Suura 39 keskittyy jälleen siihen pahuuteen, jossa Allahin rinnalle asetetaan muita, ja tuomitsee uskottomat, jotka niin tekevät. Suuran otsikko tulee jakeista 71 ja 73 - kyseessä olevat "joukot" ovat uskottomia matkalla helvettiin ja uskovaisia menossa Paratiisiin. Suuran toistuva teema on, että ne joita uskottomat palvovat, ovat hyödyttömiä - ne eivät voi auttaa niitä, jotka niitä rukoilevat, ja lopulta niihin luottaneet joutuvat katumaan.
Tämä on mekkalainen suura, joka ilmoitettiin Muhammedin uran alkupuolella. Ruhul Ma'anin mukaan se ilmoitettiin suunnilleen niihin aikoihin, kun joukko muslimeja lähti Arabiasta pakolaisiksi Abessiniaan, pakoon pakanallisen Quraish-heimon vainoa.
Allah aloittaa toistamalla jälleen monia tuttuja teemoja (jakeet 1-29). Hän toistaa ilmoittaneensa Koraanin (jakeet 1-2). Hän kumoaa pyhimysten välittäjäaseman perusoletuksen - että heidän avullaan pääsee lähemmäksi Jumalaa (jae 3) - yksityiskohtaisemmin kuin hän tekee kumotessaan Kolmiyhteyden idean (5:116). Jos Allah olisi halunnut pojan, hän olisi voinut valita siihen jonkun luomistaan, mutta hän on sellaisen yläpuolella (jae 4). Luonnon ihmeet osoittavat hänen läsnäolonsa ja voimansa (jakeet 5-6, 21). Allah ei tarvitse ihmisiä, mutta ei pidä kiittämättömistä (jae 7). Ihmiset rukoilevat kun ovat vaikeuksissa, mutta hyvinä aikoina he unohtavat hänet ja palvovat muita hänen rinnallaan - sellaiset ihmiset joutuvat helvettiin (jae 8).
Uskovaiset eivät ole samanarvoisia uskottomien kanssa (jakeet 9, 22, 24). Tällä usein toistetulla huomautuksella on monia seurauksia; tässä suurassa painotetaan sitä, etteivät he saa samanlaista kohtelua Tuomiopäivänä. Samanaikaisesti tämän lausunnon ehdottomuus alleviivaa sitä, että muslimit ovat "paras seurakunta" (3:110) ja uskottomat ovat "ihmisistä kurjimpia" (98:6). Tässä ei ole sijaa ihmisten yhdenvertaisuudelle saman Jumalan luomina. Sen sijaan uskovaisten ja uskottomien välillä on jyrkkä kahtiajako, joka näkyy kaikessa islamissa - yksittäisistä laeista valtionhallintoon.
Ei siis pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään, ettei maailmassa ole yhtäkään muslimienemmistöistä valtiota - vaikka useimmissa niistä ei islamin lakia noudateta täydellisesti - jossa toisuskoinen olisi täysin tasa-arvoinen muslimin kanssa. Jopa sekulaarissa Turkissa on rajoitettu kääntymistä islamista toiseen uskontoon, ja lupa kirkon rakentamiseen vaatii melkoisen paperisodan. Se ei ole sattumaa: se on kulttuurinen seuraus siitä syvään juurtuneesta ideasta, että toisuskoisten on muslimien hallitsemassa maassa tunnettava itsensä alamaisiksi (9:29), sekä siitä, että toisuskoiset eivät ole muslimien kanssa tasa-arvoisia ja heitä tulee kaikin mahdollisin tavoin muistuttaa heidän jääräpäisyydestään olla kääntymättä islamiin.
Sitten Allah käskee Muhammedia sanomaan uskottomille monia asioita ja korostamaan, että hän on ainoastaan Allahin lähettiläs ja ellei hän tottele Allahia, hän joutuu kohtamaan tämän vihan (jae 13). Allah käskee Muhammedin sanoa: "Minun on käsketty palvella Jumalaa vilpittömässä kuuliaisuudessa, ja minun on myös käsketty olla ensimmäinen muslimeista" (jae 12) - mikä näyttäisi olevan ristiriidassa Koraanin kanssa (kronologisesti), koska myöhemmin väitetään Aabrahamin olleen muslimi (3:67), kuten muutkin profeetat. Islamin oppineet kuitenkin selittävät ristiriidan sanomalla, että tässä viitataan erityisesti Muhammedin yhteisöön, eikä aikaisempiin uskovaisten yhteisöihin. "Pyhän Profeetan Umma [yhteisö]", selittää Maulana Bulandshahri, "on viimeinen Umma maan päällä. Tämän Umman ensimmäinen uskova ei ollut kukaan muu kuin Pyhä Profeetta itse."
Allah vertailee uskovien ja uskottomien kohtaloita Paratiisissa ja Helvetissä (jakeet 16-20). Hän sanoo, että Koraani on kirja, "jonka eri osat toisiinsa sopeutuvat ja josta väliin luetaan sellaista, mikä panee jumalaapelkääväisten ihon väreilemään ja sitten heidän sydämensä heltyen Jumalaa mietiskelemään" (jae 23). Mujahid selittää: "Tämä tarkoittaa, että Koraanin osat muistuttavat toisiaan ja niitä usein toistetaan" - ja tämä on tietenkin niin totta kuin olla voi. Koraanissa on monia varoittavia vertauksia (27). Se on kirjoitettu arabiaksi ilman vääristelyjä (jae 28) - tai Tafsir al-Jalalaynin mukaan ilman "ristiriitaisuuksia tai erimielisyyksiä".
Sitten Allah varoittaa jälleen Tuomiopäivästä (jakeet 30-52). Uskottomat uhkailevat Muhammedia väärien jumaliensa kostolla - ja jälleen Allah toistaa, että "kenet Jumala päästää harhaan, hänelle ei opasta löydy" (jae 36). Uskottomat ovat uppiniskaisia ja ristiriitaisia hyväksyessään, että Allah on luonut kaiken, mutta rukoilevat siitä huolimatta epäjumaliaan (jae 38). Seuraavaksi tulee outo lausunto jakeessa 42: "Jumala ottaa huostaansa joka ihmisen sielun hänen kuollessaan, ja sellaisilta, joiden aika ei ole kuolla, heidän nukkuessaan. Niiden sielut Hän pidättää, joiden Hän on kuolla määrännyt, ja muiden sielut palauttaa Hän määrähetkeen asti." Koraanin kääntäjä Abdullah Yusuf Ali selittää tämän väittämällä, että uni on pieni kuolema: "Uni on Kuoleman kaksoisveli, sielumme ovat silloin vapaita lihan vankeudesta. Allah ottaa ne siksi ajaksi. Jos kuolemme rauhallisesti unissamme, kuten joillekin meistä käy, sielumme eivät tule takaisin fyysiseen ruumiiseen, joka myöhemmin lahoaa ja kuolee. Jos meillä on vielä Allahin käskystä elämää jäljellä, sielumme tulevat takaisin ruumiiseen ja voimme jatkaa toimintaamme tässä elämässä."
Allah hylkää ajatuksen, että joku voisi puolustaa toista hänen edessään (jakeet 43-44) ja korostaa jälleen uskottomien uppiniskaisuutta: kun he kuulevat Allahista, heidän sydämensä "kouristuvat", mutta kun he kuulevat epäjumalistaan he ilahtuvat (jae 45). Tuomiopäivänä uskottomien pahat teot saavat palkkansa (jae 51).
Jakeissa 53-60 Allah jälleen kertoo Muhammedilla asioita, joita hänen tulee sanoa uskottomille ja käskemään heitä kääntymään ennen kuin on liian myöhäistä. Allah päättää suuran vielä uusilla varoituksilla Tuomiopäivästä (jakeet 61-75), jolloin ne, jotka "uskon kielsivät, ajetaan joukoittain helvettiin", ja heitä muistutetaan lähettiläistä, joita he eivät kuunnelleet (jae 71), ja sillä aikaa uskovat saapuvat Paratiisiin joukoittain (jae 73) - se on lopputulos heidän eriarvoisuudestaan.
Blogging the Qur’an: Sura 39, “Throngs”
Joukkojen suura
 |
| Dante Alighierin (1265-1321) näkemys Muhammedin kohtalosta Helvetissä. Kuvitusta Danten teokseen Jumalainen näytelmä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti