Geert Wilders: Alankomaat ei ole vapaa maa vaan diktatuuri

Kukaan ei vaienna minua

Ensi maanantaina alkaa oikeudenkäynti sananvapautta vastaan.
Sellaista poliitikkoa vastaan, joka sanoo asioita, joita poliittisesti korrekti eliitti ei halua kuulla.

On pelkkää ilveilyä, että joudun oikeuden eteen puhuttuani pienemmästä määrästä marokkolaisia.
On sekä oikeuteni että velvollisuuteni poliitikkona puhua maamme ongelmista.
Sillä Alankomailla on valtavia ongelmia marokkolaisista.
Marokkolaiset ovat yliedustettuina rikoksissa ja sosiaalitukien käytössä.
Enemmän kuin kolme neljäsosaa hollantilaisista jihadisteista Syyriassa on marokkolaisia.
En siis sanonut mitään väärää.
Miljoonat alankomaalaiset (43% väestöstä) haluavat vähemmän marokkolaisia.
Ei siksi, että he inhoaisivat marokkolaisia tai haluaisivat karkottaa marokkolaiset maasta, vaan siksi, että he ovat kyllästyneitä niin monien marokkolaisten aiheuttamiin häiriöihin ja terroriin.
Aivan samoin kuin minä.

Jos tästä asiasta puhuminen on rangaistava teko, ei Alankomaat ole enää vapaa maa.
Vaan diktatuuri.

Tämä oikeudenkäynti on poliittinen, ja kieltäydyn osallistumasta siihen. Poliittisista lausunnoista tulee keskustella parlamentissa eikä oikeudessa. Sitten on vielä kaksinaismoralismi. Pääministeri Rutte sanoi, että turkkilaisten pitäisi häipyä. Labour-puolueen johtaja Samson sanoi, että marokkolaisella nuorisolla on monopoli etnisissä selkkauksissa. Labourin puheenjohtaja Spekman sanoi, että marokkolaisia pitäisi nöyryyttää. Labourin kunnanvaltuutettu Oudkerk puhui suorastaan v*tun marokkolaisista. Heidän sallitaan puhua näin eikä heitä aseteta syytteeseen. Ja se on oikein. Mutta minut halutaan vaientaa lakiteitse.

Alankomaat kuuluu meille.
Tämä on meidän maamme eikä minua vaienneta.
Kenenkään toimesta.
Ei niiden muslimiterroristien toimesta, jotka ovat uhkailleet minua jo kaksitoista vuotta.
Ei niiden poliittisten vastustajien toimesta, jotka mustamaalaavat minua.
Eikä julkisen syyttäjän tai oikeuslaitoksen toimesta.
Tulen aina ilmaisemaan mielipiteeni - miljoonien hollantilaisten puolesta - huolimatta seurauksista. Kukaan ei pysäytä minua.
Sillä me hollantilaiset olemme vapaita ja pelottomia eikä meitä milloinkaan vaienneta. Ei milloinkaan.

Tästä syystä olen päättänyt olla osallistumatta tähän poliittiseen oikeudenkäyntiin.
Jatkan poliittista keskustelua siellä minne poliittinen keskustelu kuuluu: parlamentissamme. En oikeussalissa. Luotan asiani oikeudellisen puolen Alankomaiden parhaan asianajajan herra Knoopsin haltuun. Hän puolustaa minua ensi maanantaina ja kaikkina istuntopäivinä. Toivotan hänelle menestystä.

Ja minä jatkan työskentelyä. Äänestäjieni ja Alankomaiden puolesta. Meidän maamme puolesta.



Geert Wilders: The Netherlands is Not a Free Country, But a Dictatorship

---

Geert Wildersin käsikirjoittama lyhytelokuva Fitna.

Arabiankielen sanan fitna merkityksestä voi lukea englanninkielisestä wikipediasta.

Al-Mu'min

"Kaikella on perusolemuksensa", sanoo Ibn Abbas, "ja Koraanin perusolemus on Haa Miimin perhe" - se tarkoittaa suuria 40-46, jotka kaikki alkavat arabialaisilla kirjaimilla haa ja miim. (Kuten aina, sanovat muslimikommentaattorit näistä monien suurien alussa esiintyvistä mielivaltaisilta näyttävistä kirjaimista, että "vain Allah tietää" niiden merkityksen.) Ibn Abbas sanoo Haa Miim -suurista: "Kun pääsen Haa Miimin perheeseen, se on kuin olisin tullut ihanaan puutarhaan, ja niinpä en kiirehdi pois." Nämä ovat kaikki mekkalaisia suuria ja ne ovat sisällöltään sille ajanjaksolle ominaisia: uskottomat tuomitaan raivoisasti, mutta ilman kehoituksia sodankäyntiin heitä vastaan, mikä on ominaista medinalaisille suurille, ja niissä on myös vähemmän juutalaisten ja kristittyjen tuomitsemista kuin ajallisesti myöhemmissä luvuissa.

Ensimmäinen näistä suurista, suura 40, tunnetaan "Uskovaisen suurana" jakeen 28 mukaan, mutta koska tämä otsikko on samanlainen suuran 23 kanssa, se tunnetaan myös "Anteeksiantavan" suurana jakeen kolme mukaan. Varhaiset islamilaiset auktoriteetit olivat sitä mieltä, että tämä suura ilmoitettiin Muhammedille heti suuran 39 jälkeen, ja niissä käsitelläänkin samanlaisia teemoja. Allah käsittelee monia näistä teemoista tämä luvun alussa: Koraani on tullut Allahilta (jae 2); ei ole muuta jumalaa kuin Allah (jae 3); vain epäuskoiset kiistelevät hänen merkeistään (jae 4), kuten Nooan kansa, jota Allah rankaisi (jae 5) - he ja muut uskottomat "joutuvat tulen omiksi" (jae 6).

Enkelit rukoilevat uskovien puolesta Allahin valtaistuimen edessä (jakeet 7-9) ja puhuttelevat helvettiin joutuneita epäuskoisia kertoen heille, että Allah vihaa heitä enemmän kuin he vihaavat itseään (jae 10). Qatadah selittää valtavirran näkemyksen: "Allahin viha harhaan menneitä ihmisiä vastaan - kun Usko on näytetty heille tässä maailmassa ja he kääntyvät pois eivätkä hyväksy sitä - on suurempi kuin heidän vihansa itseään kohtaan, kun he omilla silmillään näkevät Allahin rangaistuksen Ylösnousemuksen päivänä." Kuitenkin on jälleen yksin Allahin päätöksen varassa kuka opastetaan totuuteen ja kenet Allah johtaa harhaan (jae 33) - mikä tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan, että "kenet Allah lähettää harhaan, hänellä ei ole muuta opastajaa".

Tafsir al-Jalalayn selittää epäuskoisten kysymyksen "Herra, kaksi kertaa olet pannut meidät kuolemaan ja kaksi kertaa olet antanut meille elämän" (jae 11): "Ensin he olivat elotonta siemennestettä, sitten he saivat elämän, sitten he kuolivat, sitten heidät herätettiin eloon Ylösnousemuksessa." Kysymystä "mutta onko nyt meille pelastuksen tietä?" kommentoidaan näin: "vastaus heille tulee olemaan: Ei!" Sillä he hylkäsivät sen, että ainoastaan Allahia tulee palvoa ja he asettivat muita hänen rinnalleen (jae 12). Muhammedin tulee huutaa Allahia avuksi vaikka uskottomat eivät siitä pidäkään (jae 14), ja varoittaa heitä lähestyvästä Tuomiopäivästä (jakeet 15-18). Epäuskoisten tulisi kiertää maata nähdäkseen mitä tapahtui niille, jotka aikaisemmin kieltäytyivät palvomasta yksin Allahia - sillä Allahin rangaistus on ankara (jakeet 21-22, 82-83).

Jakeissa 23-55 Allah palaa jälleen kertomukseen Mooseksesta ja Faraosta painottaen tällä kertaa Faraon aikeita tappaa Mooses (jae 26). Eräs uskovainen Faraon väestä kysyy häneltä: "Surmaatteko miehen sentähden, että hän sanoo: 'Jumala on Herrani?'" (jae 28). Maududin mukaan tämä suura ilmoitettiin Muhammedille silloin, kun uskottomat olivat aikeissa surmata hänet, joten vertaus on ilmeinen: kuten olemme nähneet useasti ennenkin, Koraani kertoo tarinoita aikaisemmista profeetoista yksinomaan tähdentämään Muhammedin aikalaisten reaktioita hänen sanomaansa. Ja aivan samoin nimeämätön Mooseksen aikalainen varoittaa kansaa rangaistuksesta, joka kohtasi niitä, jotka hylkäsivät aikaisempien profeettojen ilmoituksen (jakeet 31,34).

Farao halusi ylpeyksissään rakentaa tornin "saavuttaakseen Mooseksen Jumalan" (36-37), mutta lopulta hänen kansansa joutuu Tuleen (jakeet 45-46). Helvetissä uskottomat syyttelevät toisiaan siitä, että ovat joutuneet sinne (jakeet 47-48). Jälleen uskottomat pyytävät päästä pois helvetistä, mutta heidän pyyntönsä torjutaan (49-50). Allah lupaa auttaa lähettiläitään (jae 51). As-Suddi selittää: "Mutta kun Allah lähettää Lähettilään kansalle ja nämä tappavat hänet tai jonkun hänen tukijansa ja se sukupolvi häviää, niin silloin Allah lähettää heille uuden lähettilään, joka kostaa edellisten puolesta sen, mitä he heille tekivät. Niinpä Profeetat voidaan tappaa tässä maailmassa, mutta heidän ilmoituksensa pysyy." Ja todellakin, lisää Ibn Kathir: "Allah antoi Profeetalleen Muhammedille ja hän Kumppaneilleen voiton vastustajistaan, jotka eivät uskoneet häneen ja olivat hänelle vihamieilisiä. Allah asettaa Sanansa ja Uskontonsa muiden uskontojen yläpuolelle... Tämä uskonto hallitsee Viimeiseen Hetkeen asti."

Allah kehottaa Muhammedia olemaan kärsivällinen, sillä hänen lupauksensa kyllä toteutuvat (jakeet 55,77) - osoittaen jälleen erikoista huolenpitoa profeetalleen. Huomaamme, miten Muhammed on niin keskeinen hahmo islamissa, että länsimaissa muslimeja alettiin kutsua "muhammettilaisiksi". Muslimit itse yleensä pitävät tätä sanontaa loukkaavana väittäen, etteivät he palvo Muhammedia, mutta kun Koraanin lukija - niin muslimi kuin toisuskoinenkin - huomaa kuinka Allah jatkuvasti huolehtii profeetastaan, hän voi valita näistä kahdesta: Allahin Koraanissa esittämät säkeet, joissa hän osoittaa jatkuvaa huolenpitoa Muhammedista, ovat joko Muhammedin yritys vahvistaa merkitystään ja profeetallisia etuoikeuksiaan seuraajiensa keskuudessa, tai sitten Muhammed oli todella kaikista koskaan eläneistä ihmisistä tärkein ja rakastetuin Jumalan silmissä. Muuta mahdollisuutta ei näyttäisi olevan.

Sitten Allah jatkaa moittimalla uskottomia, joiden vaikuttimet ovat vain ylpeyttä (jae 56) - ja esittämällä usein toistetun tarinan, joka on saanut muslimit kautta aikojen ajattelemaan, että toisuskoiset kyllä tietävät totuuden islamista, mutta he hylkäävät sen omien itsekkäiden päämääriensä vuoksi. Uskovaiset ja uskottomat eivät ole tasaveroisia (jae 58) - Allahin merkin hylkäävät ovat joutuneet harhaan (jakeet 62-63). Luonnon ihmeet todistavat Allahin huolenpidosta ihmiskuntaa kohtaan, sekä hänen voimastaan (jakeet 61,64,67). Ne jotka hylkäävät Allahin, saavat pian tietää totuuden (jae 70). Ne, joita ihmiset palvelivat Allahin rinnalla, eivät heitä auta (jae 74). Ne, jotka tunnustavat uskonsa vasta sitten , kun ovat nähneet Allahin rangaistuksen, saavat silti rangaistuksensa (jae 85).


Blogging the Qur’an: Sura 40, “The Forgiver”
Uskovaisen suura

Ne jotka uskon kielsivät, ajetaan joukoittain helvettiin

Muhammedin lempivaimon Aishan mukaan "Allahin lähettiläs tapasi paastota kunnes me sanoimme:'Hän ei halua lopettaa paastoa', eikä hän paastonnut ennen kuin sanoimme 'hän ei halua paastota'. Ja hän tapasi lukea Bani Isra'ilia [Al-Isra] ja Az-Zumaria joka ilta" - ne ovat suurat 17 ja 39.

Suura 39 keskittyy jälleen siihen pahuuteen, jossa Allahin rinnalle asetetaan muita, ja tuomitsee uskottomat, jotka niin tekevät. Suuran otsikko tulee jakeista 71 ja 73 - kyseessä olevat "joukot" ovat uskottomia matkalla helvettiin ja uskovaisia menossa Paratiisiin. Suuran toistuva teema on, että ne joita uskottomat palvovat, ovat hyödyttömiä - ne eivät voi auttaa niitä, jotka niitä rukoilevat, ja lopulta niihin luottaneet joutuvat katumaan.

Tämä on mekkalainen suura, joka ilmoitettiin Muhammedin uran alkupuolella. Ruhul Ma'anin mukaan se ilmoitettiin suunnilleen niihin aikoihin, kun joukko muslimeja lähti Arabiasta pakolaisiksi Abessiniaan, pakoon pakanallisen Quraish-heimon vainoa.

Allah aloittaa toistamalla jälleen monia tuttuja teemoja (jakeet 1-29). Hän toistaa ilmoittaneensa Koraanin (jakeet 1-2). Hän kumoaa pyhimysten välittäjäaseman perusoletuksen - että heidän avullaan pääsee lähemmäksi Jumalaa (jae 3) - yksityiskohtaisemmin kuin hän tekee kumotessaan Kolmiyhteyden idean (5:116). Jos Allah olisi halunnut pojan, hän olisi voinut valita siihen jonkun luomistaan, mutta hän on sellaisen yläpuolella (jae 4). Luonnon ihmeet osoittavat hänen läsnäolonsa ja voimansa (jakeet 5-6, 21). Allah ei tarvitse ihmisiä, mutta ei pidä kiittämättömistä (jae 7). Ihmiset rukoilevat kun ovat vaikeuksissa, mutta hyvinä aikoina he unohtavat hänet ja palvovat muita hänen rinnallaan - sellaiset ihmiset joutuvat helvettiin (jae 8).

Uskovaiset eivät ole samanarvoisia uskottomien kanssa (jakeet 9, 22, 24). Tällä usein toistetulla huomautuksella on monia seurauksia; tässä suurassa painotetaan sitä, etteivät he saa samanlaista kohtelua Tuomiopäivänä. Samanaikaisesti tämän lausunnon ehdottomuus alleviivaa sitä, että muslimit ovat "paras seurakunta" (3:110) ja uskottomat ovat "ihmisistä kurjimpia" (98:6). Tässä ei ole sijaa ihmisten yhdenvertaisuudelle saman Jumalan luomina. Sen sijaan uskovaisten ja uskottomien välillä on jyrkkä kahtiajako, joka näkyy kaikessa islamissa - yksittäisistä laeista valtionhallintoon.

Ei siis pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään, ettei maailmassa ole yhtäkään muslimienemmistöistä valtiota - vaikka useimmissa niistä ei islamin lakia noudateta täydellisesti - jossa toisuskoinen olisi täysin tasa-arvoinen muslimin kanssa. Jopa sekulaarissa Turkissa on rajoitettu kääntymistä islamista toiseen uskontoon, ja lupa kirkon rakentamiseen vaatii melkoisen paperisodan. Se ei ole sattumaa: se on kulttuurinen seuraus siitä syvään juurtuneesta ideasta, että toisuskoisten on muslimien hallitsemassa maassa tunnettava itsensä alamaisiksi (9:29), sekä siitä, että toisuskoiset eivät ole muslimien kanssa tasa-arvoisia ja heitä tulee kaikin mahdollisin tavoin muistuttaa heidän jääräpäisyydestään olla kääntymättä islamiin.

Sitten Allah käskee Muhammedia sanomaan uskottomille monia asioita ja korostamaan, että hän on ainoastaan Allahin lähettiläs ja ellei hän tottele Allahia, hän joutuu kohtamaan tämän vihan (jae 13). Allah käskee Muhammedin sanoa: "Minun on käsketty palvella Jumalaa vilpittömässä kuuliaisuudessa, ja minun on myös käsketty olla ensimmäinen muslimeista" (jae 12) - mikä näyttäisi olevan ristiriidassa Koraanin kanssa (kronologisesti), koska myöhemmin väitetään Aabrahamin olleen muslimi (3:67), kuten muutkin profeetat. Islamin oppineet kuitenkin selittävät ristiriidan sanomalla, että tässä viitataan erityisesti Muhammedin yhteisöön, eikä aikaisempiin uskovaisten yhteisöihin. "Pyhän Profeetan Umma [yhteisö]", selittää Maulana Bulandshahri, "on viimeinen Umma maan päällä. Tämän Umman ensimmäinen uskova ei ollut kukaan muu kuin Pyhä Profeetta itse."

Allah vertailee uskovien ja uskottomien kohtaloita Paratiisissa ja Helvetissä (jakeet 16-20). Hän sanoo, että Koraani on kirja, "jonka eri osat toisiinsa sopeutuvat ja josta väliin luetaan sellaista, mikä panee jumalaapelkääväisten ihon väreilemään ja sitten heidän sydämensä heltyen Jumalaa mietiskelemään" (jae 23). Mujahid selittää: "Tämä tarkoittaa, että Koraanin osat muistuttavat toisiaan ja niitä usein toistetaan" - ja tämä on tietenkin niin totta kuin olla voi. Koraanissa on monia varoittavia vertauksia (27). Se on kirjoitettu arabiaksi ilman vääristelyjä (jae 28) - tai Tafsir al-Jalalaynin mukaan ilman "ristiriitaisuuksia tai erimielisyyksiä".

Sitten Allah varoittaa jälleen Tuomiopäivästä (jakeet 30-52). Uskottomat uhkailevat Muhammedia väärien jumaliensa kostolla - ja jälleen Allah toistaa, että "kenet Jumala päästää harhaan, hänelle ei opasta löydy" (jae 36). Uskottomat ovat uppiniskaisia ja ristiriitaisia hyväksyessään, että Allah on luonut kaiken, mutta rukoilevat siitä huolimatta epäjumaliaan (jae 38). Seuraavaksi tulee outo lausunto jakeessa 42: "Jumala ottaa huostaansa joka ihmisen sielun hänen kuollessaan, ja sellaisilta, joiden aika ei ole kuolla, heidän nukkuessaan. Niiden sielut Hän pidättää, joiden Hän on kuolla määrännyt, ja muiden sielut palauttaa Hän määrähetkeen asti." Koraanin kääntäjä Abdullah Yusuf Ali selittää tämän väittämällä, että uni on pieni kuolema: "Uni on Kuoleman kaksoisveli, sielumme ovat silloin vapaita lihan vankeudesta. Allah ottaa ne siksi ajaksi. Jos kuolemme rauhallisesti unissamme, kuten joillekin meistä käy, sielumme eivät tule takaisin fyysiseen ruumiiseen, joka myöhemmin lahoaa ja kuolee. Jos meillä on vielä Allahin käskystä elämää jäljellä, sielumme tulevat takaisin ruumiiseen ja voimme jatkaa toimintaamme tässä elämässä."

Allah hylkää ajatuksen, että joku voisi puolustaa toista hänen edessään (jakeet 43-44) ja korostaa jälleen uskottomien uppiniskaisuutta: kun he kuulevat Allahista, heidän sydämensä "kouristuvat", mutta kun he kuulevat epäjumalistaan he ilahtuvat (jae 45). Tuomiopäivänä uskottomien pahat teot saavat palkkansa (jae 51).

Jakeissa 53-60 Allah jälleen kertoo Muhammedilla asioita, joita hänen tulee sanoa uskottomille ja käskemään heitä kääntymään ennen kuin on liian myöhäistä. Allah päättää suuran vielä uusilla varoituksilla Tuomiopäivästä (jakeet 61-75), jolloin ne, jotka "uskon kielsivät, ajetaan joukoittain helvettiin", ja heitä muistutetaan lähettiläistä, joita he eivät kuunnelleet (jae 71), ja sillä aikaa uskovat saapuvat Paratiisiin joukoittain (jae 73) - se on lopputulos heidän eriarvoisuudestaan.



Blogging the Qur’an: Sura 39, “Throngs”
Joukkojen suura

Dante Alighierin (1265-1321) näkemys Muhammedin kohtalosta Helvetissä.
Kuvitusta Danten teokseen Jumalainen näytelmä.

Saad

Koraaniblogi jatkuu ässällä alkavan suuran selityksellä. Allah näpäyttää pilkkaajia ja vannoo rankaisevansa heitä. Vääräuskoiset eivät usko islamiin, vaikka hyvin tietävät sen olevan totta. Rikas mies varastaa köyhän miehen ainoan karitsan, vaikka hänellä on itsellään paljon lampaita. Muhammedin lempivaimo Aisha leikkii leluilla. Salomo saa uusia supervoimia ja Job hakkaa vaimoaan. Saatana kieltäytyy kumartamasta Aadamia ja tekee Allahin kanssa sopimuksen. Allah täyttää Helvetin Saatanan seuraajilla.

Daavid ja Natan, Matthias Scheits (1630-1700)

Suura 38 saa nimensä sen aloittavasta arabialaisesta kirjaimesta saad. Kuten aina näiden suurien alussa olevien kirjainten yhteydessä, ne jätetään selittämättä, ja kommentaattorit sanovat, että vain Allah yksin tietää niiden merkityksen. Jakeissa 1-16 Allah jälleen moittii uskottomia heidän pilkastaan ja Muhammedin sanoman torjumisesta. Allah siteeraa epäuskoisten väitteitä: he ihmettelevät "Eikö hän " - siis Muhammed - "pyri vähentämään jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hän toimittelee todellakin" (jae 5). Kysymys heijastaa heidän ihmetystään Muhammedin julistuksesta, että esi-islamilaiset pakanajumalat, kuten Al-Rahman ("Armollinen"), olisikin vain yksi yhden ainoan toden Jumalan nimityksistä. Jotkut historioitsijat uskovat, että Muhammed itse asiassa palvoi Al-Rahmania jonkin aikaa, mutta vaihtoi sitten nimen "Allahiin" - joka tarkoittaa "Jumala" - ja sanoi al-Rahmania yhdeksi Allahin ominaisuudeksi.

Pilkkaajat myös sanovat, etteivät he ole koskaan "tällaista kuulleet isiemme uskossa" (jae 7) - joka tarkoittaa Ibn Abbasin mukaan: "Emme ole kuulleet tällaista myöhemmissä uskonnoista (tarkoittaen kristinuskoa); jos tämä Koraani olisi totta, kristityt olisivat kertoneet meille siitä." Mutta he eivät ole vielä maistaneet Allahin rangaistusta (jae 9) ja heidät kyllä ajetaan pakosalle (jae 11). Maududi tiivistää tämän näin: "Allah sanoo, että todellinen syy näiden ihmisten kieltäytymiseen ei ole islamin sanomassa, vaan heidän omahyväisyydessään, kateellisuudessaan ja jääräpäisyydessään seurata sokeita." Tämä näkemys vääräuskoisista on ollut hyvin yleinen hurskaiden muslimien keskuudessa nykypäiviin asti: ajatus, että joku voisi torjua islamin hyvässä uskossa, on heille vaikeaa hyväksyä, sillä niin päättäväisesti se kielletään Koraanissa. Ne, jotka hylkäsivät aiemmat profeetat, saivat kaikki rangaistuksensa (jae 14) - ja niin saavat myös ne, jotka hylkäävät Muhammedin.

Sitten Allah jatkaa Daavidista (jakeet 17-29) ja vertauksesta, jonka profeetta Natan kertoo kuninkaalle Toisen Samuelin kirjan jakeissa 12:1-9. Raamatun kertomuksessa rikkaalla miehellä on paljon lampaita, mutta hän ottaa kuitenkin köyhältä mieheltä hänen ainoan karitsansa, ja vertauksella moititaan Daavidia siitä, että hän on aiheuttanut Heettiläisen Urian kuoleman, jotta saisi omakseen Urian vaimon Batseban. Koraanissa mainitaan kuitenkin vain tarina rikkaasta miehestä, joka vei köyhän miehen karitsan, ja kuinka Daavid huomasi Allahin koetelleen häntä (jae 24). Tarina selvästi kuitenkin perustuu Raamatun kertomukseen Batsebasta - Ibn Kathir sanoo: "Mitä tulee tähän tekstinkohtaan, Tafsirin [Koraanin kommentaarin] tutkijat mainitsevat kertomuksen, joka perustuu lähinnä Isra'iliyat [israelilaisten] kertomuksiin. Erehtymätön Profeetta ei ole kertonut tästä mitään, joten emme voi hyväksyä sitä totuudeksi."

Tafsir al-Jalalayn paljastaa tämän yhteyden sanoessaan: "Ja Daavid ajatteli, toisin sanoen oli varma siitä, että Me olimme todella koetellut häntä, että Me olimme saattanut hänet tuomiolle, koetukseen siitä, että hän rakasti tuota naista. Niinpä hän anoi Herransa anteeksiantoa ja lankesi kasvoilleen, kumarsi ja katui."

Jakeissa 30-40 kerrotaan Daavidin pojasta Salomosta. Viitaten Salomonin hevosiin (jae 31) Ibn Kathir kertoo sattumuksen liittyen erääseen hänen lapsivaimonsa Aishan leluun, hevoseen, jolla oli kankaasta tehdyt siivet: Hän kysyi Aishalta: "Oletko kuullut, että Sulaymanilla, rauha hänelle, oli siivekäs hevonen?" - ja Aisha kertoi, että "Allahin lähettiläs hymyili niin leveästi, että hänen poskihampaansa näkyivät." Länsimaiden islamin apologistit, jotka ovat vaivaantuneita asian johtopäätöksistä, usein kieltävät, että Aisha olisi ollut yhdeksänvuotias, kun Muhammed (mies, jota he pitävät inhimillisen käyttäytymisen esikuvana) pani avioliiton hänen kanssaan täytäntöön. He sanovat, että Aisha olikin todellisuudessa 19-vuotias naidessaan Muhammedin - mutta he eivät selitä, miksi kaksikymppinen nuori nainen yhä leikki leluilla, kuten tarinan siivekkäällä hevosella.

Allah sanoo, että hän asetti Salomon valtaistuimelle "pelkän tomumajan" (jae 34); Tafsir al-Jalalayn selitää, että se oli "jinni Salomoksi tekeytyneenä", ja että tapahtuma oli osa Allahin rangaistusta Salomolle, "koska hän oli ottanut vaimokseen naisen [ainoastaan] himonsa tähden." Jinni esitti Salomoa ja harhautti lintuja ja muita, joiden kanssa Salomo tapasi puhella, ja Salomo oli pahoillaan. Mutta kun Salomo pyytää Allahin anteeksiantoa (jae 35), Allah antaa hänelle voimat hallita jopa tuulia (jae 36).

Jakeissa 41-48 Allah käy jälleen läpi profeettojen nimilistan: Job (41-44), Aabraham, Iisak ja Jaakob (45-47) sekä Ismael, Elisa ja Dhul-Kifl, joka joskus yhdistetään Hesekieliin (jae 48). Allah käskee Jobia lyömään vaimoaan ruohokimpulla (jae 44) ["vitsakimppu" Hämeen-Anttilan käännöksessä, suom.huom.]; al-Qurtubin mukaan tämä oli sen vuoksi, että kun Jobia koeteltiin, Saatana kertoi hänen vaimolleen "epäuskon sanoja", jotka vaimo sitten toisti Jobille. Job oli vihainen ja vannoi antavansa vaimolleen sata raipaniskua; Allah käski häntä täyttämään lupauksensa lyömällä vaimoaan ruohokimpulla.

Jakeissa 49-54 Allah kuvailee jälleen Paratiisin iloja ja seuraavaksi jakeissa 55-64 Helvetin tuskia. "Siveät" "heidän ikäisensä" naiset (jae 52), minkä Tafsir al-Jalalayn selittää tarkoittavan "tyttöjä, jotka ovat kolmekymmentäkolme vuotta vanhoja". Sillä aikaa tuomitut pakotetaan juomaan "kiehuvaa vettä ja visvaa" (jae 57). Ne, jotka seurasivat "houkuttelijoitaan" Helvettiin, moittivat näitä (jae 60) ja osapuolet syyttelevät toisiaan (jae 64).

Allah kehottaa Muhammedia sanomaan uskottomille jakeissa 65-70: hän on vain varoittaja ja Allah on ainoa Jumala (65,70) ja hänellä ei ole tietoa "ylhäisistä valtiaista" (jae 69) - mikä vaikuttaisi olevan viittaus "ylimpään neuvostoon", Allahiin ja hänen enkeleihinsä (37:7-8).

Sitten Allah palaa kertomukseen ihmiskunnan luomisesta ja Saatanan kieltäytymisestä kumartaa Aadamia, kuten olemme nähneet aikaisemmin kohdissa 2:30-39, 7:11-25 ja 15:28-42 (jakeet 71-85). Tässä nähdään selvästi jälkiä raamatullisesta ideasta ihmisestä Jumalan kuvana. Mutta Saatana ei kumarra Aadamia sanoen: "Olen parempi kuin hän: Sinä olet luonut minut tulesta, ja hänet loit maan tomusta" (jae 76). Allah kiroaa Saatanan (77-78), mutta tämä pyytää ja hänelle myönnetään armonaikaa Tuomiopäivään asti (70-81) ja Saatana vannoo johtavansa koko ihmiskunnan harhaan paitsi Allahin "vilpittömät palvelijat" (jae 83). Allah vannoo täyttävänsä Helvetin Saatanan seuraajilla (jae 85).

Suuran lopuksi Allah kehottaa Muhammedia varoittamaan uskottomia, että he kyllä näkevät totuuden "aikanaan" (jae 88).


Blogging the Qur’an: Sura 38, “Sad”
Saadin Suura

Daavid ja Natan Raamatussa

Rivistöjen suura

Robert Spencerin Koraaniblogi jatkuu Rivistöjen suuralla. Enkeleiden rivistöt estävät paholaisia kuuntelemasta ylimmän neuvoston puheita. Aabraham lähestulkoon uhraa esikoispoikansa Ismaelin, mutta pahat kristityt ja juutalaiset ovat väärentäneet tämänkin tarinan. Paratiisissa uskovat saavat juoda mainiota valkoista viiniä ja heidän seurassaan on ihmeellisen kauniita valkoihoisia neitoja. Muslimien rivistöt käyvät vääräuskoisia vastaan ja saavat voittonsa viimeistään Tuonpuoleisessa.

Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa,
olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat, ja niitä,
jotka Jumalan kunniaa julistavat. [Koraani 37:164-166]

Abdullah bin Umar sanoi: "Allahin lähettiläs tapasi käskeä meitä pitämään rukouksemme lyhyinä ja hän luki tavallisesti As-Saffat:ia ['Rivistöt' eli tämä suura] johtaessaan meidät rukoukseen." Tämä mekkalainen suura alkaa jakeissa 1-11 taivaallisella näyllä: enkelit "rivistöinä ulos marssivat" (jae 1), karkottavat pahan (jae 2) ja näin julistavat Allahin sanomaa (jae 3). Tämä sanoma on tietenkin, että Allah on ainoa Jumala ja kaiken herra (jae 5).

Enkelit on näköjään järjestetty rivistöihin, jotta kapinalliset demonit eivät voisi kuunnella salaa Ylimmän Neuvoston puheita (jakeet 7-8) - Ibn Kathirin mukaan tämä tarkoittaa, että "he eivät voi saavuttaa ylempää joukkoa, joka viittaa taivaisiin ja niiden enkeleihin, kun he puhelevat Allahin ilmoituksesta, hänen säädöksistään ja laeistaan." Jotkut paholaiset onnistuvat kuitenkin kuulemaan osan Allahin ilmoituksesta (jae 10); Ibn Abbas selittää: "kun he kuulivat ilmestyksen, he tulivat maan päälle ja lisäsivät jokaiseen sanaan yhdeksän omaansa." Tämä lienee kosminen muunnelma juutalaisten (5:13) ja kristittyjen (5:14) kirjoitusten vääristelystä.

Jakeissa 12-39 Allah palaa jälleen pilkkaamaan uskottomia siitä, etteivät he usko Muhammedin sanomaa, jonka he hylkäävät sanoen sen olevan "ilmeistä noituutta" (jae 15) ja vähättelevät lähettilästä itseään "mielipuolena runoilijana" (jae 36). He eivät vieläkään usko kuolleiden ylösnousemukseen (jakeet 16-17). He syyttävät toisia siitä, että he ovat johtaneet heidät harhaan, kun huomaat Allahin sanoman olleen totuus (jakeet 28-32). Sillä Muhammedin sanoma on totta ja vahvistaa aikaisempien profeettojen sanoman (jae 37) - kuten olemme aikaisemmin nähneet, tästä ideasta seuraa, että kaikki Koraanissa mainitut profeetat, mukaan lukien raamatulliset hahmot kuten Aabraham, Mooses, Jeesus, jne., opettivat islamia - mutta heidän korruptoituneet seuraajansa väärensivät sanoman.

Jakeissa 40-49 Allah palaa Paratiisin onnellisiin sieluihin. He juovat "raikkainta lähdevettä" (jae 45), joka Tafsir al-Jalalayinin mukaan on "viiniä, joka virtaa kuin joki valkoisena, valkoisempana kuin maito, herkullisena nauttijalleen, päinvastoin kuin tämän maailman viini, joka on pahaa juotavaksi." Ibn Kathir lisää, että "Zaid bin Aslam sanoi, että 'Valkoisena virtaava viini' tarkoittaa kirkasta, hohtavaa väriä, toisin kuin maallinen viini, jonka väri on luotaantyöntävän punaista, mustaa, keltaista ja sameaa, ja jolla on muita vastenmielisiä ominaisuuksia jokaiselle puhdasmieliselle." Tämä viini ei edes juovuta (jae 47). Heidän luonaan on myös siveitä, kauniita naisia (jae 48), kuin "hellästi varjeltavia linnun munia" (jae 49) - se tarkoittaa Tafsir al-Jalalayinin mukaan: "he ovat kuin valkoisia piilotettuja strutsin munia, jotka on suojattu höyhenillä tomulta, kalpean valkoinen iho, joka on naisten ihon väreistä kaunein." Nämä ovat kuuluisia Paratiisin neitsyitä, joiden vuoksi muslimit ovat taistelleet uskottomia vastaan ja etsineet kuolemaa kautta historian tietäen, että ne, jotka "surmaavat" ja joita "surmataan" Allahin tiellä, pääsevät varmasti Paratiisiin (Koraani 9:111).

Jakeissa 50-59 eräs siunatuista kertoo toiselle Paratiisin asukkaalle ystävästään, joka pilkkasi islamia (jakeet 51-53). Hän näkee sitten vanhan ystävänsä helvetin tulessa ja moittii tätä siitä, että tämä oli vähällä saattaa hänetkin helvettiin (jakeet 54-59). Jakeet 60-73 käsittelevät tuomittujen kidutusta. Helvetin keskeltä he löytävät zaqqum-puun, jonka hedelmät ovat kuin käärmeiden päitä (jae 65) ja heille juotetaan kiehuvaa vettä (jae 67). Allah lähetti lähettiläitä ihmisille, jotka lopulta joutuivat kadotukseen (jae 72), mutta he eivät uskoneet (jae 73).

Sitten Allah kertoo uskovaisista palvelijoistaan: Nooasta (75-82), Aabrahamista (83-111), Iisakista (112-113), Mooseksesta ja Aaronista (114-122), Eliaksesta (123-132), Lootista (133-138) ja Joonasta (139-148).

Aabraham saa unessa käskyn surmata poikansa (jae 102), mutta Allah pysäyttää hänet viime hetkellä (jakeet 104-105); Se oli koetus (jae 106). Pojan nimeä ei mainita Koraanissa, mutta Iisak syntyy myöhemmin (jae 112), mikä antaa olettaa, että kysessä on Ismael. Ibn Kathir selittää tätä näkemystä, johon käytännössä kaikki islamin oppineet yhtyvät: uhrattava poika oli Ismael ja juutalaiset sekä kristityt ovat väärentäneet kirjoituksensa väittäen, että hän oli Iisak:

"Heidän kirjansa mukaan Allah määräsi Ibrahimin uhraamaan ainoan poikansa, tai toisen kohdan mukaan esikoispoikansa. Mutta he ovat pistäneet siihen valheellisesti nimen Ishaq [Iisak]. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä se on vastoin sitä, mitä heidän oma Kirjansa sanoo. He laittoivat siihen nimen Ishaq, koska hän on heidän esi-isänsä, mutta Isma'il on arabien esi-isä. He olivat kateellisia heille, ja niin he lisäsivät omiaan ja muuttivat "ainoan pojan" tarkoittamaan "ainoa poika, joka on kanssasi", sillä Isma'ilin äiti oli ottanut poikansa mukaansa Mekkaan. Mutta tämä on vääristelyä ja muuntelua, sillä sanoja "ainoa poika" ei voida käyttää, jos oli myös toinen poika. Lisäksi esikoispojalla on erityinen asema, jota ei jaeta muiden lasten kanssa, joten käsky uhrata hänet on erinomainen koetus."

Kuten Raamatussa, Joona tulee ison kalan nielaisemaksi (jae 142). Kala sylkäisee hänet rannalle (145) ja hän saarnaa sadalletuhannelle ihmiselle (jae 147), ja he uskovat, jolloin Allah myönsi "heille armonaikaa" (jae 148). Raamatussa he "kääntyivät pahoilta teiltään", mutta tässä "tulivat uskoon", mikä on Koraanissa kaikkein tärkein teko: Allahin ilmoituksen uskominen.

Joonan tarinasta siirrytään sitten sujuvasti jakeissa 149-182 polemiikkiin pakana-arabeja vastaan, jotka palvoivat Allahin tyttäriä. Allah käskee profeettaansa kysymään heiltä ajattelevatko he todella, että Allahilla on tyttäriä, vaikka heillä itsellään on poikia? (jae 149) - sillä kaikkihan tietävät, että pojat ovat parempia kuin tyttäret, ja niinpä tässä halvennettaisiin Allahia. Ne jotka sanovat Allahin hankkineen lapsia ovat valehtelijoita (jae 152). Sellaisien väitteiden esittäjien pitää esittää todisteet kirjoituksista (jae 157). Ne joita palvotaan Allahin rinnalla, ovat todellisuudessa voimattomia (jakeet 161-163). Mutta ne jotka rivistöinä marssivat (hieno runollinen takauma) julistavat Allahin kunniaa (jakeet 164-166). Allahin sotajoukot ovat voitokkaita (jae 173) - kuten Tafsir al-Jalalayn selittää: "totisesti meidän joukkomme, uskovaiset nimittäin, saavat voiton uskottomista varmoilla todisteilla ja avulla, jonka saavat tässä maailmassa heitä vastaan. Ja jos jotkut uskovaiset eivät olekaan voitokkaita heitä vastaan tässä maailmassa, niin he saavat voiton Tuonpuoleisessa."


Blogging the Qur’an: Sura 37, “The Ranks”
Rivistöjen suura

Joona Raamatussa
Iisakin uhraus Raamatussa