Professori Richard Falk on YK:n korkea virkamies. Hän julisti hiljattain, että Israel aiheuttaa Palestiinalaisten verilöylyn ja että heillä on tarkoituksena aikaansaada kansanmurha. Jos haluamme ymmärtää valhetehtailun ja ihmisoikeuskeskustelun suhdetta, kelpo lähestymistapa on tutkia tuota pahaa miestä, luultavasti juutalaista, joka on tuon suhteen ilmentymä.
Tarkastellaanpa tuota kansanmurhaväitettä. Ihmisoikeusorganisaatio B'Tselemin mukaan vuonna 2013 tapettiin 36 palestiinalaista. Ainakin 30 heistä olivat joutuneet kahnauksiin IDF:n sotilaiden kanssa tai he olivat terroristijärjestöjen jäseniä. Vain muutama viaton tapettiin. Jokainen näistä kuolemista on hyvin valitettava. Täytyy kuitenkin lisätä, että maailmassa ei ole toista konfliktia, jossa siviilikuolleisuus olisi yhtä alhainen kuin Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa. Muissa konflikteissa arvioitu viattomien uhrien osuus on 60:n ja 90:n prosentin välillä. Israelin ja Palestiinan konfliktissa he ovat vähemmistö.
Itse asiassa vuosittainen uhriluku Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa on pienempi kuin päivittäinen terrori-iskuissa menehtyneiden määrä Irakissa, Somaliassa, Syyriassa, Jemenissä ja muissa maissa, missä 1.153 ihmistä on kuollut terrori-iskuissa. Lukuun ei sisälly Syyrian hallituksen toimeenpanema päivittäinen verilöyly.
Suurin osa uhreista on radikaalien islamistien tappamia muslimeja. Yksin viime vuonna Pakistanissa kuoli 5.366 ihmistä terrori-iskujen uhrina. Lähes 3.000 heistä oli siviilejä. Vuonna 2013 Irakissa kuoli 8.868 terrori-iskuissa, joista 7.818 oli siviilejä. Liittoutuman terrorismin vastainen sota vaati 227.000 - 300.000 uhria Irakissa ja Afganistanissa, suurin osa heistä viattomia ihmisiä.
Vaikka israelin operaatioiden vaatima uhriluku olisi kymmenen tai kaksikymmentä kertaa suurempi, se ei silti olisi kansanmurha. Laaja historiallinen tutkimus tukee tätä näkemystä. Vuodesta 1967 lähtien vähemmän kuin 10.000 palestiinalaista on surmattu. Suurin osa heistä oli terroristeja. Voit sanoa sitä miksi hyvänsä, mutta kansanmurha se ei ole.
Mutta missään muussa konfliktissa ei ole professori Falkia taustalla levittämässä häväistyskirjoituksia, ei YK:n ihmisoikeusneuvostoa antamassa loputtomia lausuntojaan, ei ihmisoikeusjärjestöjä tehtailemassa kasvavaa määrää vihamielisiä ja vääristeleviä julkaisuja, eikä miljoonan dollarin tukiaisia Euroopasta järjestöille, joiden tavoite on keksiä tarinoita, sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Ainut joka on valittu kohteeksi on Israel, joka tappaa vähemmän ihmisiä kuin mikään muu konfliktin osapuoli sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Ja se joutuu olemaan tekemisissä sellaisten järjestöjen kuin Islamilainen Jihad ja Hamas, jotka häpeämättömästi julistavat tavoitteekseen Israelin tuhoamisen ja juutalaisten hävityksen sekä kristittyjen ja kommunistien tappamisen "viimeiseen mieheen".
Mutta järjestöt, jotka levittävät valheita, ja joita joskus kutsuttaan ihmisoikeusjärjestöiksi, jatkavat valheiden levittämistä. ja niin kauan kuin sellaiset kuin Richard Falk ovat ihmisoikeusneuvoston neuvonantajina, ja niin kauan kuin ihmisoikeusjärjestöt kuuntelevat näiden antisemitististen neuvonantajien neuvoja, ne ovat osallisia rikokseen.
Selvyyden vuoksi, ihmisoikeudet ja ihmisoikeusjärjestöt ovat elintärkeä osa mitä tahansa demokraattista yhteiskuntaa. Mutta ne jotka jääräpäisesti toimivat salaliitossa vain yhtä valtiota vastaan ansaitsevat tulla kutsutuiksi rasisteiksi - eikä suinkaan ihmisoikeustaistelijoiksi.
Ben Dror on israelilainen journalisti, tutkija ja puhuja. Hänen kirjansa "The Industry of Lies" julkaistaan piakkoin.
* * *
