Muhammedin tarina: Pyhä Sota alkaa

Saatuaan hallintaansa Medinan heimot, Muhammed käänsi huomionsa jälleen Mekan Quraish-heimoon. Mekkaan pohjoisesta tulevat karavaanit kulkivat läheltä Medinaa ja Muhammed lähetti sotilasosastoja hyökkäämään niiden kimppuun. Karavaanit olivat yleensä aseistettuja ja ensimmäiset seitsemän ryöstöyritystä epäonnistuivat.


Arabian heimot olivat sopineet, että neljän pyhän kuukauden aikana kaikenlainen sotiminen oli kiellettyä. Tähän kieltoon oli luultavasti syynä elintärkeän kaupankäynnin tukeminen. Näiden kuukausien aikana suurien ja arvokkaiden tavaroiden kuljettaminen oli mahdollista ilman kalliita vartiojoukkoja. Tästä hyötyivät kaikki ja sen takia sääntöä kunnioitettiin tarkasti.


Erään tällaisen kuukauden viimeisenä päivänä muslimien ryöstöjoukko tapasi mekkalaisen karavaanin. Seuraavana päivänä he olisivat voineet vapaasti hyökätä karavaanin kimppuun, mutta epäonnekseen karavaani olisi silloin jo ehtinyt Mekan rajojen sisäpuolelle. Rajojen sisäpuolella taisteleminen oli kiellettyä aina, sillä Mekka oli pyhä kaupunki. He pähkäilivät aikansa mitä tehdä, mutta päättivät lopulta hyökätä.


Skeptisille lukijoille (skeptisyys on hyvä asia) lainaan tähän Bill Warnerin suosiollisella luvalla hänen kirjaansa Mohammed and the Unbelievers (Muhammed ja uskottomat). Liitän mukaan myös asianomaiset sivut Sirasta (Muhammedin elämäkerta), jonka on kääntänyt englanniksi professori A. Guillaume alkuperäisestä arabiankielisestä tekstistä.


Jos vertaat näitä kahta versiota, huomaat että Mohammed and the Unbelievers on selkeämpi ja helppolukuisempi, mutta se ei kuitenkaan jätä mitään olennaista pois tai vääristele totuutta millään tavalla. Siksi tulen yleensä lainaamaan sitä tästä eteenpäin.



Muhammedin elämäkerrasta:


I425 Muslimit pitivät neuvonpidon. Heillä oli ongelma: jos he hyökkäisivät karavaanin kimppuun nyt, he tappaisivat pyhän kuukauden aikana. Onneksi pyhä kuukausi päättyisi sinä päivänä ja seuraavana päivänä ei olisi mitään estettä tappamiselle.


Oli kuitenkin toinen ongelma: iltaan mennessä karavaani olisi Mekan pyhien rajojen sisäpuolella. Pyhitetyllä alueella ei tappaminen ollut luvallista milloinkaan. He epäröivät ja keskustelivat siitä mitä pitäisi tehdä. He päättivät tappaa niin monta kuin mahdollista ja ottaa heidän tavaransa ennen seuraavaa päivää.


I425 Islam hyökkäsi ensimmäisen kerran Mekan Quraisheja vastaan. He hyökkäsivät aseettomia miehiä vastaan. Amr, ensimmäinen jihadin uhrina kuollut mies, kuoli jousella ammuttuun nuoleen. Yksi mies pakeni ja kaksi otettiin vangiksi. Muslimit ottivat vihollisen kamelit tavaroineen ja lähtivät takaisin Muhammedin luokse Medinaan. Matkalla he keskustelivat siitä kuinka Muhammed saisi viidenneksen ryöstösaaliista.


I425 Kun he saapuivat perille, Muhammed sanoi heille, ettei hän ollut käskenyt heitä taistelemaan pyhän kuukauden aikana. Hän takavarikoi karavaanin ja kaksi vankia ja kieltäytyi koskemasta heihin tai saaliiseen. Vangit sanoivat: "Muhammed on rikkonut pyhää kuukautta, vuodattanut verta, varastanut ja ottanut vankeja". Mutta Koraani sanoi:


2:217 He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti; mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kieltäminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa Jumalan silmissä. Sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.» He eivät lakkaa sotimasta teitä vastaan, ennenkuin ovat saaneet, mikäli voivat, teidät luopumaan uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.


I426 Muhammedin mukaan islamin vastustaminen ja muslimien taivutteleminen jättämään uskonsa oli pahempaa kuin tappaminen. Ennen islamia Arabian laki oli tappo taposta, mutta nyt islamin vastustaminen oli pahempi kuin murha. Niiden tappaminen, jotka puhuivat islamia vastaan ja vastustivat sitä, oli pyhä toimitus. Niinpä murhaaminen ja varkaus oli tehty luvalliseksi. Sotasaalis jaettiin ja vangeista esitettiin lunnasvaatimus. Miehet jotka olivat suorittaneet ryöstön ja murhat olivat nyt huolestuneita siitä saisivatko he osuutensa saaliista. Niinpä Koraani puhui jälleen kerran:


2:218 Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellä, nämä voivat totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä Jumala on armollinen ja laupias.


I426 Muslimit, jotka olivat lähteneet maanpakoon ja taistelleet Jumalan retkellä, olivat Jumalan siunaamia. He saivat osuutensa saaliista ja Muhammed otti hänelle kuuluvat 20 prosenttia.



Bukharin hadith:

B4, 53, 351 Allahin lähettiläs sanoi, "Sotasaalis on tehty minulle luvalliseksi".


Sotaruno Sirasta:

Te (Quraishit) laskitte pyhän kuukauden vakavuuden varaan

mutta vakavampaa on se, että vastustatte Muhammedia ja teidän epäuskonne. Vaikka soimaatte meitä Amrin tappamisesta, meidän sotilaamme joivat Amrin verta.

Sytytimme sodan liekin. - Abu Bakr (Muhammedin oikea käsi)



Jihad, uusi sodankäynnin muoto


Ennen muuttoaan Medinaan Muhammed ei ollut vielä koskaan käyttänyt väkivaltaa. Nyt kun hänellä oli keinot käytössään, hän alkoi tehdä hyökkäyksiä mekkalaisia vastaan, koska he olivat torjuneet hänen kutsunsa islamiin.

Pinnalta katsoen tämä oli vain yhden heimopäällikön (Muhammedin) suunnitelma ryöstää kilpailijan omaisuutta. Tosiasiassa tämä oli kuitenkin sen sodan alku, jota Muhammed ja hänen seuraajansa tulisivat käymään vihollisiaan (kafireita) vastaan ikuisesti.


Sodan jatkuessa Muhammed kehittäisi strategian kokonaan uudelle sodankäynnin muodolle, jota Muhammed kutsui jihadiksi. Länsimaalaiset kääntävät jihadin "pyhäksi sodaksi", mutta se on paljon enemmän. Vaikkakin Muhammed oli pätevä sotataktikko, jihad ei liity juuri ollenkaan sodankäynnin taktiikoihin.


Jos näin olisi ollut, jihadista olisi tullut tarpeeton heti kun sotilasteknologia olisi esitellyt uusia tehokkaampia keksintöjä, kuten varsijousia tai tuliaseita.


Sodankäynnillä, kuten kaikella väkivallalla, on myös psykologinen ulottuvuutensa, mikä on monella tavalla tärkeämpää, kuin itse väkivalta. Muhammedin nerokkuus oli tämän psykologian ymmärtämisessä ja tavoissa, joilla hän sovelsi ymmärrystään jihadin taktiikoihin.


Tämän vuoksi jihad on tehokasta huolimatta siitä taistellaanko jousilla ja nuolilla vai laserohjatuilla raketeilla. Tarinan kehittyessä näemme, miten jihadin strategia kehitettiin ja miten sitä sovellettiin. Luettelen jihadin menetelmät tässä:



Jihadin säännöt:


1) Allah on pyhittänyt jihadin. Korkeampaa auktoriteettia ei ole, joten se on aina sallittua.


2) Älä kunnioita mitään sääntöä tai rajoitusta, päämäärä pyhittää minkä tahansa keinon - vaikka kuinka järkyttävän. Jihad voi olla mitä tahansa, mikä edistää islamia tai heikentää kafireita, joko yksilöä tai ryhmää. Jopa rahan lahjoittaminen jonkun toisen suorittaman jihadin tukemiseksi on eräs jihadin muoto.


3) Esitä aina uhria. Muhammed käänsi tilanteensa ympäri. Vaikka hän hyökkäsi viattomia ihmisiä vastaan ilman mitään syytä, hän syytti heitä siitä, että "he olivat estäneet muita tulemasta muslimeiksi" ja olivat harjoittaneet kuvainpalvontaa. Hyökkäys oli uhrien syytä ja muslimit olivat uhreja, eivät vääräuskoiset (kafirit).


4) Toista tätä niin kauan, että ihmiset alkavat lopulta uskoa siihen. Jos saat uhrin hyväksymään syytökset, olet voittanut, koska kosto vaatii kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta.


Raamatussa on kertomuksia sodista, joissa juutalaisten hyökkäys on Jumalan hyväksymä. Tämä hyväksyntä oli voimassa ainoastaan yksilöidyissä taisteluissa ja vain tiettynä historian aikana. Se ei ollut edelleen jatkuva strategia maailman valloittamiseksi. Raamatun Jumala ei antanut lupaa hellittämättömälle ja provosoimattomalle väkivallalle toisuskoisia vastaan.




Muhammedin elämäkerrasta otettu suora englanninkielinen lainaus:


Direct Translation from the Original Arabic text (The Sira) by Professor Guillaume


EXPEDITION OF ABDULLAH B. JAHSH AND THE COMING DOWN OF “THEY WILL ASK YOU ABOUT THE SACRED MONTH”


The apostle sent Abdullah b. Jahsh b. Ri’ab al-Asadi in Rijab on his return from the first Badr. He sent with him eight emigrants, without any of the Ansar. He wrote for him a letter and ordered him not to look at it until he had journeyed for two days, and to do what he was ordered to do but not to put pressure on any of his companions. The names of the eight Emigrants were, Abu Hudhayfa, Abdullah b. Jabsh, Ukkasha b Mibsan, Utba b Ghazwan, Sa’d b. Abu Waqqas, Amir b. Rabi’a, Waqid b Abdullah, and Khalid b. al-Bukayr. When Abdullah had travelled for two days he opened the letter and looked into it, and this is what it said: “When you have read this letter of mine proceed until you reach Nakhla between Mecca and Al-Ta’if. Lie in wait there for Quraysh and find out for us what they are doing.” Having read the letter he said, “To hear is to obey.” Then he said to his companions, “The apostle has commanded me to go to Nakhla to lie in wait there for Quraysh so as to bring him news of them. He has forbidden me to put pressure on any of you, so if anyone wishes for martyrdom, let him go forward, and he who does not, let him go back; as for me, I am going on as the prophet has ordered.” So he went on, as did all his companions, not one of them falling back. He journeyed along the Hijaz until at a mine called Babran above al-Furu, Sa’d and Utba lost the camel which they were riding by turns , so they stayed behind to look for it, while Abdullah and the rest of them went on to Nakhla. A caravan of Quraysh carrying dry raisins and leather and other merchandise of Quraysh passed by them,Amr b al-Hadrami (349), Uthman b Abdullah b Mughira and his brother Naufal the Makhzumites and al-Hakam b Kaysan, freedman of Hisham b. al-Mughira being among them. When the caravan saw them they were afraid of them because they had camped near them. Ukkasha who had shaved his head looked down on them and when they saw him they felt safe and said, “They are pilgrims, you have nothing to fear from them.” Then they encouraged each other and decided to kill as many as they could of them and take what they had. Waqid shot Amr b. al-Hadrami with an arrow and killed him, and Uthman and Al-Hakam surrendered. Naufal escaped and eluded them. Abdullah and his companions took the caravan and the two prisoners and came to Medina with them. One of Abdullah’s family mentioned that he said to his companions, “A fifth of what we have taken belongs to the apostle” (This was before God had appointed one fifth of the booty to him.) So he set apart for the apostle a fifth of the caravan and divided the rest among his companions. When they came to the apostle, he said, “I did not order you to fight in the sacred month and he held the caravan and the two prisoners in suspense and refused to take anything from them. When the apostle said that, the men were in despair and thought that they were doomed. Their Muslim bretheren reproached them for what they had done, and the Quraysh said “Mohammed and his companions have violated the sacred month, shed blood therein, taken booty and captured men.” The Muslims in Mecca who opposed them said that they had done it in Shaban. The Jews turned this raid into an omen against the apostle. “Amr g al-Hadrami whom Waqid had killed they said meant “amarate’l-harb” (war has come to life), al-Hadrami means “hadrati’l-harb” (means war is present) and Waqid meant “wugadati’l-harb”,(war is kindled); but God turned this against them, not for them, and when there was much talk about it God sent down to his apostle: they will ask you about the sacred month and war in it. Say, war therein is a serious matter, but keeping people from the way of God and disbelieving in him and in the sacred Mosque and driving out his people there from is more serious with God. ie. if you have killed in the sacred month they have kept you back from the way of God with their unbelief in him, and from the sacred Mosque, and have driven you from it when you were its people. This is a more serious matter with God and the killing of those of them whom you have slain. And seduction is worse than killing. i.e. they used to seduce the Muslim in his religion until they made him return to unbelief after believing and this is worse with God than killing. And they will not cease to fight you until they turn you back from your religion if they can. i.e. they are doing more heinous acts than that contumaciously. And when the Koran came down about that, God relieved the Muslims of their anxiety in the matter, the apostle took the caravan and the prisoners. Quraysh sent to him to redeem Uthman and and al-Hakam and the apostles said, “we will not let you redeem them until our two companions come meaning Sa’d and Utba, for we fear for them on your account. If you kill them, we will kill your two friends.” So when Sa’d and Utba turned up the apostle let them redeem them. As for al-Hakam he became a good Muslim and stayed with the apostle until he was killed as a martyr at Bi’rMa’una. Uthman went back to Mecca and died there as an unbeliever. When Abdullah and his companions were relieved of their anxiety when the Koran came down, they were anxious for reward, and said, “can we hope that it will count as a raid for which we shall be given the reward of combatants?” so God sent down concerning him: “those who believe and have emigrated and fought in the way of God, these may hope for God’s mercy, for God is forgiving and merciful.” That is, God gave them the greatest hopes there in. The tradition about this comes from al-Zuhri and Yazidb.Ruman from Urwa b al-Zubayr. One of Abdullah’s family mentioned that God divided the booty when he made it permissible and gave up four fifths to whom God had allowed to take it and one fifth to God and his apostle. So it remained on the basis of what Abdullah had done with the booty of that caravan.


Abu Bakr said concerning Abdullah’s raid [though others say that Abdulla himself said it], when Quraysh said, “Muhammad and his companions have broken the sacred month shed blood therein and taken booty and made prisoners”




You count war in the holy month a grave matter, but graver is, if one judges rightly, your opposition to Muhammad’s teaching, and your unbelief in it, which God sees and witnesses. Your driving God’s people from his mosque so that none can be seen worshiping him there. Though you defame us for killing him, more dangerous to Islam is the sinner who envies. Our lances drank of Ibn al-Hadrami’s blood. In Nakhla when Waqid lit the flame of war, Uthhman Ibn Abdullah is with us, a leather hand, streaming with blood restrains him

* * *

Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/

Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina

Muhammedin tarina: Juutalaisten suosio romahtaa

Ne muutamat juutalaiset, jotka asuivat Mekassa, eivät olleet kovin oppineita uskonnossaan. Kun Muhammed julisti olevansa juutalainen profeetta, he uskoivat häntä. Medinassa sen sijaan oli paljon juutalaisia, joista monet olivat rabbeja ja juutalaisuuden asiantuntijoita.

Niinpä Muhammedille esitettiin monia vaikeita kysymyksiä hänen uskomuksistaan eikä hän kyennyt vakuuttamaan juutalaisia siitä, että hän olisi yksi heidän profeetoistaan. He näkivät selvästi, ettei Koraani vastannut heidän kirjoituksiaan.

Tämä sai Muhammedin raivoihinsa ja hän alkoi halveksia juutalaisia, ja väitti näiden väärentäneen kirjoituksensa. Hän väitti heidän poistaneen ne kohdat, joissa ennustettiin hänen tulemisensa. On kuitenkin tosiasia, että Koraani on niin perustavanlaatuisesti erilainen kuin Toora (juutalaisten Raamattu tai "Vanha Testamentti"), että on mahdotonta, että Koraanin Allah olisi sama kuin juutalaisten Jumala.

Hän syytti myös kristittyjä Raamatun väärentämisestä. Kuitenkin on löydetty kopioita Raamatusta ja juutalaisesta Toorasta, jotka ovat ajalta satoja tai jopa tuhansia vuosia ennen Muhammedia. Ne ovat samoja kirjoja, joita luemme tänä päivänä.

Tästä lähtien juutalaisviha värittää islamin uskoa. Itse asiassa Muhammedin elämäkerta sisältää enemmän juutalaisvihaa kun Hitlerin Mein Kampf. Tähän asti Muhammed oli käskenyt seuraajiaan rukoilemaan Jerusalemia kohti, mutta nyt hän muutti mielensä ja käski heitä rukoilemaan kohti Kaabaa Mekassa. Hän alkoi puhua pahaa sekä juutalaisista että kristityistä, Koraanin väittäessä, että Allah muuttaisi heidät sioiksi ja apinoiksi.


Lapsimorsiamet

Jo pian Medinaan muuttonsa jälkeen Muhammed pani avioliittonsa täytäntöön nyt yhdeksänvuotiaan Aishan kanssa. Muhammed antoi vastahakoisesti tämän tuoda nukkensa mukaan haaremiin. Tämä oli vaikea päätös, koska hän vihasi kaikenlaisia kuvia, mukaanlukien patsaat ja maalaukset.

Aishan ikä vahvistetaan monissa kaikkein luotettavimmissa haditheissa. Jotkut heikommat hadithit näyttävät olevan ristiriidassa tämän kanssa, ja joskus muslimit viittaavat näihin kieltääkseen syytökset Muhammedin pedofiliasta.

Pitää muistaa kuitenkin, että kaikkein kunnioitetuin sharia-lain opas (joka perustuu Muhammedin elämään), antaa ohjeita siitä miten erotaan vaimosta, joka ei vielä ole saavuttanut puberteettia.


Bukhari (Aishan kertomus):

B5, 58, 234 Muhammed kihlautui kanssani (Aisha) ollessani kuusivuotias tyttö. Menimme Medinaan, missä tulin kipeäksi ja hiukseni lähtivät. Myöhemmin hiukseni kasvoivat takaisin ja äitini, Um Ruman, tuli luokseni, kun oli keinumassa joidenkin tyttökavereideni kanssa. Hän kutsui minua ja menin hänen luokseen tietämättä mitä hän halusi minusta. Hän tarttui käteeni ja laittoi minut seisomaan talon ovelle. Olin hengästynyt, ja kun hengitykseni tasaantui, hän toi vettä ja puhdisti sillä kasvoni ja pääni. 

Sitten hän vei minut sisälle taloon. Talossa näin naispalvelijan, joka sanoi "Toivotan sinulle onnea ja Allahin siunausta".  Sitten hän otti minut hoitoonsa ja valmisti minua avioliittoon. Yllättäen aamupäivällä Muhammed tuli luokseni ja äitini antoi minut hänelle. Siihen aikaan olin yhdeksänvuotias tyttö.



Kommentteja

On tietysti houkuttelevaa tehdä tästä moraalinen kysymys. Nykyajan (länsimaisilla) standardeilla Muhammedin teko oli sekä moraalisesti tuomittava että rikollinen. Monissa yhteiskunnissa on kuitenkin ollut alhaisemmat rajat avioitumiselle kuin meillä tänä päivänä.

Vaikkakin yhdeksän vuotta näyttäisi olevan skaalan alapäästä, 600-luvun Arabiassa tämä teko ei kuitenkaan näyttänyt aiheuttavan närkästystä, ja siksi se vaikuttaisi olleen normin mukainen Muhammedin yhteisössä.

Minun on myös pakko mainita, että monet itsensä pyhiksi miehiksi julistaneet ovat käyttäneet asemaansa hyväkseen harjoittaakseen seksiä alaikäisten tyttöjen kanssa. Jos tämä olisi pahinta mitä Muhammed teki, en luultavasti nyt kirjoittaisi tätä.

Kuten pian näemme, julistettuaan itsensä profeetaksi Muhammedin kaiken syrjäyttävä päämäärä näyttäisi olleen pakottaa koko maailma hyväksymään hänet ainoaksi Jumalan Profeetaksi. Hänen elämänsä ja uskontonsa kaikki puolet on suunnattu tähän päämäärään.

Vaikkakin Muhammedin valtava seksuaalinen halu on selkeästi dokumentoitu islamin pyhissä kirjoituksissa, meidän on nähtävä tämä myös poliittisen ja sotilaallisen laajentumisen näkökulmasta. Tämä voi tuntua turhalta spekulaatiolta tässä vaiheessa, mutta kun tarina etenee, toiset palapelin palat loksahtavat paikoilleen, mikä tekee asian täysin selväksi.

Muhammed ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen, joka käytti lisääntymistä poliittisten päämääriensä saavuttamiseen. Katolinen kirkko on yksi kuuluisa esimerkki tästä. Puhemies Mao käytti sitä menestyksellisesti, vaikkakin myöhemmät kiinan valtaapitävät ovatkin joutuneet toimeenpanemaan "yhden lapsen politiikan" estääkseen liiallisen väestönkasvun ongelmia, kuten nälänhätää, köyhyyttä ja liikakansoitusta.

Islam ei välitä näistä seurauksista, mikä on silmiinpistävää islamilaisissa yhteiskunnissa. Liikakansoitus pistää muslimit muuttamaan minne hyvänsä pääsevät ja missä prosessi voi taas alkaa alusta.

Tämä on ollut osa islamin strategiaa Muhammedin "Hijrasta", eli muutosta Medinaan, asti. Ennen kuin kerron tavoista, millä islam saavuttaa korkean syntyvyyden, katsotaan hieman, mitä islam sanoo naisen paikasta islamilaisessa yhteiskunnassa. Seuraava teksti on lainattu Bill Warnerin artikkelista sivustolta Centre for the Study of Political Islam.

Paras tapa opiskella sharia-lakia on tutkia yksittäisiä lakeja. Paras lähde tähän on Reliance of the Traveller,  jonka on kääntänyt Nuh Ha Mim Keller, ja kustantanut Amana Publications, 1994. Referenssinumerot alla viittaavat tähän teokseen.

Pakkoavioliitto

Nainen voidaan pakottaa naimaan henkilö, jota hän ei halua.

M3.13 Kun morsian on neitsyt, isä tai isän isä voi naittaa hänet ilman hänen suostumustaan, vaikkakin on suotavaa kysyä hänen mielipidettään, mikäli hän on saavuttanut puberteetin. Neitsyen hiljaisuus katsotaan myöntymiseksi.

Pakotettu sukupuoliyhteys

Naisen on suostuttava sukupuoliyhteyteen aina kun hänen miehensä sitä vaatii.

M5.1 Naisen on suostuttava sukupuoliyhteyteen välittömästi kun:
(a) Mies pyytää
(b) Ollaan kotona
(c) Naisella ei ole ruumiillista estettä

Naisen lyöminen

Koraani sanoo, että vaimoa voi lyödä. Muhammed suositteli vaimon lyömistä viimeisessä saarnassaan Mekassa. Sharia sanoo seuraavasti:

Kapinoivan vaimon käsittely

M10.12 Kun aviomies havaitsee vaimossaan kapinallista käytöstä, joko sanoissa, kuten jos hän vastaa hänelle kylmästi, vaikka on yleensä kohtelias, tai mies pyytää päästä hänen vuoteeseensa ja hän kieltäytyy vastoin yleistä tapaansa; tai teoissa, kuten jos hän kohtelee häntä nurjasti vaikka on aikaisemmin ollut ystävällinen ja iloinen, hänen on varoitettava häntä sanallisesti ja vältettävä hänen lyömistään, koska käytökseen voi olla hyvä syy.

Varoitus voi olla esimerkiksi,
"Pelkää Allahia asioissa joissa sinulla on velvollisuuksia minua kohtaan"
tai voit selittää, että kapinointi mitätöi velvollisuutesi elättää häntä ja että käytöksesi vuoksi vuorosi siirtyy toisille vaimoille, tai voit ilmoittaa hänelle, että
"On uskonnollinen velvollisuutesi totella minua".

Jos hän jatkaa kapinoimistaan, mies voi olla makaamatta hänen kanssaan ja puhumatta hänelle, ja voi lyödä häntä, mutta ei siten että hän saa vammoja, tarkoittaen mustelmia, luunmurtumia, haavoja tai verenvuotoa. Kasvoihin lyöminen on laitonta. Hän voi lyödä vaimoa, jos hän on kapinoi vain kerran tai useammin, tosin on myös heikompi mielipide, että lyöminen on sallittua vain jos kapinointi on jatkuvaa.



Katsotaan sitten, miten tämä vaikuttaa muslimiyhteisön syntyvyyteen.

1) Koska sharia-laki noudattaa Muhammedin esimerkkiä, on avioliiton alaikäraja oltava yhdeksän vuotta. Saudi-Arabian hallitus on esittämässä (2013) alaikärajan nostamista kuuteentoista vuoteen. Syynä on luultavasti asian kiusallisuus ja kansainvälinen paine, mutta sillä on vastassaan oppositio ja maan voimakkaat uskonnolliset viranomaiset (Saudi-Arabiassa ei ole alaikärajaa avioliitolle).

2) Islamilaisissa yhteisöissä perheen kunnia on äärimmäisen tärkeää ja se riippuu hyvin paljon perheen naispuolisten jäsenten siveellisyydestä. Tytärten naittaminen mahdollisimman nuorina vähentää mahdollisuutta siveettömyyteen ennen avioliittoa.

3) Tytöillä ei ole juuri sananvaltaa tässä asiassa.

4) Naimisissa ollessaan tytöllä ei ole oikeutta kieltäytyä sukupuoliyhteydestä miehensä kanssa kuin poikkeustapauksissa.

5) Ehkäisyä ei katsota hyvällä islamilaisissa yhteisöissä. Islam kannustaa hankkimaan ison perheen.

6) Ennaltamääräytyminen on islamin ydinoppeja. Kaikki on Allahin ennalta suunnittelemaa ja mikään mitä teemme, ei muuta tätä suunnitelmaa. Niinpä lasten elatuksesta huolehtiminen ei tule kyseeseen. Kun muslimilta kysytään, miten he aikovat elättää lapsensa, hän vastaa "Allah huolehtii".

7) Muslimilla voi olla neljä vaimoa. Leskeksi jääneen hedelmällisessä iässä olevan naisen odotetaan menevän uudestaan naimisiin. Tällöin sota, joka tappaa kolme neljästä miehestä, ei vaikuta juurikaan syntyvyyteen.

Teoriassa nainen voidaan siis naittaa yhdeksänvuotiaana ja pitää raskaana jatkuvasti siitä lähtien. Kaksikymmenvuotiaana, kun hänen länsimainen sisarensa saattaisi odottaa ensimmäistä lastaan, muslimitytöllä voi olla jo kymmenen lasta ja hän saattaa jo odottaa ensimmäistä lapsenlastaan.

Todellisuus on tietysti kaukana tästä korkean lapsikuolleisuuden takia, samoin kuin synnyttävien äitien kuolleisuuden takia. Joissakin islamilaisissa maissa tätä vielä pahentaa se, että seuraava raskaus alkaa liian aikaisin edellisen jälkeen.

Vaikka näistä ohjeista mikään ei ole välttämättä pakollinen, islam kontrolloi jäseniään paljon tarkemmin kuin useimmat muut uskonnot. Katolinen kirkkokin kanattaa korkeata syntyvyyttä, ja silti Italiassa, kirkon kotimaassa, syntyvyys on maailman alhaisimpia.

Sharia-lain alaisessa yhteisössä paine noudattaa sen sääntöjä on hyvin voimakas, mutta sen seurauksia voi nähdä myös länsimaissa asuvien muslimien keskuudessa. Ranskassa, jossa muslimien osuus väestöstä on noin 10%, melkein joka kolmas syntyvä lapsi on muslimi.

Syntyvyyden pienuuden takia voimme odottaa suuria demografisia muutoksia Länsimaissa muslimien hyväksi.

Vaikkakaan kaikki islamilaiset valtiot eivät kannusta hallitsemattomaan väestönkasvuun, trendi on kuitenkin selvästi nähtävissä globaaleissa populaatiotilastoissa.


New York Times:

Assosiated Press Gaza

Hanan Suelem halusi abortin seitsemännen raskautensa jälkeen, mutta islamilaiset virkailijat kertoivat hänelle, että hän "tappaisi sielun". Hän sanoi heille, että hänen sielunsa on kuolemassa. "Tämän jälkeen, ei enää koskaan", hän sanoi, puhuen melkein kuiskaten. "Olen saanut tietää kierukasta". Alueen koulut toimivat kahdessa tai kolmessa vuorossa selvitäkseen kasvavasta väestöstä. Gazan 1,1 miljoonaisen väestön uskotaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2014 mennessä. Puolet on alle viisitoista vuotiaita. Alue on jo täysin ylikansoitettu ja siellä on vain vähän työpaikkoja, huonot asunto-olot eikä juuri lainkaan luonnonvaroja. Länsirannan ja Gazan väestö on yhteensä yli kolme miljoonaa, jonka odotetaan kasvavan 5,5 miljoonaan 14 vuodessa. Syntyvyys on seitsemän lasta per nainen. Lähes kaikki lapset jäävät henkiin ja elinajanodote on 73 vuotta. Monet nuoret palestiinalaiset eivät haluaisi lastensa kärsivän heidän laillaan köyhissä suurperheissä, mutta suuret perheet eivät ole vain perinteisiä, mutta nationalistisen ylpeyden osoitus, ja tapa saavuttaa suurempi väestö kuin samaa maatilkkua asuttavilla israelilaisilla. Onneksi terveys- ja opetusviranomaiset hyväksyvät hiljaisesti perhesuunnittelun klinikoilla ja yhteisön palveluissa. Naisille opetetaan erilaisia ehkäisymenetelmiä, jotka ovat hyväksyttyjä islamissa -- kaikki, jotka eivät ole lopullisia, kuten sterilisaatio. Kierukka ja ehkäisypillerit kasvattavat suosiotaan. Terveysviranomaiset viittaavat lapsien "ajoittamiseen", koska lapsiluvun rajoittaminen olisi vastoin islamin opetuksia. Naisille kerrotaan, että Koraanissa sanotaan Jumalan määräävän lapsia imetettävän kaksi vuotta. Länsirannalla syntyvyys on keskimäärin 5,6 lasta per nainen, Israelissa luku on 2,7 - maailmanlaajuinen keskiarvo. Gaza kasvaa 4% vuodessa, kun Israelin väestö kasvaa 2% vuodessa, mihin sisältyy suuri maahanmuutto. Palestiinassa yritetään saada avioliittoikä nostetuksi 18 vuoteen, sillä puolet palestiinalaisista naisista avioituu alle 18 vuotiaana, ja laillinen ikä on 15 Gazassa ja 17 Länsirannalla.


Kirjoittajan kommentti:

Vuonna 1948 alueella oli 170.000 arabipakolaista ("palestiinalaisia" ei silloin vielä ollut), tänään heitä on noin viisi miljoonaa.

* * *

Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/

Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina

Muhammedin tarina: Sharia-laki ja Medinan Koraani

Medinassa asiat olivat toisin heti alusta alkaen. Muhammedilla oli jo kannattajia siellä, ja kun hänen seuraajansa Mekasta liittyivät joukkoon, oli syntynyt jo merkittävä ryhmittymä. Joukossa oli joitakin Mekan raivokkaimmista sotureista.

On tärkeää huomata, että toisin kuin Mekan asukkaat, Medinan klaanit olivat jo valmiiksi eripuraisia keskenään. Koska muslimit pitivät yhtä, tuli Muhammedista Medinan mahtavin mies. Medinan klaanit antoivat hänelle myös vallan ratkaista riita-asioita, koska he uskoivat hänen olevan hyvä puolueeton sovittelija.

Muhammed alkoi tuota pikaa vakiinnuttamaan valtaansa. Hän rakensi moskeijan ja sen lähelle linnoituksen itselleen, seuraajilleen ja kasvavalle määrälle vaimojaan. Hän kirjoitti Medinan peruskirjan, johon kaupungin laki perustui. Tässä laissa oli kahdenlaisia sääntöjä. Ensimmäinen sääntökokoelma koski muslimeja, ja toinen kokoelma kafireja (toisuskoisia). Nämä säännöt tultiin tuntemaan sharia-lakina.

Muhammed jakoi maailman muslimeihin, jotka uskoivat häneen, ja kafireihin, jotka eivät uskoneet. Nyt tämä jako oli kirjoitettu lakiin, ja siitä tuli islamin uskonnon perusta.

Kaikki muslimit kuuluivat tästä lähtien kansakuntaan, joka tunnettiin nimellä Umma. Heidän tuli auttaa kaikkia muita muslimeja, erityisesti konflikteissa kafireja vastaan.

Muslimi ei saa tappaa toistaa muslimia, eikä asettua kafirien puolelle muslimeja vastaan. Muslimit vannoivat kostavansa väkivallan toisia muslimeja kohtaan, mutta kafirien ei ollut lupa taistella muslimeja vastaan.

Muslimien kanssa liittoutuneita juutalaisia tuli kohdella reilusti. Jos he kävisivät sotaan muslimien rinnalla, he auttaisivat sodan kustannuksissa. Heidän olisi myös tultava muslimien avuksi, jos näiden kimppuun hyökättäisiin.

Muhammedilla oli viimeinen sana kaikissa riita-asioissa.

Maailma oli nyt jaettu kahtia. Islamin maahan (Dar al-Islam), jossa on voimassa sharia-laki, ja Sodan maahan (Dar al-Harb), joka käsittää loput planeetasta. Tämä jako on edelleen islamin tärkeimpiä opinkappaleita.

Uusi laki teki kaikista toisuskoisista selkeästi toisen luokan kansalaisia. Välttääkseen syrjinnän, ja osaksi painostuksen vuoksi, monet arabit kääntyivät islamiin, vaikkeivät he todellisuudessa uskoneetkaan siihen. Muhammed kutsui näitä niin sanottuja muslimeja "teeskentelijöiksi". Muhammedin valta oli Medinassa nyt jo niin suuri, ettei kukaan arabi uskaltanut arvostella häntä julkisesti.



Kommentteja:

Tästä lähtien tarina muuttuu paljon järkyttävämmäksi, ja autenttisuuden vuoksi alan ottaa lainauksia islamin pyhistä kirjoituksista. Haluan kuitenkin ensin antaa lukijalle paremman käsityksen näistä kirjoituksista ja miten ne sopivat yhteen.

Näitä kirjoja voidaan kutsua Trilogiaksi, joka muodostuu Sirasta (Ibn Ishaqin Sirat Rasul Allah), Haditheista ja Koraanista. Sira, josta suurin osa nyt lukemastasi on otettu, on suoraviivainen elämäkerta eikä se tarvitse juurikaan selityksiä.

Jos lainaus tulee Ishaqin Sirasta, sen eteen tulee kirjain ja numero, jotka viittaavat vastaaviin merkintöihin alkuperäisessä tekstissä.

Hadith on lyhyt kertomus tai "perinnetieto", yleensä kappaleen pituinen, jonkun Muhammedin aikalaisen kertomana siitä, mitä Muhammed teki tai sanoi. Myös kokoelma haditheja on nimeltään hadith.

Nämä kertomukset ovat kulkeneet suullisesti henkilöltä toiselle, kuten "rikkinäinen puhelin"-leikissä. Monet kertomuksien keräilijät eivät olleet kovin tarkkoja tarinoiden aitouden tarkistamisessa, ja heidän hadithejaan pidetään epäluotettavina tai "heikkoina".

Kahta hadith-kokoelmaa pidetään ylivertaisina toisiin verrattuna. Nämä ovat al-Bukhari ja Abu al-Husayn Muslim. Näihin kokoelmiin viitataan usein sanalla "sahih" (esim. sahih Bukhari), joka tarkoittaa "autenttista" arabiaksi. Kaikki viittaukset, joita tulen käyttämään ovat näistä "kanonisista" haditheista, vaikka on olemassa myös neljä muuta, joita pidetään "luotettavina".

Islaminoppineet käyvät usein läpi heikompia haditheja löytääkseen sellaista lisätietoa Muhammedin elämästä, jota ei ole kirjoitettu vahvempiin ja paremmin tunnettuihin haditheihin; kuitenkin kaikki, joka on ristiriidassa Bukharin tai Muslimin kanssa, katsotaan olevan väärää tietoa. Väite siitä, että "suurempi" Jihad tarkoittaa "kamppailua itsensä kehittämiseksi" tulee heikosta hadith-kokoelmasta.


Koraani

Eräässä mielessä Koraani on näistä kirjoista tärkein. Se muodostaa vain 18% islamin opista, ja vähemmän, jos otetaan huomioon kaikki toisto, mitä se sisältää. Kuitenkin se seikka, että sitä pidetään kirjaimellisena Jumalan sanana, Hänen viimeisenä viestinään seuraajilleen ja täydellisenä kaikin puolin, tekee siitä tärkeän.

Toinen esimerkki siitä, miten vakavasti muslimit suhtautuvat Koraaniin, on persialaisten mattojen kutojat, jotka tekevät uskomattoman kauniita ja mutkikkaita silkki- ja villamattoja ja jotka jättävät niihin jokaiseen aina pienen virheen (vaikka minä tai sinä emme mitenkään voisi sitä huomata), koska he uskovat, että ainoastaan Koraani on täydellinen ja sen takia mikään muu ei saa olla.

Korostaakseni Koraanin tärkeyttä, tulen korostamaan kaikki siitä tulevat lainaukset.

Koraani ei ole kuten Raamattu, jota on helppo ymmärtää vain lukemalla sitä. Ensinnäkin, sitä ei ole kirjoitettu aikajärjestykseen. Se sijaan luvut on järjestetty pituuden mukaan, pisimmät ensin ja lyhyimmät viimeiseksi, jotta sitä olisi helpompi opetella ulkoa.

Tämäkin olisi luultavasti riittävän hämmentävää. Jotta saisimme asiasta vielä sekavamman, aikaisemmat säkeet on mitätöity eli "abrogoitu" myöhemmillä säkeillä.

Muhammed väitti Koraanin olevan sanatarkkaa Jumalan puhetta. Pian ihmiset kuitenkin huomasivat, että eri kohdat Koraanissa olivat ristiriidassa keskenään. Kun häneltä kysyttiin tästä, antoi Muhammed uuden säkeen:

2:106. Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias? 

Itse asiassa 225 Koraanin säettä on abrogoitu (mitätöity) myöhemmillä säkeillä.

Koska Koraani ei ole aikajärjestyksessä ja koska myöhemmät säkeet mitätöivät aikaisemmat, on mahdotonta ymmärtää sen merkitystä ellei tiedä missä järjestyksessä se on kirjoitettu. Tästä syystä sitä pitää lukea yhdessä muiden islamin kirjoitusten, Siran ja hadithien, kanssa.

Toinen este Koraanin ymmärtämiselle on muslimien väite, että sen merkitystä ei voi kääntää toiselle kielelle. Väite on tietysti naurettava. Koraani on käännetty useita kertoja ja kaikki käännökset antavat varsin samanlaiset merkitykset. Koraani on kirjoitettu runomittaan, mikä tekee siitä helpomman opetella ulkoa. Toiselle kielelle käännettäessä runomitta kuitenkin katoaa, mutta merkitys säilyy.

Ainoastaan yksi viidestä muslimista puhuu arabiaa, ja heistäkin vain harvat pystyvät ymmärtämään muinaista 1300 vuotta vanhaa arabiaa. Tämä tekee Koraanin opiskelun vaikeaksi jopa muslimeille. Kafireille (ei-muslimeille) on se vieläkin vaikeampaa. Viime aikoihin asti Koraania ja muita islamin pyhiä kirjoja ei ole uudelleenjärjestetty siten, että niiden merkitys avautuisi myös maallikolle.

Voi olla houkuttelevaa unohtaa nämä faktat vain sellaisen uskonnon omituisuuksina, joka on kuitenkin perustaltaan samanlainen kuin muutkin uskonnot. On esimerkiksi totta, että katolinen kirkko aikoinaan kieltäytyi kääntämästä Raamattua muinaislatinasta nykykielelle. Kuitenkin, kun me onnistumme pääsemään näiden esteiden yli ja löydämme islamin todellisen sanoman, syykin käy selväksi.

Vaikka Muhammed väitti Koraanin olevan Jumalan viimeinen ilmoitus, ja että siinä on kaikki mitä kenenkään tarvitsee koskaan tietää, on se varsin suppea sisällöltään.  Niinpä, vaikka se on pyhistä kirjoituksista arvostetuin, on sen merkitys islamin ymmärtämisessä kaikkein vähäisin.

Huomatkaa, että Koraanista ei löydy tarpeeksi tietoa, että mitään kuuluisista "islamin viidestä pilarista" voitaisiin sen avulla perustella. Se mitä Koraani meille toistaa on, että aito muslimi seuraa Muhammedin esimerkkiä, joka on kirjoitettu Siraan ja haditheihin (Muhammedin "sunna").

* * *

Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/

Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina

Valehtelevatko poliitikot islamista?

Citizen Warrior:

Poliitikot miltei kaikissa maíssa vakuuttavat, tavalla tai toisella, että islam on rauhan uskonto. Ovatko he vain valehtelevia kieroilijoita? Tietävätkö he totuuden, mutta yrittävät huijata meitä? Vai ovatko he tietämättömiä? Ja jos heillä ei ole tietoa, miksi heillä ei sitä ole?

Poliitikolla on monia syitä puhua kauniisti islamista. Kuvitellaanpa päinvastainen tilanne. Kuvitellaan mitä tapahtuisi, jos huomattava poliitikko, kuten Yhdysvaltain presidentti, sanoisi "ISIS noudattaa kirjaimellisesti islamin opetuksia". Mitä tapahtuisi? Tässä poliittisesti korrektissa ilmastossa hänet tuhottaisiin valtamediassa. Lehtien artikkelit kritisoisivat hänen tunteettomuuttaan ja haukkuisivat häntä rasistiksi ja islamofobiksi. Muslimijärjestöt tekisivät asiasta ison numeron ja karkottaisivat muslimiäänestäjät ikiajoiksi, ja mahdollisesti myös muslimeja sympatiseeraavien monikultturistien äänet. Huomattavat muslimit, joilla on tohtorin arvo islamin opinnoista, vakuuttaisivat ei-muslimeille, että tämä poliitikko on täydellisesti erehtynyt.

On myös mahdollista, että poliitikon rehellisyys aiheuttaisi maailmanlaajuisia mellakoita. Ihmisiä kuolisi välikohtauksissa ja poliitikkoa syytettäisiin siitä. Kun Muhammedin pilakuvat julkaistiin tanskalaisessa sanomalehdessä, 187 ihmistä tapettiin seuranneissa mellakoissa ja lehden toimittajaa on ahdisteltu siitä lähtien. Hän on jo kerran täpärästi välttynyt salamurhalta.

Vertaa edellämainittua siihen, että poliitikko sanookin vain hyväksyttävän asian: "islam koostuu rauhanomaisista lainkuuliaisista kansalaisista ja nuo ISISin barbaarit eivät ymmärrä todellista islamia". Tästä ei seuraa mitään pahaa. Muutama vastajihadisti voi mumista jotain. Ja siinä se.

Luulen, että useimmat poliitikot todella uskovat tuohon poliittisesti korrektiin hölynpölyyn. Ja ne, joilla on epäilyksiä islamin suhteen, pitävät suunsa tiukasti kiinni kunnes poliittinen ilmasto tässä asiassa muuttuu.

Mikä saa poliittisen ilmaston muuttumaan? Enemmän kansalaisia, jotka ymmärtävät, mitä islamin oppi todella sanoo. Sinä päivänä, kun meistä riittävän moni tuntee faktat, islamista totuuden kertova poliitikko saa riittävästi julkista tukea pysyäkseen mukana pelissä.

Jos haluat poliitikkojen kertovan totuuden, hyödyllisin asia, jonka voit tehdä, on jakaa tietoa islamista toisille ei-muslimeille.

Citizen Warrior: http://www.citizenwarrior.com/
Inquiry into Islam: http://www.inquiryintoislam.com/
Political Islam: http://www.politicalislam.com/
Jihad Watch: http://www.jihadwatch.org/
Religion of Peace: http://thereligionofpeace.com/
Mitä lännen tulee tietää: https://aikapommi.wordpress.com/mita-lannen-tulee-tietaa/

Muhammedin tarina: Muutto Medinaan

Kerran vuodessa ihmiset ympäri Arabiaa saapuivat Mekkaan uskonnollisiin juhliin. Monet heistä jo tiesivät Muhammedista ja toivoivat pääsevänsä kuulemaan hänen saarnojaan. Tällä tavoin hän sai uusia seuraajia myös Mekan ulkopuolelta. Eräät näistä seuraajista tulivat Medinasta, joka oli kaupunki Mekasta pohjoiseen.

Medinassa oli viisi heimoa, kolme juutalaista ja kaksi arabiheimoa. Juutalaiset olivat yleensä ottaen oppineempia ja varakkaampia. Arabiheimot riitelivät keskenään ja myös arabien ja juutalaisten välillä oli epäsopua, joka oli johtanut verenvuodatukseen.

Eräät islamiin kääntyneet Medinan arabit kutsuivat Muhammedin ja hänen seuraajansa Medinaan. He ajattelivat, että Muhammed onnistuisi yhdistämään heimot ja saisi aikaan rauhan.

Kun seuraavan vuoden juhlat taas saapuivat, Muhammed vei medinalaiset vuoren rinteelle Mekan ulkopuolelle paikkaan nimeltä Aqaba. Siellä hän vaati heitä vannomaan hänelle uskollisuusvalan, joka on myöhemmin tultu tuntemaan Aqaban valana. Vala sisälsi lupauksen taistella kuolemaan saakka Muhammedin palveluksessa, mistä hän lupasi palkinnoksi pääsyn Paratiisiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Muhammedin opetukset sisälsivät uhkauksen kuolemasta. Tapahtuma on myös islamilaisen kalenterin alkamispäivä.

Quiraishit saivat kohta tietää tästä ja he alkoivat suunnitella Muhammedin surmaamista. He päättelivät, että jos he eivät toimi nyt, palaa Muhammed Medinan armeijan kanssa ja hyökkää heidän kimppuunsa. Muhammedin seuraajat olivat jo suurimaksi osaksi muuttaneet Medinaan ja koska hänen setänsä oli kuollut ei Muhammedilla ollut enää suojelijoita. Muhammed sai kuulla salamurhasta ja pakeni Mekasta. Hän piileksi luolassa kolme päivää kunnes häly oli laantunut ja jatkoi sitten kymmenen päivän matkaansa Medinaan.



Kommentteja:

Tähän asti Muhammed oli ollut profeettana 13 vuotta, ja hänen uskonnollisen johtajan uransa oli kutakuinkin puolivälissä. Hän oli hankkinut 150 seuraajaa, suurimmaksi osaksi köyhiä ja oppimattomia, ja hän oli myös onnistunut hankkimaan koko joukon voimakkaita vihollisia.

Vaikka Muhammed oli jatkuvasti uhkaillut vihollisiaan (kaikki jotka eivät hyväksyneet häntä Jumalan ainoana profeettana) kuolemanjälkeisillä kärsimyksillä, olivat hänen opetuksensa olleet pohjimmiltaan luonteeltaan uskonnollisia. Toisin sanoen, ne kertoivat miten muslimin tuli kohdella Allahia ja toisia muslimeja eivätkä olleet luonteeltaan poliittisia (eli kuinka heidän tulisi kohdella toisuskoisia).

Islam tapaa jakaa asiat kahteen osaan. Koraani ei ole poikkeus ja se on jaettu Mekan kauteen, joka on pääasiassa uskonnollinen, ja Medinan kauteen, joka on luonteeltaan poliittinen.

Edellisessä luvussa esitin näkemyksen, että muslimien on seurattava Muhammedin opetuksia ja elämäntapaa. Haluan tässä esittää joitakin tärkeitä huomioita, koska aika pian ajattelet, että "tunnen erään muslimin, joka ei tee noin" tai "no miksei suurin osa muslimeista käyttäydy noin?".

1)  Kaikki muslimit eivät suinkaan noudata uskollisesti uskontonsa määräyksiä eivätkä he eroa tässä suhteessa muiden uskontojen kannattajista. Jotkut ovat hyvin hurskaita, toiset taas eivät. Muslimi voi käyttäytyä tavalla, joka on vastoin hänen uskontoaan, kuten juoda alkoholia. Se ei tarkoita sitä, että islam hyväksyisi alkoholin käytön, vaan sitä, että eivät kaikki uskovaiset noudata kaikkia sääntöjä kaiken aikaa. Islam voi vaikuttaa muslimeihin, muslimit eivät voi vaikuttaa islamiin.

2) Vaikkakin muslimien tulee noudattaa Muhammedin esimerkkiä, oli tällä erilaisia tapoja saavuttaa kulloinenkin päämääränsä. Nämä tavat riippuivat suuresti olosuhteista - kauniisti sanottuna voisin kutsua häntä "opportunistiksi". Selitän tätä lisää myöhemmin tarinan edetessä, koska se on tärkeää. Vaikkakaan monet muslimit eivät noudata Muhammedin epämiellyttävimpiä menetelmiä, useimmat heistä kuitenkin jakavat hänen päämääränsä.

3) Muslimit tuntevat yleensä varsin heikosti uskontonsa yksityiskohtia, eikä se ole sattumaa. Useimmat muslimit eivät osaa arabiaa ja lisäksi heidän kirjansa on kirjoitettu muinaisella arabian kielellä ja lisäksi islamin oppineet väittävät, ettei näitä kirjoja voi kääntää. Tämä onkin yksi syy miksi aivan viime aikoihin asti on ollut äärimmäisen vaikeaa ymmärtää näitä kirjoituksia (tai edes tietää, mitkä kirjoista ovat tärkeitä) ellei ollut saanut opetusta islamin uskonoppineilta.

* * *

Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/

Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina