9. kesäkuuta 2018

Naisten alisteinen asema: ote Hege Storhaugin kirjasta Islam, yhdestoista vitsaus

Sain luettua Hege Storhaugin kirjan Islam, yhdestoista vitsaus. Siinä käsitellään monia erilaisia islamin ympärillä pyöriviä aiheita kuten maahanmuuttoa ja kotouttamista. Parasta kirjassa ovat Storhaugin omakohtaiset kokemukset sekä Norjassa että Pakistanissa, jossa hän on asunut useita vuosia. Laitan tähän näytteen kirjasta - siinäkin on monia kirjailijan omakohtaisia kokemuksia naisten asemasta islamissa.

Pakistanin islamilaisessa valtiossa olen kuullut lukemattomia kertoja hyväosaisten yläluokkaan kuuluvien suusta: me kohtelemme naisiamme paljon paremmin kuin naisia kohdellaan lännessä.  Me varjelemme heitä kuin posliinia, me emme laita heitä puolialastomina lehtiin kioskien ikkunoihin tai näe heitä objekteina. Me huolehdimme heidän elatuksestaan, me arvostamme heitä ja annamme heille parhaat oikeudet. Teillä lännessä sen sijaan naisparat joutuvat tekemään työtä. Mies ei huolehdi heidän elatuksestaan ja joutuvat tahtomattaan miesten lähentely-yritysten kohteeksi, jos he kulkevat kadulla ilman perheen miesten suojelua. Vieraat miehet ahdistelevat heitä seksuaalisesti joka taholla yhteiskunnassa, ilman että heidän omat miehensä välittävät siitä.

Mantra kertoo juuri saman kuin mitä islamin oppineet ja hartaat muslimit väittävät. He väittävät, että islam kohotti naisen asemaa ja antoi hänelle (ensimmäistä kertaa) laillisia oikeuksia: kukaan ei ole antanut naiselle parempaa suojaa kuin Muhammed, mikä osoittaa, kuinka korkeasti arvostettu nainen on islamissa. Hänen oikeutensa ovat Allahin lahja, kuulee usein sanottavan. Tai kuten naispuolinen Oslon Muslimien Opiskelijayhteisön (Muslimsk Sutdentsamfunn i Oslo) johtaja, Fritt Ord-palkinnon saanut lääkäri Bushra Ishaq, väitti Morgenbladetissa 2007:
Islam vapautti naisen paljon ennen kuin läntiset ideologiat antoivat tilaa naisille. Islam vapautti naisen suomalla hänelle oikeuden itsenäiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, oikeuden omiin tuloihin ja perintöön ja vieläpä oikeuden olla uskonnollinen johtaja. On kuvaavaa, että profeetan vaimo Khadija oli liikenainen ja profeetta oli hänen palveluksessaan.
Voidaan varmuudella todeta, että todellisuus näyttää toiselta. Beduiininaisen elämä ennen Muhammedia ja hänen aikanaan on tästä hyvänä esimerkkinä.

He elivät vaeltelevaa nomadielämää karjasta huolehtien. Nainen ei ollut teljettynä kotiin eikä hunnutettuna. Naisen osuus yhteisön työnjaossa oli arvostettu. Jos aviomies kohteli häntä huonosti, hän ei ollut hyvästä tahdosta riippuvainen saadakseen avioeron. Hän saattoi vain lähteä naapuriheimoon ja ongelma oli sillä ratkaistu. Eräs 900-luvun varhainen muslimihistorioitsija, al-Tabari, kertoo myös aristokraattisten naisten itsenäisyydestä ennen Muhammedin islamia. He ottivat aktiivisesti osaa neuvotteluihin sotilasjohtajien kanssa, kuten silloin kun Muhammed valloitti Mekan vuonna 630. Myös naiset neuvottelivat uuden johtajan kanssa ja heidän piti miesten tapaan vannoa uskollisuutta islamille. Yksi naisista, Hind bint Otba, vannoi uskollisuuttaan hyvin vastahakoisesti Muhammedille ja hänen islamilleen. Hän syytti avoimesti Muhammedia siitä, että tämä rajoitti naisten elämää, mutta ei miesten,

Muhammed asetti naisen ikuisiksi ajoiksi yhteiskunnan näkymättömälle puolelle, uskontoon perustuen. Hänen velvollisuutensa oli hoitaa lapsia ja aviomiestä ja olla aina aviomiehen käytettävissä seksuaalisesti.

Tarkastelkaame muutamaa keskeistä Koraanin säettä, ensin miesten rajoittamattomasta määräysvallasta vaimoonsa:
Vaimonne ovat teidän peltonne. Käykää pelloillanne milloin tahdotte. (Koraani 2:223).
Kun omistaa pellon, on täysi oikeus määrätä ja hallita sitä. Sitä voi viljellä niin kauan kuin haluaa ja käydä siellä silloin kun on tarvetta.

Seuraavaksi katsomme keskeistä koraanisäettä, joka tukee luontevasti toista säettä, joka vaatii vaimolta ehdotonta kuuliaisuutta. Se määrää rangaistuksen tottelemattomuudesta ja enemmän kuin vihjaa naisen perimmältään petollisesta luonteesta:
Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Jumala on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. (4:34)
Kuten tuli jo näytettyä, Muhammedilla on naisista paljon negatiivisia lausimia, ja näillä haditheilla on mitä suurimmassa määrin käytännön seuraamuksia nykyaikana. Tässä muutamia, jotka pohjustavat ratkaisevan tärkeää tottelevaisuusmääräystä:
Kaksi rukousta, jotka eivät koskaan pääse taivaaseen asti, ovat karanneen orjan rukous ja sellaisen naisen rukous, joka on yöllä torjunut miehensä.
Hyveellinen nainen on miehelleen ilon lähde aina kun mies katsoo häntä, nainen joka tottelee miestään heti kun mies antaa määräyksen ja joka kantaa huolta siveellisyydestään ja miehen omaisuudesta, kun tämä on matkoilla.
Jos olisi ollut minun määräysvallassani määrätä joku heittäytymään maahan jonkun muun kuin Jumalan edessä, olisin varmasti määrännyt vaimon heittäytymään maahan miehensä edessä, ... Nainen ei voi täyttää velvollisuuksiaan Jumalaa kohtaan täyttämättä ensin velvollisuuksiaan miestään kohtaan.
Nainen, joka kuolee ja johon hänen miehensä on tyytyväinen, pääsee paratiisiin.
Naisen seksualisoiminen on islamissa kaiken kattava periaate, mitä todistaa muun muassa perheen ulkopuolisten naisten kosketuskielto. Tässä kaksi hadithia:
Miehelle on parempi, että sika paskantaa hänen päälleen kuin se että hän joutuu sellaisen naisen syliin, joka ei ole hänelle sallittu.
Sille, joka koskettaa sellaisen naisen kättä, joka ei ole hänelle sallittu, laitetaan tuomiopäivänä hehkuva hiili käteen.
Näkyvin esimerkki tästä sharian määräyksestä nykypäivän Norjassa liittyy kuningashuoneeseemme. Oslon Islamic Cultural Center oli kutsunut kuningatar Sonjan avaamaan näyttelyn heidän tiloihinsa. Kuningatar otti kutsun vastaan, oletettavasti hyvässä uskossa ja avustajiensa neuvomana. Huivi päässään kuningatar tulee sisään moskeijaan ja kohtaa (miespuolisen) vastaanottokomitean eteisaulassa. Kuningatar Sonja ojentaa hymyillen ja ystävällisesti käden ensimmäiselle miehelle rivissä. Mies irvistelee ja hänen päänsä nykii tahattomasti, samalla kun hänen kätensä pujottelee kuumeisesti ilmassa ennen kuin laskeutuu miehen edessä olevan pojan hartialle. Vielä kaukana sukukypsyysiästä oleva poika tarttuu kuningattaren käteen.

Näin moskeijan edustaja vältti seksuaalisen kiihottumisen vieraan naisen ihon kosketuksesta, mihin sharia-säännöllä pyritäänkin. Tässä yhteydessä sääntöä siis sovellettiin omaan kuningattareemme.

Olemme nyt islamin naiskäsityksen ytimessä. Ydin näyttäytyy täydellisen maanisena seksuaalisena oppina. Juuri siksi länsimaalaisena naisena oli suuri kulttuurishokki kohdata pakistanissa julkisessa tilassa tyttöjen ja naisten totaalinen seksuaalistaminen. Tämä pätee onpa sitten kysymyksessä jokin luonnollinen asia kuten hymyileminen ja ilon näyttäminen, vaatteet, liikkeet tai ystävällinen kanssakäyminen eri sukupuolten välillä. Kaikki mikä  vähänkin voidaan liittää seksuaalisuuteen, tulkitaan juuri sen suuntaisesti. Naiset ovat julkisessa tilassa pelkkiä seksuaalisia objekteja.

Karachissa koin tapahtuman, joka avasi silmäni: eräs nainen nauroi ja jutteli miesten kanssa kadun kulmauksessa. Koska olin tuohon aikaan (1993) jo kulttuurisesti "pakistanisoitunut", eli tiesin hyvin missä raja sopivana pidetyn ja sopimattoman käyttäytymisen välillä kulki, olin hyvin ihmeissäni näkemästäni. Huomasin heti, että nainen ei ollut millään tavoin peittänyt itseään huivilla, ei päätään eikä myöskään rintojaan tunikan alla, minkä melkein kaikki pakistanilaiset naiset tekivät. En voinut olla tarkkailematta häntä minuutin tai parin ajan matkan päästä ja sitten huomasin, että hän poltti tupakkaakin, totisesti todiste täydellisestä irstaudesta tässä islamilaisessa valtiossa!

Myöhemmin selvisi, että hän oli niin sanottu kushra, transseksuaalinen nainen miehen kehossa. Näin hotellinpitäjä kertoi minulle samana päivänä, kun kuvasin hänelle tapahtumaa.

Tai kuten eräs miespuolinen ystäväni Islamabadista kuvasi naisten ja miesten välisiä suhteita: "Pakistanilaisen miehen on mahdotonta kuvitella platonista suhdetta naiseen, joka ei kuulu lähisukuun". (No, hän oli ilmeinen poikkeus, koskapa hän oli ja on ystäväni, mutta asia tuli selväksi).

Kuten olemme nähneet, 89 prosenttia haditheista suhtautuu negatiivisesti naisiin, ja hadithit siis muodostavat valtaosan islamin tekstimateriaalista. Naisen kehollisen ja seksuaalisen määräysvallan täydellinen puuttuminen on silmiinpistävää. Tyydyn esittämään kolme tunnetuinta hadithia:
Vaimon ei koskaan pidä torjua miestään, vaikka oltaisiin kamelin satulassa.
Jos nainen torjuu miehensä, enkelit kiusaavat naista koko yön.
Avioliittolupaus, joka on ehdottomasti pidettävä, on aviomiehen oikeus nauttia vaimonsa vaginasta.
Kuten eräs Oslon poliisilaitoksen tärkeä virkamies totesi minulle: "Me tarvitsemme tiedotustempauksen muslimeille kertoaksemme naisille, että lakeihimme sisältyy raiskaus avioliitossa. Pitää saada heidät ymmärtämään, että nainen omistaa kehonsa."

Tai kuten nuori Norjassa syntynyt nainen, joka 18-vuotiaana naitettiin sukulaiselleen Pakistaniin, kertoi vihkimisen ja hääjuhlan jälkeisestä yöstä. Hän vastasi sananmukaisesti kysymykseeni: "Ei tullut mieleenikään vastustella. Tiesin, että minulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Tiesin sen siitä, mitä äitini oli selittänyt minulle: ole tottelevainen ja saat hyvän avioliiton".

Velvollisuus totella on tärkeä hermosäie islamin järjestelmässä. Lähtökohtana on, että mies on velvollinen elättämään vaimon ja lapset. Se on siis uskonnollinen velvollisuus, joka aviomiehelle on asetettu. Kirjoitusten mukaan naisen osalta astuu samalla voimaan ehdoton tottelemisen velvollisuus - kaikissa jokapäiväisen elämän asioissa. Hänen pitää esimerkiksi saada mieheltä lupa lähteä kotoa eri asioille joko perheen miespuolisen henkilön seurassa tai ilman. Hänen pitää saada lupa voidakseen mennä töihin, opiskelemaan, vierailulle ystävien tai oman perheensä luo, mainitakseni muutamia keskeisiä ihmiselämän asioita. Häviävän pieni osa naisista turvaa itselleen sellaisia oikeuksia avioliittosopimuksessa. Tällaisia oikeuksien kirjaamispyyntöjä pidetään avioliiton aloittamisena epäluottamuksella, on  moni musliminainen minulle kertonut.

Ahmed Akkari ei yllätä, kun hän kuvaa islamin avioliittosopimusta "työsopimuksena, jossa mies on työnantajana".

Haluaisin valaista tottelevaisuusvelvollisuutta esimerkillä teeseurueesta Islamabadissa. Meitä on seitsemän henkeä olohuoneessa pöydän ympärillä. Minä olen ainoa ei-pakistanilainen, muut kuusi ovat kolme avioparia. Keskustelussa käy ilmi, että yksi naisista on työssä yhdessä Pakistanin parhaista yläkouluista, amerikkalaisessa high schoolissa Islamabadissa. Hänen miehensä on myös opettaja pakistanilaisessa yksityiskoulussa. Niinpä vaimo tienaa moninkertaisesti sen mitä mies. "Mutta minä pidän koko ajan peukaloani hänen niskassaan", mies sanoo ja laittaa peukalonsa vaimonsa niskaan.

Naisen katse vaipuu alas lattiaan. Kukaan ei sano sanaakaan, mutta kaksi muuta aviomiestä osoittavat nyökkäämällä hyväksymisensä.

Minulle ei ollut mikään yllätys, kun myöhemmin kahdenkeskisessä keskustelussa kävi ilmi, että tämä erittäin taitava ja sympaattinen nainen söi masennuslääkkeitä. Masennus oli kuin nihkeä vaate hänen kasvoillaan, kuten niin monilla muillakin naisilla tässä naisia sortavassa maassa.

Tottelevaisuusvelvollisuus on siis ehdoton ja rajoittaa siten huomattavasti vapautta. Kuten sanottu, musliminainen ei voi avioitua ei-muslimin, kafiirin, kanssa. Ideana on, että nainen on erottamaton osa uskovien yhteisöä, ummaa. Islamissa (ja jokaisessa tiukasti patriarkaalisessa kulttuurissa) on sääntönä, että avioliitossa syntyvillä lapsilla on sama uskonto kuin isällä. Ekspansiivisessa, valloitushakuisessa islamissa tämä tarkoittaa, että umman naiset synnyttävät lapsia islamilaiselle yhteisölle. Kokemukseni mukaan monet nuoret musliminaiset, jotka nykypäivän Norjassa pakenevat perhettään, ovat loukanneet juuri tätä islamin perheoikeuden perussääntöä. He ovat rakastuneet ei-muslimiin.

Jokaisen islamin lakikoulukunnan mukaisten klassisten säädösten perusteella miehillä on oikeus neljään vaimoon, nopeaan avioeroon ilman syyn ilmoittamista ja oikeus naissotasaaliiseen, siis seksiorjiin - riippumatta orjien uskonnollisesta tai ei-uskonnollisesta taustasta.

Kuten Sir William Muir huomasi, "(horjuttaa) polygamia, avioero ja orjuus yleisen moraalin perusteita, myrkyttää kotielämän ja luo epäjärjestystä yhteiskuntaan ...".

Avioliiton solmiminen on naiselle puhdas kauppatapahtuma. Hänen isänsä tai muu "holhooja", kuten edusmiestä nimitetään, neuvottelee morsiamen hinnan ja toimii myyntimiehenä. Mitä useampia ominaisuuksia tyttöön tai naiseen voidaan liittää (ulkonäkö, siveellisyys, nöyryys, perheen sosiaalinen ja taloudellinen asema, nykymaailmassa myös koulutus ja mahdollinen viisumi länteen), sitä suuremman hinnan "holhooja" voi vaatia tavarasta. Jos nainen ei ole saanut sopimuksessa hakea itse eroa, on melkein mahdotonta saada eroa miehen tahtoa vastaan.

Näillä säädöksillä on seuraamuksia Norjan maaperällä. Naiset lukitaan avioliittoon, kun miehet puolestaan voivat sharian mukaan ottaa useita vaimoja islamilaisella vihkimyksellä moskeijassa. Valaisevin tietämäni esimerkki on Norjassa syntynyt tyttö, joka naitettiin Pakistanissa 15-vuotiaana.

Kahdeksantoistavuotiaana, kun hän Norjan lain mukaan sai oikeuden perheenyhdisämiseen ja aviomies Pakistanista vaati lain perusteella päästä vaimonsa luo, antoivat hänen vanhempansa periksi: nainen saisi ottaa eron. Koko asiassa oli ongelmana avioliittosopimuksen puuttuminen, koska avioliitto oli myös Pakistanissa lain vastaisesti solmittu. Siellä alin avioitumisikä on 16 vuotta. Siispä ei ollut mitään sopimusta, josta olisi voinut sanoutua irti - teoriassa. Ei myöskään käytännössä. Muut muslimit Norjassa pitivät avioliittoa pätevänä, koska se oli solmittu uskonnollisessa seremoniassa, jota seurasi hääjuhla. Siten katsotaan, että avioliitto on sharian mukaan voimassa. Kun aviomies Pakistanissa kieltäytyi erosta, nainen oli sidoksissa Norjassa, islamin mukaan naimisissa. kaikki päättyi siihen, että nainen muutti toiseen Euroopan maahan, "paetakseen omiensa luota" - ja päästäkseen eroon sharia-laista, joka rajoitti hänen ihmisoikeuksiaan ja välttääkseen karkotuksesta yhteisön ulkopuolelle aiheutuvan nöyryytyksen, mikäli hän päättäisi olla välittämättä siitä, että hän on lukittuna uskonnolliseen avioliittoon.

Avioliiton täytäntöönpanon ehto on syy, jonka vuoksi en voi sanoa olevani naimisissa kuningas Haraldin kanssa. Minulla on Pakistanin avioliittorekisterin myöntämä autenttinen leimattu avioliittosopimus, nika namah, joka on päivätty 17. toukokuuta 1993. Kuningashuoneen arkistossa on identtinen sopimus, jonka minä olen lähettänyt. Mutta koska en ole koskaan yöpynyt linnassa, ei avioliitto ole voimassa.


Hege Storhaug: Islam, yhdestoista vitsaus, Kiuas kustannus, sivut 201-209.



Kirjailijan haastattelu:





2 kommenttia:

  1. Sain kuukausien odottelun jälkeen tämän kirjan kirjastosta, varauksia on jälkeenikin aika monta. Kirjaa on koko keskikokoisen kaupungin kirjastoissa kokonaista yksi (1) kpl! No hyvä kun edes se yksi, ei sentään ole kielletty kirja

    On se niin pysäyttävää ja järkyttävää luettavaa. Toivoisin sen kuuluvan presidenttimme, ministeriemme ja kansanedustajien lukemistoon, vaan lieneepä turha toivo.

    VastaaPoista