Allah aloittaa luonteenomaisella tavallaan, tuomitsemalla uskottomien uppiniskaisuuden. Koraani on "selvä" (jae 1) ja ne jotka torjuvat islamin toivovat vielä jonain päivänä, että olisivat kääntyneet muslimeiksi (jae 2). Ibn Abbasin, Anas bin Malikin ja Abu Musan mukaan tämä jae viittaa uskottomien pilkkaan syntisiä muslimeja kohtaan helvetissä. Kun kuvainpalvojat sanovat muslimeille, että "se mitä palvoitte maan päällä, ei auttanut teitä", Allah vihastuu ja ottaa syntiset muslimit pois helvetistä - ja sitten uskottomat, jotka jäivät helvettiin, toivovat että olisivat kääntyneet islamiin. Sillä välin Muhammedin tulee antaa uskottomien nauttia elämästä (jae 3) tietäen, ettei kukaan voi paeta Allahin säätämää tuomiota (jakeet 4-5). Tämä suura tuntuu sanovan, että rangaistus lankeaa Tuomipäivänä, mutta myöhemmin Muhammedin profeetan uralla, kuten olemme nähneet suurassa 9 ja muualla, Muhammed alkaa nähdä itsensä ja muslimit Allahin uskottomia kohtaan tunteman vihan välikappaleina, mukaan lukien juutalaiset ja kristityt (katso 9:14-15: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne...").
Uskottomat pilkkaavat Muhammedia kutsuen häntä hulluksi (jae 6) ja pyytävän häneltä ihmettä - että hän toisi heidän luokseen enkeleitä (jae 7). Mutta Allah ei lähetä enkeleitä maan päälle ilman hyvää syytä, ja jos lähettäisi, he tulisivat rankaisemaan uskottomia (jae 8). Allah suojelee Koraania (jae 9) Tafsir al-Jalalayn mukaan "muuttamiselta, vääristelyltä, lisäyksiltä ja poistoilta". Tämän vuoksi erilaisten Koraanin tekstien mahdollisuus on niin vaarallista muslimien näkökulmasta - aidot erilaiset Koraanin versiot olisivat Allahin tässä jakeessa antaman lupauksen vastaisia.
Ibn Kathir selittää jakeita 11-13: "Lohduttaessaan Lähettilästään epäuskoisen Quraishin torjunnasta Allah sanoo, että Hän on lähettänyt Lähettiläitä myös ennen häntä aikaisemmille kansakunnille ja kaikki Lähettiläät tulivat torjutuiksi ja pilkatuiksi. Sitten Hän kertoo hänelle, että Hän antaa epäuskon tulla noiden syntisten sydämiin, noiden jotka ovat liian itsepäisiä ja ylimielisiä seuratakseen Hänen opastustaan." Jälleen epäusko on Allahin tahdon varassa, jota ei voi torjua eikä syrjäyttää. Mutta uskottomat eivät hyväksy islamia vaikka he näkisivät ihmeellisiä näkyjä (jakeet 14-15).
Seuraavaksi Allah puhuu voimallisesta universumin luomistyöstään (jakeet 16-27). Hän muistuttaa monista luomisistaan huipentaen puheensa tähän vangitsevaan lauseeseen: "Ja totisesti, Me itse annamme elämän ja Me annamme kuoleman, ja Me itse olemme kaiken perilliset" (jae 23) - tarkoittaen olevansa se, joka säilyy, kun kaikki muu häviää. Allah suojelee ihmiskuntaa "jokaista karkoitettua pahaahenkeä vastaan" (jae 17), paitsi sitä, joka "haluaa kuunnella (sanaa) salakähmäisesti, sitä seuraa tulinen liekki" (jae 18). Tätä selitetään enemmän suuran 37 jakeissa 7-10, missä opimme, että kapinalliset henget pyrkivät kuuntelemaan "seurakunnan rukoilemista", mutta eivät pysty, sillä heitä valaisee "kirkas leimahdus". Allah loi ihmiset "savesta, mustasta, haisevasta liejusta" (jae 26) ja jinnit "palavasta tulesta" (jae 27).
Sitten Jumala kertoo uudelleen Aadamin luomisesta (jakeet 28-42) saman suuntaisesti kuin jakeissa 2:30-39 ja 7:11-25. Saatana kieltäytyy kumartamasta Aadamia (jae 31), josta syystä hänet karkoitetaan Paratiisista (jae 34), mutta hänelle annetaan lisäaikaa (jae 37) ja hän vannoo johtavansa ihmisiä harhaan (jae 39) - paitsi Allahin palvelijoita (jae 40) vaikka Allah ilmoittaa Saatanalle yhdestä poikkeuksesta: "Totisesti, palvelijoihini sinulla ei ole mitään valtaa, lukuunottamatta sellaisia, jotka oikealta tieltä harhaantuneina seuraavat sinua" (jae 42). Tafsir al-Jalalayn selittää, että jakeessa mainitut kaksi ryhmää ovat yksinkertaisesti uskovat ja uskottomat: "toisin sanoen vilpittömiin palvelijoihini eli uskovaisiin sinulla ei ole lupaa eikä valtaa, paitsi niihin uppiniskaisiin, jotka seuraavat sinua eli uskottomiin".
Sen jälkeen Allah palaa jälleen yhteen suosikkiteemoistaan: helvetin kärsimyksiin ja Paratiisin iloihin (jakeet 43-50). Helvetissä on seitsemän porttia (jae 44). Ruhul Ma'anin mukaan juutalaisilla, kristityillä, monijumalaisilla, teeskentelijöillä ja muilla on omat porttinsa. Jakeissa 51-77 Allah kertoo Aabrahamin, Lootin ja nimeltä mainitsemattoman Sodoman ja Gomorran tarinan - suunnilleen kuin ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 17-19. Kuten muissakin Koraanin raamatullisissa tarinoissa, tämäkin on virtaviivaistettu ja riisuttu sivujuonteista, jotta voidaan keskittyä erityisesti yhteen pääteemaan: totuuden hylkäämiseen ja siitä seuraavaan epäuskoisten rangaistukseen. Aabrahamin vieraat, Allahin lähettiläät (jae 57) kertovat, että hänestä tulee isä hänen korkeasta iästään huolimatta (jakeet 53-55) ja että he ovat tulleet pelastamaan Lootin ja hänen perheensä lukuunottamatta hänen vaimoaan (jae 60), kun he rankaisevat pahantekijöitä. Nuo pahantekijät tulevat etsimään nuoria miehiä (jae 67) - eli lähettiläitä - mutta Loot anoo heitä ottamaan tyttärensä heidän sijaansa (jae 71). Kaupunki tuhotaan (jae 74). Allah kertoo samanlaiset tuhoamistarinat "metsän asukkaista" (jae 78) ja "kallioilla asuvista" (jae 80).
Lopulta jakeissa 85-99 Allah lohduttaa Muhammedia siitä torjunnasta ja pilkasta, minkä hän on saanut osakseen uskottomilta. Hän on osoittanut suurta suosiota Muhammedille ja muslimeille antaen heille "seitsemän säkeistöä useasti luettavaksi" - se on ensimmäinen suura, Fatiha, islamin useimmin toistettu rukous - sekä Koraanin. Heidän ei tule kadehtia sitä, mitä Allah on antanut muille ihmisille eikä murehtia uskottomien vuoksi (jae 88) - muslimien tulee Ibn Kathirin mukaan "olla tyytyväisiä Suureen Koraaniin, jonka Allah on antanut teille eikä haikailla ylellisyyksiä eikä ohimeneviä nautintoja, mitä heillä on." Ne jotka "repivät Koraanin palasiksi" (jae 91) ovat Ibn Abbasin mukaan "Kirjan Kansat, jotka jakoivat Kirjan osiin uskoen osan siitä ja hyläten osan." Toiset sanovat kuitenkin, että nämä olivat quraishit, jotka väittäessään, että Muhammed on hullu tai riivattu, repivät Koraanin palasiksi. Ibn Ishaqin mukaan quraishit pitivät kokouksen, jossa he miettivät, kuka Muhammed todella oli pohtien mahdollisuuksia, että hän olisi ennustaja tai runoilija tai noita päätyen viimemainittuun ja aiheuttaen jakeen 94 ilmestyksen, kunnes "kuolema luoksesi saapuu" (jae 99).
Alkuperäinen kirjoitus: Blogging the Qur’an: Sura 15, “Rock City”
Kallion suura: http://www.islamopas.com/koraani/015.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti