23. huhtikuuta 2015

Dobbins: Islamin kriitikot ovat oikeassa

Mike Dobbins ei ole enää islamin apologisti:

Olin vuosia yksi islamin apologisteista ja valitettavasti monet yhä ovat. Luin ainoastaan kirjoja, jotka kuvailivat islamia rauhanomaiseksi. Keksin puolusteluja radikaaleille muslimeille ja elin kuvitelmassa, ettei tämän päivän maailmassa kukaan enää motivoidu tekemään pahaa uskonnollisten kirjoitusten innoittamana. Kritisoin monia ateisteja kuten Ayaan Hirsi Alia, Sam Harrisia ja Bill Maheria heidän varoittaessaan islamin vaaroista ja leimasin heidät huolettomasti islamofobeiksi.

Kirjoitan tänään sanoakseni, että olen pahoillani, ja toivon että voitte antaa anteeksi. Me, jotka sokeasti puolustimme islamia ja nimittelimme teitä islamofobeiksi, olimme murheellisen väärässä.

Viime toukokuussa mieleni alkoi muuttua, kun luin Sam Harrisin Ayaan Hirsi Alin haastattelun, jossa tämä osoitti miten islamofobia-termiä käytetään väärin. Tämä artikkeli, kuten myös ne monet siemenet, joita ateistit olivat kylväneet mieleeni kehottaen minua tutkimaan asiaa perusteellisemmin, sai minut paneutumaan tähän uskontoon. Luin Koraanin, monia Haditheja, Muhammedin elämäkerran, Jihadin historiaa ja islamin lakia. Tämä on se mitä opin:

Islamin kritiikko on oikeassa. Islam on itsessään hälyttävän väkivaltainen, vihaava ja sortava paljon suuremmassa määrin kuin muut uskonnot yhteensä. On vuosisadan suurinta vähättelyä sanoa, että uskonto motivoi radikaaleja islamisteja hirmutekoihin ja sortoon.

Minä, kuten useimmat islamin puolustelijat, olin tietämätön ja naiivi ja kielsin tosiasiat. Luulin, että kaikissa pyhissä kirjoissa on tarpeeksi hyvää sanomaa, jotta se kompensoi pahan. Luulin, että Muhammed oli kuten Jeesus, joka saarnasi rauhaa, rakkautta ja väkivallattomuutta. Luulin, että islamin kritisointi on samalla kaikkien muslimien arvostelua.

Vaikka pyydän anteeksi niiltä, joita olen väärin syyttänyt islamofobeiksi, suurempi anteeksipyyntö kuuluu kuitenkin muslimeille. Muslimit ovat täysin tarpeettomasti kärsineet islamin uskonnollisen sorron ja poliittisen doktriinin alla, kun tuhannet kaltaiseni tietämättömät panettelijat ovat kiirehtineet tuomitsemaan ja hiljentämään islamin kritiikin. Kun panettelijat ovat kieltäytyneet tunnustamasta yhteyttä islamin ja ääriryhmien väkivallan ja vihan välillä, ovat he tahattomasti edistäneet sen leviämistä. Panettelijat, kieltäjät ja naiivit ovat tietämättään kääntäneet selkänsä maltillisille muslimeille ja rauhanomaiselle islamille.

Meidän, jotka olemme heitelleet huolettomasti islamofobian leimaa ympäriinsä, mukaan lukien Glen Greenwald, Reza Aslan ja Karen Armstrong, pitää painaa päämme häpeästä ja syyllisyydestä. Harva asia on niin moraalia rappeuttavaa, kuin hyökätä sellaisten kimppuun, jotka kritisoivat islamia (kuten Ayaan Hirsi Ali), sen sijaan että hyökkäsivät islamin apostaasi- ja jumalanpilkkalakien kimppuun, jotka käskevät tappamaan niitä rikkovat. Meidän on nyt elettävä sen tiedon kanssa, että olemme pettäneet ja hylänneet omat periaatteemme. Vaikka väitämme puolustavamme ihmisoikeuksia, sananvapautta ja tasa-arvoa, meillä ei ole rohkeutta puolustaa niitä, jos ne loukkaavat jotakuta. Saamme pelokkaan leijonan näyttämään Churchilliltä.

Tosiasiassa ne, jotka kritisoivat islamia, erityisesti uudistusmieliset muslimit, ovat rohkeimmista rohkeimpia. He laittavat kirjaimellisesti henkensä alttiiksi vain kritisoimalla Koraania, Muhammedia ja shariaa.

Juuri islamin kriitikot ovat niitä, jotka työskentelevät väsymättömästi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta, sillä aikaa kun apologistit kieltäytyvät hyväksymästä tosiasioita.

Sillä aikaa kun me panettelijat olemme itsepintaisesti suojelleet islamia kritiikiltä, niin sanotut islamofobit ovat rohkeasti nousseet islamin sortavia doktriineja ja käytäntöjä vastaan. Kun me panettelijat olemme tahattomasti levittäneet väärää tietoa julkisuuteen ja olleet kykenemättömiä yhdistämään islamin uskonnollisia opetuksia islamilaiseen vihaan ja väkivaltaan, niin sanotut islamofobit tekivät oikeat päätelmät ja etsivät ratkaisuja. Kun me panettelijat teimme kaikkemme islamin kriitikoiden leimaamiseksi suvaitsemattomiksi rastisteiksi, niin sanotut islamofobit tekivät kaikkensa puolustaakseen naisten yhdenvertaisuutta, homoja ja vähemmistöjä, suojelivat sanan- ja uskonnonvapautta ja puhuivat julmia rangaistuksia vastaan.

Kaiken islamin kritiikin leimaaminen islamofobiaksi on vakavasti vahingoittanut panettelijoiden uskottavuutta. Leimaamalla asiallisen kritiikin islamofobiaksi me vesitämme islamofobia-termin merkityksen ja vaikutamme julmilta sananvapauden vastustajilta.

Koraanin ja Muhammedin kritisoiminen ei ole yhtään enempää muslimivähemmistön kritisointia tai stereotypisointia kuin mormonien pyhän kirjan ja Joseph Smithin kritisointi on mormonivähemmistön kritisointia. Kun ihmiset kritisoivat mormonien pyhää kirjaa tai profeettaa, missään ei näy, aivan oikeutetusti, yritystä estää kritiikkiä tai kriittikkojen nimittelyä mormonifobeiksi.

Mikään uskonto, kirja, profeetta, laki tai jumala, vaikka olisi kuinka pyhä seuraajilleen, ei saa vapautusta kritiikistä. Mikään uskonnollinen käsitys tai doktriini ei saa etuoikeutettua asemaa vapaassa yhteiskunnassa. Joko kaikki uskonnot, kirjat ja profeetat ovat sallittuja kritisoinnin kohteita tai sitten mikään ei ole. Elämme joko vapaassa yhteiskunnassa tai tyranniassa.

Islam on ihmisen keksimä uskonto (paino sanalla ihmisen) ja kuten kaikki ihmisten keksimät uskonnot siinä on vakavia moraalisia vikoja ja ne vaativat tiukkaa kritiikkiä. Sen sijaan että harjoittaisimme itsesensuuria ja sietäisimme islamin jumalanpilkkalakeja, meidän tulee puolustaa sananvapautta, rohkaista islamia poistamaan itsestään jumalanpilkkalait ja osoittaa mitä hyötyjä sananvapaus voisi tuoda islamiin.

Sinun ei suinkaan tarvitse uskoa minun sanaani. Olet itsellesi sen velkaa, että teet oman tutkimusmatkasi ja löydät yhteyden islamin opetusten ja  islamilaisen väkivallan ja vihan välille. Haastan jokaisen, erityisesti panettelijat, tutustumaan Koraaniin, Muhammedin elämäkertaan, jihadin historiaan ja islamin poliittiseen ideologiaan.

Saattaa olla, että myös sinä huomaat Koraanin toistuvan teeman vääräuskoisten vihaamiseen ja autiomaan kaltaisen tyhjyyden kun etsitään rakkautta tai muita tekstejä, jotka kompensoisivat alhaiset ja väkivaltaiset jakeet.

Sinäkin saatat panna merkille, kuinka Muhammedin väkivaltainen elämä heijastaa Islamilaista Valtiota ja kuinka Muhammedin jalanjälkien seuraaminen on vaarallista kenelle hyvänsä.

Saatat huomata, kuinka islamissa kirkko ja valtio eivät ole erillisiä ja kuinka useimmat islamilaiset hallitukset laittavat islamilaisen lain maallisen lain edelle.

Olisi eri asia, jos islamin oppi sanoisi, että muslimin tulee rakastaa toisuskoista ja vihollistaan. Olisi eri asia, jos profeetta Muhammed olisi saarnannut väkivallattomuutta. Olisi eri asia, jos islamin laki tukisi naisten tasa-arvoa, vähemmistöjä, sananvapautta ja ihmisoikeuksia. Olisi eri asia, jos Koraani opettaisi Kultaista Sääntöä.

Se, että asiat ovat juuri päinvastoin, on syy, miksi kerron nyt mielipiteeni.


* * *




6 kommenttia:

  1. Hienoa työtä! Lähtee jakoon. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kumitonttu! Tämä Dobbins on jälleen esimerkki siitä, että oikean tiedon levittäminen islamista on kannattavaa toimintaa. Joku aina lopulta tutustuu tarkemmin islamin opetuksiin ja tekee tarvittavat johtopäätökset.

    VastaaPoista
  3. Kyllä. Hyvä kirjoitus. Itse on katsellut asiaa niin kauan sisäpuolelta, ettei aina muista kiittää tuota rajapinnassa tapahtuvaa uurastusta, mistä Ibn Matin blogi on hyvä esimerkki.

    VastaaPoista
  4. Koraanin hulluimpia kirjoituksia on suura 72 lampunhengistä eli dsinneistä. Onkohan siitä mitään analyysia englanniksi (suomeksi ei nyt ainakaan)? Muistan kun vuosia sitten joku muslimiksi kääntynyt suomalaisnainen kertoi vierailustaan anoppilassa Marokossa. Reissu osui muistaakseni paaston aikaan, joten ruokailu tapahtui yöllä. Miniä nakkasi keitinvedet viemäriin ja keittiössä ollut kaapuakkojen lauma alkoi hysteerisesti kirkua. Heidän mielestään dsinnit asuvat viemärissä ja nyt miniä oli suututtanut ne.

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu. Itsekin luulin ennenvanhaan, että islam on joku rakkauden uskonto ja muhammed kuin Jeesus konsanaan. Laitan omille sivuille linkkiä näistä sun jutuista. Vaativat levitystä.

    VastaaPoista
  6. Spencer mainitsee Tahir Shahin kirjan "The Caliph's House". Siinä kuulemma on vähän samanlaisia kokemuksia Marokosta, kuin tuossa Kumitontun mainitsemassa tarinassa. Itse suuran Spencer ohittaa yhdellä kappaleella:

    "In The Caliph’s House, Tahir Shah’s marvelous account of his adventures moving his family to Morocco and buying and refurbishing a home in Casablanca, Shah is repeatedly amazed by the belief of the locals (including Westernized Moroccans whom he believes to be sophisticated) in the existence of jinn, the mischievous spirit beings who interfere in human affairs. And their invariable reply to his astonished inquiries is “It’s in the Qur’an.”

    One of the most prominent treatments of the jinn in the Qur’an is in the Meccan sura 72. In verses 1-15 they recount their hearing of a wonderful “recitation,” or “Qur’an,” which leads them to profess belief in Allah who “has taken neither a wife nor a son” (v. 3). Then verses 16-28 contain warnings for the unbelievers: if only they had accepted Islam, Allah would have sent them rain — indicating once again that obedience to Allah brings earthly prosperity. The “places of worship are for Allah alone” (v. 18) — as Qatadah explains: “Whenever the Jews and Christians used to enter their churches and synagogues, they would associate partners with Allah. Thus, Allah commanded His Prophet to tell them that they should single Him out alone for worship.” The sura ends with warnings that while Muhammad may seem weak, Allah’s promises are sure, and the unbelievers will taste hell (vv. 23-24)."

    http://www.jihadwatch.org/2008/11/blogging-the-quran-suras-72-the-jinn-73-the-mantled-one-74-the-cloaked-one-75-resurrection-and-76-ma

    VastaaPoista