25. elokuuta 2016

Allah ei koskaan hävitä kansaa varoittamatta sitä ensin

Robert Spencerin Koraaniblogi jatkuu Runoilijoiden suuralla. Suuran opetus näyttäisi olevan, että uskokaa profeettoihin (erityisesti Muhammediin) tai muuten Jumala tappaa teidät kaikki!


Suura 26 on mekkalainen suura; sen nimi tulee jakeesta 224, missä sanotaan, että eksyneet seuraavat runoilijoita. Tämän merkitys on tietysti se, että Muhammed ei ole runoilija eikä Koraani ainoastaan runollinen teos, vaan jumalallinen ilmestys, vaikka Mekan pakanat jääräpäisesti kieltäytyvät sitä uskomasta.

Tämä kieltäytyminen aiheuttaa Muhammedille jatkuvaa ahdistusta (jakeet 2-9). Allah on huolissaan, että Muhammed suree itsensä kuoliaaksi heidän epäuskonsa tähden (jae 3) ja vakuuttaa, että tahtoessaan hän voisi lähettää sellaisen tunnusmerkin, että kaikki uskoisivat (jae 4). Mutta heti kun Allah antaa uuden ilmoituksen, he hylkäävät sen (jae 5) - huomatakseen kuitenkin pian, että se onkin totta (jae 6). Eivätkö he ole nähneet maailmassa monia Allahin ihmeitä (jakeet 7-8)?

Sitten Allah palaa jälleen Mooseksen tarinaan (jakeet 10-68), josta olemme lukeneet jo suurissa 2, 7, 10, 17 ja 20. Samankaltaisuudet Muhammedin omaan tarinaan ovat toistuvia ja ilmiselviä. Kun Allah käskee Moosesta menemään "väärämielisen kansan, faraon kansan luokse" (jae 11), hän sanoo Allahille: "Herra, pelkään heidän minut vääräksi väittävän" (jae 12), samoin kuin Muhammediakin syytettiin (25:4). Mooses pelkää, että vääräuskoiset tappavat hänet (jae 14) samoin kuin he suunnittelivat Muhammedin surmaamista (8:30). Kun Mooses saarnaa faraolle, hän sanoo että Muhammed on "hullu mies" (jae 27), aivan samoin kuin pakana-arabit sanoivat Muhammedista jakeessa 15:6.

Seuraavaksi tulee kertomus Mooseksen ihmeteoista ja miten faraon taikurit yrittivät jäljitellä häntä. Kun Mooses on voittanut faraon taikurit, nämä tunnustavat uskonsa Allahiin (jakeet 47-48), mutta Farao varoittaa heitä aikovansa amputoida heidän kätensä ja jalkansa vastakkaisilta puolilta ja ristiinnaulita heidät (jae 49) - sama rangaistus, jonka Allah määrää niille, jotka "sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa" (5:33). Mutta taikurit pysyvät lujina toivoen, että Allah armahtaa heidät heidän aikaisemmista synneistään (jakeet 50-51). Mooses jakaa meren kahtia (jae 63) ja Israelin lapset pääsevät turvaan.

Sitten Allah palaa kertomukseen Aabrahamista (kuten myös suurissa 15, 19 ja 21) ja siitä kuinka hän vastusti kansansa epäjumalanpalvelusta (jakeet 69-104). Epäjumalanpalvojat sanovat suoraan Aabrahamille, että heidän jumalankuvansa ovat hyödyttömiä, ja että he palvovat niitä vain koska heidän isänsäkin tekivät niin (jae 74). Ibn Kathir kirjoittaa: "He tiesivät etteivät heidän jumalankuvansa voineet tehdä mitään, mutta he olivat nähneet isiensä palvovan niitä, joten he kiirehtivät seuraamaan heidän jalanjälkiään." Tämä muistuttaa Ibn Ishaqin kertomusta kristitystä lähetystöstä, joka tuli Jemenistä, Najranin kaupungista, tapaamaan Muhammedia. Yksi lähetystön johtajista oli piispa Abu Haritha ibn Alqama, joka sai rahaa, palvelijoita ja muita suosionosoituksia "Bysantin kristityltä kuninkaalta". Ibn Ishaq sanoo, että Abu Haritha tiesi Muhammedin olevan profeetta, ja hän sanoi sen myös muille lähetystön jäsenille, mutta kieltäytyi hyväksymästä häntä siitä pelosta, että olisi menettänyt kaiken sen hyvän, mitä bysanttilaiset hänelle runsaasti lähettivät.

Toisin sanoen, oli se sitten kulttuurin painostus tai rahanhimo, uskottomat toimivat vastoin parempaa tietoaan: sitä mahdollisuutta ei edes pohdita, että ihmiset saattaisivat torjua islamin vain sen vuoksi, etteivät usko sen olevan totta. Kaikki tietävät sen olevan totuus, mutta joillekin sen myöntäminen on erilaisista syistä hankalaa. Maududi sanoo: "Uskottomien mielenlaatu on ollut sama kautta aikojen; heidän perustelunsa ja vastaväitteensä, ja heidän tekosyynsä ja harhautumisensa ovat olleet samanlaisia ja lopulta myös heidän kohtalonsa tulee olemaan sama."

Seuraavaksi Allah kertoo Nooan tarinan (jakeet 105-122, katso myös suurat 10, 11 ja 23). Nooa kertoo uskottomille, että hän on "vain julkinen varoittaja" (jae 115) - aivan samoin kuin Muhammed (7:184). Nooa vetoaa Allahiin, että hän tuomitsisi hänen ja kansansa välillä, ja sitten hänen kansansa hukutetaankin ja Nooa pelastuu arkissa (jae 119). Tämä on tunnusmerkki, mutta useimmat eivät silti usko (jae 121). Jakeissa 123-140 Allah palaa profeetta Huudiin, jonka olemme tavanneet myös suurissa 7 ja 11. Hänkin varoittaa ihmisiä, mutta he torjuvat hänet ja Allah hävittää heidät (jae 139). Samalla tavalla jakeissa 141-159 uskottomat hylkäävät profeetta Saalihin (joka esiintyy myös suurissa 7 ja 11), ja heidätkin tuhotaan (jae 158). Tässä toistetaan tarina "naaraskamelista", ihmeellisestä eläimestä, jonka Saalih tuo esiin vastauksena kansan vaatimukseen saada nähdä tunnusmerkki (jakeet 154-155). Ibn Kathir kertoo: "Väkijoukko kokoontui ja vaati, että hän toisi kivestä esiin naaraskamelin, joka olisi kymmenennellä kuukaudella tiineenä, ja he osoittivat erästä kiveä. Allahin profeetta Saalih vaati heitä lupaamaan, että mikäli hän toteuttaa heidän toiveensa, he uskovat häneen ja seuraavat häntä. He lupasivat. Allahin profeetta Saalih, rauha hänelle, seisoi ja rukoili ja hän pyysi Allahia toteuttamaan heidän toiveensa. Silloin kivi, jota he olivat osoittaneet, avautui ja kymmenennellä kuulla tiineenä oleva naaraskameli tuli esiin, juuri niin kuin oli pyydetty. Jotkut heistä uskoivat, mutta useimmat eivät uskoneet." Toiset menivät niin pitkälle, että rampauttivat sen (jae 157), josta heitä asianmukaisesti rangaistiin.

Sama kaava jatkuu Allahin kertomuksella Lootista (jakeet 160-175; katso myös suurat 7 ja 15). Loot moittii uskottomia heidän homoseksuaalisuudestaan (jakeet 165-166) ja Allah hävittää heidät kaikki (jae 172), mutta pelastaa Lootin ja hänen perheensä - lukuunottamatta vanhaa naista (jae 171) - muistuma Lootin vaimosta Ensimmäisen Mooseksen kirjan jakeessa 19:26. Jakeissa 176-191 Allah palaa profeetta Shuaihiin (joka tavataan myös suurissa 7 ja 11). Uskottomat väittävät, että hän on noiduttu (jae 185), aivan samoin kuin he sanovat Muhammedista (17:47), ja myös että hän on vain tavallinen mies ja valehtelija (jae 186) - jälleen samalla tavalla kuin Muhammedille sanottiin (17:93,25:4).

Allah lopettaa suuran tekemällä asian selväksi: tämä on Allahilta tullut ilmestys (jae 192) selvällä arabian kielellä (jae 194), kuten aikaisemmissa kirjoituksissa on ennustettu (jae 196). Eikö siinä ole sellainen merkki, että Israelin lapset sen ymmärtäisivät (jae 197)? Ibn Kathir sanoo, että "eikö ole riittävä tunnusmerkki Israelin lapsille, että Koraani mainitaan niissä kirjoituksissa, joita he tutkivat?" Hän vahvistaa, että "heidän keskuudessaan olevat oikeamieliset myöntävät, että Muhammedin ominaisuudet ja hänen tehtävänsä ja hänen Ummansa mainitaan heidän kirjoissaan, kuten uskovaiset Abdullah bin Salam, Salman Al-Farisi ja muut Profeetan tavanneet mainitsevat."

Uskottomat eivät olisi uskoneet ei-arabialaista lähettilästä (jakeet 198-199), ja he eivät totisesti usko ennen kuin näkevät helvetin kauhut (jae 201). Tuho tulee yllättäen, mutta Allah ei koskaan hävitä kansaa varoittamatta sitä ensin (jae 208). Uskokaa siis yksin Allahiin (jae 213), älkääkä runoilijanrenttuihin (jae 224).


Blogging the Qur’an: Sura 26, “The Poets”
Runoilijoiden suura



Sodoman ja Gomorran hävitys, John Martin, 1852



24. elokuuta 2016

Koraani on ymmärrys

Myöhäisen mekkalaisen suuran 25 nimi on Al-Furqan (الفرقان). Sana esiintyy jakeessa 1, missä se tarkoittaa Koraania. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että Koraania "kutsutaan niin [al-furqan] sillä se erottaa [faraqa] totuuden valheesta".

Tafsir al-Jalalayn jatkaa, että Allah lähetti sen Muhammedille "jotta hän olisi varoittaja, Jumalan rangaistuksella peloittaja koko ihmiskunnalle ja jinneille, mutta ei enkeleille." Miksei enkeleille? Luultavasti siksi, että enkelit "eivät vastusta Allahin määräyksiä" (66:6) eivätkä siksi tarvitse Muhammedin varoituksia. Hänet on kuitenkin lähetetty kaikille maan päällä, kuten hän itse selittää hadithissa: "Jokainen Profeetta on lähetetty vain omalle kansalleen, mutta minut on lähetetty koko ihmiskunnalle."

Tämän suuran avausjae on yksi hyvin ilmeisistä (vaikka islamin kommentaattorit eivät siitä mainitsekaan) poikkeuksista sääntöön, että Allah on Koraanin ainut kertoja - ellei hän sitten siunaa itseään siitä, että on ilmoittanut Koraanin Muhammedille. Sitten Allah palaa jakeissa 2-10 jälleen ojentamaan uskottomia siitä hyvästä, että he ovat torjuneet Muhammedin ilmoituksen. Allah on kaiken hallitsija eikä hänellä ole poikaa (jae 2), ja kuitenkin uskottomat ovat ottaneet hänen rinnalleen muita jumalia, jotka eivät voi mitään luoda eikä nillä ole valtaa elämään tai kuolemaan (jae 3). Tästä voisi saada sellaisen käsityksen, että uskottomat eivät hylkää Allahia; he vain palvovat muita jumalia hänen rinnallaan. Tämä voi olla viittaus kristittyjen kolminaisuusoppiin tai pakanallisiin arabeihin, jotka palvoivat Allahin lisäksi monia muita jumalia, tai molempiin.

Uskottomat syyttävät Muhammedia valehtelusta (jae 4) ja sanovat, että hän toistaa Koraanissa vain "muinaistaruja, jotka hän on antanut kirjoittaa muistiin, jotta niitä luettaisiin hänelle aamuin ja illoin" (jae 5). Näiden syytösten on täytynyt satuttaa Muhammedia, sillä Koraanissa esitetään niille monia vastaväitteitä. Toisessa kohdassa meille kerrotaan ulkomaalaisesta miehestä, jonka väitetään opettaneen Muhammedia: "Tiedämme perin hyvin, että he vastaavat: »Hänen opettajansa on vain ihminen.» Heidän tarkoittamansa miehen äidinkieli on muukalainen, mutta Koraani on selvää arabiankieltä" (16:103). Sitten on vielä nimeltä mainitsematon henkilö, joka hadithin mukaan: "oli kristitty, joka kääntyi islamiin ja luki Surat-al-Baqaraa [suura 2] ja Al-Imrania [suura 3], ja hän tapasi kirjoittaa Profeetan ilmestyksiä." Hän siis kirjoitti ylös Muhammedin Koraanin lukua. Hänen kokemuksensa saivat hänet ilmeisesti epäilemään ilmestysten jumalallista alkuperää, sillä hän "palasi myöhemmin takaisin kristinuskoon ja tapasi sanoa:'Muhammed ei tiedä mitään muuta kuin mitä minä olen hänelle kirjoittanut'".

Allah raivostui eräälle näiden syytösten esittäjälle: Jumala huomautti, että mies oli "halpamainen vannoja" ja lupasi polttaa merkkinsä hänen kasvoihinsa (68:10-16). Hän myös julistaa "Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!" (2:79). Ja puhuessaan Kirjan kansoista Allah sanoo Muhammedille: "Katso, heidän joukossaan on sellaisia, jotka puhuessaan vääristelevät Pyhää kirjaa, jotta te luulisitte Pyhän kirjan sanoiksi sellaistakin, mikä siihen ei sisälly; he sanovat: »Se tulee Jumalalta», vaikka se ei tule Jumalalta, ja vedoten Jumalaan he valehtelevat vastoin parempaa tietoaan" (3:78). Näistä ja muista kohdista voidaan olettaa, että jotkut Muhammedin tapaamat ihmiset pilkkasivat hänen profeetallisia väitteitään esittämällä omia kirjoituksiaan tai kansan kertomuksia tai muuten epäilyttävää materiaalia jumalallisina ilmestyksinä ja yrittivät myydä niitä hänelle.

Uskottomat sanovat Muhammedin olevan vain tavallinen mies ja kysyvät miksei Muhammedin sijasta lähetetty enkeliä (jae 7). He pilkkaavat Muhammadia sanoen, ettei hänellä ole edes puutarhaa (jae 8), vaikka Allah väittää voivansa antaa hänelle Paratiisin puutarhat (jae 10). Jakeissa 11-34 Allah varoittaa Tuomiopäivän kauheudesta, kun uskottomat valittavat "Jospa olisin vaeltanut lähettilään tietä!" (jae 27) ja huomaavat hirvittävän virheensä kun pitivät "Koraania joutavana" (jae 30). Pelätyn päivän tullessa uskovaiset sen sijaan lepäilevät Puutarhassa (jae 24). Jakeissa 35-42 Allah käsittelee lyhyesti Moosesta ja Nooaa, ja huomauttaa, että myös toisia hänen lähettämiään profeettoja pilkattiin ja pilkkaajat hävitettiin (jakeet 36,39). Kuitenkin he jatkavat Muhammedin profetian pilkkaamista ja siitä he pian saavat rangaistuksensa (jakeet 40-41).

Jakeissa 43-77 hän luettelee joitakin voimiaan, joilla hän hallitsee luontoa - mutta uskottomat ovat "karjan kaltaisia" (jae 44), jotka eivät ymmärrä näistä todisteista huolimatta. Allah olisi voinut lähettää profeetan jokaiseen kaupunkiin (jae 51) - mutta kuten olemme nähneet on Muhammed jo lähetetty kaikelle kansalle (jae 1). Muhammedin ei tule "suostua uskottomiin" vaan "taistella kaikin voimin heitä vastaan" (jae 52) - arabiaksi "käy heitä vastaan suureen jihadiin" (جَاهِدْهُمْ بِهِ جِهَادًا كَبِيرًا). Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että tämä tulee tehdä "Koraanin avulla" ja "miekalla".

Allah on luonut ihmiskunnan vedestä (jae 54), mutta epäjumalat ovat voimattomia (jae 55). Muhammed on lähetetty tuomaan ilosanoman ja varoittamaan (jae 56) - "joka tarkoittaa", sanoo Ibn Kathir, "ilosanoman tuojaa uskovaisille, varoittajaa epäuskoisille; hyviä uutisia Paratiisista niille, jotka tottelevat Allahia, ja varoitus hirvittävästä rangaistuksesta niille, jotka vastustavat Allahin määräyksiä." Allah loi kaiken kuudessa päivässä (jae 59), vaikka siihen näyttäisi kuluvan kahdeksan päivää suuran 41 jakeiden 9-12 mukaan. Uskottomat kieltäytyvät tekemästä niin kuin Muhammed käskee - he eivät kumarra Al-Rahmania, laupiasta armahtajaa (jae 60).

Ibn Kathir selittää tämän tulevan ajalta, jolloin solmittiin Hudaibiyan rauhansopimus Muhammedin ja pakanallisten Mekan arabien kanssa. Kun Muhammed käski aloittaa sopimuksen sanoilla "Allahin, Ar-Rahman, Ar-Rahim (Armeliaan Armahtajan) nimeen", he vastasivat: "Emme tunne Ar-Rahmania tai Ar-Rahimia. Kirjoita sen sijaan: "'Bismika Allahumma (Sinun nimeesi, Oi Allah)'". Tämä yhdessä kolmannen jakeen kanssa on toinen merkki siitä, että pakanat palvoivat Allahia jo ennen islamia. Jae 60 on myös yksi kumarruksen jakeista: uskovan tulee kumartaa aina kun jaetta luetaan.

Ne jotka "eivät rukoile muita jumalia kuin Jumalaa eivätkä syyttömästi ketään tapa, minkä Jumala on kieltänyt, eivätkä antaudu minkäänlaiseen haureuteen" (jae 68) välttävät rangaistuksen, mutta ne jotka näitä tekevät saavat Tuomiopäivänä kaksinkertaisen rangaistuksen (jae 69). Allah vaihtaa niiden pahat teot hyviksi, jotka katuvat, uskovat ja tekevät hyviä töitä (jae 70). Mutta Allah ei välitä niistä uskottomista, jotka kieltäytyvät kääntymästä islamiin; kuitenkin he saavat väistämättä rangaistuksen, koska ovat hylänneet hänet (jae 77).


Blogging the Qur’an: Sura 25, “The Criterion”
Ymmärryksen suura


Ymmärrystään Koraanista voi lisätä lukemalla 
Robert Spencerin johdatuksen Koraaniin. 
Tilattavissa vaikkapa Amazonin kirjakaupasta:

23. elokuuta 2016

Aseveljet



Nämä sumuiset vuoret
Ovat nyt ainut kotini
Mutta kotini on laaksossa
Ja tulee aina olemaan
Jonain päivänä te palaatte
Laaksoihinne ja tiloillenne
Ettekä enää halua olla
Aseveljiäni

Läpi tuhon kenttien
Tulikasteen
Näin teidän kärsivän
Taistelun tuoksinassa
Ja vaikka kärsin kovin
Pelkäsin ja huolehdin
Te ette hylänneet minua
Aseveljeni

On niin monta maailmaa
Niin monta aurinkoa
Ja meillä on vain yksi maa
Mutta elämme eri maailmoissa

Nyt kun aurinko on mennyt tuonelaan ja
Kuu on noussut ylös
Antakaa minun hyvästellä teidät
Sillä jokaisen on kuoltava
Mutta on kirjoitettu tähtiin
Ja kämmentenne viivoihin
Että olemme typeryksiä kun käymme sotaan
Aseveljiämme vastaan
- Mark Knopfler

18. elokuuta 2016

Arabiaa: Abu, Ibn, Bin, mitä ihmettä?

Daniel Engber kirjoittaa arabiankielisistä ilmauksista abu, ibn ja bin:

Viimeksi kävimme läpi etuliitteen "al" merkitystä arabialaisissa nimissä.

Monet lukijat esittivät kysymyksiä sellaisista nimistä kuten Hind ibn Sheik, Osama Bin Laden ja Abu Musab al-Zarqawi. Mitä ihmettä tarkoittavat ibn, bin ja abu?

Arabialaisten nimien ibn ja bin voidaan kääntää "[jonkun] poika". Osama bin Laden tarkoittaa "Osama Ladeninpoika". Ei ole epätavallista, että nimissä on viittauksia kolmannen tai neljännen polven esi-isiin, joista jokaisen eteen pannaan bin tai ibn.

Miksi sitten joissakin nimissä käytetän muotoa bin ja toisissa taas ibn? Sanan kirjoitusasu muuttuu sen mukaan missä kohdassa nimeä se on. Jos se on nimen alussa, se kirjoitetaan alef-ba-nun, joka translitteroidaan ibn. Jos sana on nimen keskellä, jää alef pois, ja se kirjoitetaan joskus bin. Nämä kirjoitusasut myös ääntyvät eri tavalla, toisin kuin määräisissä artikeleissa al ja el.

Ei siis ole täysin oikein sanoa "Bin Laden", kun viittaamme mieheen lyhyesti. Guardian aloittaa kappaleen lauseella "Bin Laden ylisti ylenpalttisesti jordanialais-syntyistä militanttia." Parempi olisi "Ibn Laden ylisti ylenpalttisesti jordanialais-syntyistä militanttia", sillä tässä "jonkun-poika" on nimen alussa.

Bin ja ibn esiintyvät useimmiten sellaisilla alueilla, joissa on voimakas heimokulttuuri kuten Saudi-Arabiassa. Isoissa kaupungeissa asuvat saattavat jättää nämä sanat pois nimistään - nimi Osama Bin Laden saattaisi siis saada muodon "Osama Laden". Pohjois-Afrikassa tavataan bin kirjoittaa e-kirjaimella kuten entisen Algerian presidentin nimessä Ahmed Ben Bella.

Bin voi muuttua myös varsinaiseksi sukunimeksi, jolloin se menettää kirjaimellisen merkityksensä. Osama Bin Ladenin käly Carmen muutti sukunimensä kun hän nai Osaman vanhemman veljen. Nyt hänen nimensä on Carmen Bin Ladin, eli "Carmen Ladininpoika".

Abu tarkoittaa "[jonkun] isää" ja sitä käytetään usein liikanimenä. Miehen ystävät saattavat kutsua häntä abu, jonka perään laitetaan hänen esikoispoikansa nimi. Toisaalta abu voidaan yhdistää johonkin vähemmän konkreettiseen. Terroristi Abu Nidal esimerkiksi tarkoittaa "taistelun isä".

Sanaa voidaan käyttää myös arkisemmin. Miestä, jolla on viikset, voidaan kutsua nimellä "Abu Shanab" eli "viiksien isä". Myös paikkoihin ja esineisiin voidaan viitata ilmauksella "jonkun-isä" niiden erityisominaisuuden mukaan. "Shibshib abu khamsa gnieh" on kirjaimellisesti "varvastossut, viiden dollarin isä", mutta se tarkoittaa "viiden dollarin varvastossut". Samalla tavalla Abu Dhabi tarkoittaa "gasellien isä", joka voitaisiin kääntää "paikka, missä on paljon gaselleja". (sanaa ibn voidaan käyttää samalla tavoin. "Ibn halal" on hyvä jätkä, mutta "ibn haram" huoranpenikka.)


Alkuperäinen kirjoitus: 
http://www.slate.com/articles/news_and_politics/explainer/2006/07/abu_ibn_and_bin_oh_my.html

----

Lue myös Engberin kirjoitus al-etuliitteestä

ShibShib War pelin traileri: siinä tuhotaan omaisuutta varvastossuilla...






16. elokuuta 2016

Arabiaa: al-sitä ja al-tätä

Daniel Engber kertoo meille arabian kielen ilmauksesta "Al-":

The New York Times kertoi taannoin kapinallisesta nimeltä Haitham al-Badri, joka suunnitteli Samarran pyhätön pommituksen, ainakin irakilaisen turvallisuusneuvonantajan Mowaffaq al-Rubaien mukaan. Al-Badri oli aiemmin kapinallisjärjestö Ansar al-Sunnan jäsen. Nyt hän kuuluu Irakin al-Qaidaan, jota johti aiemmin Abu Musab al-Zarqawi, kunnes kuoli ja Abu Hamza al-Muhajer otti johdon. Mutta mitä ihmettä nämä kaikki "al"-etuliitteet tarkoittavat?

Se on arabian kielen määräinen artikkeli - kuten "the" englannissa. Sukunimet, joissa esiintyy "al", viittaavat usein paikkaan, missä henkilön joku esi-isä on asunut. Esimerkiksi Saddam Husseinia tavattiin kutsua nimellä "al-Tikriti". Koska "al-" on määräinen artikkeli, nimi "Saddam al-Tikriti" tarkoittaa "Saddam, heppu Tikritistä" [tai "Saddam Tikritiläinen", suom. huom.].

Näissä tapauksissa sukunimi päättyy yleensä kirjaimeen "i", joka muuttaa kyseisen paikannimen henkilön kuvaukseksi. Arabialaisiin sukunimiin voidaan myös lisätä ammatin nimi "al"-etuliitteellä. Esimerkiksi Ali Hassan al-Majidille annettu liikanimi "Kemikaali-Ali" eli "Ali al-Kimyai" voidaan kääntää "kemisti-Aliksi". (Sana "alkemia" tulee todellakin arabian sanasta "kemia" etuliitteellä "al").

Joskus "al" yhdistetään pääsanaan. Yleinen Pohjois-Afrikkalainen nimi yhdistää määräisen artikkelin sanaan "akhdar", mikä on "vihreä" arabiaksi. Nimen voi kirjoittaa "al-Akhdar", "vihreä". Useimmiten se kuitenkin kirjoitetaan "Lakhdar".

Arabialaisissa nimissä yhdistetään yleisesti "abd" ["palvelija"], "al-" ja joku Jumalan nimistä. "Abd al-Rahman" tarkoittaisi "Armollisen palvelija".

Entä mitä tarkoittaa etuliite "el-", kuten IAEA:n Mohamed ElBaradei? Se on vain erilainen kirjoitusasu samalle sanalle (el ja al kirjoitetaan arabialaisilla kirjaimilla "alef" ja "laam"). Yleensä ranskankielisissä maissa kuten Tunisiassa käytetään enemmän "el"-kirjoitusasua, mutta jokainen henkilö voi itse päättää, miten hänen nimensä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla.

Myös paikannimet voivat saada määräisen artikkelin. Arabiassa Irakia kutsuaan "al-Iraq". Baghdad on kuitenkin vain "Baghdad". Ei ole mitään tiukkaa sääntöä, milloin "al"-etuliittettä käytetään.

Myös järjestöt voivat käyttää määräistä artikkelia, kuten "al-Qaida" tai "Ansar al-Sunna". Ei ole mitään hyvää syytä, miksi New York Times kirjoittaa "Al Qaeda" isolla A:lla ja ilman väliviivaa. Jos Times käyttäisi samaa nimeämiskäytäntöä kuin muissa arabialaisissa nimissä, siinä lukisi "al-Qaeda".

--

Alkuperäinen kirjoitus: 
http://www.slate.com/articles/news_and_politics/explainer/2006/06/whats_up_with_al.html

Arabian kielestä kiinnostuneille YLE:n kielikurssi: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/15/1-ahlan-wa-sahlan.

Lue myös: Arabiaa: Abu, Ibn, Bin, mitä ihmettä?