olevan muslimi vain nimellisesti. Koraanin yhdeksännen suuran mukaan heidät erottaa aidoista muslimeista siitä, että he kieltätyvät käymästä pyhää sotaa (9:81, 9:86) tai rahoittamasta sitä (9:121). Aidot uskovaiset taistelevat ja ovat kovia uskottomia kohtaan (9:123).

Muslimiterroristit, jotka säännöllisesti tappavat "toisia muslimeita" Allahin nimeen, tekevät niin uskoen uhriensa olevan "munafiqin" tai "kafir" (vääräuskoisia). Tämä osa shariaa tunnetaan nimellä takfir, jonka mukaan muslimi voidaan julistaa uskonluopioksi ja teloittaa, koska he ovat haitanneet islamin ylivallan laajentamista. (Aito muslimi pääsee joka tapauksessa Paratiisiin, joten hänellä ei ole tietenkään mitään syytä kieltäytyä elämän nautinnoista kuten seksiorgioista tai päihteistä).

Viattomuuden hämärän määritelmän lisäksi tulee vielä vaikeus erottaa terrorismi pyhästä sodasta. Islamistiterroristit harvoin pitävät itseään terroristeina, vaan kutsuvat itseään pyhiksi sotureiksi (mujahideen, shahid tai fedayeen). He pitävät tekojaan jihadin yhtenä muotona.

Sekä Koraani että hadithit kehottavat käymään pyhään sotaan. Suurassa 9:29 Muhammad vakiinnuttaa periaatteen, että vääräuskoisia vastaan tulee taistella, kunnes he joko kääntyvät islamiin tai alistuvat nöyryytettyinä islamin alaisuuteen. Tämän vahvistavat myös Sahih Muslimin ja Bukharin hadithit.

Islamin profeetta sanoo useasti, että Jihad on muslimille ihanteellinen polku, ja että uskovien tulee "taistella Allahin tiellä." Koraanissa on tusinoittain katkelmia, joissa kehoitetaan tappamaan ja taistelemaan - paljon enemmän kuin kehoituksia rauhaan ja suvaitsevaisuuteen. On jokseenkin naivia käsittää nämä "ikuiset keskustelut ihmisen ja Jumalan välillä" ikään kuin niillä olisi vain historiallista arvoa ja ettei niitä olisi tarkoitettu koskemaan nykyajan uskovia, varsinkin kun tekstissä ei ole oikein mitään, mikä oikeuttaisi tulkitsemaan ne tällä tavoin.

Kun yhdistetään Koraanin kehoitukset pyhään sotaan viattomuuden monimerkitykselliseen tulkintaan, joudumme vakaviin vaikeuksiin, joita ei voi selittää pois pelkällä semantiikalla. Islamissa ei vallitse ainoastaan syvä suvaitsevaisuus väkivaltaa kohtaan, vaan siinä on myös suuria erimielisyyksiä siitä, missä olosuhteissa ja ketä vastaan väkivalta on oikeutettua.

Monet niistä muslimeista, jotka väittävät olevansa terrorismia vastaan, kuitenkin tukevat esimerkiksi Irakin kapinallisia, ja esittävät syytöksiä siitä, että käynnissä olisi laaja-alainen "sota islamia vastaan." Vaikka amerikkalaiset joukot ovat siellä suojelemassa viattomia ihmisiä ja auttamassa maan jälleenrakentamisessa, muslimit kautta maailman uskovat, että tosiuskovaisille on luvallista yrittää tappaa heitä.

Mujahideenit päättelevät pyhän sodan antaman siunauksen perusteella, että on luvallista hyökätä irakilaisia maanmiehiään vastaan - niitä jotka auttavat amerikkalaisia - vaikka heidät on demokraattisesti valittu hallitsemaan Irakia. Nämä siviilit ja sotilaat ovat "munafigin" ja "takfir", jotka auttavat vihollista, "ristiretkeläisiä."

Vaikka käytämme tässä Irakia esimerkkinä, sama päättelyketju on pohjimmiltaan kaiken islamilaisen terrorismin takana Filippiineiltä Thaimaahan. Siellä missä islam on uskonnollinen vähemmistö, on aina radikaaleja, jotka uskovat väkivallan oikeutukseen, jotta islamille saataisiin valta-asema - aivan samoin kuin Muhammad opetti ja näytti esimerkkiä Mekassa ja muualla.

Entä sitten ne "viattomat", jotka kärsivät pommi-iskuista ja ammuskelusta? Myös Muhammadin aikana ne olivat väistämättömiä. Paljon lainattu hadith, missä Muhammad kielsi naisten tappamisen, myös toteaa, että tällaisia uhreja oli tullut hyökkäyksissä muita heimoja vastaan.

Jos on yhtään epäilystä siitä, että kielletty olisi joskus kuitenkin välttämätöntä, epäilysken pitäisi kuitenkin hälvetä kertomuksessa Muhammadista, kun hänen miehensä varoittivat häntä, että yöllinen isku merkitsisi, että myös naisia ja lapsia tulisi tapetuksi. Muhammad vastasi  että "he [naiset ja lapset] ovat samaa joukkoa [kuin vihollisen miehet]."

Jihadin pyhittäminen on kalteva taso. Se alkaa jalolla itsepuolustuksen ajatuksella oletettua uhkaa vastaan ja kehittyy vähitellen Allahin oikeuttamaksi islamin ylivallan tavoitteluksi.

Islamin ei ole tarkoitus olla tasa-arvoisessa yhteiselossa toisten uskontojen kanssa. Se haluaa saavuttaa ylivallan ja asettaa sharian ylimmäksi laiksi. Islamin valta tulee ulottaa maan ääriin asti ja vastarinta voidaan murtaa keinolla millä hyvänsä.

Länsimaiset apologistit sivuuttavat Koraanin monet väkivaltaiset jakeet olankohautuksella sanoen, että ne ovat voimassa vain sotatilassa.

Islamiterroristit ovat samaa mieltä. He ovat sodassa.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm

Islamin myytit: Islam vastustaa orjuutta

Myytti:

Islam ei suvaitse ihmisten orjuuttamista. Muhammad oli orjuuden vastustaja ja hänen työnsä ansiosta orjuus lopetettiin.

Totuus:

Koraanista ei löydy pienintäkään suvaitsemattomuutta orjuutta vastaan. Itse asiassa islamin pyhä kirja antaa orjanomistajille selkeän oikeuden käyttää orjiaan seksuaalisesti hyväkseen - eikä vain yhdessä Koraanin kohdassa, vaan ainakin neljässä eri suurassa. Islamin laki on on täynnä ohjeita orjien käsittelyyn, osa niistä suhteellisen inhimillisiä, mutta mikään niistä ei kuitenkaan vastusta orjuutta.

Näiden ohjeiden olemassaolo hyväksyy ja laillistaa orjuuden. Tähän voi vielä lisätä sen tosiasian, että Muhammad itse oli innokas orjakauppias. Center of the Study of Political Islamin Bill Warner antaa kirjassaan Muhammad and the Unbelievers: a Political Life aiheesta seikkaperäisen selvityksen luotettavimpien muslimilähteiden perusteella, ja tekee seuraavan yhteenvedon:

Muhammad vangitsi orjia, myi orjia, osti orjia antaakseen ne lahjoiksi, sai orjia lahjaksi ja käytti orjia työntekoon. Sira kertoo orjuudesta hyvin selkeästi. 

Jopa jokainen saarnatuoli, mistä Muhammad saarnasi islamia, oli hänen orjiensa rakentama.

Koraani käskee muslimeita noudattamaan Muhammadin esimerkkiä ja sanoo hänen olevan "ylhäinen persoona". Orjuuden epäinhimilliset kauhut ovat olleet olennainen osa islamia 14 vuosisadan ajan, mukaanlukien nykyajan toisuskoisten orjien ahdingon Sudanissa, Malissa, Nigerissä, Mauritaniassa ja muualla muslimimaailmassa.

Islamissa ei ole koskaan ollut orjuuden vastaista liikettä (edes nykyorjuutta vastaan). Orjuuden vastustus tuli islamilaiseen maailmaan eurooppalaisten poliittisen painostuksen vuoksi, eikä sillä ole mitään tekemistä islamilaisen lain kanssa.

Huolimatta orjien hirveästä kohtelusta muslimimaissa, mitään länsimaista tuttuja syyllisyyden tunteita tai orjuuden kauheuksien dokumentointia ei sieltä löydy. Muslimien omantunnon tuskien puuttuminen johtaa usein sellaiseen väärään mielikuvaan, ettei orjuus ollut niin pahaa islamin alaisuudessa - vaikka se on päin vastoin osoitus islamin suvaitsevaisuudesta orjuutta kohtaan.

Niin narsistiseksi islam saa uskovaiset, että nykyäänkin monet muslimit uskovat, että muslimit tekivät itse asiassa palveluksen niille naisille, lapsille ja taistelusta hengissä selviytyneille miehille, kun he ottivat heidän omaisuutensa ja alistivat heidät palvelijoikseen.

Häpeää ja anteeksipyyntöä, vaikka siihen olisi kuinka syytä, ei juuri koskaan voi löytää Dar al-Islamista. Kalifeilla, jotka uskonnollisesti vastaavat paavia, oli haaremeissaan satoja tai jopa tuhansia nuoria tyttöjä ja naisia, jotka oli vangittu jopa Euroopasta asti ja myyty seksiorjiksi. Turkkilaiset saalistivat unkarilaisia kuin eläimiä ja ottivat kolme miljoonaa orjaa 150:n vuoden aikana 1500 ja 1600 luvuilla. Intiassa 200.000 hindua vangittiin ja kuljetettiin Iranin orjamarkkinoille vain kahdessa vuodessa (1619-1620), erään hyvänä pidetyn muslimihallitsijan toimesta.

Muslimiomistajat usein kastroivat afrikkalaiset orjansa. Harvat pääsivät lisääntymään, mikä selittää sen miksi Lähi-idässä on niin vähän afrikkalaista alkuperää olevia, vaikka arabit ottivat 1300 vuoden aikana enemmän afrikkalaisia orjia kuin eurooppalaiset 300 vuoden aikana. Amerikkaan tuodusta 400.000:sta orjasta on tullut 30 miljoonan ihmisen yhteisö, joilla on paljon paremmat elinolot kuin heidän afrikkalaisilla tovereillaan.

Islamilaisesta historiasta ei löydy William Wilberforcea tai Bartoleme de las Casasia. Kun apologisteilta kysytään islamilaisen orjuuden vastustajan nimeä, he antavat joskus nöyrästi itsensä Muhammadin nimen. Jos paras orjuuden vastustaja, jonka islam voi mainita, piti itse orjia ja toimi orjakauppiaana, ja joka määräsi sotavankeja seksiorjiksi jättäen jälkeensä 13 vuosisadan orjuuden perinnön, pitäisi sen vakuuttaa kenet tahansa, paitsi kaikkein paatuneimmat apologistit.

Lisälukemista:

Orjuus islamissa (TROP)
Orjuus islamissa (Answering Islam)

---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm

MEMRI TV Youtube-kanava jäädytetty

Jos ihmettelet miksi Matinpojan oikeassa sivupalkissa ei MEMRI TV enää näy, niin se johtuu siitä, että Youtube on jäädyttänyt tilin.

http://www.propagandistmag.com/2010/10/05/memri-suspended-youtube-jihadi-video-channels-stay


MUTTA EI HÄTÄÄ:

Memrin informaatiopläjäyksiä voi edelleen katsella memrin omilta sivuilta:

http://www.memritv.org/

Islamin myytit: Islamin kulta-aika

Myytti:

Muslimit väittävät usein, että heidän uskontonsa vaali rikasta tieteellistä perintöä "raivaten tietä" modernille teknologialle ja lääketieteelle. Tällöin he tavallisesti viittavaat vuosiin 600-1200, kun Euroopassa oli "pimeä keskiaika" ja muslimimaailma kasvatti väestöään ja alisti muita kulttuureita sotaisilla valloitusretkillään.

Totuus:

Vaikka onkin oikein todeta, että islamilainen maailma oli suhteellisesti edistyksellisempi tuona aikana kuin "kristitty" maailma, islamin uskonnolla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä (muuta kuin sen antama valtuutus sotilaalliseen laajentumiseen). Tosiasiassa islam pyrkii hylkäämään kaiken tiedon, joka tulee uskonnon ulkopuolelta, mikä on syynä siihen, että tuotteliaimmat muslimitutkijat ovat eivät ole tieteiden vaan uskonnon opiskelijoita.

[On hyvä huomata, että pelkästään Espanjassa käännetään espanjaksi enemmän oppimateriaaleja ja kirjallisuutta yhdessä vuodessa kuin koko arabimaailma on kääntänyt arabiaksi sitten 800-luvun. Kuten saudiarabialainen suurmufti asian pelkisti vuonna 2010: "Koraanin kertomukset ja siinä oleva tietämys riittää meille.... me emme tarvitse Tooraa, Evankeliumeita tai mitään muuta kirjaa"].

Monet fundamentalistit ja muut uskonnolle omistautuneet pukeutuvat kuten Muhammad pukeutui, ja noudattavat 600-luvun elämäntapaa enemmän tai vähemmän uskollisesti, ollen näin samalla osoitus perinteiden suuresta merkityksestä islamissa. Uskonto on hyvin konservatiivinen ja vastustaa muutosta, johon suhtaudutaan epäluuloisesti. Kuten tutkija Bernard Lewis osoittaa, islamissa innovaatiot ovat lähtökohtaisesti pahoja, ellei niitä voida todistaa hyviksi.

Islam ei voi ottaa juurikaan kunniaa tieteen kehityksestä, ja siihen on neljä perussyytä:

Ensimmäiseksi, muslimimaailma hyötyi suuresti kreikkalaisesta tieteestä, jonka kirjoituksia  kristityt ja juutalaiset käänsivät arabiaksi. Muslimien kunniaksi on luettava se, että he säilyttivät kreikkalaisia tekstejä paremmin kuin sen ajan eurooppalaiset, ja siitä tuli heidän tietämyksensä perusta. (Huomattava syy tähän oli kuitenkin se, että kristityillä ei ollut enää pääsyä kreikkalaiseen maailmaan, koska muslimien orjalaivat ja rannikoiden ryöstöretket hallitsivat Välimerta noina aikoina).

Toiseksi, monet keksinnöt, joista islamille on annettu kunnia, onkin "lainattu" muslimien valloittamilta kulttuureilta. Esimerkiksi algebrallinen "nollan" käsite on hindulainen keksintö, jonka muslimit omaksuivat ja esittelivät sen omanaan eurooppalaisille.

Valloitettu väestö vaikutti suuresti "muslimitieteen" historiaan, kunnes sen tieteellinen panos väheni, kun he kääntyivät islamiin (dhimmiyden paineen alaisina). Muslimien osuus väestöstä on kääntäen verrannollinen tieteelliseen kehitykseen. Ei ole sattumaa, että muslimimaailmalla on niin vähän tieteellisiä näyttöjä viimeisten 800 vuoden ajalta, koska uusia sivilisaatioita ei ole enää riittänyt valloitettavaksi.

Kolmanneksi, päteviä muslimitieteilijöitä on usein pidetty harhaoppisina heidän elinaikanaan, joskus hyvistä syistä. Eräs suurimmista muslimimaailmasta tulleista oppineista oli persialainen tiedemies ja filosofi al-Razi. Hänen vaikuttavia töitään pidetään usein todistuksena islamilaisen tieteen suuruudesta. Apologistit unohtavat kuitenkin usein mainita, että al-Razia syytettiin jumalanpilkasta, koska hän noudatti omia uskonnollisia käsityksiään - jotka olivat selvässä ristiriidassa perinteisen islamin kanssa.

Neljänneksi, jopa ne saavutukset, jotka voidaan lukea islamilaisen maailman hyväksi, eivät ole mitenkään järisyttäviä. Jotkut sanat ovat muslimialkuperää, kuten alkemia ja eliksiiri (ja assassin - salamurha), mutta paljon muuta mikä olisi edelleen osa nykyaikaista teknologiaa, ei ole. Ei ole myöskään syytä olettaa, etteivätkö eurooppalaiset olisi keksineet noita keksintöjä kulttuurisen herätyksen jälkeen, jonka uskonpuhdistus pani alulle.

Otetaan esimerkiksi muslimien väite, että he "keksivät" kahvin - siinä mielessä, että he tekivät tunnetuksi afrikkalaisilta orjilta opitun tavan. Toisaalta on aivan yhtä totta, että eräs punainen väriaine, joita käytetään useissa elintarvikkeissa mehuista makeisiin, tulee eräästä Etelä-Amerikkalaisesta naarapuolisesta kuoriaisesta. On äärimmäisen epätodennäköistä, etteivät länsimaalaiset olisi törmäänneet kahviin nykyaikaan mennessä (tosin täytyy antaa arvoa sille, että kahvi luultavasti vauhditti tulevia tieteellisiä keksintöjä).

Muslimien saavutusten litania ottaa usein uskonnollisen saarnan muodon, jossa keksintöjen todellinen alkuperä unohdetaan - samoin kuin keksintöjen todellinen merkitys länsimaiselle tieteelle. Ne, jotka ylpeilevät Taqi al-Dinin suuresta observatoriosta juuri valloitetussa Istanbulissa, jättävät usein mainitsematta, että se hävitettiin nopeasti kalifaatin toimesta.

Se mitä meille jää lopulta käteen tieteellisistä, lääketieteellisistä ja teknologisista saavutuksista, ei ole aivan sitä, millä muslimiapologistit haluaisivat kilpailla kristityn maailman kanssa. Tämän päivän islamilaiset innovaattorit ovat lähinnä tunnettuja olemassaolevan läntisen teknologian, kuten matkapuhelimien ja lentokoneiden, muuttamisesta massatuhoaseiksi.

Vaikka islam ei olekaan täysin vihamielinen tieteelle ei sitä myöskään tule pitää minään fasilittaattorinakaan. Suuret keksinnöt, joiden väitetään tulleen islamilaisesta maailmasta, syntyivät joko ei-muslimien toimesta, jotka vain sattuivat elämään islamin hallinnon alla, tai harhaoppineiden toimesta, jotka eivät olleet juurikaan kiinnostuneita islamista. Tieteellinen ajattelu kapenee huomattavasti, kun islam saa ylivallan, kunnes se lopulta kuihtuu kokonaan.


---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm