Robert Spencer Front Page Mag:ssä:
Elokuussa Saksaan saapui arviolta ennätykselliset 104.460 turvapaikanhakijaa. Yhteensä Saksaan on tänä vuonna tullut 413.535 rekisteröityä turvapaikanhakijaa ja maahanmuuttajaa. Saksaan arvioidaan tulevan tänä vuonna noin 800.000 turvapaikanhakijaa. Pelkästään Saksaan. Koko Eurooppaan tulvii turvapaikanhakijoita sellaista tahtia, mitä ei ole milloinkaan nähty maailman historiassa. Tämä ei ole enää vain "pakolaiskriisi". Tämä on hijra.
Hijra, eli jihad maahanmuuton kautta, on islamin perimätiedon mukaan Muhammedin ja hänen seuraajiensa muutto tai matka vuonna 622 Mekasta Yathribiin, joka nimettiin myöhemmin hänen mukaansa Medinaksi. Juuri Hijran jälkeen Muhammedista tuli ensimmäisen kerran, ei vain uskonnollinen saarnaaja, vaan myös poliittinen ja sotilaallinen johtaja. Siihen aikaan hänen uudet "ilmestyksensä" alkoivat kehottaa hänen seuraajiaan väkivaltaan vääräuskoisia vastaan. On huomattavaa, että islamilainen kalenteri alkaa hijrasta eikä esimerkiksi hänen syntymästään tai ensimmäisestä "ilmestyksestään", osoittaen, että islam ei ole täydellinen ilman sen poliittista ja sotilaallista puolta.
Maahanmuutto Allahin vuoksi - toisin sanoen, muuttaminen uuteen maahan islamin levittämiseksi, on islamissa ansiokas teko. "Se joka siirtyy pois asuinsijoiltaan Jumalan asian vuoksi, on löytävä monta turvapaikkaa ja kaikkea yllinkyllin maan päällä", sanoo Allah ja jatkaa: "ja jos sen, joka jättää kotinsa turvautuen Jumalaan ja Hänen profeettaansa, yllättääkin kuolema, on hänen palkkansa Jumalalla tallella: Jumala on armollinen ja laupias" (Koraani 4:100). Brittiläiset jihadistit saavuttivat mainetta muutama vuosi sitten kutsumalla itseään 9/11:n kunniaksi Al-Muhajiruoniksi: Emigranteiksi.
Ja nyt olemme kokemassa paljon suurisuuntaisemman hijran. Todistus siitä, että kysymyksessä on todella hijra, eikä vain yksinkertaisesti humanitaarinen kriisi, saatiin viime helmikuussa, mutta asia sai vain vähän huomiota ja unohdettiin saman tien. Islamilainen Valtio julkaisi dokumentin otsikolla "Libya: Islamilaisen Valtion strateginen yhdyskäytävä". Se tarkoittaa yhdyskäytävää Eurooppaan: dokumentti kertoo jihadisteiksi aikoville, että Gaddafilta jääneitä aseita on paljon ja niitä on helppo hankkia Libyassa - ja että Libyalla "on pitkä rannikko lähellä eteläisiä ristiretkivaltioita, joihin on helppo päästä jopa huonokuntoisilla veneillä."
Islamilaisella Valtiolla ei ollut mielessään pelkästään muutaman jihadistin merimatka Libyasta Eurooppaan: se myös ilmoitti jihadistien aikovan lähettää Eurooppaan jopa 500.000 pakolaista. Määrä on jo selvästi ylittynyt pelkästään Saksan kohdalla. Tietenkään kaikki pakolaiset eivät ole islamilaisia jihadisteja. Kaikki eivät ole edes muslimeja, vaikka useimmat ovatkin. Mitään ei kuitenkaan ole tehty pakolaisten kantojen selvittämiseksi suhtautumisessa shariaan ja haluun levittää sitä uuteen kotimaahansa. Sellaiset selvitykset tuomittaisiin "islamofobiana". On kuitenkin viitteitä siitä, että Islamilainen Valtio on panemassa suunitelmansa täytäntöön: pakolaisten joukosta on jo löydetty jihadisteja yrittämässä pääsyä Eurooppaan. Näitä löytöjä tullaan tekemään lisää.
Kahdeksansataatuhatta muslimipakolaista vain yhdessä vuodessa. Tämä muuttaa lopullisesti Saksan ja Euroopan ylikuormittaen niiden hyvinvointiyhteiskunnat ja muuttaen niiden kulttuuriympäristön tunnistamattomaksi. Kuitenkin tämän kriisin vaatima vakava keskustelu on vaiennettu sillä tavanomaisella hölynpölyllä: Washington Post julkaisi keskiviikkona kiihkoilevan ja vastuuttoman kirjoituksen rinnastaen ne, jotka ovat huolestuneista tästä valtavasta muslimien tulvasta Eurooppaan, 1930-luvun natseihin valmiina heittämään miljoonia juutalaisia polttouuneihin. Hollywood-tähti Emma Thompson syytti Britannian viranomaisia rasismista, koska he eivät ota enempää pakolaisia - aivan kuin Britannian viranomaiset eivät jo olisi tehneet riittävästi kansansa tuhoamiseksi.
Ja niin edelleen. Jos et hyväksy uutta uljasta maailmaa, joka takuuvarmasti tuo lisää jihadia ja lisää shariaa Eurooppaan, olet natsi ja rasisti. Eikä kukaan välitä kysyä, saati vastata, siihen keskeiseen kysymykseen: miksi juuri Euroopan velvollisuutena on ottaa kaikki nämä pakolaiset vastaan? Miksei sitä velvollisuutta ole Saudi-Arabialla ja muilla muslimimailla, jotka ovat rikastuneet öljyllä ja joissa on paljon tilaa? Vastausta ei tule, koska viranomaiset ei-muslimimaissa eivät suostu uskomaan ja muslimit eivät halua siitä kerrottavan tai edes tiedettävän: nämä pakolaiset tekevät Eurooppaan hijran.
Nämä ovat Euroopan kuolinkellot.
Alkuperäinen kirjoitus: http://www.frontpagemag.com/fpm/260019/hijrah-europe-robert-spencer
Muhammedin tarina: Muutto Medinaan (Hijra)
5. syyskuuta 2015
4. syyskuuta 2015
Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne
1900-luvun islamoppineen Muhammad Asadin mukaan suuran 9 jakeet 4 ja 6 kumoavat sen vaikutelman, joka syntyy jakeesta 5: että pakanoille tarjotaan vain kaksi vaihtoehtoa - "käänny tai kuole". Jakeessa 4 kuitenkin vain todetaan, että muslimit tulevat noudattamaan pakanoiden kanssa tehtyjä sopimuksia niiden päättymispäivään saakka. Ja Ibn Kathirin mukaan jae 6 antaa pakanoille "turvallisen kauttakulun, jotta he voivat oppia Allahin uskontoa, niin että Allahin sanomaa levitetään Hänen palvelijoidensa keskuuteen...Toisin sanoen, ne jotka tulevat sodan alueelta islamin alueelle muslimien seurassa viestintuojina, liikematkailijoina, rauhanneuvottelijoina tai maksamaan jizyaa, saavat muslimijohtajilta ja heidän edustajiltaan turvatun kauttakulun muslimien hallitsemalla alueella siihen asti, kun he palavaat omalla maalleen tai turvapaikkaansa." Jizayan maksaminen viittaa Kirjan Kansoilta perittävään veroon islamin hallinnon alla, jae 29; niinpä vaihtoehdot ainakin niille, jotka ovat saaneet kirjoitetun ilmoituksen (lähinnä juutalaiset, kristityt ja zarathustralaiset), ovat - ei kääntyminen tai kuolema - vaan kääntyminen, alistuminen tai kuolema.
Tafsir al-Jalalayn, As-Suyuti ja Ibn Juzayy ovat samaa mieltä jakeesta 6. Ibn Juzayy sanoo sen merkitsevän, että muslimien tulee "taata heidän turvallisuutensa, jotta he voivat kuulla Koraanin sanoman, jolloin nähdään tuleeko heistä muslimeita vai ei. (sen jälkeen heidät saatetaan turvalliselle alueelle.) Jos he eivät käänny islamiin, palauttakaa heidät omalle alueelleen." Hän huomauttaa kuitenkin, että tämä ei ole yhtenäinen näkemys: "Toiset pitävät tätä tiukkana määräyksenä, kun taas toiset ovat sitä mieltä, että tämä on abrogoitu määräyksellä taistella."
Pakanoiden ja muslimien välinen sopimus "pyhän temppelin seutuvilla" (jae 7) viittaa Hudaibiyyan sopimukseen. Islamin perimätiedon mukaan vuonna 628 Muhammed sain näyn, missä hän teki pyhiinvaelluksen Mekkaan - pyhiinvaellus oli pakanallinen tapa, jonka hän kovasti halusi ottaa osaksi islamia, mutta se ei ollut mahdollista, koska quraishit hallitsivat Mekan kaupunkia. Näihin aikoihin hän käski kuitenkin muslimeja valmistautumaan pyhiinvaellukseen Mekkaan ja hän matkasi sinne 1500 miehen kanssa. Quraishit kohtasivat heidät kaupungin ulkopuolella ja osapuolet sopivat 10 vuoden aselevosta (hudna), jota kutsutaan Hudaibiyyan sopimukseksi.
Eräät muslimijohtajat olivat tyytymättömiä aselepoon. Hehän olivat hiljattain murtaneet quraishien Medinan piirityksen ja olivat voimakkaampia kuin koskaan. Miksi he eivät käyttäisi sotillaalista mahtiaan sen sijaan, että neuvottelevat rauhansopimuksen vain tehdäkseen pyhiinvaelluksen? Muhammedin elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan hurjistunut Umar meni Abu Bakrin luo ja sanoi: "Eikö hän ole Jumalan lähettiläs, ja emmekö me ole muslimeja ja he monijumalaisia? Miksi meidän pitäisi suostua siihen, mikä halventaa uskontoamme?" He menivät Muhammedin luo, joka yritti vakuuttaa heidät: "Minä olen Jumalan orja ja Hänen lähettiläänsä. Minä en jätä tottelematta Hänen käskyjään ja Hän ei anna minun kärsiä tappiota."
Mutta sopimus ei todellakaan näyttänyt siltä, että se olisi muslimeille edullinen. Kun sopimuksen kirjoittamisen aika tuli, Muhammed käski Alin kirjoittaa "Allahin, Armollisen Armahtajan nimeen." Silloin quraishin neuvottelija, Suhayl bin Amr, keskeytti hänet ja sanoi: "Tuota minä en allekirjoita; kirjoita sen sijaan 'Sinun nimeesi, oi Allah.'" Muhammed käski Alin kirjoittaa, mitä Suhayl oli käskenyt.
Mutta Suhayl ei ollut vielä lopettanut. Kun Muhammed käski Alin kirjoittaa: "Tämä on se, mitä Muhammed, Jumalan lähettiläs, on sopinut Suhayl bin Amrin kanssa", hän vastusti jälleen. "Jos minä todistaisin, että sinä olet Jumalan lähettiläs", hän sanoi, "en olisi taistellut sinua vastaan. Kirjoita oma nimesi ja isäsi nimi." Jälleen islamin profeetta, seuraajiensa tyrmistykseksi, käski Alin kirjoittaa kuten Suhayl oli toivonut.
Sopimuksen lopullisessa versiossa Muhammed järkytti miehiään sopimalla ehdoista, jotka näyttivät olevan muslimeille epäedullisia: jos joku pakenisi quraisheja ja etsisi turvaa muslimeilta, hänet tulisi palauttaa heidät quraisheille; sen sijaan jos joku pakenisi muslimeja ja etsisi turvaa quraishilta, ei häntä palautettaisi muslimeille.
Pian Muhammed kuitenkin rikkoi sopimusta. Nainen Quraish-heimosta, Umm Kulthum, liittyi Medinan muslimeihin; hänen kaksi veljeään tulivat Muhammedin luo vaatien palauttamaan hänet "hänen ja quraishin Hudaibiyyassa tehdyn sopimuksen mukaan." Muhammed kuitenkin kieltäytyi: Allah kielsi sen. Hän antoi Muhammedilla uuden ilmestyksen: "Te uskovaiset, kun oikeauskoisia naisia tulee luoksenne paettuaan kodeistaan, niin tutkikaa heitä. Jumala tuntee heidän uskonsa parhaiten. Jos sitten havaitsette heidät uskoviksi naisiksi, niin älkää lähettäkö heitä takaisin uskottomien luo..." (Koraani 60:10).
Muhammed rikkoi sopimuksen kieltäytymällä lähettämästä Umm Kulthumia takaisin quraisheille. Vaikka muslimiapologistit ovat kautta historian väittäneet, että Quraish ensimmäisenä rikkoi sopimuksen, tämä tapahtuma oli ennen kaikkia niitä rikkomuksia, joita muslimit osoittavat quraishien tehneen. Yahiya Emerick, nykyinen muslimikirjailija sanoo, että Muhammed perusti ratkaisunsa hiustenhalkomiseen: sopimus edellytti, että muslimit palauttaisivat kenen tahansa miehen quraisheille, naisista ei puhuttu mitään. Vaikka tämä olisi totta, niin - kuten Emerick myöntää - alkoi Muhammed kohta ottaa vastaan myös quraishin miehiä, rikkoen siis selvästi sopimusta.
Tämä sopimuksen rikkominen vahvisti sitä periaatetta, että hyvää on vain se, mikä edistää islamia ja pahaa on vain se, mistä on haittaa islamille. Kun aselepo muodollisesti loppui, islamin lainoppineet muotoilivat periaatteen, että aselepo voidaan sopia vain väliaikaiseksi ja korkeintaan kymmeneksi vuodeksi, ja siihen voidaan ryhtyä ainoastaan tarkoituksena vahvistaa muslimien heikentyneitä joukkoja, jotta taistelua voidaan jälleen jatkaa tehokkaammin.
Joka tapauksessa Ibn Kathir ja muut ovat sitä mieltä, että Quraish rikkoi sopimuksen ensimmäisenä. Ja Allah taatusti antoi vaikutelman, että he sen rikkoivat, syyttäen pakanoita, että he ovat "luopuneet Jumalan tunnusmerkeistä" "mitättömästä hinnasta" (jae 9) ja rikkoen valat, jotka he olivat tehneet muslimien kanssa (jakeet 13-14). Ibn Juzayyin mukaan "Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" (jae 14) tarkoittaa "tappamista ja vangitsemista. Se on muslimeille lupaus voitosta." Tafsir al-Jalalayn on samaa mieltä: "Taistelkaa heitä vastaan ja Jumala on kurittava heitä, Hän aiheuttaa heidän kuolemansa teidän käsissänne sekä halventaa ja nöyryyttää heitä vankeuden ja alistumisen kautta, ja Hän on antava teille voiton heistä."
"Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" on merkittävä lausunto: se tarkoittaa, että muslimit ovat Allahin tuomion toimeenpanijoita maan päällä ja heidät on velvoitettu rankaisemaan uskottomia pyhällä rangaistuksella. Niinpä, kun muslimit rukoilevat Allahia rankaisemaan jotakuta, he käytännössä pyytävät muslimiveljiään suorittamaan rangaistuksen. Heidän näin tehdessään Allah "parantaa oikeauskoisten rinnat ja [...] poistaa vihan heidän sydämistään" (jakeet 14-15): väkivalta vääräuskoisia vastaan saa Allahin rauhoittamaan uskovien sydämet.
Suomennettu blogista Blogging the Qur’an Sura 9, “Repentance,” verses 6-14
Katumuksen suura: http://www.islamopas.com/koraani/009.htm
Tafsir al-Jalalayn, As-Suyuti ja Ibn Juzayy ovat samaa mieltä jakeesta 6. Ibn Juzayy sanoo sen merkitsevän, että muslimien tulee "taata heidän turvallisuutensa, jotta he voivat kuulla Koraanin sanoman, jolloin nähdään tuleeko heistä muslimeita vai ei. (sen jälkeen heidät saatetaan turvalliselle alueelle.) Jos he eivät käänny islamiin, palauttakaa heidät omalle alueelleen." Hän huomauttaa kuitenkin, että tämä ei ole yhtenäinen näkemys: "Toiset pitävät tätä tiukkana määräyksenä, kun taas toiset ovat sitä mieltä, että tämä on abrogoitu määräyksellä taistella."
Pakanoiden ja muslimien välinen sopimus "pyhän temppelin seutuvilla" (jae 7) viittaa Hudaibiyyan sopimukseen. Islamin perimätiedon mukaan vuonna 628 Muhammed sain näyn, missä hän teki pyhiinvaelluksen Mekkaan - pyhiinvaellus oli pakanallinen tapa, jonka hän kovasti halusi ottaa osaksi islamia, mutta se ei ollut mahdollista, koska quraishit hallitsivat Mekan kaupunkia. Näihin aikoihin hän käski kuitenkin muslimeja valmistautumaan pyhiinvaellukseen Mekkaan ja hän matkasi sinne 1500 miehen kanssa. Quraishit kohtasivat heidät kaupungin ulkopuolella ja osapuolet sopivat 10 vuoden aselevosta (hudna), jota kutsutaan Hudaibiyyan sopimukseksi.
Eräät muslimijohtajat olivat tyytymättömiä aselepoon. Hehän olivat hiljattain murtaneet quraishien Medinan piirityksen ja olivat voimakkaampia kuin koskaan. Miksi he eivät käyttäisi sotillaalista mahtiaan sen sijaan, että neuvottelevat rauhansopimuksen vain tehdäkseen pyhiinvaelluksen? Muhammedin elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan hurjistunut Umar meni Abu Bakrin luo ja sanoi: "Eikö hän ole Jumalan lähettiläs, ja emmekö me ole muslimeja ja he monijumalaisia? Miksi meidän pitäisi suostua siihen, mikä halventaa uskontoamme?" He menivät Muhammedin luo, joka yritti vakuuttaa heidät: "Minä olen Jumalan orja ja Hänen lähettiläänsä. Minä en jätä tottelematta Hänen käskyjään ja Hän ei anna minun kärsiä tappiota."
Mutta sopimus ei todellakaan näyttänyt siltä, että se olisi muslimeille edullinen. Kun sopimuksen kirjoittamisen aika tuli, Muhammed käski Alin kirjoittaa "Allahin, Armollisen Armahtajan nimeen." Silloin quraishin neuvottelija, Suhayl bin Amr, keskeytti hänet ja sanoi: "Tuota minä en allekirjoita; kirjoita sen sijaan 'Sinun nimeesi, oi Allah.'" Muhammed käski Alin kirjoittaa, mitä Suhayl oli käskenyt.
Mutta Suhayl ei ollut vielä lopettanut. Kun Muhammed käski Alin kirjoittaa: "Tämä on se, mitä Muhammed, Jumalan lähettiläs, on sopinut Suhayl bin Amrin kanssa", hän vastusti jälleen. "Jos minä todistaisin, että sinä olet Jumalan lähettiläs", hän sanoi, "en olisi taistellut sinua vastaan. Kirjoita oma nimesi ja isäsi nimi." Jälleen islamin profeetta, seuraajiensa tyrmistykseksi, käski Alin kirjoittaa kuten Suhayl oli toivonut.
Sopimuksen lopullisessa versiossa Muhammed järkytti miehiään sopimalla ehdoista, jotka näyttivät olevan muslimeille epäedullisia: jos joku pakenisi quraisheja ja etsisi turvaa muslimeilta, hänet tulisi palauttaa heidät quraisheille; sen sijaan jos joku pakenisi muslimeja ja etsisi turvaa quraishilta, ei häntä palautettaisi muslimeille.
Pian Muhammed kuitenkin rikkoi sopimusta. Nainen Quraish-heimosta, Umm Kulthum, liittyi Medinan muslimeihin; hänen kaksi veljeään tulivat Muhammedin luo vaatien palauttamaan hänet "hänen ja quraishin Hudaibiyyassa tehdyn sopimuksen mukaan." Muhammed kuitenkin kieltäytyi: Allah kielsi sen. Hän antoi Muhammedilla uuden ilmestyksen: "Te uskovaiset, kun oikeauskoisia naisia tulee luoksenne paettuaan kodeistaan, niin tutkikaa heitä. Jumala tuntee heidän uskonsa parhaiten. Jos sitten havaitsette heidät uskoviksi naisiksi, niin älkää lähettäkö heitä takaisin uskottomien luo..." (Koraani 60:10).
Muhammed rikkoi sopimuksen kieltäytymällä lähettämästä Umm Kulthumia takaisin quraisheille. Vaikka muslimiapologistit ovat kautta historian väittäneet, että Quraish ensimmäisenä rikkoi sopimuksen, tämä tapahtuma oli ennen kaikkia niitä rikkomuksia, joita muslimit osoittavat quraishien tehneen. Yahiya Emerick, nykyinen muslimikirjailija sanoo, että Muhammed perusti ratkaisunsa hiustenhalkomiseen: sopimus edellytti, että muslimit palauttaisivat kenen tahansa miehen quraisheille, naisista ei puhuttu mitään. Vaikka tämä olisi totta, niin - kuten Emerick myöntää - alkoi Muhammed kohta ottaa vastaan myös quraishin miehiä, rikkoen siis selvästi sopimusta.
Tämä sopimuksen rikkominen vahvisti sitä periaatetta, että hyvää on vain se, mikä edistää islamia ja pahaa on vain se, mistä on haittaa islamille. Kun aselepo muodollisesti loppui, islamin lainoppineet muotoilivat periaatteen, että aselepo voidaan sopia vain väliaikaiseksi ja korkeintaan kymmeneksi vuodeksi, ja siihen voidaan ryhtyä ainoastaan tarkoituksena vahvistaa muslimien heikentyneitä joukkoja, jotta taistelua voidaan jälleen jatkaa tehokkaammin.
Joka tapauksessa Ibn Kathir ja muut ovat sitä mieltä, että Quraish rikkoi sopimuksen ensimmäisenä. Ja Allah taatusti antoi vaikutelman, että he sen rikkoivat, syyttäen pakanoita, että he ovat "luopuneet Jumalan tunnusmerkeistä" "mitättömästä hinnasta" (jae 9) ja rikkoen valat, jotka he olivat tehneet muslimien kanssa (jakeet 13-14). Ibn Juzayyin mukaan "Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" (jae 14) tarkoittaa "tappamista ja vangitsemista. Se on muslimeille lupaus voitosta." Tafsir al-Jalalayn on samaa mieltä: "Taistelkaa heitä vastaan ja Jumala on kurittava heitä, Hän aiheuttaa heidän kuolemansa teidän käsissänne sekä halventaa ja nöyryyttää heitä vankeuden ja alistumisen kautta, ja Hän on antava teille voiton heistä."
"Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" on merkittävä lausunto: se tarkoittaa, että muslimit ovat Allahin tuomion toimeenpanijoita maan päällä ja heidät on velvoitettu rankaisemaan uskottomia pyhällä rangaistuksella. Niinpä, kun muslimit rukoilevat Allahia rankaisemaan jotakuta, he käytännössä pyytävät muslimiveljiään suorittamaan rangaistuksen. Heidän näin tehdessään Allah "parantaa oikeauskoisten rinnat ja [...] poistaa vihan heidän sydämistään" (jakeet 14-15): väkivalta vääräuskoisia vastaan saa Allahin rauhoittamaan uskovien sydämet.
Suomennettu blogista Blogging the Qur’an Sura 9, “Repentance,” verses 6-14
Katumuksen suura: http://www.islamopas.com/koraani/009.htm
Katso myös: Koraaniblogi.
2. syyskuuta 2015
Vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin
Miksi jotkut muslimit pitävät velvollisuutenaan Allahin edessä käydä sotaan juutalaisia ja kristittyjä vastaan? Syynä on tämä Koraanin luku.
Suura 9, "Katumus", on ainut Koraanin 114:stä luvusta, joka ei ala lauseella "Bishmillah ar-Rahman ar-Rahim" - "Jumalan, laupiaan Armahtajan, nimeen." Tähän annettu erilaisia selityksiä. Kalifi Uthman (ja muutkin islamin oikeusoppineen Zamakhsharin mukaan) selittää syyksi sen, että jotkut uskoivat suuran 8 ja suuran 9 olevan itse asiassa sama suura, ja että "pyhä profeetta kuoli ilmoittamatta oliko suura Bara'ah [suura 9] suuran Anfal [suura 8] osa vai ei." Ibn Kathir sanoo, että lausetta ei ole yksinkertaisesti siksi, että "Kumppanit eivät kirjoittaneet sitä Koraanin täydelliseen kopioon [Mushaf], jonka he olivat koonneet". Maududi vakuuttaa, että oikean selityksen antaa Imam Razi, joka sanoo, että Bismillah jätettiin pois, koska Muhammed, sen lisäksi, ettei itse lausunut Bismillahia, antoi käskyn olla lausumatta sitä tämän suuran alussa.
Miksi hän niin määräsi? Tafsir al-Jalalayn selittää Muhammedin käskyä siten, että Bismillah "on suojelus, ja [suura 9] lähetettiin sen jälkeen, kun suojelus oli poistettu miekalla." Eräs Muhammedin varhaisimmista seuraajista, Ali ibn Abi Talib, on samaa mieltä sanoen, että Bismillah "ilmaisee suojelua, mutta tämä suura lähetettiin miekan kera. Siksi se ei ala suojeluksella." Tafsir al-Jalalayn lisää, että "Hudhayfa kertoo, että he kutsuivat tätä Katumuksen suuraksi, vaikka se on todellisuudessa Rangaistuksen suura."
Se on: Rangaistus vääräuskoisille.
Joka tapauksessa Bismillahin kielto tämän suuran alussa pysyy. Sellaiset oppineet kuin Jazari ja Shatbi sanovat, että suuran alussa ei tule lausua Bismillahia, mutta Bulandshahri sanoo, että jos suuraa 9 lausutaan aloittaen jostain muusta kohdasta kuin alusta, lukija voi itse päättää lausuuko Bismillahin vai ei.
Bukharin talteen laittaman hadithin mukaan suura 9 oli viimeinen, joka ilmoitettiin kokonaisuudessaan, vaikka erään toisen suuran osia tuli vielä myöhemmin. Toinen hadith sanoo suuran 110 olleen aivan viimeinen, mutta joka tapauksessa suura 9 on hyvin myöhäinen, Muhammedin viimeisten ilmestysten joukossa. Islamin perimätiedon mukaan se ilmoitettiin niihin aikoihin, kun Muhammed järjesti tuloksettoman sotaretken Bysantin Tabukin varuskuntaa vastaan pohjoisessa Arabiassa vuonna 613, ja suuri osa sen sisällöstä käsittelee sitä, miten kristityn suurvallan armeijan kanssa yritettiin yhteenottoa.
Allah aloittaa tämän suuran kuitenkin puhuttelemalla Mekan pakanoita. Hän vapauttaa uskottomat kaikista velvollisuuksista, joista heillä oli sopimus muslimien kanssa ja kaikki voimassa olevat sopimukset rajoitettiin neljään kuukauteen (jakeet 1-3).
Allah varoittaa, että "olette Jumalan ulottuvilla sekä että Jumala saattaa uskottomat häpeään" (jae 2), jonka Tafsir al-Jalalayn selittää tarkoittavan, että Allah "nöyryyttää heitä tässä maailmassa tappamalla heidät, ja Tuonpuoleisessa heittämällä heidät Tuleen." Hajjin aikana annetaan ilmoitus, että "Jumalaa ei sido kosketus pakanain kanssa, samoin kuin se ei sido Hänen lähettilästänsäkään" ja pakanoita käsketään katumaan ja kääntymään islamiin (jae 3). Tämä koskee vain niitä pakanoita, jotka ovat rikkoneet sopimuksen muslimien kanssa; muita sopimuksia noudatetaan niiden päättymiseen asti (jae 4). As-Sawi sanoo, että tämä on poikkeus neljän kuukauden rajoitukseen, koskien Damra-heimoa, jonka "sopimusta oli vielä yhdeksän kuukautta jäljellä."
Seuraavaksi tulee pahamaineinen Miekkajae sisältäen käskyn "vuodattaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin" (jae 5). Nykyajan jihadistit luonnollisesti rakastavat jaetta. Vuoden 2003 saarnassaan Osama bin Laden riemuitsi tästä jakeesta: "Ylistys Allahille, joka ilmoitti tämän Miekan jakeen palvelijalleen ja lähettiläälleen [Profeetta Muhammed] osoittaakseen totuuden ja lopettaakseen valheen."
Ibn Juzayy huomauttaa, että jae 5 abrogoi (kumoaa) "jokaisen Koraanin rauhansopimuksen" ja erityisesti Koraanin ohjeen "vapauttaa" vangit tai "antaa heidän lunastaa itsensä vapaiksi" (47:4). As-Suyutin mukaan "tämä on miekan ayat, joka kumoaa anteeksiannon, aselevon ja huomiotta jättämisen" - tarkoittaa ehkäpä pakanoiden rikkomusten huomiotta jättämistä. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että muslimien tulee "surmata monijumalaisia mistä hyvänsä te löydätte heitä, olkoot se laillinen aika tai pyhitetty, ja ottaa heidät vangeiksi linnoihin ja linnoituksiin, kunnes heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tulla surmatuiksi tai kääntyä islamiin".
Ibn Kathir on samaa mieltä ohjeistaen muslimeja, että "he eivät vain odottaisi heitä. Mieluummin etsikää ja piirittäkää heitä heidän maillaan ja linnoituksissaan, hankkikaa heistä tietoa teillä ja kulkuväylillä niin, että mikä on suurta näyttää yhä pienemmältä heille. Tällä tavoin heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla tai kääntyä islamiin." Hän ei myöskään tunnu allekirjoittavan länsimaissa nykyään vaikuttavien islamin puhemiesten yleistä näkemystä, että tämä jae pätisi vain Arabian pakanoihin Muhammedin aikana eikä sitä voisi soveltaa muualle. Päinvastoin hän vakuuttaa, että "vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin" tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan: uskottomat on tapettava "kaikkialla maan päällä, paitsi Pyhällä Maalla" - se on Mekan pyhä moskeija Koraanin 2:191 mukaan.
Jos uskottomat kääntyvät islamiin on muslimien lopetettava heidän tappamisensa. Tafsir al-Jalalayn: "Mutta jos he katuvat epäuskoaan, suorittavat rukoukset ja maksavat almut, antakaa heidän mennä vapaasti älkääkä häiritkö heitä." Ibn Kathir: "Nämä Ayat [jakeet] sallivat taistelun ihmisiä vastaan, kunnes he kääntyvät islamiin ja noudattavat sen ohjeita ja sääntöjä." Qutb sanoo, että sopimusten päättäminen neljän kuukauden jakson jälkeen yhdistettynä komentoon tappaa uskottomat "ei ollut tarkoitettu kostoon tai tuhoamiseen, vaan paremminkin varoitus, joka antoi heille syyn kääntyä islamiin."
Asad kuitenkin sanoo, että jakeesta 5 "ei seuraa 'käänny tai kuole', kuten jotkut islamiin epäsuosiollisesti suhtautuvat kriitikot näyttäisivät olettavan." Hän sanoo, että "sota oli sallittu vain itsepuolustukseksi" Koraanin jakeen 2:190 perusteella, ja että "vihollisen kääntyminen islamiin ... on ainoastaan yksi, eikä suinkaan ainoa, tapa heille 'vastustaa vihollisuuksia'". Hän kehottaa lukemaan jakeet 4 ja 6 lisävalaistuksen saamiseksi.
Lopuksi on hyvä huomata, että As-Suyutin mukaan lainoppinut Ahs-Shafi'i piti tätä jaetta todisteena siitä, että ne jotka eivät rukoile tai maksa zakatia [almuja], tulee tappaa. "Jotkut käyttävät sitä todisteena siitä, että he ovat kafirun [uskottomia]." Samoin Ibn Kathir: "Abu Bakr As-Siddiq käytti tätä ja muita kunnioitettuja jakeita todisteena taistellessaan niitä vastaan, jotka kieltäytyivät maksamasta zakatia." Niinpä jopa ne muslimit, jotka eivät täytä islamin vaatimuksia, kuuluvat niihin, joita vastaan tulee taistella. Tämä on periaate, jota myöhempien aikojen salafistiset liikkeet soveltavat, ja käyttävät sitä leimaamaan vääräuskoisiksi hallituksia, jotka eivät hallitse tiukasti islamilaisen lain mukaan, ja niinpä itseään todellisina muslimeina pitävien tulee taistella niitä vastaan. Islamilainen Valtio soveltaa tätä julistaessaan, että ne muslimit, jotka eivät hyväksy sen auktoriteettia, ovat uskottomia ja heidän tappamisensa on siten oikeutettua.
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an: Sura 9, “Repentance,” verses 1-5
Katumuksen suura: http://www.islamopas.com/koraani/009.htm
Suura 9, "Katumus", on ainut Koraanin 114:stä luvusta, joka ei ala lauseella "Bishmillah ar-Rahman ar-Rahim" - "Jumalan, laupiaan Armahtajan, nimeen." Tähän annettu erilaisia selityksiä. Kalifi Uthman (ja muutkin islamin oikeusoppineen Zamakhsharin mukaan) selittää syyksi sen, että jotkut uskoivat suuran 8 ja suuran 9 olevan itse asiassa sama suura, ja että "pyhä profeetta kuoli ilmoittamatta oliko suura Bara'ah [suura 9] suuran Anfal [suura 8] osa vai ei." Ibn Kathir sanoo, että lausetta ei ole yksinkertaisesti siksi, että "Kumppanit eivät kirjoittaneet sitä Koraanin täydelliseen kopioon [Mushaf], jonka he olivat koonneet". Maududi vakuuttaa, että oikean selityksen antaa Imam Razi, joka sanoo, että Bismillah jätettiin pois, koska Muhammed, sen lisäksi, ettei itse lausunut Bismillahia, antoi käskyn olla lausumatta sitä tämän suuran alussa.
Miksi hän niin määräsi? Tafsir al-Jalalayn selittää Muhammedin käskyä siten, että Bismillah "on suojelus, ja [suura 9] lähetettiin sen jälkeen, kun suojelus oli poistettu miekalla." Eräs Muhammedin varhaisimmista seuraajista, Ali ibn Abi Talib, on samaa mieltä sanoen, että Bismillah "ilmaisee suojelua, mutta tämä suura lähetettiin miekan kera. Siksi se ei ala suojeluksella." Tafsir al-Jalalayn lisää, että "Hudhayfa kertoo, että he kutsuivat tätä Katumuksen suuraksi, vaikka se on todellisuudessa Rangaistuksen suura."
Se on: Rangaistus vääräuskoisille.
Joka tapauksessa Bismillahin kielto tämän suuran alussa pysyy. Sellaiset oppineet kuin Jazari ja Shatbi sanovat, että suuran alussa ei tule lausua Bismillahia, mutta Bulandshahri sanoo, että jos suuraa 9 lausutaan aloittaen jostain muusta kohdasta kuin alusta, lukija voi itse päättää lausuuko Bismillahin vai ei.
Bukharin talteen laittaman hadithin mukaan suura 9 oli viimeinen, joka ilmoitettiin kokonaisuudessaan, vaikka erään toisen suuran osia tuli vielä myöhemmin. Toinen hadith sanoo suuran 110 olleen aivan viimeinen, mutta joka tapauksessa suura 9 on hyvin myöhäinen, Muhammedin viimeisten ilmestysten joukossa. Islamin perimätiedon mukaan se ilmoitettiin niihin aikoihin, kun Muhammed järjesti tuloksettoman sotaretken Bysantin Tabukin varuskuntaa vastaan pohjoisessa Arabiassa vuonna 613, ja suuri osa sen sisällöstä käsittelee sitä, miten kristityn suurvallan armeijan kanssa yritettiin yhteenottoa.
Allah aloittaa tämän suuran kuitenkin puhuttelemalla Mekan pakanoita. Hän vapauttaa uskottomat kaikista velvollisuuksista, joista heillä oli sopimus muslimien kanssa ja kaikki voimassa olevat sopimukset rajoitettiin neljään kuukauteen (jakeet 1-3).
Allah varoittaa, että "olette Jumalan ulottuvilla sekä että Jumala saattaa uskottomat häpeään" (jae 2), jonka Tafsir al-Jalalayn selittää tarkoittavan, että Allah "nöyryyttää heitä tässä maailmassa tappamalla heidät, ja Tuonpuoleisessa heittämällä heidät Tuleen." Hajjin aikana annetaan ilmoitus, että "Jumalaa ei sido kosketus pakanain kanssa, samoin kuin se ei sido Hänen lähettilästänsäkään" ja pakanoita käsketään katumaan ja kääntymään islamiin (jae 3). Tämä koskee vain niitä pakanoita, jotka ovat rikkoneet sopimuksen muslimien kanssa; muita sopimuksia noudatetaan niiden päättymiseen asti (jae 4). As-Sawi sanoo, että tämä on poikkeus neljän kuukauden rajoitukseen, koskien Damra-heimoa, jonka "sopimusta oli vielä yhdeksän kuukautta jäljellä."
Seuraavaksi tulee pahamaineinen Miekkajae sisältäen käskyn "vuodattaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin" (jae 5). Nykyajan jihadistit luonnollisesti rakastavat jaetta. Vuoden 2003 saarnassaan Osama bin Laden riemuitsi tästä jakeesta: "Ylistys Allahille, joka ilmoitti tämän Miekan jakeen palvelijalleen ja lähettiläälleen [Profeetta Muhammed] osoittaakseen totuuden ja lopettaakseen valheen."
Ibn Juzayy huomauttaa, että jae 5 abrogoi (kumoaa) "jokaisen Koraanin rauhansopimuksen" ja erityisesti Koraanin ohjeen "vapauttaa" vangit tai "antaa heidän lunastaa itsensä vapaiksi" (47:4). As-Suyutin mukaan "tämä on miekan ayat, joka kumoaa anteeksiannon, aselevon ja huomiotta jättämisen" - tarkoittaa ehkäpä pakanoiden rikkomusten huomiotta jättämistä. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että muslimien tulee "surmata monijumalaisia mistä hyvänsä te löydätte heitä, olkoot se laillinen aika tai pyhitetty, ja ottaa heidät vangeiksi linnoihin ja linnoituksiin, kunnes heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tulla surmatuiksi tai kääntyä islamiin".
Ibn Kathir on samaa mieltä ohjeistaen muslimeja, että "he eivät vain odottaisi heitä. Mieluummin etsikää ja piirittäkää heitä heidän maillaan ja linnoituksissaan, hankkikaa heistä tietoa teillä ja kulkuväylillä niin, että mikä on suurta näyttää yhä pienemmältä heille. Tällä tavoin heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla tai kääntyä islamiin." Hän ei myöskään tunnu allekirjoittavan länsimaissa nykyään vaikuttavien islamin puhemiesten yleistä näkemystä, että tämä jae pätisi vain Arabian pakanoihin Muhammedin aikana eikä sitä voisi soveltaa muualle. Päinvastoin hän vakuuttaa, että "vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin" tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan: uskottomat on tapettava "kaikkialla maan päällä, paitsi Pyhällä Maalla" - se on Mekan pyhä moskeija Koraanin 2:191 mukaan.
Jos uskottomat kääntyvät islamiin on muslimien lopetettava heidän tappamisensa. Tafsir al-Jalalayn: "Mutta jos he katuvat epäuskoaan, suorittavat rukoukset ja maksavat almut, antakaa heidän mennä vapaasti älkääkä häiritkö heitä." Ibn Kathir: "Nämä Ayat [jakeet] sallivat taistelun ihmisiä vastaan, kunnes he kääntyvät islamiin ja noudattavat sen ohjeita ja sääntöjä." Qutb sanoo, että sopimusten päättäminen neljän kuukauden jakson jälkeen yhdistettynä komentoon tappaa uskottomat "ei ollut tarkoitettu kostoon tai tuhoamiseen, vaan paremminkin varoitus, joka antoi heille syyn kääntyä islamiin."
Asad kuitenkin sanoo, että jakeesta 5 "ei seuraa 'käänny tai kuole', kuten jotkut islamiin epäsuosiollisesti suhtautuvat kriitikot näyttäisivät olettavan." Hän sanoo, että "sota oli sallittu vain itsepuolustukseksi" Koraanin jakeen 2:190 perusteella, ja että "vihollisen kääntyminen islamiin ... on ainoastaan yksi, eikä suinkaan ainoa, tapa heille 'vastustaa vihollisuuksia'". Hän kehottaa lukemaan jakeet 4 ja 6 lisävalaistuksen saamiseksi.
Lopuksi on hyvä huomata, että As-Suyutin mukaan lainoppinut Ahs-Shafi'i piti tätä jaetta todisteena siitä, että ne jotka eivät rukoile tai maksa zakatia [almuja], tulee tappaa. "Jotkut käyttävät sitä todisteena siitä, että he ovat kafirun [uskottomia]." Samoin Ibn Kathir: "Abu Bakr As-Siddiq käytti tätä ja muita kunnioitettuja jakeita todisteena taistellessaan niitä vastaan, jotka kieltäytyivät maksamasta zakatia." Niinpä jopa ne muslimit, jotka eivät täytä islamin vaatimuksia, kuuluvat niihin, joita vastaan tulee taistella. Tämä on periaate, jota myöhempien aikojen salafistiset liikkeet soveltavat, ja käyttävät sitä leimaamaan vääräuskoisiksi hallituksia, jotka eivät hallitse tiukasti islamilaisen lain mukaan, ja niinpä itseään todellisina muslimeina pitävien tulee taistella niitä vastaan. Islamilainen Valtio soveltaa tätä julistaessaan, että ne muslimit, jotka eivät hyväksy sen auktoriteettia, ovat uskottomia ja heidän tappamisensa on siten oikeutettua.
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an: Sura 9, “Repentance,” verses 1-5
Katumuksen suura: http://www.islamopas.com/koraani/009.htm
31. elokuuta 2015
Kahden tunnin Koraani: Teeskentelijät
47:33 Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa, olkaa kuuliaisia sananjulistajalle älkääkä saattako tekojanne raukeamaan!
I351 Ennen Muhammedia arabit olivat tyytyväisiä uskontoonsa ja suvaitsevaisia toisiaan kohtaan. Monet arabit kääntyivät islamiin painostuksen alla. Salaisesti he olivat kuitenkin teeskentelijöitä, jotka liittoutuivat juutalaisten kanssa, koska he pitivät Muhammedia harhaisena.
I365 Koraani kuvailee teeskentelijöitä:
2:8 Muutamat ihmiset sanovat kyllä: »Me uskomme Jumalaan ja Viimeiseen päivään», eivätkä kuitenkaan usko. He tahtovat pettää Jumalaa ja niitä, jotka uskovat, mutta he eivät petä ketään muita kuin itsensä, eivätkä käsitä sitä. Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Jumala pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet.
2:11 Kun heille sanotaan: »Alkää aiheuttako pahennusta maan päällä», he vastaavat: »Mehän vain uudistamme asiat oikeiksi.» Eivätkö juuri sellaiset tosiaan ole niitä, joista paha paisuu? Mutta he eivät sitä tajua. Ja kun heille sanotaan: »Uskokaa kuten nuo ihmiset uskovat», he vastaavat: »Onko meidän uskottava kuten hullut uskovat?» Mutta eivätkö todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan sitäkään he eivät älyä. Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: »Me uskomme», mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: »Tietysti olemme teikäläisiä, me vain teimme pilkkaa.» Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistä itsestään, jättää heidät yltymään pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä syvempään häpeään. He ovat niitä, jotka oikean johdatuksen vaihtavat harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he jäävät kokonaan ilman Jumalan Opastusta.
I355 Eräs muslimiksi kääntynyt Medinalainen alkoi myöhemmin epäillä Muhammedin totuutta ja sanoi: "Jos tämä mies on oikeassa, olemme pahempia kuin aasit." Kuuliaisuus islamille menee perheen, kansakunnan ja ystävän edelle. Kun Muhammed haastoi hänet hänen puheistaan ja epäilyksistään, hän kielsi kaiken. Koraani kommentoi:
9:74 He vannovat Jumalan nimeen, etteivät ole mitään väärää puhuneet. Kuitenkin he todella puhuivat epäuskon sanoja ja olivat uskottomia omaksuttuaan Islaamin. He suunnittelivat hankkivansa sellaista, mitä eivät kyenneet saavuttamaan; eivätkä he muuta tavoitetta löytäneet, paitsi että Jumala sekä Hänen lähettiläänsä heitä armostaan rikastuttaisivat. Parempi heille olisi, jos he kääntyisivät, mutta jos he luopuvat, niin Jumala langettaa heille tuskallisen tuomion tässä maailmassa ja tulevassa, eikä heillä ole suojelijaa eikä auttajaa tämän maan päällä.
I357 Muhammed sanoi yhdelle teeskentelijöistä, että hänellä on Saatanan kasvot. Mies tapasi istua kuuntelemassa Muhammedia ja kertoa myöhemmin kuulemansa teeskentelijöille. Muhammedista hän sanoi: "Muhammed on innokas kuuntelija. Jos hänelle kertoo jotain, hän heti uskoo sen." Koraani puhuu hänestä ja muista teeskentelijöistä:
9:61 Heidän joukossaan on niitä, jotka panettelevat profeettaa ja sanovat: »Hän on herkkäuskoinen». Sano: »Se hän on teidän parhaaksenne, hän uskoo Jumalaan ja luottaa oikeauskoisiin. Hän armahtaa niitä teistä, jotka uskovat.» Mutta niitä, jotka panettelevat Jumalan lähettilästä, kohtaa tuskallinen rangaistus. Teidän edessänne he vannovat Jumalan nimeen teidät tyydyttääkseen, mutta parempi olisi, että he tyydyttäisivät Jumalaa ja Hänen lähettilästänsä olemalla uskovaisia.
9:63 Eivätkö he tiedä, että ken tahansa vastustaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, sitä totisesti odottaa tuli ja helvetti, jonne hän jää ainaiseksi. Tämä on suuri häpeä.
I358 Eräs teeskentelijä selitteli kritiikkiään sanomalla, että hän oli vain vitsaillut. Pieninkään kritiikki ei jäänyt huomiotta.
9:65 Jos heiltä kyselet, he varmaan vastaavat: »Me vain juttelimme ja laskimme leikkiä». Sano: »Jumalastako ja Hänen tunnusmerkeistään sekä lähettiläästäänkö te teitte pilkkaa?» Älkää puolustelko itseänne. Olettehan vajonneet epäuskoon senjälkeen kuin olitte uskossa. Jos me annammekin anteeksi osalle teistä, niin rankaisemme toista osaa, koska he ovat rikollisia. Ulkokullatut, sekä miehet että naiset, ovat kaikki samankaltaisia. He rohkaisevat tekemään pahaa ja ehkäisevät hyvän tekemisen sekä kieltävät köyhältä almun. He eivät välittäneet Jumalasta, ja siksi Hän ei välitä heistä. Totisesti ulkokullatut ovat tottelemattomia. Jumala on varannut ulkokullatuille, sekä miehille että naisille, samoin kuin uskottomille helvetin tulen olinpaikaksi. Siinä on heille kylliksi. Jumalan tuomio on heidän päällään, ja heille kuuluu ikuinen tuska,
I365 Tekopyhät vaihtavat rooliaan sen mukaan kenen seurassa he ovat. Kun he ovat muslimien seurassa, he ovat uskovia. Mutta kun he ovat pahojen seurassa (juutalaiset), he sanovat olevansa juutalaisten puolella. Juuri juutalaiset käskivät heitä hylkäämään totuuden ja vastustamaan Muhammedia.
4:138 Vie kaksimielisille sanoma, että heitä odottaa tuskallinen rangaistus. Ne, jotka ottavat uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta, etsivätkö he heiltä kunniaa? Kaikki kunniahan on Jumalan hallussa.
Kahden tunnin Koraani on suomennettu Bill Warnerin kirjasta "A Two Hour Koran". Englanninkielisen kirjan voi ostaa esimerkiksi Amazonin kirjakaupasta
29. elokuuta 2015
Taistelkaa kunnes islam on ainut uskonto!
Sotasaaliin suura, jakeet 31-75:
Seuraavaksi Allah puhuu uppiniskaisesta Quraishin pakanaheimosta, jonka muslimit ovat juuri voittaneet Badrin taistelussa (jakeet 31-40). He torjuvat Muhammedin saarnat sanoen "nämä eivät ole muuta kuin vanhan ajan taruja" (jae 31) ja estävät muslimeja käymästä Mekan pyhässä moskeijassa (jae 34). Jakeissa 38-40 Allah käskee Muhammedia kutsumaan heitä islamiin ja taistelemaan "heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset [fitna] taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensä muuttavat, kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät" (jae 39).
Ibn Abbas, Abu Al-Aliah, Mujahid, Al-Hasan, Qatadah, Ar-Rabi bin Anas, As-Suddi, Muqatil bin Hayyan ja Zayd bin Aslam sanovat tämän lauseen, että muslimien tulee taistella kunnes ei enää ole fitnaa, tarkoittaa että heidän tulee taistella kunnes "ei ole enää Shirkiä". Shirk on kumppaneiden asettamista Allahin rinnalle - esimerkiksi kun kutsutaan Jeesusta Jumalan Pojaksi. Niinpä tämä jae, joka ilmoitettiin 600-luvulla muslimien ja pakanoiden välisen taistelun jälkeen, pätee yleisesti: Tafsir al-Jalalayn selittää sen näin: "Ja taistelkaa niin kauan kuin kapinan lietsomista ja kuvainpalvontaa esiintyy ja kunnes ei ole muuta uskontoa kuin Allahin uskonto, ja ainoastaan Häntä palvellaan." Muhammed itse sanoi: "Olen saanut käskyn taistella ihmisiä vastaan kunnes he julistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja sille, joka näin sanoo takaan hänen omaisuutensa ja henkensä suojelun paitsi niissä asioissa, jotka kuuluvat Allahille" (Sahih Muslim 30).
Sitten Allah puhuu itse taistelusta (jakeet 41-44). Muslimien voiton jälkeen Allah käskee muslimien antaa Muhammedille viidennes sotasaaliista (jae 41). Islamin perimätieto pitää tätä osoituksena Muhammedin anteliaisuudesta: erään taistelun jälkeen Muhammed rukoili "kohti sotasaaliiksi saatua kamelia" ja pidellen kamelin karvoja sormiensa välissä hän sanoi miehilleen: "Tämäkin on osa sotasaalista, jonka olette ansainneet. Totisesti minulla ei ole muuta osaa siihen kuin oma osuuteni, se viidennes, joka on osoitettu minulle. Jopa se viidennes annetaan teille." Muhammed jatkoi kehottaen muslimeja antamaan koko saaliin hänelle, jotta se voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti: "Siksi antakaa jopa neula ja lanka ja mikä tahansa pienempi tai suurempi (sotasaaliista). Älkää huijatko missään, sillä sotasaaliista varastaminen ennen sen jakamista on Tuli ja häpeä sellaisille ihmisille tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Käykää jihadiin Allahin puolesta ihmisiä vastaan, olivatpa ne sitten lähellä tai kaukana, älkääkä pelätkö pilkkaajien pilkkaa niin kauan kuin olette Allahin asialla. Noudattakaa Allahin lakia kun olette kotona tai kun matkustatte. Käykää jihadiin Allahin puolesta, sillä jihad on ihmellinen ovi, joka johtaa Paratiisiin. Sen kautta Allah pelastaa teidät surulta ja murheelta."
Sitten Allah muistuttaa Muhammedia monista tapahtumista ennen taistelua ja sen aikana korostaen sitä, kuinka Allah hallitsi tapahtumia ja pelasti muslimit (jakeet 42-44).
Sen jälkeen Allah puhuttelee uskovia (jakeet 45-63) kehottaen heitä olemaan jäljittelemättä niitä, jotka, kuten faraon kansa, "kielsivät Jumalan tunnusmerkit: Jumala kävi heihin käsiksi heidän syntiensä tähden; katso, Jumala on totisesti väkevä ja ankara rangaistessaan" (jae 52). (Tässä "tunnusmerkit" ovat taas "ayat" - sana jota käytetään Koraanin jakeista). Sillä "katso, kurjimmat elolliset olennot ovat Jumalan silmissä epäuskoon kääntyneet, nuo, jotka eivät uskoa tahdo" (jae 55) - jälleen osoitus siitä, että uskottomat eivät ole kunnioituksen tai huomion arvoisia. Jos muslimit "pelkäävät petosta" uskottomien puolelta, heidän tulee yksinkertaisesti rikkoa sopimus (jae 58). Ibn Kathir kertoo tämän merkitsevän, että muslimien tulee sanoa uskottomille "että te olette rikkoneet sopimuksen. Tällöin teillä on sama käsitys asiasta ja sekä te että he tietävät, että teidän välillänne on sotatila ja kahdenkeskinen rauhansopimus on mitätön." Muslimien tulee varustaa "heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne ja myöskin muut, joita ette tunne, mutta jotka Jumala tuntee" (jae 60) ja olla myös valmis tekemään rauhansopimus, jos vihollinen sitä haluaa (jae 61). Jotkut eivät kuitenkaan usko, että tämän rauhansopimuksen tulisi olla pysyvä. Qutb selittää:
Seuraavaksi Allah puhuttelee Muhammedia antaen hänelle monia ohjeita (jakeet 62-75). Allah kertoo hänelle, että hän tulee antamaan hurskaille muslimeille lisää voittoja vaikka he kohtaisivat vielä suuremman ylivoiman kuin Badrissa, vaikka lupausta melkein heti hieman lievennetään: ensin sata uskovaa voittaa tuhat uskotonta (jae 65), mutta sitten määrää pienennetään sataan uskovaan kahtasataa uskotonta vastaan (jae 66). Tästä tuli toistuva teema jihad-kirjallisuuteen vuosisatojen ajan aina nykypäivään asti: hurskaus saavuttaa sotilaallisen voiton ja muslimit tekevät valloituksia ylivoimaisesta vihollisesta huolimatta.
Tafsir al-Jalalayn mukaan jae 67 - "Ei profeetalta voi vaatia, että hänellä olisi vankeja, ennenkuin verenvuodatus on tapahtunut maan päällä" - ilmoitettiin, kun muslimit "olivat ottaneet lunnaita Badrin sotavangeista." Muslimit olivat vapauttaneet joitakin Badrissa vangituista, mutta he tekivät niin vain saadakseen maallista etua: raha joka maksettiin lunnaina. Tafsir jatkaa: "Oi uskovat, te haluatte katoavia tämän maailman asioita, hetkellisiä hyötyjä, vaikka Jumala haluaa teidän vuoksenne, Tuonpuoleisen palkinnon tähden, teidän tappavan heidät." Toisin sanoen heidän olisi pitänyt tappaa vangit eikä ottaa heistä lunnaita. Tafsir al-Jalalayn päättelee, että jae 67 on abrogoitu jakeella 47:4, joka sallii lunnaat. Ibn Kathir huomauttaa, että "suurin osa oppineista sanoo, että sotavankien kohtalo on imaamin käsissä. Hän voi päättää tappaa heidät, kuten Bani Quaraizan tapauksessa. Jos hän haluaa, niin hän voi sen sijaan ottaa heistä lunnaat, kuten Badrin sotavankien tapauksessa, tai vaihtaa heidät muslimivankeihin."
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an Sura 8, “Booty,” verses 31-75
Sotasaaliin suura: http://www.islamopas.com/koraani/008.htm
Seuraavaksi Allah puhuu uppiniskaisesta Quraishin pakanaheimosta, jonka muslimit ovat juuri voittaneet Badrin taistelussa (jakeet 31-40). He torjuvat Muhammedin saarnat sanoen "nämä eivät ole muuta kuin vanhan ajan taruja" (jae 31) ja estävät muslimeja käymästä Mekan pyhässä moskeijassa (jae 34). Jakeissa 38-40 Allah käskee Muhammedia kutsumaan heitä islamiin ja taistelemaan "heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset [fitna] taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensä muuttavat, kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät" (jae 39).
Ibn Abbas, Abu Al-Aliah, Mujahid, Al-Hasan, Qatadah, Ar-Rabi bin Anas, As-Suddi, Muqatil bin Hayyan ja Zayd bin Aslam sanovat tämän lauseen, että muslimien tulee taistella kunnes ei enää ole fitnaa, tarkoittaa että heidän tulee taistella kunnes "ei ole enää Shirkiä". Shirk on kumppaneiden asettamista Allahin rinnalle - esimerkiksi kun kutsutaan Jeesusta Jumalan Pojaksi. Niinpä tämä jae, joka ilmoitettiin 600-luvulla muslimien ja pakanoiden välisen taistelun jälkeen, pätee yleisesti: Tafsir al-Jalalayn selittää sen näin: "Ja taistelkaa niin kauan kuin kapinan lietsomista ja kuvainpalvontaa esiintyy ja kunnes ei ole muuta uskontoa kuin Allahin uskonto, ja ainoastaan Häntä palvellaan." Muhammed itse sanoi: "Olen saanut käskyn taistella ihmisiä vastaan kunnes he julistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja sille, joka näin sanoo takaan hänen omaisuutensa ja henkensä suojelun paitsi niissä asioissa, jotka kuuluvat Allahille" (Sahih Muslim 30).
Sitten Allah puhuu itse taistelusta (jakeet 41-44). Muslimien voiton jälkeen Allah käskee muslimien antaa Muhammedille viidennes sotasaaliista (jae 41). Islamin perimätieto pitää tätä osoituksena Muhammedin anteliaisuudesta: erään taistelun jälkeen Muhammed rukoili "kohti sotasaaliiksi saatua kamelia" ja pidellen kamelin karvoja sormiensa välissä hän sanoi miehilleen: "Tämäkin on osa sotasaalista, jonka olette ansainneet. Totisesti minulla ei ole muuta osaa siihen kuin oma osuuteni, se viidennes, joka on osoitettu minulle. Jopa se viidennes annetaan teille." Muhammed jatkoi kehottaen muslimeja antamaan koko saaliin hänelle, jotta se voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti: "Siksi antakaa jopa neula ja lanka ja mikä tahansa pienempi tai suurempi (sotasaaliista). Älkää huijatko missään, sillä sotasaaliista varastaminen ennen sen jakamista on Tuli ja häpeä sellaisille ihmisille tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Käykää jihadiin Allahin puolesta ihmisiä vastaan, olivatpa ne sitten lähellä tai kaukana, älkääkä pelätkö pilkkaajien pilkkaa niin kauan kuin olette Allahin asialla. Noudattakaa Allahin lakia kun olette kotona tai kun matkustatte. Käykää jihadiin Allahin puolesta, sillä jihad on ihmellinen ovi, joka johtaa Paratiisiin. Sen kautta Allah pelastaa teidät surulta ja murheelta."
Sitten Allah muistuttaa Muhammedia monista tapahtumista ennen taistelua ja sen aikana korostaen sitä, kuinka Allah hallitsi tapahtumia ja pelasti muslimit (jakeet 42-44).
Sen jälkeen Allah puhuttelee uskovia (jakeet 45-63) kehottaen heitä olemaan jäljittelemättä niitä, jotka, kuten faraon kansa, "kielsivät Jumalan tunnusmerkit: Jumala kävi heihin käsiksi heidän syntiensä tähden; katso, Jumala on totisesti väkevä ja ankara rangaistessaan" (jae 52). (Tässä "tunnusmerkit" ovat taas "ayat" - sana jota käytetään Koraanin jakeista). Sillä "katso, kurjimmat elolliset olennot ovat Jumalan silmissä epäuskoon kääntyneet, nuo, jotka eivät uskoa tahdo" (jae 55) - jälleen osoitus siitä, että uskottomat eivät ole kunnioituksen tai huomion arvoisia. Jos muslimit "pelkäävät petosta" uskottomien puolelta, heidän tulee yksinkertaisesti rikkoa sopimus (jae 58). Ibn Kathir kertoo tämän merkitsevän, että muslimien tulee sanoa uskottomille "että te olette rikkoneet sopimuksen. Tällöin teillä on sama käsitys asiasta ja sekä te että he tietävät, että teidän välillänne on sotatila ja kahdenkeskinen rauhansopimus on mitätön." Muslimien tulee varustaa "heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne ja myöskin muut, joita ette tunne, mutta jotka Jumala tuntee" (jae 60) ja olla myös valmis tekemään rauhansopimus, jos vihollinen sitä haluaa (jae 61). Jotkut eivät kuitenkaan usko, että tämän rauhansopimuksen tulisi olla pysyvä. Qutb selittää:
"Silloin kun tämä suura ilmoitettiin Jumala ohjeisti Lähettilästään olemaan rauhassa niitä vastaan, jotka eivät taistelleet häntä tai muslimeja vastaan, oli heillä sitten muodollinen sopimus muslimien kanssa tai ei. Profeetta hyväksyi rauhanomaiset suhteet vääräuskoisten ja kirjan kansojen kanssa siihen asti kunnes suura 9 ilmoitettiin. Sen jälkeen hän saattoi hyväksyä vain yhden tai kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä islamiin tai maksaa jizyaa [ei-muslimeja koskeva vero Koraanin jakeen 9:29 mukaan], joka oli rauhan merkki. Muutoin ainut vaihtoehto oli sota, silloin kun se oli muslimeille mahdollista, niin että kaikki ihmiset alistuvat ainoastaan Jumalalle."
Seuraavaksi Allah puhuttelee Muhammedia antaen hänelle monia ohjeita (jakeet 62-75). Allah kertoo hänelle, että hän tulee antamaan hurskaille muslimeille lisää voittoja vaikka he kohtaisivat vielä suuremman ylivoiman kuin Badrissa, vaikka lupausta melkein heti hieman lievennetään: ensin sata uskovaa voittaa tuhat uskotonta (jae 65), mutta sitten määrää pienennetään sataan uskovaan kahtasataa uskotonta vastaan (jae 66). Tästä tuli toistuva teema jihad-kirjallisuuteen vuosisatojen ajan aina nykypäivään asti: hurskaus saavuttaa sotilaallisen voiton ja muslimit tekevät valloituksia ylivoimaisesta vihollisesta huolimatta.
Tafsir al-Jalalayn mukaan jae 67 - "Ei profeetalta voi vaatia, että hänellä olisi vankeja, ennenkuin verenvuodatus on tapahtunut maan päällä" - ilmoitettiin, kun muslimit "olivat ottaneet lunnaita Badrin sotavangeista." Muslimit olivat vapauttaneet joitakin Badrissa vangituista, mutta he tekivät niin vain saadakseen maallista etua: raha joka maksettiin lunnaina. Tafsir jatkaa: "Oi uskovat, te haluatte katoavia tämän maailman asioita, hetkellisiä hyötyjä, vaikka Jumala haluaa teidän vuoksenne, Tuonpuoleisen palkinnon tähden, teidän tappavan heidät." Toisin sanoen heidän olisi pitänyt tappaa vangit eikä ottaa heistä lunnaita. Tafsir al-Jalalayn päättelee, että jae 67 on abrogoitu jakeella 47:4, joka sallii lunnaat. Ibn Kathir huomauttaa, että "suurin osa oppineista sanoo, että sotavankien kohtalo on imaamin käsissä. Hän voi päättää tappaa heidät, kuten Bani Quaraizan tapauksessa. Jos hän haluaa, niin hän voi sen sijaan ottaa heistä lunnaat, kuten Badrin sotavankien tapauksessa, tai vaihtaa heidät muslimivankeihin."
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an Sura 8, “Booty,” verses 31-75
Sotasaaliin suura: http://www.islamopas.com/koraani/008.htm
Koraaniblogista lisää Koraanin selityksiä.
 |
| Ensin me kutsumme sinua islamiin. -Osama bin Laden |
 |
| Moskeijat ovat parakkimme, kupolit kypärämme, minareetit pistimemme ja uskovaiset sotilaamme - Recep Tayyip Erdogan, Turkin pääministeri |
 |
| Jihad, pyhä taistelu Allahin puolesta kaikilla joukoilla ja aseilla, on..islamissa pakollista ja jokaisen muslimin velvollisuus - Times Square'n autopommittaja Faisal Shazad |
 |
| Latasi, ampui, latasi, ampui, koko ajan huutaen Allahu Akbar - Majuri Nidal Hassanin, Fort Hoodin jihadistisen joukkomurhaajan, uhri |
 |
| Juutalaisten tappaminen on jumalanpalvelusta, joka tuo meidät lähemmäksi Allahia - Hamas MTV |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)