Harva tietää että 200 vuotta sitten USA julisti sodan islamille ja Thomas Jefferson johti hyökkäystä.
1700-luvulla muslimimerirosvot terrorisoivat Välimerta ja laajoja alueita Pohjois-Atlantilla. He hyökkäisivät kaikkien tapaamiensa laivojen kimppuun ja vaativat miehistöistä kohtuuttomia lunnaita. Panttivankeja kohdeltiin raa'asti ja he kirjoittivat sydäntäsärkeviä kirjeitä kotiin rukoillen hallitusta ja perheitään maksamaan, mitä hyvänsä heidän vangitsijansa vaativat.
Nämä merten kiristäjät tulivat Barbaarirannikon (Barbary Coast) islamilaisista valtioista Tripolista, Tunisiasta, Marokosta ja Algeriasta, ja ne muodostivat vaarallisen ja provosoimattoman uhan nuorelle Amerikan tasavallalle.
Ennen sisällissotaa Yhdysvaltojen kauppalaivat olivat olleet Britannian suojeluksessa. Kun USA julistautui itsenäiseksi ja joutui sotaan, Yhdysvaltojen kauppalaivastoa suojeli Ranskan laivasto. Sodan päätyttyä Amerikan täytyi kuitenkin suojella itse aluksiaan.
USA:n laivaston synty alkoi vuonna 1784. Seitsemäntoista vuotta ennen presidentiksi valitsemistaan Thomas Jeffersonista tuli USA:n Ranskan lähettiläs. Samana vuonna Yhdysvaltain Kongressi teki myönnytyksiä muslimivastustajilleen seuraten Euroopan valtioiden esimerkkiä, jotka maksoivat Barbaarirannikon valtioille lahjuksia välttääkseen sodankäynnin. Heinäkuussa 1785 Algerian merirosvot kaappasivat amerikkalaisia laivoja ja Algerian hallitsija esitti ennenkuulumattoman 60000 dollarin lunnasvaatimuksen.
Se oli puhdasta kiristystä ja Thomas Jefferson vastusti kiivaasti lunnaiden maksamista. Sen sijaan hän ehdotti Kongressille liittouman muodostamista, joka pakottaisi islamilaiset valtiot rauhaan. Kongressi ei ollut kiinnostunut vaan maksoi lunnaat.
Vuonna 1786 Thomas Jefferson ja John Adams tapasivat Tripolin Iso-Britannian suurlähettilään kysyäkseen häneltä, millä oikeudella hänen maansa hyökkäsi amerikkalaisten laivojen kimppuun ja otti orjiksi Amerikan kansalaisia, ja miksi muslimit olivat niin vihamielisiä Amerikkaa kohtaan, valtiota, jonka kanssa heillä ei ollut aikaisemmin ollut mitään tekemistä.
Kaksi tulevaa presidenttiä raportoivat, että suurlähettiläs Sidi Haji Abdul Rahman Adja oli vastannut, että islam "noudatti heidän profeettansa lakeja, ja että heidän Koraaniinsa oli kirjoitettu, että jokainen kansakunta, joka ei tunnustanut heidän ylivaltaansa, oli syntinen ja että oli heidän oikeutensa ja velvollisuutensa sotia heitä vastaan kaikkialla, ja orjuuttaa kaikki vangeiksi saadut, ja että jokainen muslimi, joka kuoli taistelussa, pääsisi varmasti Paratiisiin."
Huolimatta tästä hämmästyttävästä tunnustuksesta, harkitusta väkivallasta kaikkia vääräuskoisia kansoja vastaan, samoin kuin monien huomattavien Amerikan johtohenkilöiden, kuten George Washingtonin, vastustuksesta, joka varoitti, että periksi antaminen oli sekä väärin, että myös vain yllyttäisi vihollista, seuraavien 15 vuoden ajan Amerikan hallitus maksoi muslimeille miljoonia dollareita, jotta amerikkalaiset laivat voisivat purjehtia turvallisesti, sekä amerikkalaisten panttivankien vapauttamisesta.
Lunnaiden ja suojelurahan määrä oli yli 20 prosenttia Yhdysvaltojen hallituksen vuosituloista vuonna 1800. Jefferson oli raivoissaan. Vähän sen jälkeen, kun hän oli vannonut valan Yhdysvaltojen kolmantena presidenttinä vuonna 1801, Tripolin pasha lähetti hänelle vaatimuksen maksaa 225000 dollaria sekä 25000 dollaria vuosittain. Jefferson ilmoitti pashalle selvin sanoin, mitä tämä voisi tehdä vaatimuksilleen. Pasha vastasi katkaisemalla Amerikan konsulaatin lipputangon ja julisti sodan Yhdysvalloille.
Sota Tripolin kanssa kesti neljä vuotta ja syttyi uudestaan vuonna 1815. Merijalkaväen urhoollisuus näissä sodissa antoi aiheen säkeelle "to the shores of Tripoli" ("Tripolin rannoille") merijalkaväen hymnissä, ja heidät tultiin siitä asti tuntemaan "nahkaniskoina" uniformujensa nahkaisten kaulusten vuoksi, joiden tarkoituksena oli estää muslimien sapeleita leikkaamasta heidän päätään irti, kun he valtasivat vihollislaivoja.
Islam, ja se mitä sen barbaariset seuraajat katsoivat oikeudekseen tehdä profeettansa ja jumalansa nimeen, vaivasi syvästi Jeffersonia. Amerikassa oli voimassa uskonnollisen suvaitsevaisuuden perinne; Jefferson itse oli ollut mukana kirjoittamassa lakia uskonnonvapaudesta (Virginia Statute for Religious Freedom). Fundamentalistinen islam oli kuitenkin täysin erilainen kuin mikään uskonto, johon hän oli tutustunut. Uskonto, joka perustui fanaattiseen yliherruuden tavoittelemiseen, jonka pyhä kirja ei ainoastaan suvainnut väkivaltaa vääräuskoisia vastaan, vaan antoi siihen luvan, oli hänestä mahdoton hyväksyä. Hänen suurin pelkonsa oli, että jonain päivänä tämä islamin lahko palaisi ja muodostaisi vieläkin suuremman uhan Yhdysvalloille.
Tämän pitäisi huolestuttaa kaikkia amerikkalaisia.
Bruce Eden
Alkuperäinen artikkeli: America has warred with Islam before
30. maaliskuuta 2015
29. maaliskuuta 2015
Juutalaiset, nuo Allahin viholliset
Kun kuulee Hamasin, Iranin tai muiden muslimien tuomitsevan Israelia, tulee muistaa, että he katselevat Israelia ja juutalaisia Koraanin prisman läpi.
He ovat oppineet, jos ovat ylipäänsä opiskelleet Koraania, että juutalaiset ovat kaikkein uppiniskaisimpia ja pahimpia, ja samalla juonikkaimpia ja jääräpäisimpiä, Allahin, Muhammedin ja muslimien vihollisia.
Jakeessa 75 Allah kysyy muslimeilta miten he voivat toivoa juutalaisten kääntyvän islamiin, koska "osa heistä aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä vastoin parempaa tietoaan."
Kommentaarissaan Tafsir Anwar al-Bayan 1900-luvun intialainen mufti Muhammad Aashiq Ilahi Bulandshahri huomauttaa, että jotkut kommentaattorit "ovat sanoneet näiden jakeiden tarkoittavan Tooran väärentämistä. Juutalaiset uskonoppineet tapasivat ottaa lahjuksia ihmisiltä, jotta he muuttaisivat tiettyjä määräyksiä sopimaan paremmin heidän tarpeisiinsa."
Bulandshahri jatkaa viittaamalla jakeeseen 79 sanomalla, että juutalaiset "tekivät kaksinkertaisen synnin muuttamalla Allahin kirjoituksia ja vielä ottamalla vastaan lahjuksia."
Tämä on perinteinen näkemys: Tafsir al-Jalalayn sanoo, että juutalaiset "muuttivat Tooran kertomuksen Profeetasta, samoin kuin 'kivitysjakeen', kuten myös muita yksityiskohtia, ja kirjoittivat ne uudestaan eri tavalla kuin ne oli ilmoitettu."
Koraani lisää, että ylimielisyydessään juutalaiset myös ajattelevat, että he joutuvat olemaan helvetissä vain joitakin päiviä (jae 80).
Bukhari kertoo kuinka sen jälkeen, kun Muhammed voitti Khaibarin juutalaiset Arabiassa sijaitsevalla keitaalla, he paistoivat islamin Profeetalle lampaan - ja myrkyttivät sen. Aavistaen heidän salajuonensa, hän kutsui heidät luokseen ja kuulusteli heitä. Kuulustelun aikana he kertoivat hänelle: "Me viivymme (helvetin) tulessa lyhyen aikaa, ja sen jälkeen te [muslimit] tulette meidän tilallemme." Muhammed närkästyi ja sanoi: "Te olette kirottuja ja nöyryytettyjä siellä! Allahin nimeen, me emme koskaan tule teidän tilallenne." Sitten hän paljasti, että tiesi heidän yrittävän myrkyttää hänet.
Jakeet 81-105 muistuttavat juutalaisia jälleen Allahin hyvyydestä heitä kohtaan, ja kuinka useimmat heistä "kääntyivät pois" (jae 83), ja nuhtelevat heitä heidän omapäisyydestään ja tottelemattomuudestaan. Allah tiivistää heidän tekonsa ja tottelemattomuutensa (jae 85) ja huipentaa saarnansa siihen, että juutalaiset uskovat vain osaan kirjoituksiaan ja "hylkäävät toisen osan."
Ibn Kathir sanoo heidän hylänneen osia Toorasta ja heitä siis "ei tule uskoa mitä tulee heidän väitteisiinsä Allahin lähettiläästä ja hänen tulemisestaan, hänen maastakarkotuksestaan, hänen Hijrastaan, ja muusta, jonka kaikki aikaisemmat profeetat ilmoittivat heille. Juutalaiset, kärsikööt he Allahin kirouksen, piilottivat kaikki nämä tosiasiat keskuudessaan."
Allah painottaa, että juutalaiset ovat kirottuja hylättyään islamin (jakeet 88-89). (Tämän vuoksi useimmat muslimit eivät hyväksy ajatusta, että juutalaisilla olisi mitään oikeutta Israelin valtioon, huolimatta Koraanin jakeesta 5:21, ja muista samanlaisista jakeista: Allah ei anna lahjojaan kirotulle kansalle.) Jae 98 sanoo, että heidän vihollisensa on itse Allah.
Sitten Allah esittää haasteen (jakeet 94-96): jos juutalaiset väittävät Paratiisin olevan varattu ainoastaan heille, miksi he eivät toivo kuolemaa, sen sijaan, että ovat "kiintyneitä tähän elämään enemmän kuin muut ihmiset"?
Tämä on perusta jihadistien pilkalle, kuten al-Qaidan taistelija Afganistanissa sen sanoi muutama vuosi sitten: "Amerikkalaiset rakastavat Pepsi-Colaa, me rakastamme kuolemaa." Oikeat uskovaiset kaipaavat Paratiisiin ja halveksivat tätä maailmaa.
Seuraavaksi Allah keskeyttää juutalaisten läksytyksen ja esittelee islamin opin abrogaatiosta, jossa Allah korvaa aikaisemmin ilmoittamansa jakeen jakeella, joka on "parempi tai samanlainen."
Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä jae ilmoitettiin, koska "uskottomat alkoivat tehdä pilkkaa abrogaatiosta sanoen, että yhtenä päivänä Muhammed sallii seuraajilleen jonkun asian, mutta seuraavana päivänä hän kieltää sen." Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että se viittaa siihen "mitä Koraanissa on abrogoitu ja mitä ei ole."
Sayyid Qutbin mukaan "sääntöjen osittainen muuttaminen Profeetan elämän aikana olosuhteiden mukaan voisi ainoastaan olla koko ihmiskunnan etu." Naskh:in käsite, abrogaatio, on perusta islamissa yleiselle käsitykselle siitä, että suuran 9 väkivaltaiset jakeet menevät aikaisemmin ilmoitettujen rauhanomaisempien jakeiden edelle, koska ne ilmoitettiin Muhammedille myöhemmin - palaamme tähän vielä.
(Täydellisempi keskustelu islamin abrogaatio-opista löytyy Ahmad Von Denffersin kirjasta 'Ulum al-Qur'an.)
Seuraavaksi Allah kehottaa muslimeja pitämään kiinni uskonnollisista velvollisuuksistaan, ja varoittaa heitä, etteivät he antaisi juutalaisten ja kristittyjen, jotka yrittävät käännyttää muslimeja (jakeet 111, 120, 135), eksyttää heitä, ja esittää sitten monesti toistetun vastaväitteen kristittyjen uskomukselle, että Jeesus on Jumalan Poika. Ajatuksen, että Allahilla voisi olla poika, katsotaan sotivan monoteismia vastaan: "Sanovatpa he: 'Jumala on ottanut itselleen Pojan'. Ei, Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaassa ja maan päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset." (jae 117)
Sitten Allah palaa lempiaiheeseensa, juutalaisiin, muistuttaen heitä sopimuksesta, jonka Allah teki Mekan Kaabassa Abrahamin ja Ismaelin kanssa (jae 125). Juutalaisia muistutetaan, että vaikka Abraham rukoili, että Mekasta tulisi "turvallinen seutu", Allah vastasi, että ne, jotka "ovat epäuskoisia" syöksetään kohta "Tulen kidutukseen." (jae 126)
Juutalaisen patriarkan, Abrahamin, yhdistäminen islamin pyhään paikkaan, Kaabaan, voi yllättää, mutta tulee muistaa, että vain väärämieliset voivat sanoa "Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä" (jae 140) Tosiasiassa he olivat Allahin alamaisia - muslimeja (jae 128). Jos he eivät uskoneetkaan profeetta Muhammediin, olivat he kuitenkin hanifeja: esi-islamilaisia monoteisteja.
Tämä vahvistaa toistuvaa Koraanin teemaa siitä, että ne jotka tunnemme tänään kristittyinä ja juutalaisina, ovat luopioita, jotka ovat hylänneet sen oikean uskonnon, jota Abraham ja Mooses, kuten myös Jeesus, opettivat - ja se oikea uskonto oli islam.
Kuten on nähty, suuri osa toisesta suurasta on omistettu kapinallisten juutalaisten puhutteluun. He hylkäsivät Muhammedin ja heitä kehotetaan palaamaan oikeaan uskoon, Abrahamin, Mooseksen sekä Muhammedin uskontoon. Näin islam haastaa juutalaisuuden ja kristinuskon väittämällä, että oikea ja alkuperäinen muoto molemmissa uskonnoissa oli islam.
Tänä päivänä islamin puhemiehet länsimaissa usein esittävät Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen aseman islamissa todisteena islamilaisesta avaramielisyydestä ja ekumeenisuudesta. Tosiasiassa se on kuitenkin julistus islamin ylivallasta sekä kristillisyyden ja juutalaisuuden harhaoppisuudesta.
Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 75-140
Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm
He ovat oppineet, jos ovat ylipäänsä opiskelleet Koraania, että juutalaiset ovat kaikkein uppiniskaisimpia ja pahimpia, ja samalla juonikkaimpia ja jääräpäisimpiä, Allahin, Muhammedin ja muslimien vihollisia.
Jakeessa 75 Allah kysyy muslimeilta miten he voivat toivoa juutalaisten kääntyvän islamiin, koska "osa heistä aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä vastoin parempaa tietoaan."
Kommentaarissaan Tafsir Anwar al-Bayan 1900-luvun intialainen mufti Muhammad Aashiq Ilahi Bulandshahri huomauttaa, että jotkut kommentaattorit "ovat sanoneet näiden jakeiden tarkoittavan Tooran väärentämistä. Juutalaiset uskonoppineet tapasivat ottaa lahjuksia ihmisiltä, jotta he muuttaisivat tiettyjä määräyksiä sopimaan paremmin heidän tarpeisiinsa."
Bulandshahri jatkaa viittaamalla jakeeseen 79 sanomalla, että juutalaiset "tekivät kaksinkertaisen synnin muuttamalla Allahin kirjoituksia ja vielä ottamalla vastaan lahjuksia."
Tämä on perinteinen näkemys: Tafsir al-Jalalayn sanoo, että juutalaiset "muuttivat Tooran kertomuksen Profeetasta, samoin kuin 'kivitysjakeen', kuten myös muita yksityiskohtia, ja kirjoittivat ne uudestaan eri tavalla kuin ne oli ilmoitettu."
Koraani lisää, että ylimielisyydessään juutalaiset myös ajattelevat, että he joutuvat olemaan helvetissä vain joitakin päiviä (jae 80).
Bukhari kertoo kuinka sen jälkeen, kun Muhammed voitti Khaibarin juutalaiset Arabiassa sijaitsevalla keitaalla, he paistoivat islamin Profeetalle lampaan - ja myrkyttivät sen. Aavistaen heidän salajuonensa, hän kutsui heidät luokseen ja kuulusteli heitä. Kuulustelun aikana he kertoivat hänelle: "Me viivymme (helvetin) tulessa lyhyen aikaa, ja sen jälkeen te [muslimit] tulette meidän tilallemme." Muhammed närkästyi ja sanoi: "Te olette kirottuja ja nöyryytettyjä siellä! Allahin nimeen, me emme koskaan tule teidän tilallenne." Sitten hän paljasti, että tiesi heidän yrittävän myrkyttää hänet.
Jakeet 81-105 muistuttavat juutalaisia jälleen Allahin hyvyydestä heitä kohtaan, ja kuinka useimmat heistä "kääntyivät pois" (jae 83), ja nuhtelevat heitä heidän omapäisyydestään ja tottelemattomuudestaan. Allah tiivistää heidän tekonsa ja tottelemattomuutensa (jae 85) ja huipentaa saarnansa siihen, että juutalaiset uskovat vain osaan kirjoituksiaan ja "hylkäävät toisen osan."
Ibn Kathir sanoo heidän hylänneen osia Toorasta ja heitä siis "ei tule uskoa mitä tulee heidän väitteisiinsä Allahin lähettiläästä ja hänen tulemisestaan, hänen maastakarkotuksestaan, hänen Hijrastaan, ja muusta, jonka kaikki aikaisemmat profeetat ilmoittivat heille. Juutalaiset, kärsikööt he Allahin kirouksen, piilottivat kaikki nämä tosiasiat keskuudessaan."
Allah painottaa, että juutalaiset ovat kirottuja hylättyään islamin (jakeet 88-89). (Tämän vuoksi useimmat muslimit eivät hyväksy ajatusta, että juutalaisilla olisi mitään oikeutta Israelin valtioon, huolimatta Koraanin jakeesta 5:21, ja muista samanlaisista jakeista: Allah ei anna lahjojaan kirotulle kansalle.) Jae 98 sanoo, että heidän vihollisensa on itse Allah.
Sitten Allah esittää haasteen (jakeet 94-96): jos juutalaiset väittävät Paratiisin olevan varattu ainoastaan heille, miksi he eivät toivo kuolemaa, sen sijaan, että ovat "kiintyneitä tähän elämään enemmän kuin muut ihmiset"?
Tämä on perusta jihadistien pilkalle, kuten al-Qaidan taistelija Afganistanissa sen sanoi muutama vuosi sitten: "Amerikkalaiset rakastavat Pepsi-Colaa, me rakastamme kuolemaa." Oikeat uskovaiset kaipaavat Paratiisiin ja halveksivat tätä maailmaa.
Seuraavaksi Allah keskeyttää juutalaisten läksytyksen ja esittelee islamin opin abrogaatiosta, jossa Allah korvaa aikaisemmin ilmoittamansa jakeen jakeella, joka on "parempi tai samanlainen."
Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä jae ilmoitettiin, koska "uskottomat alkoivat tehdä pilkkaa abrogaatiosta sanoen, että yhtenä päivänä Muhammed sallii seuraajilleen jonkun asian, mutta seuraavana päivänä hän kieltää sen." Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että se viittaa siihen "mitä Koraanissa on abrogoitu ja mitä ei ole."
Sayyid Qutbin mukaan "sääntöjen osittainen muuttaminen Profeetan elämän aikana olosuhteiden mukaan voisi ainoastaan olla koko ihmiskunnan etu." Naskh:in käsite, abrogaatio, on perusta islamissa yleiselle käsitykselle siitä, että suuran 9 väkivaltaiset jakeet menevät aikaisemmin ilmoitettujen rauhanomaisempien jakeiden edelle, koska ne ilmoitettiin Muhammedille myöhemmin - palaamme tähän vielä.
(Täydellisempi keskustelu islamin abrogaatio-opista löytyy Ahmad Von Denffersin kirjasta 'Ulum al-Qur'an.)
Seuraavaksi Allah kehottaa muslimeja pitämään kiinni uskonnollisista velvollisuuksistaan, ja varoittaa heitä, etteivät he antaisi juutalaisten ja kristittyjen, jotka yrittävät käännyttää muslimeja (jakeet 111, 120, 135), eksyttää heitä, ja esittää sitten monesti toistetun vastaväitteen kristittyjen uskomukselle, että Jeesus on Jumalan Poika. Ajatuksen, että Allahilla voisi olla poika, katsotaan sotivan monoteismia vastaan: "Sanovatpa he: 'Jumala on ottanut itselleen Pojan'. Ei, Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaassa ja maan päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset." (jae 117)
Sitten Allah palaa lempiaiheeseensa, juutalaisiin, muistuttaen heitä sopimuksesta, jonka Allah teki Mekan Kaabassa Abrahamin ja Ismaelin kanssa (jae 125). Juutalaisia muistutetaan, että vaikka Abraham rukoili, että Mekasta tulisi "turvallinen seutu", Allah vastasi, että ne, jotka "ovat epäuskoisia" syöksetään kohta "Tulen kidutukseen." (jae 126)
Juutalaisen patriarkan, Abrahamin, yhdistäminen islamin pyhään paikkaan, Kaabaan, voi yllättää, mutta tulee muistaa, että vain väärämieliset voivat sanoa "Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä" (jae 140) Tosiasiassa he olivat Allahin alamaisia - muslimeja (jae 128). Jos he eivät uskoneetkaan profeetta Muhammediin, olivat he kuitenkin hanifeja: esi-islamilaisia monoteisteja.
Tämä vahvistaa toistuvaa Koraanin teemaa siitä, että ne jotka tunnemme tänään kristittyinä ja juutalaisina, ovat luopioita, jotka ovat hylänneet sen oikean uskonnon, jota Abraham ja Mooses, kuten myös Jeesus, opettivat - ja se oikea uskonto oli islam.
Kuten on nähty, suuri osa toisesta suurasta on omistettu kapinallisten juutalaisten puhutteluun. He hylkäsivät Muhammedin ja heitä kehotetaan palaamaan oikeaan uskoon, Abrahamin, Mooseksen sekä Muhammedin uskontoon. Näin islam haastaa juutalaisuuden ja kristinuskon väittämällä, että oikea ja alkuperäinen muoto molemmissa uskonnoissa oli islam.
Tänä päivänä islamin puhemiehet länsimaissa usein esittävät Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen aseman islamissa todisteena islamilaisesta avaramielisyydestä ja ekumeenisuudesta. Tosiasiassa se on kuitenkin julistus islamin ylivallasta sekä kristillisyyden ja juutalaisuuden harhaoppisuudesta.
* * *
Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 75-140
Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm
Lisää koraaninselityksiä Koraaniblogista.
26. maaliskuuta 2015
Apinat ja siat
Oletko ihmetellyt miksi niin monet muslimit ovat juutalaisvastaisia? Kyse ei ole Israelista. Kyse on Koraanista.
Suuran 2 jae 40 puhuttelee "israelilaisia", aloittaen pitkän saarnan siitä, mitä Allah oli tehnyt juutalaisten hyväksi, ja siitä miten he olivat olleet kiittämättömiä. Jae 41 varoittaa heitä: "älkääkä vaihtako Minun ilmoitustani mitättömiin arvoihin", jonka muslimikommentaattorit yleensä tulkitsevat siten, että Allahin palveleminen tulee asettaa tämän maailman asioiden edelle. Sayyid Abul A'la Maududi, 1900-luvun kuuluisa islamilainen intellektuelli ja poliittisen islamin kannattaja, sanoo laajassa kirjassaan "Kohti Koraanin ymmärtämistä", että tämä jae "viittaa niihin maallisiin hyötyihin, joiden takia juutalaiset hylkäsivät Jumalan käskyt." Toisaalta monet arvelevat, että jae olisi Muhammedin moite niitä kohtaan, jotka myivät hänelle aineistoa, jonka väittivät virheellisesti olevan jumalallista alkuperää - ne joista Koraani sanoo "Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!" (2:79).
Juutalaiset voivat joka tapauksessa päästä takaisin Allahin suosioon kääntymällä islamiin (jae 43). Tämä voi jäädä lukijalta huomaamatta, koska käännös kuuluu "harjoittakaa rukoilemista" ja "antakaa almuja", mutta arabiankieliset sanat, joita tässä käytetään, ovat rukouksesta "salat" ja almujen antamisesta "zakat"; nämä viittaavat nimenomaisesti islamilaiseen rukoukseen ja almujen antoon. Toisuskoiset eivät voi rukoilla salat'ia tai antaa zakat'ia. Kääntymyksen tarpeellisuudesta Ibn Kathir sanoo selvästi: "Allah käski israelilaisia omaksumaan islamin ja liittymään muslimeihin uskonnollisissa toimissaan, ja hylkäämään ennakkoluulonsa ja etnosentrisyytensä."
Maududin mukaan, jakeesta 47 alkaen "tässä viitataan parhaiten tunnettuihin tapahtumiin juutalaisten historiassa. Koska jokainen juutalainen lapsikin tuntee kertomukset, niihin viitataan vain ylimalkaisesti ilman yksityiskohtia. Tarkoituksena on muistuttaa juutalaisia niistä teoista, joilla Jumala on siunannut israelilaisia, ja teoista, joilla juutalaiset ovat niihin vastanneet." Näitä ovat israelilaisten pelastaminen faraon kynsistä (jakeet 49-50); kertomus kultaisesta vasikasta (54-55); ja kansan ruokkiminen mannalla ja viiriäisillä erämaassa (57, 61), huipentuen julistukseen: "Entä kun te sanoitte: 'Mooses, me emme jaksa syödä aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme, että hän antaisi meille, mitä maa kasvaa, kuten vihanneksia, kurkkuja, leipäviljaa, herneitä ja punasipulia'? Hän vastasi: 'Haluatteko saada huonompaa paremman sijasta? Menkää alas Egyptiin, siellä voitte saada mitä haluatte.' Viheliäisyys ja kurjuus kasaantuivat heidän päällensä, ja he joutuivat Jumalan vihan alaisiksi. Tämä tapahtui siksi, että he kielsivät Jumalan ilmoituksen ja vääryydessään surmasivat profeetat; siksi että he olivat tottelemattomia ja kapinallisia." (jae 61)
Ibn Kathir ulottaa tämän koskemaan kaikkia juutalaisia: "Tämä aya (jae) osoittaa, että israelilaisia nöyryytettiin ja nöyryytys tulee jatkumaan, tarkoittaen ettei se koskaan lakkaa. Heitä tulevat nöyryyttämään kaikki, jotka ovat heidän kanssaan tekemisissä; sen lisäksi he itse tuntevat häpeää sisimmässään."
Suvaitsevaiset jakeet
Voi tuntua ristiriitaiselta, että välittömästi tämän jälkeen tulee yksi Koraanin "suvaitsevista jakeista", jae 62, jossa näkyy luvattavan pääsy Paratiisiin niille, "jotka ovat juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia." Muhammad Asad riemuitsee: "Laajakatseisemmin kuin missään muussa uskonnossa, "pelastuksen" idea on tehty riippuvaksi ainoastaan kolmesta asiasta: usko Jumalaan, usko Tuomiopäivään ja hurskaaseen elämään." Ei siis näköjään islamin hyväksymisestä. Mutta hän puhuu itseään vastaan lisäämällä "tässä pyhässä kirjoituksessa" sanojen "jotka ovat hyväksyneet uskon" ('those who have attained to faith') käännöksessään jakeesta 62 - toisin sanoen, pelastuakseen täytyy uskoa aikaisempien ilmoitusten lisäksi Koraaniin.
Ja muslimikommentaattorit eivät todellakaan näe tässä jumalallista pluralismia. Koraanin kääntäneet Ali ja Pickthall, samoin kuin Asad, katsovat tarpeelliseksi lisätä sulkuihin tekstin tarkoittavan, että juutalaiset ja kristityt (samoin kuin saabalaiset, joiden alkuperä on epäselvä) pelastuvat ainoastaan, jos heistä tulee muslimeja. [Käytetyssä suomennoksessakin on suluissa 'Koraaniin' jakeen alussa: "(Koraaniin) uskovat", suom. huom.]
Ibn Abbasin mukaan Koraanin jae 3:85 kumoaa tämän jakeen: "Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islaamia , niin Jumala ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon." Qutb on sitä mieltä, että 2:62 oli voimassa vain ennen kuin Muhammad toi islamin maailmaan, jota tukee Tabarin tallentama kertomus Muhammedista, joissa islamin profeetta sanoo niiden kristittyjen, jotka elivät ennen häntä, tulevan pelastetuiksi, mutta ne, jotka ovat kuulleet hänestä ja hylänneet hänen profetiansa, eivät pelastu.
Apinat ja siat
Seuraavaksi tulee ensimmäinen pahamaineisista kertomuksista "apinoista ja sioista." Tämänpäivän jihadistit viittaavat rutiininomaisesti juutalaisiin apinoina ja sikoina; idea tulee Koraanin jakeista 2:63-66, 5:59-60 ja 7:166. Ensimmäisessä näistä Allah kertoo juutalaisista, jotka "rikkoivat sapatin." "Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!" Kertomus jatkuu näiden kirottujen olevan "pelottavan esimerkin nykyiselle sukupolvelle ja tuleville." Islamin perinteisessä teologiassa tämän tekstin ei katsota tarkoittavan kaikkia juutalaisia. Ibn Abbas sanoo, että "ne jotka rikkoivat sapatin muutettiin apinoiksi ja he kuolivat ilman jälkeläisiä." Jotkut toiset, kuten varhainen islaminoppinut Ibn Qutaiba, sanoo kuitenkin, että nykyiset apinat ovat sapatin rikkoneiden juutalaisten jälkeläisiä.
Tätä käytetään nykyään yleisesti vertauskuvana juutalaisten rappeutuneisuudesta, jopa eläimellisyydestä. Muhammed itse aloitti tämän, kun hän puhutteli Quraiza-heimon juutalaisia, jotka hän tulisi joukkomurhaamaan, "apinoiden veljiksi." Uskonnollinen johtaja kutsui Palestiinalaishallinnon virallisella TV-kanavalla juutalaisia "apinoiksi ja sioiksi." Vuonna 2010 Mohammed Morsi, josta tuli Egyptin presidentti muslimiveljeskunnan edustajana, kunnes hänet syrjäytettiin, moitti juutalaisia sanoen: "nuo verenimijät, jotka hyökkäävät palestiinalaisia vastaan, sodanlietsojat, apinoiden ja sikojen jälkeläiset."
Nykyaikana al-Azharin suur-sheikki, Muhammad Sayyid Tantawi, kutsui juutalaisia "Allahin vihollisiksi, apinoiden ja sikojen jälkeläisiksi." Saudisheikki Abd al-Rahman al-Sudayyis, al-Haraamin, Mekan päämoskeijan, imaami, lisäsi tähän vielä saarnassaan, että juutalaiset ovat "ihmisrodun pohjasakkaa, maailman rottia, sopimusten rikkojia ja pyhien paikkojen häpäisijöitä, profeettojen murhaajia, sekä apinoiden ja sikojen jälkeläisiä." Toinen saudisheikki, Ba'd bin Abdallah al-Ajameh al-Ghamidi, teki yhteyden selväksi: "Apinoiden ja sikojen veljien nykyinen käytös, heidän petollisuutensa, sopimusten rikkomisensa ja pyhien paikkojen häpäisemisensä" on seurausta heidän esi-isiensä teoista islamin varhaisaikoina, "joka todistaa nykyisten juutalaisten ja islamin alkuaikojen juutalaisten suuresta samankaltaisuudesta." Tästä lisää erinomaisessa MEMRIn (Middle East Media Research Institute) tutkimuksessa.
Jae 67 jatkaa nuhtelua siitä, miten israelilaiset kapinoivat Mooseksen välittämiä Allahin käskyä vastaan uhrata hieho (suuran otsikossa mainittu "lehmä"). Kuulemme miten juutalaisten sydämet ovat "paatuneet" (jae 74) ja kuinka Allah lopulta kiroaa heidät (jae 89).
Tämä ei ole lupaava perusta kestäville Israelin ja Palestiinan suhteille.
Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur'an: Sura 2, "The Cow", verses 40-75
Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm
Suuran 2 jae 40 puhuttelee "israelilaisia", aloittaen pitkän saarnan siitä, mitä Allah oli tehnyt juutalaisten hyväksi, ja siitä miten he olivat olleet kiittämättömiä. Jae 41 varoittaa heitä: "älkääkä vaihtako Minun ilmoitustani mitättömiin arvoihin", jonka muslimikommentaattorit yleensä tulkitsevat siten, että Allahin palveleminen tulee asettaa tämän maailman asioiden edelle. Sayyid Abul A'la Maududi, 1900-luvun kuuluisa islamilainen intellektuelli ja poliittisen islamin kannattaja, sanoo laajassa kirjassaan "Kohti Koraanin ymmärtämistä", että tämä jae "viittaa niihin maallisiin hyötyihin, joiden takia juutalaiset hylkäsivät Jumalan käskyt." Toisaalta monet arvelevat, että jae olisi Muhammedin moite niitä kohtaan, jotka myivät hänelle aineistoa, jonka väittivät virheellisesti olevan jumalallista alkuperää - ne joista Koraani sanoo "Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!" (2:79).
Juutalaiset voivat joka tapauksessa päästä takaisin Allahin suosioon kääntymällä islamiin (jae 43). Tämä voi jäädä lukijalta huomaamatta, koska käännös kuuluu "harjoittakaa rukoilemista" ja "antakaa almuja", mutta arabiankieliset sanat, joita tässä käytetään, ovat rukouksesta "salat" ja almujen antamisesta "zakat"; nämä viittaavat nimenomaisesti islamilaiseen rukoukseen ja almujen antoon. Toisuskoiset eivät voi rukoilla salat'ia tai antaa zakat'ia. Kääntymyksen tarpeellisuudesta Ibn Kathir sanoo selvästi: "Allah käski israelilaisia omaksumaan islamin ja liittymään muslimeihin uskonnollisissa toimissaan, ja hylkäämään ennakkoluulonsa ja etnosentrisyytensä."
Maududin mukaan, jakeesta 47 alkaen "tässä viitataan parhaiten tunnettuihin tapahtumiin juutalaisten historiassa. Koska jokainen juutalainen lapsikin tuntee kertomukset, niihin viitataan vain ylimalkaisesti ilman yksityiskohtia. Tarkoituksena on muistuttaa juutalaisia niistä teoista, joilla Jumala on siunannut israelilaisia, ja teoista, joilla juutalaiset ovat niihin vastanneet." Näitä ovat israelilaisten pelastaminen faraon kynsistä (jakeet 49-50); kertomus kultaisesta vasikasta (54-55); ja kansan ruokkiminen mannalla ja viiriäisillä erämaassa (57, 61), huipentuen julistukseen: "Entä kun te sanoitte: 'Mooses, me emme jaksa syödä aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme, että hän antaisi meille, mitä maa kasvaa, kuten vihanneksia, kurkkuja, leipäviljaa, herneitä ja punasipulia'? Hän vastasi: 'Haluatteko saada huonompaa paremman sijasta? Menkää alas Egyptiin, siellä voitte saada mitä haluatte.' Viheliäisyys ja kurjuus kasaantuivat heidän päällensä, ja he joutuivat Jumalan vihan alaisiksi. Tämä tapahtui siksi, että he kielsivät Jumalan ilmoituksen ja vääryydessään surmasivat profeetat; siksi että he olivat tottelemattomia ja kapinallisia." (jae 61)
Ibn Kathir ulottaa tämän koskemaan kaikkia juutalaisia: "Tämä aya (jae) osoittaa, että israelilaisia nöyryytettiin ja nöyryytys tulee jatkumaan, tarkoittaen ettei se koskaan lakkaa. Heitä tulevat nöyryyttämään kaikki, jotka ovat heidän kanssaan tekemisissä; sen lisäksi he itse tuntevat häpeää sisimmässään."
Suvaitsevaiset jakeet
Voi tuntua ristiriitaiselta, että välittömästi tämän jälkeen tulee yksi Koraanin "suvaitsevista jakeista", jae 62, jossa näkyy luvattavan pääsy Paratiisiin niille, "jotka ovat juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia." Muhammad Asad riemuitsee: "Laajakatseisemmin kuin missään muussa uskonnossa, "pelastuksen" idea on tehty riippuvaksi ainoastaan kolmesta asiasta: usko Jumalaan, usko Tuomiopäivään ja hurskaaseen elämään." Ei siis näköjään islamin hyväksymisestä. Mutta hän puhuu itseään vastaan lisäämällä "tässä pyhässä kirjoituksessa" sanojen "jotka ovat hyväksyneet uskon" ('those who have attained to faith') käännöksessään jakeesta 62 - toisin sanoen, pelastuakseen täytyy uskoa aikaisempien ilmoitusten lisäksi Koraaniin.
Ja muslimikommentaattorit eivät todellakaan näe tässä jumalallista pluralismia. Koraanin kääntäneet Ali ja Pickthall, samoin kuin Asad, katsovat tarpeelliseksi lisätä sulkuihin tekstin tarkoittavan, että juutalaiset ja kristityt (samoin kuin saabalaiset, joiden alkuperä on epäselvä) pelastuvat ainoastaan, jos heistä tulee muslimeja. [Käytetyssä suomennoksessakin on suluissa 'Koraaniin' jakeen alussa: "(Koraaniin) uskovat", suom. huom.]
Ibn Abbasin mukaan Koraanin jae 3:85 kumoaa tämän jakeen: "Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islaamia , niin Jumala ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon." Qutb on sitä mieltä, että 2:62 oli voimassa vain ennen kuin Muhammad toi islamin maailmaan, jota tukee Tabarin tallentama kertomus Muhammedista, joissa islamin profeetta sanoo niiden kristittyjen, jotka elivät ennen häntä, tulevan pelastetuiksi, mutta ne, jotka ovat kuulleet hänestä ja hylänneet hänen profetiansa, eivät pelastu.
Apinat ja siat
Seuraavaksi tulee ensimmäinen pahamaineisista kertomuksista "apinoista ja sioista." Tämänpäivän jihadistit viittaavat rutiininomaisesti juutalaisiin apinoina ja sikoina; idea tulee Koraanin jakeista 2:63-66, 5:59-60 ja 7:166. Ensimmäisessä näistä Allah kertoo juutalaisista, jotka "rikkoivat sapatin." "Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!" Kertomus jatkuu näiden kirottujen olevan "pelottavan esimerkin nykyiselle sukupolvelle ja tuleville." Islamin perinteisessä teologiassa tämän tekstin ei katsota tarkoittavan kaikkia juutalaisia. Ibn Abbas sanoo, että "ne jotka rikkoivat sapatin muutettiin apinoiksi ja he kuolivat ilman jälkeläisiä." Jotkut toiset, kuten varhainen islaminoppinut Ibn Qutaiba, sanoo kuitenkin, että nykyiset apinat ovat sapatin rikkoneiden juutalaisten jälkeläisiä.
Tätä käytetään nykyään yleisesti vertauskuvana juutalaisten rappeutuneisuudesta, jopa eläimellisyydestä. Muhammed itse aloitti tämän, kun hän puhutteli Quraiza-heimon juutalaisia, jotka hän tulisi joukkomurhaamaan, "apinoiden veljiksi." Uskonnollinen johtaja kutsui Palestiinalaishallinnon virallisella TV-kanavalla juutalaisia "apinoiksi ja sioiksi." Vuonna 2010 Mohammed Morsi, josta tuli Egyptin presidentti muslimiveljeskunnan edustajana, kunnes hänet syrjäytettiin, moitti juutalaisia sanoen: "nuo verenimijät, jotka hyökkäävät palestiinalaisia vastaan, sodanlietsojat, apinoiden ja sikojen jälkeläiset."
Nykyaikana al-Azharin suur-sheikki, Muhammad Sayyid Tantawi, kutsui juutalaisia "Allahin vihollisiksi, apinoiden ja sikojen jälkeläisiksi." Saudisheikki Abd al-Rahman al-Sudayyis, al-Haraamin, Mekan päämoskeijan, imaami, lisäsi tähän vielä saarnassaan, että juutalaiset ovat "ihmisrodun pohjasakkaa, maailman rottia, sopimusten rikkojia ja pyhien paikkojen häpäisijöitä, profeettojen murhaajia, sekä apinoiden ja sikojen jälkeläisiä." Toinen saudisheikki, Ba'd bin Abdallah al-Ajameh al-Ghamidi, teki yhteyden selväksi: "Apinoiden ja sikojen veljien nykyinen käytös, heidän petollisuutensa, sopimusten rikkomisensa ja pyhien paikkojen häpäisemisensä" on seurausta heidän esi-isiensä teoista islamin varhaisaikoina, "joka todistaa nykyisten juutalaisten ja islamin alkuaikojen juutalaisten suuresta samankaltaisuudesta." Tästä lisää erinomaisessa MEMRIn (Middle East Media Research Institute) tutkimuksessa.
Jae 67 jatkaa nuhtelua siitä, miten israelilaiset kapinoivat Mooseksen välittämiä Allahin käskyä vastaan uhrata hieho (suuran otsikossa mainittu "lehmä"). Kuulemme miten juutalaisten sydämet ovat "paatuneet" (jae 74) ja kuinka Allah lopulta kiroaa heidät (jae 89).
Tämä ei ole lupaava perusta kestäville Israelin ja Palestiinan suhteille.
* * *
Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur'an: Sura 2, "The Cow", verses 40-75
Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm
19. maaliskuuta 2015
Saatana piereskelee
Haistatteko? Saatana piereskelee - joku varmasti lukee Koraanin toista lukua!
Koraanin toisen luvun, al-Baqara ("Lehmä"), otsikosta voi tulla ajatelleeksi sen kertovan...lehmästä. Väärin. Koraanin luvut ovat saaneet nimensä jostain luvussa esiintyvästä asiasta, vaikka se olisi merkityksetön yksityiskohta. Tässä tapauksessa nimi tulee tarinasta, jossa Mooses välittää israelilaisille Allahin ohjeet uhrata lehmä (2:67-73). Se on yksi Koraanin monista Raamatusta ja juutalaisesta perinteestä tulevista muunnelluista ja uudelleenkerrotuista tarinoista.
Tämä luku (suura) on yksi Koraanin pisimmistä - 286 jaetta. Se aloittaa Koraanin kaavan (joka pätee pääpiirteittäin, mutta ei aina), jossa lukuja ei ole järjestetty ajallisesti tai aihepiireittäin, vaan asettamalla ne pituusjärjestykseen - poikkeuksena Fatiha (1. suura), jolla on kunnia olla ensimmäisenä sen keskeisen aseman vuoksi islamissa.
Tästä syystä "Lehmää" ei tule pitää alkuperäisenä, ensimmäisenä tai perustavana islamin sanomana pelkästään sen sijainnin vuoksi. Islamin perinnetiedon mukaan luku on itse asiassa Muhammedin profeetallisen uran jälkipuoliskolta - se ilmoitettiin Muhammedille Medinassa, jonne hänen uskotaan paenneen Mekasta vuonna 622. Vasta Medinassa Muhammedista tuli poliittinen ja sotilaallinen johtaja.
Islamin teologit katsovat yleensä Medinan suurien olevan arvovaltaisempia kuin Mekkalaisetsilloin, kun niissä on erimielisyyksiä, perustuen tämän luvun 106:een jakeeseen, jossa Allah puhuu jakeiden kumoamisesta ja niiden korvaamisesta paremmilla. (Tämä jakeen 106 tulkinta ei ole kuitenkaan universaalisti hyväksytty. Jotkut sanovat sen viittaavan siihen, että mitään Koraanista ei ole kumottu, vaan ainoastaan juutalaisten ja kristittyjen kirjoitukset. Tästä lisää myöhemmin.)
"Lehmä" sisältää paljon muslimeille tärkeää materiaalia, ja sitä pidetään suuresti arvossa. Keskiaikainen Koraanin kommentaattori Ibn Kathir (jonka kirjoituksia muslimit edelleen lukevat ja kunnioittavat) sanoo, että "Lehmän" lukeminen kiusaa Saatanaa: hän kertoo, että eräs Muhammedin aikaisimmista seuraajista, Ibn Mas'ud, huomautti, että Saatana "poistuu talosta, jossa Surat al-Baqaraa luetaan, ja pieraisee lähtiessään". Muhammed itse sanoo, ilman Ibn Mas'udin mauttomuuksia: "Saatana pakenee talosta, jossa luetaan Baqaraa".
Mitä Koraanin toisessa suurassa sanotaan?
"Lehmä" alkaa kolmella arabialaisella kirjaimella: alif, lam ja mim. Monet Koraanin kappaleista alkavat kolmella arabialaisella kirjaimella, mikä on antanut melkoisesti aihetta mystisille arvailuille niiden merkityksestä. Tafsir al-Jalalayn, toinen klassillinen Koraanin kommentaari, tiivistää ytimekkäästi vallitsevan käsityksen: "Jumala tietää parhaiten, mitä hän tarkoittaa näillä [kirjaimilla]."
Noita kirjaimia seuraa välittömästi islamin avaindoktriini: "Tämä Pyhä kirja, siitä ei ole epäilystäkään."
Koraania ei tule kyseenalaistaa tai tuomita millään itsensä ulkopuolisilla standardeilla. Koraani on päinvastoin standardi, jolla kaikkea muuta tulee arvioida.
Koraania ei tule koskaan epäillä
Tämä ei tietenkään mitenkään erityisesti eroa siitä, miten muut uskonnot suhtautuvat pyhiin kirjoituksiinsa. Mutta islamissa ei ole koskaan kehittynyt historiallista tai kirjallista kritiikkiä, jotka ovat muuttaneet juutalaisten ja kristittyjen tapaa ymmärtää omia kirjoituksiaan.
Koraani on kirja jota ei koskaan tule epäillä, ei koskaan kyseenalaistaa: kun eräs islaminoppinut, Suliman Bashear, opetti oppilailleen an-Najahin yliopistossa Nabluksessa, että Koraani ja islam ovat enemmänkin historiallisen kehityksen tuotoksia kuin Muhammedin saamaa täydellistä ilmoitusta,hänen oppilaansa heittivät hänet luokkahuoneen ikkunasta ulos.
Uskottomien tuomitseminen
"Lehmä" jatkaa aiheella, joka löytyy uudelleen ja uudelleen Koraanista: laaja luento niiden uppiniskaisuudesta, jotka ovat hylänneet Allahin uskonnon. Tässä mainitaan useita teemoja, jotka toistuvat yhä uudelleen. Meille kerrotaan, että Koraani on opastus Jumalaa pelkääville ja niille, jotka uskovat mitä oli ilmoitettu Muhammedille ja "mikä on ilmoitettu ennen sinua" (jae 4).
Tämä viittaa Koraanissa usein esiintyvään oletukseen, että se on vahvistus Tooralle ja Evankeliumille, joissa opetetaan samaa sanomaa kuin Muhammedille ilmoitetuissa Koraanin ilmestyksissä (katso 5:44-48). Kun huomattiin etteivät Toora ja Evankeliumi pidä yhtä Koraanin kanssa, esitettiin syytös, että juutalaiset ja kristityt ovat väärentäneet kirjoituksensa - mikä on nykyään valtavirran uskomus islamissa.
Maltillinen muslimi, Koraanin kääntäjä ja kommentaattori, Muhammad Asad, joka on kääntynyt islamiin juutalaisuudesta, esittää asian selkeästi:
"Koraanin uskontoa voidaan täysin ymmärtää vain tarkastelemalla sitä suhteessa sitä edeltäviin monoteistisiin uskontoihin, jotka muslimien näkemyksen mukaan huipentuvat ja saavuttavat lopullisen muotonsa islamissa."
Toinen teema "Lehmän" tässä osassa on Allahin täydellinen valta kaikkeen, jopa siihen uskooko yksittäinen sielu häneen vai ei.
"Jumalattomille taasen on totisesti samantekevää, varoitatko heitä vai et; he eivät usko. Jumala on sinetillä sulkenut heidän sydämensä ja korvansa, ja heidän silmiään peittää verho; niin, heitä kohtaa kammottava rangaistus." (jakeet 6-7)
Koraaniblogi: http://koraaniblogi.blogspot.fi/2015/03/2-lehman-suura-jakeet-1-39.html
Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista: Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 1-39
Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm
Koraanin toisen luvun, al-Baqara ("Lehmä"), otsikosta voi tulla ajatelleeksi sen kertovan...lehmästä. Väärin. Koraanin luvut ovat saaneet nimensä jostain luvussa esiintyvästä asiasta, vaikka se olisi merkityksetön yksityiskohta. Tässä tapauksessa nimi tulee tarinasta, jossa Mooses välittää israelilaisille Allahin ohjeet uhrata lehmä (2:67-73). Se on yksi Koraanin monista Raamatusta ja juutalaisesta perinteestä tulevista muunnelluista ja uudelleenkerrotuista tarinoista.
Tämä luku (suura) on yksi Koraanin pisimmistä - 286 jaetta. Se aloittaa Koraanin kaavan (joka pätee pääpiirteittäin, mutta ei aina), jossa lukuja ei ole järjestetty ajallisesti tai aihepiireittäin, vaan asettamalla ne pituusjärjestykseen - poikkeuksena Fatiha (1. suura), jolla on kunnia olla ensimmäisenä sen keskeisen aseman vuoksi islamissa.
Tästä syystä "Lehmää" ei tule pitää alkuperäisenä, ensimmäisenä tai perustavana islamin sanomana pelkästään sen sijainnin vuoksi. Islamin perinnetiedon mukaan luku on itse asiassa Muhammedin profeetallisen uran jälkipuoliskolta - se ilmoitettiin Muhammedille Medinassa, jonne hänen uskotaan paenneen Mekasta vuonna 622. Vasta Medinassa Muhammedista tuli poliittinen ja sotilaallinen johtaja.
Islamin teologit katsovat yleensä Medinan suurien olevan arvovaltaisempia kuin Mekkalaisetsilloin, kun niissä on erimielisyyksiä, perustuen tämän luvun 106:een jakeeseen, jossa Allah puhuu jakeiden kumoamisesta ja niiden korvaamisesta paremmilla. (Tämä jakeen 106 tulkinta ei ole kuitenkaan universaalisti hyväksytty. Jotkut sanovat sen viittaavan siihen, että mitään Koraanista ei ole kumottu, vaan ainoastaan juutalaisten ja kristittyjen kirjoitukset. Tästä lisää myöhemmin.)
"Lehmä" sisältää paljon muslimeille tärkeää materiaalia, ja sitä pidetään suuresti arvossa. Keskiaikainen Koraanin kommentaattori Ibn Kathir (jonka kirjoituksia muslimit edelleen lukevat ja kunnioittavat) sanoo, että "Lehmän" lukeminen kiusaa Saatanaa: hän kertoo, että eräs Muhammedin aikaisimmista seuraajista, Ibn Mas'ud, huomautti, että Saatana "poistuu talosta, jossa Surat al-Baqaraa luetaan, ja pieraisee lähtiessään". Muhammed itse sanoo, ilman Ibn Mas'udin mauttomuuksia: "Saatana pakenee talosta, jossa luetaan Baqaraa".
Mitä Koraanin toisessa suurassa sanotaan?
"Lehmä" alkaa kolmella arabialaisella kirjaimella: alif, lam ja mim. Monet Koraanin kappaleista alkavat kolmella arabialaisella kirjaimella, mikä on antanut melkoisesti aihetta mystisille arvailuille niiden merkityksestä. Tafsir al-Jalalayn, toinen klassillinen Koraanin kommentaari, tiivistää ytimekkäästi vallitsevan käsityksen: "Jumala tietää parhaiten, mitä hän tarkoittaa näillä [kirjaimilla]."
Noita kirjaimia seuraa välittömästi islamin avaindoktriini: "Tämä Pyhä kirja, siitä ei ole epäilystäkään."
Koraania ei tule kyseenalaistaa tai tuomita millään itsensä ulkopuolisilla standardeilla. Koraani on päinvastoin standardi, jolla kaikkea muuta tulee arvioida.
Koraania ei tule koskaan epäillä
Tämä ei tietenkään mitenkään erityisesti eroa siitä, miten muut uskonnot suhtautuvat pyhiin kirjoituksiinsa. Mutta islamissa ei ole koskaan kehittynyt historiallista tai kirjallista kritiikkiä, jotka ovat muuttaneet juutalaisten ja kristittyjen tapaa ymmärtää omia kirjoituksiaan.
Koraani on kirja jota ei koskaan tule epäillä, ei koskaan kyseenalaistaa: kun eräs islaminoppinut, Suliman Bashear, opetti oppilailleen an-Najahin yliopistossa Nabluksessa, että Koraani ja islam ovat enemmänkin historiallisen kehityksen tuotoksia kuin Muhammedin saamaa täydellistä ilmoitusta,hänen oppilaansa heittivät hänet luokkahuoneen ikkunasta ulos.
Uskottomien tuomitseminen
"Lehmä" jatkaa aiheella, joka löytyy uudelleen ja uudelleen Koraanista: laaja luento niiden uppiniskaisuudesta, jotka ovat hylänneet Allahin uskonnon. Tässä mainitaan useita teemoja, jotka toistuvat yhä uudelleen. Meille kerrotaan, että Koraani on opastus Jumalaa pelkääville ja niille, jotka uskovat mitä oli ilmoitettu Muhammedille ja "mikä on ilmoitettu ennen sinua" (jae 4).
Tämä viittaa Koraanissa usein esiintyvään oletukseen, että se on vahvistus Tooralle ja Evankeliumille, joissa opetetaan samaa sanomaa kuin Muhammedille ilmoitetuissa Koraanin ilmestyksissä (katso 5:44-48). Kun huomattiin etteivät Toora ja Evankeliumi pidä yhtä Koraanin kanssa, esitettiin syytös, että juutalaiset ja kristityt ovat väärentäneet kirjoituksensa - mikä on nykyään valtavirran uskomus islamissa.
Maltillinen muslimi, Koraanin kääntäjä ja kommentaattori, Muhammad Asad, joka on kääntynyt islamiin juutalaisuudesta, esittää asian selkeästi:
"Koraanin uskontoa voidaan täysin ymmärtää vain tarkastelemalla sitä suhteessa sitä edeltäviin monoteistisiin uskontoihin, jotka muslimien näkemyksen mukaan huipentuvat ja saavuttavat lopullisen muotonsa islamissa."
Toinen teema "Lehmän" tässä osassa on Allahin täydellinen valta kaikkeen, jopa siihen uskooko yksittäinen sielu häneen vai ei.
"Jumalattomille taasen on totisesti samantekevää, varoitatko heitä vai et; he eivät usko. Jumala on sinetillä sulkenut heidän sydämensä ja korvansa, ja heidän silmiään peittää verho; niin, heitä kohtaa kammottava rangaistus." (jakeet 6-7)
* * *
Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista: Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 1-39
Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm
17. maaliskuuta 2015
Mitä al-Qaida oikein haluaa?
Fouad Hussein kirjoitti kymmenen vuotta sitten kirjan al-Zarqawi: al-Qaida's Second Generation. Kirjansa esipuheessa tämä jordanialainen journalisti kirjoittaa: "Haastattelin monia erilaisia mielipiteitä omaavia al-Qaidan jäseniä saadakseni käsityksen siitä, miten Washingtonin ja terroristien välinen sota tulee kehittymään."
Terroristien seitsemän askeleen suunnitelmassa lopullinen tavoite olisi islamilaisen kalifaatin perustaminen, jota vastaan länsi olisi siinä vaiheessa jo liian heikko taistelemaan.
Ensimmäinen vaihe, "herätys": Tämä oli kirjaa kirjoitettaessa jo tapahtunut ja sen piti suunnitelman mukaan toteutua 2000 - 2003. Se alkoi syyskuun yhdennentoista terrori-iskuilla 2001 New Yorkissa ja Washingtonissa päättyen Baghdadin kaatumiseen 2003. Tekojen tarkoituksena oli saada Yhdysvallat julistamaan sota islamilaiselle maailmalle ja siten "herättää" muslimit. Al-qaida oli hyvin tyytyväinen tulokseen.
Toinen vaihe "silmien avaaminen" kestäisi vuoteen 2006 asti. Husseinin mukaan terroristien tavoitteena on saada länsi tietoiseksi "islamilaisesta yhteisöstä". Al-Qaidan pääpaino olisi nuorten miesten värvääminen organisaation riveihin. Irakista tehtäisiin globaalien operaatioiden keskus. Perustettaisiin armeija ja tukikohdat muihin arabimaihin.
Kolmas vaihe "vastarinnan aloittaminen" kestäisi vuodesta 2007 vuoteen 2010. Hussein ennustaa "painopisteen olevan Syyriassa" perustaen väitteensä tietolähteisiinsä. Hyökkäyksiä tehdään Turkkiin ja Israeliin. Al-Qaidan johtajat toivovat hyökkäyksen Israeliin antavan järjestölle uskottavuutta. Hussein uskoo myös naapurimaiden, kuten Jordanian, olevan vaarassa.
Neljäs vaihe, 2010 - 2013. Tänä aikana tavoitteena on kaataa vihatut arabihallitsijat. Hallitusten kaatuminen vahvistaisi al-Qaidaa. Suunnitelmissa on myös öljytoimitusten terrorisointi ja kyber-hyökkäykset Yhdysvaltoja vastaan.
Viides vaihe. Tässä vaiheessa perustetaan islamilainen valtio, Kalifaatti. Suunnitelman mukaan lännen vaikutus islamilaiseen maailmaan on vähentynyt ja Israel heikentynyt niin paljon, ettei sille ole vastusta. Al-Qaida toivoo, että uusi maailmanjärjestys voidaan silloin ottaa käyttöön.
Kuudes vaihe. Hussein uskoo, että vuodesta 2016 lähtien alkaa "totaalinen sota". Silloin Kalifaatin "islamilainen armeija" aloittaa "sodan uskovien ja uskottomien välille", mitä myös Osama bin Laden on usein ennustanut.
Seitsemäs vaihe. Viimeisessä vaiheessa tulee "täydellinen voitto". Hussein kirjoittaa, että terroristien näkemyksen mukaan Kalifaatti tulee ilman muuta onnistumaan, kun "puolitoista miljardia muslimia" lyövät muun maailman.
Spiegelin Yassin Musharbash ei artikkelissaan oikein jaksanut uskoa suunnitelman järkevyyteen vuonna 2005. Mutta kuinka sitten kävikään?
"Vihatut arabihallitukset" on nyt kaadettu arabikevään kansannousuissa. Islamilainen valtio on perustettu ja se terrorisoi Syyriaa ja Irakia. Uskovia virtaa kaikkialta maailmasta taistelemaan ISISin riveihin. Aikataulu on pitänyt hyvin tähän asti.
Ensi vuonna totaalinen sota? Se jää nähtäväksi.
Lähteet:
http://www.spiegel.de/international/the-future-of-terrorism-what-al-qaida-really-wants-a-369448.html
http://pamelageller.com/2015/03/pamela-geller-wnd-islamic-caliphate-by-2020.html/
http://en.wikipedia.org/wiki/Fouad_Hussein
Terroristien seitsemän askeleen suunnitelmassa lopullinen tavoite olisi islamilaisen kalifaatin perustaminen, jota vastaan länsi olisi siinä vaiheessa jo liian heikko taistelemaan.
Ensimmäinen vaihe, "herätys": Tämä oli kirjaa kirjoitettaessa jo tapahtunut ja sen piti suunnitelman mukaan toteutua 2000 - 2003. Se alkoi syyskuun yhdennentoista terrori-iskuilla 2001 New Yorkissa ja Washingtonissa päättyen Baghdadin kaatumiseen 2003. Tekojen tarkoituksena oli saada Yhdysvallat julistamaan sota islamilaiselle maailmalle ja siten "herättää" muslimit. Al-qaida oli hyvin tyytyväinen tulokseen.
Toinen vaihe "silmien avaaminen" kestäisi vuoteen 2006 asti. Husseinin mukaan terroristien tavoitteena on saada länsi tietoiseksi "islamilaisesta yhteisöstä". Al-Qaidan pääpaino olisi nuorten miesten värvääminen organisaation riveihin. Irakista tehtäisiin globaalien operaatioiden keskus. Perustettaisiin armeija ja tukikohdat muihin arabimaihin.
Kolmas vaihe "vastarinnan aloittaminen" kestäisi vuodesta 2007 vuoteen 2010. Hussein ennustaa "painopisteen olevan Syyriassa" perustaen väitteensä tietolähteisiinsä. Hyökkäyksiä tehdään Turkkiin ja Israeliin. Al-Qaidan johtajat toivovat hyökkäyksen Israeliin antavan järjestölle uskottavuutta. Hussein uskoo myös naapurimaiden, kuten Jordanian, olevan vaarassa.
Neljäs vaihe, 2010 - 2013. Tänä aikana tavoitteena on kaataa vihatut arabihallitsijat. Hallitusten kaatuminen vahvistaisi al-Qaidaa. Suunnitelmissa on myös öljytoimitusten terrorisointi ja kyber-hyökkäykset Yhdysvaltoja vastaan.
Viides vaihe. Tässä vaiheessa perustetaan islamilainen valtio, Kalifaatti. Suunnitelman mukaan lännen vaikutus islamilaiseen maailmaan on vähentynyt ja Israel heikentynyt niin paljon, ettei sille ole vastusta. Al-Qaida toivoo, että uusi maailmanjärjestys voidaan silloin ottaa käyttöön.
Kuudes vaihe. Hussein uskoo, että vuodesta 2016 lähtien alkaa "totaalinen sota". Silloin Kalifaatin "islamilainen armeija" aloittaa "sodan uskovien ja uskottomien välille", mitä myös Osama bin Laden on usein ennustanut.
Seitsemäs vaihe. Viimeisessä vaiheessa tulee "täydellinen voitto". Hussein kirjoittaa, että terroristien näkemyksen mukaan Kalifaatti tulee ilman muuta onnistumaan, kun "puolitoista miljardia muslimia" lyövät muun maailman.
Spiegelin Yassin Musharbash ei artikkelissaan oikein jaksanut uskoa suunnitelman järkevyyteen vuonna 2005. Mutta kuinka sitten kävikään?
"Vihatut arabihallitukset" on nyt kaadettu arabikevään kansannousuissa. Islamilainen valtio on perustettu ja se terrorisoi Syyriaa ja Irakia. Uskovia virtaa kaikkialta maailmasta taistelemaan ISISin riveihin. Aikataulu on pitänyt hyvin tähän asti.
Ensi vuonna totaalinen sota? Se jää nähtäväksi.
Lähteet:
http://www.spiegel.de/international/the-future-of-terrorism-what-al-qaida-really-wants-a-369448.html
http://pamelageller.com/2015/03/pamela-geller-wnd-islamic-caliphate-by-2020.html/
http://en.wikipedia.org/wiki/Fouad_Hussein
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)