Koraaniblogi: Lehmän suura (211-221)

Milloin on luvallista poiketa moraalisäännöistä?

Kun islamin yhteisöä sorretaan.

Tämä on seurausta lauseista, jotka jäävät helposti huomaamatta: "pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha" (jae 191), tai "käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kieltäminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa [kuin murha] Jumalan silmissä" (jae 217).

Allah käyttää paljon aikaa "Lehmässä" (jakeet 189-242) vastatakseen kysymyksiin, joita muslimit ovat näköjään kysyneet Muhammedilta. Allah aloittaa vastauksensa Muhammedille "He kysyvät sinulta" (jakeet 189, 215, 217, 220, 222). Yksi kysymyksistä koski sitä, oliko taisteleminen sallittua pyhitetyn kuukauden aikana, johon Allah vastaa jakeessa 217.

Muhammedin ensimmäinen elämäkerturi, 700-luvulla elänyt Ibn Ishaq, kertoo tämän jakeen taustoista. Hijran, Muhammedin Medinaan muuton, jälkeen muslimit alkoivat ryöstellä pakanallisten quraishien karavaaneja. Se oli Muhammedin oma heimo, joka oli torjunut hänet.


Muhammed johti itse monia näistä ryöstöretkistä

Ryöstöretkillä oli tärkeä taloudellinen merkitys: sillä rahoitettiin muslimien toiminta. Kerran Muhammed lähetti erään uskollisimmista luutnanteistaan, Abdullah bin Jahshin, sekä kahdeksan muuta muslimia vakoilemaan Quraishin karavaania Mekan lähellä sijaitsevassa Nakhlassa, jotta he saisivat tietää "mitä he ovat tekemässä".

Abdullah ja hänen joukkonsa ottivat tämän käskynä ryöstää Quraishin karavaani, jonka he pian tapasivatkin ja jolla oli kuormana nahkaa ja rusinoita. Silloin oli kuitenkin pyhän Rajab-kuukauden viimeinen päivä, ja arabien ikiaikaisen tavan mukaan taisteleminen oli sen kuukauden aikana kielletty. Tämä aiheutti heille pulman: jos he odottaisivat, kunnes pyhä kuukausi olisi ohi, karavaani pääsisi pakoon, mutta jos he hyökkäisivät, he tekisivät syntiä tappamalla ihmisiä pyhän kuukauden aikana.

Ibn Ishaqin mukaan he päättivät lopulta "tappaa heistä niin monta kuin voisivat ja ottaa heidän omaisuutensa".

Paluumatkalla Medinaan Abdullah erotti saaliista viidesosan Muhammedille (kuten Koraanin jae 8:41 määrää). Kun he palasivat muslimien leiriin, Muhammed kuitenkin kieltäytyi ottamasta osuuttaan saalista tai tekemään sille mitään, sanoen ainoastaan "En käskenyt teidän taistelevan pyhän kuukauden aikana."

Mutta sitten Allah antoi jakeen 217 ilmestyksen selittäen, että koska quraishit vastustivat Muhammedia ja koska he oletettavasti vainosivat muslimeja, oli se hänen silmissään pahempaa kuin muslimien pyhän kuukauden rikkominen.

Karavaanin ryöstö oli siten oikeutettu: "pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha". [Jaakko Hämeen-Anttilan käännös: "Epäjumalanpalvelus on suurempi synti kuin tappaminen." Kyseessä on arabiankielen sana fitna: 'fitna on pahempi kuin murha'. Englanninkielisessä käännöksessä käytetään sanaa 'persecution', joka tarkoittaa 'vainoamista' tai 'sortoa', suom.huom.] 

Mitä hyvänsä Nakhlan ryöstäjät olivat tehneetkin rikkoessaan pyhää kuukautta vastaan, se ei ollut mitään verrattuna Quraishin synteihin.

Ibn Ishaq selittää jakeen:

"He ovat epäuskollaan pitäneet teidät pois Jumalan tieltä, pyhästä moskeijasta ja karkottaneet teidät sieltä, kun olitte heidän keskuudessaan. Tämä on Jumalan silmissä vakavampi asia kuin se, että tapoitte nuo ihmiset."

Saatuaan tämän ilmestyksen Muhammed otti osuutensa Abdullahin saaliista ja vangeista. Abdullah oli hyvin helpottunut ja kysyi: "Voimmeko toivoa, että tämä lasketaan ryöstöretkeksi, josta me voimme saada taistelijan osuutemme?"

Allah vastaa jälleen ilmoituksella:

"Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellä, nämä voivat totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä Jumala on armollinen ja laupias." (jae 218)

"Taistelleet" on tässä jahadu, joka tulee sanasta jihad, ja "jihad Jumalan retkellä" viittaa islamin teologiassa aina sotilaalliseen jihadiin, ei henkisempään jihadin merkitykseen.

Ibn Kathir seuraa tässä Ibn Ishaqia ja kertoo myös tästä tapauksesta, joka oli merkittävä: hyvä teko oli mitä tahansa, joka hyödytti muslimeja, ja paha teko oli sellainen, josta oli heille haittaa, täysin riippumatta muista moraalisäännöistä.

Moraalin periaatteet hylättiin ja korvattiin käytännön eduntavoittelulla.

Sayyid Qutb selittää, että "islam on käytännöllinen ja realistinen elämäntapa, joka ei perustu jäykkään idealistiseen dogmaan". Islamilla "on omat korkeat moraalikäsityksensä", mutta vain silloin, kun "oikeudenmukaisuus on voimassa ja väärinteko on loppunut" - s.o. kun islamin laki on voimassa - voidaan "pyhyyttä suojella ja noudattaa".

Niinpä moraalisääntöjä ei tarvitse eikä voidakaan noudattaa ennen sitä.

Kuin rukkaset saanut kosija Allah palaa jälleen juutalaisiin, muistuttaen heitä suosionosoituksista, jotka he ovat hylänneet (jae 211). Hän mainitsee, kuinka uskottomat pilkkaavat muslimeja (jae 212) ja tiivistää sitten islamin pelastushistorian:

"Ihmisten muodostaessa yhden ainoan uskonnollisen yhdyskunnan Jumala lähetti profeettoja ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi ja ilmoitti heidän kauttaan Pyhän kirjan, jonka totuus kykeni ratkaisemaan kaiken, mistä ihmiset kiistelivät. Ja juuri ne, joille Kirja annettiin, riitelivät siitä keskinäisen vihansa vuoksi, vaikka olivat saaneet selvät todistukset." (jae 213)

Ihmiset joille annettiin Pyhä kirja ovat juutalaiset ja kristityt.

"Mutta uskovaisia Jumalan tahto johti siihen totuuteen, josta nuo keskenänsä kiistelivät; sillä Jumala ohjaa kenet tahtoo oikealle tielle" (jae 213)

Allah ohjasi muslimit totuuteen asioista, joista Kirjan kansat kiistelivät. Ibn Kathir selittää, että erimielisyys koski pyhäpäivää.

"Juutalaiset tekivät lauantaista pyhäpäivän ja kristityt valitsivat sunnuntain. Allah ohjasi Muhammedin umman [yhteisön] valitsemaan perjantain."

Lisäksi he kiistelivät suunnasta, johon heidän tulisi rukoilla (qibla), rukousasennoista, paastosta ja oikeasta Abrahamin uskosta: "Juutalaiset sanoivat, 'hän oli juutalainen', ja kristityt pitivät häntä kristittynä. Allah oli tehnyt hänestä hanif-muslimin" - esi-islamilaisen monoteistin.


Etkö pidä ajatuksesta, että sotaa käytäisiin Allahin nimeen? Kurjaa.

Allah kehottaa uskovia taistelemaan, "vaikka se on teille vastenmielistä". (jae 216)

Maulana Bulandshahri selittää perinteisen näkemyksen:

"Kun muslimit olivat Mekassa, he olivat heikkoja ja vähälukuisia, eivätkä käyttäneet kykyään ja jumalallista oikeutustaan jihadiin (uskonnolliseen sotaan). Medinaan muuton jälkeen he saivat luvan taistella vihollisiaan vastaan itsepuolustukseksi, kuten Pyhiinvaelluksen suuran [suura 22] jae julistaa: "Niille on annettu lupa taistella, joita vastaan on aloitettu sota, sillä heille on tehty vääryyttä" [22:39]. Myöhemmin tuli määräys taistella vääräuskoisia (kufr) vastaan, vaikka he eivät olisi aloittaneet sotaa."

Bulandshahri oli nykyajan teologi, mutta tämä näkemys Koraanin kolmevaiheisesta sodankäynnin kehityksestä löytyy myös Ibn Ishaqin 700-luvun teoksista sekä valtavirran islaminoppineiden kirjoituksista kautta aikojen mukaan lukien Ibn Kathir, Ibn Qayyim, Ibn Juzayy, as-Suyuti, ja monia muita.

Sen lisäksi, että jae 217 hävittää absoluuttiset moraalisäännöt, se on myös tärkeä niille, jotka jättävät islamin, tai toivoisivat voivansa tehdä niin:

"Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti." (Koraani 2:217)

Tafsir al-Qurtubi, klassinen valtavirran Koraanin selitys, kertoo:

"Oppineet ovat erimielisiä pitäisikö uskonluopioita kehottaa katumaan. Toiset sanovat, että heitä kuluu kehottaa katumaan, ja jos he eivät niin tee, heidät tapetaan. Jotkut sanovat, että heille annetaan aikaa yksi tunti ja toiset antavat aikaa yhden kuukauden. Toiset sanovat, että heitä pyydetään kolme kertaa tekemään parannus, se on myös Malikin mielipide. Al-Hasan sanoo, että heitä on kehotettava sata kertaa. On myös sanottu, että heidät on tapettava ilman, että heitä kehotettaisiin katumaan."

Tämän jälkeen Allah kieltää alkoholijuomat ja uhkapelin (jae 219). Useat varhaiset auktoriteetit - Ibn 'Umar, al-Sha'bi, Mujahid, Qatadah, al-Rabi' bin Anas ja 'Abdur-Rahman bin Aslam - sanovat, että tämä oli ensimmäinen kolmesta jakeesta, jotka ilmoitettiin tästä aiheesta, ja se tarkoittaa, että kaksi muuta menevät tämän jakeen edelle. Tässä Allah sanoo, että alkoholilla on "joitakin etuja", mutta jakeessa 5:90 hän sanoo sen olevan "paholaisen aikaansaamaa", joka kumoaa ajatuksen, että alkoholilla olisi mitään etuja.

Sitten Allah varoittaa naimasta "monijumalaisia naisia" (jae 221). Ibn Kathir luettelee suuren määrän erimielisyyksiä islaminoppineilta siitä, koskeeko tämä myös juutalaisia ja kristittyjä naisia, vaiko vain monijumalaisia. Hän kuitenkin huomauttaa, että ijma, yksimielisyys islamin lainoppineiden keskuudessa on, että sellaiset avioliitot ovat sallittuja, vaikka tietenkään musliminaisen ei ole sallittua minkään islamin koulukunnan mukaan naida juutalaista tai kristittyä miestä.

Kulttuurissa, jossa vaaditaan naisia olemaan täysin kuuliaisia miehille, nämä epätasa-arvoiset lait takaavat, että ei-muslimien yhteisöt pysyvät alistettuina eikä heillä ole samoja oikeuksia tai arvoa kuin muslimeilla.

* * *

Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 211-221

Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm

Koraaniblogi: Lehmän suura (141-210)

Miten arvokkaana pidät henkeäsi?

Islamin lain mukaan musliminaisen arvo on puolet miehen arvosta. Juutalaisen ja kristityn arvo on yksi kolmasosa muslimin arvosta.

Etkö usko? Jatka lukemista.

Seuraavaksi käymme läpi "Lehmän", Koraanin toisen ja pisimmän suuran, jakeita 141-150, joissa käsitellään qiblaa eli rukoussuuntaa. Allah käskee  nyt muslimien rukoilla kääntyneenä kohti Mekan pyhää moskeijaa (jae 150), kun he aikaisemmin olivat noudattaneet juutalaisten rukoussuuntaa kohti Jerusalemia. Islamilaisen perinteen mukaan tämä tapahtui silloin, kun Muhammed lakkasi yrittämästä saada juutalaiset tunnustamaan hänet profeetakseen muiden profeettojen rinnalle.

Allah sanoo Muhammedille, että ainoastaan "mielettömät ihmiset" (jae 142) vastustavat muutosta. Keitä he sitten ovat? Arvasit oikein: juutalaisia. Melko maltillinen kommentaattori Muhammad Asad ja kovemman linjan mufti Muhammed Aashiq Ilahi Bulandshahri ovat tästä asiasta samaa mieltä.

Asad sanoo: "Tämä Jerusalemin 'hylkääminen' on selvästi epämiellyttävä asia Medinan juutalaisille, joiden on täytynyt tuntea tyydytystä, kun he näkivät muslimien rukoilevan kohti heidän pyhää kaupunkiaan; ja heihin tämän jakson alku viittaa."

Allah kritisoi vielä juutalasia ja kristittyjä "toivomustensa" noudattamisesta, vaikka he tietävät, että qibla on tullut Allahilta (jakeet 144-146).

Luimme jo aikaisemmin Allahin ilmoitusesta, että kun hän kumoaa jakeen, antaa hän tilalla paremman (jae 106), ja että jotkut muslimit uskovat sen viittaavan Koraanin sisältöön, ja toisten ajattelevan sen koskevan Raamattua, jonka Koraani on korvannut. Se liittyy myös qiblan muuttamiseen.

Ibn Abbas, Muhammedin serkku ja varhainen islamin auktoriteetti, sanoo, että "Koraanin ensimmäinen abrogoitu osa Koraanista oli qibla." Kuitenkaan Koraanissa ei ole määräystä, että muslimien tulisi rukoilla kohti Jerusalemia, joten tämä abrogaatio koskee Koraanin ulkopuolista sääntöä. Kuten tulemme näkemään, abrogaatio on paljon tärkeämpi muissa yhteyksissä.

Rukoussuunnan vaihtaminen on ensimmäinen tapaus Koraanin monista samanlaisista teemoista: miten Allah pitää huolta Muhammedista. Tarkkaavaiselle Koraanin lukijalle herää ajatus, että Kaikkivaltiaan silmissä Muhammed on tärkein ihminen, joka on koskaan elänyt - tai kirjan kirjoittajat halusivat, että lukijat ajattelisivat niin.

Allah esittelee uuden qiblan ikään kuin se olisi erityinen lahja Muhammedille, jota uusi rukoussuunta "on tyydyttävä" (jae 144). Useat muutkin Koraanin jakeet ilmentävät Allahin erityistä huolenpitoa Muhammedista, kuten Allahin moittiessa Muhammedia tämän kieltäydyttyä naimasta miniäänsä (legendaarinen kaunotar), vaikka Allah halusi hänen naivan hänet (33:37).

Tällaiset kertomukset ovat saaneet toisuskoiset ajattelemaan, että Muhammed sai henkilökohtaista etua profeetan asemastaan, mutta muslimeille se vain korostaa Muhammedin erityistä asemaa: hänen elämänsä yksityiskohdat, ja jopa hänen halunsa - toiveensa saada rukoilla kohti Kaabaa - ovat ilmaisun välineitä, joilla Allah tuo esille ikuisia totuuksia ja jumalallisia lakeja. Ja hänen esimerkkinsä on ohjeellinen.

Muqtedar Khan (Center for the Study of Islam and Democracy) selittää:

"Kenelläkään uskonnollisella johtajalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta seuraajiinsa kuin islamin viimeisellä profeetalla Muhammedilla (rauha hänelle). ... Jopa niin, että Muhammedin sanoista, teoista ja sanomatta jättämisistä (jolloin hän näki jotain, mutta ei kieltänyt sitä) tuli islamilaisen lain itsenäisiä lähteitä. Uskonnollisissa toimissaan muslimit eivät ainoastaan noudata profeetan määräyksiä, vaan myös pyrkivät jäljittelemään profeettaansa kaikissa toimissaan. Niinpä sen lisäksi, että Muhammed on jumalallisen lain välittäjä, hän on myös sen lähde."

Sitten Allah kehottaa uskovia olemaan kestäviä uskossaan (jakeet 151-157) ja sallii esi-islamilaisen käytännön hajj:in (pyhiinvaellus Mekkaan) aikana (jae 158), ja palaa sitten lempiaiheeseensa, uskottomien uppiniskaisuuteen (jakeet 159-177). Ne jotka hylkäävät islamin ovat sekä Jumalan ja enkelien ja myös ihmisten kiroamia (jae 161), ja he joutuvat helvettiin (jae 162).

Uskovien koetukset eivät sen sijaan ole raskaita. Heidän täytyy vain jättää tiettyjä ruokia syömättä, mukaan lukien sianliha (jae 173). Uskovien joukossa on niitä, jotka jääräpäisesti salaavat Allahin ilmoituksia (jae 174).

Ne jotka väittelevät Allahin ilmoitusten sisällöstä "rakentavat riitoja" (jae 176). Tafsir al-Jalalayn sanoo jälleen, että he ovat juutalaisia.

Sen jälkeen Allah antaa erinäisiä määräyksiä: zakat (almujen anto), Ramadanin paasto, hajj ja jihad(jakeet 178-203). Hän asettaa verikoston murhasta (qisas) (jae 178): uhrin henki on hyvitettävä samalla mitalla, joka voi olla myös verirahan (diyah) maksaminen. Islamilaisessa laissa (sharia) hyvityksen suuruus riippuu uhrin uskonnosta: toisuskoisten henki ei ole yhtä arvokas kuin muslimin henki.

Umdat al-Salik (Reliance of the Traveller), sharia-käsikirja, jonka Kairon arvovaltainen yliopisto al-Azhar todistaa olevan "ortodoksisen sunniyhteisön käytäntöjen ja uskon" mukainen, sanoo, että naisesta kuuluu maksaa puolet siitä, mitä maksetaan miehestä, ja juutalaisen tai kristityn tappamisesta maksu on yksi kolmasosa muslimimiehen hinnasta (o4.9).

Lisää tästä voi lukea Sufi Sheikh Sultanhussein Tabandehin lausunnosta täältä.

Sitten seuraa eräs Koraanin tärkeimmistä kohdista koskien jihad-sodankäyntiä (jakeet 190-193).

Jaetta 190, "Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö", käytetään nykyään usein perustelemaan, että jihad voi olla ainoastaan puolustussotaa. Asad sanoo, että "tämä ja sitä seuraavat jakeet sanovat selvästi, että vain itsepuolustus (sanan laajimmassa merkityksessä) antaa muslimeille luvan käydä sotaan."

Kuitenkin Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä jae on kumottu jakeella 9:1, joka kumoaa kaikki muslimien ja toisuskoisten väliset sopimukset. Toisaalta Ibn Kathir hylkää ajatuksen, että jae olisi abrogoitu.

Mitä itsepuolustus sitten tarkoittaa? Saamme siitä vihjeen jakeessa 193: " Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys [fitna] lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen." Fitna ("viettelykset") tarkoittaa vainoa tai levottomuuksia. Ibn Ishaq selittää, että muslimien on taisteltava uskottomia vastaan kunnes vain "ainoaa Jumalaa palvellaan".

Bulandshahri sanoo: "Pahimmat synnit ovat vääräuskoisuus (kufr) ja monijumalaisuus (shirk), jotka ovat kapinointia Allahia, Luojaa, vastaan. Niiden hävittämiseksi muslimien tulee sotia niin kauan, että ne on hävitetty maailmasta, ja usko Allahiin on ainoa uskonto."

Tämä tarkoittaa ikuisen sodan julistusta kaikkia vääräuskoisia vastaan.

Yhtä kaikki, tämä konflikti on kuitenkin pohjimmiltaan itsepuolustusta epäuskon hyökkäystä vastaan: jos muslimien on taisteltava kunnes epäuskoa ei enää ole, silloin pelkkä epäuskon olemassaolo on riittävä syy aloittaa vihollisuudet.

Tämä on eräs perustelu fanaattiselle käsitykselle, että muslimien on sodittava vääräuskoisia vastaan, kunnes he joko kääntyvät islamiin tai alistuvat islamin lain alaisuuteen, kuten Koraanin jae 9:29 selvästi ilmoittaa.

Tai kuten islamin profeetta Muhammed sen toteaa hadithissa:

 "Minua on käsketty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja he uskovat, että minä olen (Allahin) lähettiläs, ja kaiken minkä olen sanonut. Ja kun he sen tekevät, heidän henkensä ja omaisuutensa ovat minun suojeluksessani, paitsi siltä osin, minkä laki oikeuttaa, ja Allah suojelee heidän toimiaan." (sahih Muslim 31)

Tästä voidaan olettaa, että jos joku ei hyväksy Muhammedia profeetaksi, ei hänen henkensä ja omaisuutensa ole turvassa niiltä, jotka lukevat nämä sanat ja pitävät niitä ainoan oikean Jumalan lähettilään sanoina.

Allah jatkaa edelleen sodasta ja varoittaa uskovia epäilemästä, luopumasta uskosta, sekä olemaan kuuliaisia (jakeet 204-210):

 "Te, jotka uskotte, tulkaa kaikki kuuliaisiksi Hänelle älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on totisesti teidän ilmeinen vihollisenne." (jae 208)

Tällainen lausunto tekee islamin uudistamisen vaikeaksi, koska uudistajaa voidaan aina syyttää siitä, ettei hän ole täysin kuuliainen.

* * *

Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 141-210

Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm

Koraaniblogi: Lehmän suura (75-140)

Kun kuulee Hamasin, Iranin tai muiden muslimien tuomitsevan Israelia, tulee muistaa, että he katselevat Israelia ja juutalaisia Koraanin prisman läpi.

He ovat oppineet, jos ovat ylipäänsä opiskelleet Koraania, että juutalaiset ovat kaikkein uppiniskaisimpia ja pahimpia, ja samalla juonikkaimpia ja jääräpäisimpiä, Allahin, Muhammedin ja muslimien vihollisia.

Jakeessa 75 Allah kysyy muslimeilta miten he voivat toivoa juutalaisten kääntyvän islamiin, koska "osa heistä aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä vastoin parempaa tietoaan."

Kommentaarissaan Tafsir Anwar al-Bayan 1900-luvun intialainen mufti Muhammad Aashiq Ilahi Bulandshahri huomauttaa, että jotkut kommentaattorit "ovat sanoneet näiden jakeiden tarkoittavan Tooran väärentämistä. Juutalaiset uskonoppineet tapasivat ottaa lahjuksia ihmisiltä, jotta he muuttaisivat tiettyjä määräyksiä sopimaan paremmin heidän tarpeisiinsa."

Bulandshahri jatkaa viittaamalla jakeeseen 79 sanomalla, että juutalaiset "tekivät kaksinkertaisen synnin muuttamalla Allahin kirjoituksia ja vielä ottamalla vastaan lahjuksia."

Tämä on perinteinen näkemys: Tafsir al-Jalalayn sanoo, että juutalaiset "muuttivat Tooran kertomuksen Profeetasta, samoin kuin 'kivitysjakeen', kuten myös muita yksityiskohtia, ja kirjoittivat ne uudestaan eri tavalla kuin ne oli ilmoitettu."

Koraani lisää, että ylimielisyydessään juutalaiset myös ajattelevat, että he joutuvat olemaan helvetissä vain joitakin päiviä (jae 80).

Bukhari kertoo kuinka sen jälkeen, kun Muhammed voitti Khaibarin juutalaiset Arabiassa sijaitsevalla keitaalla, he paistoivat islamin Profeetalle lampaan - ja myrkyttivät sen. Aavistaen heidän salajuonensa, hän kutsui heidät luokseen ja kuulusteli heitä. Kuulustelun aikana he kertoivat hänelle: "Me viivymme (helvetin) tulessa lyhyen aikaa, ja sen jälkeen te [muslimit] tulette meidän tilallemme." Muhammed närkästyi ja sanoi: "Te olette kirottuja ja nöyryytettyjä siellä! Allahin nimeen, me emme koskaan tule teidän tilallenne." Sitten hän paljasti, että tiesi heidän yrittävän myrkyttää hänet.

Jakeet 81-105 muistuttavat juutalaisia jälleen Allahin hyvyydestä heitä kohtaan, ja kuinka useimmat heistä "kääntyivät pois" (jae 83), ja nuhtelevat heitä heidän omapäisyydestään ja tottelemattomuudestaan. Allah tiivistää heidän tekonsa ja tottelemattomuutensa (jae 85) ja huipentaa saarnansa siihen, että juutalaiset uskovat vain osaan kirjoituksiaan ja "hylkäävät toisen osan."

Ibn Kathir sanoo heidän hylänneen osia Toorasta ja heitä siis "ei tule uskoa mitä tulee heidän väitteisiinsä Allahin lähettiläästä ja hänen tulemisestaan, hänen maastakarkotuksestaan, hänen Hijrastaan, ja muusta, jonka kaikki aikaisemmat profeetat ilmoittivat heille. Juutalaiset, kärsikööt he Allahin kirouksen, piilottivat kaikki nämä tosiasiat keskuudessaan."

Allah painottaa, että juutalaiset ovat kirottuja hylättyään islamin (jakeet 88-89). (Tämän vuoksi useimmat muslimit eivät hyväksy ajatusta, että juutalaisilla olisi mitään oikeutta Israelin valtioon, huolimatta Koraanin jakeesta 5:21, ja muista samanlaisista jakeista: Allah ei anna lahjojaan kirotulle kansalle.) Jae 98 sanoo, että heidän vihollisensa on itse Allah.

Sitten Allah esittää haasteen (jakeet 94-96): jos juutalaiset väittävät Paratiisin olevan varattu ainoastaan heille, miksi he eivät toivo kuolemaa, sen sijaan, että ovat "kiintyneitä tähän elämään enemmän kuin muut ihmiset"?

Tämä on perusta jihadistien pilkalle, kuten al-Qaidan taistelija Afganistanissa sen sanoi muutama vuosi sitten: "Amerikkalaiset rakastavat Pepsi-Colaa, me rakastamme kuolemaa." Oikeat uskovaiset kaipaavat Paratiisiin ja halveksivat tätä maailmaa.

Seuraavaksi Allah keskeyttää juutalaisten läksytyksen ja esittelee islamin opin abrogaatiosta, jossa Allah korvaa aikaisemmin ilmoittamansa jakeen jakeella, joka on "parempi tai samanlainen."

Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä jae ilmoitettiin, koska "uskottomat alkoivat tehdä pilkkaa abrogaatiosta sanoen, että yhtenä päivänä Muhammed sallii seuraajilleen jonkun asian, mutta seuraavana päivänä hän kieltää sen." Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että se viittaa siihen "mitä Koraanissa on abrogoitu ja mitä ei ole."

Sayyid Qutbin mukaan "sääntöjen osittainen muuttaminen Profeetan elämän aikana olosuhteiden mukaan voisi ainoastaan olla koko ihmiskunnan etu." Naskh:in käsite, abrogaatio, on perusta islamissa yleiselle käsitykselle siitä, että suuran 9 väkivaltaiset jakeet menevät aikaisemmin ilmoitettujen rauhanomaisempien jakeiden edelle, koska ne ilmoitettiin Muhammedille myöhemmin - palaamme tähän vielä.

(Täydellisempi keskustelu islamin abrogaatio-opista löytyy Ahmad Von Denffersin kirjasta 'Ulum al-Qur'an.)

Seuraavaksi Allah kehottaa muslimeja pitämään kiinni uskonnollisista velvollisuuksistaan, ja varoittaa heitä, etteivät he antaisi juutalaisten ja kristittyjen, jotka yrittävät käännyttää muslimeja (jakeet 111, 120, 135), eksyttää heitä, ja esittää sitten monesti toistetun vastaväitteen kristittyjen uskomukselle, että Jeesus on Jumalan Poika. Ajatuksen, että Allahilla voisi olla poika, katsotaan sotivan monoteismia vastaan: "Sanovatpa he: 'Jumala on ottanut itselleen Pojan'. Ei, Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaassa ja maan päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset." (jae 117)

Sitten Allah palaa lempiaiheeseensa, juutalaisiin, muistuttaen heitä sopimuksesta, jonka Allah teki Mekan Kaabassa Abrahamin ja Ismaelin kanssa (jae 125). Juutalaisia muistutetaan, että vaikka Abraham rukoili, että Mekasta tulisi "turvallinen seutu", Allah vastasi, että ne, jotka "ovat epäuskoisia" syöksetään kohta "Tulen kidutukseen." (jae 126)

Juutalaisen patriarkan, Abrahamin, yhdistäminen islamin pyhään paikkaan, Kaabaan, voi yllättää, mutta tulee muistaa, että vain väärämieliset voivat sanoa "Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä" (jae 140) Tosiasiassa he olivat Allahin alamaisia - muslimeja (jae 128). Jos he eivät uskoneetkaan profeetta Muhammediin, olivat he kuitenkin hanifeja: esi-islamilaisia monoteisteja.

Tämä vahvistaa toistuvaa Koraanin teemaa siitä, että ne jotka tunnemme tänään kristittyinä ja juutalaisina, ovat luopioita, jotka ovat hylänneet sen oikean uskonnon, jota Abraham ja Mooses, kuten myös Jeesus, opettivat - ja se oikea uskonto oli islam.

Kuten on nähty, suuri osa toisesta suurasta on omistettu kapinallisten juutalaisten puhutteluun. He hylkäsivät Muhammedin ja heitä kehotetaan palaamaan oikeaan uskoon, Abrahamin, Mooseksen sekä Muhammedin uskontoon. Näin islam haastaa juutalaisuuden ja kristinuskon väittämällä, että oikea ja alkuperäinen muoto molemmissa uskonnoissa oli islam.

Tänä päivänä islamin puhemiehet länsimaissa usein esittävät Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen aseman islamissa todisteena islamilaisesta avaramielisyydestä ja ekumeenisuudesta. Tosiasiassa se on kuitenkin julistus islamin ylivallasta sekä kristillisyyden ja juutalaisuuden harhaoppisuudesta.

* * *

Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 75-140

Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm

Koraaniblogi: Lehmän suura (jakeet 40-75)

Oletko ihmetellyt miksi niin monet muslimit ovat juutalaisvastaisia? Kyse ei ole Israelista. Kyse on Koraanista.

Suuran 2 jae 40 puhuttelee "israelilaisia", aloittaen pitkän saarnan siitä, mitä Allah oli tehnyt juutalaisten hyväksi, ja siitä miten he olivat olleet kiittämättömiä. Jae 41 varoittaa heitä: "älkääkä vaihtako Minun ilmoitustani mitättömiin arvoihin", jonka muslimikommentaattorit yleensä tulkitsevat siten, että Allahin palveleminen tulee asettaa tämän maailman asioiden edelle. Sayyid Abul A'la Maududi, 1900-luvun kuuluisa islamilainen intellektuelli ja poliittisen islamin kannattaja, sanoo laajassa kirjassaan "Kohti Koraanin ymmärtämistä", että tämä jae "viittaa niihin maallisiin hyötyihin, joiden takia juutalaiset hylkäsivät Jumalan käskyt." Toisaalta monet arvelevat, että jae olisi Muhammedin moite niitä kohtaan, jotka myivät hänelle aineistoa, jonka väittivät virheellisesti olevan jumalallista alkuperää - ne joista Koraani sanoo "Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!" (2:79).

Juutalaiset voivat joka tapauksessa päästä takaisin Allahin suosioon kääntymällä islamiin (jae 43). Tämä voi jäädä lukijalta huomaamatta, koska käännös kuuluu "harjoittakaa rukoilemista" ja "antakaa almuja", mutta arabiankieliset sanat, joita tässä käytetään, ovat rukouksesta "salat" ja almujen antamisesta "zakat"; nämä viittaavat nimenomaisesti islamilaiseen rukoukseen ja almujen antoon. Toisuskoiset eivät voi rukoilla salat'ia tai antaa zakat'ia. Kääntymyksen tarpeellisuudesta Ibn Kathir sanoo selvästi: "Allah käski israelilaisia omaksumaan islamin ja liittymään muslimeihin uskonnollisissa toimissaan, ja hylkäämään ennakkoluulonsa ja etnosentrisyytensä."

Maududin mukaan, jakeesta 47 alkaen "tässä viitataan parhaiten tunnettuihin tapahtumiin juutalaisten historiassa. Koska jokainen juutalainen lapsikin tuntee kertomukset, niihin viitataan vain ylimalkaisesti ilman yksityiskohtia. Tarkoituksena on muistuttaa juutalaisia niistä teoista, joilla Jumala on siunannut israelilaisia, ja teoista, joilla juutalaiset ovat niihin vastanneet." Näitä ovat israelilaisten pelastaminen faraon kynsistä (jakeet 49-50); kertomus kultaisesta vasikasta (54-55); ja kansan ruokkiminen mannalla ja viiriäisillä erämaassa (57, 61), huipentuen julistukseen: "Entä kun te sanoitte: 'Mooses, me emme jaksa syödä aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme, että hän antaisi meille, mitä maa kasvaa, kuten vihanneksia, kurkkuja, leipäviljaa, herneitä ja punasipulia'? Hän vastasi: 'Haluatteko saada huonompaa paremman sijasta? Menkää alas Egyptiin, siellä voitte saada mitä haluatte.' Viheliäisyys ja kurjuus kasaantuivat heidän päällensä, ja he joutuivat Jumalan vihan alaisiksi. Tämä tapahtui siksi, että he kielsivät Jumalan ilmoituksen ja vääryydessään surmasivat profeetat; siksi että he olivat tottelemattomia ja kapinallisia." (jae 61)

Ibn Kathir ulottaa tämän koskemaan kaikkia juutalaisia: "Tämä aya (jae) osoittaa, että israelilaisia nöyryytettiin ja nöyryytys tulee jatkumaan, tarkoittaen ettei se koskaan lakkaa. Heitä tulevat nöyryyttämään kaikki, jotka ovat heidän kanssaan tekemisissä; sen lisäksi he itse tuntevat häpeää sisimmässään."


Suvaitsevaiset jakeet

Voi tuntua ristiriitaiselta, että välittömästi tämän jälkeen tulee yksi Koraanin "suvaitsevista jakeista", jae 62, jossa näkyy luvattavan pääsy Paratiisiin niille, "jotka ovat juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia." Muhammad Asad riemuitsee: "Laajakatseisemmin kuin missään muussa uskonnossa, "pelastuksen" idea on tehty riippuvaksi ainoastaan kolmesta asiasta: usko Jumalaan, usko Tuomiopäivään ja hurskaaseen elämään." Ei siis näköjään islamin hyväksymisestä. Mutta hän puhuu itseään vastaan lisäämällä "tässä pyhässä kirjoituksessa" sanojen "jotka ovat hyväksyneet uskon" ('those who have attained to faith') käännöksessään jakeesta 62 - toisin sanoen, pelastuakseen täytyy uskoa aikaisempien ilmoitusten lisäksi Koraaniin.

Ja muslimikommentaattorit eivät todellakaan näe tässä jumalallista pluralismia. Koraanin kääntäneet Ali ja Pickthall, samoin kuin Asad, katsovat tarpeelliseksi lisätä sulkuihin tekstin tarkoittavan, että juutalaiset ja kristityt (samoin kuin saabalaiset, joiden alkuperä on epäselvä) pelastuvat ainoastaan, jos heistä tulee muslimeja. [Käytetyssä suomennoksessakin on suluissa 'Koraaniin' jakeen alussa: "(Koraaniin) uskovat", suom. huom.]

Ibn Abbasin mukaan Koraanin jae 3:85 kumoaa tämän jakeen: "Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islaamia , niin Jumala ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon." Qutb on sitä mieltä, että 2:62 oli voimassa vain ennen kuin Muhammad toi islamin maailmaan, jota tukee Tabarin tallentama kertomus Muhammedista, joissa islamin profeetta sanoo niiden kristittyjen, jotka elivät ennen häntä, tulevan pelastetuiksi, mutta ne, jotka ovat kuulleet hänestä ja hylänneet hänen profetiansa, eivät pelastu.


Apinat ja siat

Seuraavaksi tulee ensimmäinen pahamaineisista kertomuksista "apinoista ja sioista." Tämänpäivän jihadistit viittaavat rutiininomaisesti juutalaisiin apinoina ja sikoina; idea tulee Koraanin jakeista 2:63-66, 5:59-60 ja 7:166. Ensimmäisessä näistä Allah kertoo juutalaisista, jotka "rikkoivat sapatin." "Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!" Kertomus jatkuu näiden kirottujen olevan "pelottavan esimerkin nykyiselle sukupolvelle ja tuleville." Islamin perinteisessä teologiassa tämän tekstin ei katsota tarkoittavan kaikkia juutalaisia. Ibn Abbas sanoo, että "ne jotka rikkoivat sapatin muutettiin apinoiksi ja he kuolivat ilman jälkeläisiä." Jotkut toiset, kuten varhainen islaminoppinut Ibn Qutaiba, sanoo kuitenkin, että nykyiset apinat ovat sapatin rikkoneiden juutalaisten jälkeläisiä.

Tätä käytetään nykyään yleisesti vertauskuvana juutalaisten rappeutuneisuudesta, jopa eläimellisyydestä. Muhammed itse aloitti tämän, kun hän puhutteli Quraiza-heimon juutalaisia, jotka hän tulisi joukkomurhaamaan, "apinoiden veljiksi." Uskonnollinen johtaja kutsui Palestiinalaishallinnon virallisella TV-kanavalla juutalaisia "apinoiksi ja sioiksi." Vuonna 2010Mohammed Morsi, josta tuli Egyptin presidentti muslimiveljeskunnan edustajana, kunnes hänet syrjäytettiin, moitti juutalaisia sanoen: "nuo verenimijät, jotka hyökkäävät palestiinalaisia vastaan, sodanlietsojat, apinoiden ja sikojen jälkeläiset."

Nykyaikana al-Azharin suur-sheikki, Muhammad Sayyid Tantawi, kutsui juutalaisia "Allahin vihollisiksi, apinoiden ja sikojen jälkeläisiksi." Saudisheikki Abd al-Rahman al-Sudayyis, al-Haraamin, Mekan päämoskeijan, imaami, lisäsi tähän vielä saarnassaan, että juutalaiset ovat "ihmisrodun pohjasakkaa, maailman rottia, sopimusten rikkojia ja pyhien paikkojen häpäisijöitä, profeettojen murhaajia, sekä apinoiden ja sikojen jälkeläisiä." Toinen saudisheikki, Ba'd bin Abdallah al-Ajameh al-Ghamidi, teki yhteyden selväksi: "Apinoiden ja sikojen veljien nykyinen käytös, heidän petollisuutensa, sopimusten rikkomisensa ja pyhien paikkojen häpäisemisensä" on seurausta heidän esi-isiensä teoista islamin varhaisaikoina, "joka todistaa nykyisten juutalaisten ja islamin alkuaikojen juutalaisten suuresta samankaltaisuudesta." Tästä lisää erinomaisessa MEMRIn (Middle East Media Research Institute) tutkimuksessa.

Jae 67 jatkaa nuhtelua siitä, miten israelilaiset kapinoivat Mooseksen välittämiä Allahin käskyä vastaan uhrata hieho (suuran otsikossa mainittu "lehmä"). Kuulemme miten juutalaisten sydämet ovat "paatuneet" (jae 74) ja kuinka Allah lopulta kiroaa heidät (jae 89).

Tämä ei ole lupaava perusta kestäville Israelin ja Palestiinan suhteille.

* * *

Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur'an: Sura 2, "The Cow", verses 40-75

Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm