23. elokuuta 2016

Aseveljet



Nämä sumuiset vuoret
Ovat nyt ainut kotini
Mutta kotini on laaksossa
Ja tulee aina olemaan
Jonain päivänä te palaatte
Laaksoihinne ja tiloillenne
Ettekä enää halua olla
Aseveljiäni

Läpi tuhon kenttien
Tulikasteen
Näin teidän kärsivän
Taistelun tuoksinassa
Ja vaikka kärsin kovin
Pelkäsin ja huolehdin
Te ette hylänneet minua
Aseveljeni

On niin monta maailmaa
Niin monta aurinkoa
Ja meillä on vain yksi maa
Mutta elämme eri maailmoissa

Nyt kun aurinko on mennyt tuonelaan ja
Kuu on noussut ylös
Antakaa minun hyvästellä teidät
Sillä jokaisen on kuoltava
Mutta on kirjoitettu tähtiin
Ja kämmentenne viivoihin
Että olemme typeryksiä kun käymme sotaan
Aseveljiämme vastaan
- Mark Knopfler

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti