Allah rakastaa totisesti niitä, jotka taistelevat Hänen retkillään taistelurintamassa

Robert Spencerin Koraaniblogi jatkuu suurilla 61 ja 62. Parhain teko on taistella Allahin vihollisia vastaan. Allah ei pidä siitä, että ihmiset leuhkivat tappaneensa vihollisia taistelussa, vaikka eivät ole sellaista tehneet. Islamin mukaan Uudessa Testamentissa ennustetaan Muhammedin tuleminen, vaikka kristityt ovatkin väärentäneet Evankeliumin. Allah nostaa islamin kaikkien muiden uskontojen yläpuolelle. Sanooko Koraani todella, että Muhammed oli lukutaidoton? Kuoleman rakastaminen on osoitus Allahin ystävyydestä.

Abdullah bin Salam, eräs Muhammadin seuraaja, kertoo tarinan suurasta 61: "Me kysyimme: 'Kuka meistä menisi Lähettilään luo ja kysyisi mikä on parhain teko Allahin edessä?' Kukaan meistä ei ollut vapaaehtoinen. Lähettiläs lähetti erään miehen luoksemme ja mies kutsui meidät kokoon ja luki ääneen suuran As-Saff kokonaisuudessaan."

Mikä on sitten on "parhain teko Allahin edessä"? Allah "rakastaa totisesti niitä, jotka taistelevat Hänen retkillään taistelurintamassa" (jae 4). Hän ei pidä niistä uskovaisista, jotka sanovat tehneensä jotain, mitä eivät ole tehneet. Ibn Kathir selittää: "Jotkut sanovat, että se ilmoitettiin koskien taistelemisen raskautta, kun joku sanoi taistelleensa ja kestäneensä taistelun vaivoja, vaikka hän ei ollut niin tehnyt. Qatadah ja Ad-Dahhak sanoivat tämän Ayan [jakeen] lähetetyn nuhtelemaan ihmisiä, jotka väittivät tappaneensa, taistelleensa, puukottaneensa ja muuta sellaista taistelun aikana, vaikkeivat he olleet tehneet mitään sellaista.

Allah muistuttaa näitä teeskentelijöitä siitä, että Mooses varoitti kansaansa kiusaamasta häntä, sillä he tiesivät hänen olevan Allahin lähettiläs. Mutta kun he kuitenkin niin tekivät, antoi Allah heidän joutua harhaan (jae 5). Hän myös muistuttaa, että Jeesus sanoi juutalaisille, että hänen sanomansa vahvistaa sen, mikä on sanottu Toorassa, ja että hän on sen lähettilään edeltäjä, joka tulee hänen jälkeensä ja jonka nimi tulee olemaan Ahmad. Mutta ihmiset hylkäävät Jeesuksen todisteet "noituutena" (jae 6) - samoin he hylkäsivät Mooseksen (Koraani 28:36) ja Muhammedin (28:48).

"Ahmad" tarkoittaa "Ylistetyin" ja se on etymologisesti sukua Muhammadille, joka tarkoittaa "Ylistetty". (Koraanin kääntäjä) Pickthall noudattaa tätä yhteyttä kääntämällä sanan "Ahmad" yksinkertaisesti "Ylistetyksi" [Hämeen-Anttilan suomennoksessa käytetään sanaa "Kunnioitettu", suom.huom.]. Muslimit tulkitsevat yleisesti tämän jakeen esittävän, että Jeesus ennusti Muhammedin tulemisen.

Muslimit väittävät, että tämä profetia löytyy väärentämättömistä Jeesuksen sanoista, jotka säilyivät väärennetyssä muodossaan Johanneksen evankeliumissa jakeissa 14:16-17, missä Jeesus sanoo: "Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä."

"Puolustaja" on tässä "παρακλητος", "parakletos" tai "paraklete". Jotkut islamin apologistit ovat väittäneet, että tämä on väännetty sanasta "περικλυτος", "periklytos", joka tarkoittaa "kuuluisaa" tai "maineikasta", toisin sanoen: "Ylistetty". Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia kirjallisia todisteita: yhdessäkään Uuden Testamentin käsikirjoituksessa ei käytetä sanaa "περικλυτος" tässä kohdassa. Ei myöskään ole luultavaa, että nämä kaksi sanaa olisivat sekaantuneet toisiinsa. Tällainen sekoittuminen on teoriassa mahdollista arabian kielessä, jossa ei merkitä vokaaleja ja siksi kahdella eri sanalla voi olla samanlainen kirjoitusmuoto. Mutta kreikan kielessä vokaalit merkitään ja siksi nämä kaksi sanaa eivät kreikan kielessä ole lähelläkään toisiaan.

Seuraavaksi Allah tuomitsee miehen, joka "keksii valheen Jumalaa vastaan juuri silloin, kun häntä kutsutaan islaamiin" (jae 7) - tästä Ibn Kathir sanoo: "kukaan ei ole oikeudettomampi kuin se, joka valehtelee Allahista ja asettaa kilpailijoita ja kumppaneita Hänen rinnalleen, vaikka hänet on kutsuttu Tawhid:iin [jumalan ykseys] ja palvelemaan Häntä vilpittömästi." He vastustavat Allahin johdatusta ja vihaavat hänen uskontoaan (jae 9), mutta Tafsir al-Jalalaynin sanoin: "se on hän, joka on lähettänyt lähettiläänsä tuomaan opastuksen ja totuuden uskonnon, jotta hän antaisi sen säilyä, että hän nostaisi sen kaikkien muiden uskontojen yläpuolelle, kaikkien niiden uskontojen yläpuolelle, jotka vastustavat sitä, vaikka epäuskoiset ovatkin nurjamielisiä."

Ja nurjamielisiä he ovatkin - ainakin jotkut heistä.

Allah päästää uskovaiset Paratiisiin (jae 12) ja antaa heille voiton (jae 13). Jotkut juutalaisista uskoivat Jeesukseen ja toiset eivät - Allah antoi voiton niille, jotka uskoivat (jae 14). Tässä puhutaan tietenkin Jeesuksesta islamin profeettana. Puhuessaan tästä jakeesta Ibn Kathir käsittelee muslimien näkemystä sekä juutalaisuudesta että kristinuskosta. Juutalaiset "hylkäsivät sen mitä Isa [Jeesus] toi heille, hyläten hänen profetiansa ja keksien hirvittäviä valheita hänestä ja hänen äidistään. Tällaisia ovat juutalaiset, kirotkoon Allah heidät Tuomion päivään asti." Kristityt sen sijaan "menivät liian pitkälle Isan kanssa ja lopulta ylensivät hänet ylemmäksi kuin Allahin profeetaksi. He jakautuivat lahkoihin ja eri suuntauksiin, toisten väittäessä Isaa Allahin pojaksi, ja toisten sanoessa hänen olevan yksi kolminaisuudesta, ja siksi he rukoilevat isää, poikaa ja pyhää henkeä! Jotkut heistä sanovat, että Isa oli Allah..."

Medinalainen suura 62 esittää väitteen, että Muhammed oli lukutaidoton (jae 2) [Koraanin suomennoksesta tämä lukutaidottomuus ei tule esille, suom.huom.] Islamin apologistit viittaavat usein tähän väitteeseen todistuksena Koraanin ihmeellisestä luonteesta. Tätä ylevän runollista kirjaa ei heidän mukaansa ole kirjoittanut tavallinen mies - eikä varsinkaan lukutaidoton mies.

Tämä väite ei kuitenkaan saa lainkaan tukea Koraanista. Kuten Daniel Ali on osoittanut, muslimikommentaattorit perustavat väitteensä arabian kielen sanalle "ome", jonka he kääntävät "lukutaidottomaksi". Tämä onkin sanan yksi merkitys. Sanalla on kuitenkin toinenkin merkitys, jolla ei ole mitään tekemistä lukemisen tai kirjoittamisen kanssa. Koraanin tapa käyttää sanaa osoittaa, mikä sen merkitys tässä on. Jakeessa 2 Allah sanoo: "Hän on 'omeyeen' kansan keskuudesta lähettänyt sananjulistajan..." Sana esiintyy Koraanissa useissa kohdissa, mukaan lukien jakeet 2:78, 3:20, 3:75 ja 7:157-158. Lähes kaikki islamin uskonoppineet tulkitsevat näissä jakeissa esiintyvän sanan omeyeen merkitsevän "lukutaidotonta".

Kuitenkin, jos sana omeyeen merkitsee lukutaidottomuutta, tarkoittaa jae 2, että Allah on lähettänyt kaikille lukutaidottomille omansa. Tämän epätodennäköisyyttä korostaa se tosiasia, että klassillisessa arabiassa omaeyeen ei koskaan viittaa lukutaidottomiin tai lukutaidottomuuteen. Sillä viitataan ei-juutalaisiin: jakeessa 2 sanotaan, että Allah on lähettänyt ei-juutalaisen apostolin ei-juutalaisille. Omeyeen on adjektiivimuoto arabian substantiivista ei-juutalainen eivätkä kaikki ei-juutalaiset olleet lukutaidottomia Muhammedin aikoina.

Suuran loppuosa sisältää tavanomaiset Allahin uskottomien tuomitsemiset sekä muistutuksen rientää perjantairukoukseen kun kutsu tulee (jakeet 9-11). Kuudennen jakeen sanoma on pelottava: "Sano: »Juutalaiset, jos vakuutatte olevanne Jumalan suosimia ennen muita ihmisiä, niin toivokaa silloin itsellenne kuolemaa, jos totuus on teille kallis.»" Tästä on tullut leimallinen piirre nykyajan jihadismissa: pian syyskuun 11. iskujen jälkeen afganistanilainen jihadisti julisti: "Amerikkalaiset viettävät yltäkylläistä elämää ja he pelkäävät kuolemaa. Me emme pelkää kuolemaa. Amerikkalaiset rakastavat Pepsi Colaa, mutta me rakastamme kuolemaa." Sellainen rakkaus on tämän jakeen mukaan merkki ystävyydestä Allahin kanssa.


Blogging the Qur’an: Suras 61, “Battle Array,” and 62, “The Congregation”

Taistelurintaman suura
Hartauskokouksen suura

Lupaus pyhästä hengestä, eli väärennetty ennustus Muhammedin tulemisesta Johanneksen evankeliumissa.

Allah rakastaa niitä, jotka kuolevat taistellessaan Hänen vihollisiaan vastaan. Paratiisissa marttyyreita odottavat maalliset nautinnot.
Jordanialainen Nahed Hattar murhattiin tämän sarjakuvan piirtämisen takia. 

Allah kehottaa vihaamaan vääräuskoisia

Medinalainen suura 60 saa miettimään hyvin tärkeää, mutta usein kokonaan sivuutettua kysymystä: joskus kuulija tulkitsee asian eri tavalla kuin puhuja on tarkoittanut. Katsotaanpa vaikka presidentti George W. Bushin ja hänen nimittämänsä virkamiehen Karen Hughesin lausuntoja islamilaisesta Eid al-Adha -juhlasta, jossa kunnioitetaan pyhiinvaelluksen (Hajj) päättymistä ja Aabrahamin halukkuutta uhrata oma poikansa.

Joulukuussa 2006 Bush antoi lausunnon, jossa sanottiin:

Eid al-Adha on Amerikan ja muun maailman muslimeille tärkeä tapahtuma, jossa he osoittavat kiitollisuutta saamastaan siunauksesta ja muistelevat Aabrahamin luottamusta rakastavaan Jumalaan. Tämän nelipäiväisen juhlan aikana muslimit kunnioittavat Aabrahamin uhria ja esimerkkiä omistautumisessa Jumalalle juhlimalla ystävien ja perheen parissa, jakaen lahjoja ja tervehdyksiä ja osallistuen jumalanpalvelukseen uhreilla ja hyväntekeväisyydellä.

Ja saman vuoden tammikuussa Hughes sanoi:

Eid on Jumalalle omistautumisen ja kuuliaisuuden ja Jumalan meille kaikille osoittaman armeliaisuuden juhla. Silloin omistaudutaan perheelle ja yhteisölle sekä hyväntekeväisyydelle...Haluan lukea teille viestin presidentti Bushilta: "Tervehdys kaikille maailman muslimeille juhliessanne Eid al-Adhaa. Kun Jumala käski Aabrahamin uhrata poikansa, Aabraham asetti uskonsa Jumalaan kaiken muun edelle. Eid al-Adhan aikana muslimit juhlivat Aabrahamin uskollisuutta ja osoittavat kiitollisuutta Jumalan armoa ja monia siunauksia kohtaan."

Puhuessaan Aabrahamista, vaikkakin Eid al-Adhan kontekstissa, Bush ja Hughes luultavasti ajattelivat Ensimmäisen Mooseksenkirjan jakeita 22:15-18, missä Aabrahamia kiitellään uskollisuudestaan ja hänellä kerrotaan, että hänestä tulee kansakuntien siunaus: "Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen."

Mutta Bushin ja Hughesin muslimiyleisö ei ole lukenut Raamattua. He lukevat Koraania. Aabrahamin myöntyväisyys poikansa (jota ei mainita nimeltä) uhraamiseen kerrotaan Koraanin jakeissa 37:102-109. Ja suurassa 60 Allah sanoo, että Aabraham on "teille oivana esimerkkinä" (uswa hasana, أُسْوَةٌ حَسَنَةٌ, termi jota käytetään myös Muhammedista jakeessa 33:21), sillä Aabraham ilmoittaa pakanalliselle perheelleen ja kansalleen, että "teidän ja meidän välillämme vallitsee viha aina siihen saakka, kunnes uskotte yhteen Jumalaan" (jae 4). Samassa jakeessa annetaan vielä ymmärtää, että Aabraham EI ole esimerkillinen, kun hän sanoo isälleen: "totisesti tahdon pyytää puolestasi anteeksiantoa". Viha on esimerkillistä; anteeksiantoa sen sijaan ei pidetä esimerkillisenä.

Bush ja Hughes siis vahvistivat sitä maailmankäsitystä, jossa oikeutetaan itsestäänselvyytenä muslimien ja toisuskoisten välinen ikuinen vihanpito - ja heidän tarkoituksenaan oli nimenomaan rakentaa siltaa muslimien ja toisuskoisten välille. Tämä on jälleen osoitus siitä, miten elintärkeää heille ja muille virkamiehille, kuten myös meille kaikille, on tuntea se teologinen ja kulttuurinen viitekehys, missä jihadistit ja muslimit elävät. Mutta kun tämä tietämys puuttuu, tällaiset virheet vain lisääntyvät.

Islamin perimätiedon mukaan tämä suura ilmoitettiin kun Muhammed ja muslimit valmistautuivat valloittamaan Mekan ja muslimi nimeltä Hatib bin Abi Baltaah varoitti mekkalaisia tulevasta hyökkäyksestä, koska hänellä oli sukulaisia Mekassa. Hatib bin Abi Baltaah oli Badrin taistelun veteraani ja niinpä Muhammed kieltäytyi Umarin pyynnöstä leikata hänen päänsä irti, sanoen: "Hän osallistui Badrin taisteluun. Mitäpä minä tiedän, ehkäpä Allah katsoi niitä, jotka taistelivat Badrissa ja sanoi, 'Oi Badrin ihmiset, tehkää mitä haluatte, minä annan teille anteeksi." Mutta sitten Muhammedille ilmoitettiin tämä suura, jossa moititaan Hatibia siitä, että hän on ottanut Allahin vihollisia ystävikseen (jae 1) ja hänelle kerrotaan, että hänen sukulaisistaan ei ole apua Tuomion päivänä (jae 3). Hänen, kuten kaikkien muslimien, tulee jäljitellä Aabrahamin vihaa vääräuskoisia sukulaisiaan kohtaan eikä osoittaa heille anteeksiantoa (jae 4).

Allah pitää kuitenkin mahdollisena, että jonain päivänä muslimit ja quraishit voivat päästä sovintoon (jae 7) ja kertoo muslimeille, ettei ole kiellettyä kohdella hyvin ja oikeudenmukaisesti niitä quraisheja, jotka eivät ole taistelleet heitä vastaan (jae 8) - tämä tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan: "ne jotka eivät osallistuneet teidän karkottamiseenne", toisin sanoen, muslimien karkottamiseen Mekasta. Mutta heidän ei tule olla ystäviä niiden kanssa, jotka taistelivat heitä vastaan (jae 9). Nykyajan jihadistit vetoavat tähän tekstinkohtaan oikeuttaakseen jihadin, kutsuen sitä puolustukselliseksi jihadiksi, Yhdysvaltoja vastaan, joka heidän näkemyksensä mukaan taistelee muslimeja vastaan.

Seuraavaksi suura käsittelee Hudaibiyyan sopimusta, jonka Muhammed oli solminut vuonna 628 mekkalaisten kanssa, ja joka oli epäsuotuisa muslimeille. Muhammed oli järkyttänyt miehiään antamalla myönnytyksiä, jotka olivat suuresti muslimien etujen vastaisia: ne miehet, jotka pakenivat quraisheja ja etsivät turvapaikkaa muslimien luota, pitää palauttaa quraisheille, mutta quraisheilta turvapaikkaa anovia muslimeja ei quraishien tarvitse palauttaa muslimeille. Kuitenkin Ibn Ishaqin mukaan eräs quraishilainen nainen, Umm Kulthum, liittyi Medinan muslimeihin ja hänen kaksi veljeään tulivat vaatimaan hänen palauttamistaan sopimuksen perusteella, mutta Muhammed kieltäytyi luovuttamasta häntä: Allah oli kieltänyt häntä niin tekemästä uudessa ilmestyksessä sanoen, että muslimipakolaisia ei saa luovuttaa niille, joita he ovat paenneet - ilmestys on kirjattu jakeisiin 10-13.

Kieltäydyttyään luovuttamasta Umm Kulthumia quraisheille Muhammed tuli rikkoneeksi rauhansopimuksen. Vaikka muslimiapologistit ovat kautta aikojen väittäneet, että quraishit rikkoivat sopimuksen ensimmäisenä, tämä tapahtuma tuli ennen kaikkia muita muslimien osoittamia quraishien rikkomuksia. Muhammedin elämäkerturi Yahiya Emerick vahvistaa, että Muhammed perusti päätöksensä lakitekniseen temppuiluun: rauhansopimuksessa sanottiin, että muslimien tulee palauttaa quraisheille ne miehet, jotka tulivat heidän luokseen, mutta naisista ei puhuttu mitään. Vaikka tämä olisikin totta, Muhammed - kuten Emerick toteaa - alkoi pian ottaa vastaan myös miehiä, rikkoen näin rauhansopimuksen. Tällainen sopimuksen rikkominen vahvistaa sitä periaatetta, että hyvää on vain se, mikä edesauttaa islamia, ja pahaa vain se, mikä haittaa islamia. Kun sopimus lopulta muodollisesti purettiin, islamin oikeusoppineet päättivät periaatteesta, että rauhansopimuksen voi laatia vain väliaikaiseksi ja korkeintaan kymmeneksi vuodeksi, ja sopimuksen voi solmia ainoastaan silloin, kun muslimien sotajoukot ovat heikentyneet, jotta saadaan aikaa joukkojen vahvistamiseen uusia taisteluita varten.

Tämä periaate on äärimmäisen merkityksellinen tänä päivänä, kun länsimainen osapuoli on solmimassa rauhansopimusta sellaisen muslimiosapuolen kanssa, joka on sitoutunut perinteisiin islamilaisiin periaatteisiin. Mutta tämäkin tärkeä asia jätetään yleisesti huomioimatta.


Blogging the Qur’an: Sura 60, “She Who Is Tested”
Tutkinnan alaisen suura

Aabrahamin uhraus Raamatussa

Hatib ibn Abi Balta'ah
Hudaibiyyan sopimus

30.000 islamilaista terrori-iskua 15:ssä vuodessa

Bill Muehlenberg kirjoittaa blogissaan 30.000:sta terrori-iskusta sitten syyskuun 11. päivän 2001.

Me kaikki muistamme syyskuun 11. päivän terrori-iskun - tai ainakin meidän pitäisi muistaa! Vuoden 2001 iskut Amerikassa herättivät monet huomaamaan meitä uhkaavan vihollisen. Valitettavasti emme vain ole oppineet paljonkaan seuranneina 15:nä vuotena.

Miettikää tätä järkyttävää faktaa: tuon kohtalokkaan syyskuun päivän jälkeen on tehty 30.000 islamilaista terrori-iskua ympäri maailman - juuri nyt luku on 30.010. Näistä luvuista voimme kiittää loistavaa nettisivustoa: www.thereligionofpeace.com.

Kaikkien pitäisi tuntea tämä sivusto. Se kuvailee itseään näin: "The Religion of Peace ["rauhan uskonto"] on poliittisesti sitoutumaton, fakta-perustainen sivusto, joka tutkii sitä ideologista uhkaa, minkä islam aiheuttaa ihmisen arvokkuudelle ja vapaudelle." Sivustolla on yksityiskohtaista tietoa päivittäisistä verisistä islamilaisista jihad-iskuista, samoin lukuisia informatiivisia ja tärkeitä artikkeleita poliittisesta ideologiasta nimeltä islam.

Muutamia verisiä yksityiskohtia marraskuun iskuista:

• 231 terrori-iskua
• 2008 kuollutta
• 3082 loukkaantunutta
• 27 itsemurhaiskua
• 29:ssä maassa

Ei mitenkään huonosti kuukauden työrupeamaksi. Ei huonosti uskonnolta, joka yrittää esittää itsensä rauhanomaisena. Mutta vielä tuosta luvusta 30.010. Minun ei olisi pitänyt räpäyttää silmiäni, sillä minulta jäi huomaamatta se hetki, kun luku oli tasan 30.000. Unohdin tarkistaa sivuston eilen, joten tämä luku saa kelvata.

Miettikää vielä näitä tilastoja: syyskuun 11. iskujen jälkeen on tehty 5585 terrori-iskua. Se tarkoittaa keskimäärin 5,4 jihadistien iskua. Yli viisi iskua päivässä 15 vuoden ajan!

Ymmärsittekö tuon edellisen? Tämä kaikki on tehty islamin nimeen, puolesta tai sen seuraajien toimesta. Kuvitelkaa  mitä olisi tapahtunut, jos 15 vuoden ajan olisi tehty 5 terrori-iskua päivässä kristinuskon nimeen. Tai jos 15 vuoden aikana olisi tehty yhteensä viisi kristittyä terrori-iskua.

Tähän mennessä länsimaat olisivat ryhtyneet pikaisiin ja vakaviin toimiin. Tutkimuksia olisi tehty, valtamedia olisi julistanut sodan kristinuskoa vastaan, pappien saarnoja seurattaisiin tarkasti ja luultavasti monia kirkkoja olisi suljettu.

Kuitenkaan yksikään kristitty ei ole tietääkseni tähän mennessä suorittanut uskonnon inspiroimaa terrori-iskua - ei ainakaan 15 viime vuoden aikana - ja silti media ja eliitti vihaa kristinuskoa, mutta katsoo islamia sormiensa läpi.

Se onkin ainut asia, joka on vielä hämmästyttävämpää kuin iskujen määrä: monien länsimaisten johtajien, eliitin, median ja älymystön järkyttävä ja vastenmielinen reaktio. He esittävät melkeinpä yhtenä miehenä, ettei tällä ole mitään tekemistä islamin kanssa.

He kieltäytyvät jopa mainitsemasta niitä i:llä ja m:llä alkavia sanoja. Ja jos he myöntävätkin, että muslimit ovat olleet osallisina, he keksivät mitä älyttömämpiä tekosyitä, miksi kyseinen muslimi-isku olisi oikeutettu. He ovat murhanhimoisen islamin puolustelijoita. He ovat typeriä dhimmejä. He ovat oman kansansa vihollisia.

He puolustelevat islamia, vaikka muslimit itse kertovat vihaavansa meitä ja aikovansa tappaa meitä, pakottaen koko maailman kalifaatin hallintaan. He nöyristelevät islamin edessä, pyytelevät heiltä anteeksi jokaisen uuden iskun jälkeen ja he keksivät mitä järjettömimpiä perusteluja.

Eikö ole esimerkiksi hämmästyttävää, että nämä kaikki iskut näyttävät olleen yksinäisten susien tekemiä? Mitä väliä, vaikka nämä yksinäiset sudet jakavat saman identiteetin ja uskonnon, samat tavoitteet, teot, päämäärät, menetelmät ja uhrit. Se on vain yhteensattumaa!

Lännellä näyttäisi olevan tarkoituksena antaa islamille vapaat kädet. Ja mikä pahempaa, se näyttäisi sallivan islamin pääsevän tavoitteisiinsa. Sen sijaan, että suojelisivat omia kansalaisiaan ja puolustaisivat vapautta ja demokratiaa, useimmat länsimaiden johtajat näyttäisivät olevan islamistien petikavereita.

He vain seuraavat vierestä tekemättä mitään - iskujen seuratessa toisiaan. He jopa auttavat islamisteja sallimalla käytännössä vapaan maahanmuuton. Ja sitten he vaikuttavat yllättyneiltä, kun heidän avosylin maahan päästämänsä kääntyvät heitä vastaan ajaen kuorma-autoilla jouluostoksia tekevien ihmisten päälle.

Sanon vielä, että heti kun tämä artikkeli on julkaistu, se on jo vanhentunut. Numerot ovat jälleen kasvaneet ja otsikot toistavat itseään, kun jälleen uusi terrori-isku raportoidaan - tai jälleen uusi isku on onnistuttu estämään. Itse asiassa, tätä kirjoittaessani katselen tuoreita uutisia, joissa kerrotaan: "Terrorismin vastainen yksikkö pidätti miehen Sydneyn lentokentällä uuden vuoden aattoon liittyvän 'uhan' vuoksi".

Ja taas on jätetty mainitsematta ne i:llä ja m:llä alkavat sanat. Mutta miksi emme olisi yllättyneitä, jos tämän miehen nimi olisi Muhammed tai Ahmed tai Said tai Ali? Toisaalta, voihan se olla taas yksi noista mennoniiteista tai luterilaisista. Koskaan ei voi olla aivan varma.

Kun luette tätä, on luku noussut jo vähintään 30.015:een muslimien tekemään terrori-iskuun. Mielestäni sen voi jo laskea täysimittaiseksi sodaksi, joka on julistettu länttä vastaan. Kuitenkin monien länsimaisten johtajien mielestä tässä ei ole mitään huolestuttavaa.

Tästä syystä Länsi on häviöllä ja sotaisa islam voitolla. Se on maanpetoksellista ja vaarallista. On aika toimia, ennen kuin me menetämme kaiken.

Alkuperäinen kirjoitus: On 30,000 Islamic Terror Attacks

Oikeutta etsivä nainen ja Banu Nadir-heimon karkoitus

Medinalaisen suuran 58 alussa Allah sanoo Muhammedille, että hän on kuullut sen naisen pyynnöt, jonka aviomies pyrki eroamaan hänestä sanoen, että nainen on "takaapäin kuin hänen äitinsä". Tällä tavoin hylätty nainen ei voi mennä uudestaan naimisiin, vaan hänen täytyy asua miehensä talossa käytännössä palvelijattarena. Allah säätää, että sellainen avioero ei ole lopullinen vaan voidaan purkaa, jos aviomies vapauttaa orjan (jae 3), paastoaa kaksi kuukautta tai ruokkii kuusikymmentä köyhää (jae 4).

Islamin perimätiedon mukaan kyseinen nainen oli nimeltään Khawlah bin Tha'labah ja hänen aviomiehensä Aws bin As-Samit, ja Gabriel ilmoitti tämän Koraanin sanan sen jälkeen, kun Khawlah valitti islamin profeetalle ahdingostaan. Jälleen kerran Koraanin lukija kohtaa kaksi vaihtoehtoa: joko Muhammed keksi omasta päästään ilmestyksiä, joita väitti Jumalan määräyksiksi, ratkaistaakseen ongelmia, joita hän kohtasi jokapäiväisessä elämässään ja näin Ikuinen Kirja on täynnä satunnaisia tapahtumia Muhammedin elämästä - tai sitten jokainen hänen elämänsä yksityiskohta heijastelee ikuista jumaluutta ja opettaa ikuisia totuuksia, ja näin ollen hän oli tärkein ihminen, joka on koskaan elänyt. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Myöhemmin tulee vielä osoituksia Koraanin kertomusten satunnaisesta luonteesta (tai vaihtoehtoisesti Muhammedin elämän yksityiskohtaisesta jumalallisesta suunnitelmasta). Qatadahin mukaan jae 11 "ilmoitettiin koskien kokoontumisia, joissa Allahia muistellaan. Kun joku tulee kokoontumiseen Lähettilään kanssa, heidän on varattava riittävästi tilaa, että kaikille riittää paikkoja. Ylhäinen Allah käski heitä levittäytymään ja tekemään tilaa toinen toisilleen." Ja sitten Allah käskee uskovaisia antamaan lahjoituksia ennen yksityisiä tapaamisiaan Muhammedin kanssa (jakeet 12-13).

Myös tämä suura sisältää tutuiksi tulleita teemoja ja uhkauksen, että "ne, jotka vastustavat Jumalaa ja Hänen sananjulistajaansa, lyödään maahan" ja heitä "odottaa häpeällinen kuritus" (jae 5). Allah on kaikkinäkevä ja kaikkitietävä, ja hän tietää myös uskottomien salaisista kokouksista ja rankaisee heitä Tuomion päivänä (jakeet 7-10). Ne, jotka ottavat ystävikseen Allahin kiroamat ovat Saatanan omia (jae 19) ja he tulevat kärsimään helvetissä (jae 17). (Ja tietenkin Allahin kiroamiin kuuluvat myös juutalaiset ja kristityt jakeen 9:30 mukaan). Ne, jotka rakastavat Allahin ja Muhammedin vastustajia, eivät pääse Paratiisiin (jae 22).

Suura 59 ilmoitettiin islamin perimätiedon mukaan sen jälkeen, kun Muhammed oli karkoittanut juutalaisen an-Nadir -heimon Medinasta. Allah "nosti pelon heidän sydämiinsä, niin että he hävittivät talonsa omin käsin ja uskovaisten avulla" (jae 2). Ibn Kathir selittää:

Kun Allahin lähettiläs muutti Medinaan, hän teki rauhansopimuksen juutalaisten kanssa asettaen ehdoksi, että hän ei taistelisi heitä vastaan elleivät he taistelisi häntä vastaan. Pian he kuitenkin rikkoivat Allahin lähettilään kanssa tehdyn sopimuksen. Siksi Allah lähetti heille kärsimyksen; sitä ei voi estää ja Hän määräsi heidän kohtalonsa; sitä ei voi vastustaa. Profeetta pakotti heidät lähtemään ja jättämään linnoituksensa, joita muslimit eivät uskoneet koskaan saavansa hallintaansa. Juutalaiset luulivat, että heidän linnoituksensa säästäisivät heidät Allahin kuritukselta, mutta niistä ei ollut pienintäkään apua Allahia vastaan. Sitten se mitä he eivät olleet odottaneet tapahtui Allahin toimesta ja Allahin lähettiläs pakotti heidät lähtemään Medinasta...

Historioitsija Tabarin mukaan sopimus rikottiin siksi, että jotkut Banu Nadirin miehet suunnittelivat Muhammedin salamurhaa. Sen sijaan, että Muhammed olisi kääntynyt Nadirin johtajien puoleen ja pyytänyt heitä luovuttamaan syylliset hänelle, Muhammed lähetti Nadirille sanan: "Lähtekää minun mailtani älkääkä asuko kanssani. Te olette suunnitelleet petosta." Kun Nadirin miehet protestoivat ja vetosivat sopimukseen, Muhammed vastasi: "Olemme muuttaneet mielemme ja islam on pyyhkinyt pois vanhat sopimukset."

Abdullah bin Ubayy ja muutamat muut, joihin Koraani viittaa "teeskentelijöinä", kehottivat Banu Nadiria jäämään paikoilleen, ja lupasivat heille apuaan mikäli heidän kimppuunsa hyökättäisiin (jakeet 11-12, 16). Luottaen tähän Nadir sanoi Muhammedille: "Me emme jätä asuinsijojamme; tee niin kuin haluat." Siirtäen vastuun viholliselle, mistä jihad-soturit on tunnettu kautta aikojen, Muhammed sanoi muslimeille: "Juutalaiset ovat julistaneet sodan." Silloin Allah lupasi Muhammedille, että hän kylvää "pelkoa" juutalaisten sydämiin (jae 13) ja kertoi, että sekä teeskentelijät että juutalaiset joutuvat helvettiin (jae 17).

Islamin profeetta määräsi muslimit marssimaan heimoa vastaan ja piirittämään heitä. Piirityksen aikana hän antoi polttaa Banu Nadirin taatelipalmuja. Nadirin juutalaiset hämmästelivät tätä ja kysyivät Muhammedilta: "Muhammed, sinä olet kieltänyt mielivaltaiset tuhotyöt ja moittinut sellaiseen syyllistyneitä. Miksi sinä nyt kaadat ja poltat palmujamme?" Allah oikeutti Muhammedin teon selittämällä, että hän kaatoi puut "Jumalan tahdosta" (jae 5). Islamin apologistit viittaavat usein Muhammedin kieltoon tehdä mielivaltaisia tuhotöitä - mutta he eivät mainitse, että Muhammed itse rikkoi määräystään vastaan ja että Allah hyväksyi teot.

Muslimit voittavat juutalaisen Banu Nadir heimon (maalaus 1300-luvulta)

Siitä, mitä juutalaiset eivät pystyneet viemään mukanaan, tuli Muhammedin yksityistä omaisuutta, jonka hän jakoi tarvitseville (jakeet 6-9). Osan hän piti itsellään kuten Umar myöhemmin kertoi: "Banu Nadirilta jääneen omaisuuden Allah antoi Apostolilleen... Tämä omaisuus oli tarkoitettu erityisesti Pyhälle Profeetalle... hän käytti sen perheensä elinkustannuksiin ja osti lopuilla hevosia ja aseita valmistautuessaan jihadiin."

Suura päättyy kehoituksella pelätä Allahia, sillä "Tulen asukkaat" ja "Paratiisin asukkaat" eivät ole samanarvoisia (jae 20), ja Koraanin ylistykseen, sillä jos se olisi ilmoitettu vuorella "olisit varmasti nähnyt sen sortuvan ja pirstoutuvan Jumalan pelosta" (jae 21), sekä Allahin ylistykseen: "Hän on Jumala, ja paitsi Häntä ei ole muuta jumaluutta, kuningas, pyhä, rauhantuoja, turvanantaja, kaiken suojelija, kaikkivoipa, korkein, kaiken suuruuden alkulähde" (jae 23), "luoja, alkuunpanija, muodostaja", jolle "kuuluvat kaikki erinomaiset nimet" (jae 24). Nämä ovat osa legendaarisista islamin tradition 99:stä Allahin nimestä.


Blogging the Qur’an: Suras 58, “The Pleading Woman,” and 59, “Exile”

Oikeutta etsivän suura
Maasta karkoituksen suura

Allahin 99 nimeä
Banu Nadir
Abd-Allah ibn Ubayy

Kuun halkaisu, Laupias Armahtaja, Suuri Tapahtuma ja Rauta

Spencerin Koraaniblogi jatkuu suurilla 54-57. 

Ibn Kathir kertoo, että Muhammed lausui suuria 54 ja 50 "suurissa kokoontumisissa ja tilaisuuksissa, sillä ne sisältävät Allahin lupauksia ja varoituksia sekä tietoa luomisesta, Ylösnousemuksesta, Tawhid [Allahin ykseydestä], profetian vahvistamisen ja muita tärkeitä aiheita." Suura 54 saa nimensä ensimmäisestä jakeesta, jossa viitataan kuun halkaisemiseen, joka on hadithin mukaan ihme, joka tapahtui Muhammedin eläessä. Kun muslimit katsoivat ihmeissään kuun jakautuvan kahteen osaan, Muhammed huudahti: "Todistakaa, todistakaa (tätä ihmettä)!"

Jotkut nykyajan muslimit kuitenkin väittävät, että tämä jae on profetia, joka toteutui Neil Armstrongin laskeuduttua kuuhun 1969 ja jolloin astronautit kaivoivat kuun kamaraa ja toivat sitä mukanaan maahan. Huolimatta mielikuvituksellisista numerologisista rakennelmista on kuitenkin melko kaukaa haettua ajatella, että pieni määrä kuuperää katsottaisiin kuun halkaisemiseksi.

Suuran loppuosa rakentuu toistuvan hokeman ympärille: "Me teimme totisesti Koraanin helposti muistettavaksi, mutta missä on se, joka haluaa noudattaa sitä?", ja se toistuu jakeissa 17, 22, 32, 40. Toinen hokema "mutta minkälainen olikaan Minun lähettämäni kuritus ja varoitus!" toistuu jakeissa 16, 18, 21 ja 30. Väleissä puhutaan tutuista teemoista: uskottomat kääntyvät pois Allahin merkeistä ja pilkkaavat niitä noituutena (jae 2); Muhammedin tulee jättää heidät rauhaan Tuomion päivään asti, jolloin heitä rangaistaan (jakeet 6-8). Nooa ja vedenpaisumus ovat varoitus Muhammedin ajan uskottomille (9-16), samoin kuin Aadin kansan hävitys (jakeet 18-22) sekä Tamuudin kansan (23-31), Lootin kansan (33-39) ja vielä Faaraon ja hänen kansansa hävitys (41-42). Ovatko Muhammedin hyljänneet epäuskoiset parempia kuin nämä (jae 43)? He luulevat, että voivat puolustaa itseään auttamalla toisiaan (jae 44), mutta eivät he pääse pakoon Tuomiopäivää (jae 46).

Mekkalainen suura 55 on rakennettu runollisen kertosäkeen ympärille ja sitä toistetaan vielä useammin kuin suuran 54 hokemia: "Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?" (jakeet 13, 16, 18, 21, 23, 25, 28, 30, 32, 34, 36, 38, 40, 42, 45, 53, 55, 59, 61, 65, 67, 69, 77) - muistuttaen hieman psalmia 136, jossa toistetaan "Iäti kestää hänen armonsa!", vaikkakin Koraani keskittyy paisuttelemaan, moittimaan ja jopa pilkkaamaan uskottomien jääräpäistä islamin torjumista. Maududi sanoo: "Tämä on ainoa suura, jossa ihmisten rinnalle otetaan jinnit, jotka ovat toinen maan luoduista, joilla on tahdon ja tekojen vapaus." Jinneihin viitataan ihmisten rinnalla jakeessa 31.

Ensimmäisessä osassa (jakeet 1-30) Allah painottaa jälleen luomisvoimaansa ja valtaansa maallisiin tapahtumiin; toisessa osassa (jakeet 31-78) hän varoittaa Tuomion päivästä ja kuvailee helvettiä ja Paratiisia. Tämä kaikki on jo sanottu muualla Koraanissa. Idän ja lännen kaksi Herraa jakeessa 17 viittavat Ibn Kathirin mukaan "kesän ja talven auringon nousuun sekä kesän ja talven auringon laskuun" - hyvin maakeskeinen tulkinta.

Mekkalaisessa suurassa 56 Allah varoittaa jälleen Tuomion päivästä (jakeet 1-7) ja kuvailee niitä, jotka ovat "oikealla puolella", toisin sanoen niitä, jotka pääsevät Paratiisiin (jakeet 10-40; 88-91). Näihin kuuluvat tietenkin myös legendaariset neitsyet (jae 36), jotka Allah on luonut "omin käsin" (jae 35). Heidän eräs erikoisominaisuutensa on islamin perimätiedon mukaan, että heidän neitsyytensä palautetaan aina uudelleen, jolloin he ovat uskovaisille joka kerta kuin eka kerta. Sitten tulee vielä uusi kuvaus Helvetin kauhuista (jakeet 41-56;92-94). Suura päättyy Allahin ylistäessä Koraania jumalallisena ilmestyksenä, jota saavat koskettaa vain rituaalisesti puhdistetut (jakeet 77-80) - tästä syystä Guantanamon amerikkalaiset vartijat, kumartaen islamilaisille normeille, koskevat Koraaniin vain käsineet käsissä.

Allah pilkkaa uskottomia, jotka eivät usko Koraaniin, kysyen heiltä mikseivät he voi estää kuolemaa (jae 87), jos he kerran ovat riippumattomia hänen vallastaan (jae 83).

Medinalainen suura 57 ilmoitettiin sen jälkeen, kun muslimit olivat valloittaneet Mekan eikä heillä enää ollut merkittäviä esteitä tullakseen koko Arabian hallitsijoiksi. Se alkaa Allahin voiman ylistyksellä ja kysymyksellä uskottomille: "Miksi epäilisitte?" (jae 8). Valloituksen kustannukset ovat ehkä kuluttaneet muslimien varat, sillä Allah kehottaa muslimeja osallistumaan islamilaiseen varainkeruuseen, vaikka hän sanookin, että ne jotka osallistuivat jo ennen Mekan valloitusta saavat suuremman palkinnon kuin ne, jotka liittyivät mukaan vasta kun muslimit olivat voittaneet vihollisensa (jakeet 10-11). Maududi selittää: "Ne jotka uhrasivat elämänsä ja käyttivät omaisuuttaan islamin edistämiseen sen jälkeen, kun se jo oli vahva, eivät voi päästä niiden tasolle, jotka panivat alttiiksi elämänsä ja omaisuutensa edistääkseen ja pitääkseen yllä islamin asiaa silloin, kun se oli heikko."

Uskolliset palkitaan Paratiisin puutarhoissa (jakeet 12, 21), mutta tekopyhiä rangaistaan (jae 13) helvetillä (jae 15). Muslimien ei tule olla kuten juutalaiset ja kristityt, jotka kyllä saivat jumalallisen ilmestyksen, mutta paaduttivat sydämensä (jae 16). Sen sijaan heidän tulee olla anteliaita (jae 18), sillä tämä maailma on vain leikkiä ja ajanvietettä ja maallinen elämä vain pettävää nautintoa (jae 20). Allah hallitsee kaikkia maallisia tapahtumia (jae 22) - kuten Tafsit al-Jalalayn selittää: "Mikään kärsimys maan päällä, kuten kuivuus, tai teissä itsessänne, kuten sairaus, lapsen menetys, ei tapahdu ellei se ole Kirjassa, Ikuisessa Kirjoitustaulussa (al-lawh al-mahfuz), ellemme Me anna sen tapahtua, ellemme Me luo sitä." Allah mainitsee menneet profeetat ja raudan lahjan osoittaakseen huolenpitonsa ihmiskunnasta (jae 25). Yksi näistä menneistä profeetoista oli Jeesus, mutta hänen seuraajansa keksivät luostarilaitoksen, mitä Allah ei ollut määrännyt. Heidän olisi sen sijaan pitänyt etsiä ainoastaan Jumalan suosiota; useimmat kristityt ovat "lainrikkojia" (jae 27). Juutalaiset ja kristityt eivät pane rajoja Allahin armolle (jae 29) - kuten Tafsir al-Jalalayn sanoo: "vaikka he väittävät, että Jumala rakastaa heitä ja he ansaitsevat Hänen autuutensa." Ibn Kathir selittää tämän jakeen tarkoittavan, että "he eivät voi estää sitä, minkä Allah antaa, eivätkä antaa sitä minkä Allah estää."


Blogging the Qur’an: Suras 54, “The Moon,” 55, “The Merciful,” 56, “The Inevitable,” and 57, “Iron”

Kuun suura
Laupiaan Armahtajan suura
Suuren Tapahtuman suura
Raudan suura
Psalmi 136