24. syyskuuta 2016

Koraaniblogi: Suurat 34 ja 35

Spencerin Koraaniblogi jatkuu suurien 34 ja 35 selityksillä:

Suura 34 ajoittuu mekkalaiselle kaudelle, jolloin Maududin sanoin "islamin yhteisöä sorrettiin ... pilkattiin ja ivattiin, levitettiin huhuja, vääriä syytöksiä ja ilkeämielisiä mielikuvia ihmisten mieliin." On huomion arvoista miten laajasti näitä tapahtumia käsitellään islamin pyhässä historiankirjoituksessa; se auttaa käsittämään nykyajan muslimien raivoisia reaktioita joihinkin varsin laimeisiin pilapiirroksiin. Suurassa joka tapauksessa toistetaan näitä vastaväitteitä Muhammedin sanomaan, ja jokainen niistä aloitetaan fraasilla "epäuskoiset sanovat" jakeissa 3, 7, 29, 31 ja 43, jonka jälkeen Allah vastaa syytöksiin.

Allah aloittaa varoittamalla epäuskoisia kaikkitietäväisyydestään ja tulevasta tuomiosta (jakeet 1-9). Kun ottaa huomioon islamin käsityksen, että Allah on Koraanin ainut kertoja, ensimmäinen jae voi särähtää korvaan Allahin sanoessa "ylistys ja kunnia Jumalalle". Lause sopisi paljon paremmin Muhammedin suuhun, mutta jos Muhammed olisi tässä puhujana, se olisi ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että Koraani on Allahin täydellistä puhetta, joka on ollut olemassa aikojen alusta hänen kanssaan. Koraanin selitysteoksissa tätä ei kuitenkaan ole koskaan pidetty minkäänlaisena ongelmana. Ibn Kathir selittää jakeen tyypilliseen tapaan kuinka "Allah käskee meitä ylistämään yksin Häntä tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa."

Vaikka Allah tietää kaiken (jae 2), epäuskoiset sanovat ettei tuomion hetkeä ole tulossa (jae 3). Allah käskee Muhammedia vannomaan kauttaan, että tuomiopäivä varmasti tulee - kuten myös kahdessa muussa jakeessa: 10:53 ja 64:7. Niille, jotka halventavat Allahin ilmoituksia (ayat - sana, jota käytetään myös Koraanin jakeista), on luvassa tuskallinen rangaistus.

Epäuskoiset kieltävät ruumiin ylösnousemuksen (jae 7) ja väittävät Muhammedin keksivän valheita Allahista (jae 8). Allah vastaa heille, että ne jotka eivät usko tulevaan elämään ovat väärässä (jae 8), ja se seikka, että hän kykenee hävittämään maan on Allahin merkki uskovaisille (jae 9).

Sitten Allah kertoo Daadivista (10-11), Salomosta (12-14) ja Saban kansasta (15-21). Allah määrää vuoret ja linnut laulamaan Daavidin kanssa Allahin ylistystä (jae 10): Ibn Kathir sanoo, että Allah oli siunannut Daavidia "mahtavalla äänellä. Kun hän ylisti Allahia, jopa vakaat ja jyhkeät vuoret liittyivät hänen kanssaan Allahin ylistykseen ja vapaana lentävät linnut, jotka lähtevät aamulla ja illalla palaavat, tulivat tervehtimään häntä, ja hän osasi puhua kaikkia kieliä." Seuraavaksi luetellaan siunaukset, jotka Allah antoi Salomolle (jakeet 12-14). Myös sabalaisia siunattiin kahdella ihanalla puutarhalla (jae 15), mutta he hylkäsivät Allahin ja puutarhojen hedelmät muuttuivat karvaiksi (jae 16). Allah ei tee sellaista muuten kuin kiittämättömyyden tähden (jae 17) - jae tukee vahvasti islamissa yleistä käsitystä, että hurskaudesta seuraa maallista menestystä ja Allahin hylkääminen tietää onnettomuutta paitsi tulevassa myös tässä maallisessa elämässä. Mujahid sanoo: "Hän ei rankaise muita kuin epäuskoisia."

Jakeissa 22-31 Allah luettelee asioita, joita Muhammedin tulee sanoa uskottomille: heidän epäjumalansa ovat voimattomia (jae 22); kukaan ei auta heitä Tuomiopäivänä (jae 23). Jakeessa 25 Muhammedia käsketään Ibn Kathirin mukaan katkaisemaan välit uskottomiin sanoen "te ette kuulu meidän joukkoomme emmekä me kuulu teidän joukkoonne, sillä me kutsumme ihmisiä Allahin luo, jotta he uskoisivat, että Hän on Ainoa Jumala ja palvoisivat ainoastaan Häntä. Jos uskotte niin silloin kuulutte meihin ja me teihin, mutta jos te hylkäätte kutsumme, meillä ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne eikä teillä ole tekemistä meidän kanssamme." Allah tuomitsee lopulta sekä uskovaiset että uskottomat (jae 26). Muhammed on lähetetty kaikelle kansalle (jae 28); intialainen Koraanin kommentaattori Maulana Bulandshahri kertoo hadithista, jossa Muhammed sanoo: "Kautta Allahin! Ihminen, olkoon sitten juutalainen tai kristitty, joka ei usko minuun sen jälkeen kun on kuullut minua, joutuu helvetin asukkaiden joukkoon."

Allah jatkaa samaa rataa jakeissa 32-54: ylimieliset hylkäävät Muhammedin ilmoituksen, mutta he kyllä uskovat kunhan saavat maistaa Allahin rangaistusta (jae 33); maallinen mammona estää ihmisiä seuraamasta Allahia (jakeet 34-37); mutta Allah päättää kuka on rikas ja kuka köyhä (jae 39); enkelit kieltävät ne, jotka heitä palvoivat (jakeet 40-41); Muhammed ei halua palkkiota ihmisiltä vaan ainoastaan Allahilta (jae 47).

Suura 35 on myös mekkalainen ja se toistaa monia tuttuja teemoja. Maududi sanoo: "Tarkoituksena on varoittaa ja nuhdella mekkalaisia ja heidän johtajiaan heidän vihamielisyydestään Pyhän Profeetan Tauhudin [Allahin ykseyden] ilmoitusta kohtaan". Tämäkin suura alkaa erikoisella ilmoituksella "ylistys olkoon Jumalalle" (jae 1). Allah vakuuttaa kaikkivaltiuttaan (jakeet 1-3) ja kertoo Muhammedille, että aikaisemmatkin profeetat torjuttiin (jae 4). Ihmisten ei tule antaa tämän maailman (jae 5) tai Saatanan (jae 6) viekoitella heitä; uskottomat saavat ankaran rangaistuksen (jae 7); uskovaiset ja uskottomat eivät ole saman arvoisia, sillä "Jumala jättää harhaan kenet tahtoo ja johdattaa oikeaan kenet suvaitsee" eikä Muhammedin pidä tuhlata aikaa uskottomien suremiseen (jae 8).

Seuraavaksi Allah luettelee mahtinsa merkkejä (jakeet 9-17, 27-28). Jakeissa 18-22 hän teroittaa jyrkkää eroa uskovien ja uskottomien välillä. Kukaan ei voi ottaa kannettavakseen toisten taakkaa; jokainen vastaa Allahin edessä itsestään (jae 18). Sitten Allah puhuttelee Muhammedia muistuttaen, että hän on vain Allahin rangaistuksesta varoittaja (jae 23); jos he torjuvatkin hänet, niin torjuttiin myös aikaisemmat profeetat (jae 25). Sitten Allah palaa jälleen Helvetin kauhuihin, missä tuomitut huutavat Allahia apuun, johon Allah vastaa jo lähettäneensä heille varoittajan (jae 37).

Allah päättää suuran vielä uusilla varoituksilla (jakeet 38-45). Muslimit nostettiin "valta-asemaan maassa", joten Allahin kieltäjät aiheuttavat vain itselleen vahinkoa (jae 39). Ne joita ihmiset palvovat Allahin rinnalla, ovat voimattomia eikä heillä ole edes kirjaa (kuten Muhammedilla) (jae 40). Ylimielisten tulisi matkustella, jotta he huomaisivat kuinka aikaisemmat sukupolvet hävitettiin, kun he hylkäsivät Allahin (jae 44). Kuitenkaan Allah ei rankaise ihmisiä niin ankarasti kuin he ansaitsisivat (jae 45).


Blogging the Qur’an: Sura 34, “Sheba,” and Sura 35, “The Angels”
34. Saban suura
35. Luojan suura



Suura 34 ajoittuu mekkalaiselle kaudelle, jolloin Maududin sanoin "islamin yhteisöä sorrettiin ... pilkattiin ja ivattiin, levitettiin huhuja, vääriä syytöksiä ja ilkeämielisiä mielikuvia ihmisten mieliin." On huomion arvoista miten laajasti näitä tapahtumia käsitellään islamin pyhässä historiankirjoituksessa; se auttaa käsittämään nykyajan muslimien raivoisia reaktioita joihinkin varsin laimeisiin pilapiirroksiin. (kuva: Bosch Fawstin, "Olkaa hiljaa niin teille ei tapahdu mitään")

20. syyskuuta 2016

Jaroslav Hasekin näkemyksiä sopimattomasta kielenkäytöstä

Jaroslav Hasekin teoksessa Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa käytetään paikoin melko reipasta kieltä ja moni oli ilmeisesti loukkaantunut moisista törkeyksistä ja niinpä Hasek laati teoksensa ensimmäiseen osaan yli sata vuotta sitten jälkisanat, jotka sopivat mielestäni hyvin myös tähän meidän vihapuheesta ja vääränlaisesta ilmapiiristä pöyristyneeseen aikaamme:

Elämä ei ole mikään käytöskoulu. Jokainen puhuu niinkuin osaa. Seremoniamestari tri Guth puhuu eri tavoin kuin kapakoitsija Palivec Pikarissa, eikä tämä romaani ole jalojen salonkitapojen oppikirja eikä seurapiireissä käytettävien sanontojen hakuteos. Tämä on tietyn aikakauden historiallinen kuva.

Jos on käytettävä jotain väkevää ilmausta, joka todella on lausuttu, en siekaile esittää sitä täsmälleen niin kuin se on sanottukin. Kiertoilmauksia ja pisteitä pidän mitä typerimpänä teeskentelynä. Näitä sanoja käytetään parlamenteissakin.

Aikanaan on sanottu nasevasti, että hyvin kasvatettu ihminen voi lukea kaikkea. Luonnollisia asioita pitävät sopimattomina vain kaikkein suurimmat sikailijat ja katalimmat törkimykset, jotka eivät surkeassa valemoraalissaan katso sisältöä vaan käyvät raivoissaan yksittäisten sanojen kimppuun.

Luin taannoin jonkin novellin arvostelun, jossa kriitikko paheksui sitä, että tekijä oli kirjoittanut: "Hän niisti ja pyyhki nenänsä." Se on kuulemma vastoin kaikkea esteettistä, ylevää, mitä kirjallisuuden on kansakunnalle tarittava.

Olkoon se vain pienenä esimerkkinä siitä, millaisia haaskoja auringon alla on.

Ihmiset jotka kavahtavat voimallisia ilmauksia, ovat pelkureita, sillä tosielämä lyö heidät ällikällä, ja tällaiset heikot ihmiset ovat juuri kaikkein suurimpia kulttuurin ja luonteen tuholaisia. He kasvattaisivat kansasta joukon yliherkkiä ihmispoloja, valheellisen sivistyksen masturboijia, samantapaisia kuin munkki Eustachiuksen kirjassaan kuvaama pyhä Alois, joka kuullessaan miehen pieraisevan äänekkäästi herkesi itkuun ja rauhoittui vasta rukoillessaan.

Tällaiset ihmiset paheksuvat julkisesti, mutta käyvät tavattoman mielellään julkisissa käymälöissä lukemassa ruokottomia seinäkirjoituksia.

Käyttämällä kirjassani joitain vahvoja ilmauksia olen ohimennen esittänyt, kuinka todellisuudessa puhutaan.

Kapakoitsija Palivecilta emme voi odottaa, että hän puhuisi yhtä hienosti kuin rouva Lauda, tri Guth tai rouva Olga Faster. He ja koko joukko muita, jotka tekisivät mieluiten koko Tsekkoslovakian tasavallasta suuren salongin parketteineen, jossa oltaisiin frakeissa ja hansikkaissa ja puhuttaisiin valikoiduin sanoin ja viljeltäisiin hienostunutta salonkietikettiä, jonka kaavun kätköissä salonkileijonat omistautuvat kaikkein pahimmille riettauksille ja paheille.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja huomautan, että kapakoitsija Palivec on elossa. Hän kituutti sodan yli tyrmässä ja on yhä edelleen samanlainen kuin tuolloin, kun hän joutui hankaluuksiin keisari Frans Joosefin kuvan takia.

Hän kävi luonani luettuaan, että oli päässyt kirjaan, ja osti ensimmäistä osaa yli kaksikymmentä kappaletta, jotka jakoi tuttavilleen ja edisti näin kirjan levikkiä.

Hän oli vilpittömän iloinen siitä, että kuvasin hänet tunnettuna törkimyksenä.

"Minua ei enää saa muuttumaan", hän sanoi, "olen koko ikäni puhunut karkeasti, niin kuin olen ajatellut, ja puhun niin edelleenkin. En pane ruokaliinaa suulleni jonkun kantturan takia. Minusta on tullut kuuluisa."

Hänen itsetuntonsa  on todellakin kasvanut. Hänen maineensa perustuu muutamaan väkevään ilmaukseen. Hänet se riitti tekemään tyytyväiseksi, ja jos olisin toistamalla hänen puheensa uskollisesti ja tarkasti halunnut huomauttaa hänelle, että hän ei saa puhua niin, mikä ei ollut lainkaan tarkoitukseni, olisin varmasti loukannut tuota hyvää ihmistä.

Karkeasti ja rehellisesti hän ilmaisi hiomattomilla sanankäänteillään tsekkiläisen ihmisen protestin bysanttilaisuutta vastaan, itse sitä tietämättä. Se oli hänen veressään, tuo epäkunnioitus keisaria ja siistejä sanoja kohtaan.

Otto Katzkin on elossa. Hän on todellinen kenttäpastori. Hän heitti vallanvaihdon jälkeen rukkaset naulaan, erosi kirkosta ja on tänään prokuristina pronssi- ja maalitehtaassa Pohjois-Böömissä.

Hän kirjoitti minulle pitkän kirjeen, jossa uhkaa selvitellä välinsä kanssani. Muuan saksalainen lehti on nimittäin julkaissut käännöksen yhdestä luvusta, jossa hänet on kuvattu sellaisena kuin hän todellisuudessa oli. Kävin hänen luonaan ja kaikki päättyi mainiosti. Kello kahdelta yöllä hän ei pysynyt tolpillaan, mutta saarnasi ja sanoi: "Olen Otto Katz, kenttäpastori, senkin jästipäät."

Vanhan Itävallan salaisen poliisin etsivän Bretschneider-vainajan tapaisia ihmisiä luuraa nykyäänkin yllin kyllin tasavallassamme. He ovat tavattoman kiinnostuneita siitä, mitä kukakin puhuu.

En tiedä, saavutanko tällä kirjalla sen, mitä olen halunnut. Se seikka, että kuulin miehen kivahtavan toiselle: "Olet pöhkö kuin Svejk", ei näyttäisi viittaavan siihen suuntaan. Mutta jos sanasta Sveijk tulee uusi kirosana herjojen kukkaseppeleeseen, minun on tyydyttävä tähän tsekin kielen rikastumiseen.
- Jaroslav Hasek

18. syyskuuta 2016

Kahdeksan syytä miksi islamin laki on vaarallinen naisille

Immanuel Al-Manteeqin artikkeli A Woman Under Sharia: 8 Reasons Why Islamic Law Endangers Women:

Länsimaissa naisia pidetään yhdenvertaisina miesten kanssa sekä ontologiselta että juridiselta kannalta. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö naisia näissä maissa olisi koskaan epäoikeudenmukaisesti syrjitty. Päinvastoin, on surullinen tosiasia, että länsimaiden naisia on vuosisatojen aikana usein syrjitty.

Yhdysvalloissa naiset saivat äänioikeudenkin vasta 1920, kun 19. perustuslain lisäys hyväksyttiin, missä sanotaan, että "Yhdysvalloissa oikeutta äänestää ei saa kieltää tai rajoittaa valtion tahi osavaltion toimesta sukupuolen perusteella". Mutta ainakin parin viimeisen vuosikymmenen aikana on näkemys miesten ja naisten tasa-arvosta ja naisten oikeudesta samoihin perusoikeuksiin kuin miehillä ollut lännessä vallitsevana.

Nykyään monet länsimaisen lain periaatteet suojelevat naisten oikeuksia. Länsimaissa esimerkiksi naisen todistusta - myös oikeusistuimissa - pidetään yleisesti saman arvoisena miehen todistuksen kanssa. Perheväkivalta vaimoja kohtaan on länsimaissa jyrkästi kielletty, vaikka jotkut aviomiehet sitä vielä harjoittavatkin. Lisäksi avioeron hakeminen on naiselle aivan yhtä helppoa kuin miehelle.

Naisia ei myöskään sorreta perintölainsäädännössä. Naisilta ei riistetä heille kuuluvaa osuutta perinnöstä vain sukupuolensa perusteella. Länsimaissa naisilla on myös oikeus, ainakin useimmiten, pukeutua haluamallaan tavalla ilman huomattavia sosiaalisia seurauksia - laillisista seurauksista puhumattakaan.

Moniavioisuus on länsimaissa myös ehdottomasti kiellettyä. Yksiavioisuuden kodifikaatio lakiin on jo kreikkalais-roomalaista perua. Itse asiassa moniavioisuutta on lännessä pidetty paitsi moraalittomana myös naisia syrjivänä käytäntönä. Länsimaat ovat myös tiukkoja seksuaalisen hyväksikäytön suhteen ja kieltävät miehiltä avioliiton ja seksuaalisen kanssakäymisen esipuberteettisten tyttöjen kanssa. Ja on itsestään selvää, että länsimaat kieltävät jyrkästi sotilaitaan ottamasta sodassa naisia seksiorjikseen.

Voidaan siis todeta, että länsimaat kohtelevat naisia ylipäätään samanarvoisina miesten kanssa, eikä ole epäilystäkään etteikö naisilla olisi yksilönvapauksia. Länsimaat ovat naisille parhaita paikkoja elää; he voivat päästä maidensa kaikkein korkeimpiin virkoihin (esim. Saksan liittokansleri Angela Merkel, Britannian pääministeri Theresa May ja entinen Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton) demokraattisessa prosessissa, eikä naisten johtajuuteen ole teoreettisia esteitä.


1. Sharian mukaan vaimoja on lupa lyödä

Päinvastoin kuin länsimaisessa lainkäytössä, jossa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia, shariassa naiset eivät ole miesten veroisia vaan alempiarvoisia. Varhaisimmissa islamin lähteissä, jotka ovat sharian perusta, naiset ovat monien väheksyvien huomautusten kohteena. Esimerkiksi Koraanin jakeessa 4:34 aviomiesten sallitaan lyödä vaimojaan, jos "pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen" (joka antaa ymmärtää, ettei tottelemattomuuden tarvitse olla toteutunutta lyömisen oikeuttamiseksi):

Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska jumala on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. Jumala on Korkea, Mahtava.

Vaimon kurittamisen oikeutus vaimon huonon käytöksen (todellisen tai kuvitellun) vuoksi löytyy myös Muhammadin niin sanotusta "Jäähyväissaarnasta", jonka on merkinnyt muistiin Ibn Ishaq Sirassaan, vanhimassa ja luotettavimmassa säilyneessä Muhammadin elämäkerrassa. [Profeetta Muhammadin elämäkerta, Basam Books, ss. 449-450, suom.huom.]


2. Sharian mukaan naisilla on vähemmän oikeuksia kuin miehillä

Koraanin jakeen 2:282 mukaan naisen todistuksen arvo on vain puolet miehen vastaavasta:

Ottakaa kaksi miestä todistajiksi, mutta jos kahta miestä ei ole saatavilla, ottakaa mies ja kaksi naista, jotka hyväksytte todistajiksi, siltä varalta, että toinen naisista erehtyisi: toinen voi silloin muistuttaa toista.

Koraanin jakeiden 4:11 ja 4:176 mukaan nainen perii vain puolet siitä mitä hänen veljensä. Lisäksi, kuten professori Samir Khalil Samir, syntyperäinen arabian puhuja, jolla on kaksi tohtorinarvoa ja joka on toiminut paavi Benedictus XVI:n neuvonantajana islamissa ja Lähi-idän asioissa, selittää: sharian alaisuudessa "seka-avioliitossa (puolisoilla eri uskonto) [kun vaimo ei ole muslimi], vaimo menettää lain mukaan oikeutensa miehensä perintöön ellei hän käänny islamiin"


3. Sharian mukaan avioliitto ja seksuaalinen kanssakäyminen esipuberteettisten tyttöjen kanssa on sallittua

Koraanin (65:4) mukaan seksuaalinen kanssakäyminen on sallittua sellaisten naisten kanssa, joiden kuukautiset eivät ole vielä alkaneet (ts. esipuberteettisten tyttöjen kanssa). Jae löytyy 65:nnestä suurasta al-Talaqin (Avioeron) suurasta, joka alkaa julistuksella: "kun eroatte vaimostanne, erotkaa hänestä määräajan ('idda) mukaan ja laskekaa se"; määräaika tai 'idda on tietty ajanjakso, joka muslimimiehen täytyy odottaa ennen avioliittoa eronneen naisen kanssa, jotta voidaan varmistua ettei hän ole raskaana edelliselle miehelleen. Pitäen mielessä tämän asiayhteyden voimme lukea jakeesta 65:4 seuraavaa:

Teidän vaimonne määräaika, jos hän on lakannut odottamasta kuukautisiaan tai jos hänellä ei vielä ole ollut kuukautisia, on kolme kuukautta

Sayyid Qutb, Muslimiveljeskunnan merkittävä teoreetikko, selittää arvostetussa Koraanin kommentaarissaan (In the Shadow of the Quran), että jae 65:4 viittaa "naisiin, joilla on ollut vaihdevuodet ja niihin, joilla ei ole kuukautusia, koska heidän puberteettinsa ei ole vielä alkanut tai heillä on jokin sairaus"

Niinpä tämän Koraanin avioeroa käsittelevässä asiayhteydessä näyttää siltä, että jae käskee muslimimiehiä odottamaan kolme kuukautta ennen kuin eroavat esipuberteettisista tytöistä (siitä syystä, että puberteetti voi olla juuri alkamassa ja raskaus olisi silloin mahdollinen; kts. Koraani 2:228). Tämä ei ole vain jonkun nykyajan islamistin kuten Sayyid Qutb keksintö; tällainen tulkinta tunnetaan jo ainakin al-Tabarilta (839-923), joka on eräs vanhimmista ja tärkeimmistä islamin lähteistä.

Lisäksi andalusialainen maliki-koulukunnan oikeusoppinut ja filosofi Ibn Rushd (1126-1198), joka tunnetaan länsimaissa nimellä "Averroës", vahvistaa seksuaalisen kanssakäymisen luvallisuuden esipuberteettisten tyttöjen kanssa lakikäsikirjassaan Bidayat al-Mujtahid wa Nihayat al-Muqtasid. Tässä teoksessaan otsikon "vaimojen määräaika" alla hän esittää seuraavaa: "eronneella naisella, jonka avioliitto on pantu täytäntöön, voi joko olla kuukautiset tai sitten ei. Jos hänellä ei ole kuukautisia, hän voi olla alaikäinen tai hänen kuukautisensa eivät vielä ole alkaneet."

Huomatkaa, että eräs kaikkien aikojen arvostetuimmista muslimeista päättelee tässä yksiselitteisesti, että avioliitto ja seksuaalinen kanssakäyminen esipuberteettisten tyttöjen kanssa on islamissa luvallista.


4. Sharian mukaan vaimoilla ei ole samoja oikeuksia avioerossa kuin heidän aviomiehillään

Sharian alaisuudessa mies voi erota vaimostaan yksinkertaisesti sanomalla kolme kertaa "eroan sinusta" kahden aikuisen ja täydessä ymmärryksessä olevan miehen läsnäollessa. Päätöstä ei tarvitse perustella ja mies saa lasten huoltajuuden. Tähän liittyen professori Samir toteaa, että "järjettömin asia tässä on, että mikäli mies myöhemmin katuu päätöstään [erota vaimostaan] ja haluaa palata vaimonsa luokse [kolmannen kerran], naisen tulee ensin naida toinen mies ennen kuin mies voi ottaa hänet takaisin (Koraani 2:229-230)." Naisella ei tällaisia oikeuksia ole.


5. Sharian mukaan naisia ei hyväksytä johtajiksi

Sharia ei hyväksy naispuolisia johtajia. Tämä perustuu muslimien arvostetuimpaan hadith-kokoelmaan Sahih al-Buhkariin, missä kerrotaan persialaisten nimittäneen Khosraun tyttären kuningattarekseen, josta sanotaan: "Kansakunta, joka tekee naisesta johtajan, ei tule koskaan menestymään."  Tätä siteerataankin usein sen perustelemiseksi, miksi nainen ei voi olla kalifi.

Vaikka sharia opettaa näin teoriassa, on siitä käytännön syistä joskus poikettu. Muslimimaailmassa on ollut naispuolisia hallitsijoita kuten Shajart al-Durr (k. 1257), joka hallitsi Egyptiä keskiajalla. Benazir Bhutto voitti vaalit Pakistanissa ja oli maan pääministerina kahdesti (1988-90 ja 1993-96). Samaan pääsi Sheikh Hasina, joka voitti vaalit kolme kertaa ja on nyt Bangladeshin pääministeri.


6. Sharian mukaan naisten tulee olla kuuliaisia aviomiehilleen

Sharian alaisuudessa aviomies on vaimonsa ehdoton auktoriteetti. Kuten professori Samir huomauttaa: "Mies voi kieltää vaimoaan poistumasta kodistaan, jopa käymästä moskeijassa, sillä hadithissa Muhammad sanoo naiselle, että hänen rukouksensa on mitätön, jos se on tehty ilman hänen aviomiehensä lupaa." Tämän vahvistaa myös The Reliance of the Traveler ["matkailijan turva"], arvovaltainen Ahmad ibn Naqib al-Misrin (1302-1367) kirjoittama 1300-luvun shafi'i-koulukunnan lakikäsikirja. Käsikirja sanoo, että "nainen ei saa poistua kaupungista ilman aviomiestään tai muuta sukulaistaan [jonka kanssa hän ei voisi avioitua]...ellei matka ole pakollinen kuten hajj [pyhiinvaellus Mekkaan]. Naisen on laitonta matkustaa muutoin ja aviomiehen on laitonta antaa hänen niin tehdä."

Lisäksi sharia sallii moniavioisuuden, sillä Koraanin jae 4:3 sallii muslimimiehen yksiselitteisesti ottavan "niin monta vaimoa kuin haluatte, kaksi, kolme tai neljä." Tämän jakeen vuoksi tänäkin päivänä on monissa muslimimaissa miehen sallittua ottaa useita vaimoja.

Huolimatta siitä oliko tämä käytäntö sosiaalisesti hyväksyttävä 600-luvun arabialaisten mielestä, hyvin harva nykyaikainen vaimo sallisi miehensä ottaa toisen vaimon, saati vielä kaksi tai kolme vaimoa, vaikka hän säilyttäisi asemansa ensimmäisenä vaimona.


7. Sharian mukaan naiset ovat puutteellisia uskon asioissa ja älykkyydessä

Kuten islamia opiskelleet hyvin tietävät, sharia ei johda naisia sortavaa näkemystään ainoastaan Koraanista, vaan myös haditheista (Muhammedin sanomiset ja teot). Eräässä tällaisessa hadithissa Sahih Al-Bukharissa, sunnimuslimien kaikkein arvovaltaisimmassa hadith-kokoelmassa, Muhammad sanoo, että suurin osa helvetin tulen asukkaista on naisia, sillä naiset kiroavat paljon ja ovat kiittämättömiä aviomiehilleen, ja tunnetusti "puutteellisia älykkyydessä ja uskon asioissa". Hadith kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Kerran Allahin lähettiläs [Muhammad] meni Musallaan [pyhättöön] suorittaakseen 'Id-al-Adha ja Al-Fitr -rukoukset. Hän kulki naisten ohi ja sanoi: "Oi naiset! Antakaa almut, sillä olen nähnyt, että suurin osa Helvetin Tulen asukkaista on naisia." Naiset kysyivät: "Miksi näin on, Oi Allahin lähettiläs?" Hän vastasi: "Te kiroatte usein ja olette kiittämättömiä aviomiehillenne. En ole nähnyt ketään niin puutteellista älykkyydessä ja uskon asioissa kuin te. Varovainen ja älykäs mies voisi johdattaa jotkut teistä harhaan." Naiset kysyivät: "Oi Allahin lähettiläs! Mitä meidän älyssämme ja uskonnollisuudessamme on vikaa?" Hän sanoi: "Eikö ole todistettu, että tarvitaan kaksi naista todistamaan yhden miehen sijaan?" He vastasivat myöntävästi. Hän sanoi: "Siksi hänen älynsä on puutteellinen. Ei ole myös totta, että nainen ei voi rukoilla eikä paastota kuukautisten aikana?" Naiset vastasivat myöntävästi. Hän sanoi: "Siitä johtuu heidän puutteellisuutensa uskonasioissa."

Fundamentilistimuslimit ympäri maailmaa vaativat tämän hadithin hyväksymistä, ja hadithin ovat yleisesti hyväksyneet autenttiseksi (sahih) myös maltilliset muslimioppineet (jotka ylipäätään hyväksyvät kaiken al-Bukharin hadith-kokoelmassa autenttiseksi). Tämä hadith on ollut suuri epäoikeudenmukaisuuden lähde muslimienemmistöisissä maissa eläneille naisille.


8. Sharian mukaan naispuolisten sotavankien raiskaaminen on sallittua

Sharia on erityisen törkeä salliessaan sotilaiden orjuuttaa "vääräuskoisia" naisia ja käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen. Koraanin jakeiden 4:3, 4:24, 23:5-6 ja 70:22-30 mukaan naisten orjuuttaminen, "joita oikea kätenne hallitsee" (ma malikat aymanikum), on sallittua.

Sanonnan "ma malikat aymanikum" tulkitseminen "naispuolisiksi orjiksi" ei ole ainoastaan jotain, mitä länsimaiset muslimiapologistit pitävät islamofobien puheina. Muqatil Ibn Sulaymanin varhaisin tafsir (Koraanin selitys) sanoo, että ma malikat aymanikum tarkoittaa wala'id, joka tarkoittaa naispuolisia orjia.  Monilla mufasirin (Koraanin selittäjillä) on tämä käsitys jo keskiajalta lähtien ja A.J. Drogen vuoden 2013 Koraanin käännös, joka on sivumennen sanoen mielestäni paras englanninkielinen käännös, selittää sanonnan "joita oikea kätenne hallitsee" olevan suora viittaus naispuolisiin orjiin.

Droge sanoo, että orjattarien pitäminen on luvallista vaikka (muslimi)mies olisi naimisissa. Koraani rinnastaa orjattaret naimisissa oleviin naisiin useita kertoja, selvästikin osoittaakseen, että orjattaria ei pidetä vaimoina. Ei ole epäilystäkään, että Koraani käyttää sanontaa ma malikat aymanikum viittaamaan naispuolisiin orjiin, jotka on vangittu sodassa ja joita heidän vangitsijansa käyttävät seksiorjina. Voimme todeta myös Ibn Ishaqin Sirat Rasul Allah:sta [Profeetta Muhammadin elämäkerta], että Muhammad itse otti jalkavaimoja ja salli sotilaidensa tehdä samoin.

Ibn Ishaq kertoo kuinka Muhammad mestautti 600-900 juutalaisen heimon Banu Quraizan miestä ja heitti heidän ruumiinsa kaivantoihin väitetyn petoksen takia. Sen jälkeen hän "jakoi Quraizan omaisuuden, vaimot ja lapset muslimien kesken." Ibn Ishaq jatkaa kertomalla, että "lähettiläs lähetti Sa'd b. Zaid al-Ansin, 'Abdul-Ashshalin veljen, joidenkin Quraizan naisten kanssa Najdiin ja hän myi heidät ostaakseen hevosia ja aseita."

Tästä nähdään, että Ibn Ishaqin mukaan Muhammad orjuutti naisia ja antoi myydä heidät (tämä ei eroa paljoakaan ISISin sotilaista, jotka tänään myyvät jesidinaisia, arvatenkin jäljitellen varhaisten islamilaisten lähteiden Muhammadia). Ibn Ishaq kertoo vielä, että "lähettiläs oli valinnut yhden [Quraiza-heimon naisen] itselleen." Toisin sanoen Muhammad, islamin profeetta, otti itselleen seksiorjan.

Sira kertoo meille vielä Muhammadin aggressiivisesta hyökkäyksestä Khaibarin juutalaisia vastaan (Khaibar oli keidas noin 150 kilometriä Medinasta pohjoiseen). Ibn Ishaq kertoo Abdullah b. Abu Najihin kertoneen, että Khaibarin valloituksen päivänä Muhammad kielsi taistelijoita käymästä "lihalliseen yhteyteen raskaana olevien vangittujen naisten kanssa"  Tästä lihallisen kanssakäymisen kiellosta raskaana olevien naisten kanssa voitaneen päätellä, että muiden naisten kanssa se oli sallittua.

Vielä voimme lukea Ibn Ishaqin kertovan kuinka "Khaibarin naiset jaettiin muslimien kesken." Varhaisimman islamilaisen Muhammadin elämäkerran mukaan Muhammad siis salli naispuolisten orjien seksuaalisen hyväksikäytön, "niiden joita oikea kätesi hallitsee", käyttääksemme Koraanin terminologiaa.

Tästä varhaisesta islamilaisesta lähteestä myös selviää, että Khaibarin taistelussa Muhammadilla itsellään oli seksuaalista kanssakäymistä vangitun naisen, erään Safiya bint Huyyayn (so. Huayyayin tytär Safiya) kanssa. Muhammad oli tapattanut hänen isänsä joko samana päivänä kun hän surmautti Safiyan aviomiehen tai vähän sen jälkeen matkalla Wadi al-Quraan ("laakso" Khaibarin lähellä).

Sahih al-Bukharista voimme lukea, että Safiyaa, "Quraizan ja An-Nadirin valtiatarta", kohdeltiin aluksi voittoisien muslimien puolelta orjattarena tai jariya:na, mutta Muhammad vapautti hänet ja sitten otti hänet vaimokseen (al-Tabari kertoo, että tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli kääntynyt islamiin).

Ibn Ishaq kertoo Muhammadin ryhtyneen seksuaaliseen kanssakäymiseen (kun hän "otti hänet vaimokseen") Safiyan kanssa ensi kertaa teltassaan (samana päivänä kun hän oli tappanut kaikki Safiyan miespuoliset sukulaiset) ja kuinka eräs Abu Ayyub khalid b. Zain

kiersi teltan ympärillä koko yön miekkaan vyöttäytyneenä ja Jumalan lähettilästä vartioiden. Aamulla Jumalan lähettiläs näki Abu Ayyubin paikallaan ja kysyi: "Mikä hätänä, Abu Ayyub?" Abu Ayyub vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä pelkäsin tätä naista puolestasi, sillä sinä olet surmannut hänen isänsä, puolisonsa ja kansansa ja hän oli vielä äsken juutalainen. Minä pelkäsin puolestasi." Kerrotaan, että Jumalan lähettiläs sanoi: "Jumala, varjele Abu Ayyubia niin kuin hän varjeli minua tänä yönä!" 


Tässä käy täysin selväksi, että vartija halusi suojella Muhammadia, koska Muhammad pakotti seksiin naisen, jonka täytyi tuntea suurta katkeruutta ja vihaa Muhammadin surmattua hänen sukulaisensa, mukaan lukien hänen isänsä ja aviomiehensä.

Ahmad Ibn Yahya al-Baladhuri (k. noin 892), eräs varhaisimmista islamin historioitsijoista (erityisesti koskien arabien valloituksia), kertoo Safiyan sanoneen:

Eniten vihasin kaikista miehistä Profeettaa, sillä hän tappoi aviomieheni, isäni ja veljeni. Mutta hän vain sanoi, että "sinun isäsi yllytti arabit minua vastaan ja teki sitä ja tätä", kunnes vihani häntä [Muhammadia] vastaan hälveni. 


Niinpä jos voimme luottaa varhaisimpiin islamin lähteisiin, Muhammad otti Safiya bint Huyyayn seksiorjakseen Khaibarin keitaan valloituksen jälkeen. Ja jos näihin varhaisimpiin islamin lähteisiin voi luottaa, meidän on tultava siihen johtopäätökseen, että Muhammad raiskasi Safiyan, ja salli seuraajiensa samoin raiskata taistelussa vangittuja naisia.

Tavallisesti länsimaistuneet muslimit, jos he edes tietävät tällaisten varhaisimpien ja luotettavimpien Muhammadin elämäkertojen olemassaolosta, hylkäävät ne epähistoriallisina eivätkä usko niillä olevan mitään tekemistä oikean ja vääristelemättömän islamin kanssa. Ei ole kuitenkaan mitään hyvää syytä uskoa, etteivät nämä epämiellyttävät tapahtumat olisi historiallisia.

On myös hyvin vähän syytä uskoa näiden tekojen ja nykyisten islamistien tekojen olevan "epäislamilaisia" - sillä kertomukset tulevat sellaisista islamin lähteistä, jotka ovat koko islamin sydän ja sielu. Varmasti islamistit eivät myönnä, että nämä kertomukset olisivat epäislamilaisia tai epähistoriallisia vain sen takia, että länsimaalaiset pitävät niitä epämiellyttävinä.

Se tosiasia, että ISISin militantit Irakissa ja Syyriassa, jotka ovat saavuttaneet mainetta raiskaamalla vangitsemiaan jesidinaisia (joskus heti sen jälkeen kun ovat tappaneet heidän perheensä ja naapurinsa), toimivat selvästi perinteisen islamin ohjeiden mukaan ja he seuraavat varhaisimpien islamin lähteiden Muhammadin esimerkkiä.

Lakikäsikirjassaan Bidayat al-Mujtahid wa Nihayat al-Muqtasid maliki-koulukunnan oikeusoppinut ja filosofi Ibn Rushd vahvistaa naisten orjuuttamisen luvallisuuden taistelussa. Luvussa "Millaista vahinkoa viholliselle on lupa aiheuttaa" Ibn Rushd esittää täysin yksiselitteisesti, että Muhammad "otti naisia orjiksi". Näköjään johtopäätöksenä on, että naisien ottaminen orjiksi taistelun jälkeen on sallittua Muhammadin esimerkin mukaisesti.

Ei ole epäilystä siitä etteikö naisten ottaminen orjiksi taistelussa olisi sallittua varhaisimpien islamin lähteiden mukaan; tämä käytäntö ei ole vain ISISin kaltaisten järjestöjen keksintöä. Eikä tämä ole vain islamofobisten länsimaalaisten osoittelua.

Tohtori Su'ad Salih, entinen Egyptin al-Azhar-yliopiston naisten islamin ja arabian opintojen dekaani, hyvin selvästi ja huolettomasti esittää, että naisorjien ottaminen (milk al-yamin) on islamissa sallittua, kun soditaan muslimien vihollisia vastaan. Hän antaa esimerkin israelilaisista sanoen, että jos Israel kaatuu, on luvallista ottaa isralilaiset naiset seksiorjiksi heidän nöyryyttämisekseen.

Tohtori Su'ad Salih ei näytä huomaavan sitä ironiaa, mikä hänen sallivuutensa seksiorjien ottoon sisältyy - onhan hän itsekin nainen. Mutta ehkäpä ironia on kadonnut sen takia, että seksiorjien pitäminen ei ole hänestä epäinhimillistä - sehän on hänen näkökulmastaan loppujen lopuksi virheettömän islamin ja ihmiskunnan esikuvan Muhammadin suosittelema käytäntö.


Alkuperäinen kirjoitus: http://counterjihad.com/women


Isisin seksiorjien järkyttävät kohtalot – "Hän rukoili aina ennen kuin raiskasi minut"

16. syyskuuta 2016

Muhammed, Zainab ja Mooseksen viuhahdus

Spencerin Koraaniblogin Liittoutuneiden suuran selitys jatkuu. Allah auttaa Muhammedia naisasioissa, suojelee hänen vaimojensa siveyttä ja tekee vielä pikku kepposen Moosekselle.


Vuosia sitten San Diego State University yliopiston professori ja "maltillinen muslimi" Khaleel Mohammed sanoi minusta näin: "Hän siteeraa Koraanin jakeita väärin, jättää huomiotta asiayhteyden sekä valehtelee häpeämättömästi." Koska en siteeraa Koraania väärin enkä jätä asiayhteyttä huomiotta tai valehtele häpeämättömästi, otin häneen yhteyttä ja pyysin häntä esittämään todisteita tai vetämään sanansa takaisin. Hän vastasi: "Pysyn kannassani häpeämättömästä valehtelusta, erityisesti sen jälkeen kun sain käsiini materiaalia, jossa väitit Muhammedin naineen oman miniänsä, ja muuta sellaista."

Useita vuosia sitten väittelin FreedomFest:ssä kirjan Muhammad: Prophet of God -kirjan kirjoittajan professori Daniel C. Petersonin kanssa. Tohtori Peterson on kelpo mies ja huolellinen tutkija. Luin hänen kirjastaan sivuilta 167-168 kuvauksen Muhammedista ja hänen miniästään Zainabista ja tarina oli hyvin saman kaltainen kuin kerron tässä tai kirjassani Totuus Muhammedista: Muhammad "oli rakastunut" Zainabiin; hänen adoptoitu poikansa Zaid tarjoutui "luovuttamaan vaimonsa Profeetalla, jos tämä niin haluaisi", mutta Muhammed kieltäytyi; sitten Muhammed sai taivaallisen ilmestyksen ja ilmoitti: "Kuka lähtee kertomaan Zainabille hyvät uutiset, että Jumala on antanut hänet minulle vaimoksi?"; ja nyt "Zaid ei ollut enää Muhammedin oikea poika huolimatta aikaisemmasta muodollisesta adoptiosta".

Selvästikin professori Peterson on alentunut tasolleni "häpeämättömäksi valehtelijaksi".

Professori Petersonin kirjan esipuheen kirjoittaja sanoo, että hän "on lähestynyt aihettaan etevänä tutkijana". Hän sanoo, että kirja itsessään on "ihailtava" ja se on "tervetullut lisä uskonnolliseen ja islamia käsittelevään tutkimukseen", ja toteaa lopuksi: "suosittelen tätä kirjaa mitä lämpimämmin".

Kuka oli tämä kirjoittaja? Khaleel Mohammed.

Itse asiassa tämä pahamaineinen sattumus, missä Muhammed otti vaimokseen entisen miniänsä Zainabin, on kaukana "häpeämättömästä valheesta", sillä se on hyvin tunnettu ja paljon keskusteltu aihe islamilaisessa traditiossa.

Vallihaudan taistelun aikana Muhammedin luottamus Allahiin säilyi, vaikka tilanne näytti pahalta muslimien kannalta. Allah käskee muslimien seurata hänen esimerkkiään, sillä hän on "erinomainen esikuva" (jae 21). Tämä on perusta Muhammedin erityiselle asemalle islamissa korkeimpana esikuvana. Muqtedar Khan Center for the Study of Islam and Democracy -järjestöstä selittää:
Kenelläkään uskonnollisella johtajalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta seuraajiinsa kuin Muhammedilla (Rauha hänelle), islamin viimeisellä profeetalla...Ja Muhammed on Jumalan viimeisenä lähettiläänä vertaansa vailla mitä tulee ilmestykseen - Koraaniin - ja perinteeseen. Jopa siinä määrin, että hänen sanansa, tekonsa ja hiljaisuutensa (kun hän näki, mutta ei kieltänyt) tulivat muslimeille riippumattomaksi islamin lain lähteeksi. Muslimit eivät hartauden harjoituksessaan ainoastaan tottele vaan pyrkivät myös seuraamaan ja jäljittelemään Profeettaansa kaikilla elämän aloilla. Niinpä Muhammed on sekä jumalallisen lain välittäjä että sen lähde.

Allah näyttää olevan joskus kovin innokas myöntymään profeetan toiveisiin. Jakeissa 28-35 Allah käsittelee Muhammedin vaimoja kehottaen näitä säädyllisyyteen ja hurskauteen. Jakeet 36-37 viittaavat sitten yhteen Muhammedin profeetan uran huonomaineisimmista tapahtumista. Zainab bint Jahsh oli naimisissa Muhammedin adoptoidun pojan Zaid bin Harithan kanssa. Tafsir al-Jalalaynin mukaan Muhammed pyysi Zainabin kättä Zaidin puolesta; Zainab ja hänen veljensä eivät halunneet suostua, "sillä he ajattelivat profeetan halunneen itse naida hänet". Mutta lopulta he suostuivat, kun heitä nuhdeltiin sanoen "ei ole oikeauskoisella miehellä eikä naisella valinnan varaa sellaisessa asiassa, jonka Jumala ja hänen sananjulistajansa ovat jo ratkaisseet; kuka ikinä on tottelematon Jumalalle ja Hänen sananjulistajalleen, hän ilmeisesti kulkee harhaan" (jae 36).

Tafsir al-Jalalayn sanoo, että Muhammed "iski silmänsä" Zainabiin "ja rakastui häneen" ja Zaid sen sijaan "menetti kiintymyksensä" ja sanoi Muhammedille: "Haluan erota hänestä." Mutta Muhammed sanoi hänelle: "Pidä vaimosi luonasi ja noudata tarkoin velvollisuuksiasi Jumalaa kohtaan!" (jae 37). Aisha huomautti myöhemmin: "Jos Allahin lähettiläs olisi salannut jotain (Koraanista), tämän jakeen hän olisi salannut" - sillä se osoittaa hänen haluttomuutensa hyväksyä Allahin tahto, että hänen tulisi naida Zainab. Sitten eräänä päivänä Tabarin, ehkä kaikkein arvostetuimman Koraanin selittäjän ja historioitsijan mukaan, Muhammed meni Zaidin talolle ja tapasi Zainabin pukeutuneena ainoastaan alusvaatteisiinsa. Muhammed kiirehti pois mumisten "Kunnia Kaikkivaltiaalle Jumalalle! Kunnia Jumalalle, joka kääntää sydämet!"

Tabari sanoo, että pian sen jälkeen Muhammed puheli Aishan kanssa, kun "pyörrytys valtasi hänet". Sitten hän hymyili ja kysyi: "Kuka vie Zainabille hyvät uutiset ja kertoo, että Jumala on naittanut hänet minulle?" Sitten hän lausui juuri tulleen Allahin ilmestyksen, jossa häntä moititaan siitä, että hän huolehtii ihmisten puheista ja siksi kieltäytyy naimasta Zainabia (jae 37). Tafsir al-Jalalayn selittää mitä Allah tässä sanoo Muhammedille: "Mutta sinä olit kätkenyt sydämeesi sen, minkä Jumala oli paljastanut, mitä hän oli ilmaissut sinulle rakkaudessasi häntä kohtaan ja sen asian, että naisit hänet mikäli Zaid eroaisi hänestä, ja pelkäsit ihmisiä, jotka sanoisivat 'Hän on nainut poikansa vaimon!', vaikka Jumalaa sinun tulisi pelätä kaikissa asioissa, niinpä ota hänet vaimoksesi äläkä välitä ihmisten puheista."

Tabarin mukaan Aisha sanoi: "Tulin hyvin levottomaksi, koska olin kuullut hänen kauneudestaan ja toisaalta siitä ylevästä asiasta, että Jumala oli järjestänyt hänen avioliittonsa. Sanoin, että hän kyllä leuhkisi sillä meille." Ja Zainab tosiaan leuhki sanoen Muhammadin muille vaimoille: "Teidät naitettiin perheittenne toimesta, mutta minut naitti (profeetalle) Allah Seitsemännestä Taivaasta."

Allah jatkaa Muhammedin puolustamista jakeissa 38-48. Muhammedia ei voi kritisoida siitä minkä Allah on hänet määrännyt tekemään (jae 38). Muhammed on profeettojen sinetti (jae 40); kuten hän itse selitti: "Lähettiläisyys ja Profetia on tullut päätökseensä eikä Lähettiläitä tai Profeettoja enää tule." Muhammed on todistaja, hyvän sanoman tuoja ja varoittaja (jae 45), ja hänen ei tule totella uskottomia (jae 48) - kuten heitä, jotka sanovat hänen tehneen väärin ottaessaan Zainabin vaimokseen.

Allah jatkaa jakeissa 49-52 antamalla avioliittoa koskevia säännöksiä. Mies voi erota vaimostaan, ennen kuin avioliitto on panty täytäntöön (jae 49). Muhammed voi naida naisia, jotka ovat tarjoutuneet hänelle; muilla uskovaisilla ei ole tällaista oikeutta (jae 50). Ikrimah selittää: "Tämä tarkoittaa, että kenelläkään muulla ei ole oikeutta naida naista, joka itse tarjoutuu hänelle; jos nainen tarjoaa itseään miehelle, ei miehen ole lupa naida häntä ellei nainen anna jotakin vastineeksi." Muhammed saa vierailla vaimojensa luona haluamassaan järjestyksessä (jae 51). Kun tämä jae ilmoitettiin, Aisha totesi happamasti Muhammedille: "Minusta tuntuu, että Herra kiirehtii täyttämään kaikki toiveesi ja halusi."

Sen jälkeen Allah vahvistaa Muhammedin ylhäisen aseman (jakeet 53-59). Allah käskee uskovia olemaan ryntäämättä Muhammedin taloon tai viipymästä siellä liian kauan aterian jälkeen, sillä sellainen käytös "vaivaa Profeettaa"; heidän tulee myös puhua hänen vaimoilleen ainoastaan verhon takaa (jae 53). Allah ja hänen enkelinsä siunaavat Muhammedia ja uskovaisten tulee tehdä samoin (jae 56), mutta jotka puhuvat hänestä pahaa, ovat kirottuja tässä ja myös tulevassa elämässä (jae 57). On vakava synti panetella uskovaisia (jae 58). Muhammedin vaimojen ja tyttärien tulee peittää itsensä julkisilla paikoilla (jae 59).

Sitten Allah palaa jakeissa 60-73 tuttuihin aiheisiin. Allah kiroaa teeskentelijät (jae 61) ja uskottomat (jae 64). Ihmiset kysyvät pilkaten milloin Tuomiopäivä tulee (jae 63); helvetissä he tulevat katumaan etteivät totelleet Muhammedia (jae 66) ja pyytävät johtajilleen kaksinkertaista rangaistusta (jae 68). Uskovaisten ei tule pitää niistä, jotka loukkasivat Moosesta (jae 69). Ibn Kathir selittää, että Mooses "oli ujo ja säädyllinen mies, joka ei koskaan näyttänyt paljasta ihoaan ujoutensa vuoksi", mikä sai jotkut juutalaiset väittämään, että "hän pitää itsensä peitettynä, koska hänellä on ihossaan jotain vikaa kuten lepra tai tyrä tai muu vamma." Allah haluaa vapauttaa Mooseksen näistä epäilyistä ja niinpä hän, kun Mooses "oli yksin ja riisui vaatteensa ja laittoi sen kiven päälle ja meni kylpyyn. Kun hän oli kylpenyt, hän kääntyi ottamaan vaatteensa kiveltä, mutta kivi siirtyi ja vei vaatteen mukanaan." Mooses juoksi kiven perässä "kunnes hän törmäsi joukkoon Israelin lapsia, jotka näkivät hänet alasti ja saattoivat nähdä hänen olevan parhaan kaikista Allahin luomista. Niin hän vapautui kaikista häntä vastaan esitetyistä epäilyistä."

Allah tarjosi al-amanahin, luottamuksen, taivaille, maalle ja vuorille, mutta ne kieltäytyivät siitä. Ihminen otti sen, mutta petti luottamuksen - niinpä Allahin on nyt rangaistava tekopyhiä ja uskottomia (jakeet 72-73). [*]


[*] Pimenoffin Koraanin käännös eroaa tässä kohdassa Hämeen-Anttilan käännöksestä, joka puolestaan on yhtenevä tämän Spencerin tekstin kanssa, suom.huom.



Blogging the Qur’an: Sura 33, “The Confederates,” verses 21-73
Liittoutuneiden suura


---

Ismaa'eel kertoo Muhammedin romanssista poikansa vaimon kanssa:






15. syyskuuta 2016

Miehet surmattakoon, heidän omaisuutensa jaettakoon, ja heidän naisensa ja lapsensa otettakoon sotasaaliiksi

Medinalainen suura 33 asettaa perustuksen Muhammedin ja samalla hadithien (Muhammedin sanomiset ja teot) keskeiselle asemalle islamilaisessa lakijärjestelmässä. Se antaa myös dramaattisen esimerkin siitä, miten Allah huolehtii profeetastaan vahvistaen näin hänen keskeistä asemansa.

Jakeissa 1-8 Allah sanoo Muhammedille, ettei tämän pidä kuunnella uskottomia ja teeskentelijöitä (jae 1), vaan seurata taivaallisia ilmoituksia (jae 2). Siitä mitä nämä ovat saamme vihjeen jakeessa 4, kun Allah lausuu, ettei ihmisellä voi olla kahta sydäntä, mies ei voi ottaa vaimoaan äidikseen eikä adoptoituja poikiaan oikeksi pojikseen (jae 4). Noihin aikoihin mies saattoi erota vaimostaan sanomalla hänelle: "Olet minulle kuin äitini selkä" - Koraani sanoo tässä, ettei tämä tee vaimoista heidän äitejään. Pääasia ei tässä kuitenkaan ole avioero. Tämän tekstinkohdan tarkoituksena on pikemminkin lopettaa adoptiokäytäntö aloittaen Muhammedin omasta perheestä.

Ibn Kathir selittää: "Tämä ilmoitettiin koskien Zaid bin Harithaa - Profeetan vapautettua orjaa. Profeetta oli adoptoinut hänet ennen profeetan uraansa ja hänet tunnettiin nimellä Zaid bin Muhammad. Allah halusi lopettaa tämän nimeämiskäytännön." Adoptoitua poikaa tulisi kutsua hänen luonnollisen isänsä nimellä: hän ei voi koskaan todella liittyä adoptioperheeseensä (jae 5).

Miksi Allah on näin kiinnostunut lopettamaan adoption? Koska Muhammed tahtoi ottaa vaimokseen Zaidin entisen vaimon Zainab bint Jahshin - ja koska hänen flirttailunsa entisen miniänsä kanssa aiheutti Maududin mukaan, että "teeskentelijät ja juutalaiset ja mushirk [uskottomat], jotka olivat jo valmiiksi taipuneita pilkantekoon, saisivat tästä uuden tekosyyn aloittaa propagandakampanja islamia vastaan." Niinpä Allah tässä painottaa, että adoptoitu poika ei voi olla oikea poika, ja tästä seuraa ettei Zainab ole koskaan ollutkaan Muhammedin miniä, eikä näin ollen tässä ole mitään syytä skandaaliin.

Suura palaa tähän aiheeseen myöhemmin, mutta nyt Allah siirtyy jakeissa 9-27 keskustelemaan Vallihaudan taistelusta. Aavistaen pakana-arabien hyökkäyksen Muhammed kaivauttaa vallihaudan Medinan ympärille. Muhammedin aikaisimman elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan, kun Muhammed oli kerran auttamassa kaivamisessa, hän iski suurta kiveä hakulla, ja joka kerta, kun hän iski, lennähti salama hakusta. Eräs muslimi kysyi Muhammedilta: "Oi sinä, joka olet kalliimpi kuin isäni tai äitini [kts. jae 6], mitä tarkoittaa tämä salamointi hakkusi alla joka kerta kun isket?"

Muhammed vastasi: "Ensimmäinen tarkoittaa, että Jumala on avannut minulle tien Jemeniin; toinen Syyriaan ja länteen; ja kolmas itään."

Quraishit yhdessä Ghatafan-heimon kanssa (näihin viitataan islamin perimätiedossa "liittoutuneina") alkoivat piirittää Medinaa, mutta vallihauta esti hyökkääjiä pääsemästä kaupunkiin. Muslimit eivät kuitenkaan pystyneet lopettamaan saartoa. Sitten tilanne meni paheni entisestään, kun Medinan juutalaisheimo Banu Quraiza islamin perimätiedon mukaan rikkoi sopimuksensa Muhammedin kanssa (mahdollisesti sen vuoksi, että olivat nähneet miten Muhammed oli karkottanut kaksi muuta juutalaisheimoa, Banu Qainuqan ja Banu Nadirin) ja alkoivat yhteistyöhön Quraishin kanssa.

Ibn Ishaq kertoo, että piirityksen kestäessä eräs muslimi teki katkeran huomautuksen Muhammedin suunnitelmista Persian Khosraun ja Bysantin Caesarin suhteen: "Muhammed lupasi meille Khosraun ja Caesarin aarteet ja nyt kukaan meistä ei voi käydä rauhassa edes tarpeillaan!" Allah vastasi tähän sanomalla, että ne jotka sanovat, että "Jumala ja Hänen sananjulistajansa lupailivat meille (voittoa) vain pettääkseen meitä" ovat heikkosydämisiä (jae 12). Allah syyttää näitä teeskentelijöitä muslimien moraalin heikentämisestä ja islamin vihollisten kanssa vehkeilystä (jakeet 13-14). Allah käskee Muhammedin myös sanoa ihmisille, että pakeneminen on hyödytöntä (jae 16).

Quraiza sopi hyökkäävänsä muslimeja vastaan yhdeltä sivustalta ja Quraish piirittäisi heitä toiselta. Mutta silloin juuri islamiin kääntynyt Nu'aim bin Mas'ud tuli Muhammedin luo ja ehdotti juonta liittoutuneita heimoja vastaan, sillä hänen oma heimonsa Ghatafan ei tiennyt hänen kääntymisestään islamiin. Muhammed vastasi Ibn Ishaqin mukaan: "Sinä olet vain yksi mies, joten mene ja kylvä epäsopua heidän välilleen, jos voit, jotta he lakkaisivat ahdistamasta meitä, sillä sota on petosta." Nu'aimin juonittelu käänsi liittoutuneet toisiaan ja juutalaisia auttajiaan vastaan; pian sen jälkeen he lopettivat piirityksen. Nu'aimin petos oli pelastanut islamin.

Aisha kertoo, että "kun Allahin lähettiläs palasi sinä päivänä Al-Khanadaqin [l. vallihaudan] taistelusta, hän riisui sotavarusteensa ja meni kylpyyn. Silloin Gabriel, pää pölyn peittämänä, tuli sanomaan hänelle: 'Olet riisunut aseesi! Allahin nimeen, minä en ole vielä laskenut aseitani.' Allahin lähettiläs kysyi: 'Minne (nyt pitäisi mennä)?' Gabriel vastasi:'Tätä tietä', osoittaen Bani Quraizan suuntaan. Niinpä Allahin lähettiläs lähti heitä vastaan."

Ibn Ishaq kertoo kuinka Muhammed puhui Quraizalle halveksivasti: "Te apinoiden veljet, eikö Jumala häpäissyt teitä ja asettanut kostonsa teidän päällenne?" (Koraani sanoo kolme kertaa - 2:62-65;5:59-60;7:166 - että Allah muutti tottelemattomat juutalaiset sioiksi ja apinoiksi). Ibn Ishaq kertoo, että muslimit piirittivät Quraizan linnoitusta kunnes juutalaisten "asema kävi tukalaksi" ja "Jumala heitti pelon heidän sydämeensä" Muhammad antoi heimon kohtalon muslimisoturi Sa'd bin Mu'adhin käsiin, joka antoi määräyksen: "Minä tuomitsen heidät näin: Miehet surmattakoon, heidän omaisuutensa jaettakoon, ja heidän naisensa ja lapsensa otettakoon sotasaaliiksi." [*]

Muhammad huudahti: "Oi Sa'd! Sinä tuomitsit heidät seitsemännessä taivaassa olevan Jumalan mukaan!" Ibn Ishaqin mukaan "Lähettiläs meni Medinan torille (joka on edelleen kaupungin markkinapaikka) ja teki sinne kaivannot. Sitten hän haetutti Quraizan miehet pienissä ryhmissä ja katkaisi heidän päänsä noihin kaivantoihin." Ibn Ishaq sanoo surmattujen miesten lukumääräksi "yhteensä 600 tai 700, vaikka jotkut sanovat heitä olleen jopa 800 tai 900". Ibn Sa'd sanoo heitä olleen "jotain kuudensadan ja seitsemänsadan välistä".

Eräs hadith tiivistää Muhammedin toimet Medinan juutalaisheimoja vastaan seuraavasti: "Bani An-Nadir ja Bani Quraiza taistelivat (Profeettaa vastaan rikkoen rauhansopimuksen) ja niin Profeetta karkotti Bani An-Nadirin ja salli Bani Quraizan jäädä paikoilleen (Medinassa), eikä ottanut heiltä mitään kunnes ennen kuin he jälleen kävivät Profeettaa vastaan. Silloin hän tappoi heidän miehensä ja jakoi heidän naisensa, lapsensa ja omaisuutensa muslimien kesken, mutta jotkut heistä kääntyivät Profeetan puoleen ja hän antoi heille suojeluksensa ja he kääntyivät islamiin. Hän hävitti kaikki juutalaiset Medinasta."

Koraani viittaa joukkomurhaan sanoen, että Allah "kylvi kauhua" pakanoita auttaneiden Kirjan kansojen sydämiin, ja "osan heistä te tapoitte ja loput otitte vangiksi" (jae 26). Voitto on ainoastaan Jumalan ansiota (jakeet 9-11).


[*] Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta, Basam Books, ss. 314, 320, suom.huom.


Blogging the Qur’an: Sura 33, “The Confederates,” verses 1-27
Liittoutuneiden suura



Profeetta Muhammed, Ali ja kumppanit panevat toimeen juutalaisen Quraiza-heimon joukkomurhan. Yksityiskohta 1800-luvun Muhammad Rafi Bazilin teoksesta. [lähde: wikipedia]